Eräsivut.net - ajankohtaista

Ajankohtaista-osaston vanhemmat jutut

Marko Kemppainen ampui olympiahopeaa

Haulikkoampuja Marko Kemppainen voitti skeetin olympiahopeaa Ateenassa. Kemppainen hävisi finaalin uusinnassa Italian Andea Benellille kirkkaimman mitalin. Kemppaisen mitali on Suomen ensimmäinen Ateenan olympiakisoista.

Kemppainen rikkoi karsinnassa kaikki 125 kiekkoa ja finaalissa yhtä vaille kaikki kiekot. Näin Kemppainen ja Italian Andrea Benelli päätyivät tasatulokseen 149 ja uusivat voitosta. Uusinnassa italialainen oli vahvempi pistein 5-4 ja voitti skeetin kultaa. Kemppainen sai ampua uusinnassa ylimääräisenkin laukauksen, koska Kemppaisen ampumasta kiekosta sinkoui palanen toiseen savikiekkoon ja tuomaristo päätti uusia suorituksen.

Myös pronssi ratkesi uusinnassa, kun Kuuban Juan M. Rodriguez löi vastustajansa.

"Pettymys pienenee koko ajan"

Marko Kemppainen oli skeetfinaalin jälkeen ristiriitaisissa tunnelmissa. Pettymys ja ilo kamppailivat herruudesta suomussalmelaisen mielessä.

- Kyllä pitää olla pettynyt, kun pääsee uusimaan kullasta ja pääsee piikkipaikalta finaaliin, Kemppainen sanoi.

- Kaveri ihan tyrkytti kultaa. Ei tällaista tilaisuutta saa kun kerran elämässä. Kokeneempi voitti vähemmän kokeneen. Minusta ei ollut kullan ottajaksi.

- Kyllä pettymys tässä koko ajan pienenee. Tietenkin olen tyytyväinen hopeasta, Kemppainen jatkoi.

Ennen Kemppaisen hopeaa Suomi saavutti haulikkoammunnasta olympiamitalin vuonna 1924 Pariisissa.

Kemppaisen tunteet vuoristorataa

Finaalissa Kemppainen missasi kakkospaikan yksittäisen kiekon.

- Kiekko jäi matalaksi ja hätäilin lähdössä. Tilanne ei kuitenkaan jännittänyt, vaan tiesin että pystyn ampumaan rennosti loput rikki, tuore olympiahopeamitalisti kertasi.

Uusinnassa Marko ampui ensin pummin, mutta Benelli teki samoin. - Tunteet olivat silloin sekoitus itkua ja iloa.

Seuraavassa sarjassa Kemppainen rikkoi ensimmäisen kiekon ja sen sirpaleet rikkoivat toisen. Kiekot uusittiin ja seuraavat laukaukset ratkaisivat kullan.

- Normaali tilanne, niitä sattuu aina kisoissa, Marko kuittasi.

Hopean arvo rupesi kirkastumaan

Kansainvälisen lehdistön edessä Marko Kemppainen hypisteli olympialaista hopeamitaliansa hetki hetkeltä tyytyväisempänä. Lauantaina Kemppainen luonnehti finaaliin pääsemistä, että se olisi kuin "sata jänistä".

- Kyllä tämä hopea on niin paljon raskaampaa kalustoa kuin osaa edes ajatella, Kemppainen tunnusti.

- Toivottavasti tässä rupeaa pikku hiljaa rauhottumaan tämä hässäkkä, oli tuoreen hopeamitalistin kaino, mutta ilmeisen turha toive.

- Kotiin terveisiä. Kyllä täältä tullaan, kun aika on, Marko heitti.

Kiitokset isälle ja valmentajalle

Marko Kemppainen halusi erityisesti kiittä kahta henkilöä hopeamitalin taustalla.

- Isoin kiitos kuuluu ilman muuta isälleni, joka hoiti kymmenen vuotta valmennushommat ja rahoitti koko ammuntani vuoteen 2002, jolloin hän kuoli, Kemppainen kiitti.

Myös Kemppaisen henkilökohtainen valmentaja oululainen Lauri Siltavirta sai hopeamitalimiehen kiitokset.

- Iso osa tästä mitalista pitää vuolla Laurille. Hän opetti minut oikeastaan ampumaan, Kemppainen kertoi.

Benelli eläkkeelle olympiavoittajana

28-vuotias Marko Kemppainen oli skeet-kisan nuorin ampuja. Kultaa vienyt Italian Andrea Benelli puolestaan vanhin, 44 vuotta. Kemppainen totesikin kokemuksen voittaneen nuoruuden. Samaa mieltä oli kisan voittajakin.

- Ikä on tärkeä. On harvinaista voittaa olympiakultaa tässä iässä. Kokemuksella on valtava merkitys, Benelli pohti.

Benelli voitti pronssia Atlantassa 1996 ja oli viides Sydneyssä 2000. Kulta tuli italialaiselle kreivin aikaan.

- Olin päättänyt jo ennen kisoja, että lopetan urani. Olen onnellinen, kun sain suurimman voiton päätöskisassani.
(YLE24 online 22.8.2004)

Nainen sai haulin silmäänsä

Metsästäjän seurassa ollut kontiolahtelainen 44-vuotias nainen sai haulin silmäänsä Kontiolahdella Pohjois-Karjalassa. Onnettomuus sattui Siprin Kaisakanlahdessa perjantaina puolen päivän jälkeen heti sorsastuksen alettua.

Laukaus ammuttiin vastakkaiselta rannalta. Hauli tunkeutui ilmeisesti silmäluomen läpi. Loukkaantunut nainen kuljetettiin Tikkamäen sairaalaan.
Poliisi tutkii tapausta vaaran aiheuttamisena ja metsästysrikoksena. Poliisi otti kiinni tekijäksi epäillyn.
(Savon Sanomat 22.8.2004)

Karhua haavoitettiin

Metsästäjät haavoittivat nuorta karhua perjantaina Tohmajärven Valkeasuolla Pohjois-Karjalassa. Kiteen poliisin mukaan karhun saamat vammat ovat hyvin lieviä. Karhua ei ollut tavoitettu vielä lauantaiaamuna. Kyse oli luvallisesta karhunmetsästyksestä.
(Savon Sanomat 22.8.2004)

Karhunpentu ammuttiin

Karhunpentu ammuttiin Tuupovaarassa Pohjois-Karjalassa. Ilomantsin poliisi tutkii juttua, sillä alle vuoden vanhan kontion tappaminen on kiellettyä luvanvaraisessa metsästyksessäkin.

Tapaus sattui Öllölässä perjantai-iltana, kun joensuulaisen metsästäjän passipaikalle ilmaantui karhunpentu yksinään. Metsästäjä luuli sitä ns. erauspennuksi, koska isommasta karhusta ei ollut mitään havaintoa.

Heti pennun ampumisen jälkeen paikalle ryntäsi metsästä karjuva karhuemo tutkimaan pentuaan. Ampumalavalla olleesta metsästäjästä emo ei saanut vainua, koska jätti tämän rauhaan.

Karhuemo poistui paikalta toisen pentunsa kanssa vasta runsaan puolen tunnin kuluttua, kun paikalle alkoi tulla muita metsästäjiä.
(Savon Sanomat 22.8.2004)

Sorsastaja hukkui Laitilassa

Sorsastaja hukkui perjantai-iltana Laitilassa Varsinais-Suomessa. Turman uhri oli paikkakuntalainen vuonna 1938 syntynyt mies. Mies oli liikkunut Laitilan Sirppujoella kanootilla, joka oli jostain syystä kaatunut. Puolittain upoksissa kellunut kanootti ja sen vierellä ollut mies havaittiin kello 18:n jälkeen illalla. Miestä yritettiin elvyttää, mutta elvytys ei tuottanut tulosta.

Kanootin kaatumisen syytä ei tiedetä. Kiikkerä kanootti saattaa kaatua haulikon potkaisustakin. Poliisi ei tiedä, oliko mies laukaissut haulikkonsa, sillä ase oli kadonnut joen pohjaan.
(Savon Sanomat 22.8.2004)

Sorsastaja hukkui Kurussa

Sorsametsällä ollut mies hukkui sunnuntaina Kurun Alaisenjärvellä. Mies oli liikkeellä kanootilla ja suistui siitä veteen ampuessaan. Hukkunut oli 28-vuotias ja paikkakuntalainen. Mies oli metsällä toverinsa kanssa, joka ei kuitenkaan ollut kanootissa vaan rannalla. Onnettomuus sattui kello 10.30. Sukeltaja löysi miehen ruumiin pari tuntia myöhemmin kahden metrin syvyydestä, 15 metrin päässä rannasta.
(Verkko-Karjalainen 22.8.2004)

Eduskunnan eräkerho kävi sorsajahtiin

Sorsastuskausi avattiin koko maassa perjantaina puoliltapäivin. Ensimmäisten päivien aikana sorsametsällä arvioidaan käyvän 200 000 rekisteröityä metsästäjää.

Yksi parhaimpia saalistuspaikkoja on Hailuoto, joka tunnetaan Perämeren suurimpana lintusaarena. Paikallisen metsästysseuran puheenjohtaja Kalevi Tönkyrä arvioi, että perjantaina Hailuodossa saattoi olla jopa tuhat sorsastajaa.

Hailuotoon olivat saapuneet myös eduskunnan eräkerhon aktiivit puheenjohtajansa kansanedustaja Lauri Kähkösen (sd.) johdolla. Muista kansanedustajista sorsajahtiin ehtivät myös keskustalaiset Eero Lämsä ja Pekka Vilkuna.

Piilossa rantapusikoissa

Puolenkymmentä kerhon aktiivia odotti kärsivällisesti rannalla yhdessä muiden sorsastajien kanssa kriittistä puolenpäivän hetkeä.

Hailuotolainen Mika Hintikka ja kiiminkiläinen Hannu Kyllönen olivat saapuneet paikalle jo yhdeksältä.

"Puskat ovat rannalla niin vähissä, että oma pitää tulla varaamaan jo aikaisin", he opastivat.

Kansoitetulla rantakaistaleella tiputettujen lintujen omistaja ratkeaa metsästyssääntöjen mukaan. Saaliin saa ensimmäisen luodin tai viimeisen haulin ampunut metsästäjä. Sorsastuksessa siis viimeisenä osunut saa saaliin. Haulikolla osuu tarkasti noin kolmenkymmenen metrin päähän.

Aamupäivän kaatosateet ehtivät kastella kaikki ranta-alueen puskiin piiloutuneet, mutta metsästysintoa se ei huuhtonut mennessään. Miehenkorkuisten kaislojen seasta pilkistivät vain haulikonpiiput saalistajien tähyillessä taivaalle kelloa vilkuillen.

Herkkuina sydän ja kivipiira

Kellon lyötyä kaksitoista ei kuitenkaan kuulunut paukahduksia. Linnut lensivät kaukana ulapalla, ikään kuin vaistoten vaaran. Kärsivällisyys kuitenkin palkittiin puolen tunnin odottelun jälkeen.

Ensimmäisenä ylikiitävän sorsan onnistui tiputtamaan Eero Lämsä. Saaliin hän suolisti tuoreeltaan toimittajien seuratessa vierestä. Parasta herkkua hänen mukaansa ovat sydän ja heiniä murentava kivipiira. Saaliinsa Lämsä aikoi viedä kylmälaukussa kotiin Kiuruvedelle.

Pian pauketta alkoi kuulua myös muualta, ja haulisateessa saalista saivat myös Kähkönen ja Hintikka. Kyllönen osui viimeisenä haavoittuneeseen sorsaan, jonka Tio-koira etsi kaislikon seasta.

Paikallistietoutta päättäjille

Metsästyksen tiimellyksessä Kähkönen kertoi, että kerholle tulee vuosittain useita kutsuja ympäri Suomea, joista vain muutamiin jäsenet ehtivät osallistumaan. Omissa metsästyskerhoissa ollaan aktiivisia sen mukaan kuin edustajan töiltä ehditään.

Kotimaan reissujen lisäksi eduskunnan erähenkiset vierailevat muissa maissa luonto- ja metsästysasioiden tiimoilta. Keväisellä vierailulla Viroon päättäjät olivat päässeet jopa villisikajahtiin.

Aivan pelkkää paukuttelua reissut eivät ole, sillä Hailuodossa eduskunnan väki oli tutustunut kattavasti myös paikallisiin kehityshankkeisiin. Vetisen metsästyspäivän jälkeen suunnitelmissa oli kuitenkin lämmin sorsa-ateria.
KATSO VIDEO
(Kaleva.plus 21.8.2004)

Sorsastys alkaa perjantaina 20. elokuuta kello 12.00

- Suhtautuminen metsästykseen entistä myönteisempää

Ensi perjantaina alkaa taas sorsastus, joka saa liikkeelle lähes 200 000 metsästäjää. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen vesilintulaskennat osoittavat, että vaikka monien lajien pesimäkanta on pienentynyt, on poikastuotto kuitenkin kohtalainen; tärkeimmällä sorsalajillamme sinisorsallakin pitkäaikaisten keskiarvojen yläpuolella. Metsästäjien on muistettava, että sorsastus on näkyvin ja kuuluvin metsästystapahtuma maassamme. Sorsastus on "siistiytynyt" vuosikymmenten saatossa, mikä näkyy myös suuren yleisön suhtautumisessa metsästykseen. Taloustutkimuksen tänä keväänä tekemän mielipidetutkimuksen mukaan suomalaiset suhtautuvat yhä myönteisemmin metsästykseen.

Maamme 300 000 metsästäjästä lähes 200 000 osallistuu sorsastukseen. Elokuun 20. päivästä alkaen saa metsästää heinäsorsia, taveja, heinätaveja, jouhisorsia, lapasorsia, haapanoita, telkkiä, punasotkia, tukkasotkia, nokikanoja ja meri-, metsä- ja kanadanhanhia sekä merilinnuista haahkoja. Allin, isokoskelon ja tukkakoskelon metsästys alkaa vasta syyskuun 1. päivänä.

Sorsastuskin hoidetaan mallikkaasti

Taloustutkimus Oy:n tekemä mielipidetutkimus osoitti, että metsästys hyväksytään laajasti suomalaisessa yhteiskunnassa. Ainoastaan kolme prosenttia väestöstä suhtautuu erittäin kielteisesti metsästykseen ja jonkin verran kielteisesti suhtautuviakin on vain 14 prosenttia. Verrattaessa tuloksia 1994 ja 1986 tehtyihin tutkimuksiin, on metsästysmyönteisyys lisääntynyt. Tulokset ovat myönteisemmät metsästyksen kannalta kuin koskaan aikaisemmin. Myös riistanhoitomaksun suorittaneiden lukumäärä oli viime vuonna suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Jopa sorsastus hyväksytään laajalti, vaikka sorsastuksen alku ajoittuu mökkeilykauteen. Sorsastajien onkin syytä ottaa huomioon myös muut vesillä liikkujat ja mökeillänsä aikaa viettävät ihmiset, ja muistaa, että ampuminen 150 metriä lähempänä asuttua rakennusta on kiellettyä ilman erillistä lupaa.

Lyhyet ampumaetäisyydet ja noutava koira

Metsästäjän on muistettava pitää ampumaetäisyydet lyhyinä, vältettävä veteen ampumista kimmokevaaran takia ja toisaalta sulkasatoisten naaraiden säästämiseksi ja muistettava kerätä hylsyt ja muut roskat talteen. Koiran käyttö sorsastuksessa on erittäin suositeltavaa. Saaliin talteen saaminen ja mahdollinen haavoittuneen linnun löytäminen helpottuu ratkaisevasti, kun mukana on noutava koira. Koiran mukanaolo ei anna kuitenkaan oikeutta huolimattomien laukausten ampumiseen. Aseettomana koiranohjaajana metsästäjän apuna sorsastukseen osallistuva ei tarvitse metsästyskorttia.
Lisätietoja: Metsästäjäin Keskusjärjestö (09) 8777 677, viestintäpäällikkö Klaus Ekman tai riistanhoitopiirit.
(19.8.2004)

Filippiineiltä löytyi lentokyvytön lintulaji

Filippiinien syrjäiseltä Calayanin saarelta on löydetty uusi lentokyvytön lintulaji. Lintujensuojelujärjestö BirdLife International ehdottaa, että lajia kutsutaan Calayanin rantakanaksi (Gallirallus calayanensis).

Calayanin rantakana on läheistä sukua liejukanoille. Korpin kokoisen linnun nokka ja jalat ovat kirkkaan punaiset, muuten se on väritykseltään tumma.

Calayanin saarelta on löytynyt paljon myös sukupuuttoon kuolleiden lajien luita, mutta BirdLife Internationalin mukaan saarella ei ole käynyt ornitologeja 1900-luvun alun jälkeen.

BirdLife muistuttaa, että lentokyvyttömät lajit ovat erityisen alttiita ihmisen vaikutuksille. Syrjäisten saarten lentokyvyttömät linnut eivät ole tottunut ihmisiin, eivätkä osaa varoa heitä. Siksi linnut joutuvat helposti metsästäjien uhreiksi tuhoisin seurauksin. Kuuluisin sukupuuttoon metsästetty lintu on Mauritiuksen saarella elänyt dodo. Suurin osa sukupuuttoon kuolleista rantakanalajeista on ollut lentokyvyttömiä.

Maailmasta löytyy vuosittain yksi tai kaksi uutta lintulajia.
(Kaleva.plus 17.8.2004)

P-Karjalassa kerätään räjähteitä, aseita, patruunoita

Räjähteiden, patruunoiden ja aseiden keräys alkaa Pohjois-Karjalassa ensi viikon maanantaina. Poliisin ja puolustusvoimien yhteistyössä toteuttaman keräyksen tavoitteena on koota vanhat ja luvattomat räjähteet, patruunat ja aseet viranomaisten haltuun ja estää mahdollisten vahinkojen syntyminen.

Joensuun poliisista korostetaan, että keräyksellä estetään myös tarpeettomien ja vaarallisten aineiden sekä räjähdysvälineiden joutuminen vääriin käsiin.

Ihmiset voivat ilmoittaa hallussaan olevista räjähteistä, patruunoista ja aseista alkaneella viikolla poliisille. Ilmoituksia ottavat vastaan Joensuun, Lieksan ja Nurmeksen poliisilaitokset.

Keräys kestää Pohjois-Karjalassa viisi päivää.
(Kaleva.plus 16.8.2004)

Pohjois-Norjan mittasuhteet mykistävät

Pohjois-Norjassa sijaitseva Lyngenin niemimaa on 25 kilometriä leveä ja 82 kilometriä pitkä, kolmen vuonon rajaama vuoristo-alue Tromssan kaupungista 70 kilometriä itään. Niemimaan rannoilla asuu 3 500 asukasta, mutta sisäosat ovat asumattomia. Tunnetuin ja korkein vuori on 1 833-metrinen Jiehkevarri ja alueelta löytyy 15-20 itsenäistä huippua 1 200 ja 1 800 metrin väliltä. Lyngenissä on kiipeilty ja vaellettu jo yli sata vuotta. Ensimmäiset harrastajat saapuivat Englannista laivoilla. Suomalaiset ovat löytäneet Lyngenin vasta 1980-luvulla.

Simolainen Matti Kaartinen on jo kokenut Lyngenin kävijä. Hän on käynyt siellä vuodesta 1993 saakka liki kaikkina vuodenaikoina. Kaartisen mukaan Lyngen jaksaa viehättää kerta toisensa jälkeen, ja aina löytää uutta, ennennäkemätöntä.

"Arjesta irtautuu täällä täydellisesti ja samalla oppii arvostamaan eri tavalla kodin itsestäänselvyyksiä", kertoo Kaartinen.

