VIIKKOVISA Kiitos kaikille osallistujille ! Viikkovisassa palkittiin kolme parasta, kolmas voittaja arvottiin 30 pistettä saaneiden joukosta. Reijo Kellokumpu 31 pistettä Jari Saviluoto 31 pistettä Toni Björkman 30 pistettä Palkinnot on lähetetty voittajille. Katso tuloslista, 100 parasta.

Kysymys 1: Tästä lohikaloihin kuuluvasta kalasta tavataan meillä useita elinkierroltaan ja ruumiinrakenteeltaan poikkeavia muotoja. Suomessa esiintyy viisi luonnonvaraista kyseistä kalamuotoa. Näiden lisäksi muutamassa järvessä esiintyy meille aikanaan Siperiasta Neuvostoliitosta tuotua lajiketta. Tuontilajike on myös nopeakasvuinen, mutta koska se ei ainakaan mainittavasti kykene lisääntymään meikäläisissä vesissä, sen kantaa on ylläpidettävä istutuksin. Tämä kala on lohikalojen yleiseen tapaan syyskutuinen. Kutu tapahtuu tavallisimmin lokakuussa. Se on erittäin varovainen kala, joka ei suin päin törmää pyydyksiin, niinpä esimerkiksi pyydysverkkojen on oltava ohutlankaisia ja löysälle pauloitettuja. Sitä pyydetään varsin monenlaisilla pyydyksillä, joskin verkkopyynti lienee yleisintä, tämä kala ottaa myös pilkkiin ja perhoon. Joskus kyseisen kalan lihaksistossa saattaa olla valkoisia tai kellertäviä rakkuloita, ne ovat erään loisen (rakkoloisio) itiöpesäkkeitä. Rakkulat tulevat usein näkyville vasta kun perkaa kalaa. Jos rakkula puhkeaa, siitä valuu maitomaista nestettä. Rakkoloisio on vaaraton ihmiselle. Rakkulat voi poistaa ja kalan käyttää ravinnoksi. Kuvassa oleva kala on:
Siika


Kysymys 2: Tämän rodun jalostus alkoi 1800-luvun lopulla korthalsingriffonista ja jatkui vuosisadan vaihteesta eteenpäin "Hegewaldin" (vapaaherra Sigismund von Zedlitz und Neukirch) ajatusten pohjalta. Ilmeisenä tavoitteena oli luoda varmaluonteinen ja tehokas metsästyskoira. Vapaan, mutta johdonmukaisen jalostuksen periaatteena on ollut "suorituksen kautta tyyppiin". Käytännöllisen ja vettähylkivän karvapeitteensä sekä monipuolisuutensa ansiosta se soveltuu kaikenlaisiin metsästysolosuhteisiin, ominaisuuksiensa vuoksi kyseisestä rodusta on muutamassa vuosikymmenessä tullut monissa euroopan maissa suosituin ja arvostetuin suurikokoinen metsästyskoira lajissaan. Rekisteröinnit ajalta 1993-2003, vähiten 186(2001) - eniten 313 kpl(1996), 2003 237 yksilöä sijoitus n.o 40, ylivoimaisesti suosituin on vuodesta toiseen suomenajokoira 2286 yksilöä(2003). Tunnista ylläoleva koirarotu:
karkeakarvainen saksanseisoja


Kysymys 3: Kuvan hyönteisen isäntäeläimiä ovat erilaiset kavioeläimet, Suomessa pääsääntöisesti hirvi, Ahvenanmaalla ja Etelä-Ruotsissa metsäkauris. Keski-Euroopassa tämä hyönteinen on löydetty eräiltä kotieläimiltä, esimerkiksi vuohilta ja lampailta. Se voi ahdistaa muitakin eläimiä, kuten lehmää tai ihmistä, mutta näiden verta se ei kykene käyttämään ravinnokseen. Valitettavasti hyvin vähän tiedetään siitä, millä perusteilla tämä hyönteinen valitsee uhrinsa. Retkeilijät tietävät, että jotkut joutuvat toistuvasti hyökkäyksen kohteeksi, kun taas toiset saavat olla niiltä lähes kokonaan rauhassa. väitetään että tummat vaatteet ja liike vetää niitä puoleensa. Niiden esiintyminen jaksottuu yleensä elokuun alusta lokakuulle, riippuen yöpakkasista, hallayöt verottavat populaatiota nopeasti. Tavattu suomessa ensimmäisen kerran 1960. Mikä hyönteinen kuvassa ?
hirvikärpänen


Kysymys 4: Tämä marja on versostoltaan kaksivuotinen puolipensas, joka viihtyy avoimilla paikoilla, kuten metsänlaiteilla, ojien reunoilla, rantalehdoissa ja kallioilla. Maavarsisto on laajalle levinnyt ja monivuotinen. Marjat ovat hyviä tuoreeltaan käytettynä sekä mehuina ja hilloina, niistä valmistetaan myös siirappia, viinejä, liköörejä sekä viinietikkaa ja sen lehdistä voi tehdä teetä, lehdet sisältää C-vitamiinia. Lehtiä voi kerätä ensimmäisen vuoden versoista koko kesän, mutta toisen vuoden versoista viimeistään kukinnan aikana. Käytetään myös lääkeaineena. Tunnista kuvan marja:
vadelma


