Etusivulle


Ajankohtaista-osaston vanhemmat jutut

 

Marko Kemppainen ampui olympiahopeaa

Haulikkoampuja Marko Kemppainen voitti skeetin olympiahopeaa Ateenassa. Kemppainen hävisi finaalin uusinnassa Italian Andea Benellille kirkkaimman mitalin. Kemppaisen mitali on Suomen ensimmäinen Ateenan olympiakisoista.

Kemppainen rikkoi karsinnassa kaikki 125 kiekkoa ja finaalissa yhtä vaille kaikki kiekot. Näin Kemppainen ja Italian Andrea Benelli päätyivät tasatulokseen 149 ja uusivat voitosta. Uusinnassa italialainen oli vahvempi pistein 5-4 ja voitti skeetin kultaa. Kemppainen sai ampua uusinnassa ylimääräisenkin laukauksen, koska Kemppaisen ampumasta kiekosta sinkoui palanen toiseen savikiekkoon ja tuomaristo päätti uusia suorituksen.

Myös pronssi ratkesi uusinnassa, kun Kuuban Juan M. Rodriguez löi vastustajansa.

"Pettymys pienenee koko ajan"

Marko Kemppainen oli skeetfinaalin jälkeen ristiriitaisissa tunnelmissa. Pettymys ja ilo kamppailivat herruudesta suomussalmelaisen mielessä.

- Kyllä pitää olla pettynyt, kun pääsee uusimaan kullasta ja pääsee piikkipaikalta finaaliin, Kemppainen sanoi.

- Kaveri ihan tyrkytti kultaa. Ei tällaista tilaisuutta saa kun kerran elämässä. Kokeneempi voitti vähemmän kokeneen. Minusta ei ollut kullan ottajaksi.

- Kyllä pettymys tässä koko ajan pienenee. Tietenkin olen tyytyväinen hopeasta, Kemppainen jatkoi.

Ennen Kemppaisen hopeaa Suomi saavutti haulikkoammunnasta olympiamitalin vuonna 1924 Pariisissa.

Kemppaisen tunteet vuoristorataa

Finaalissa Kemppainen missasi kakkospaikan yksittäisen kiekon.

- Kiekko jäi matalaksi ja hätäilin lähdössä. Tilanne ei kuitenkaan jännittänyt, vaan tiesin että pystyn ampumaan rennosti loput rikki, tuore olympiahopeamitalisti kertasi.

Uusinnassa Marko ampui ensin pummin, mutta Benelli teki samoin. - Tunteet olivat silloin sekoitus itkua ja iloa.

Seuraavassa sarjassa Kemppainen rikkoi ensimmäisen kiekon ja sen sirpaleet rikkoivat toisen. Kiekot uusittiin ja seuraavat laukaukset ratkaisivat kullan.

- Normaali tilanne, niitä sattuu aina kisoissa, Marko kuittasi.

Hopean arvo rupesi kirkastumaan

Kansainvälisen lehdistön edessä Marko Kemppainen hypisteli olympialaista hopeamitaliansa hetki hetkeltä tyytyväisempänä. Lauantaina Kemppainen luonnehti finaaliin pääsemistä, että se olisi kuin "sata jänistä".

- Kyllä tämä hopea on niin paljon raskaampaa kalustoa kuin osaa edes ajatella, Kemppainen tunnusti.

- Toivottavasti tässä rupeaa pikku hiljaa rauhottumaan tämä hässäkkä, oli tuoreen hopeamitalistin kaino, mutta ilmeisen turha toive.

- Kotiin terveisiä. Kyllä täältä tullaan, kun aika on, Marko heitti.

Kiitokset isälle ja valmentajalle

Marko Kemppainen halusi erityisesti kiittä kahta henkilöä hopeamitalin taustalla.

- Isoin kiitos kuuluu ilman muuta isälleni, joka hoiti kymmenen vuotta valmennushommat ja rahoitti koko ammuntani vuoteen 2002, jolloin hän kuoli, Kemppainen kiitti.

Myös Kemppaisen henkilökohtainen valmentaja oululainen Lauri Siltavirta sai hopeamitalimiehen kiitokset.

- Iso osa tästä mitalista pitää vuolla Laurille. Hän opetti minut oikeastaan ampumaan, Kemppainen kertoi.

Benelli eläkkeelle olympiavoittajana

28-vuotias Marko Kemppainen oli skeet-kisan nuorin ampuja. Kultaa vienyt Italian Andrea Benelli puolestaan vanhin, 44 vuotta. Kemppainen totesikin kokemuksen voittaneen nuoruuden. Samaa mieltä oli kisan voittajakin.

- Ikä on tärkeä. On harvinaista voittaa olympiakultaa tässä iässä. Kokemuksella on valtava merkitys, Benelli pohti.

Benelli voitti pronssia Atlantassa 1996 ja oli viides Sydneyssä 2000. Kulta tuli italialaiselle kreivin aikaan.

- Olin päättänyt jo ennen kisoja, että lopetan urani. Olen onnellinen, kun sain suurimman voiton päätöskisassani.
(YLE24 online 22.8.2004)


Nainen sai haulin silmäänsä

Metsästäjän seurassa ollut kontiolahtelainen 44-vuotias nainen sai haulin silmäänsä Kontiolahdella Pohjois-Karjalassa. Onnettomuus sattui Siprin Kaisakanlahdessa perjantaina puolen päivän jälkeen heti sorsastuksen alettua.

Laukaus ammuttiin vastakkaiselta rannalta. Hauli tunkeutui ilmeisesti silmäluomen läpi. Loukkaantunut nainen kuljetettiin Tikkamäen sairaalaan.
Poliisi tutkii tapausta vaaran aiheuttamisena ja metsästysrikoksena. Poliisi otti kiinni tekijäksi epäillyn.
(Savon Sanomat 22.8.2004)


Karhua haavoitettiin

Metsästäjät haavoittivat nuorta karhua perjantaina Tohmajärven Valkeasuolla Pohjois-Karjalassa. Kiteen poliisin mukaan karhun saamat vammat ovat hyvin lieviä. Karhua ei ollut tavoitettu vielä lauantaiaamuna. Kyse oli luvallisesta karhunmetsästyksestä.
(Savon Sanomat 22.8.2004)


Karhunpentu ammuttiin

Karhunpentu ammuttiin Tuupovaarassa Pohjois-Karjalassa. Ilomantsin poliisi tutkii juttua, sillä alle vuoden vanhan kontion tappaminen on kiellettyä luvanvaraisessa metsästyksessäkin.

Tapaus sattui Öllölässä perjantai-iltana, kun joensuulaisen metsästäjän passipaikalle ilmaantui karhunpentu yksinään. Metsästäjä luuli sitä ns. erauspennuksi, koska isommasta karhusta ei ollut mitään havaintoa.

Heti pennun ampumisen jälkeen paikalle ryntäsi metsästä karjuva karhuemo tutkimaan pentuaan. Ampumalavalla olleesta metsästäjästä emo ei saanut vainua, koska jätti tämän rauhaan.

Karhuemo poistui paikalta toisen pentunsa kanssa vasta runsaan puolen tunnin kuluttua, kun paikalle alkoi tulla muita metsästäjiä.
(Savon Sanomat 22.8.2004)


Sorsastaja hukkui Laitilassa

Sorsastaja hukkui perjantai-iltana Laitilassa Varsinais-Suomessa. Turman uhri oli paikkakuntalainen vuonna 1938 syntynyt mies. Mies oli liikkunut Laitilan Sirppujoella kanootilla, joka oli jostain syystä kaatunut. Puolittain upoksissa kellunut kanootti ja sen vierellä ollut mies havaittiin kello 18:n jälkeen illalla. Miestä yritettiin elvyttää, mutta elvytys ei tuottanut tulosta.

Kanootin kaatumisen syytä ei tiedetä. Kiikkerä kanootti saattaa kaatua haulikon potkaisustakin. Poliisi ei tiedä, oliko mies laukaissut haulikkonsa, sillä ase oli kadonnut joen pohjaan.
(Savon Sanomat 22.8.2004)


Sorsastaja hukkui Kurussa

Sorsametsällä ollut mies hukkui sunnuntaina Kurun Alaisenjärvellä. Mies oli liikkeellä kanootilla ja suistui siitä veteen ampuessaan. Hukkunut oli 28-vuotias ja paikkakuntalainen. Mies oli metsällä toverinsa kanssa, joka ei kuitenkaan ollut kanootissa vaan rannalla. Onnettomuus sattui kello 10.30. Sukeltaja löysi miehen ruumiin pari tuntia myöhemmin kahden metrin syvyydestä, 15 metrin päässä rannasta.
(Verkko-Karjalainen 22.8.2004)


Eduskunnan eräkerho kävi sorsajahtiin

Sorsastuskausi avattiin koko maassa perjantaina puoliltapäivin. Ensimmäisten päivien aikana sorsametsällä arvioidaan käyvän 200 000 rekisteröityä metsästäjää.

Yksi parhaimpia saalistuspaikkoja on Hailuoto, joka tunnetaan Perämeren suurimpana lintusaarena. Paikallisen metsästysseuran puheenjohtaja Kalevi Tönkyrä arvioi, että perjantaina Hailuodossa saattoi olla jopa tuhat sorsastajaa.

