ERÄSIVUT.NET

<- Edellinen Seuraava ->




MITTALAITTEISTA JA LINNUISTA







Tällaisella laitteella voidaan hautomakoneissa käytettävien digitaalisten lämpömittarien anturit ja elohopea kuumemittarit tarkistaa, jolloin tiedetään mittarin näyttövirhe esim. +37.8 °C lämpötilassa, kuvan uunin mittaustarkkuus on 0.02 °C ja uunin referenssianturin tarkkuus muutamia millikelvineita eli vähintään 5 krt tarkempi kuin itse uuni.

Testasimme 6 digitaalilämpömittaria ja kuusi kuumemittaria, suurimmat heitot löytyivät halvoista digitaalilämpömittareista, joissa se oli jopa 0.8 astetta, parempilaatuisissa mittareissa heitot olivat 0.3 asteen luokkaa vaikkakin niissäkin oli yksilöeroja niin, että paras samanlaisista mittareista näytti 0.2 °C alle ja huonoin 0.4-0.5 °C alle oikean lämpötilan, huomioitavaa oli myös että kaikki mittarit, kuumemittarit mukaanlukien näyttivät alemman lämpötilan kuin mitä se oikeasti oli, eli kun mittaus lämpötila oli 37.8 °C, niin mittarit näyttivät 37 °C - 37.7 °C haarukkaan.

Kuumemittareissa oli myös selviä laatueroja, halvimmat supermarkettien elohopeamittarit heittivät parhaimmillaan jopa 0.7 astetta, kun apteekista ostetut laadukkaat saksalaiset mittarit näyttivät +37.8 °C asteen lämmössä +37.85 °C. Nämä mittarivirheet olisi tärkeä tietää kun hautomakoneita säädetään oikeaan lämpötilaan, kuoriutumisprosenttia ajatellen voi tulos olla huomattavasti heikompi jos koneen keskilämpötila on esim. 0.8 °C ylempi kuin suositus arvo on eli +37.8 °C. Tietysti löytyy sellaisiakin mittareita joihin voi luottaa mutta hinta niillä yleensä kipuaa niin korkeaksi, että harrastajakasvattaja ei raski niitä ostaa ja niitä on tavallisen kuluttajan vaikea edes löytää.



Tällaisella mittarilla tarkistimme kosteusmittarit, joita oli puolenkymmentä, eroja oli myöskin niissä, halvimmat mittarit näyttivät 8 % kosteudessa n. 15-20% ja kalliimmat metallirunkoiset näyttivät yhden prosentin tarkkuudella oikein.

35% kosteudessa kaikki mittarit näyttivät oikein +-1%, mittaus tila oli sellainen missä kosteutta oli lisätty normaaliin huoneilmaan kostuttavan ilmastointikoneen avulla, kyseisessä tilassa huolletaan tarkkoja mittalaitteita jne.



Nämä kuvat on otettu toukokuussa 2001 häkkiolosuhteissa, kukko hautoi 19 päivää lähes kokoajan poistumatta pesältä. Kukko suojeli pesää ärhäkästi, häkin luo tultaessa alkoi kukko sihistä ja sähistä vihaisena.



Kukko lopetti hautomisen muutamia päiviä liian aikaisin ja toivottu perhetapahtuma jäi ikävä kyllä tapahtumatta, olisi ollut kiva nähdä olisiko kukosta ollut lastensa kaitsijaksi.



Kun kevätaurinko rupeaa lämmittämään näin maaliskuun aikoihin, rupeavat kukkojen korvatupsut kasvamaan ja punaiset silmänympärykset hohtavat kirkuvan punaisina. Jos kukkoja on useampia samassa häkissä, erottaa hallitsevat kukot kirkkaasta värityksestä ja rehentelevästä käytöksestä, kun taas muut tarhan kukot, joille ei ole suotu omaa kanahaaremia ovat kevätpuvustaan selvästi jäljessä.



Talviruokintapaikolle on hyvä tuoda suojapuustoa, jos siinä ei luontaisesti kasva kuusia tms. tiheää suojapensaistoa, esim. kuusia voi asetella ruokintapaikan läheisyyteen tiheiksi pensaikoiksi. Hyvä määrä on n.10 puuta tai enemmän, kuuset on syytä kaataa pakkasaikaan, jotta ne säilyttäisivät neulasensa kevääseen saakka, jolloin taas puusto tulee vaihtaa. Kesällä puustoa tarvitaan vähemmän, kun heinä yms. kasvillisuus antaa jo linnuille luontaista suojaa.