Kysymys 5: Tätä viljakasvia viljellään pääasiassa Etelä-Suomessa, joitakin lajikkeita viljellään myös Keski-Suomessa, se kylvetään syksyllä (yleensä elokuun viimeisellä viikolla), talvehtii ja puidaan seuraavana syksynä. Se on myös toinen tärkeä leipäviljamme. Erinomainen riistapeltokasvi esim. hirvieläimille laihona, myös linnut käyttävät sitä aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä, kasvuaika noin 340-350 vuorokautta, keskisato vuodessa noin 2800 kg/hehtaari. Se on ristisiittoinen ja tuulipölytteinen kasvi ja on riippuvainen toisen kasvin hedelmöityksestä, siksi lajike on vaikea pitää puhtaana... On myös kaikista korkein vilja ja sen tähkissä on pienet vihneet piikkinä venyttämässä pituutta entisestään, sen tähkä on usein rennosti kallellaan tai riippuu jopa lähes alaviistoon. Mikä on tämä kasvi ?
Ruis


Kysymys 6: Tämä jälkiä jättänyt lintu erottuu muista kanalinnuistamme talvella ja keväällä helposti, talvipuku on valkoinen, vain pyrstön reunat ovat mustat. Koiraan keväisessä soidinasussa pääpuoli on ruskea ja silmien yllä on punaiset viirut. Siivet ovat kesälläkin valkeat. Muuten nämä linnut ovat silloin ruskean kirjavia. Lintu on erityisen viehtynyt suomaisemiin, sitä tavataan yleensä soiden tuntumassa rämepainanteissa, rämeillä ja avosoiden rämelaiteilla. Monesti sen havaitsee äänestä: "kopeik, kopeik...". Aikuiset ovat kasvissyöjiä. Ravinnoksi kelpaavat niin lehdet, marjat yms., talvella koivun ja pajujen silmut, urvut ja oksat. Pakkasella ne tunnetulla tavallaan kaivautuvat kieppiin hangen sisään. Sitä tapaa nykyään eniten Keski- ja Pohjois-Lapissa, vielä tämän vuosisadan puolessa välissä se oli yleinen myös eteläisessä Suomessa. Etelä- ja Keski-Suomessa on nykyään vain hajanaisia esiintymiä suurehkoilla suoalueilla. Kooltaan se on noin kyyhkysen kokoa, mutta hieman pulleampi. Painaa 500-800 g. Soidin alkaa kevättalvella, tällöin koiraat räkättävät kuuluvasti. Tämä lintu on yksiavioinen, munii touko-kesäkuussa 8-12 munaa, ja tekee pesänsä mättään, kannon tai pensaan suojaan. Se on yksi tärkeimpiä suomalaisessa ravintolassa tarjottavia riistalintuja. Mikä lintu kysymyksessä ?
Riekko


Kysymys 7: Pääasiassa suurriistan metsästykseen käytettävä pysäyttävä koira. Metsästysintoinen, varsin itsenäisesti, mutta kuitenkin yhteistyöhaluisesti riistalla työskentelevä koira, joka ilmaisee riistan haukkumalla. Aistit, erikoisesti hajuaisti, ovat tarkat, erittäin hyvä suuntavaisto. Rodun alkuperänä pidetään Komin koiraa, jota kutsuttiin myös syrjäänien koiraksi. Kantakoirat ovat kuitenkin lähtöisin PIIIIIIIIP, Aunuksesta ja Vienasta, joissa niitä käytettiin kaiken riistan metsästykseen. Jalostus aloitettiin 1936, jolloin tavoitteeksi asetettiin vankka, suurriistaa haukkuva koira. Tällöin rodun nimeksi sovittiin PIIIIIIIIIP. Ensimmäiset rotumerkit hyväksyttiin 1945. Ensimmäiset yksilöt rekisteröitiin 1946. Nykyisin rotu on yleinen Suomessa. YLEISVAIKUTELMA: Keskikokoinen, vankkarakenteinen, voimakas, korkeuttaan vain hieman pidempi, tuuheaturkkinen, pystykorvainen koira. KÄYTTÄYTYMINEN/LUONNE: Tasapainoinen, hieman itseensäsulkeutunut, rohkea ja sisukas. Erittäin itsevarma, saattaa käyttäytyä aggressiivisesti toisia koiria, muttei koskaan ihmistä kohtaan. Voimakas taistelutahto. Kyseistä rotua oli rekisteröity 2002 kuudenneksi eniten suomessa ja 2003 kahdeksanneksi eniten, vajaat 900 yksilöä... Tunnista koirarotu:
karjalankarhukoira