Hailuotoon olivat saapuneet myös eduskunnan eräkerhon aktiivit puheenjohtajansa kansanedustaja Lauri Kähkösen (sd.) johdolla. Muista kansanedustajista sorsajahtiin ehtivät myös keskustalaiset Eero Lämsä ja Pekka Vilkuna.

Piilossa rantapusikoissa

Puolenkymmentä kerhon aktiivia odotti kärsivällisesti rannalla yhdessä muiden sorsastajien kanssa kriittistä puolenpäivän hetkeä.

Hailuotolainen Mika Hintikka ja kiiminkiläinen Hannu Kyllönen olivat saapuneet paikalle jo yhdeksältä.

"Puskat ovat rannalla niin vähissä, että oma pitää tulla varaamaan jo aikaisin", he opastivat.

Kansoitetulla rantakaistaleella tiputettujen lintujen omistaja ratkeaa metsästyssääntöjen mukaan. Saaliin saa ensimmäisen luodin tai viimeisen haulin ampunut metsästäjä. Sorsastuksessa siis viimeisenä osunut saa saaliin. Haulikolla osuu tarkasti noin kolmenkymmenen metrin päähän.

Aamupäivän kaatosateet ehtivät kastella kaikki ranta-alueen puskiin piiloutuneet, mutta metsästysintoa se ei huuhtonut mennessään. Miehenkorkuisten kaislojen seasta pilkistivät vain haulikonpiiput saalistajien tähyillessä taivaalle kelloa vilkuillen.

Herkkuina sydän ja kivipiira

Kellon lyötyä kaksitoista ei kuitenkaan kuulunut paukahduksia. Linnut lensivät kaukana ulapalla, ikään kuin vaistoten vaaran. Kärsivällisyys kuitenkin palkittiin puolen tunnin odottelun jälkeen.

Ensimmäisenä ylikiitävän sorsan onnistui tiputtamaan Eero Lämsä. Saaliin hän suolisti tuoreeltaan toimittajien seuratessa vierestä. Parasta herkkua hänen mukaansa ovat sydän ja heiniä murentava kivipiira. Saaliinsa Lämsä aikoi viedä kylmälaukussa kotiin Kiuruvedelle.

Pian pauketta alkoi kuulua myös muualta, ja haulisateessa saalista saivat myös Kähkönen ja Hintikka. Kyllönen osui viimeisenä haavoittuneeseen sorsaan, jonka Tio-koira etsi kaislikon seasta.

Paikallistietoutta päättäjille

Metsästyksen tiimellyksessä Kähkönen kertoi, että kerholle tulee vuosittain useita kutsuja ympäri Suomea, joista vain muutamiin jäsenet ehtivät osallistumaan. Omissa metsästyskerhoissa ollaan aktiivisia sen mukaan kuin edustajan töiltä ehditään.

Kotimaan reissujen lisäksi eduskunnan erähenkiset vierailevat muissa maissa luonto- ja metsästysasioiden tiimoilta. Keväisellä vierailulla Viroon päättäjät olivat päässeet jopa villisikajahtiin.

Aivan pelkkää paukuttelua reissut eivät ole, sillä Hailuodossa eduskunnan väki oli tutustunut kattavasti myös paikallisiin kehityshankkeisiin. Vetisen metsästyspäivän jälkeen suunnitelmissa oli kuitenkin lämmin sorsa-ateria.
KATSO VIDEO
(Kaleva.plus 21.8.2004)


Sorsastys alkaa perjantaina 20. elokuuta kello 12.00

- Suhtautuminen metsästykseen entistä myönteisempää

Ensi perjantaina alkaa taas sorsastus, joka saa liikkeelle lähes 200 000 metsästäjää. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen vesilintulaskennat osoittavat, että vaikka monien lajien pesimäkanta on pienentynyt, on poikastuotto kuitenkin kohtalainen; tärkeimmällä sorsalajillamme sinisorsallakin pitkäaikaisten keskiarvojen yläpuolella. Metsästäjien on muistettava, että sorsastus on näkyvin ja kuuluvin metsästystapahtuma maassamme. Sorsastus on "siistiytynyt" vuosikymmenten saatossa, mikä näkyy myös suuren yleisön suhtautumisessa metsästykseen. Taloustutkimuksen tänä keväänä tekemän mielipidetutkimuksen mukaan suomalaiset suhtautuvat yhä myönteisemmin metsästykseen.

Maamme 300 000 metsästäjästä lähes 200 000 osallistuu sorsastukseen. Elokuun 20. päivästä alkaen saa metsästää heinäsorsia, taveja, heinätaveja, jouhisorsia, lapasorsia, haapanoita, telkkiä, punasotkia, tukkasotkia, nokikanoja ja meri-, metsä- ja kanadanhanhia sekä merilinnuista haahkoja. Allin, isokoskelon ja tukkakoskelon metsästys alkaa vasta syyskuun 1. päivänä.

Sorsastuskin hoidetaan mallikkaasti

Taloustutkimus Oy:n tekemä mielipidetutkimus osoitti, että metsästys hyväksytään laajasti suomalaisessa yhteiskunnassa. Ainoastaan kolme prosenttia väestöstä suhtautuu erittäin kielteisesti metsästykseen ja jonkin verran kielteisesti suhtautuviakin on vain 14 prosenttia. Verrattaessa tuloksia 1994 ja 1986 tehtyihin tutkimuksiin, on metsästysmyönteisyys lisääntynyt. Tulokset ovat myönteisemmät metsästyksen kannalta kuin koskaan aikaisemmin. Myös riistanhoitomaksun suorittaneiden lukumäärä oli viime vuonna suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Jopa sorsastus hyväksytään laajalti, vaikka sorsastuksen alku ajoittuu mökkeilykauteen. Sorsastajien onkin syytä ottaa huomioon myös muut vesillä liikkujat ja mökeillänsä aikaa viettävät ihmiset, ja muistaa, että ampuminen 150 metriä lähempänä asuttua rakennusta on kiellettyä ilman erillistä lupaa.

Lyhyet ampumaetäisyydet ja noutava koira

Metsästäjän on muistettava pitää ampumaetäisyydet lyhyinä, vältettävä veteen ampumista kimmokevaaran takia ja toisaalta sulkasatoisten naaraiden säästämiseksi ja muistettava kerätä hylsyt ja muut roskat talteen. Koiran käyttö sorsastuksessa on erittäin suositeltavaa. Saaliin talteen saaminen ja mahdollinen haavoittuneen linnun löytäminen helpottuu ratkaisevasti, kun mukana on noutava koira. Koiran mukanaolo ei anna kuitenkaan oikeutta huolimattomien laukausten ampumiseen. Aseettomana koiranohjaajana metsästäjän apuna sorsastukseen osallistuva ei tarvitse metsästyskorttia.
Lisätietoja: Metsästäjäin Keskusjärjestö (09) 8777 677, viestintäpäällikkö Klaus Ekman tai riistanhoitopiirit.
(19.8.2004)


Filippiineiltä löytyi lentokyvytön lintulaji

Filippiinien syrjäiseltä Calayanin saarelta on löydetty uusi lentokyvytön lintulaji. Lintujensuojelujärjestö BirdLife International ehdottaa, että lajia kutsutaan Calayanin rantakanaksi (Gallirallus calayanensis).

Calayanin rantakana on läheistä sukua liejukanoille. Korpin kokoisen linnun nokka ja jalat ovat kirkkaan punaiset, muuten se on väritykseltään tumma.

Calayanin saarelta on löytynyt paljon myös sukupuuttoon kuolleiden lajien luita, mutta BirdLife Internationalin mukaan saarella ei ole käynyt ornitologeja 1900-luvun alun jälkeen.

BirdLife muistuttaa, että lentokyvyttömät lajit ovat erityisen alttiita ihmisen vaikutuksille. Syrjäisten saarten lentokyvyttömät linnut eivät ole tottunut ihmisiin, eivätkä osaa varoa heitä. Siksi linnut joutuvat helposti metsästäjien uhreiksi tuhoisin seurauksin. Kuuluisin sukupuuttoon metsästetty lintu on Mauritiuksen saarella elänyt dodo. Suurin osa sukupuuttoon kuolleista rantakanalajeista on ollut lentokyvyttömiä.

Maailmasta löytyy vuosittain yksi tai kaksi uutta lintulajia.
(Kaleva.plus 17.8.2004)


P-Karjalassa kerätään räjähteitä, aseita, patruunoita

Räjähteiden, patruunoiden ja aseiden keräys alkaa Pohjois-Karjalassa ensi viikon maanantaina. Poliisin ja puolustusvoimien yhteistyössä toteuttaman keräyksen tavoitteena on koota vanhat ja luvattomat räjähteet, patruunat ja aseet viranomaisten haltuun ja estää mahdollisten vahinkojen syntyminen.

Joensuun poliisista korostetaan, että keräyksellä estetään myös tarpeettomien ja vaarallisten aineiden sekä räjähdysvälineiden joutuminen vääriin käsiin.

