Tänä vuonna Parhalahden metsästäjillä oli käytössään maata riistapellon tekoa varten enemmän
kuin koskaan aiemmin, peltoja tehtiin kahdeksaan eri paikkaan, niissä kaikissa oli kasvualusta
hiukan toisistaan poikkeava, tarkoituksena oli kylvää erilaisia siemeniä jokaiseen näistä lohkoista
ja seurata mikä kasvi millekin maa-ainekselle parhaiten sopii.Olimme kylväneet aiempina vuosina muutamille edellä mainituille lohkoille pääsääntöisesti kauraa, ruista, rehukaalta, rehurapsia ja hernettä, tähän asti ei myöskään myrkkyjä oltu käytetty ja kaikki oli sujunut mallikkaasti, syötävää pelloilla oli ollut riittämiin ja rikkaruohosta tms. ei ollut aiemmin liikaa haittaa. Tämä vuosi teki kuitenkin olosuhteillaan poikkeuksen, suurin osa tänä vuonna kylvetyistä pelloista jäi rikkaruohon varjoon ja kasvu jäi aivan olemattomaksi tai sitä ei tullut lainkaan, myös kovat sateet tekivät omat vaikutuksensa sekä kesäkuun yöpakkaset palellutti osan. Ettei murheet vielä olisi tähänkään loppuneet niin osalla kaalimailla kävi vielä kirvat ja söivät kaalinlehdet.
Kuvassa käyttämiämme siemeniä, siemenet hankittiin Riistasiemen Oy:ltä Turusta.
Pellot kynnettiin pääsääntöisesti edellisenä syksynä, ainakin niillä mailla missä märkyys oli tuottanut
vaikeuksia edellisinä vuosina. Maita saatiin kuitenkin käyttöön vielä lisää joten osa kynnettiin vasta keväällä roudan poistuttua toukokuulla.
Pelloilta ajettiin ensin huomattavia määriä kiviä joka tietysti on maanomistajalle suuri etu...
Pellot karhittiin rullakarhein, vanhat kauan paketissa olleet pellot teettivät kyllä lujasti töitä mutta
seuraavalle vuodelle urakka on jo paljon helpompi.
Ari karhii yläkuvassa tätä peltoa, kyseinen pelto on ollut viljelemättä yli 15 vuoden ajan joten siihen pantiin nyt eka vuonna kauraa, kaali ja rapsi siinä ei ehkä eka vuonna olisi näin hyvin onnistunut, tulos riistapelloksi ihan ok...
Pertti karhimassa riistapeltoa Lahennevalla toukokuun lopulla 2004, pellosta oli enimmät kivet poistettu jo aiemmin.
Tälläkin pellolla oli edellisenä vuonna komea kaali-/rapsipelto, se toimi vetonaulana hirville vasta kun yöpakkaset alkoivat,
hirvet söivät n. 70-100 cm korkean kaalimaan muutamassa viikossa, parhaimmillaan siinä aterioi 5-7 hirveä yhtaikaa.
Kuvassa vanha käsin lykättävä visko, tällä laitteella saadaan hivenen tasaisempi tulos kuin käsin kylvämällä, pienet kaalin/rapsin jne. siemenet ovat hankalia kylvää.
Lisää tietoa pienten siementen kylvöön kehitetyistä laitteista ja kylvämisestä löydät osoitteesta: 
Karhimisen jälkeen pelto pölkyttiin, jolloin siemenen itämisympäristö jää kosteammaksi eli kuivuminen hidastuu pintakerroksen alta sekä siemen painautuu lujemmin maata vasten jolloin itäminen on varmempaa. Tänä vuonna ei kyllä kosteuden takia olisi tarvinnut jyrätä peltoja...
Kari jyräämässä salakkarin riistapeltoa toukokuun lopulla -04, tähän peltoon laitettiin rehukaalta, rehurapsia ja rehujuurikasta, joista viimemainittu ei noussut lainkaan jostain syystä sekä kauraa pantiin tietysti myös.
Välillä tehtiin koneille huoltotöitä, karhin akselit olivat lujilla kivikkoisilla vanhoilla pakettipelloilla, sillon tällöin niitä meni väärään ja välillä poikki asti, Vesa hitsaa kuvassa katkennutta akselia ...
Hirvet saapuvat illalla viereisille pelloille syömään missä pelto jo vihertää, ympärillä olevat maat ovat suurimmilta osin muokattuja, syksyllä kylvetty ruislaiho kerää hirvet keväällä ensimmäisenä luokseen kun muu kasvillisuus ei vielä oikein jaksa vihertää.
Muokatun maan keskelle tehtiin tappi suolakiveä varten, parrun päähän laitettiin terästappi jossa hattu, hattu suojaa kiveä vesisateilta.