Monet vuoret nousevat suoraan merestä, joten korkeuserot ovat huomattavat, lähes samaa luokkaa kuin Alpeilla, siksipä vuoristoa kutsutaankin Lyngenin Alpeiksi.

Suhteellisen pienellä alueella on alppimaiseman elementtejä; vihreitä laaksoja ja toisaalta, kivisiä ja harmaita, vaikeakulkuisia louhikoita. Niiden reunoilta kohoaa lumipeitteisiä vuorenhuippuja sekä ikijäätiköitä.

Alueella on runsaasti vuolaasti virtaavia puroja, jokia ja vesiputouksia. Harjanteiden takana lymyää vuoristojärviä. Niemimaata kiertää tie ja Tromssasta sinne pääsee 1-2 tunnissa. Itä- ja länsipuolella on lauttayhteydet mantereelta Ulls- ja Lyngenvuonojen ylitse. Lyngenin etuja on sijainti suhteellisen lähellä Oulua (700 km) ja Kilpisjärveä (100 km) ja se, että perillä on jo samana päivänä lähtöaamusta.

Vaihteleva sää, rikas luonto

Lyngen on ympärivuotinen vaelluskohde. Sää alueella on hyvin vaihteleva. Merituuli tuo yleensä pilviä ja sadetta, maatuulella asia on päinvastoin.

Kaamosaikana voi olla pitkiä periodeja kylmää ja kirkasta, mutta ei ole mitenkään epätavallista, että kymmenen asteen lämpötila vesisateineen yllättää jopa tammi-helmikuussa. Vuorilla lämpötila laskee asteen jokaista sataa metriä kohden.

Veden kohinaa ja solinaa kantautuu korviin joka puolelta. Jyrkiltä kallioseinämiltä valuu satametrisiä vesiputouksia, kuin kapeita morsiushuntuja. Vihreän vehmas metsäinen laakson pohja muuttuu ylempänä tunturikoivikoksi mataline varpuineen.

Yleisimpiä kukkia ovat muun muassa lapinvuokko, tunturikohokki, kissankello, siniyökönlehti ja tunturipoimulehti. Tavallisia marjoja ovat riekon- ja variksenmarja sekä mustikka. Kosteikoissa on hillaa. 1 500 metrin korkeudella viihtyy jääleinikki.

Harvinaisemmista eläimistä saattaa onnistua näkemään sopulin ja merikotkan. Muita ihmisiä ei vuorilla juurikaan näe. Vuonojen rannat sitä vastoin ovat monin paikoin asutetut.

Ikijäätikkö on muisto jääkaudesta

Lyngenissä on kymmeniä jäätiköitä, jotka eivät sula kesälläkään. Esimerkiksi noin kymmenen kilometriä pitkän Lyngsdalen-laakson perällä Sydbreen on kooltaan noin 2x4 kilometriä. Sen alareuna sijaitsee noin 500 metrin ja ylin kohta noin tuhannen metrin korkeudella. Jäätikön alta saa alkunsa vuolas virta , joka kuohuu koskena alas moreenitasangolle.

Itse jäätikkö valuu U-laaksoa alas kuin jättiläismäinen kieli. Se on osittain soran ja irtolohkareiden peittämä. Alareuna on noin 30 metriä paksu, mutta ylempänä se saattaa olla jo satojen metrien paksuinen. Jäätikön reunalla vaatetusta on lisättävä, sillä jää hohkaa kylmää kuin jääkaappi.

Virtaava vesi huuhtelee suuria sinihohteisia jääpaasia jotka makaavat jääseinämän alla. Railoihin voisi vaivattomasti upottaa linja-autoja. Jäätikkö on kuin hyvin säilynyt jääkauden museo.
(Kaleva.plus 14.8.2004)

Hakasuo vapautui karanteenista

Kalojen BKD-munuaistaudin takia tyhjennetty Hakasuon kalanviljelylaitos vapautui loppuviikolla kokonaan karanteenista. Eläinlääkäri tarkasti laitoksen torstaina ja poisti myös ulkoaltaista toimintaa rajoittavat määräykset. "Laitos säilyy edelleen tarkkailussa eli näytteitä täältä otetaan tiheään", laitoksen tuotantopäällikkö Risto Kannel kertoo.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen omistaman Kainuun kalantutkimus- ja kalanviljelylaitoksen desinfiointi on kestänyt vuoden päivät. Hakasuon laitoksen emokalat ja poikaset hävitettiin täysin viime vuoden kesänä.

Talven aikana puhdistettiin laitoksen rakennukset, hautomo ja poikashalli. Tämän kesän aikana desinfioitiin laitoksen sata ulkoallasta.

Kallis puhdistusoperaatio käynnistyi Paltamossa viime kesänä, kun yhdestä harjusparvesta löytyi bakteeriperäinen kalojen munuaistauti. Tuotantopäällikkö Risto Kannel laskee, että pelkästään emokalojen ja laitospoikasten tuhoamisesta aiheutuva saantohävikki oli kaksi miljoonaa euroa. Hävitettyjen kalojen liha-arvo oli noin 400 000 euroa.

Hakasuon kalanviljelylaitos on ensimmäinen emokalahautomo Suomessa, joka on pitänyt tyhjentää kalojen bakteeriperäisen munuaistaudin vuoksi.

BKD tarttuu herkästi lohikaloihin ja tappaa jopa puolet sairastuttamastaan lohi- tai nieriäpopulaatiosta. Ihmiseen BKD ei voi tarttua.

Mätituotanto palautuu hitaasti

Hakasuon laitoksen toiminta normalisoituu hiljalleen. Risto Kannel kertoo, että poikastuotanto saadaan nostettua tyhjennystä edeltävälle tasolle parissa vuodessa, mutta emokalojen menetys on hankalammin korvattavissa.

"Kestää kahdeksan vuotta, ennen kuin laitos kykenee täyteen tuotantoon", Kannel arvelee.

Emokalojen lajimäärää tullaan vähentämään Hakasuolla. Risto Kannel sanoo, ettei päätöksiä emokalojen lajimäärästä ole vielä tehty. Laitoksen altaissa tulee kasvamaan ainakin kuhaa ja plaktonsiikaa.

Laitos kasvattaa kuhanpoikasia myös luonnonvesialtaissa mm. Paltamossa ja Kuhmossa. Näiden toiminta jatkui normaalisti Hakasuon laitoksen puhdistuksen ajan. Altaat tuottavat lähes puoli miljoonaa kuhanpoikasta vuodessa.

Lohenpoikasia perämereen

Kainuun kalantutkimus- ja vesiviljelylaitos Hakasuolla kasvattaa merilohen ja meritaimenen poikasia Pyhä-, Kiiminki-, Simo- ja Kuivajokeen. Lisäksi laitokselta lähtee järvitaimenen poikasia lähinnä Oulujoen vesistöalueelle.

Poikastuotannon määrän odotetaan vakiintuvan jo parin vuoden päästä reiluun 30 000 kiloon vuodessa.

Poikasia ostavat ovat vesialueiden omistajat ja kalatalousviranomaiset. Voimakas satsaus kuhan kasvatukseen näkyy kohonneina kuhasaaliina Kainuun vesillä.

Munuaistaudin aiheuttama kolo laitoksen taloudessa ei uhkaa Hakasuon kalanviljelylaitoksen tulevaisuutta. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun suuren emokalalaitoksen kaikki lohikalat jouduttiin tappamaan ja laitos puhdistamaan.

"Viikko munuaistautitapauksen ilmenemisen jälkeen RKTL:n johto vakuutti, että laitoksen toiminta tulee jatkumaan desinfioinnin jälkeen", Risto Kannel muistelee.

Hakasuolla työskentelee yhdeksän vakinaista työntekijää. Heistä kolme keskittyy kokonaan laitoksen kalantutkimukseen. Lisäksi laitos työllistää sesonkiluonteisesti väkeä kahden henkilötyövuoden verran.
(Kaleva.plus 13.8.2004)

Raahen kivinäytteistä löytyi kultaa

Toukokuussa alkanut Jokilaaksojen kivikisa on poikinut runsaasti kivinäytteitä ja ensimmäiset analyysitulokset ovat valmistuneet. Valtaosa kivinäytteistä analysoidaan niiden sisältämän kullan ja osin myös nikkelin vuoksi.

Kiinnostavimmat kultapitoisuudet, eli 3-11 grammaa tonnissa, löytyi Raahesta, Reisjärveltä sekä Haapajärveltä. Perusmetallien osalta analyysipitoisuudet jäivät vaatimattomaksi, mutta Vihannista ja Pyhäjärveltä saaduista näytteistä on jonkin verran löytynyt kuparia ja rikkiä.

Uusia rakennuskiviaihioita on tullut kaikkiaan 11, joista suurin osa on Merijärveltä, Ruukista, Oulaisista ja Kalajoelta.

Tähän mennessä kivikisaan on tullut yhteensä 671 kivinäytettä, joista 384 on laitettu analyysiin. Heinäkuun aikana Geologian tutkimuskeskus sai tutkittavakseen kaikkiaan 237 näytettä, joista jopa yli puolet taltioitiin analyysia varten. Kesäkuun tulokset eivät ole vielä valmistuneet.

Kivikisan tiimoilta järjestetään tapahtumia keskiviikkona Vihannissa Ukonkantin auditoriossa 9.00-11.00 sekä Pyhäjoen kunnanvirastolla kello 13.00-15.00.
(Raahen Seutu 15.8.2004)

Hirvi poukkoili pihoilla Helsingissä

Harhautunut hirvi loikki talojen pihoilla Helsingin Lauttasaaressa tänä aamuna. Poliisi lopetti eläimen ennen kuin se pääsi Länsiväylän suuntaan liikenteen sekaan aiheuttamaan onnettomuuksia.

Poliisi sai vähän ennen kello kahdeksan ilmoituksen meressä olleesta hirvestä. Eläin nousi välillä ylös vedestä ja juoksenteli pitkin Lauttasaarta palaten taas takaisin mereen. Yritys hirven saamiseksi pois maisemista loppui noin tunnin uurastuksen jälkeen ampumalla.
(Kaleva.plus 9.8.2004)

Oulun seudulla kauriita kohta kiusaksi asti

Metsäkauriskanta kasvaa nopeaan tahtiin Oulun riistanhoitopiirin alueella. Petotutkimuksessa käytetyn minimikanta-arvion mukaan Oulun riistanhoitopiirin alueella on noin 2 000 metsäkaurista. Riistapäällikkö Keijo Kapiainen uskoo, että todellisuudessa kanta voi olla huomattavasti suurempi. "Uskaltaisin melkein sanoa, että arvion voi kertoa kahdella."

Kapiaisen mukaan metsäkauriiden määrä saavuttaa kohta hirvikannan koon. Hirvien vastaava talvikanta on tällä hetkellä 15 000 eläimen kieppeillä.

"Se on kuitenkin tarkoitus saada vähenemään muutaman vuoden sisällä lähemmäs 10 000. Jos kauriskanta kasvaa nykyistä vauhtia, ei mene montakaan vuotta, että kannat ovat samansuuruiset", riistapäällikkö ennustaa.

Metsäkauriita on näkynyt viime vuosina aiempaa enemmän myös muualla Suomessa. Arvion mukaan metsäkauriskanta oli ennen lisääntymiskautta noin 14 000 yksilöä.

Kannan runsastuessa myös esiintymisalue on laajennut. Kanta on tiheämpi maan lounais- ja länsiosassa, mutta eläimiä tavataan yhä laajemmalla alueella maan itä- ja pohjoisosissakin. Oulun läänissä metsäkauriskanta on painottuu rannikon seuduille.

Metsästys vielä opettelua

Metsäkauriin metsästys aloitettiin syyskuun alusta ja metsästyskausi päättyi tammikuun lopussa. Metsäkaurisurosta sai lisäksi metsästää toukokuun 16. päivän ja kesäkuun 15. päivän välisenä aikana.

Päättyneen metsästysvuoden aikana Oulun riistanhoitopiirin alueella saatiin saaliksi 105 metsäkaurista. Pyyntilupia riistanhoitopiirillä oli 210 kappaletta.

Keijo Kapiainen pitää metsästyskauden saldoa odotettuna ja hyvänä, vaikka pyyntilupien käyttöaste jäikin 36,9 prosenttiin.

"Se on vielä opettelua. Metsäkaurista on pyydetty Oulun riistanhoitopiirissä vasta muutamia vuosia", Kapiainen huomauttaa.

Metsästäjät puhuvat, että kaurista olisi vaikeampi kaataa kuin hirveä. Kapiainen ei siihen usko, vaan arvelee, että sopivat metsästysmuodot ovat vielä hakusessa. "Metsäkaurista voi metsästää monella tavalla, yksinään tai porukalla, koiralla tai ilman."

Koko maassa saaliiksi saatiin 2 975 kaurista, mikä on 39 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuotena. Viime vuosina kauriin metsästyssaalis on suunnilleen kaksinkertaistunut edelliseen metsästysvuoteen verrattuna. Nyt saaliin kasvu on hieman hiljentynyt.

Kauriit syövät mansikkataimistoja

Oulun riistanhoitopiirin alueella on tehty metsäkaurishavaintoja 1960-luvulta lähtien, mutta kannan kehitys oli aluksi hidasta. Vasta 1990-luvulla kauriskanta kasvoi niin suureksi, että metsästyksen pystyi aloittamaan. Vähitellen kauriita alkaa olla haitaksi asti.

Keijo Kapiainen kertoo, että metsäkauriit ovat Etelä-Suomessa verottaneet mansikkaviljelmiä. "Ne syö mansikantaimet kokonaan. Eivät pelkästään lehtiä tai marjoja, vaan todella koko taimen."

Vielä kauriit eivät Oulun riistanhoitopiirin alueella ole mansikka- tai muille erikoisviljelmille vahinkoja aiheuttaneet.

Metsäkauriskannan kasvu lisää myös liikenneriskejä. Kaurisvahinkokolareita sattuu vuosittain jo kymmeniä Oulun riistanhoitopiirin alueella. Kauriit eivät kuitenkaan ole yhtä suuri riski liikenteelle kuin hirvet. Hirvikolareiden määrä riistanhoitopiirin alueella liikkuu sadoissa vuosittain.

"Kauriskolareissa ei tule yleensä henkilövahinkoja. Lähinnä menee peltiä ruttuun. Hirvikolareissa sen sijaan sattuu loukkaantumisia ja henkilövahinkojakin."
(Kaleva.plus 6.8.2004)

Kaurissaalis edelleen kasvussa

Metsäkauriskanta on kasvussa ja lajista tulee aikaa myöten koko maahan tärkeä metsästettävä riistaeläin. Kaikki riistanhoitopiirit myönsivät metsästysvuodelle 2003-2004 kauriin pyyntilupia. Metsästys aloitettiin syyskuun alusta ja se päättyi tammikuun lopussa. Tämän lisäksi metsäkaurisurosta sai metsästää 16.5.-15.6.

Metsäkauriskannat ovat runsastuneet voimakkaasti viime vuosina. Ennen lisääntymiskautta kanta oli noin 14 000 yksilöä. Kannan runsastuessa myös esiintymisalue laajenee. Kanta on tiheämpi maan lounais- ja länsiosassa ja eläimiä tavataan yhä laajemmalla alueella maan itä- ja pohjoisosissa.

Pyyntilupia myönnettiin lähes viisituhatta

Kesäkuussa päättyneelle metsästyskaudelle kauriinpyyntilupia myönnettiin runsaat 4 700 (taulukko). Yhdellä pyyntiluvalla saattoi ampua yhden aikuisen tai kaksi vasaa, ellei piiri antanut luvansaajalle tästä poikkeavia määräyksiä. Eniten lupia myönnettiin Varsinais-Suomen riistanhoitopiirissä (1 378), eli koko maan luvista kolmasosa (29,2 %). Edellisvuosien tapaan Uudenmaan riistanhoitopiirissä pyyntilupia myönnettiin lähes vastaava määrä (1 181, 25 %). Satakunta myönsi yli 500 sekä Etelä-Häme ja Pohjois-Häme kumpikin neljättä sataa pyyntilupaa.

Saalis melkein 3 000 kaurista

Edellisvuotiseen tapaan kaikissa riistanhoitopiireissä saatiin ammutuksi kauriita. Viime vuosina kauriin metsästyssaalis on suunnilleen kaksinkertaistunut edelliseen metsästysvuoteen verraten. Nyt tahti on hieman hiljentynyt. Saaliksi saatiin 2 975 kaurista eli 39 % enemmän kuin edellisenä vuotena (v. 2003 2 142 eläintä). Varsinais-Suomessa metsästäjät ampuivat lähes tuhat kaurista (991 eläintä). Uudellamaalla jäätiin tästä runsaat 200 kauriin verran (776 eläintä). Kuten ennenkin, lupien koko maan käyttöaste oli lähellä 50 prosenttia. Varsinais-Suomessa myönnetyistä luvista käytettiin 54 prosenttia. Yli 50 prosentin käyttöasteeseen ylsivät myös Satakunta, Ruotsinkielinen Pohjanmaa, Pohjois-Savo ja Uusimaa. Lapissa kaurissaalis jäi melko vaatimattomaksi anottujen lupien määrään verrattuna (käyttöaste 15 %).

Kauriskannan tasaisen levittäytymisen turvaamiseksi kaurisvasoja tulisi ampua noin 60 % koko saaliista. Edellisvuosien tapaan metsästysvuonna 2003-2004 tähän osuuteen ei päästy, vaan aikuisia metsäkauriita ammuttiin jälleen lähes sama määrä kuin vasoja (kahtena viime vuonna koko maan saaliin vasaprosentti on ollut 49,3%). Aikuisista naaraita ammuttiin lähes urosten määrä, suhteellisesti enemmän kuin aikaisemmin (42,7 % ja vuotta aikaisemmin 36,8 %).
(7.8.2004)

Ei metsästystä, vaan työtä ja teurastusta

Kukaan ei tiedä, mistä hirvipaljoudet tulevat

Hirvijahti ei ole enää metsästystä sanan alkuperäisessä merkityksessä, sanoo Raahen seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Urho Kortessalo:

- Metsästyksestä ei voi enää puhua, kun hirviä ja kaatolupia on niin paljon. Nykyinen hirvijahti on paremminkin kovaa työntekoa ja teurastusta. Mutta tehopyynti näyttää olevan ainut keino ylitiheiden hirvikantojen tasapainottamiseksi, toiminnanjohtaja arvioi.

Hirvijahti pistää myös pakastimet koetukselle. Kortessalon arvion mukaan Raahen seudun riistanhoitoyhdistyksen alueella osallistuu hirvijahtiin nelisensataa metsästäjää. Kaatolupia on 712, jotka oikeuttavat 918 eläimen kaatamiseen vasat mukaan luettuna. Voisi kuvitella, että muhkeat saaliit houkuttelisivat uusia tulokkaita hirvijahtiin. Näin ei kuitenkaan ole.

- Hirvenmetsästäjien määrä on pysynyt lähes vakiona. Nuoret olisivat tervetulleita joukkoon, mutta mitään ryntäyshaluja ei hirviporukoihin tunnu olevan, Kortessalo toteaa.

Jälleen kerran on käynyt niin, että hirvien runsaus on yllättänyt kokeneetkin metsästäjät. Niin myös Urho Kortessalon:

- Vuosi sitten moni pelkäsi, että tehometsästys verottaa hirvet sukupuuttoon. Niin ei kuitenkaan käynyt. Hirviä tuntuu olevan lähes yhtä paljon kuin viime vuonna.

Myös Siikajokilaakson riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Taisto Pysäys ihmettelee hirvien runsautta:

- Viime syksynä lupien suuri määrä huolestutti, täytyy myöntää. Hirvien määrä paljastui lopullisesti vasta siinä vaiheessa kun jahti oli aloitettu: niitä oli valtavasti.