Ihmiset voivat ilmoittaa hallussaan olevista räjähteistä, patruunoista ja aseista alkaneella viikolla poliisille. Ilmoituksia ottavat vastaan Joensuun, Lieksan ja Nurmeksen poliisilaitokset.

Keräys kestää Pohjois-Karjalassa viisi päivää.
(Kaleva.plus 16.8.2004)


Pohjois-Norjan mittasuhteet mykistävät

Pohjois-Norjassa sijaitseva Lyngenin niemimaa on 25 kilometriä leveä ja 82 kilometriä pitkä, kolmen vuonon rajaama vuoristo-alue Tromssan kaupungista 70 kilometriä itään. Niemimaan rannoilla asuu 3 500 asukasta, mutta sisäosat ovat asumattomia. Tunnetuin ja korkein vuori on 1 833-metrinen Jiehkevarri ja alueelta löytyy 15-20 itsenäistä huippua 1 200 ja 1 800 metrin väliltä. Lyngenissä on kiipeilty ja vaellettu jo yli sata vuotta. Ensimmäiset harrastajat saapuivat Englannista laivoilla. Suomalaiset ovat löytäneet Lyngenin vasta 1980-luvulla.

Simolainen Matti Kaartinen on jo kokenut Lyngenin kävijä. Hän on käynyt siellä vuodesta 1993 saakka liki kaikkina vuodenaikoina. Kaartisen mukaan Lyngen jaksaa viehättää kerta toisensa jälkeen, ja aina löytää uutta, ennennäkemätöntä.

"Arjesta irtautuu täällä täydellisesti ja samalla oppii arvostamaan eri tavalla kodin itsestäänselvyyksiä", kertoo Kaartinen.

Monet vuoret nousevat suoraan merestä, joten korkeuserot ovat huomattavat, lähes samaa luokkaa kuin Alpeilla, siksipä vuoristoa kutsutaankin Lyngenin Alpeiksi.

Suhteellisen pienellä alueella on alppimaiseman elementtejä; vihreitä laaksoja ja toisaalta, kivisiä ja harmaita, vaikeakulkuisia louhikoita. Niiden reunoilta kohoaa lumipeitteisiä vuorenhuippuja sekä ikijäätiköitä.

Alueella on runsaasti vuolaasti virtaavia puroja, jokia ja vesiputouksia. Harjanteiden takana lymyää vuoristojärviä. Niemimaata kiertää tie ja Tromssasta sinne pääsee 1-2 tunnissa. Itä- ja länsipuolella on lauttayhteydet mantereelta Ulls- ja Lyngenvuonojen ylitse. Lyngenin etuja on sijainti suhteellisen lähellä Oulua (700 km) ja Kilpisjärveä (100 km) ja se, että perillä on jo samana päivänä lähtöaamusta.

Vaihteleva sää, rikas luonto

Lyngen on ympärivuotinen vaelluskohde. Sää alueella on hyvin vaihteleva. Merituuli tuo yleensä pilviä ja sadetta, maatuulella asia on päinvastoin.

Kaamosaikana voi olla pitkiä periodeja kylmää ja kirkasta, mutta ei ole mitenkään epätavallista, että kymmenen asteen lämpötila vesisateineen yllättää jopa tammi-helmikuussa. Vuorilla lämpötila laskee asteen jokaista sataa metriä kohden.

Veden kohinaa ja solinaa kantautuu korviin joka puolelta. Jyrkiltä kallioseinämiltä valuu satametrisiä vesiputouksia, kuin kapeita morsiushuntuja. Vihreän vehmas metsäinen laakson pohja muuttuu ylempänä tunturikoivikoksi mataline varpuineen.

Yleisimpiä kukkia ovat muun muassa lapinvuokko, tunturikohokki, kissankello, siniyökönlehti ja tunturipoimulehti. Tavallisia marjoja ovat riekon- ja variksenmarja sekä mustikka. Kosteikoissa on hillaa. 1 500 metrin korkeudella viihtyy jääleinikki.

Harvinaisemmista eläimistä saattaa onnistua näkemään sopulin ja merikotkan. Muita ihmisiä ei vuorilla juurikaan näe. Vuonojen rannat sitä vastoin ovat monin paikoin asutetut.

Ikijäätikkö on muisto jääkaudesta

Lyngenissä on kymmeniä jäätiköitä, jotka eivät sula kesälläkään. Esimerkiksi noin kymmenen kilometriä pitkän Lyngsdalen-laakson perällä Sydbreen on kooltaan noin 2x4 kilometriä. Sen alareuna sijaitsee noin 500 metrin ja ylin kohta noin tuhannen metrin korkeudella. Jäätikön alta saa alkunsa vuolas virta , joka kuohuu koskena alas moreenitasangolle.

Itse jäätikkö valuu U-laaksoa alas kuin jättiläismäinen kieli. Se on osittain soran ja irtolohkareiden peittämä. Alareuna on noin 30 metriä paksu, mutta ylempänä se saattaa olla jo satojen metrien paksuinen. Jäätikön reunalla vaatetusta on lisättävä, sillä jää hohkaa kylmää kuin jääkaappi.

Virtaava vesi huuhtelee suuria sinihohteisia jääpaasia jotka makaavat jääseinämän alla. Railoihin voisi vaivattomasti upottaa linja-autoja. Jäätikkö on kuin hyvin säilynyt jääkauden museo.
(Kaleva.plus 14.8.2004)


Hakasuo vapautui karanteenista

Kalojen BKD-munuaistaudin takia tyhjennetty Hakasuon kalanviljelylaitos vapautui loppuviikolla kokonaan karanteenista. Eläinlääkäri tarkasti laitoksen torstaina ja poisti myös ulkoaltaista toimintaa rajoittavat määräykset. "Laitos säilyy edelleen tarkkailussa eli näytteitä täältä otetaan tiheään", laitoksen tuotantopäällikkö Risto Kannel kertoo.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen omistaman Kainuun kalantutkimus- ja kalanviljelylaitoksen desinfiointi on kestänyt vuoden päivät. Hakasuon laitoksen emokalat ja poikaset hävitettiin täysin viime vuoden kesänä.

Talven aikana puhdistettiin laitoksen rakennukset, hautomo ja poikashalli. Tämän kesän aikana desinfioitiin laitoksen sata ulkoallasta.

Kallis puhdistusoperaatio käynnistyi Paltamossa viime kesänä, kun yhdestä harjusparvesta löytyi bakteeriperäinen kalojen munuaistauti. Tuotantopäällikkö Risto Kannel laskee, että pelkästään emokalojen ja laitospoikasten tuhoamisesta aiheutuva saantohävikki oli kaksi miljoonaa euroa. Hävitettyjen kalojen liha-arvo oli noin 400 000 euroa.

Hakasuon kalanviljelylaitos on ensimmäinen emokalahautomo Suomessa, joka on pitänyt tyhjentää kalojen bakteeriperäisen munuaistaudin vuoksi.

BKD tarttuu herkästi lohikaloihin ja tappaa jopa puolet sairastuttamastaan lohi- tai nieriäpopulaatiosta. Ihmiseen BKD ei voi tarttua.

Mätituotanto palautuu hitaasti

Hakasuon laitoksen toiminta normalisoituu hiljalleen. Risto Kannel kertoo, että poikastuotanto saadaan nostettua tyhjennystä edeltävälle tasolle parissa vuodessa, mutta emokalojen menetys on hankalammin korvattavissa.

"Kestää kahdeksan vuotta, ennen kuin laitos kykenee täyteen tuotantoon", Kannel arvelee.

Emokalojen lajimäärää tullaan vähentämään Hakasuolla. Risto Kannel sanoo, ettei päätöksiä emokalojen lajimäärästä ole vielä tehty. Laitoksen altaissa tulee kasvamaan ainakin kuhaa ja plaktonsiikaa.

Laitos kasvattaa kuhanpoikasia myös luonnonvesialtaissa mm. Paltamossa ja Kuhmossa. Näiden toiminta jatkui normaalisti Hakasuon laitoksen puhdistuksen ajan. Altaat tuottavat lähes puoli miljoonaa kuhanpoikasta vuodessa.

Lohenpoikasia perämereen

Kainuun kalantutkimus- ja vesiviljelylaitos Hakasuolla kasvattaa merilohen ja meritaimenen poikasia Pyhä-, Kiiminki-, Simo- ja Kuivajokeen. Lisäksi laitokselta lähtee järvitaimenen poikasia lähinnä Oulujoen vesistöalueelle.

Poikastuotannon määrän odotetaan vakiintuvan jo parin vuoden päästä reiluun 30 000 kiloon vuodessa.

Poikasia ostavat ovat vesialueiden omistajat ja kalatalousviranomaiset. Voimakas satsaus kuhan kasvatukseen näkyy kohonneina kuhasaaliina Kainuun vesillä.

Munuaistaudin aiheuttama kolo laitoksen taloudessa ei uhkaa Hakasuon kalanviljelylaitoksen tulevaisuutta. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun suuren emokalalaitoksen kaikki lohikalat jouduttiin tappamaan ja laitos puhdistamaan.

"Viikko munuaistautitapauksen ilmenemisen jälkeen RKTL:n johto vakuutti, että laitoksen toiminta tulee jatkumaan desinfioinnin jälkeen", Risto Kannel muistelee.