Parru upotettiin maahan ja tuettiin pellolta kerätyillä kivillä, n. 4kk seurannan jälkeen voi sanoa että kivellä käy hirvejä päivittäin ja kaura on jo valmista joten muutakin syötävää löytyy näin elokuulla.
Keväällä kyyhkyset ruokailevat sänkipelloissa joihin on jäänyt siemeniä edellissyksyn puinneilta.
Muokatut pellot houkuttelevat myös kyyhkysiä puoleensa. Niiden vaikutus korostuu entisestään kesäänpäin mentäessä kun kaikki muu jo vihertää, kyyhkyspellot on hyvä pitää muokattuna pyynnin alkamiseen saakka, äestämällä pelto n. 2-3 viikon välein on asia hoidettu.
Kyyhkyjahtia ajatellen kannattaa kotukset tehdä aikonaan että linnut kerkiävät tottua niihin, musta karhittu pelto näkyy kauas ja uteliaat kyyhkyset tulevat tarkistamaan, että löytyisikö pellosta jotain syötävää, viereisessä kuvassa on peltoon juuri tuotu ohraa
ja ruista kyyhkysten syötäväksi.
Kotus käytiin rakentamassa pyyntipellon reunalle jo reilu 3 viikkoa aienmmin että se ei pelottaisi lintuja, kotus vain sattui tänä vuonna hiukan liian etäälle lentoreitiltä mutta ensi vuodelle se on sitten tiedossa.
Kyttäyspaikka rakennettiin luonnon puista ja neljästä naamioverkosta, sekä kattoon kevytpeite sateen varalle...
Kyyhkyspellon ympärillä on riistapelto, hirville ja kauriille ja jäniksille on kylvetty rehukaalta, rehujuurikasta(joka ei itänyt jostain syystä), kauraa, rehuöljyretikkaa, naurista ja kyyhkyn pyynnin loputtua mustana pidettyihin osiin kylvettiin ruista jotta hirville olisi vihreätä tarjolla vielä myöhään syksyllä.
Viereinen kuva ruislaihosta otettu 27.08.2004 ja se on kylvetty 14.08, märkyys on saanut hiukan keltaisuutta aikaan laihossa...
Tämäkin hirvimulli odotteli vain miesten poistumista riistapellolta jotta ruokailu pääsisi jatkumaan, sopiva suoja sille löytyi läheiseltä pakettipellolta jonne se häipyi pajukon sekaan, pellolle takaisin se palasi luultavasti kohta lähdettyämme...
Riistapelloilla näkyi hirvien lisäksi kulkeneen myös muita eläimiä, kylvetyn ruismaan poikki oli loikkinut kauris.
Itämättömän rehujuurikkaan tilalle kylvettiin heinäkuun puolessävälissä DIANA-rehuöljyretikkaa(kuvassa oikealla valkokukkainen) ja Diana-naatti- sekä rehunaurista.
Pelto äestettiin joustopiikkiäkeellä jolloin saatiin rikkakasvit ja pellon valloittaneet horsmat pois jonka jälkeen kylvö ja uusi äestys rullaäkeellä ja tässä on tulos, kosteaan maahan itävyys oli sitä luokkaa että Voe mahoton paikka, kylvö tapahtui hiukan liian tiheeksi mutta onpahan syömistä lehdissä.
Linnuille suojaksi kylvetty Diana-auringinkukka, Diana-rehumaissi ja fasaani-Diana tehostettuna perinteisellä kauralla onnistui loistavasti, ainoastaan maissin osalle olisi toivonut hiukan tiheämpää kasvustoa.
Kylvö suoritettiin hiukan myöhemmin koska pelkona oli että kesäkuun alun yöpakkaset palelluttaisi hallanarat taimet.
Kylän pintaan kylvettiin kauraa ja ohraa joka puidaan pois syksyllä, kyseisellä viljalla ruokitaan fasaaneja talvella, sorsia ja hanhia keväällä.
Osa kaurasta oli tarkoitus niittää ja laittaa seipäille mistä linnut saavat syödä läpi talven, ne toimivat myös suojapaikkoina fasaaneille talvella.
Pertti puimassa linnuille jyväsiä, vilja kuivataan Pertin kylmäilmakuivurissa, pellossa ei käytetty myrkkyä lainkaan mikä näkyy tietysti rikkakasvien määrässä.
Ensi vuotta ajatellen olisi suositeltavaa ruiskuttaa Roundup sängelle puinnin jälkeen, silloin saa olla pari vuotta rauhassa roskalta.
Kyntää ruiskutettua aluetta ei kuitenkaan saa ennenkuin n. 4 viikon kuluttua ruiskutuksesta tai ennenkuin rikkakasvien väri on muuttunut punavioletiksi tai keltaiseksi.
Keväällä toukokuussa kylvetyt kaurapellot onnistuivat erinomaisesti, hirville se valmistuu syötäväksi näin elokuun lopulla-syyskuun alussa.