Vaeltajia itärajan takaa?

Sekä metsästäjille että asiantuntijoille on arvoitus, mistä hirvipaljoudet oikein ilmestyvät rannikkoseudulle. - Kukaan ei tiedä, mistä ne tulevat. Asiaa on pähkäilty todella paljon. Monet metsästäjät ovat sitä mieltä, että hirvet tulevat itärajan takaa. Asiantuntijat eivät kuitenkaan tunnu hyväksyvän tätä ajatusta, Urho Kortessalo kummastelee.

Metsästäjien omien havaintojen mukaan hirviä on kolmea eri rotua, joista yhden täytyy olla itäistä alkuperää:

- Jotkut hirvet ovat todella pitkäpartaisia ja paljon tummempia kuin nämä täkäläiset, vaaleammat hirvet. Se kolmas sortti on hankosarvinen ja lihapainoltaan muhkeampi kuin täkäläinen hirvi, Kortessalo kuvailee.

Hirviaitojen päät vaaravyöhykettä

Ensi syksyn hirvijahtiin tuo oman lisävärinsä hirviaidat, joita on rakennettu kasitien varteen sekä Ruukissa että Pyhäjoella. Kukaan ei vielä tiedä, millä tavoin hirviaidat tulevat ohjaamaan ja muuttamaan hirvien kulkureittejä maastossa ja metsästysmailla. Ainoastaan se on varmaa, että aitojen päät ovat liikenteen kannalta vaaravyöhykettä, Taisto Pysäys korostaa: - Aitojen päissä kannattaa olla tarkkana. Varoitusmerkit ja tiehen painetut hirvenkuvat eivät ole koristeena, vaan todellinen vaaran paikka.
(Raahen Seutu 1.8.2004)

Vaikka rapua luullaan hitaaksi, se liikkuu nopeasti. Samoin rapurutto, jos ravustajat eivät toimi oikein.

Rapuja - vuosien kuluttua

Siika-Pyhäjokialueella oli takavuosina erittäin hyvä rapukanta. Siikajoesta nostettiin kaupattavaksi satoja tuhansia rapuja vuosittain, eikä Pyhäjoki jäänyt paljon jälkeen. Myös alueen pienemmissä vesissä ravut viihtyivät hyvin. Viime vuosina rapuja on ollut kunnolla vain Raahen Kuljunlahdessa, joka on toiminut merkittävänä rapupankkina, altaana, josta on siirretty tuhansia rapuja toisiin vesiin.

Tällä hetkellä tilanne on toinen. Ravustetusta alueella ei ole. Siikajoki ei ole antanut saaliita vuosikymmeniin, Pyhäjoen valtaosan tyhjensi ravuista rutto, joka lienee syynä myös Kuljunlahden viime vuonna todettuun raputuhoon.

Ihminen on herkutellut ravuilla, mutta ihminen saa syyttää itseään raputuhoista. Siikajoen raputuhoista jaksettiin puhua pari vuosikymmentä, mutta nyt jokivarressa on aika hiljaista. Pyhäjokeen on yritetty saada uutta rapukantaa, mutta rapujoen elpymisoireet on onnistuttu tukahduttamaan.

Kuljunlahdessa tilanne on nyt lupaava. Viime vuoden raputuho oli niin täydellinen, että koko lahden kanta kuoli ja samalla kuoli myös rutto. Viime syksynä päästiinkin jo istuttaman rutosta puhdistuneeseen veteen uusi kanta, joka on selvinnyt talvesta hyvin ja alkaa nyt lisääntyä.

Rapuja Kuljunlahdesta on odotettavissa joskus vuoden 2010 tietämillä.

Kuljunlahden ja Pyhäjoen rapuruttojen yhteydestä on puhuttu turhan vähän. Todennäköistä on, että Kuljunlahdelle rapurutto tuotiin Pyhäjoesta saastuneitten mertojen mukana. Kaikilla Pyhäjokivarresta Kuljunlahdelle tulleilla ravustajilla ei voikaan olla puhdas omatunto.

Rapukannan palauttaminen johonkin vesistöön ruttotuhojen jälkeen on niin vaikeaa ja pitkäjänteistä työtä, että sitä tulisi kunnioittaa. Tietoa esimerkiksi rapuruton leviämisen "helppoudesta" ei puutu keneltäkään ravustajalta, niin paljon asiasta on puhuttu.

Sen sijaan puutetta on järjestä ja maltista. Mitä mieltä on siinä, että ravustamaan tullaan kenties kymmenillä merroilla, joista vain osa desinfioidaan kunnolla.
(Raahen Seutu 1.8.2004)

Hirvien tehopyynti jatkuu syksyllä

Ensi syksynä on jälleen luvassa roimaa hirvijahtia. Kaatolupia on myönnetty lähes yhtä paljon kuin vuosi sitten, jolloin hirvikantaa harvennettiin kovalla kädellä.

- Lupamäärä on iso. Se merkitsee, että hirvikannan tehoverotus jatkuu, vahvistaa riistapäällikkö Keijo Kapiainen Oulun Riistanhoitopiiristä.

Viime vuonna riistanhoitopiirin alueelle myönnettiin 12 379 kaatolupaa, nyt lupia on 10 592. Raahen seudun riistanhoitoyhdistys on saanut syksyn hirvijahtiin 712 kaatolupaa, Siikajokilaaksoon lupia tuli 773 ja Oulaisten alueelle 549. Vähennystä viime vuoden lupamääriin on 10-20 prosenttia.

Riistanhoitopiirin tavoitteena on verottaa hirvikanta kolmeen hirveen tuhatta hehtaaria kohti. Tällä hetkellä Raahen alueella arvioidaan olevan 4,5 hirveä tuhannella hehtaarilla.

Selkeitä merkkejä hirvien vähenemisestä alkaa kuitenkin olla näkösällä. Metsästäjien omia havaintoja tukevat tilastot. Tielaitoksen laskelmien mukaan hirvikolarien määrä väheni alkuvuoden aikana 37 prosenttia Oulun Riistanhoitopiirin alueella viime vuoteen verrattuna.

- Muutos on niin iso, ettei se voi olla enää sattumaa. Hirvikanta on harventumassa, riistapäällikkö toteaa.
(Raahen Seutu 1.8.2004)

Taistelu tunturien tuulissa

Naali, takavuosien tarunhohtoinen turkiseläin, käy tunturien tuulissa kovaa selviytymistaistelua.

Käsivarren, Enontekiön ja Utsjoen alueilla liikkuu enää 10-20 naalia. Huolta lisää se, että viimeisin varma havainto pesinnän onnistumisesta Suomessa on vuodelta 1996. Naali onkin nyt maamme uhanalaisin nisäkäs. Paljon parempaa ei kuulu pohjoisen Fennoskandian muillekaan alueille. Ruotsin ja Norjan naalikannan arvellaan olevan noin 150 yksilöä. Myös siellä pesintä on tuottanut suuria vaikeuksia.

Naali eli napakettu rauhoitettiin Suomessa vuonna 1940, kun kanta oli rajun metsästyksen takia jo romahtamisen partaalla. Siihen asti naalin kintereillä riitti jahtimiehiä, koska kauniinvalkeat turkikset menivät hyvin kaupaksi. Intoa lisäsi myös se, että naalin metsästys oli helpompaa kuin monen muun aremman turkiseläimen.

Rauhoittamisen jälkeen naalikannan uskottiin elpyvän, toisin kuitenkin kävi. Tutkijat ovatkin jo pitkään yrittäneet selvittää, mikä on mennyt pieleen. Syiksi epäillään tunturialueiden ravintotilanteen huononemista, ketun yleistymistä naalien asuinsijoilla, ilmaston muutoksia, tauteja ja geneettistä rappeutumista.

Tilaa tarpeeksi, ravinto tiukemmassa

Naali, toisin kuin monet muut uhanalaiset lajit, ei ole jäänyt leviävän asutuksen eikä tielinjojen puristukseen. Otuksella on aina riittänyt lääniä koivurajan yläpuolen maisemissa ja sopivia pesäpaikkoja hiekkakumpareissa tai kivilouhikoissa. Elämä tunturissa on kuitenkin muuttunut muilla tavoin ja vaikeuttanut samalla naalin ravintotilannetta.

Takavuosina tunturialueilla liikkui suurpetoja - varsinkin susia ja ahmoja - huomattavasti nykyistä enemmän. Ruokapöydän marssijärjestys oli selvä: naalit napsivat porojen ruhoista, mitä muilta jäi.

Petokantojen vähentyessä myös naalien ravintomahdollisuudet hupenivat. Sama vaikutus oli poromiesten elämäntapojen muutoksella. Kun poromiehet aikaisemmin viihtyivät maastossa pitempään, he teurastivat poroja tarpeen mukaan, ja naaleillekin jäi rippeitä purtavaksi.

Naali ei ole ronkeli ruoastaan, mutta herkkuja sekin kaipaa. Näitä ovat varsinkin tunturisopulit ja muut myyrälajit. Naalin epäonneksi tunturialueiden myyräkannat olivat pieniä koko 1990-luvun, eikä tilanne ole juuri parantunut viime vuosina. Ilman hyviä sopuli- ja myyrävuosia naalikanta ei lähde nousuun.

Toinen suuri kysymys naalin lisääntymisen kannalta on, miten tunturialueiden lisääntynyt kettukanta saataisiin aisoihin. Osa tutkijoista pitää kettua naalikannan hupenemisen suurimpana syynä. Rinnakkaiselo ei onnistu: sopivan hetken tullen repolainen nappaa naalin omaksi ja etenkin poikastensa ravinnoksi.

Naali kamppailee ilman median tukea

Uhanalaisten lajien suojelussa on monta tarinaa, joita myös media on seurannut aktiivisesti.Varsinkin saimaannorppa, valkoselkätikka ja merikotka ovat viime vuosina saaneet paljon huomiota - ja hyvä niin.

Naalista ei kuitenkaan koskaan ole tullut median suosikkia eikä suuren yleisön huolenaihetta. Ehkä laji elää liian syrjässä.

Maailman Luonnon Säätiön (WWF) Suomen yksikkö on yrittänyt tehdä voitavansa naalikannan hyväksi. Vuoteen 1998 asti sillä oli oma naalityöryhmä.

Kun havaittiin, että naalien suojelu ja lisääntymisedellytysten parantaminen ovat selvästi Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteinen asia, aloitettiin yhteispohjoismainen naaliprojekti. Nyt projekti on liittynyt Euroopan unionin Life-hankkeeseen, jossa on mukana myös Metsähallitus.
(Kaleva.plus 31.7.2004)

Susista tehty havaintoja Pieksänmaalla

Savossa asuu ainakin yksi susipentue Sonkajärvellä ja kaksi Rautavaaralla.

Pieksämäen petoyhdyshenkilö Raimo Vulli kertoo, että Pieksänmaalla liikuskelee täyskasvuinen susi ja karhu.

Noin kuukausi sitten autoilija huomasi suden Porsaskosken tienristeyksessä. Susi pinkaisi nopeasti lähestyvän auton nähdessään takaisin metsään. Todennäköisesti samasta sudesta on tehty seitsemän tuuman jälkihavainto Pohjois-Niskamäellä.

Etelä-Niskamäellä puolestaan on Vullin mukaan havaittu aikuisen karhun jälki. Etukäpälän päkiän koko oli komeat 16 senttiä.

Lähiseudun metsästäjät ovat vuoden sisällä havainneet muuallakin merkkejä susista. Pieksänmaalla asuva Timo Hytönen kertoo, että kevättalvella Siikamäellä erään kesämökin pihasta oli löytynyt susien jälkiä ja ainakin myös Haapakosken metsissä on tehty lähiaikoina susihavainto.

Susi raatelee usein metsästyskoiria

– Susi on siitä erittäin hankala eläin, että se raatelee usein metsästyskoiria. Sen takia suden takia täytyy olla varuillaan, Hytönen sanoo.

Petotutkia Ilpo Kojola uskoo, että Pieksänmaan susihavainnot voivat hyvinkin pitää paikkaansa. Varmaksi hän osaa sanoa, että Savossa asuu yksi pentue Sonkajärvellä ja kaksi Rautavaaralla.

Tämän vuoden kanta kokonaisuudessaan selviää kuitenkin vasta loppuvuodesta. Epäilyksiä on, että susia saattaisi liikkua myös ainakin Heinävedellä, Kaavilla, Juvalla, Joroisissa ja Kiuruvedellä.

Susikanta on elpynyt hyvää vauhtia koko Suomessa 90-luvun puolesta välistä lähtien. Vakituisesti Suomessa asuvien susien määrä on kasvanut kymmenessä vuodessa noin kaksinkertaiseksi. Vuosi sitten Suomessa liikkui noin 150-160 sutta.

Kojola selvittää, että susi raateli viime vuonna Suomessa hieman yli 30 koiraa, kun normaali vuosittainen määrä on noin kymmenen koiraa pienempi. Muuten sudesta on porohoitoalueen ulkopuolella vain vähän harmia ihmiselle, sillä muita kotieläimiä susi verottaa vain harvoin.

– Koiria menee suden suuhun eniten metsästystilanteissa. Susille voi tietysti asentaa seurantapantoja, mutta niillä ei voi kontrolloida kuin pientä osaa susista, Kojola selvittää.
(Savon Sanomat 28.7.2004)

Isot ravut pysyneet piilossa

Pyhäjoesta pyydetyillä ravuilla ei herkutella nyt missään, sillä viime syksynä vesistössä riehunut rutto vei saksiniekat. Sen sijaan Siikajokilaaksossa rapumertojen kokeminen on jälleen ollut antoisampaa puuhaa. Lamulla herkkupaloja on nosteltu parempaan talteen, samoin Pyhäntäjärvellä.

– Isoja mittarapuja on tullut hyvin niukasti. Kuori on monilla pehmeä, ei niitä viitsi sumppuun laittaa, kun syövät toisensa. Kylmä kevät kuulemma viivästyttää kuoriutumista, Pyhäntäjärvellä ravustavat Reijo Turunen ja Markku Puurunen kertoilevat mertoja kokiessaan.

Kaksikolla on järvellä kolmisenkymmentä mertaa, joiden kokeminen on Puurusen mukaan ollut tänä kesänä lähinnä turhauttavaa. Saksiniekkoja on tarkoitus pyytää myyntiin. Viime syksynä järven antimista sai kaksi ja puoli euroa kappaleelta. Vielä rapuja ei ole myyntiin asti kertynyt, vaikka kaksikko ei itse keitä ainuttakaan. Edes hintaa miehet eivät ole tarkistaneet.

– Mukavahan täällä on aamulla aikaisin käydä soutamassa ja viettämässä kesälomaa, miehet sanovat ravustusfilosofiaansa valottaen.

Turusen ja Puurusen lisäksi Pyhäntäjärven panssarikuoria narraa puolenkymmentä ihmistä.

Rapu viihtyy osissa järveä, vaikka vesi on humuspitoisena sangen tummaa. Mieluisia paikkoja ovat saarten ympärystät.

Mertoja kokiessa viihtyminen tulee todistettua. Pyydykseen on syötiksi laitetun särjen houkuttelemana kulkenut yksilö, jonka kuoriutuminen on vielä kesken. Sen pyrstönalunen on karvainen ja karvojen seassa heiluttelee saksiaan muutaman millimetrin mittaisia jälkeläisiä.

– Se se on ihme, miten rapuja ei ole tuolla kirkonkylän puolella. Järvipenkassa olisi varmasti piilopaikkoja tarpeeksi, Puurunen ihmettelee.
(Pyhäjokiseutu 28.7.2004)

Rajajoki kuohuu jo ennätyskorkeana

Haaparanta-Tornio Pitkään aikaan ei Suomen ja Ruotsin rajaväylä ole heinäkuun lopulla virrannut yhtä komeasti kuin nyt. Sateiden paisuttama Tornionjoen uoma kuohuu kevättulvan malliin, mutta tiistaina virtaamat alkoivat jo oireilla tulvahuipun hiipumista alajuoksullakin. Luvatut sateetkaan eivät enää paisuttane jokea.

Luonto on viime viikkoina antanut Tornion-Muonionjoen vesistössä harvinaisen, mutta ei poikkeuksellisen näytöksen. Runsaat sateet aiheuttivat kohtalaisen paljon vahinkoja pohjoisessa Ruotsissa, kun sateet saivat joen tulvimaan yli äyräiden. Suomessa vahingot sen sijaan ovat rajoittuneet lähinnä upoksissa oleviin laitureihin.

Rakennuspäällikkö Kauko Haikola Lapin ympäristökeskuksesta arvioi, että rakennuksia alkaa kastua vasta, kun Tornionjoen virtaama on noin 3 000 kuution luokkaa sekunnissa. Kastumisvaara on kaukana, sillä tiistaina virtaama lähenteli "vain" 1 400 kuutiota sekunnissa, joka sekin on kolme kertaa normaalivirtaama.

Sydämentykytyksiä kesätulva ei jokivarressa siten ole aiheuttanut. Kovimmat pelot rajalla liittyvät kevääseen ja jääpatojen yhtäkkiä nostamaan tulvaan.

Paikoin pari metriä tavallista ylempänä

"Korkeallahan vesi tietysti on, monin paikoin pari metriä tavallista ylempänä. Tulva näyttää tosin hiipuvan hiljalleen", Haikola kertoo. Vastaavia tulvia on kuluvaan aikaan ollut ennenkin viimeisten 40 vuoden aikana.

Muonion korkeudella tulvahuippu oli viikonvaihteessa ja tiistaina vesi laski jo myös Kukkolankosken yläpuolella sijaitsevassa Matkakoskessa.

"Muonion ja Pellon korkeuksilla suunta on taittunut ja lasku alkaa lähiaikoina todennäköisesti myös alempana ennustetuista pienistä sateista huolimatta", Haikola arvioi.

Normaaliuomissaan olevan Kukkolankosken rannoilla on heinäkuun ajan voitu ihastella tavallista huikeampia kuohuja. Molemmin puolin rantaa lippoajat ovat parin viikon aikana nostaneet siikaa, joka ei ole säikkynyt vuolasta virtaa.

Heikki Niskala suomalaisella rannalla laskeskelee, että neljän miehen porukka on vajaan vuorokauden aikana kiskonut joesta nelisen sataa siikaa. Tahti on toinen kuin viime vuonna tähän aikaan, jolloin lippoon osui siika vain harvakseltaan.

Tulvavesi on sen verran korkealla, että kuohut nuolevat lipporenkkujen lavoja. Ruotsin rannalla viime viikon lopulla neljälle laiturille kävi kehnosti, kun vesi nousi vauhdilla seitsemisen kymmentä senttiä ja vesimassat saivat yliotteen pitkistä renkuista.

"Siinä meni minunkin patoni", harmittelee Kukkolaforsenin matkailuyrittäjä Svante Spolander. Ruotsin rannalla siian suosimat kuopat ovat kauempana, ja renkutkin on ulotettava pitemmälle jokeen.

Kukkolaforsenin matkailukeskuksen rakennukset ovat kuitenkin vielä tiukasti kuivalla maalla. Tosin vuonna 1995 vesi nuoli jo alimpia kivijalkoja, kun kevättulva ja tunturitulva vyöryivät yhtä aikaa alavirtaan. "Silloin oli tosi hätä, virtaamatkin olivat yli 3 000 kuutiota sekunnissa", Spolander muistelee.

Muissa joissa rauhallista

Suurimmat sateet ovat sattuneet länsirajalle. Muissa Lapin läänin isoissa joissa ei vesi ole noussut aivan Tornion-Muonionjoen tapaan, vaikka niissäkin on vettä kohtalaisen paljon. Ounasjoella ja Simojoella ollaan lähellä keskivettä, eivätkä säännöstellyn Kemijoenkaan vesimäärät ole poikkeuksellisia.