Hakasuolla työskentelee yhdeksän vakinaista työntekijää. Heistä kolme keskittyy kokonaan laitoksen kalantutkimukseen. Lisäksi laitos työllistää sesonkiluonteisesti väkeä kahden henkilötyövuoden verran.
(Kaleva.plus 13.8.2004)


Raahen kivinäytteistä löytyi kultaa

Toukokuussa alkanut Jokilaaksojen kivikisa on poikinut runsaasti kivinäytteitä ja ensimmäiset analyysitulokset ovat valmistuneet. Valtaosa kivinäytteistä analysoidaan niiden sisältämän kullan ja osin myös nikkelin vuoksi.

Kiinnostavimmat kultapitoisuudet, eli 3-11 grammaa tonnissa, löytyi Raahesta, Reisjärveltä sekä Haapajärveltä. Perusmetallien osalta analyysipitoisuudet jäivät vaatimattomaksi, mutta Vihannista ja Pyhäjärveltä saaduista näytteistä on jonkin verran löytynyt kuparia ja rikkiä.

Uusia rakennuskiviaihioita on tullut kaikkiaan 11, joista suurin osa on Merijärveltä, Ruukista, Oulaisista ja Kalajoelta.

Tähän mennessä kivikisaan on tullut yhteensä 671 kivinäytettä, joista 384 on laitettu analyysiin. Heinäkuun aikana Geologian tutkimuskeskus sai tutkittavakseen kaikkiaan 237 näytettä, joista jopa yli puolet taltioitiin analyysia varten. Kesäkuun tulokset eivät ole vielä valmistuneet.

Kivikisan tiimoilta järjestetään tapahtumia keskiviikkona Vihannissa Ukonkantin auditoriossa 9.00-11.00 sekä Pyhäjoen kunnanvirastolla kello 13.00-15.00.
(Raahen Seutu 15.8.2004)


Hirvi poukkoili pihoilla Helsingissä

Harhautunut hirvi loikki talojen pihoilla Helsingin Lauttasaaressa tänä aamuna. Poliisi lopetti eläimen ennen kuin se pääsi Länsiväylän suuntaan liikenteen sekaan aiheuttamaan onnettomuuksia.

Poliisi sai vähän ennen kello kahdeksan ilmoituksen meressä olleesta hirvestä. Eläin nousi välillä ylös vedestä ja juoksenteli pitkin Lauttasaarta palaten taas takaisin mereen. Yritys hirven saamiseksi pois maisemista loppui noin tunnin uurastuksen jälkeen ampumalla.
(Kaleva.plus 9.8.2004)


Oulun seudulla kauriita kohta kiusaksi asti

Metsäkauriskanta kasvaa nopeaan tahtiin Oulun riistanhoitopiirin alueella. Petotutkimuksessa käytetyn minimikanta-arvion mukaan Oulun riistanhoitopiirin alueella on noin 2 000 metsäkaurista. Riistapäällikkö Keijo Kapiainen uskoo, että todellisuudessa kanta voi olla huomattavasti suurempi. "Uskaltaisin melkein sanoa, että arvion voi kertoa kahdella."

Kapiaisen mukaan metsäkauriiden määrä saavuttaa kohta hirvikannan koon. Hirvien vastaava talvikanta on tällä hetkellä 15 000 eläimen kieppeillä.

"Se on kuitenkin tarkoitus saada vähenemään muutaman vuoden sisällä lähemmäs 10 000. Jos kauriskanta kasvaa nykyistä vauhtia, ei mene montakaan vuotta, että kannat ovat samansuuruiset", riistapäällikkö ennustaa.

Metsäkauriita on näkynyt viime vuosina aiempaa enemmän myös muualla Suomessa. Arvion mukaan metsäkauriskanta oli ennen lisääntymiskautta noin 14 000 yksilöä.

Kannan runsastuessa myös esiintymisalue on laajennut. Kanta on tiheämpi maan lounais- ja länsiosassa, mutta eläimiä tavataan yhä laajemmalla alueella maan itä- ja pohjoisosissakin. Oulun läänissä metsäkauriskanta on painottuu rannikon seuduille.

Metsästys vielä opettelua

Metsäkauriin metsästys aloitettiin syyskuun alusta ja metsästyskausi päättyi tammikuun lopussa. Metsäkaurisurosta sai lisäksi metsästää toukokuun 16. päivän ja kesäkuun 15. päivän välisenä aikana.

Päättyneen metsästysvuoden aikana Oulun riistanhoitopiirin alueella saatiin saaliksi 105 metsäkaurista. Pyyntilupia riistanhoitopiirillä oli 210 kappaletta.

Keijo Kapiainen pitää metsästyskauden saldoa odotettuna ja hyvänä, vaikka pyyntilupien käyttöaste jäikin 36,9 prosenttiin.

"Se on vielä opettelua. Metsäkaurista on pyydetty Oulun riistanhoitopiirissä vasta muutamia vuosia", Kapiainen huomauttaa.

Metsästäjät puhuvat, että kaurista olisi vaikeampi kaataa kuin hirveä. Kapiainen ei siihen usko, vaan arvelee, että sopivat metsästysmuodot ovat vielä hakusessa. "Metsäkaurista voi metsästää monella tavalla, yksinään tai porukalla, koiralla tai ilman."

Koko maassa saaliiksi saatiin 2 975 kaurista, mikä on 39 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuotena. Viime vuosina kauriin metsästyssaalis on suunnilleen kaksinkertaistunut edelliseen metsästysvuoteen verrattuna. Nyt saaliin kasvu on hieman hiljentynyt.

Kauriit syövät mansikkataimistoja

Oulun riistanhoitopiirin alueella on tehty metsäkaurishavaintoja 1960-luvulta lähtien, mutta kannan kehitys oli aluksi hidasta. Vasta 1990-luvulla kauriskanta kasvoi niin suureksi, että metsästyksen pystyi aloittamaan. Vähitellen kauriita alkaa olla haitaksi asti.

Keijo Kapiainen kertoo, että metsäkauriit ovat Etelä-Suomessa verottaneet mansikkaviljelmiä. "Ne syö mansikantaimet kokonaan. Eivät pelkästään lehtiä tai marjoja, vaan todella koko taimen."

Vielä kauriit eivät Oulun riistanhoitopiirin alueella ole mansikka- tai muille erikoisviljelmille vahinkoja aiheuttaneet.

Metsäkauriskannan kasvu lisää myös liikenneriskejä. Kaurisvahinkokolareita sattuu vuosittain jo kymmeniä Oulun riistanhoitopiirin alueella. Kauriit eivät kuitenkaan ole yhtä suuri riski liikenteelle kuin hirvet. Hirvikolareiden määrä riistanhoitopiirin alueella liikkuu sadoissa vuosittain.

"Kauriskolareissa ei tule yleensä henkilövahinkoja. Lähinnä menee peltiä ruttuun. Hirvikolareissa sen sijaan sattuu loukkaantumisia ja henkilövahinkojakin."
(Kaleva.plus 6.8.2004)


Kaurissaalis edelleen kasvussa

Metsäkauriskanta on kasvussa ja lajista tulee aikaa myöten koko maahan tärkeä metsästettävä riistaeläin. Kaikki riistanhoitopiirit myönsivät metsästysvuodelle 2003-2004 kauriin pyyntilupia. Metsästys aloitettiin syyskuun alusta ja se päättyi tammikuun lopussa. Tämän lisäksi metsäkaurisurosta sai metsästää 16.5.-15.6.

Metsäkauriskannat ovat runsastuneet voimakkaasti viime vuosina. Ennen lisääntymiskautta kanta oli noin 14 000 yksilöä. Kannan runsastuessa myös esiintymisalue laajenee. Kanta on tiheämpi maan lounais- ja länsiosassa ja eläimiä tavataan yhä laajemmalla alueella maan itä- ja pohjoisosissa.

Pyyntilupia myönnettiin lähes viisituhatta

Kesäkuussa päättyneelle metsästyskaudelle kauriinpyyntilupia myönnettiin runsaat 4 700 (taulukko). Yhdellä pyyntiluvalla saattoi ampua yhden aikuisen tai kaksi vasaa, ellei piiri antanut luvansaajalle tästä poikkeavia määräyksiä. Eniten lupia myönnettiin Varsinais-Suomen riistanhoitopiirissä (1 378), eli koko maan luvista kolmasosa (29,2 %). Edellisvuosien tapaan Uudenmaan riistanhoitopiirissä pyyntilupia myönnettiin lähes vastaava määrä (1 181, 25 %). Satakunta myönsi yli 500 sekä Etelä-Häme ja Pohjois-Häme kumpikin neljättä sataa pyyntilupaa.