Kuuset tuovat linnuille turvaa myös haukkojen varalta ja jos esim. ihmisiä liikkuu alueella, ei lintujen tarvitse joka liikkeestä pörähtää lentoon vaan ne siirtyvät ruokintapaikalta tiheän puuston suojaan siksi aikaa kunnes vaara on ohi. Näin linnut säästävät pakkasaikana energiaa kun voivat levätä lähellä ruokailupaikkaa ja vasta illan hämärtyessä siirtyä yöpymismaastoon.



Vanhat kukot laskettiin irti näin kevään kynnyksellä, vaikka ruokaa löytyy jo maastostakin niin silti ulkoautomaatit on syytä pitää täynnä koska häkissä eläneet linnut eivät heti osaa täyttää kupuaan luontaisilla aineksilla.



Uudet kukot päästettiin häkkeihin tuomaan uusia geenejä paikalliseen kantaan, kukot haettiin riittävän etäältä jolloin varmistettiin ettei sukulaisuuksia löydy. Toimme myös sellaisia kukkoja, joilta valkea kaularengas oli jo jalostettu pois.



Ennen uusien lintujen tuomista häkkiin oli entiset paanut ja heinät vaihdettu uusiin ja häkin pohja sai n.5cm paksuisen hiekkakerroksen, kuvassa näkyvä heinistä/oljista valmistettu piilopaikka on myös erinomainen pesimäpaikka kanoilla, munat säilyvät puhtaina ja kuivina ja ne on helppo kerätä koska linnut munivat yleensä samoihin pesiin.

Paalipesästä pitää olla useampi linnunmentävä kulkuaukko. Tällainen onkalo antaa linnuille hyvän suojan talven pyryihin ja syksyn tuuliin. Paalipesän päällä pitää olla vedenpitävä katto, muuten kastuessaan paalit menevät piloille.



Pienpetojen pyynti istutusaluelta kannattaa aloittaa ajoissa, jos istutuspaikat ovat vesistöjen läheisyydessä on minkit/kärpät/supit jne syytä pyytää pois ennenkuin lintuja päästetään maastoon. Kuvan loukku pyytämässä jokivarressa jonne minkit tulevat keväällä kun avovettä rupeaa näkymään koskipaikoista.

Ilmavaaralta ikävä kyllä emme voi lintuja etukäteen suojata muutakuin tekemällä riittäviä suoja-alueita käyttämällä siihen puustoa, hakkuualueilta puiden latvuksia ja esim. vanhat paalipesät voi levittää vanhojen neulasensa menettäneiden häkkikuusien päälle istutusalueille, kuuset voi sitoa nippuihin, jolloin ne pysyvät pystyssä ilman reikien tekoa, joka yleensä on keväiseen routamaahan todella työlästä. Esimerkkinä kanahaukka kuuluu luonnonsuojelulain piiriin ja pyyntilupia ei käytännössä myönnetä, fasaanien istutuspaikat ovat oikeita haukkamagneetteja, ne vetävät puoleensa haukkoja laajalta alueelta, ja varsinkin keväisin kun kukot ovat varomattomia avonaisessa maastossa taistellessaan ja huutavat soidinhuutojaan, näin ne myös ilmaisevat olinpaikkansa haukoille ja muille pedoille.



Tällaisilla risuista rakennetuilla suojilla saadaan lintuja suojeltua ruokintapaikkojen läheisyydessä maastossa, kokeilumme osoitti, että fasaanit hakeutuvat kuvan risusuojiin ja kulkevat niitä myöten ruokintapaikoille jos se on mahdollista.

Rakennelma syntyi kun istutusalueella tehtiin risusavottaa ja latvuksia jäi runsaasti, pari pidempää rankaa aina kahden puun väliin ja ne päistä kiinni narulla, sen päälle ruvetaan kasaamaan molemmin puolin ensin tukevampaa latvusta ja sitten aivan risua ja oksaa, päädyt jätetään hiukan harvemmiksi mutta kuitenkin tukitaan niin ettei haukka pysty iskemään rakennelman sisälle.

Risusuojien sisälle voi tehdä myös ruokintapaikan, kuusipuskiin verrattuna risusuojan etuina on, että neulaset ei varise ja puita ei tarvitse vaihtaa ennen kuin runkopuut lahoaa, tällainen rakennelma toimii kesää talvea ja vähällä työllä.



Fasaaninuorikko löytyi heinäpaalin sisältä, luultavasti poikue on ollut paalaushetkellä pöyhityissä heinäkasoissa pellolla ja yksi on mennyt paalaimeen asti, lintu näytti täysin ehjältä joten niittokoneen terään se tuskin on kuollut...



Tätä TERRAMYCIN-suihketta kannattaa pitää varalta jokaisen kasvattajan, aine sisältää antibioottia ja desinfioivaa ainetta sekä violettia väriainetta, ainetta käytetään jos lintuja on esim. nokittu tai ne on muuten loukanneet itseään pinnallisesti.