Haikolan mukaan Lokan ja Porttipahdan tekoaltaat ovat vielä vajaina, mutta Inarinjärvi on enää vähän alle normaalin ajankohdan tason. "Lokka ja Porttipahta ovat ylivuotisia altaita, eivätkä ne täyty näillä sademäärillä."
(Kaleva.plus 27.7.2004)

Karhun metsässä

Suurpedot: Möhkön rajavartijat näkevät tuoreita karhun jälkiä lähes päivittäin.

- 19 vuotta sitten kun tulin tänne, oli harvinaista, että pääsi näkemään karhun. Jos jäljet löysi, se oli iso juttu. Jos karhun näki, siitä puhuttiin ympäri kylää, vanhempi rajavartija Mika Ala-Riihimäki toteaa Möhkön rajavartioasemalla.
Ala-Riihimäen aloittaessa työuraansa edes 20 vuotta rajalla partioineet eivät olleet välttämättä kohdanneet karhua. Möhkön tämänhetkisestä porukasta ainoastaan uusin tulokas ei ole saanut näköyhteyttä karhuun. Ala-Riihimäki arvelee nähneensä metsän kuninkaan 30 - 40 kertaa.
- Työtehtävissä olen nähnyt karhun tänä vuonna kuusi kertaa, parhaana vuotena yhdeksästi.
Ilmeisesti juuri Ilomantsin rajavartijat kohtaavat suurpetoja useammin kuin muut koko Suomessa. Möhkön jälkeen rajan toisella puolella aukeaa metsää, suota ja metsää - aluetta, joka on karhujen ja susien valtakuntaa.

Tuosta se on mennyt

Mika Ala-Riihimäki kertoo näkevänsä vähintään joka toisella partiointireissulla karhun jäljet. Edellisellä partioinnilla koira haistoi kahdet tuoreet jäljet eikä pitkälle tarvinnut kävellä tälläkään kertaa.
- Maahan, Ala-Riihimäki komentaa 400 metrin kävelyn jälkeen, ja Kessu-koira tottelee.
- Tuosta se on mennyt, Ala-Riihimäki osoittaa jotosta, jonka arvelee edellisyön ja tarkemmin aamuyön aikana syntyneeksi.
- Pikkuinen, todennäköisesti erauspentu. On mennyt tuolta pikkunäreitten alta. Ilmeisesti se on kävellyt hetken pitkospuilla, Ala-Riihimäki sanoo ja arvelu varmistuu todeksi, kun Kessu löytää alkavat jäljet 20 metrin päästä pitkospuiden toiselta puolelta. Rajavartija kulkee rajapolkua aina koiran kanssa vastatuuleen. Koira kulkee edellä ja koiraa lukeva mies perässä.
- Kessu on omalla tavallaan kiinnostunut karhuista, mutta perusluonteeltaan arka. Sitä on helppo lukea. Kun Kessu haistaa karhun jäljet, se vetää korvat taaksepäin, tarkistaa jokaisen jäljen ja menee varvun ylös sentti sentiltä. Käytös paljastaa jo kaukaa rajan ylittäjän.
- Sudelle koira alistuu nuolemalla kohtaa, johon susi on kusassut. Koira ja susi ovat vielä niin lähisukulaisia, että viestintä toimii niiden kesken. Karhun jäljissä pysyy haju reilun vuorokauden. Punertavien lakkojen sekä metsätyypin mukaisten varpujen peittämä raja-aukko pidetään puhtaana risuista ja pensaista, joten ihminen voi todeta rajanylittäjien jäljet näköaistillaan.

Vain yllätetty karhu hyökkää

Karhupelkoa Ala-Riihimäkeen ei ole tarttunut, vaikka myös yksi enemmän kuin läheltä piti tilanne on sattunut. Ei kuitenkaan työtehtävissä vaan sienimetsällä.
- Oltiin emännän kanssa viime syksynä tatteja keräämässä. Emäntä oli tien toisella puolella, ja minä kuulin risauksen takana. Siinä oli keväinen karhunpentu, ja arvelin, että emä on jossain lähellä.
- Samassa emä tuli jo kohti. Se ei uhkaillut vaan hyökkäsi. Tuli mieleen, että olisi mukana muutakin kuin sieniveihti, Ala-Riihimäki kertoo. Tilanne kesti 15-20 minuuttia. Karhu murisi ja ärjyi puolen metrin päässä, ja Ala-Riihimäki huusi vaistomaisesti takaisin puun toiselta puolelta. Rajamiehen jalat alkoivat vapista, mutta vasta kun karhuemo vihdoin päätti, ettei ihmisestä ollut vaaraa pennulle. Täpärä tilanne olisi saattanut kääntyä kummin päin tahansa.
- Semmoisen havainnon olen tehnyt, että karhu lähtee hyökkäämään vain, jos se yllätetään alle 20 metrin päästä. Jos kohtaaminen tapahtuu kauempaa, karhu kyllä väistää, Ala-Riihimäki vakuuttaa. Karhun näkeminen on harvinaista ja pienenkin todennäköisyyden voi poistaa puhumalla metsässä ja kolistelemalla ämpäriä. Jos karhun kuitenkin näkee, itsestä kannattaa tiedottaa karhulle, jottei yllätyskohtaaminen toteudu. Hyökkäävä karhu voi tehdä aidon hyökkäyksen, mutta yleensä kuitenkin valehyökkäyksen.
- Valehyökkäyksessä karhu tekee itsensä mahdollisimman isoksi ja karjuu. Silloin tietää, ettei ole mitään hätää. Pitää vain lähteä perääntymään.
- Pakoon ei saa lähteä, sillä silloin sie muutut saaliiksi, koska saalis juoksee aina pakoon. Huutaa saa. Huuto pysäyttää ja karhu harkitsee uudestaan puoli sekuntia, mitä tekee, Ala-Riihimäki neuvoo.

Arka karhu, paras karhu

Karhukannan kooksi on arvioitu noin 830 yksilöä. Ala-Riihimäen mukaan virallinen luku tuntuu naurettavan pieneltä, koska karhuja nähdään ympäri Suomea.
- Karhukantaan saa lisätä puolet. Ala-Riihimäki on myös metsästäjä. Karhuja on kaatunut neljä. Rajavartija katsoo metsästyksen pitävän kannan paitsi pienempänä myös arkana.
- Ei ole muuta keinoa pitää karhuja arkana. Pois ammutaan tyhmät ja tyhmänrohkeimmat yksilöt. Ala-Riihimäellä on kiikarissa jo eräs tietty karhu, jolla ei ole enää normaalia karhun arkuutta.
- Olen nähnyt sen niin monta kertaa. Mutta karhu antaa metsästäjälle vain yhden tai kaksi tilaisuutta, sitten se häviää.
- Karhulle pitää muutenkin osoittaa, että sen tulee pelätä ihmistä eikä toisin päin. Jos ihminen väistää, se vahvistaa karhun käyttäytymistä. Karhu oppii samalla lailla hyvälle ja huonolle käytökselle. Möhköstä jouduttiin keväällä karkottamaan emokarhu, joka liikkui ihmisten takapihoilla. Emokarhut etsiytyvät helposti suhteellisen lähelle ihmisasutusta, missä pennut ovat turvassa uroskarhuilta. Karhukannan kasvaessa kohtaamisia ja karkotuksia tulee yhä enemmän. Ala-Riihimäki katsookin, ettei Ilomantsin viisi karhulupaa ole suhteessa karhukannan uusiutuvuuteen. Ilomantsissa arvellaan syntyvän vuosittain 25-35 karhua. Sama kolmisenkymmentä karhua olisi Ala-Riihimäen mukaan sopiva määrä Ilomantsin selkosille.

Pedot kuuluvat Suomen luontoon

Metsästäjänä ja eränkävijänä Mika Ala-Riihimäki osaa arvostaa metsiemme suurpetoja.
- Kyllä ne Suomen luontoon kuuluvat. Aito mielenkiinto petoja kohtaan on tarttunut myös puolisoon, Eine Ala-Riihimäkeen. Einen kamera on tallentanut vuosien varrella kymmeniä karhuja. Myös mieleenpainuvin karhumuisto on koettu yhdessä; jälleen sienessä, tällä kertaa koriin kopsahti keväisiä korvasieniä.
- Eine tuli sanomaan, että tuolla kumpareen toisella puolella on karhu. Einen velipoika Helsingistä oli mukana ja menimme varta vasten lähemmäksi katsomaan.
- Siellä se kuori kantoa hakkuuaukealla ja söi toukat. Karhu oli lähdössä jo toiselle kannolle, ja silloin piti pikkaisen vihjata, että täällä ollaan. Karhu käänsi vähän päätään, mutta ei saanut vihiä. Me vihjasimme uudestaan.
- Kerran se tuhahti ja samassa kolme kissankokoista pentua hyppäsi ylös, ottivat suoran suunnan metsään ja ravahtivat puuhun. Äänen kuuli ihan selvästi.
- Emä lähti pentujen perään, ja minulle iski uteliaisuus mennä mittaamaan etutassun leveys. Kun pääsin kuorittujen kantojen luokse, emä tuli täydellä vauhdilla kohti ja pysähtyi 30 metrin päähän, karhujen ajatusmaailmaa ymmärtävä Mika Ala-Riihimäki kertoi.
(Verkko-Karjalainen 25.7.2004)

Petovahinkojen omavastuu uusiksi

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojan (kesk.) mukaan suurpetojen aiheuttamien kotieläinvahinkojen omavastuuta on syytä tarkastella uudelleen. Tällä hetkellä se on rinnasteinen muiden riistaeläinten tekemien vahinkojen korvausten omavastuuseen. "Nyt kun suurpedot ovat täysin suojeltuja eläimiä, kantaa ei voida säädellä samalla tavalla kuin hirvieläinten. Omavastuuta on tässä tilanteessa syytä tarkastella uudelta pohjalta. Koska kyse on totaalisesti suojelluista eläimistä, omavastuulle ei ole samalla tavalla perusteita kuin hirvieläinvahingoissa", Korkeaoja toteaa.

Summa on nyt 250 euroa tilaa kohti vuodessa riippumatta vahingon määrästä.

"Omavastuu on aika korkea, Aion budjetin käsittelyn yhteydessä harkita sitä, mikä se taso voisi olla", Korkeaoja jatkaa.

Tarkkaa esitystä ministerillä ei vielä ole.

Kohtuuton tilanne

Suomen Luonnonsuojeluliitto vaatii omavastuun poistamista kokonaan. Kysymys nousi viimeksi esille, kun susi tappoi kolme lammasta viime viikolla Kirkkonummella. Luonnonsuojeluliiton mukaan asiasta vallitsee laaja yhteisymmärrys luonnonsuojelijoiden, poronomistajien, karjankasvattajien ja metsästäjien kesken. MTK, Paliskuntain yhdistys ja Suomen Luonnonsuojeluliitto ovat tehneet jo aiemmin yhteisen kannanoton aiheesta.

"Tilanne on epäoikeudenmukainen. Se on kestämätön yksittäisille vahingonkärsijöille", toteaa suurpetovastaava Riku Lumiaro Suomen luonnonsuojeluliitosta.

Kotieläinten kohdalla suurpetovahinkoja tapahtuu vuodessa kymmeniä. Poronhoitoalueella yksittäisiä haittakärsijöitä on joitakin satoja vuodessa.

Myös MTK:n riista-asioita hoitava osastopäällikkö Asko Niemi on samoilla linjoilla Luonnonsuojeluliiton kanssa. Tilanne ei ole hänen mielestään millään tavalla perusteltavissa.

"Maa- ja metsätalousministeriö on tässä tietysti ratkaisevassa osassa. Kaikki ne tahot, joita tämä koskee ovat hyvin yksimielisiä ja kyse on vuosittain hyvin pienistä summista valtion budjetinkannalta. Tämä on kohtuuton tilanne viljelijöille ja porotalouden harjoittajille", hän toteaa.

Asenteet ovat tiukassa

Asko Niemen mukaan vahingon selvittämisestä aiheutuvat kulut saattavat nousta korvausta kalliimmaksi. Korvausten saaminen on myös hidasta. Hänen mielestään vahingot seurannaisvaikutuksineen tulisi korvata valtion kassasta.

"Eihän yksittäinen tuottaja voi omilla toimillaan vaikuttaa siihen sattuuko vahinko vai ei. Vahingon sattumisen todennäköisyys on sitä suurempi, mitä enemmän petoja on alueella. Se taas on kiinni valtakunnallisesta suurpetopolitiikasta. Ei yksittäistä yrittäjää voi laittaa petopolitiikan maksumieheksi", Niemi toteaa.

Lumiaro ei usko, että omavastuun poistaminen juuri vaikuttaisi yleisiin asenteisiin. Vain petovahinkojen väheneminen vähentäisi ennakkoluuloja. Lumiaron mukaan esimerkiksi petoaidoista on hyviä kokemuksia suurpetovahinkojen vähentämisessä. Myöskään salakaatoihin omavastuun poistuminen ei hänen mielestään vaikuttaisi.

"Toiset metsästävät metsästämisen ilosta ja sitten on nämä vastustajat. Karhujen kohdalla kyseessä on myös raha. Uroskarhu on tuhansien eurojen arvoinen", Lumiaro sanoo.

Niemen mielestä omavastuun poistumisella voisi olla jonkinlaista vaikutusta salakaatojen määrään. Tarkkaa tietoa salakaatojen tekijöistä ei ole.

"Kysymys on joko taloudellisen edun tavoittelusta tai siitä, että on haluttu ottaa laki omiin käsiin, kun se ei ole oikeudenmukaiseksi ja kohtuulliseksi koettu. Tällainen petopolitiikka, joka on aika pitkälle EU.n yhteisillä päätöksillä linjattua, saa syrjäseutujen ihmiset kokemaan, ettei heillä ole tosiasiallisesti laillisia keinoja vaikuttaa siihen".

Niemen mielestä omavastuun poistaminen voisi tehdä pedoista hyväksytympiä. "Ne kuuluvat suomalaiseen luontoon, joten niitä täytyy siellä jonkin verran olla ja niiden kanssa täytyy elää."
(Kaleva.plus 23.7.2004)

Karhu puri humalikolta käden Tallinnassa

Virolaismiehen kesäretki Tallinnan eläintarhaan päättyi ikävällä tavalla jääkarhun haukattua häneltä käden irti rannetta myöten.

Poliisin mukaan uni oli päässyt yllättämään vuonna 1973 syntyneen humalaisen miehen tiistai-iltana kesken eläintarharetken. Onnettomuus sattui, kun mies heräsi aamuyöllä ja päätti antaa jääkarhulle voileipää. Karhun maistelema mies kuljetettiin onnettomuuspaikalta sairaalaan.
(Kaleva.plus 22.7.2004)

Ravustuskausi alkaa heikosti

Ravustuskauden alku on ennusteiden mukaan heikko.Vesien lämmetessä elokuun puolella rapusaaliit kohenevat. Kokonaisuudessaan kesän saaliin odotetaan olevan normaali. Kalastusbiologi Chris Karppinen Kalatalouden keskusliitosta arvioi saaliin yltävän tänä vuonna noin kolmeen miljoonaan rapuun. Tavallisesti rapuja saadaan kahdesta neljään miljoonaan.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ennustaa, että parhaat saaliit saadaan varsinkin kauden alussa Etelä-Suomen pienistä järvistä, joissa on täplärapuja. Hyviä jokirapusaaliita ja suurien vesien täplärapusaaliita voidaan joutua odottamaan elokuuhun saakka.

Ravustuskausi alkoi eilen keskiviikkona 21. heinäkuuta ja kestää lokakuun loppuun saakka.

Rapukannan tehokkaasti tuhoavaa rapuruttoa on esiintynyt tänä vuonna jo ennen pyyntikauden alkua. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tietoon on tullut yksi varma ruttotuho Pohjanmaalta ja toinen epäily Etelä-Savosta.

Oulun lähistöllä rapurutto on koetellut viime vuosina muun muassa Temmesjokea ja Iijoen alajuoksua. Kannan elpyminen vie noin kymmenen vuotta.

"Iijoen yläjuoksun sivujoissa, Korpijoessa ja Kostonjoessa kannat on saatu elpymään pyyntivahvoiksi ja Kiiminkijoessakin rapuja on harvakseltaan. Oulujoesta voi saada maistiaiset, mutta ei sieltä myyntiin saakka ravusteta", Oulun kalatalouskeskuksen toiminnanjohtajan Mikko Torssonen kertoo.
(Kaleva.plus 21.7.2004)

Rantaruovikon niitto helpottaa kulkua Oulujoella

Auvo Hekkalan "niittokone" neljän metrin terineen tekee selvää jälkeä Muhoksen Rovastinsaaren rantaruovikoista. Kaksi venekuntaa kerää jätökset heinähangoilla veneisiin, joita täytyy aika ajoin käydä tyhjentämässä maihin. "Useampi kymmenen tuhannen kilon kuorma niitä on saareen jo tyhjennetty", kertoo toisessa veneessä heinähangon kanssa huhkiva Tuomo Eskelinen.

Niittoa varten joen juoksutuksia hillitään päivisin työaikaan. Muutoin Oulujoen pääuoman juoksutus on sateisen kesän ansiosta ollut noin puolitoista kertaa kymmenen viime vuoden keskivertoa enemmän, kertoo tuotantopäällikkö Juha Happonen Fortumilta. Kun joen maksimivirtaama on sekunnissa 450 kuutiota, on se niittojen aikana vain 50-100 kuutiota sekunnissa.

Yksi kerta ei riitä

Muhoksella Montan ja Hämesaaren välillä ruovikkoja niitetään ensimmäistä kertaa. Kasvusto on ollut jo sen verran tiheää, että siitä on ollut haittaa kalastukselle, veneilylle ja uimisellekin. Yksi kerta ei kuitenkaan riitä, vaan niitto täytyy tehdä kolmesti.

"Sitten se kyllä tehoaa pitkäksi aikaa", kertoo "niittomestari" Auvo Hekkala, joka viralliselta titteliltään on Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ympäristötyöntekijä.

Myös niiton ajankohta on tärkeä. Ympäri Oulun ympäristöä niittämässä käyvä Hekkala aloittaa kesän urakat juhannukselta ja päättää ne elokuun loppupuolella. Tämä työmaa on ohi viikossa, sen jälkeen hän suuntaa Ylikiiminkiin Isovuotunkijärvelle.

Muhoksen rantojen niitto on ympäristökeskuksen projekti, mutta se mainitaan myös Oulujoen kunnostus- ja moninaiskäyttöohjelmassa, joka on laadittu yhteistyössä Muhoksen kunnan, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ja Fortumin kesken, kertoo vesivarajohtaja Jorma Rantakangas.

Talkoopanoksella niitossa ovat mukana myös paikallinen kalastuskunta ja Muhoksen Kalastus- ja Matkailuyhdistys ry. Joen kunnostusta on pidetty tärkeänä vetovoimaisuuden ja virkistyskäytön kannalta.

Potkua kalastukseen

"Tavoitteena on saada lisää kalastukseen ja matkailuun liittyviä pysyviä työpaikkoja", kertoo yhdistyksen Lohta leipään -EU-hankkeen projektipäällikkö Matti Salonen. Niittoon osallistumalla hanke saa kaipaamiaan talkootunteja omarahoitusosuutta varten. Viime kesänä lohta nousi Muhokselle asti jo aika paljon ja tänä kesänä toistasataa meritaimentakin.