Saalis melkein 3 000 kaurista

Edellisvuotiseen tapaan kaikissa riistanhoitopiireissä saatiin ammutuksi kauriita. Viime vuosina kauriin metsästyssaalis on suunnilleen kaksinkertaistunut edelliseen metsästysvuoteen verraten. Nyt tahti on hieman hiljentynyt. Saaliksi saatiin 2 975 kaurista eli 39 % enemmän kuin edellisenä vuotena (v. 2003 2 142 eläintä). Varsinais-Suomessa metsästäjät ampuivat lähes tuhat kaurista (991 eläintä). Uudellamaalla jäätiin tästä runsaat 200 kauriin verran (776 eläintä). Kuten ennenkin, lupien koko maan käyttöaste oli lähellä 50 prosenttia. Varsinais-Suomessa myönnetyistä luvista käytettiin 54 prosenttia. Yli 50 prosentin käyttöasteeseen ylsivät myös Satakunta, Ruotsinkielinen Pohjanmaa, Pohjois-Savo ja Uusimaa. Lapissa kaurissaalis jäi melko vaatimattomaksi anottujen lupien määrään verrattuna (käyttöaste 15 %).

Kauriskannan tasaisen levittäytymisen turvaamiseksi kaurisvasoja tulisi ampua noin 60 % koko saaliista. Edellisvuosien tapaan metsästysvuonna 2003-2004 tähän osuuteen ei päästy, vaan aikuisia metsäkauriita ammuttiin jälleen lähes sama määrä kuin vasoja (kahtena viime vuonna koko maan saaliin vasaprosentti on ollut 49,3%). Aikuisista naaraita ammuttiin lähes urosten määrä, suhteellisesti enemmän kuin aikaisemmin (42,7 % ja vuotta aikaisemmin 36,8 %).
(7.8.2004)


Ei metsästystä, vaan työtä ja teurastusta

Kukaan ei tiedä, mistä hirvipaljoudet tulevat

Hirvijahti ei ole enää metsästystä sanan alkuperäisessä merkityksessä, sanoo Raahen seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Urho Kortessalo:

- Metsästyksestä ei voi enää puhua, kun hirviä ja kaatolupia on niin paljon. Nykyinen hirvijahti on paremminkin kovaa työntekoa ja teurastusta. Mutta tehopyynti näyttää olevan ainut keino ylitiheiden hirvikantojen tasapainottamiseksi, toiminnanjohtaja arvioi.

Hirvijahti pistää myös pakastimet koetukselle. Kortessalon arvion mukaan Raahen seudun riistanhoitoyhdistyksen alueella osallistuu hirvijahtiin nelisensataa metsästäjää. Kaatolupia on 712, jotka oikeuttavat 918 eläimen kaatamiseen vasat mukaan luettuna. Voisi kuvitella, että muhkeat saaliit houkuttelisivat uusia tulokkaita hirvijahtiin. Näin ei kuitenkaan ole.

- Hirvenmetsästäjien määrä on pysynyt lähes vakiona. Nuoret olisivat tervetulleita joukkoon, mutta mitään ryntäyshaluja ei hirviporukoihin tunnu olevan, Kortessalo toteaa.

Jälleen kerran on käynyt niin, että hirvien runsaus on yllättänyt kokeneetkin metsästäjät. Niin myös Urho Kortessalon:

- Vuosi sitten moni pelkäsi, että tehometsästys verottaa hirvet sukupuuttoon. Niin ei kuitenkaan käynyt. Hirviä tuntuu olevan lähes yhtä paljon kuin viime vuonna.

Myös Siikajokilaakson riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Taisto Pysäys ihmettelee hirvien runsautta:

- Viime syksynä lupien suuri määrä huolestutti, täytyy myöntää. Hirvien määrä paljastui lopullisesti vasta siinä vaiheessa kun jahti oli aloitettu: niitä oli valtavasti.

Vaeltajia itärajan takaa?

Sekä metsästäjille että asiantuntijoille on arvoitus, mistä hirvipaljoudet oikein ilmestyvät rannikkoseudulle. - Kukaan ei tiedä, mistä ne tulevat. Asiaa on pähkäilty todella paljon. Monet metsästäjät ovat sitä mieltä, että hirvet tulevat itärajan takaa. Asiantuntijat eivät kuitenkaan tunnu hyväksyvän tätä ajatusta, Urho Kortessalo kummastelee.

Metsästäjien omien havaintojen mukaan hirviä on kolmea eri rotua, joista yhden täytyy olla itäistä alkuperää:

- Jotkut hirvet ovat todella pitkäpartaisia ja paljon tummempia kuin nämä täkäläiset, vaaleammat hirvet. Se kolmas sortti on hankosarvinen ja lihapainoltaan muhkeampi kuin täkäläinen hirvi, Kortessalo kuvailee.

Hirviaitojen päät vaaravyöhykettä

Ensi syksyn hirvijahtiin tuo oman lisävärinsä hirviaidat, joita on rakennettu kasitien varteen sekä Ruukissa että Pyhäjoella. Kukaan ei vielä tiedä, millä tavoin hirviaidat tulevat ohjaamaan ja muuttamaan hirvien kulkureittejä maastossa ja metsästysmailla. Ainoastaan se on varmaa, että aitojen päät ovat liikenteen kannalta vaaravyöhykettä, Taisto Pysäys korostaa: - Aitojen päissä kannattaa olla tarkkana. Varoitusmerkit ja tiehen painetut hirvenkuvat eivät ole koristeena, vaan todellinen vaaran paikka.
(Raahen Seutu 1.8.2004)


Vaikka rapua luullaan hitaaksi, se liikkuu nopeasti. Samoin rapurutto, jos ravustajat eivät toimi oikein.

Rapuja - vuosien kuluttua

Siika-Pyhäjokialueella oli takavuosina erittäin hyvä rapukanta. Siikajoesta nostettiin kaupattavaksi satoja tuhansia rapuja vuosittain, eikä Pyhäjoki jäänyt paljon jälkeen. Myös alueen pienemmissä vesissä ravut viihtyivät hyvin. Viime vuosina rapuja on ollut kunnolla vain Raahen Kuljunlahdessa, joka on toiminut merkittävänä rapupankkina, altaana, josta on siirretty tuhansia rapuja toisiin vesiin.

Tällä hetkellä tilanne on toinen. Ravustetusta alueella ei ole. Siikajoki ei ole antanut saaliita vuosikymmeniin, Pyhäjoen valtaosan tyhjensi ravuista rutto, joka lienee syynä myös Kuljunlahden viime vuonna todettuun raputuhoon.

Ihminen on herkutellut ravuilla, mutta ihminen saa syyttää itseään raputuhoista. Siikajoen raputuhoista jaksettiin puhua pari vuosikymmentä, mutta nyt jokivarressa on aika hiljaista. Pyhäjokeen on yritetty saada uutta rapukantaa, mutta rapujoen elpymisoireet on onnistuttu tukahduttamaan.

Kuljunlahdessa tilanne on nyt lupaava. Viime vuoden raputuho oli niin täydellinen, että koko lahden kanta kuoli ja samalla kuoli myös rutto. Viime syksynä päästiinkin jo istuttaman rutosta puhdistuneeseen veteen uusi kanta, joka on selvinnyt talvesta hyvin ja alkaa nyt lisääntyä.

Rapuja Kuljunlahdesta on odotettavissa joskus vuoden 2010 tietämillä.

Kuljunlahden ja Pyhäjoen rapuruttojen yhteydestä on puhuttu turhan vähän. Todennäköistä on, että Kuljunlahdelle rapurutto tuotiin Pyhäjoesta saastuneitten mertojen mukana. Kaikilla Pyhäjokivarresta Kuljunlahdelle tulleilla ravustajilla ei voikaan olla puhdas omatunto.

Rapukannan palauttaminen johonkin vesistöön ruttotuhojen jälkeen on niin vaikeaa ja pitkäjänteistä työtä, että sitä tulisi kunnioittaa. Tietoa esimerkiksi rapuruton leviämisen "helppoudesta" ei puutu keneltäkään ravustajalta, niin paljon asiasta on puhuttu.

Sen sijaan puutetta on järjestä ja maltista. Mitä mieltä on siinä, että ravustamaan tullaan kenties kymmenillä merroilla, joista vain osa desinfioidaan kunnolla.
(Raahen Seutu 1.8.2004)


Hirvien tehopyynti jatkuu syksyllä

Ensi syksynä on jälleen luvassa roimaa hirvijahtia. Kaatolupia on myönnetty lähes yhtä paljon kuin vuosi sitten, jolloin hirvikantaa harvennettiin kovalla kädellä.

- Lupamäärä on iso. Se merkitsee, että hirvikannan tehoverotus jatkuu, vahvistaa riistapäällikkö Keijo Kapiainen Oulun Riistanhoitopiiristä.

Viime vuonna riistanhoitopiirin alueelle myönnettiin 12 379 kaatolupaa, nyt lupia on 10 592. Raahen seudun riistanhoitoyhdistys on saanut syksyn hirvijahtiin 712 kaatolupaa, Siikajokilaaksoon lupia tuli 773 ja Oulaisten alueelle 549. Vähennystä viime vuoden lupamääriin on 10-20 prosenttia.

Riistanhoitopiirin tavoitteena on verottaa hirvikanta kolmeen hirveen tuhatta hehtaaria kohti. Tällä hetkellä Raahen alueella arvioidaan olevan 4,5 hirveä tuhannella hehtaarilla.