Nokittuun kohtaan suihkutetaan ainetta niin että paljas kohta peittyy täysin väriaineella ja punoitusta tai verestystä ei näy, tällöin toiset linnut jättävät nokitun rauhaan ja lääkeaineet poistavat pöpöt ja auttavat lintua paranemaan, päähän suihkutettaessa on linnun silmät suojattava.

Tämä lääkeaine vaatii reseptin jonka saa alueen eläinlääkäriltä. Saman merkkistä lääkeainetta(antibioottia) on myös jauheena jota sekoitetaan juomaveteen, joskus tulee tilanteita että olosuhteista ei löydä syytä linnun/lintujen nuurumiseen ja silloin olemme sekoittaneet tätä antibioottia juomaveteen ja yleensä se on tepsinyt, myös ennen voimakasta muutosta lintujen normaaliin päivärutiiniin kuten esim. pari päivää ennen maastohäkkeihin viemistä voi linnuille antaa miedon antibiootti kuurin juomavedessä. Kuurin annostelussa on oltava tarkkana ja ohjearvoja ei saa ylittää.



Keväällä kun linnuille ruvetaan antamaan munitusrehua, olisi suotavaa että rehusta löytyisi ns. eläinvalkuaista, rehut joissa raaka-aineena käytetään kalanjauhetta on juuri sellaista. Yleensä fasaanikasvattajatkin käyttävät muniville kanoille tarkoitettua rehua ja kanojen munathan menevät pääsääntöisesti ihmisravinnoksi ja silloin ei voida käyttää kuin viljapohjaisia munitusrehuja koska kalanjauhe antaa kalan maun muniin.

Riistalinnuille kuitenkin tulisi käyttää näitä eläinvalkuaista sisältäviä rehuja haudonta-aikaan(esim. fasaani haudontaherkku ja vastaavat), kanojen munitusrehut on tarkoitettu vain lisäämään kanojen munintaa. Riistalintujen poikasille tulisi myös käyttää pääsääntöisesti rehua joka sisältää eläinvalkuaista, tällaista rehua on esim. kalkkunaherkku 1 F CC, tätä rehua voi käyttää aina 4-5 viikon ikään asti ja jos rehu on pienille untuvikoille liian isorakeista niin sen voi hienontaa vaikka vanhalla kahvimyllyllä tai vastaavalla laitteella.

Eläinvalkuaisen saantia muniville linnuille voi lisätä antamalla niille muurahaisen munia ja muurahaisia, kuvassa Tapio etsii muurahaisen munia pesästä emolinnuille vietäväksi.



Tämän vuotinen ensimmäinen koesatsi haudottiin jälleen omatekoisella styroxkoneella, viime vuodesta poiketen koneen sijoituspaikaksi valittiin asuinhuoneiston eteinen, mikä todettiin myöhemmin virhevalinnaksi, koneen poikaset rupesivat kyllä kuoriintumaan hyvin mutta kosteus ja lämpötilan vaihtelut olivat kaapissa suuria koska ulko-ovi oli lähellä konetta ja painevaihteluja oli siis jatkuvasti.

Loppuajasta piti kosteutta nostaa vesikipoilla ja märillä paperimytyillä, vesikipoissa on oltava verkkokannet etteivät poikaset kuoriutuessaan kävele niihin ja huku.

Tämän erän kuoriutuminen vei reilut 28 vrk eli ällistyttävän kauan ja tämä viittaa yleensä liian alhaiseen kosteuteen ja/tai liian alhaiseen haudontalämpötilaan. Munia oli koneessa 42kpl ja niistä kuoriutui reilut 94% eli todella hyvä kuoriutumisprosentti, ottaen vielä huomioon että munat olivat kanojen ensimmäisiä ja niitä ei valikoitu lainkaan koon tai puhtauden perusteella.

Kuvasta näkyy kuinka kuoriutuminen alkoi ja reikiä munissa oli tässä vaiheessa jo 33:ssa munassa.

19.05.03



Tässä vaiheessa poikasia oli kuoriutunut 8 kpl, koneen kansi avattiin ja märät paperit ja tyhjät munankuoret poistettiin pikaisesti, styroxkoneen ilmanpoisto ei ole paras mahdollinen, joten tässä vaihdettiin samalla hiilidioksidi pitoinen ilma happirikkaaseen ilmaan koneessa.

Poikasten kuoriutuessa ne antavat itse koneeseen kosteutta riittävästi, joten siitä ei enää tarvitse huolehtia, lämpimän munan sisällä oleva neste ja märkä poikanen saavat sen aikaan.