Salosen mukaan kalastajien määrä joella on selkeästi lisääntynyt, nousukala kiinnostaa. Kenellä ei omaa venettä ole, voi vuokrata sellaisen Muhoksen venesatamasta seitsemällä eurolla vuorokausi, vinkkaa Salonen.

Vesikasvien niiton lisäksi Oulujokistrategiaan liittyviä kunnostustoimia ovat ruoppaukset ja läjitykset. Tulevaan palveluvarustukseen kuuluvat laiturit, maisemalavat, sillat, telarannat ja uimarannat. Ohjelman toteuttamisen kokonaiskustannukset nousevat yli 900 000 euron. Kustannusten jaosta ei vielä ole sovittu, kertoo Rantakangas.
(Kaleva.plus 21.7.2004)

Majava käyskenteli Kalevan pihalla Oulussa

30. kesäkuuta iltavuorossa töissä ollut vanhempi konstaapeli Ilkka Torkko kohtasi työparinsa kanssa sanomalehti Kalevan toimitalon kuistilla Lekatiellä harvinaisemman kaupunkivieraan. Majava oli jostakin putkahtanut keskiyöllä vieraisille ihmisten ilmoille.

"Näimme työkaverini kanssa rakennuksen edessä jotakin liikettä ja kun menimme lähemmäs, huomasimme kyseessä olevan majavan", kertoo Torkko yöllisestä kohtaamisesta.

Hän päätteli majavan tulleen maalle läheisestä Kaupunginojasta, eläin oli taapertanut asfaltilla hitaasti ja vaivalloisesti eteenpäin. Lopulta majava oli tunkenut itsensä piiloon läheiseen pensasaitaan.

"Sen jälkeen emme majavaa nähneet, toivottavasti se pääsi ehjänä takaisin veteen", miettii Torkko. Hän nappasi majavasta kuvan noin kahden metrin päästä. Eläin ei ollut kuvaamisesta moksiskaan.

"Kyllä me ihmettelimme, että on aikoihin eletty. Vaikka olen paljon liikkunut luonnossa, en ole koskaan kohdannut majavaa. Tämä oli ensimmäinen kerta elämässäni", pohdiskeli Ilkka Torkko öistä kulkijaa.

Preparaattori Pasi Paason mukaan majava on harvinainen näky kaupungissa. Ylikiimingissä on tällä hetkellä tiedossa kaksi majavanpesää ja yleensä majavakannat ovat kasvussa. Majavat elävät järvissä ja joissa, ja ne voivat elää yli 30-vuotiaiksi.

Taitava rakentaja pakenee yleensä vilkkaasti ihmistä veteen ja läpsäyttää hännällään vettä varoitukseksi lajitovereilleenkin. Ihmisen ei tarvitse metrin mittaista ja yleensä 12-33 kiloa painavaa täysikasvuistakaan majavaa varoa. "Kamera mukaan", nauraa Paaso.
(Kaleva.plus 20.7.2004)

Jälleen hirvi kaupungissa

Oulun poliisi joutui jälleen ampumaan kaupunkiin eksyneen hirven perjantaina päivällä. Ensimmäinen havainto yksin liikkuneesta hirvestä tuli poliisille Kainuuntieltä puoli yhdentoista aikoihin.

Tämän jälkeen hirvi liikkui Karjasillan ja Nokelan alueella, kunnes poliisi tavoitti hirven Ouluhallin kulmilla yhdentoista aikaan. Tämän kesän aikana poliisi on joutunut ampumaan Oulun alueella yli 20 hirveä.
(Kaleva.plus 20.7.2004)

Autovarkaat törmäsivät hirveen

Autovarkaat kolaroivat hirven kanssa Pohjanteillä sunnuntaina puolenyön jälkeen. Törmäyksessä auto vaurioitui pahoin ja hirvi kuoli. Vuonna 1986 ja 1988 syntyneet nuoret pojat olivat varastaneet auton Iistä. Molemmat ovat alle 18-vuotiaita.

Onnettomuus sattui Kellon rampin kohdalla etelään menevällä kaistalla. Loukkaantuneet kaksi nuorta vietiin sairaalahoitoon. Nuorempi joutuu olemaan sairaalahoidossa vielä alkuviikon, vanhempi pääsi pois tutkimusten jälkeen.

Asiaa tutkitaan moottorikulkuneuvon käyttövarkautena.
(Kaleva.plus 20.7.2004)

Kalkkunoista Newcastlen tautia

Suomesta on löydetty vuosien tauon jälkeen helposti leviävää lintujen Newcastlen tautia. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan tautia on todettu Luvialla Satakunnassa sijaitsevan tilan kalkkunoissa. Siipikarjassa, tarhatuissa linnuissa sekä luonnonvaraisissa linnuissa esiintyvä tauti ei tartu ihmisiin eikä muihin nisäkkäisiin. Suomessa Newcastlen tautia todettiin edellisen kerran vuonna 1996 Oulun yliopiston lintutarhalla. Suomalaisesta siipikarjasta tautia tavattiin viimeksi vuonna 1971.
Maa- ja metsätalousministeriö ja Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos Eela tiedottivat tiistaina, että kaikki luvialaistilan kalkkunat lopetetaan ja hävitetään. Lisäksi tuotantotilat desinfioidaan. Kolmen viikon kuluttua tästä tilalla tarkistetaan, onko tartunta hävinnyt. Tila tuottaa kalkkunoita teurastettavaksi, eikä tilalla ole muuta siipikarjaa.
Taudin leviämistä ehkäistään myös siten, että tilan ympärille muodostetaan vähintään kolmeksi viikoksi kolmen kilometrin levyinen suojavyöhyke ja kymmenen kilometrin valvontavyöhyke vähintään kuukauden ajaksi.
Suoja- ja valvontavyöhykkeiden sisäpuolella on muitakin siipikarjatiloja, mutta ne voivat jatkaa toimintaansa joitakin rajoituksia lukuunottamatta. Esimerkiksi elävien lintujen ja siitosmunien vienti suojavyöhykkeen ulkopuolelle on kielletty ilman läänineläinlääkärin lupaa.
- Alue ei ole kaikkien tiheintä siipikarja-aluetta, kertoi eläinlääkintöylitarkastaja Kajsa Hakulin maa- ja metsätalousministeriöstä tiistaina.
Newcastlen tautia aiheuttava virus löytyi luvialaistilan kalkkunoista rutiinivalvonnan yhteydessä otetuista verinäytteistä kesäkuussa. Kalkkunoilla ei ollut taudin oireita, mikä ministeriön arvion mukaan johtui siitä, että kalkkunat ovat melko vastustuskykyisiä virukselle.
Newcastlen tauti -virus leviää helposti siipikarjasuojasta toiseen esimerkiksi lintujen, rehun ja ihmisten mukana. Tauti voi levitä myös tuulen mukana.
Luvialaistilan taudin alkuperää on yritetty Hakulinin mukaan selvittää, mutta toistaiseksi syytä ei ole löydetty. Hänen mukaansa Newcastlen taudin lähdettä ei aina löydetä, koska luonnonvaraiset linnut voivat sitä levittää.
Hakulin arveli, ettei Newcastlen tautia esiinny kovinkaan paljon piilevänä suomalaisissa siipikarjoissa, koska taudin esiintymistä on valvottu monta vuotta otantanäyttein isolla haarukalla . Tauti havaittiin nyt ensi kertaa siipikarjan terveystarkkailun tuloksena. Valtio korvaa luvialaistilalle taudista aiheutuneet tappiot.
(Verkko-Karjalainen 20.7.2004)

SUHTAUTUMINEN METSÄSTYKSEEN MUUTTUNUT MYÖNTEISEMMÄKSI

- Metsästäjällä keskeinen asema metsästyksestä syntyvien mielikuvien taustalla

Metsästäjäin Keskusjärjestön Taloustutkimus Oy:llä huhtikuussa 2004 teettämässä mielipidetutkimuksessa kysyttiin yli tuhannelta suomalaiselta 15-79-vuotiaalta erilaisia metsästykseen liittyviä ajatuksia. Suhtautuminen metsästykseen on muuttunut selvästi myönteisemmäksi aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna. Tutkimus toteutettiin henkilökohtaisina haastatteluina vastaajien kodeissa. Tulosten virhemarginaali on +/- 3,5 %.

Taloustutkimuksen tekemän tutkimuksen yksi keskeisimmistä havainnoista on se, että 13 prosentilla haastatelluista on omia kokemuksia metsästyksestä ja lisäksi 70 prosenttia haastatelluista tuntee joko omassa perheessään tai tuttavapiirissään olevan metsästäjän.

17 prosenttia haastatteluista kertoo, ettei tunne yhtään metsästäjää. Näin sanovat erityisesti naiset ja pääkaupunkiseudulla tai Länsi-Suomen läänissä asuvat.

Metsästäjä avainasemassa mielikuvan syntymisessä

Metsästäjillä on keskeinen rooli siinä, millainen kuva metsästyksestä suomalaisille syntyy, sillä lähes seitsemän haastateltua kymmenestä on saanut tietoa metsästyksestä nimenomaan sukulaisilta ja tuttavilta. Tämä kertoo myös siitä, että metsästäjät mielellään jakavat jahtikokemuksensa ystäviensä kanssa.

Tutkimuksen perusteella nykypäivän suomalaiset metsästäjät ovat hyvin ottaneet kantaakseen heille luonnostaan kuuluvan vastuullisen tehtävän, sillä yli 50 prosenttia suomalaisista suhtautuu metsästykseen myönteisesti. Metsästäjäin Keskusjärjestön aiemmin teettämien tutkimusten (1994 ja 1986) rinnalla tämä tulos on myönteisin. Lisäksi neutraalisti suhtautuvien osuus on noussut noin 30 prosenttiin. Vastaavasti kielteisesti suhtautuvien osuus on nyt laskenut alle 20 prosenttiin.

Erityisen kriittisiä ovat ne, jotka eivät tunne yhtään metsästäjää

Metsästäjien roolia mielikuvien synnyttäjänä ja epäluulojen hälventäjänä tukee tutkimuksessa tehty analyysi metsästäjien tuntemisen vaikutuksesta metsästykseen suhtautumiseen. Erityisen kriittisesti suhtautuvat he, joilla ei ole omia metsästyskokemuksia eikä myöskään tuttavien kautta kuultuja tarinoita metsästyksestä. Tässä joukossa 27 prosenttia suhtautuu metsästykseen myönteisesti. Mutta jo siinä suomalaisten ryhmässä, joilla ei ole omia metsästyskokemuksia mutta, jotka tuntevat jonkun metsästäjän, myönteisesti suhtautuvia on 55 prosenttia. On oletettavaa, että tämä myönteinen suhtautuminen on osaltaan syntynyt metsästäjien omasta harrastuksestaan välittämistä mielikuvista.
(20.7.2004)

Peto iski lammaskatraaseen

Petovahingot: Suuri lammastila Kiuruvedellä pelkää hyökkäysten jatkuvan.

Todennäköisesti susi tappoi lampaita viime viikon perjantain ja lauantain välisenä yönä Kiuruveden Lapinsalon kylän Heinäperällä.

Lampuri Eino Saarasen tilalla kuoli kaksi lammasta, yhtä purtiin kurkkuun ja yhden karitsan peto vei mukanaan.

Kiuruveden riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Toivo Karjalainen kertoi perjantaina, että muita suurpetovahinkoja ei ole tältä kesältä tullut tietoon.

– Nyljin yhden raadon puremakohdasta ja olen varma, että kyseessä oli susi tai muu koiraeläin. Lähellä on metsäautotie, jonka hiekassa lampuri oli nähnyt suden jälkiä, Karjalainen korostaa.

Yhteensä tilalla on noin 400 lammasta, joten huoleen on syytä, jos pedot pääsevät lampaanlihan makuun.

Laitumet rajoittuvat metsään joka puolelta, joten suojaus on vaikeaa.

– Pelottaa, että peto käy uudelleen hakemassa aterian, Karjalainen painottaa.

Pedot vierailivat jo viime kesänä

– Viime kesänä ilmeisesti ilvespariskunta – tai ilvekset ainakin aloittivat tappamisen – kävi useita kertoja samassa lammaskatraassa. Yli kaksikymmentä lammasta meni yhteensä, hän muistelee.

Maa- ja metsätalousministeriö maksaa määrärahastaan korvausta petovahingoista. Viime vuonna lampuri sai Karjalaisen mukaan korvauksen lampaistaan.

Karjalaisen mukaan Kiuruveden alueella on liikkunut pari hukkaa.

– Jos niillä on vuoden päästä pennut, pitäjän pohjoisosaan ja Vieremälle muodostuu niille reviiri, hän otaksuu.

Ilveksiä oli viime talvena aika paljon Kiuruvedellä. Ne tappoivat kauriita. Kevättalvella havainnot vähenivät. Karhuja liikkuu Karjalaisen mukaan hyvinkin runsaasti. Esimerkiksi muutamia mehiläispesiä on hajotettu.

Lampaiden suojaksi ehkä petoaita

Kaatoluvan hakemisesta sudelle on puhuttu. Yksi vaihtoehto on kuitenkin petoaita. Lampolaan on aiottu rakentaa sähköistetty suoja-aita, johon lampaat voidaan ajaa yöksi.

– Aitaa pitäisi saada lisää, jotta iso aitaus voitaisiin tehdä. Se on iso operaatio, Karjalainen toteaa.

Pohjois-Savon riistapäällikkö Jouni Tanskanen sanoo, että tänä kesänä Pohjois-Savossa on rakennettu ensimmäistä kertaa suurpetoaitoja.

– Kiuruveden tapauksen laji ei ole vielä lopullisesti varmistunut, mutta näyttää siltä, että kyseessä oli ilves tai susi. Todennäköisesti eläin oli susi, koska nahan alta ei löytynyt ilvekselle tyypillisiä kynnen jälkiä, Tanskanen perustelee.

Ylä-Savossa ja Oulun eteläpuolella on ilmennyt tautia, joka on harventanut voimakasta jäniskantaa. On kuitenkin vaikea arvioida, miten se heikentää susien ravinnon saantia.
(Savon Sanomat 17.7.2004)

Pohjavedet edelleen vähissä

Runsaat sateet eivät vielä helpottaneet tilannetta

Kesän runsaat sateet eivät ole ulottuneet vielä pohjavesiin saakka. Yllättäen pohjavesien pinta on kymmenkunta senttiä alempana kuin viime kesän heinäkuussa. Raahen alueen vesiyhtiöistä kuitenkin vakuutetaan, ettei vesipulasta ole pelkoa. Ei siitäkään huolimatta, että pohjavedet ovat edelleen jopa puoli metriä alle pitkäaikaisien keskiarvojen.

- Käänne parempaan on jo tapahtunut ja pohjavedet ovat lähteneet nousuun, Vihannin Vesi Oy:n toimitusjohtaja Erkki Kotila kertoo.

- Parempaan suuntaan mennään myös Keltalan pohjavesialueella, vakuuttaa toimitusjohtaja Raimo Lampi Paavolan Vesi Oy:stä.

Paavolan Vesi Oy:n mittauksien mukaan pohjavesi on ollut viimeksi näin alhaalla vuonna 1994. Vesiyhtiöstä kuitenkin korostetaan, ettei kuluttajilla ole huolta veden riittävyyden eikä laadun suhteen.

- Meillä on seitsemän vedenottamoa, joten mitään ongelmia ei ole, Raimo Lampi korostaa.

Pienien pihakaivojen omistajilla ongelmia on sen sijaan riittänyt:

- Pohja on tullut vastaan monessa kaivossa kohta parin vuoden ajan. Pikkukaivojen määrä on käymässä todella vähiin, sillä suurin osa kaivojen omistajista on liittynyt vesijohtoverkon piiriin, Paavolan Vesi Oy:stä kerrotaan.

Suuria eroja

Runsaat sateet ovat parantaneet pohjavesitilannetta etenkin Itä- ja Keski-Suomessa, Suomen ympäristökeskuksesta kerrotaan. Pohjavedet laskivat kahden harvinaisen kuivan vuoden jäljiltä ennätyksellisen alas. Ympäristökeskuksen mittauspisteissä on jo kesäkuussa esimerkiksi Pohjois-Karjalassa päästy jopa lähes 40 senttiä ajankohdan keskiarvon yläpuolelle. Hämeessä Lammin Tullinkankaalla pohjaveden pinta on 10 senttiä keskimääräistä ylempänä, kun vuosi sitten veden pinta oli 20 senttiä tavanomaista alempana. Myös Keski-Suomessa ja paikoin myös Lapissa tilanne alkaa olla normaali. Alueelliset erot ovat silti edelleen suuria. Hankalin tilanne on edelleen rannikkoseuduilla.

Pohjavesien pinnat ovat mm. Satakunnassa paikoin noin 40 senttiä alle keskiarvon, mutta tilanne on sielläkin ympäristökeskuksen arvion mukaan paranemassa.
(Raahen Seutu 14.7.2004)

Hillomarjat tänä kesänä harvassa

Mustikan ja suomuuraimen sato-odotukset ovat tänä kesänä koko maassa heikot. Syynä huonon satoon on halla, joka tuhosi useilla alueilla marjojen kukinnot. Lisäksi kylmyys ja sade ovat rajoittaneet hyönteisten liikkumista, ja siksi myös pölytys on epäonnistunut. "Satotasot eivät ole lähimainkaan normaalit. Marjojen suhteen ei tosiaan kannata olla kovin onnellinen", sanoo vanhempi tutkija Kauko Salo Metsäntutkimuslaitoksesta.

Salon mukaan mustikan sato on selvästi viimevuotista heikompi. Suomuuraimen sato oli jo viime vuonna kehno. Tänä vuonna marjoja saadaan edelleen niukasti, mutta luultavasti kuitenkin hieman viimevuotista paremmin. Marjojen hinta pysynee korkeana.

Mustikkasadossa ei odoteta olevan merkittäviä maakuntien välisiä eroja. Varhaisimmilla kukinta-alueilla Etelä-Suomessa ja Länsi-Suomessa näkymät ovat ehkä hieman muuta maata heikommat.

Mansikalla vielä toivoa

Toivoa mustikkapiiraasta ei kuitenkaan kannata heittää.

"Kyllähän meillä on erilaisia kasvupaikkoja ja marjoja kannattaa poimia aina. Parhaita paikkoja tänä vuonna ovat järvien rantametsät ja saaret sekä vaarojen ja harjujen yläosat, joissa halla ei ole vieraillut", Salo sanoo.

Ensimmäiset kypsät mustikat voi löytää jo tällä viikolla. Satokausi kestää kuukauden verran.

Puolukasta pitävillä ei ole suurta syytä huoleen. Salo ennustaa, että marjoja kypsyy tavalliseen malliin.

Mansikkasadon suuruus ratkeaa parin seuraavan viikon kuluessa. Puutarhaliiton toiminnanjohtaja Hannu Salo ennustaa, että jos sää on aurinkoinen tai puolipilvinen, voidaan mansikkaa saada normaalia paremmin. Sateella ja kylmällä tai kovalla helteellä sato voi kuitenkin olla huomattavasti heikompi.

Viileä kevät ja alkukesä ovat venyttäneet mansikan pääsatokauden alkua noin viikolla. Ensimmäiset harson alla kasvaneet marjat ovat jo tulleet markkinoille ja vilkkain kypsymisaika alkaa Pohjois-Pohjanmaalla ensi viikolla ja kestää kahdesta kolmeen viikkoon. Alueellisia eroja mansikan kypsymisessä on tänä vuonna runsaasti.

Herukoiden sato heikko

"Kevään yöpakkaset runtelivat herukoita kyllä melko pahasti", Salo kertoo. Hän korostaa samalla, että alueelliset ja tarhakohtaiset erot saattavat olla merkittäviä.