Kysymys 8: Tuuheakarvainen, tummanruskea näätäeläin, alahuulessa valkoista, ruumis pitkä ja notkea, jalat lyhyet, korvat pienet. Ravintona kalat, sammakkoeläimet, linnut, munat, pikkunisäkkäät ja ravut. Tämä näätäeläin syö jopa jäniksen kokoisia nisäkkäitä. Liian voimakkaalla kannalla voi paikoitellen olla erittäin haitallinen vaikutus pienriistakantoihin. Se parittelee maaliskuussa ja synnyttää touko-kesäkuussa 2-10 poikasta rantatörmän koloon. Kotoisin se on Pohjois-Amerikasta ja sen tarhamuoto kehitettiin 1920-luvulla, pohjoismaihin se tuotiin 1930-luvulla, Suomessa kanta saanut alkunsa turkistarhauksista. Sitä tavataan koko maassa, se suosii vedellistä ympäristöä ja viihtyy niin makean- murto- kuin merivedenkin läheisyydessä. Metsästetään ympäri vuoden luolakoirilla, loukuilla ja heti tappavilla raudoilla, naaras jolla on saman vuoden jälkeläinen on rauhoitettu 1.5 - 31.7., pyydystetään sekä turkisriistana että sen pienriistakannoille aiheuttaman haitallisen vaikutuksen vähentämiseksi luonnonhoitosyistä. Vuosisaalis 50000 - 75000 yksilöä, pituus n. 30 - 70 cm, häntä 15 - 20 cm, paino n. 350 - 1750 g. Kyseiset villiyksilöt ovat pääasiassa yö- ja hämäräeläimiä, kun taas tarhasta karanneet liikkuvat yleensä päivisin. Tunnista kuvan eläin:
minkki


Kysymys 9: Tämä on vanha ruotsalainen pystykorvarotu, jota on Ruotsissa jalostettu n. 100 vuoden ajan metsästyskoiraksi. Kyseistä rotua käytetään pääsääntöisesti hirvenmetsästykseen, joskin - etenkin entisaikoina - sillä on metsästetty myös karhua ja ilvestä, jopa metsäkanalintuja. Käyttötarkoitus asettaa suuret vaatimukset voimakkuudelle ja kestävyydelle. Tämä rotu tunnustettiin virallisesti omaksi rodukseen vasta vuonna 1946. Rotu on peräisin jo niiltä ajoilta, jolloin metsästäjäkansat asettuivat Norlantiin. Se kuuluu havumetsävyöhykkeen kookkaisiin metsästyspystykorviin. 2003 se oli Suomen seitsemänneksi eniten rekisteröity koirarotu, 905 yksilöä, v.2002 se oli sijalla 11. Rodun kotimaassa Ruotsissa sillä on kansallisrotuna vahva asema. Rotu on suosittu myös muissa Pohjoismaissa, erityisesti Suomessa ja Norjassa. Suomen kanta perustuu Ruotsista tuotuihin koiriin. Suomeen ensimmäiset yksilöt on saapuneet 1930-luvulla, silloin rotu tunnettiin vielä vanhalla nimellä. Mikä koirarotu kyseessä ?
jämtlanninpystykorva


Kysymys 10: Tämä suomalaisen havumetsän peruspetolintu pesii Euroopassa, Siperiassa ja Pohjois-Amerikassa, Suomessa sitä tavataan kaikkialla. Sen ihanneympäristö on laaja-alainen, harventamaton vanha havu- tai sekametsä. Kanta harvenee pohjoiseen päin mentäessä, mutta se on pysynyt varsin vakaana aiemmasta metsästyksestä huolimatta, nykyään kyseinen lintu on rauhoitettu. Suomessa arvioidaan pesivän n. 6000–7000 kyseistä lintuparia. Sen pääsaalista ovat erilaiset metsä- ja peltokanalinnut (Pohjanmaalla keväällä n. 80 - 90% ja kesälläkin n. 60 - 70%), mutta aina mahdollisuuden tullen käyvät kyyhkyt, sorsat ym. linnut sekä nisäkkäät, käytännössä sille käy kaikki pikkulinnuista metsoon ja myyristä jänikseen, aterionnin merkkinä yleensä ½ - 1 metrin päähän lennätetty valkea ulostesuihku. Poikasilleen se kuitenkin tuo pääsääntöisesti nuoria lintuja, usein myös pesäpoikasia, Pohjanmaalla tutkimusten mukaan n. 40% kanalintujen poikasia, päivittäin saalista tuodaan pesälle 5 - 6 kertaa. Sukupuolet erottaa koosta ja siivenlyöntien tiheydestä, naaras on aina huomattavasti kookkaampi. Sen vauhti on nopeimmillaan yli 50 km tunnissa, joten sen matalalta lähestyvä isku tulee saaliille usein täytenä yllätyksenä. Niiden ei myöskään tarvitse pelätä juuri muita saalistajia. Niiden hyvinvointia voi uhata ihmisen ohella vain ravinnon puute tai huono sää, joka estää emolintuja saalistamasta, joskus huuhkaja tai kotka saattaa napata lentopoikasen tai aikuisenkin mutta tällaista sattuu varsin harvoin. Suurin uhka tälle linnulle kuitenkin on metsätalous, joten sen tulevaisuus riippuu metsien tulevaisuudesta. Tämän linnun elinpiiri sisältää monenlaisia kulttuurimaita, kuten hakkuita, niittyjä, peltoja, haja-asutusta ja jopa taajamia, se kykenee kohtuullisesti sopeutumaan ihmistoiminnan vaikutuksiin sekä elinympäristönsä ja saalisvalikoimansa muuttumiseen kulttuuripainotteisemmaksi. Mikä on tämä suuria tunteita herättävä petolintu ?
Kanahaukka