Ylläolevan kuvan kauralaiho nykytilassa 07.09.04 odottamassa syöjiä, hirvien makuuksia oli jo pellon toisessa päässä, joten jyvä rupeaa olemaan jo valmista jos se hirvellä maistuu.
Tälle pellolle on riistapelto tehty jo kolmena keväänä ja se rupeaa näkymään kasvussa, pelto oli ollut paketissa yli kymmenen vuoden ajan ja pajukoitunut pahasti, talkoilla pelto pistettiin kuntoon, pajuja kaadettiin, kiviä kerättiin, kynnettiin ja karhittiin.
Kaali/rapsi pellossa alkaa olemaan hirvien makuuksia, riistapellot ovat Parhalahden korkeudella hirvien mieleen elokuun lopulta - lokakuun loppuun, jonka jälkeen pelloissa ei juurikaan enää ole mitään syömistä, ruislaihoja tietysti lukuunottamatta.
Täysin syötyjä peltoja onkin käännetty jo syksyllä, varsinkin märimmissä paikoissa...
Hirvien syömää lehvistöä kaali-/rapsiriistapellossa, kylvössä käytettiin Hirvi-Diana-siemenseosta, jossa on rehurapsin lisäksi kahta eri rehukaalilajiketta.
Näin tasataan eri lajikkeiden tapaa kasvaa ja pienennetään epäonnistumisen riskiä, joka oli muuten tänä vuonna tarpeen.
Seoksessa on rehurapsia, joka on rehukaalia hieman matalampi ja se itää selvästi varmemmin kuin rehukaali.
Hirvien syömä riistapelto Liminkaperässä 15.10 -04, pellosta ei löytynyt enää juurikaan syömistä, joten se kynnetään lähiaikoina jos säät sallii...
Kokonaan syötyjä riistapeltoja ruvettiin kääntämään jo näin syksyllä valmiiksi ensi kautta varten, nuoret metsästäjän alut saavat opetella riistapeltojen tekoa ja se on tietysti mieluista puuhaa...
Keväisiä merihanhia laskeutumassa ohrasänkipellolle toukokuun lopulla 2004, kyseisellä pellolla oli ollut runsaasti lakopaikkoja jolloin ruokaa oli jäänyt reilusti peltoon.
Lokakuun lopulla ja marraskuun alussa riistapelloista kerättiin satoa hirville ja jäniksille myöhemmin pakkasaikaan syötäväksi, ne kerättiin läjiin pellon keskellä olevien kivikasojen päälle, kivikasan keskelle oli kesällä pystytetty tolppa jossa nuolukivi.
Joulukuun puolessa välissä oli kaikki kerätyt nauriit syöty ja vielä tammikuulla hirvet olivat kaivaneet hangen läpi riistapellosta syötävää, myös kivikasojen päälliset oli käyty tarkistamassa.
Lumen tultua vietiin kesällä talkoilla kerättyä heinää ja lehtikerppuja jänisten ja hirvien ravinnoksi, sekä suolakivitappeihin tarvittaessa uudet kivet samalla, heinän levityspaikkoihin viedään täydennystä talven mittaan muutaman kerran. Heinä kannattaa maastossa laittaa sateelta suojaan, niin se säilyy syötävänä kauemmin, esim. kuusen tyvelle oksien alle tms. paikkaan.
2005 huhtikuun alussa rakenneltiin uudet vesilintujen ruokintalautat, jotta ne saadaan vietyä asemiinsa jäitä pitkin, jäitä myöten ne oli helppo kuljettaa mönkijällä ja moottorikelkalla.
Lauttoja ruvettiin valmistamaan kun malli ja mitat oli päätetty, siemenlaarin kooksi tuli 81cm x 119cm ja kokonaismitoiksi tuli leveys 122cm ja pituus 187cm, lopullisiin mittoihin vaikutti siemenlaarin pohjana käytettyjen vanerilevyjen mitat, levyt kun oli valmiiksi sahattu viiteen samankokoiseen osaan.
Styrokslevyt sahattiin kahtia 120cm x 50cm kokoisiin palasiin, styroxia pantiin päätyihin 100mm puolelleen, eli kulutus oli 2 levyä per lautta, pohjan puolelle pantiin harva laudoitus, jotta styroxit pysyvät paikoillaan mutta vesi pääsee valumaan pois kun lautat nostetaan kuivumaan kesällä...
Lautan päälle laitettiin laudoitus ja timpurin kynä rakotulkkina osoittautui hyväksi mitaksi kun laudat jaoteltiin lautan kannelle, lautojen välit ei saa olla liian suuret etteivat linnut pääse murentamaan styroxia kannen alta.
Viimeisiä kansilautoja ruuvaillaan kiinni, tavoitteena oli tehdä 5 uutta lauttaa, tavoite tuli täytettyä vajaan parin tunnin työskentelyn jälkeen.