Pohjois-Pohjanmaalla marjoja saatetaan saada normaalisti, sillä kukinta tällä alueella alkaa verrattain myöhään. Herukat kypsyvät elokuun loppupuolella.

Vadelman satonäkymät ovat maan eri osissa varsin erilaiset. Savossa kasvustot ovat harvoja ja osin kuivuneita. Länsi-Suomessa sadosta taas odotetaan kohtalaisen hyvää. Kokonaisuudessaan odotukset ovat kohtalaiset.

Vadelmasopan keittoon voi ryhtyä kuunvaihteen jälkeen, Pohjois-Pohjanmaalla elokuun toisella viikolla.
(Kaleva.plus 13.7.2004)

Hirvet sekoilevat Oulun keskustassa

Tämän kesän aikana poliisi on joutunut ampumaan Oulun alueella yli 20 hirveä. Ylivuotisten eli viime vuonna syntyneiden vasojen ilmestyminen kaupunkialueelle on jokavuotinen ilmiö, mutta tänä vuonna hirviä on näkynyt tavallista runsaammin. "Tämä on vahvan hirvikannan seurausta", toteaa ylikonstaapeli Eero Karioja Oulun poliisista. Jostakin syystä vasat ovat liikkuneet erityisesti Kontinkankaan alueella. Peräti kaksi niistä on pyrkinyt sisään Oysin tiloihin.

"Sairaalan alue on Sanginjoen suunnasta rannikkoa kohti kulkevien hirvien kulkureitillä. Hirvet kulkevat vuosittain samoja reittejä pitkin, liekö niillä joku vietti geeneissä", Karioja pohtii.

Hirvet saapuvat kaupunkialueelle yöllä, jolloin liikennettä ja melua on vähän.

"Kun aamulla liikenne alkaa, huomaavat hirvet olevansa väärässä paikassa. Tällöin eläimet lähtevät juoksemaan vauhkona vaarantaen liikennettä. Yksi hirvi oli päätynyt Isokadulle Anttilan eteen."

Hirvikolarit ovat todellinen riski jopa keskellä kaupunkia, myös pyöräteillä. Materiaalista vahinkoa aiheuttavat suin päin aitoihin ja muihin esteisiin pahki juoksevat eläimet."

"Yleensä hirvi yrittää väistää, mutta tänä kesänä on ollut muutama tilanne, jossa vauhkoontunut hirvi on pyrkinyt jopa hyökkäämään", Karioja varoittelee. Jos pyörätiellä seisoo hirvilauma, on se parempi kiertää.

Miksi hirvi tulee kaupunkiin?

Poliisin ensisijainen tavoite on häätää hirvet takaisin metsään. Usein ne ovat kuitenkin kaupunkireissullaan loukkaantuneet niin pahoin, että eläimet on lopetettava.

Hirviä joudutaan ampumaan myös vaaratilanteiden ehkäisemiseksi. Ruhojen käsittelystä ja myynnistä poliisi on tehnyt sopimuksen Oulujoen eräseuran kanssa.

Oulun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Jussi Röyttä yhtyy Kariojan vaellusreittiselitykseen.

"Suomessa hirven kevätvaellukset suuntautuvat idästä länteen, eli hirvet tulevat sisämaasta rannikolle. Yksi syy tähän on rannikkoalueen aikaisempi kevät", Röyttä selittää. "Myös Ylikiimingissä pyörivä karhu voisi ajaa niitä taajamiin."

Hirviä on yritetty ajaa pois, mutta ne palaavat sitkeästi takaisin. Esimerkiksi viljelyksillä ja metsätaimiviljelmillä käytetyt karkotusaineet eivät ole käytännöllisiä koko kaupunkia suojaamaan.

Röyttä kertoo hirvikannan lisäksi myös esimerkiksi kauriskannan vahvistuneen viime vuosina.

"Tänä vuonna Oulussa on ollut neljä kauriskolaria. Ennusteen mukaan kauriita on kymmenen vuoden päästä enemmän kuin hirviä."

Todellinen riski

Tiehallinnon liikennepäivystäjä Tapani Kangas toppuuttelee luottamasta liikaa hirviaitoihin.

"Sinne voi jostakin livahtaa hirvi. Silmät kannattaa aina pitää auki."

Kangas kehottaa ilmoittamaan kaikista hirvihavainnoista joko Tienkäyttäjän linjalle, poliisille tai hätäkeskukseen.

"Pahimmat hirvialueet ovat perinteisesti ne, joissa hirvimerkki on."

Oulun poliisi kuuluttaa tiellä liikkujia noudattamaan nyt erityistä varovaisuutta liikenteessä.

"Lähdettäessä Oulusta Pohjantietä etelään kannattaa kaupungista Zeppeliinille asti olla erityisen varovainen. Samoin pohjoiseen menijöiden Kellon rampille asti. Näillä pätkillä on tehty päivittäin hirvihavaintoja", ylikonstaapeli Eero Karioja muistuttaa.

Karioja pyytää myös autoilijoita hidastamaan vauhtia, mikäli tienvieressä on pysähtynyt poliisiauto. Taannoin Toukolan suunnalla pillastunutta hirveä takaa-ajavien poliisien kohdalla vain harva auto hiljensi.

"Mikäli poliiseja on paikalla ja hätävilkut ovat päällä, kannattaa höllätä kaasua. Lähistöllä voi olla hirviä. Myös liikenneonnettomuuspaikoilla toivomme ihmisten hidastavan heidän oman turvallisuutensa vuoksi", Eero Karioja toivoo.
(Kaleva.plus 13.7.2004)

Kuhmossa perustettiin yhdistys

Suurpetopolitiikkaan halutaan muutosta

Kuhmossa on perustettu Suomen Suurpetoyhdistys ry. Yhdistyksen hallitus antoi suurpeto-julkilausuman heinäkuun alussa Joensuussa.
Maaseudun ja maaseutukylien väestön näkökulmasta katsottuna suurpetopolitiikkaa tulee uudistaa niin, että paikallisilla on enemmän päätösvaltaa siedettävistä suurpetojen määristä , toteaa Suomen Suurpetoyhdistyksen puheenjohtaja Leo Väisänen. Suurpetoyhdistys toivoo valtiovallalta toimenpiteitä suden ja karhun siirtämiseksi pois EU:n luontodirektiivin mukaisesta tiukan suojelun piiristä. Karhu- ja susikantojen pienentäminen metsästämällä säilyttää eläinten ihmisarkuuden.

Suurpetojen aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisyyn tarvitaan enemmän julkista rahoitusta. Suurpetovahinkokorvausten tulisi olla täysimääräisiä ilman omavastuuosuuksia ja korvaussummat saada ajan tasalle. Suurpetoyhdistyksen hallituksen edustajat ovat suurpetotihentymäalueilta Kainuusta, Pohjois-Karjalasta, Kymestä, Pohjois-Savosta ja Lapista. Yhdistystä ovat olleet perustamassa ns. susiadressin keräämisen järjestäneet kuhmolaiset metsästäjät ja Itä-Suomen petoprojekti -toimintaryhmä. Yhdistyksen mukaan suurpetokannan tulisi olla täysin luonnonvarainen, tasaisesti koko maahan levittäytynyt ja kohtuullinen. Yhdistys haluaa, että metsästys ja koirien käyttö säilyy osana arvokasta suomalaista kulttuuriperintöä. MT
(Maaseudun Tulevaisuus 9.7.2004)

Parikymmentä karhua ja susi Länsi-Suomessa

Länsi-Suomen metsissä tassuttelee parikymmentä karhua ja yksinäinen susi. Karhu on alueella suojeltu, ja sen kanta tuntuu vähitellen lisääntyneen. Yksin jolkottelevalla sudella on mukanaan radiolähetin, jolla sen liikkeitä seurataan.

Varsinais-Suomen riistapäällikkö Heikki Uotila kertoo, että riistahoitopiirissä on nähty kolme eri karhua. Liikkeellä voi kuitenkin olla viisi aikuista yksilöä ja yksi tai kaksi pentuetta.

- Karhukanta on lisääntymässä riistanhoitopiirin alueella. Niitä on havaittu eri puolilla riistanhoitopiiriä.Toukokuussa havaittiin iso karhu, joka tuli Satakunnasta, risteili Varsinais-Suomessa ja siirtyi Uudellemaalle. Se katosi sen jälkeen Itä-Suomeen.

Satakunnan riistapäällikkö Mauri Krusberg arvioi riistanhoitopiirin karhukannaksi parikymmentä yksilöä. Karhuja on havaittu Satakunnassa eri pitäjissä. Runsaimmin niitä on Pohjois-Satakunnassa. Karhujen ikärakenne vaihtelee laidasta laitaan.

- Nuoria karhuja ei ole Satakunnassa kovin paljon. Alueella syntyy muutama pentue joka vuosi. Karhukanta on ollut saman kokoinen useamman vuoden ajan.
(Kaleva.plus 7.7.2004)

Ilomantsissa epäiltyjä salakaatoja

Ilomantsin poliisi kertoo aloittaneensa eläinten salakaatojen tutkinnan. Ilomantsin Tyrjässä on mahdollisesti kaadettu luvatta karhuja ja hirviä tänä kesänä. Poliisi teki kuluvan viikon maanantaina kotietsintöjä, joissa löydettiin muun muassa kahden aikuisen karhun lihat ja todisteita hirven salakaadosta.

Tapauksen tutkinnan yhteydessä oli pidätettynä kaksi ilomantsilaista miestä epäiltynä metsästys- ja ampuma-aserikoksesta. Epäillyt ovat tällä hetkellä vapaalla jalalla. Poliisi jatkaa tutkintaa.
(Maaseudun Tulevaisuus 6.7.2004)

Hillat raakileena Ranualla

Hillat ovat jo raakileena Ranuan avosoilla. Hillamestari Jouko Hernetkosken mukaan hillan kukinta alkoi Etelä-Lapissa kesäkuussa, ja pääkukinta ajoittui juhannuksen tienoille etenkin metsän peittämillä soilla. Vaarojen pohjoisrinteillä kukinta alkoi myöhemmin. Hillan kasvukausi on hiukan myöhässä alkukesän viileiden säiden johdosta. Hallaöitä ei ole kuitenkaan ollut juhannuksen jälkeen.

Hillan määrää, laatua tai hintaa on Hernetkosken mukaan vielä vaikea ennustaa. Poiminta alkaa heinäkuun lopulla ja päättyy elokuun puolivälissä.

Ranualla vietetään Kultainen hilla -festaria 24. heinäkuuta lähtien. Perinteiset Hillamarkkinat avataan 31. elokuuta.
(Kaleva.plus 6.7.2004)

Uudellamaalla mielipidekysely sidosryhmille susikannan ja muiden suurpetojen alueellisten hoitotavoitteiden määrittämiseksi

Helsingin yliopiston maaseudun koulutus- ja kehittämiskeskus (Seinäjoella)valmistelee maa- ja metsätalousministeriölle susikannan hoitosuunnitelmaa. Karhun ja ilveksen hoitotavoitteet määritellään myöhemmin.

Riistahoitopiiri on lähettänyt mielipidekyselyn suurpetokannoista alueellísille sidosryhmilleen. Vastauksenne käsitellään riistanhoitopiirin ja Helsingin yliopiston yhteistyönä.

Kuntien ja kihalakuntien poliisilaitosten näkemyksiä kartoitetaan otantana. Kyselyn jakelu ilmenee oheisesta liitteestä, mutta muidenkin tahojen vastaukset ovat tervetulleita
(6.7.2004)

Metsäkanalintujen metsästysaikoja rajoitettiin Pohjois-Hämeessä

Pohjois-Hämeen riistanhoitopiiri on alueen riistanhoitoyhdistyksiä kuultuaan päättänyt metsästyslain 38§ nojalla rajoittaa metsäkanalintujen metsästysaikoja.

Metsoa saa metsästää koko riistanhoitopiirin alueella 10.9.2004 - 19.9.2004.

Teertä ja pyytä saa metsästää koko riistanhoitopiirin alueella 10.9.2004 – 10.10.2004

Metsästysoikeuden haltijat, kuten metsästysseurat, voivat tarvittaessa rajoittaa kanalintujen pyyntiä omilla alueillaan vielä saaliskiintiöin tai rauhoituksin.

Metsäkanalintujen metsästysaikoja on rajoitettu vastaavasti myös aiempina vuosina. Rajoitusten tavoitteena on osaltaan turvata pitkällä aikavälillä huomattavasti alentuneiden kanalintukantojen säilyminen ja kehittyminen.

Kanalintukantoja arvioidaan jälleen tulevana syksynä riistakolmiolaskennoilla. Jokavuotiset laskennat tehdään metsästäjien talkootyönä ja aineiston käsittelee riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Viime vuosina Pohjois-Hämeen kanalintukannat ovat kolmiolaskentatulosten mukaan pysyneet melko tasaisina. Metsoja arvioidaan olevan noin 3 yksilöä, teeriä noin 7 yksilöä ja pyitä noin 10 yksilöä sataa hehtaaria kohti.
(6.7.2004)

Metsäkanalintujen metsästysaikoihin rajoituksia Lapissa

Lapin riistanhoitopiiri on ML:n 38§:n nojalla rajoittanut metsästysvuoden 2004/05 osalta metsäkanalintujen metsästystä Lapin läänissä alueellisesti ja lajeihin liittyen seuraavasti:

Metsäkanalintujen metsästys on sallittua 20. 9. – 31. 10. 2004 Enontekiön-, Inarin-, ja Utsjoen riistanhoitoyhdistysten alueilla, kuitenkin niin, että riekon ja kiirunan metsästys on sallittu 31.3.2005 saakka. Utsjoen riistanhoitoyhdistyksen alueella metson metsästys on kokonaan kielletty.

Muissa Lapin riistanhoitopiirin riistanhoitoyhdistyksissä metsäkanalintujen metsästysaika on asetuksen mukainen, eli 10. 9.- 31. 10. 2004.

Rajoituksen perustelu: Metsästyslain 20 §. Metsästyksen harjoittaminen kestävän käytön periaatteiden mukaisesti siten, että riistaeläinkantoja ei vaaranneta.
(6.7.2004)

Hirviluvat vähenivät Keski-Suomessa

Keski-Suomen riistanhoitopiiri myönsi syksyn 2004 hirvenmetsästykseen 3618 pyyntilupaa, mikä on 24 % edellistä vuotta vähemmän. Pyyntiluvilla tullaan kaatamaan tulevan syksyn jahdissa noin 4800 hirveä. Lupamäärää vähennettiin, koska edellisen syksyn lähes 6000 hirven ennätyssaalis pienensi hirvikantaa yli 1000:lla yksilöllä.

Valkohäntäpeuralle pyyntilupia myönnettiin lähes kaikkien riistanhoitoyhdistysten alueille yhteensä 302 , metsäkauriille 111 pyyntilupaa ja metsäpeuralle maatalousvahinkojen estämiseksi 18 pyyntilupaa.
(6.7.2004)

Metsäkanalintujen metsästystä rajoitettiin Keski-Suomessa 2004

Keski-Suomen riistanhoitopiiri on rajoittanut metsäkanalintujen metsästystä syksyllä 2004 heikkojen kanalintukantojen vuoksi. Metso ja riekko ovat rauhoitettuja osassa piiriä ja kaikkien metsäkanalintujen metsästysaikaa on lyhennetty koko piirin alueella päättymään 15.10. 2004.
(6.7.2004)

Etelä-Savoon 3350 hirven pyyntilupaa

Etelä-Savon riistanhoitopiiri on myöntänyt 3350 hirven pyyntilupaa. Viime vuonna pyyntilupia oli 5581 kpl ja hirviä kaadettiin 6604 kpl.

Etelä-Savon hirvikanta on pienentynyt selvästi kahden viime vuoden aikana Talvikanta oli noin 5000 hirveä, joka vastaa 3,2 hirventiheyttä tuhatta hehtaaria kohti. Hirvikanta tulee edelleen pienenemään, sillä pyyntiluvilla on mahdollista kaataa vuotuista tuottoa suurempi määrä.
(6.7.2004)

Kanalintujen metsästykseen rajoituksia Etelä-Savossa

Etelä-Savon riistanhoitopiiri on päättänyt rajoittaa metsäkanalintujen metsästystä tulevana metsästyskautena. Metsoa saa metsästää Etelä-Savossa 10.9. – 30.9. välisenä aikana. Teeren ja pyyn metsästysajat säilyvät entisenlaisina.
(6.7.2004)

Kemikaalit kontrolliin

Europarlamentaarikkojen verinäytteistä on löytynyt ympäristöjärjestö WWF:n tekemässä tutkimuksessa kymmeniä hitaasti hajoavia, myrkyllisiä ja ravintoketjuissa rikastuvia teollisuuskemikaaleja. Greenpeace puolestaan on raportoinut tutkimuksesta, jonka mukaan tavallisten kotien huonepöly voi sisältää merkittäviä vaarallisten aineiden pitoisuuksia. Sekä WWF että Greenpeace samoin kuin Euroopan kansanterveysjärjestö (EPHA) vaativat Euroopan unionilta entistä tiukempaa kontrollia vaarallisten kemikaalien korvaamiseksi ihmisille ja ympäristölle turvallisilla vaihtoehdoilla. Myös kansainvälinen tiedeyhteisö on laajalti yhtymässä vaatimuksiin ympäristömyrkkyjen kuriin saamiseksi lainsäädännöllisin keinoin.
(Kaleva.plus 27.6.2004)

Nalle löntystäköön länteen

Valtiokin haluaa jo karhujen leviävän länteen. Ihan totta! Näin ihanasti totesi maa- ja metsätalousministeriö viime viikolla kertoessaan, kuinka monta karhua ensi syksynä saa ampua. Valtio siis ainakin yrittää ohjata otsojen elämää. Nallet ovat taas tapetilla. Juhannuksena ihmiset liikkuvat enemmän luonnossa eli näkevät tietenkin tavallista enemmän villejä eläimiä. Siitä seuraa etupäässä mielenkiintoisia otsikoita: Lapsiperhe kohtasi karhun. Karhu kävi lähes taajamassa. Karhu söi hirven

Tilanne on yleensä sellainen, että pikkuinen erauspoikanen, yli vuoden vanha nalle, löntystää kaikessa rauhassa metsätietä ja näkee ihmisen. Nalle nuuhkaisee ilmaa ja vaihtaa suuntaa.

Ihminen taas jähmettyy paikalleen ja miettii, pitäisikö heittäytyä hiekalle, huutaa apua vai juosta karkuun. Hän ei ehdi mitään näistä, sillä parissa sekunnissa nalle on kadonnut.

Ihminen ei sitten keksi muuta ratkaisua ongelmaan kuin soittaa poliisille ja iltapäivälehden toimitukseen.

Jos ministeriö onnistuu, kohtaamiset lisääntyvät. Onneksi.Jospa kaupunkilaisetkin vähitellen nöyrtyisivät siihen, että maailmassa on otuksia, joita ei täysin voi hallita. Otuksia, jotka ovat vahvempia, nopeampia kuin me. Otuksia, jotka ovat melkein yhtä arvaamattomia kuin ihmiset itse.

Vaarallisuudessaan ihminen tosin on vielä yliveto - ihmisellekin. Viime vuosisadalta muistetaan vain yksi onneton sattuma, jossa emonalle raapaisi miestä kohtalokkaasti.

Valtio on oikeilla jäljillä. Karhua ohjataan länteen myöntämällä kaatolupia sopivasti eri puolille maata. Ensi syksynä saa ampua yhteensä 79 karhua, mutta lupia on eniten Pohjois-Karjalassa ja poronhoitoalueella, sillä sieltä nallet eivät ampumalla lopu. Lännemmäksi ehtineet karhut saavat olla enemmän rauhassa.