Kysymys 11: Tämä solakka, arka ja varovainen eläin on matalajalkainen ja pitkähäntäinen, selästä tummanruskea, kurkussa ja rinnassa kellertävä laikku sekä korvien sisäpinnat kullanruskeat. Se on nopealiikkeinen, liikkuu hyppimällä ja kiipeilee hyvin puissa. Sen pääravintoon kuuluvat pikkunisäkkäät, kanalinnut, tikat, oravat, jänikset, piisamit, marjat(etenkin mustikka), sienet, hyönteiset, lintujen munat, sammakkoläimet, matelijat ja erilaiset suurpetojen jättämät haaskat. Sen vuorokautinen ravintomäärä on n. 180 - 250g. Parittelee heinä-elokuussa, synnyttää maalis-toukokuussa 3-5 poikasta puunkoloon tai pönttöön. Vaihtaa karvan keväällä ja syksyllä. Yleisin etenemismuoto on kevyt laukka,naaraan hyppyväli n. 50 cm ja uroksen n. 80 cm. Tavataan lähes koko maassa, lounaisinta saaristoamme ja pohjoisinta tunturialuettamme lukuunottamatta, asustelee havumetsissä, liikkuu pääsääntöisesti hämärässä ja yöllä. Metsästetään 1.11 - 31.3. koirilla, loukuilla, heti tappavilla raudoilla ja jäljittämällä yleensä yöjälkiä seuraamalla sen päiväpiiloon. Pyydetään turkisriistana, vuosisaalis 7000-15000 yksilöä. Ruumiin pituus n. 42-60 cm, häntä 20-30 cm, paino 700-1800 g. Mikä eläin kyseessä ?
näätä


Kysymys 12: Runsaslukuisimmin tätä lajia esiintyy Etelä- ja Lounais-Suomessa sekä tihein kanta perämeren alueella, tavataan kuitenkin koko maassa pohjoisinta Lappia lukuunottamatta. Tämä laji luetaan heinätavin kanssa vähälukuisimmaksi sorsalajiksi Suomessa (Suomessa pesii n.10-11000 paria). Tämän linnun ruumiinrakenne on vankempi ja sillä on lyhyempi kaula ja pyrstö kuin muilla sorsilla. Sen pääasiallista ravintoa ovat erilaiset nilviäiset, äyriäiset, hyönteiset ja muut pieneläimet sekä vesikasvien siemenet, sen yleisimmät ruokailusyvyydet ovat tutkimusten mukaan 0-5 cm ja 15-30 cm. Eteläisimmässä Suomessa naaras munii jo huhtikuussa (muualla yleensä toukokuussa) 9—11 vaaleanruskeaa munaa, joita se hautoo n. 24—28 vuorokautta. Se on n. 42 - 54 cm pitkä, koiraalla vihreä pää, valkea rinta, kupeet ja vatsa punaruskeat. Naaras pääväritykseltään ruskea kuten useimmat sorsanaaraat (kuvassa). Metsästysaika 20.8. klo 12.00-31.12. Mikä lintu kyseessä ?
Lapasorsa


Kysymys 13: Etsi alla olevista väittämistä kohta, joka EI pidä paikkaansa, joko osittain tai kokonaan. Metsästyksessä on kielletty seuraavien pyyntivälineiden ja laitteiden käyttö Suomessa:
automaattiset aseet ja sellaiset itselataavat aseet, joiden lippaaseen mahtuu enemmän kuin kaksi patruunaa


Kysymys 14: Ensimmäinen varma kyseisen lajin havainto Suomesta on vuodelta 1903, se on levinnyt Suomeen Karjalan kannaksen kautta 1900-luvun alussa, niitä vaelti meille 50-luvulla myös Perämeren pohjukan kautta Ruotsista. Kesäravintona tämä eläin käyttää pääsääntöisesti yrttimäisiä ruohoja ja heinää, syksyllä ja talvella mieluisimpia ovat varpukasvit, tiheään asutuilla alueilla jossa varpukasvustoa on vähän, se käyttää havupuuravintoa. Metsänomistajille se voi aiheuttaa vahinkoa syömällä vastaistutettuja taimia (alle 45cm mittaisia). Uroksen metsästysaika on 1.9.-31.1., 16.5.-15.6. Mikä eläin kuvassa ?
Metsäkaurisuros