Selkeitä merkkejä hirvien vähenemisestä alkaa kuitenkin olla näkösällä. Metsästäjien omia havaintoja tukevat tilastot. Tielaitoksen laskelmien mukaan hirvikolarien määrä väheni alkuvuoden aikana 37 prosenttia Oulun Riistanhoitopiirin alueella viime vuoteen verrattuna.

- Muutos on niin iso, ettei se voi olla enää sattumaa. Hirvikanta on harventumassa, riistapäällikkö toteaa.
(Raahen Seutu 1.8.2004)


Taistelu tunturien tuulissa

Naali, takavuosien tarunhohtoinen turkiseläin, käy tunturien tuulissa kovaa selviytymistaistelua.

Käsivarren, Enontekiön ja Utsjoen alueilla liikkuu enää 10-20 naalia. Huolta lisää se, että viimeisin varma havainto pesinnän onnistumisesta Suomessa on vuodelta 1996. Naali onkin nyt maamme uhanalaisin nisäkäs. Paljon parempaa ei kuulu pohjoisen Fennoskandian muillekaan alueille. Ruotsin ja Norjan naalikannan arvellaan olevan noin 150 yksilöä. Myös siellä pesintä on tuottanut suuria vaikeuksia.

Naali eli napakettu rauhoitettiin Suomessa vuonna 1940, kun kanta oli rajun metsästyksen takia jo romahtamisen partaalla. Siihen asti naalin kintereillä riitti jahtimiehiä, koska kauniinvalkeat turkikset menivät hyvin kaupaksi. Intoa lisäsi myös se, että naalin metsästys oli helpompaa kuin monen muun aremman turkiseläimen.

Rauhoittamisen jälkeen naalikannan uskottiin elpyvän, toisin kuitenkin kävi. Tutkijat ovatkin jo pitkään yrittäneet selvittää, mikä on mennyt pieleen. Syiksi epäillään tunturialueiden ravintotilanteen huononemista, ketun yleistymistä naalien asuinsijoilla, ilmaston muutoksia, tauteja ja geneettistä rappeutumista.

Tilaa tarpeeksi, ravinto tiukemmassa

Naali, toisin kuin monet muut uhanalaiset lajit, ei ole jäänyt leviävän asutuksen eikä tielinjojen puristukseen. Otuksella on aina riittänyt lääniä koivurajan yläpuolen maisemissa ja sopivia pesäpaikkoja hiekkakumpareissa tai kivilouhikoissa. Elämä tunturissa on kuitenkin muuttunut muilla tavoin ja vaikeuttanut samalla naalin ravintotilannetta.

Takavuosina tunturialueilla liikkui suurpetoja - varsinkin susia ja ahmoja - huomattavasti nykyistä enemmän. Ruokapöydän marssijärjestys oli selvä: naalit napsivat porojen ruhoista, mitä muilta jäi.

Petokantojen vähentyessä myös naalien ravintomahdollisuudet hupenivat. Sama vaikutus oli poromiesten elämäntapojen muutoksella. Kun poromiehet aikaisemmin viihtyivät maastossa pitempään, he teurastivat poroja tarpeen mukaan, ja naaleillekin jäi rippeitä purtavaksi.

Naali ei ole ronkeli ruoastaan, mutta herkkuja sekin kaipaa. Näitä ovat varsinkin tunturisopulit ja muut myyrälajit. Naalin epäonneksi tunturialueiden myyräkannat olivat pieniä koko 1990-luvun, eikä tilanne ole juuri parantunut viime vuosina. Ilman hyviä sopuli- ja myyrävuosia naalikanta ei lähde nousuun.

Toinen suuri kysymys naalin lisääntymisen kannalta on, miten tunturialueiden lisääntynyt kettukanta saataisiin aisoihin. Osa tutkijoista pitää kettua naalikannan hupenemisen suurimpana syynä. Rinnakkaiselo ei onnistu: sopivan hetken tullen repolainen nappaa naalin omaksi ja etenkin poikastensa ravinnoksi.

Naali kamppailee ilman median tukea

Uhanalaisten lajien suojelussa on monta tarinaa, joita myös media on seurannut aktiivisesti.Varsinkin saimaannorppa, valkoselkätikka ja merikotka ovat viime vuosina saaneet paljon huomiota - ja hyvä niin.

Naalista ei kuitenkaan koskaan ole tullut median suosikkia eikä suuren yleisön huolenaihetta. Ehkä laji elää liian syrjässä.

Maailman Luonnon Säätiön (WWF) Suomen yksikkö on yrittänyt tehdä voitavansa naalikannan hyväksi. Vuoteen 1998 asti sillä oli oma naalityöryhmä.

Kun havaittiin, että naalien suojelu ja lisääntymisedellytysten parantaminen ovat selvästi Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteinen asia, aloitettiin yhteispohjoismainen naaliprojekti. Nyt projekti on liittynyt Euroopan unionin Life-hankkeeseen, jossa on mukana myös Metsähallitus.
(Kaleva.plus 31.7.2004)


Susista tehty havaintoja Pieksänmaalla

Savossa asuu ainakin yksi susipentue Sonkajärvellä ja kaksi Rautavaaralla.

Pieksämäen petoyhdyshenkilö Raimo Vulli kertoo, että Pieksänmaalla liikuskelee täyskasvuinen susi ja karhu.

Noin kuukausi sitten autoilija huomasi suden Porsaskosken tienristeyksessä. Susi pinkaisi nopeasti lähestyvän auton nähdessään takaisin metsään. Todennäköisesti samasta sudesta on tehty seitsemän tuuman jälkihavainto Pohjois-Niskamäellä.

Etelä-Niskamäellä puolestaan on Vullin mukaan havaittu aikuisen karhun jälki. Etukäpälän päkiän koko oli komeat 16 senttiä.

Lähiseudun metsästäjät ovat vuoden sisällä havainneet muuallakin merkkejä susista. Pieksänmaalla asuva Timo Hytönen kertoo, että kevättalvella Siikamäellä erään kesämökin pihasta oli löytynyt susien jälkiä ja ainakin myös Haapakosken metsissä on tehty lähiaikoina susihavainto.

Susi raatelee usein metsästyskoiria

– Susi on siitä erittäin hankala eläin, että se raatelee usein metsästyskoiria. Sen takia suden takia täytyy olla varuillaan, Hytönen sanoo.

Petotutkia Ilpo Kojola uskoo, että Pieksänmaan susihavainnot voivat hyvinkin pitää paikkaansa. Varmaksi hän osaa sanoa, että Savossa asuu yksi pentue Sonkajärvellä ja kaksi Rautavaaralla.

Tämän vuoden kanta kokonaisuudessaan selviää kuitenkin vasta loppuvuodesta. Epäilyksiä on, että susia saattaisi liikkua myös ainakin Heinävedellä, Kaavilla, Juvalla, Joroisissa ja Kiuruvedellä.

Susikanta on elpynyt hyvää vauhtia koko Suomessa 90-luvun puolesta välistä lähtien. Vakituisesti Suomessa asuvien susien määrä on kasvanut kymmenessä vuodessa noin kaksinkertaiseksi. Vuosi sitten Suomessa liikkui noin 150-160 sutta.

Kojola selvittää, että susi raateli viime vuonna Suomessa hieman yli 30 koiraa, kun normaali vuosittainen määrä on noin kymmenen koiraa pienempi. Muuten sudesta on porohoitoalueen ulkopuolella vain vähän harmia ihmiselle, sillä muita kotieläimiä susi verottaa vain harvoin.

– Koiria menee suden suuhun eniten metsästystilanteissa. Susille voi tietysti asentaa seurantapantoja, mutta niillä ei voi kontrolloida kuin pientä osaa susista, Kojola selvittää.
(Savon Sanomat 28.7.2004)


Isot ravut pysyneet piilossa

Pyhäjoesta pyydetyillä ravuilla ei herkutella nyt missään, sillä viime syksynä vesistössä riehunut rutto vei saksiniekat. Sen sijaan Siikajokilaaksossa rapumertojen kokeminen on jälleen ollut antoisampaa puuhaa. Lamulla herkkupaloja on nosteltu parempaan talteen, samoin Pyhäntäjärvellä.

– Isoja mittarapuja on tullut hyvin niukasti. Kuori on monilla pehmeä, ei niitä viitsi sumppuun laittaa, kun syövät toisensa. Kylmä kevät kuulemma viivästyttää kuoriutumista, Pyhäntäjärvellä ravustavat Reijo Turunen ja Markku Puurunen kertoilevat mertoja kokiessaan.

Kaksikolla on järvellä kolmisenkymmentä mertaa, joiden kokeminen on Puurusen mukaan ollut tänä kesänä lähinnä turhauttavaa. Saksiniekkoja on tarkoitus pyytää myyntiin. Viime syksynä järven antimista sai kaksi ja puoli euroa kappaleelta. Vielä rapuja ei ole myyntiin asti kertynyt, vaikka kaksikko ei itse keitä ainuttakaan. Edes hintaa miehet eivät ole tarkistaneet.

– Mukavahan täällä on aamulla aikaisin käydä soutamassa ja viettämässä kesälomaa, miehet sanovat ravustusfilosofiaansa valottaen.

Turusen ja Puurusen lisäksi Pyhäntäjärven panssarikuoria narraa puolenkymmentä ihmistä.