Sisämaassa ja Länsi-Suomessa on vielä karhuille hyvää reviiriä jopa taajamien kupeessa. Siellä muutamista karhuista ei ole oikeasti kenellekään haittaa.

Suomessa elää yli 935 karhua, arvioivat tutkijat. Toisin sanoen jokaiselle karhulle on tilaa yli 300 neliökilometriä eli vaikkapa 10 kilometriä leveä ja 30 kilometriä pitkä kaistale.

Karhut eivät kilpaile ihmisen elintilasta tai ravinnosta, eivätkä ne syö ihmisiä. Yleensä karhu aloittaa ruokailun keväällä muurahaisateriasta ja yhdestä hirvestä. Sen jälkeen otus voi pitäytyä terveellisellä kasvislinjalla aina talviuniinsa saakka.

Annetaanhan tulokaslajienkin levitä, jos niistä ei ole uhkaa alkuperäisille. Puistolinnuksi tuotu kanadanhanhikin saa levittäytyä, koska lintu syö ja pesii eri paikoissa kuin merihanhi. Miksi ei sitten karhu?

Valitettavasti ministeriön hyvä tahto on vielä tehoton. Karhu ei levittämällä leviä eikä vähentämällä vähene, jos lakia ei muuteta. Kymmenenä vuotena karhuja on kaadettu selvästi vähemmän kuin olisi saanut.

Esimerkiksi viime vuonna jäätiin 22 karhun päähän kiintiöstä.

Jotta pyyntiluvista olisi mitään hyötyä, lakia pitäisi muuttaa. Jokohan olisi aika jatkaa metsästyskautta reilusta kahdesta kuukaudesta ja sallia taas haaskalta metsästys?
(Kaleva.plus 24.6.2004)

Poliisi hätyytteli hirviä Hyvinkäällä

Hirviaitojen väliin eksyneet neljä hirveä työllistivät poliisia vanhalla kolmostiellä Hyvinkään liittymän kohdalla varhain aamulla.

Kaksi poliisipartiota joutui ampumaan varoituslaukauksia ennen kuin hirvet osasivat mennä tieltä takaisin metsään. Liikenne tapahtumapaikalla oli rauhallista, sillä suurin osa autoista käyttää kolmostien vieressä kulkevaa E12-moottoritietä.
(Kaleva.plus 24.6.2004)

Ensimmäinen merilohi nousi Merikosken kalatietä pitkin

Tänään torstaina kello 10.42 ensimmäinen Perämeren merilohi nousi Oulujokeen Merikosken kalatiellä. Lohi painoi seitsemän kiloa. Havainnon teki kalabiologi Kari Hanski teknisestä keskuksesta.
(Kaleva.plus 23.6.2004)

Konkarin käsi ei tärissyt

Jaakko Mattila tähtäsi kasa-ammunnan SM-kultaa

Raahelainen Jaakko Mattila, 62, näytti nuoremmilleen ampumisen mallia viime viikonloppua Lapualla käydyissä kasa-ammunnan SM-kisoissa. Raahen Ampujia edustava Mattila voitti Hard Varment- eli raskaan luokan 100 metrin kilpailussa SM-kultaa niputtamalla viisi luotia 6,4 millin levyiseen kasaan. Voittotulos ei Mattilaa tyydyttänyt, mestaruus sen sijaan tuli yllätyksenä.

- Täytyy myöntää, että yllättävää oli, kun tällainen puolisokea ja -kuuro ukko pesee nuoret miehet samassa sarjassa. Kasa-ammunnassa kaikki kilpailevat samassa luokassa, eikä mitään nitrohyvityksiäkään anneta, Mattila naurahtaa.

Kaksipäiväisen kilpailun toiseen osaan 200 metrin ammuntaan Mattila saattoi lähteä siis mestaruus takataskussa. Toisen päivän tuulinen sää kuitenkin teki Mattilalle tepposet, eikä miestä enää nähty kärkikahinoissa. Juuri tuuli on kasa-ampujan pahin vihollinen, sillä yksikin hieman sivuun mennyt laukaus pilaa helposti muuten hyvän sarjan. Tavallisessa rata-ammunnassa kun kasin voi paikata kympillä ja keskiarvo on yhdeksän. Kasa-ammunassa tulos mitataan tylysti osumien etäisyyksistä toisistaan eli yksi sivuun mennyt laukaus pilaa tuloksen täysin, vaikka muut neljä kutia olisi täysin samassa nipussa.

- Peli on raakaa ja tuuli pitäisi osata lukea hyvin. Minut se riepotteli ulos kärjestä sunnuntaina. Lauantai meni onneksi suhteellisen mukavasti, viisi vuotta lajia harrastanut Mattila myhäilee.

Kokemus tuo varmuutta

Jaakko Mattila on keitetty jo monessa liemessä, eikä SM-kilpailujen ilmapiiri saati numerolappu rinnassa laittanut käsiä tärisemään. Konkari tietää, että parhaan tuloksen saa keskittymällä omaan suoritukseen. - Jos alkaa haihatella mitalikahveista kesken ammunnan, menee homma varmasti pieleen. Vaikka olen harrastanut tätä hommaa vasta viisi vuotta, ampumista eri muodoissa olen tehnyt pikkupojasta lähtien. Silti mikään ei ole valmista, vaikka takana on vajaan 50 vuoden opettelu. Ihme silti on, että pystyin voittamaan mestaruuden sydäninfarktin jälkeen, Mattila kertoo.

Mattila sai infarktin kaksi vuotta sitten ja miehen kunto meni luonnollisesti rutkasti alas päin. Vielä viime kesänä Mattilalle tuotti tavalliset arkiaskareet, kuten ruohon leikkauskin vaikeuksia.

- Nyt olen jo hyvässä kunnossa ja mukavaa on, kun pystyy vielä urheilemaankin, hän toteaa.

PM-kisat jo mielessä

Suomen mestaruus ei tyydyttänyt raahelaisampujan kilpailuviettiä. Päin vastoin heinäkuussa ammutaan Ruotsissa Brattwallissa ja Mattilan jalka vipattaisi kovasti kohti Pohjoismaiden valloitusta. - Pitää kysyä pääsenkö joukkueeseen. Liiton kasa-ammuntajaosto tekee päätöksen lähtijöistä eri kilpailuissa saavutettujen pisteiden perusteella. Vielä en tiedä pääsenkö joukkueeseen, mutta kovasti tekisi mieli käydä kokeilemassa kun kisat pidetään noinkin lähellä.

Entä pitääkö kotoa kysyä lupaa?

- Jaa. Sekin pitää varmistaa, mestari virnistää.

Jaakko Mattila harjoittelee viikoittain Raahessa Palokankaan ampumaradalla. Yli 100 metrin ammunnat tehdään olosuhteiden pakosta Lohtajalla.

- Meitä on kaksi kasa-ampujaa, joten eivät ne meille 200 metrin rataa rakenna, vaikka mestaruuksia tulisi viisi mieheen, Mattila tietää.

Viikonlopun uroteosta Mattilalle jäi käteen maineen ja kunnia lisäksi tietysti mitali ja miehen omien sanojen mukaan maitotonkan kokoinen pysti. Vaatimaton mestari myöntää, että hieman tekisi mieli räpsäyttää henkseleitä, sillä taakse jäi kansainvälisillä kentilläkin menestyneitä suomalaisia.

- Lajin kannalta on hyvää, että menestystä tulee, Mattila päättää
(Raahen Seutu 23.6.2004)

Iijoen lohet jäävät etelän iloksi

Tänä vuonna Iijoen ja sen edustan merialueen lohisaaliit ovat olleet paremmat kuin viime- ja toissavuonna. Saalismäärä jää kuitenkin puoleen vuosien 1996-1998 huippumääristä. Aikainen jäiden lähtö ja lämmin kevät ovat aikaistaneet lohen nousemista tänä vuonna. Normaalisti isoja lohia tulee Iin kalastajien mukaan juhannukseen asti, loppukesällä rysään ui lähinnä kossia, pieniä alle nelikiloisia uroskaloja.

"Lohen tulo Iijokeen loppui kuin seinään viime keskiviikkona", manaa harrastajapyytäjä Heikki Viinamäki. "Merellä oli jonkun verran."

Iijokisuu kuuluu yhdessä Kemi- ja Oulujokisuun sekä Hailuodon eteläpuolen kanssa terminaalialueeseen, jolla on vapaa lohenkalastusoikeus. Käytännössä tämä tarkoittaa pyynnin aloittamista heti, kun jäät ovat lähteneet. Iijoen lohet talvehtivat Itämeressä ja palaavat takaisin jäiden lähdettyä.

Kalastajia kismittää Iijoessa, Kemijoessa ja Oulujoessa kasvatettujen lohien jääminen etelän kalastajien verkkoihin.

"Iijoen lohet kasvavat Itämerellä sukukypsäksi. Palatessaan tänne jatkamaan sukua, ne nitistetään matkalla", toteaa Iijoen kalastuskuntien hoitotoimikunnan puheenjohtaja Risto Tolonen. Iijokilaisista tuntuukin, että Iijoessa kasvatetaan lohia etelän herroille. Tolosen mukaan 70-80 prosenttia Iin lohista pyydystetään muualla.

Närää Perämerellä on herättänyt maa- ja metsätalousministeriön suunnitelma leikata lohien rasvaevät ja vapauttaa lohenkalastus rannikkoalueilla.

Uskollinen taimen

Eilen maanantaina Heikki Viinamäen neljästä avorysästä saaliiksi tuli viisi lohta.

"Tämähän on parempi kuin Pietarin kaksi kalaa", Viinamäki iloitsee lipossa sätkivästä 7 kiloisesta vonkaleesta. Kaikki tunnistetaan Iijoen omiksi kasvateiksi. Luonnonlohta Tolonen arvioi olevan prosentin kaikista pyydetyistä. Luonnonlohta ei Iijoessa ole juuri tavattu voimalaitoksen rakentamisen jälkeen. Viinamäellä on ollut sama loukku Käyränletossa 20 vuotta. Tänä aikana rysään uineiden lohien määrä on vuosi vuodelta vähentynyt.

Palatessaan rysiä kokemasta Viinamäki ja Tolonen pysähtyvät taimenten kasvatusaltaan luona.Voimayhtiö velvoite määrää Iijoessa kasvatettavaksi 300 000 lohta ja 28 000 taimenta vuodessa. Kalojen jatkokasvatuksesta huolehtivat kalastuskunnat.

"Olisi parempi siirtyä taimenelle ja lopettaa lohihommat kokonaan", miehet miettivät. Lohikaloihin kuuluva taimen kasvaa huonommin, mutta pysyttelee koko elämänsä samoilla vesillä.

Hailuodon länsiosassa riista- ja kalatutkimuksen luvalla lohia pyytävä Jaakko Urho pitää kevään saalista kelvollisena ja tämän viikon saalista tyydyttävänä.

Maanantaina Urhon rysään oli eksynyt 28 lohta, jotka tutkimusten jälkeen tulevat myyntiin Oulussa. "Viime vuonna ei ollut ollenkaan tutkimuspyyntiä Perämerellä", Urho muistuttaa. Lohenpyynnin vapautuessa viime vuonna 25.kesäkuuta saaliit olivat pieniä ja koostuivat lähes yksinomaan pienistä kosseista. Lauantaina alkava Perämeren vapaa kalastus ajoittuu monien mielestä liian myöhälle.
(Kaleva.plus 22.6.2004)

Metsäntutkimuksen kenttäkoe tuhottu Punkaharjulla

Metsäntutkimuslaitoksen Punkaharjun tutkimusasemalla sijaitseva rauduskoivujen kenttäkoe on tuhottu 18.6.-21.6. välisenä aikana. Tuhottu koe sijaitsee Savonlinnan-Punkaharjuntien pohjoispuolella (valtatie 14). Kaikki korkealla hirviaidalla ympäröidylle, lukitulle, noin 2000 neliömetrin suuruisella alueelle istutetut lähes 400 tainta oli katkottu tai revitty maasta. Kokeen rahallinen arvo oli vähintään 100 000 euroa, ja kyseessä oli useiden ihmisten vuosien työ. Keskusrikospoliisin Mikkelin yksikkö tutkii tuhotyötä.

Osa tuhotun, noin viisi vuotta vanhan kokeen koivuntaimista oli muuntogeenisiä: taimien alkuperää oli muunneltu hiilidioksidin sidonnasta vastaavan entsyymin osalta. Kokeen pääasiallinen tarkoitus oli selvittää geenimuunneltujen metsäpuiden ympäristövaikutuksia, ekologisia vuorovaikutuksia ja siirtogeenien pysyvyyttä. Tietoa GM-puiden ympäristövaikutuksista on niukasti ja monialaisen ympäristötutkimuksen tarve on laajasti tunnustettu. Nyt tuhotun kokeen avulla näitä kysymyksiä olisi voitu selvittää. Tutkimus on luvanvaraista ja sitä valvoo geenitekniikan lautakunta.

Keskusrikospoliisi pyytää asiasta tietäviä ottamaan yhteyttä numeroon 015 – 578 0100.
Tiedote asiasta Keskusrikospoliisin sivuilla www.poliisi.fi/krp/
(METLA-tiedote 22.6.2004)

Hirvi oli talloa pikkupojan hengiltä

Rivitaloasuntoon rymistellyt hirvi potkaisi poikaansa pelastamaan rientänyttä isää kylkeen.

Kolme ylivuotista ja kookasta hirvenvasaa oli lauantai-iltana harhautunut Kokkolan Rytimäen kaupunginosaan ja päätynyt rivitalon pihaan Porrastiellä.

Kaksi hirvistä ymmärsi kiertää rivitalon, mutta kolmas hirvi hyppäsi yllättäen kokkolalaisperheen makuuhuoneen ikkunasta sisään ja pani sisällä hyrskyn myrskyn.

Makuuhuoneessa oli nukkumassa perheen kaksivuotias poika. Hirvi talloi pojan sängynpohjan puhki ja läheltä piti, ettei se tallonut poikaakin hengiltä. Kookas eläin survoi sänkyä niin läheltä pojan päätä, että poika sai naarmun poskeen.

Ulos keittiön ikkunasta

Pojan vanhemmat kiiruhtivat paikalle metelin hälyttäminä. Hirvi tuli heitä vastaan ja potkaisi isää kylkeen. Sen jälkeen hirvi jatkoi matkaa keittiöön ja hyppäsi keittiön ikkunan läpi talon takapihalle, jossa kaksi muuta hirveä oli sitä jo odottamassa.

Hirvi rikkoi äkkivierailunsa aikana asunnon irtaimistoa. Lisäksi asuntoon jäi haavoittuneesta eläimestä veritahroja.

Isä ja poika toimitettiin sairaalaan. Isän vammoista ei ole tietoa, mutta poika selvisi tapauksesta pintanaarmulla.

Kokkolan poliisista kerrottiin, että hirvi löydettiin myöhemmin kuolleena vajaan puolen kilometrin päässä tapahtumapaikalta.

Muutama hirvivierailu vuodessa

Hirvet ovat vierailleet tänä kesänä jo pari kertaa aiemminkin ihmisten asunnoissa.

Alkukesästä Kemin Rytikarissa hirvi hyppäsi rivitalon olohuoneen ikkunasta sisään ja poistui asunnosta pahoja tuhoja aiheuttaen makuhuoneen ikkunan kautta. Viime viikolla Oulussa eräs yksilö piipahti naisten klinikan tuulikaapissa sairaalan ilmapiiriä haistelemassa.

Hirvien ei-toivottuja vierailuja tapahtuu muutamia joka vuosi ympäri Suomea.

- Yleensä asunnoissa vierailee edelliskesän vasoja, joiden emot ovat ne vuoden jälkeen hyljänneet. Nuoret hirvet ovat yleensä itsenäisyytensä alkuvaiheessa aika pallo hukassa ja saattavat silloin sännätä varomattomasti, vaikkapa juuri talon ikkunasta sisään, Kymen riistanhoitopiirin riistapäällikkö Erkki Kiukas kertoo.

Etenkin talon sisältä kajastava valo saattaa hämätä hirviä, jotka eivät välttämättä isoa ikkunaa edes huomaa.

- Hirvet voivat mennä helposti paniikkiin ja käyttäytyä hieman arvaamattomasti. Ikkunasta irronneet sirpaleet saattavat myös vahingoittaa niitä vakavasti. Varovasti hirven voi yrittää ohjata takaisin samaa kautta mistä se on sisään tullutkin, mutta varminta on soittaa nopeasti poliisi apuun, Kiukas neuvoo.
(Iltalehti 21.6.2004)

Muikkua luvassa Oulun läänin vesistä

Muikkukannat ovat taantuneet koko maassa Oulun lääniä lukuunottamatta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tiedotteen mukaan taantuminen on erityisen selvää Länsi- ja Itä-Suomen muikkujärvissä, mutta myös Lapissa muikkukannat ovat vähentyneet.

Taantunut kehitys näkyy sekä kutukannoissa että viime vuosina syntyneiden muikkujen määrissä. Kohtuullisia muikkusaaliita onkin tänä kesänä luvassa vain Oulun läänin järviin, kun taas Länsi- ja Itä-Suomen sekä Lapin saaliiden ei odoteta olevan hyviä.

Muikku on saaliin arvon perusteella toiseksi tärkein ammattikalastuksen saaliskala, ja muikkukannat ovat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erityisessä seurannassa. Tutkimuslaitoksen kevättalvella tekemässä seurannassa oli mukana vajaat sata muikkujärveä.
(Kaleva.plus 21.6.2004)

Poliisi ampui kaksi hirveä Helsingin Lauttasaaressa

Poliisi lopetti kaksi hirveä ampumalla Helsingin Lauttasaaressa aamupäivällä. Helsingin poliisi sai ilmoituksen kahdesta Vaskiniementiellä liikkuneesta hirvestä hieman ennen aamuseitsemää.

Poliisin mukaan eläimet liikkuivat rantoja pitkin kohti Takaniemeä. Poliisi ei kuitenkaan löytänyt niitä etsinnöistä huolimatta. Noin kello kahdeksan poliisi sai ilmoituksen, että toinen hirvistä on metsikköalueella Lauttasaarentien ja Isokaaren välissä. Poliisi lopetti sen ampumalla.

Poliisi sai uuden ilmoituksen Lauttasaaressa liikkuvasta hirvestä ennen puoltapäivää. Myös Takaniemestä löytynyt vasa lopetettiin.
(Kaleva.plus 21.6.2004)

Linnunmunia kerännyt belgialaismies vangittiin

Lapin käräjäoikeus vangitsi lauantaina belgialaismiehen epäiltynä luonnonsuojelurikoksesta. Inarin poliisi takavarikoi mieheltä tiistaina 47 linnunmunaa ja neljä kuoriutunutta poikasta. 38-vuotiaan belgialaismiehen tarkoituksena oli viedä kuoriutuneet linnut kotipihalleen Belgiaan. Hän on kuulusteluissa kertonut, että hänen pihallaan on suurehko verkkoaitaus, jossa on tällä hetkellä jo noin 35 lintulajia. Mies oli kerännyt munat Sevettijärven ja Kaamasen alueelta viime lauantain ja tiistain välisenä aikana. Poliisi löysi munat miehen vuokraamasta lomamökistä Inarin Suprusta. Munia oli yhdeksältä eri lajilta. Mustaviklo, pikkukuovi, liro, rantasipi, tylli ja kapustarinta ovat kokonaan rauhoitettuja, myös telkkä, haapana ja riekko ovat meneillään olevana pesimäaikana rauhoitettuja. Luonnonsuojelurikoksesta voi lain mukaan saada sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Lisäksi valtiolle on korvattava rauhoitettujen eläinten arvo. Tapausta käsitellään Lapin käräjäoikeudessa 30. kesäkuuta.
(Verkko-Karjalainen 19.6.2004)

Torakoiden ja kuoriaisten jäljillä

Kun jyrsijät ja tuhohyönteiset hakevat ihmisasumuksesta ruokaa päivälläkin, ne ottavat isoja riskejä.