Kun ensimmäinen poikanen kuoriutuu, antaa se ääntelemällä merkin muille, että nyt on oikea aika pyrkiä ulos, tässä meidän tapauksessa 8 ensimmäistä tuli ulos n. 10:ssä minuutissa ja taas 15 minuuttia myöhemmin niitä oli jo 14 kuoriutunut jne...



Tässä vaiheessa asetettiin poikasille juoma-astia laatikon nurkkaan, sopivan määrän vettä saa mahtumaan Ahti-sillipurkin kanteen, jonka päälle iso puhdas kivi ja mieluusti värikäs, tämä punainen kivi innoitti poikasia nokkimaan sitä ja siinä samalla saivat elintärkeää vettä sisuksiinsa, ensikerran jälkeen linnut oppivat käymään vesiastialla toistamiseen.



Vielä 4 munaa kuoriutumatta ja yhdessä jo reikä, 3 munaa jäi vain kuoriutumatta ja kaikki linnut olivat hyvin tasapainonsa pitäviä ja kaikki jäsenet oikesivat kunnolla, eli aika hyvin onnistunut suoritus.

Kokemuksien perusteella väittäisin, että haudontakosteuden suhteen on parempi että se on hiukan alhaalla kuin että pikkasen liian ylhäällä ja malttia pitää olla riittävästi.

Tämän koneellisen munia käänneltiin 2 kertaa päivässä tasaisesti eli kerran aamulla ja toisen kerran illalla ja kääntö eri suuntaan kuin aamulla, munia käännettiin aina n. 180 astetta kerrallaan ja näin lintu on aina yhtäsuuren ajan eri kyljellä ja muna lämpenee saman aikaa eri puolilta, kääntömääriä voi lisätä ja se on jopa suositeltavaa.



Tehoemon ensimmäiset poikaset rupesivat piipittämään 23 vrk:n iässä, n. 40:ssä munassa reikiä kuvanottohetkellä.



Munia oli koneen toisessa puoliskossa 93 kpl ja niistä kuoriintui 74 % ja suurin osa noin 25 vrk:n iässä ja muutamia seuraavan vuorokauden aikana, 25 munaa jäi kuoriintumatta. Kuvan munista kuoriintui enää yksi poikanen (27 vrk).



Tämä pienempi poikaslaatikko valmistettiin myös ulkokäyttöön, se on sisämitoiltaan 1200mm x 2400mm x 600mm + katto osuus. Runko tehtiin puusta 50mm x 32mm ja eristettiin 20mm styroksilla, lattiaksi 9mm vanerilevy jonka alla styrox eriste, katossa käytettiin eristeenä pellin alla vain tuulensuojalevyä, sisäseinät kovalevyä niin kuin isommassakin laatikossa on, ulkovuori peltiä.

Katto on aukaistavaa mallia ja toisessa päädyssä luukku kurkistelua varten, laatikossa 2 kpl 150/250w lämpölamppua, ilmanvaihto laatikkoon tapahtuu räystään alta, johon kiinnitettiin laudat suojaksi jottei tuuli pääsisi puhaltamaan sisään laatikkoon.



Päätyluukusta näkyy lamput ja verkko, joka laitettiin etteivät linnut pääse karkuun luukkua auvottaessa ja etteivät polttaisi itseään lampuissa.



Laatikkon tehtiin avattava luukku lintujen ulkoiluttamista varten, untuvikko aikana luukun kohta suojattiin ulkopuolelta styroksilla, jottei laatikon alaosaan tulisi vetoa.



Uusi laatikko testissä ja lämpömittareita asetellaan juuri, laatikon lämpöjä mitattiin ja lampunkorkeuksia säädeltiin.

Laatikon "huonelämmöksi" saatiin n. +30 °C ja pistelämpö lampun alla n.+38-39 °C, sopiva lämpötila laatikossa hoitaa sen etteivät linnut nukkuessaan "ruuhkaannu" lamppujen alle röykkiöiksi, koska siinä on vaarana että alimmaisia tipuja maataan hengiltä.



Tehoemon ensimmäiset kuoriintuneet poikaset pääsivät tutustumaan uuteen laatikkoon, poikasille laitettiin laatikkoon myös orsi jonne voivat myöhemmin pörähtää kun harjoittavat siipiään.

Laatikosta uupuvat vielä tässä vaiheessa uusi vesiautomaatti ja rehuautomaatti.



Tehoemon toinen puolisko kuoriintui myös kohtalaisesti, 115 munaa laitettiin koneeseen ja niistä kuoriintui 85 poikasta, kuoriintumisprosentti siis n.74%, "heikkopäisiä" ei erässä lainkaan, vain yksi jouduttiin lopettamaan kun tämän toinen jalka ei oiennut kunnolla.

10.06.2003


Sivun alkuun
Aloitussivulle
Seuraava ->

© 2002 Parhalahden Metsästäjät Ry & Eräsivut.net