Rapu viihtyy osissa järveä, vaikka vesi on humuspitoisena sangen tummaa. Mieluisia paikkoja ovat saarten ympärystät.

Mertoja kokiessa viihtyminen tulee todistettua. Pyydykseen on syötiksi laitetun särjen houkuttelemana kulkenut yksilö, jonka kuoriutuminen on vielä kesken. Sen pyrstönalunen on karvainen ja karvojen seassa heiluttelee saksiaan muutaman millimetrin mittaisia jälkeläisiä.

– Se se on ihme, miten rapuja ei ole tuolla kirkonkylän puolella. Järvipenkassa olisi varmasti piilopaikkoja tarpeeksi, Puurunen ihmettelee.
(Pyhäjokiseutu 28.7.2004)


Rajajoki kuohuu jo ennätyskorkeana

Haaparanta-Tornio Pitkään aikaan ei Suomen ja Ruotsin rajaväylä ole heinäkuun lopulla virrannut yhtä komeasti kuin nyt. Sateiden paisuttama Tornionjoen uoma kuohuu kevättulvan malliin, mutta tiistaina virtaamat alkoivat jo oireilla tulvahuipun hiipumista alajuoksullakin. Luvatut sateetkaan eivät enää paisuttane jokea.

Luonto on viime viikkoina antanut Tornion-Muonionjoen vesistössä harvinaisen, mutta ei poikkeuksellisen näytöksen. Runsaat sateet aiheuttivat kohtalaisen paljon vahinkoja pohjoisessa Ruotsissa, kun sateet saivat joen tulvimaan yli äyräiden. Suomessa vahingot sen sijaan ovat rajoittuneet lähinnä upoksissa oleviin laitureihin.

Rakennuspäällikkö Kauko Haikola Lapin ympäristökeskuksesta arvioi, että rakennuksia alkaa kastua vasta, kun Tornionjoen virtaama on noin 3 000 kuution luokkaa sekunnissa. Kastumisvaara on kaukana, sillä tiistaina virtaama lähenteli "vain" 1 400 kuutiota sekunnissa, joka sekin on kolme kertaa normaalivirtaama.

Sydämentykytyksiä kesätulva ei jokivarressa siten ole aiheuttanut. Kovimmat pelot rajalla liittyvät kevääseen ja jääpatojen yhtäkkiä nostamaan tulvaan.

Paikoin pari metriä tavallista ylempänä

"Korkeallahan vesi tietysti on, monin paikoin pari metriä tavallista ylempänä. Tulva näyttää tosin hiipuvan hiljalleen", Haikola kertoo. Vastaavia tulvia on kuluvaan aikaan ollut ennenkin viimeisten 40 vuoden aikana.

Muonion korkeudella tulvahuippu oli viikonvaihteessa ja tiistaina vesi laski jo myös Kukkolankosken yläpuolella sijaitsevassa Matkakoskessa.

"Muonion ja Pellon korkeuksilla suunta on taittunut ja lasku alkaa lähiaikoina todennäköisesti myös alempana ennustetuista pienistä sateista huolimatta", Haikola arvioi.

Normaaliuomissaan olevan Kukkolankosken rannoilla on heinäkuun ajan voitu ihastella tavallista huikeampia kuohuja. Molemmin puolin rantaa lippoajat ovat parin viikon aikana nostaneet siikaa, joka ei ole säikkynyt vuolasta virtaa.

Heikki Niskala suomalaisella rannalla laskeskelee, että neljän miehen porukka on vajaan vuorokauden aikana kiskonut joesta nelisen sataa siikaa. Tahti on toinen kuin viime vuonna tähän aikaan, jolloin lippoon osui siika vain harvakseltaan.

Tulvavesi on sen verran korkealla, että kuohut nuolevat lipporenkkujen lavoja. Ruotsin rannalla viime viikon lopulla neljälle laiturille kävi kehnosti, kun vesi nousi vauhdilla seitsemisen kymmentä senttiä ja vesimassat saivat yliotteen pitkistä renkuista.

"Siinä meni minunkin patoni", harmittelee Kukkolaforsenin matkailuyrittäjä Svante Spolander. Ruotsin rannalla siian suosimat kuopat ovat kauempana, ja renkutkin on ulotettava pitemmälle jokeen.

Kukkolaforsenin matkailukeskuksen rakennukset ovat kuitenkin vielä tiukasti kuivalla maalla. Tosin vuonna 1995 vesi nuoli jo alimpia kivijalkoja, kun kevättulva ja tunturitulva vyöryivät yhtä aikaa alavirtaan. "Silloin oli tosi hätä, virtaamatkin olivat yli 3 000 kuutiota sekunnissa", Spolander muistelee.

Muissa joissa rauhallista

Suurimmat sateet ovat sattuneet länsirajalle. Muissa Lapin läänin isoissa joissa ei vesi ole noussut aivan Tornion-Muonionjoen tapaan, vaikka niissäkin on vettä kohtalaisen paljon. Ounasjoella ja Simojoella ollaan lähellä keskivettä, eivätkä säännöstellyn Kemijoenkaan vesimäärät ole poikkeuksellisia.

Haikolan mukaan Lokan ja Porttipahdan tekoaltaat ovat vielä vajaina, mutta Inarinjärvi on enää vähän alle normaalin ajankohdan tason. "Lokka ja Porttipahta ovat ylivuotisia altaita, eivätkä ne täyty näillä sademäärillä."
(Kaleva.plus 27.7.2004)


Karhun metsässä

Suurpedot: Möhkön rajavartijat näkevät tuoreita karhun jälkiä lähes päivittäin.

- 19 vuotta sitten kun tulin tänne, oli harvinaista, että pääsi näkemään karhun. Jos jäljet löysi, se oli iso juttu. Jos karhun näki, siitä puhuttiin ympäri kylää, vanhempi rajavartija Mika Ala-Riihimäki toteaa Möhkön rajavartioasemalla.
Ala-Riihimäen aloittaessa työuraansa edes 20 vuotta rajalla partioineet eivät olleet välttämättä kohdanneet karhua. Möhkön tämänhetkisestä porukasta ainoastaan uusin tulokas ei ole saanut näköyhteyttä karhuun. Ala-Riihimäki arvelee nähneensä metsän kuninkaan 30 - 40 kertaa.
- Työtehtävissä olen nähnyt karhun tänä vuonna kuusi kertaa, parhaana vuotena yhdeksästi.
Ilmeisesti juuri Ilomantsin rajavartijat kohtaavat suurpetoja useammin kuin muut koko Suomessa. Möhkön jälkeen rajan toisella puolella aukeaa metsää, suota ja metsää - aluetta, joka on karhujen ja susien valtakuntaa.

Tuosta se on mennyt

Mika Ala-Riihimäki kertoo näkevänsä vähintään joka toisella partiointireissulla karhun jäljet. Edellisellä partioinnilla koira haistoi kahdet tuoreet jäljet eikä pitkälle tarvinnut kävellä tälläkään kertaa.
- Maahan, Ala-Riihimäki komentaa 400 metrin kävelyn jälkeen, ja Kessu-koira tottelee.
- Tuosta se on mennyt, Ala-Riihimäki osoittaa jotosta, jonka arvelee edellisyön ja tarkemmin aamuyön aikana syntyneeksi.
- Pikkuinen, todennäköisesti erauspentu. On mennyt tuolta pikkunäreitten alta. Ilmeisesti se on kävellyt hetken pitkospuilla, Ala-Riihimäki sanoo ja arvelu varmistuu todeksi, kun Kessu löytää alkavat jäljet 20 metrin päästä pitkospuiden toiselta puolelta. Rajavartija kulkee rajapolkua aina koiran kanssa vastatuuleen. Koira kulkee edellä ja koiraa lukeva mies perässä.
- Kessu on omalla tavallaan kiinnostunut karhuista, mutta perusluonteeltaan arka. Sitä on helppo lukea. Kun Kessu haistaa karhun jäljet, se vetää korvat taaksepäin, tarkistaa jokaisen jäljen ja menee varvun ylös sentti sentiltä. Käytös paljastaa jo kaukaa rajan ylittäjän.
- Sudelle koira alistuu nuolemalla kohtaa, johon susi on kusassut. Koira ja susi ovat vielä niin lähisukulaisia, että viestintä toimii niiden kesken. Karhun jäljissä pysyy haju reilun vuorokauden. Punertavien lakkojen sekä metsätyypin mukaisten varpujen peittämä raja-aukko pidetään puhtaana risuista ja pensaista, joten ihminen voi todeta rajanylittäjien jäljet näköaistillaan.