Kysymys 15: Mikä aseen toiminnan kannalta välttämätön osa kuvassa ?
lukko


Kysymys 16: Kyseinen sporting-malli tuli virallisesti Suomen markkinoille 2004, kyseisessä mallissa suujarru, piipuissa kovakromaus... Tällä tuotemerkillä valmistetaan mm. haulikoita, kivääreitä, rihlakoita, pistooleita sekä ilma-aseita. Minkä merkkinen sporting ase kuvassa ?
Baikal


Kysymys 17: Tämä marja kasvaa tuoreissa kangasmetsissä, rannoilla, rämeillä ja tuntureilla. Marja on erittäin terveellinen ja sitä on käytetty myös lääkekasvina. Se on monivuotinen kanervakasvi, jolla on ohuet, syksyisin varisevat lehdet ja vaaleanpunertavat kukat. Mustat tai tummansiniset marjat kypsyvät heinä-elokuussa. Näitä mehukkaita, makeita marjoja käytetään paljon leivonnassa ja mehuissa, ne ovat myös monen metsän eläimen herkkua. Kukkivana se on hallanarka ja yksi pakkasyö voi tuhota sadon. Toinen satoa alentava tekijä on kukkimisajan sää: viileällä ilmalla kimalaiset ja mehiläiset eivät lennä eikä pölytys onnistu. Kyseisestä marjasta löytyy metsäversion lisäksi myös pensasversio. Mikä on tämä tärkeä teollisuusmarjamme ja varjoisten metsien herkku ?
mustikka


Kysymys 18: Se on tunnetuin kanalintumme. Monille on tuttu sen keväinen soidinpulputus, joka kuuluu mm. soilta, peltoaukeilta ja järven jäiltä. Soidinaika on maalis-huhtikuussa. Kesällä ravinto koostuu ruohokasveista, marjoista ja viljasta. Toukokuussa naaras munii 6-10 munaa pesään. Munat kuoriutuvat 3 viikon kuluttua. Aluksi naaras syöttää ainoastaan hyönteisiä poikasilleen. Naaras hoitaa poikaset yksin. Talvella ravintona ovat koivunnorkot ja koivunsilmut. Laji on yleinen koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Vuotuinen saalismäärä on 100000 – 150000 lintua, Vuonna 2001 niitä saatiin saaliiksi noin 125000 yksilöä. Suomessa kantaa arvioidaan olevan 250000–450000 paria. Kyseessä on:
teeri


Kysymys 19: Vanhimmat kyseisen kasvin löydöt ovat peräisin Lähi-idän varhaisista maanviljelyspaikoista ajalta 7500 e.Kr. Se sisältää runsaasti proteiinia ja on loistavaa ruokaa niin sekasyöjille kuin kasvissyöjillekin ja sisältää myös A-vitamiinia ja C-vitamiineja sekä mineraaleja. Sitä on olemassa monia muunnoksia, jotka eroavat toisistaan piiip rakenteen ja siemenen ominaisuuksien perusteella. Perinteisesti ne on ryhmitelty kahdeksi päätyypiksi: peltopiiip ja tarhapiiip. Normaali kylvösyvyys on 5 cm mutta kylvää voidaan maan kosteudesta riippuen 3-7 cm:iin. Yksi kylvösyvyyden cm:n lisäys viivästyttää taimettumista keskimäärin vuorokauden. Kylvön jälkeen piiipmaa on jyrättävä. Jyräyksen tarkoituksena on siementen itämisen varmistaminen ja maan pinnan tasoittaminen puinnin helpottamiseksi. Jyrä hajottaa suurimmat multakokkareet ja painaa ne sekä pienet irtokivet maahan. Jyräys on tehtävä ennen piiip taimistumista, ei kuitenkaan aivan taimien pintaan tulovaiheessa. Jos tämä ei kuitenkaan esim. sääolosuhteiden takia ole mahdollista, voidaan piiipmaa jyrätä vielä taimien ollessa 5 - 7 cm korkuisia. Mikä on tämä mm. kyyhkysten suuri herkku ?
herne


Kysymys 20: Tämän riistapeltokasvin taimettuminen on nopeaa ja varmaa ja siksi sen viljely onnistuu lähes aina. Eniten käytetty lajike on nimeltään Ikarus. Hyönteiset ja rikkakasvit eivät ehdi tuhoamaan kasvustoa, se kasvaa niin nopeasti, että kirppa ei ehdi sitä vaurioittamaan. Se peittää maan pinnan hyvin nopeasti, jopa nopeammin kuin rikkaruoho, siitäkin syystä se on helposti viljeltävä riistapeltokasvi. Kylvö tulee suorittaa heinäkuun alkupuolella, jolloin kasvusto pysyy vihreänä pitkälle syksyyn, varhain keväällä kylvettynä siitä ei taas ole mitään iloa, sillä kasvi muodostaa loppukesästä melko raskaita palkoja, jotka painavat kasvuston maata vasten ja syksyyn mennessä kasvusto mätänee eikä siitä ole enää riistan rehuksi. Se kasvaa yleensä yli metrin korkuiseksi ja se kukkii lilan värisin kukin. Palko on pyöreä ja paksu. Pakkasen kestävyys on melko heikko ja sato on monia yleisiä riistapeltokasveja pienempi, sitä suositellaan kuitenkin käytettäväksi koska kovan kasvuenergiansa vuoksi se on pomminvarma kasvatettava. Sitä käytetään yleisesti myös epäonnistuneen riistapellon paikkauskylvöön, sekä alkukesällä suoritetun mekaanisen tai kemiallisen rikkakasvitorjunnan jälkeen. Annostus noin 10-15 kg/ha. Mikä on tämä riistapeltokasvi ?
rehuöljyretikka