Se tarkoittaa, että niitä on jo paljon. Maallikko voi ostaa kaupasta kaikenlaista tököttiä tuholaisten päänmenoksi. Jos kutsumattomat vieraat palaavat, on aika kutsua tuholaistorjuja. Tuholaistorjujan keinot eivät ole vain "myrkyissä". Ammattilaisen keino pitää tuholaiset aisoissa on ennakoida lisääntymispuuhat ja iskeä oikealla hetkellä. Työmaata riittää, tuholaiset ovat lisääntymispuuhissaan hakoja. Täydellisissä olosuhteissa torakasta tulee sukukypsä neljässä kuukaudessa, kärpäsestä noin vuorokaudessa.

Tuholaistorjuja Antero Törmänen Oulusta Pohjolan Desinfiointi Oy:stä veti oman kypsymiskokeensa 1990-luvun alussa Eestissä, hetkeä ennen kuin rajat avautuivat. "Joka maassa on omat luontaiset tuholaisensa. Virossa ne ovat mustat rotat, jotka ovat ketteriä kuin oravat, kiipeilevät minne vaan."

Suomessa viihtyvää harmaata rottaa ei Sodankylää kauempaa löydy. Rotta pitää ihmisestä, koska ruokaa riittää. Linnut ulosteineen ovat salmonellanlevittäjinä riesa. Lintuja ei tapeta, ne karkotetaan äänellä, valolla, piikeillä, verkoilla. Tuhohyönteisiä löytyy kaikkialta.

"Ihmisten sietokyky kaikkia tuholaisia vastaan on selvästi madaltunut", tietää yli kaksikymmentä vuotta alalla toiminut Antero Törmänen.

Pyydysten tarkastamista

Tuholaistorjujan työsarkaa ovat elintarvikealan tuotantolaitokset - tukusta vähittäismyyntiin - ja yksityistaloudet. Antero Törmästä työllistää elintarvikeala kahdeksankymmentäprosenttisesti.

Torjuja valvoo säännöllisesti toimeksiantajiensa tilojen pyydyksiä; feromoniansoja, kärpäsvalopyydyksiä ja jyrsijäpyydyksiä. Esimerkiksi ruokaravintolan kärpäsvalopyydykset estävät populaation lisääntymisen, kun ensimmäinen pari jo killuu ansassa.

"Tilanteen tasalla pysytään seuraamalla pyydyksiä, jos tuholaisia on, voidaan suunnitella jatkotoimet. Käynneistä tehdään omavalvontaraportti, jonka terveystarkastaja voi tarkistaa: Myrkyillä ei todellakaan juhlita", sanoo Törmänen.

Torjunta-aineet ovat lajin mukaiset; jyrsijöille ryyni- tai vahapohjaisia, hyönteisille vesiliukoisia, kapseloituja ja geelimäisiä. Kun aineita levitetään, varoaika eli ihmisen liikkumisen estäminen tiloissa kestää muutaman tunnin, geelissä ei ole varoaikaa.

Elintarvikealan murheista ovat jyrsijöiden lisäksi hyönteisistä yleisimpiä rohmukuoriainen ja koisat.

Kotitalouksien riesoja ovat tekstiilejä tuhoavien turkiskuoriaisten lisäksi sokeritoukat, muurahaiset ja ampiaiset. Sokerimuurahaiset vetävät kotosalla ilmeet vakaviksi levittäytyessään keittiöntasolta munkkipussiin. Hevosmuurahainen kaivertaa puuta ja heikentää siten puutalon rakenteita.

Taloyhtiöissä arkoja tilanteita

Taloyhtiöistä yhteyttä ottaa isännöitsijä. On tärkeää tuhota tuholaispopulaatio kerralla kaikista asunnoista. Harvinaisempia kotien vieraita ovat luteet ja torakat. Ne ovat taloyhtiöissä arkoja tilanteita, ja naapurit syyttelevät usein toisiaan.

Geelimäinen feromoniin perustuva aine tappaa hyönteiset vaivattomasti. Hormonitököttiä purskotetaan "pyssyllä" katon rajaan eri pisteisiin. Hyönteinen syö itsensä hengiltä.

Torjunnan ajankohdan pitää olla oikea; turkiskuoriaiset majailevat ajoittain liikkumattomina, joten silloin tuhoamisyritykset eivät tepsi. Pitää tietää mitä ja milloin.

Tutkija Juhani Itämies Oulun yliopiston Eläinmuseosta tuntee tuholaistorjuja Antero Törmäsen hyvin. He ovat silloin tällöin puntaroineet Törmäsen löytöjä. Harvinaisimpia ötököitä on lähetetty Helsingin yliopiston tutkijoille, mutta aina ratkaisua ei löydy sieltäkään.

Kahdeksankymmentäluvun alussa oululaisesta vessanpöntöstä nousi kastemadon näköinen, kahdeksansenttinen, punertavanruskea mato. Itämies arveli sitä viemärilieroksi ja asian varmisti lopulta Helsinkikin.

"Kannasta oli havaintoja muualtakin Suomesta, ja yhä se elää täällä viemäreiden kätköissä. Se kotimaa on Intia ja joenvarret. Tänne se kulkeutui luultavasti kukkapurkin mullan joukossa. Aihetta paniikkiin ei vessankäyttäjillä ole edelleenkään. Mutta kyllä ulkomailta voi tulla matkalaukun kätköissä lymyileviä ikäviäkin matkakumppaneita, kuten pieniä hyönteisiä, myrkyllisiä hämähäkkejä", Itämies muistuttaa.

Satunnaisemmin ulkomailta lähtee mukaan esimerkiksi torakka tai laulukaskas. Torakka ehtinee korkeintaan kehittää yhden sukupolven ja sitten tulee luontainen kato.

Karvat voivat allergisoida

Jos jokin sisätiloissa viihtyvä tuholainen leviää räjähdysmäisesti, on kanta syytä myrkyttää. Varsinkin nykyään, kun ihmisillä on lisääntynyt taipumus allergisoitua.

Hyönteisten karvat ja palaset saattavat altistaa allergian syntyyn. Myrkyttämistä puoltaa myös psykologinen sietokyky. Jos ötökät lisäävät stressiä olemassaolollaan, on syytä helpottaa oloaan ja tuhota ne.

Turkis- ja vaatetuholaisten kannat hiipuvat, sillä ne eivät viihdy nykyaikaisissa, kuivissa asunnoissa. Ongelmallisimpia kotitalouksien vitsauksia ovat puutuholaiset; jumit ja hevosmuurahaiset.

"Jos niiden olemassaolo huomataan alkuvaiheessa, jotain on vielä tehtävissä. Mutta jos ne ehtivät valtaamaan koko rakennuksen, tilanne on vaikea ja ratkaisuja vähän", Antero Törmänen kertoo.

Jos puutarhaan pesiytyy jokin tuholaiskanta, on siitä turha ottaa stressiä. Luontoon kuuluu kantojen vuosittainen vaihtelu. Kun tuhoaa yhden joukkion, voivat saman lajin edustajat pesiytyä seuraavana päivänä naapurista.
(Kaleva.plus 20.6.2004)

Luonto parasta Kainuussa

Puhdas luonto, rauhallisuus ja turvallisuus ovat mielikuvia, jotka yleisimmin liitetään Kainuuseen. Kainuun maakuntakuvasta tehty kolmas tutkimus kertoo, että vähiten tärkeänä maakunnan imagolle kainuulaiset vastaajat pitävät karhuja ja susia. Kainuun Liiton teettämässä tutkimuksessa oli mukana 836 vastaajaa, joista neljännes asui Uudellamaalla ja viidesosa Kainuussa. Vastaajia oli kaikista muista maakunnista paitsi Ahvenanmaalta. Neljä viidestä muun Suomen vastaajista oli vieraillut Kainuussa.

Suurin osa vastaajista edusti nin sanottua suurta yleisöä. Viranomaisia oli vastaamassa 50, median edustajia 44, kansanedustajia 44 ja eri toimialojen edustajia 211.

Kaikista vastanneista 86 prosenttia liitti spontaanin Kainuu-mielikuvansa luontoon. Kaunis luonto, vaarat, korvet ja metsät olivat maininnoista yleisimmät muun Suomen vastaajilla.

Kainuulaiset ihmiset ovat heidän mukaansa ystävällisiä ja yritteliäitä. Aikaisemmin vastauksissa näkyneet laatusanat pessimistinen, passiivinen ja vaatimaton olivat kokonaan hävinneet.

Kainuulaiset arvioivat itseään muita osaavimpana, kateellisimpina ja sulkeutuneempina.

Vuokatti kärjessä

Kainuuta pidetään edelleen kaukaisena ja harvaan asuttuna maakuntana. Arvio ei ole pelkästään kielteinen, sillä myös muualla asuvat arvostavat Kainuuta turvallisena ja rauhallisena asuinpaikkana. Työttömyys ja väestökato osataan liittää myös Kainuun kuvaan.

Huonoiten Kainuuta kuvaaviksi arveltiin kehittyvä maakunta, erikoistunut osaaminen, elävä maaseutu, lähialueyhteistyön taitaja ja vahva selviytyjä. Koulutus ja yrittäjyys koettiin Kainuussa huonoimmin hoidetuiksi asioiksi.

Kainuun merkittävimmät toimialat ovat vastaajien mielestä metsätalous ja matkailu. Vähiten merkitystä arvellaan olevan metalli- sekä elektroniikka- ja tietoteollisuudella. Kainuulaiset asettavat kuitenkin tietoteollisuudenkin korkealle.

Kainuulaisten mielestä maakuntakuvan kannalta tärkeimpiä annetuista vaihtoehdoista ovat Vuokatti, Kainuun Prikaati, Kuhmon Kamarimusiikki ja Oulujärvi.

Vähiten tärkeinä pidetään karhuja ja susia sekä suopotkupalloa.

Suurta huomiota saanut Kainuun hallintokokeilukin on vastanneiden kainuulaisten mielestä joutavanpäiväistä touhua.

Pohjaa vertailulle

Muun Suomen vastaajien mielestä Kainuuseen sopivat parhaiten Vuokatti, Kuhmon Kamarimusiikki, karhut ja sudet sekä Kainuun Prikaati. Huonoiten Kainuuseen miellettiin hallintokokeilu. Eino Leinonkaan ei tiedetty liittyvän Kainuuseen kuten ei Kajaanin yliopistokeskuksen tai suopotkupallonkaan.

Korkea-asteen koulutettujen vastaukset olivat keskimääräistä kielteisempiä, samoin alle 34-vuotiaiden. Perusasteen koulutetut, naiset ja yli 49-vuotiaat näkevät Kainuun muita parempana paikkana.

Kainuun Liiton markkinointisihteerin Pirjo Sirviön mukaan tutkimuksen taustalla on Kainuun hallintokokeilun alkaminen ensi vuonna. Nyt halutaan selvittää, mikä on maakuntakuvan lähtötilanne, jotta muutoksia voidaan arvioida tulevina vuosina.

Tutkimuksen tekivät lehtori Margit Leskinen sekä tradenomiopiskelijat Iida Hyväri ja Ulla Rautakoski Kajaanin Ammattikorkeakoulusta.
(Kaleva.plus 18.6.2004)

Karhunkaadosta tuomio Kittilän käräjillä

Kittilän käräjillä annettiin torstaina tuomio Pokan viime syksyn karhunkaadosta. Ulkopaikkakuntalaisen miehen ampuma karhu meni valtiolle. Hän sai 40 päiväsakkoa eli joutuu maksamaan 280 euroa. Mies oli hirvenpyynnin yhteydessä ampunut noin 250 kiloisen uroskarhun ja ilmoittautui karhunkaatajaksi. Kun paikallinen riistanhoitoyhdistys ei voinut antaa virallista kaatotodistusta, asia tuli parin viikon jälkeen poliisin tutkittavaksi.

Miehen olisi ulkopaikkakuntalaisena pitänyt maksaa etukäteen metsähallitukselle karhunmetsästyslupa.

Mies väitti oikeudessa ampuneensa karhua pakkotilassa ja että toinenkin mies olisi ampunut karhua.

Näitä oikeus ei pitänyt luotettavana selvityksenä. Karhun ruhosta löytynyt kuin yksi luodin jälki.

Lisäksi miehelle tuomittiin metsästyskieltoa kesäkuun loppuun 2005. Karhun nahka ja lihoista saatu 2 794 euroa, pääkallo ja siitinluu menivät valtiolle. Summasta vähennettiin karhun taljan muokkauksesta aiheutuneet kulut 660 euroa.

Mies joutuu myös maksamaan metsähallitukselle karhunmetsästysluvan 45 euroa.
(Kaleva.plus 17.6.2004)

Hirvi yritti naistentautien klinikalle Oulussa

Hirvi yritti torstaiaamuna päästä Oulun yliopistollisen sairaalan synnytys- ja naistentautien klinikalle. Hirvi pääsi etenemään sisäänkäynnin tuulikaappiin asti, jonka jälkeen se poistui nopeasti paikalta. Vartija hälytti poliisipartion paikalle noin kello 6.30, mutta partio ei enää löytänyt sarvipäätä.
(Verkko-Karjalainen 17.6.2004)

Marjojen kypsyminen myöhästyy

Metsämarjojen kukinta on parhaillaan menossa Oulun läänissä ja etelässä sekä leviämässä kovaa vauhtia Lapin läänin puoliväliin. Eteläisessä Suomessa halla ehti vaurioita kukintoja, mutta pohjoisessa kukinta ei ehtinyt alkaa ennen hallaöitä. Marjasadosta ennustetaan tässä vaiheessa melko keskinkertaista. Tutkija Kauko Salo Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun tutkimuskeskuksesta on tällä viikolla kerännyt tietoa maastohavainnoista eri puolelta Suomea. "Varsin kirjavan näköistä nyt on. Aikaisin kukkijoissa on paljon hallavaurioita. Kukinta on ollut hyvä, mutta jopa puolet kasvustosta on voinut jossain paleltua:"

Äitienpäivää edeltäneen viikon hellejaksolla mustikka ehti reagoida lämpöön etelässä aloittamalla kukinnan. Toukokuun puolivälin halla palellutti kukkia. Hallavauroita on lähes kaikissa kasvustoissa Salpausselän eteläpuolella ja läntisen Suomenselän alueella.

Koillismaan seudulla marjasadon kannalta onnea oli, että toukokuu ja kesäkuun alku ovat olleet niin kylmiä, ettei kukinta ehtinyt alkaa ennen ankaria halloja. "Kuhmon ja Paltamon tienoilla on jonkun verran hallavaurioita alavilla mailla. Kainuun tilanne näyttää kuitenkin kohtuullisen hyvältä; samoin etelä-Lapin. Pohjoisemmasta Lapista on havaintoja vielä melko vähän."

Marjat kukkivat nyt selvästi myöhäisemmässä kuin muutamana aikaisempana kesänä ja kypsyminenkin myöhästyy. "Viime vuonna kukinta oli suunnilleen normaaliajassa, mutta kahtena aikaisempana kesänä mahdottoman aikaisin. Nyt kukinta on pari kolme viikkoa myöhässä, mikä on paljon."

Lämpötilat ovat nyt olleet kuukauden ajan keskiarvojen alapuolella. Vettäkin on koko maassa tullut riittävästi. "Metsämaat ovat aika kosteita ja kuivuus ei heti haittaa, jos tulee lämmintä. Jos helteet tulevat ja kova kuivuus, se sitten rasittaa kypsymistä."

Salo toivoo nyt sään lämpenemistä. Hallaöitä ei kärsisi enää olla. Marjasadosta näyttäisi tulevan ainakin kohtuullinen. Mustikoita kannattaa mennä hakemaan aikanaan joka puolella Suomea.
(Kaleva.plus 17.6.2004)

Kanadanhanhi pesi keskellä Oulun kaupunkia

Saaristossa pesivät kanadanhanhet ovat löytäneet kotinsa tavallista pienemmältä saarelta. Ensimmäistä kertaa hanhien pesintä onnistui tänä keväänä keskellä Oulun kaupunkia. Viime viikosta lähtien emot ovat tuoneet ihmisten nähtäväksi viisi kellertävää poikasta.

Hanhipariskunta rakensi keväällä pesän Merikosken kalaportaan viereiseen kauneusaltaaseen, jossa on pienen pieniä saaria. Tuossa vaiheessa harva uskoi vielä pesinnän onnistumiseen, sillä voimalan ohijuoksutukset tai ihmiset olisivat hyvin voineet häiritä pesintää ratkaisevasti.

Kanadanhanhilla on nimittäin Oulun korkeudella muutenkin pesimisvaikeuksia. "Se ei tahdo ilmeisesti onnistua, sillä kanta ei kasva", suunnittelija Jorma Pessa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta kertoo.

Kaupungissa usein pullasorsien seassa uiskentelevat kanadanhanhet vetäytyvät keväisin Oulun, Oulunsalon ja Haukiputaan edustan saarille pesimään. Arviolta vain yhdestä kolmeen pesintää on onnistunut joka vuosi.

Nyt hanhet onnistuivat kaupunkilaisten silmien allakin.

Epäonnea kaupungissa

Aikaisemmin hanhet ovat epäonnistuneet kaupunkilaisperheen perustamisessa. Lintuharrastajat huomasivat hanhien yrittävän pesintää 1990-luvulla eri puolilla Oulujoen suistoa, muun muassa Hietasaaressa ja Vihreäsaaressa.

Kukaan ei kuitenkaan nähnyt niiden saavan poikasia.

Kanadanhanhi on serkkujaan seurallisempi. Oulussa ne tallustelevat esimerkiksi Tuiran uimarannalla pullasorsien joukossa tai Ainolan puistossa.

Silti ei tiedetä varmasti, miksi pesintä ei Oulussa ole onnistunut. Pohjoisuus ei siihen ole syy, sillä Tornionjokilaaksossa hanhet ovat lisääntyneet nopeasti.

On arveltu, että Oulun seudun voimakas merihanhikanta estäisi kanadanhanhia leviämästä. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen tutkija Sami Timonen on toista mieltä.

"En usko niiden kilpailevan keskenään. Merihanhi pesii lähinnä ruovikoissa, kun taas kanadanhanhi pesii avonaisemmilla paikoilla", Timonen sanoo.

Hanhi istutettu Ouluun

Kanadanhanhi on tulokaslaji Suomessa. Oulun seudun kanadanhanhikannan arvellaan olevan peräisin Hietasaareen vuonna 1983 istutetuista 12 linnusta.

Ensimmäistä kertaa istutetut hanhet onnistuivat pesinnässään 1980-luvun lopussa.

Laji on peräisin Pohjois-Amerikasta, josta se on tuotu Eurooppaan puistolinnuksi. Sen on ennustettu leviävän suureen osaan maata, sillä ihmisten läheisyydessä niille on elintilaa. Lisäksi Suomen hanhikanta saa helposti täydennystä Ruotsista.
(Kaleva.plus 17.6.2004)

Haapoja istutetaan liito-oraville

Metsähallituksen metsureilla Ossi Vähäkuopuksella ja Pentti Raiskiolla on Taivalkosken Purnunvaarassa olevalla kahdella uudistusalalla tavanomaista erikoisempi istutusurakka. Miehet pistävät vajaan hehtaarin kokoisille aukoille kuusentaimien ohella myös haavantaimia. Kuuset on tarkoitettu talouskäyttöön aikanaan korjattaviksi, haavat