Kysymys 21: Eläin on nopealiikkeinen, turkin väri vaihtuu eri vuodenaikoina valkeasta ruskeaan, hännänpää on aina musta, pää litteähkö ja tylppä. Ravintona pikkunisäkkäät, linnut ja niiden munat sekä poikaset, kalat, haaskat. Synnyttää huhti-toukokuussa 3 - 10 poikasta. Tavataan koko maassa, pesii puunkoloihin, kivenkoloihin, rotan- tai myyränpesään, ei kaihda asutusta. Synnyttää huhti-toukokuussa 3-10 poikasta. Pituus 16 - 29 cm, häntä 8 - 12 cm, paino 125-450 g. Metsästysaika 1.11. - 31.3. Mikä on tämä eläin ?
kärppä


Kysymys 22: Tämä pitkänokkainen kahlaaja syö mm. toukkia ja matoja, jotka elävät kosteassa savimaassa. Linnun sopivan muotoinen nokka on kätevä työkalu ravinnon kaiveluun. Lintu suosii avoimia maastoja kuten niittyjä ja soita. Pohjoismaiden suurimmat kannat löytyvät Suomesta ja Ruotsista. Useimmat tämän lajin linnut viettävät talvensa Länsi- ja Etelä-Euroopassa. Laji saapuu Suomeen varhain. Saapumisennätys on 29.3. Pääjoukot tulevat huhti-toukokuun vaihteen tietämissä. Syysmuutto alkaa jo kesäkuussa, jolloin naaraat lentävät etelään. Poikaset eivät silloin vielä selviä itse, joten niistä huolehtiminen jää koiraiden tehtäväksi. Myöhemmin kesällä muuttavat ensin koiraat ja sitten nuoret linnut. Ruumiin pituus 48 -57 cm Siipiväli 90 -105 cm Pesä maassa heinikossa Mikä on tämä lintu ?
kuovi


Kysymys 23: Tämä särkikaloihin kuuluva kala on litteä ja korkea, joka viihtyy lämpimissä vesissä. Kyseinen kala on makean veden kala, mutta se selviää myös vähäsuolaisessa murtovedessä. Tällä tanakalla kalalla on kovat ja suuret suomut sekä paksut ja vahvat kylkiruodot. Kutuaika on touko-kesäkuussa. Paras pyyntiaika on keväällä. Ammattikalastajat saavat tätä kalaa yleensä sivusaaliina muun saaliin ohessa. Kala on melko rasvainen ja maukas ruokakala. Särkikaloille tyypilliset ruodot, joita on varsinkin pyrstöpäässä, haittaavat vähemmän isoissa, yli kaksikiloisissa kaloissa. Tämä kala maistuu kokonaisena tai paloina keitettynä sekä lämpimänä että kylmänä. Erityisen hyvää se on esim. savustettuna. Mikä on tämä kala ?
lahna


Kysymys 24: Tämä tuoreena hengenvaarallisen myrkyllinen sieni ilmestyy jo huhtikuussa kulottuneen kasvillisuuden joukkoon. Sieni kasvaa koko maassa, etelässä paras sato ajoittuu toukokuuhun, Kainuussa ja Metsä-Lapissa kesäkuuhun. Tämän sienen kasvupaikkoja ovat hiekka-, hieta- ja moreenipohjaiset havumetsät. Varmimin lajin löytää paikoista, joissa maaperän pintakerros on rikkoutunut: hakkuiden jälkeinen auraus tai laikutus, polut ja ajourat tai soranotto lisäävät satoa. Kasvua voi edistää rikkomalla pintakerrosta alueilla, joilla tiedetään sienen entuudestaan kasvavan. Maakuoppaan haudattu ja hiekalla peitetty havupuun kuorijäte ja jätepaperi voivat olla kyseisen lajin sieniviljelmän alku. Tämän sienen ontto lakki on vaalean- tai tummanruskeaa muhkuraista poimua, reunat ovat kääntyneet sisäänpäin ja ovat jalassa kiinni. Jalan koko vaihtelee, väriltään se on vaalean harmaa tai ihonvärinen. Lakin tavoin myös jalka on ontto. Tämä herkullinen ruokasieni on myrkyllisyytensä vuoksi ennen käyttöä keitettävä ja huuhdeltava kahteen kertaan runsaassa vedessä. Mikä on tämä sieni ?
korvasieni


Kysymys 25: Suomi on EU:n alueella ainoa maa, jossa tätä kyseistä lajia esiintyy. Laji kuuluu sekä Suomen että EU:n lainsäädännössä tiukimmin suojeltujen lajien joukkoon. Levinneisyysalue ulottuu Suomesta Venäjän halki Tyynellemerelle ja Japaniin. Suomessa levinneisyysalueen pohjois-raja kulkee Oulu-Kuusamo seudulla. Laji viihtyy parhaiten vanhoissa sekametsissä ja se on aktiivisimmillaan iltahämärissä ja öisin. Ravintoon kuuluu mm. lehtipuiden lehdet, siemenet, silmut ja versot. Parhaiten tämän eläimen asuinpaikan tunnistaa maassa olevien kellertävien papanoiden perusteella. Pienestä koostaan huolimatta tämä eläin on onnistunut keskeyttämään mm. erilaisia rakennushankkeita... Mikä on tämä "lentävä karvarukkanen" ?
liito-orava


Kysymys 26: Tämä eläin on villeistä hirvieläimistämme ainoa, jota voidaan lihantuotannollisesti kasvattaa. Suomeen tämä hirvieläin tuotiin ensimmäisen kerran jo 1890. 1930-luvulla niitä istutettiin metsästystarkoitukseen ja kartanoiden tarhoilta karanneet yksilöt lisääntyivät luonnossa. Laji on alunperin tuotu Eurooppaan Vähä-Aasiasta. Suomessa sitä on tavataan istutettuna Hyvinkään länsipuolella Kytäjällä sekä Inkoon saaristossa Hättöössä. Laji on Suomessa toimeentulomahdollisuuksiensa pohjoisrajoilla. Tämä eläin asustaa lehti- ja havumetsissä, joissa on runsaasti aluskasvillisuutta. Kesällä se ruokailee mielellään pelloilla. Talvella se käyttää ravinnokseen esim. puiden kuorta, varpuja, heinää jne. Eläin vasoo Etelä-Suomessa touko-kesäkuussa ja synnyttää yleensä vain yhden vasan. Metsästys on sallittua riistanhoitopiirin luvalla 25.9.-31.1. Mikä on tämä eläin ?
kuusipeura


Kysymys 27: Tämän särkikaloihin kuuluvan kalan ravinto koostuu pääosin kasvinosista, surviaissääsken toukista, muista pohjaeläimistä sekä planktonista. Tämä hieman mudalle maistuva kala ei ole ruokakalana kovin suosittu. Saaliskalanakin se on suhteellisen harvinainen. Tämä kala on yksi harvoista kalalajeistamme joka talvella tuottaa etanolia ja selviää talvesta sen turvin, jopa pohjaan asti jäätyvissä vesissä. Kyse on siitä, että nämä kalat tuottavat kesän aikana glykogeenia maksaan, joka hapettomassa oloissa antaa tälle kalalle kemiallisen prosessin kautta sen tarvitseman hapen. Tutkimusten mukaan nämä kalat selviävät helposti 4-5 kuukautta kokonaan ilman happea. Koeoloissa nämä kalat ovat voineet selviytyä jopa 2/3 vuodesta ilman happea. Hapettomassa olossa selviämisen ehto on, että veden lämpötila on alle viisi astetta. Lappia lukuun ottamatta tätä kalalajia esiintyy koko Suomen alueella. Se on kuitenkin tyypillisimmillään lampivesien asukki. Mikä on tämä kala ?
ruutana


Kysymys 28: Tämä marjakasvi kasvaa soilla, korvissa, kosteilla kankailla ja tuntureilla heinä-syyskuussa. Se on puuvartinen varpukasvi, jonka lehdet ovat paksuhkot ja sinivihreät. Marjat ovat suuria, siniharmaita ja vahapeitteisiä, niiden maku on mieto ja mehu väritöntä. Marja sisältää suuren määrän C-vitamiinia. Kasvi kukkii touko-kesäkuussa valkoisin tai punertavin kukin, joita on 1 - 3 yhdessä tertussa. Kukista kehittyvät pitkänomaiset, hiukan kulmikkaat harmaansiniset marjat, jotka ovat sisältä vaaleat. Tämän kasvin marjaa on aliarvostettu käyttömarjana ja pidetty virheellisesti jopa myrkyllisenä. Marja sopii kuitenkin erinomaisesti sekamarjaksi mehuihin ja soseisiin. Mikä on tämä marjakasvi ?
juolukka


Kysymys 29: Tämän pienpedon levinneisyysalueen pohjoisraja on nykyisin Suomessa hieman Rovaniemen alapuolella. Yksittäisiä eläimiä tavataan kuitenkin myös napapiirin yläpuolella. Suomesta tämä eläin on levittäytymässä myös Ruotsiin ja Norjaan. Eläin on matalahko ja paksuturkkinen ja painoa sillä on 3-12 kg. Ruumiin pituus on 45-80 cm ja hännän pituus 15-25 cm. Paksun karvapeitteen yleisväri on harmaanruskea. Kaulassa, kyljillä ja vatsassa on myös hieman kellanvivahdetta. Kuonon yläosa, parran uloimmat karvat ja korvien sisäpuoli ovat tummanharmaat. Päässä on myös mustaa karvoitusta, joka yhdessä harmaan ja paikoin valkoisenkin karvan kanssa muodostaa tunnusomaisen naamion. Jalat ovat mustat ja vaikuttavat ruumiiseen verrattuina hyvin ohuilta. Mieluisinta elinympäristöä tälle eläimelle ovat lehtomaiset metsät, vesistöjen rantavyöhykkeet, peltojen laitamaastot sekä niityt ja niittyjen reunukset. Laajoja aukeita eläin karttaa, korpimetsässä sen voi sitä vastoin tavata. Eläin on kaikkiruokainen. Se syö pieniä jyrsijöitä, sammakoita, marjoja, hedelmiä, viljaa, hyönteisiä, haaskoja, munia ja lintuja. Talvisaikaan tämä pienpeto on lumisilla seuduilla marraskuusta huhtikuun alkuun eräänlaisessa talviunen ja kevyen horroksen välitilassa. Leudoilla ilmoilla se voi herätä liikkumaan pesänsä tuntumassa, mutta ei lähde kovin pitkälle. Tämä eläin liikkuu pääasiassa hämärissä tai öiseen aikaan. Parinmuodostus tapahtuu jo syksyllä, mutta varsinainen kiima on helmi-maaliskuussa. Kantoaika on 50-70 vuorokautta ja poikaset syntyvät toukokuussa. Poikuekoko vaihtelee paljon, mutta yleensä poikasia on 6-8 kappaletta. Mikä on tämä pienpeto ?
supikoira


Kysymys 30: Tämän lintulajin maailmankannaksi arvioidaan enää n. 25 000-30 000 yksilöä. Pohjoismaiden pesimäkannaksi arvioidaan tällä hetkellä enää 20-30 paria ja kannan kehitys on edelleen taantuva. Ennen toista maailmansotaa tämä lintulaji oli Lapissa runsaslukuinen, joka pesi yleisenä kaikkialla tunturiseuduilla lounaassa Keski-Norjaan asti. Mikään ei näyttänyt uhkaavan lajia, joka oli pesimäpaikkavaatimuksiltaan laaja-alainen ja erinomaisesti sopeutunut pesimään pohjoisissa olosuhteissa. Vielä 1910-luvulla Oulun seudun kautta keväällä muuttavien lintujen määräksi arvioitiin noin 10 000 yksilöä. Suomessa tätä lintulajia on tavattu pesivänä viimeksi 1990-luvun puolivälissä. Lintu rauhoitettiin Suomessa vuonna 1969. Suurimpana syynä tämän lintulajin taantumiseen pidetään liiallista metsästystä etenkin muuttolevähdys- ja talvehtimisalueilla. Lintulajin muuttoreittejä ja talvehtimisalueita on selvitetty mm. satelliittiseurannoin ja em. alueilla on pyritty sopimuksin lopettamaan tämän linnun metsästys. Muina suojelutoimenpiteinä on mm. poistettu pienpetoja pesimäalueilta ja aikaisemmin on tehty myös istutuksia. Suojelutoimenpiteet eivät kuitenkaan toistaiseksi ole tuottaneet tulosta pesimäalueilla. Mikä on tämä uhanalainen, erityisesti suojeltava lintulaji ?
kiljuhanhi


Kysymys 31: Suomessa tämä rotu oli tunnettu 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa. Rotu sekoittui muihin rotuihin ja katosi välillä Suomesta kokonaan. Kanta lähti uudestaan kasvuun 1970-luvulla. Rodun metsästysominaisuuksista voidaan mainita sitkeys, tiheä ja kuuluva haukku, monisointuinen ääni ja rohkeus. Rodun rohkeutta kuvaa mm. se että rotua tuotiin aiemmin maahan mm. suden metsästystä varten, monet tämän rodun edustajat saattavat haukkua karhuakin. Tämä monipuolinen metsästyskoira soveltuu mm. jäniksen, ketun ja supikoiran ajoon. Ominaista tälle rodulle on, että pennut ovat kiinnostuneita kaikesta riistasta. Luonteeltaan tämä koira on rauhallinen ja tasapainoinen. Kennelliiton rotumääritelmässä rotua kuvataan näin: "YLEISVAIKUTELMA: ... muistuttaa hieman sutta. Etenkin kaulan ja pään asento erottavat sen muista roduista. Keskikokoa suurempi ja voimakasrakenteinen. Lihakset ovat kuivat ja hyvin kehittyneet; luusto on voimakas." Tätä itäiseen ajokoiraryhmään kuuluvaa rotua on tällä hetkellä rekisteröitynä Suomessa n. 1500 kpl. Mikä on tämä koirarotu ?
venäjänajokoira

VIIKKOVISA