Vain yllätetty karhu hyökkää

Karhupelkoa Ala-Riihimäkeen ei ole tarttunut, vaikka myös yksi enemmän kuin läheltä piti tilanne on sattunut. Ei kuitenkaan työtehtävissä vaan sienimetsällä.
- Oltiin emännän kanssa viime syksynä tatteja keräämässä. Emäntä oli tien toisella puolella, ja minä kuulin risauksen takana. Siinä oli keväinen karhunpentu, ja arvelin, että emä on jossain lähellä.
- Samassa emä tuli jo kohti. Se ei uhkaillut vaan hyökkäsi. Tuli mieleen, että olisi mukana muutakin kuin sieniveihti, Ala-Riihimäki kertoo. Tilanne kesti 15-20 minuuttia. Karhu murisi ja ärjyi puolen metrin päässä, ja Ala-Riihimäki huusi vaistomaisesti takaisin puun toiselta puolelta. Rajamiehen jalat alkoivat vapista, mutta vasta kun karhuemo vihdoin päätti, ettei ihmisestä ollut vaaraa pennulle. Täpärä tilanne olisi saattanut kääntyä kummin päin tahansa.
- Semmoisen havainnon olen tehnyt, että karhu lähtee hyökkäämään vain, jos se yllätetään alle 20 metrin päästä. Jos kohtaaminen tapahtuu kauempaa, karhu kyllä väistää, Ala-Riihimäki vakuuttaa. Karhun näkeminen on harvinaista ja pienenkin todennäköisyyden voi poistaa puhumalla metsässä ja kolistelemalla ämpäriä. Jos karhun kuitenkin näkee, itsestä kannattaa tiedottaa karhulle, jottei yllätyskohtaaminen toteudu. Hyökkäävä karhu voi tehdä aidon hyökkäyksen, mutta yleensä kuitenkin valehyökkäyksen.
- Valehyökkäyksessä karhu tekee itsensä mahdollisimman isoksi ja karjuu. Silloin tietää, ettei ole mitään hätää. Pitää vain lähteä perääntymään.
- Pakoon ei saa lähteä, sillä silloin sie muutut saaliiksi, koska saalis juoksee aina pakoon. Huutaa saa. Huuto pysäyttää ja karhu harkitsee uudestaan puoli sekuntia, mitä tekee, Ala-Riihimäki neuvoo.

Arka karhu, paras karhu

Karhukannan kooksi on arvioitu noin 830 yksilöä. Ala-Riihimäen mukaan virallinen luku tuntuu naurettavan pieneltä, koska karhuja nähdään ympäri Suomea.
- Karhukantaan saa lisätä puolet. Ala-Riihimäki on myös metsästäjä. Karhuja on kaatunut neljä. Rajavartija katsoo metsästyksen pitävän kannan paitsi pienempänä myös arkana.
- Ei ole muuta keinoa pitää karhuja arkana. Pois ammutaan tyhmät ja tyhmänrohkeimmat yksilöt. Ala-Riihimäellä on kiikarissa jo eräs tietty karhu, jolla ei ole enää normaalia karhun arkuutta.
- Olen nähnyt sen niin monta kertaa. Mutta karhu antaa metsästäjälle vain yhden tai kaksi tilaisuutta, sitten se häviää.
- Karhulle pitää muutenkin osoittaa, että sen tulee pelätä ihmistä eikä toisin päin. Jos ihminen väistää, se vahvistaa karhun käyttäytymistä. Karhu oppii samalla lailla hyvälle ja huonolle käytökselle. Möhköstä jouduttiin keväällä karkottamaan emokarhu, joka liikkui ihmisten takapihoilla. Emokarhut etsiytyvät helposti suhteellisen lähelle ihmisasutusta, missä pennut ovat turvassa uroskarhuilta. Karhukannan kasvaessa kohtaamisia ja karkotuksia tulee yhä enemmän. Ala-Riihimäki katsookin, ettei Ilomantsin viisi karhulupaa ole suhteessa karhukannan uusiutuvuuteen. Ilomantsissa arvellaan syntyvän vuosittain 25-35 karhua. Sama kolmisenkymmentä karhua olisi Ala-Riihimäen mukaan sopiva määrä Ilomantsin selkosille.

Pedot kuuluvat Suomen luontoon

Metsästäjänä ja eränkävijänä Mika Ala-Riihimäki osaa arvostaa metsiemme suurpetoja.
- Kyllä ne Suomen luontoon kuuluvat. Aito mielenkiinto petoja kohtaan on tarttunut myös puolisoon, Eine Ala-Riihimäkeen. Einen kamera on tallentanut vuosien varrella kymmeniä karhuja. Myös mieleenpainuvin karhumuisto on koettu yhdessä; jälleen sienessä, tällä kertaa koriin kopsahti keväisiä korvasieniä.
- Eine tuli sanomaan, että tuolla kumpareen toisella puolella on karhu. Einen velipoika Helsingistä oli mukana ja menimme varta vasten lähemmäksi katsomaan.
- Siellä se kuori kantoa hakkuuaukealla ja söi toukat. Karhu oli lähdössä jo toiselle kannolle, ja silloin piti pikkaisen vihjata, että täällä ollaan. Karhu käänsi vähän päätään, mutta ei saanut vihiä. Me vihjasimme uudestaan.
- Kerran se tuhahti ja samassa kolme kissankokoista pentua hyppäsi ylös, ottivat suoran suunnan metsään ja ravahtivat puuhun. Äänen kuuli ihan selvästi.
- Emä lähti pentujen perään, ja minulle iski uteliaisuus mennä mittaamaan etutassun leveys. Kun pääsin kuorittujen kantojen luokse, emä tuli täydellä vauhdilla kohti ja pysähtyi 30 metrin päähän, karhujen ajatusmaailmaa ymmärtävä Mika Ala-Riihimäki kertoi.
(Verkko-Karjalainen 25.7.2004)


Petovahinkojen omavastuu uusiksi

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojan (kesk.) mukaan suurpetojen aiheuttamien kotieläinvahinkojen omavastuuta on syytä tarkastella uudelleen. Tällä hetkellä se on rinnasteinen muiden riistaeläinten tekemien vahinkojen korvausten omavastuuseen. "Nyt kun suurpedot ovat täysin suojeltuja eläimiä, kantaa ei voida säädellä samalla tavalla kuin hirvieläinten. Omavastuuta on tässä tilanteessa syytä tarkastella uudelta pohjalta. Koska kyse on totaalisesti suojelluista eläimistä, omavastuulle ei ole samalla tavalla perusteita kuin hirvieläinvahingoissa", Korkeaoja toteaa.

Summa on nyt 250 euroa tilaa kohti vuodessa riippumatta vahingon määrästä.

"Omavastuu on aika korkea, Aion budjetin käsittelyn yhteydessä harkita sitä, mikä se taso voisi olla", Korkeaoja jatkaa.

Tarkkaa esitystä ministerillä ei vielä ole.

Kohtuuton tilanne

Suomen Luonnonsuojeluliitto vaatii omavastuun poistamista kokonaan. Kysymys nousi viimeksi esille, kun susi tappoi kolme lammasta viime viikolla Kirkkonummella. Luonnonsuojeluliiton mukaan asiasta vallitsee laaja yhteisymmärrys luonnonsuojelijoiden, poronomistajien, karjankasvattajien ja metsästäjien kesken. MTK, Paliskuntain yhdistys ja Suomen Luonnonsuojeluliitto ovat tehneet jo aiemmin yhteisen kannanoton aiheesta.

"Tilanne on epäoikeudenmukainen. Se on kestämätön yksittäisille vahingonkärsijöille", toteaa suurpetovastaava Riku Lumiaro Suomen luonnonsuojeluliitosta.

Kotieläinten kohdalla suurpetovahinkoja tapahtuu vuodessa kymmeniä. Poronhoitoalueella yksittäisiä haittakärsijöitä on joitakin satoja vuodessa.

Myös MTK:n riista-asioita hoitava osastopäällikkö Asko Niemi on samoilla linjoilla Luonnonsuojeluliiton kanssa. Tilanne ei ole hänen mielestään millään tavalla perusteltavissa.

"Maa- ja metsätalousministeriö on tässä tietysti ratkaisevassa osassa. Kaikki ne tahot, joita tämä koskee ovat hyvin yksimielisiä ja kyse on vuosittain hyvin pienistä summista valtion budjetinkannalta. Tämä on kohtuuton tilanne viljelijöille ja porotalouden harjoittajille", hän toteaa.

Asenteet ovat tiukassa

Asko Niemen mukaan vahingon selvittämisestä aiheutuvat kulut saattavat nousta korvausta kalliimmaksi. Korvausten saaminen on myös hidasta. Hänen mielestään vahingot seurannaisvaikutuksineen tulisi korvata valtion kassasta.

"Eihän yksittäinen tuottaja voi omilla toimillaan vaikuttaa siihen sattuuko vahinko vai ei. Vahingon sattumisen todennäköisyys on sitä suurempi, mitä enemmän petoja on alueella. Se taas on kiinni valtakunnallisesta suurpetopolitiikasta. Ei yksittäistä yrittäjää voi laittaa petopolitiikan maksumieheksi", Niemi toteaa.

Lumiaro ei usko, että omavastuun poistaminen juuri vaikuttaisi yleisiin asenteisiin. Vain petovahinkojen väheneminen vähentäisi ennakkoluuloja. Lumiaron mukaan esimerkiksi petoaidoista on hyviä kokemuksia suurpetovahinkojen vähentämisessä. Myöskään salakaatoihin omavastuun poistuminen ei hänen mielestään vaikuttaisi.

"Toiset metsästävät metsästämisen ilosta ja sitten on nämä vastustajat. Karhujen kohdalla kyseessä on myös raha. Uroskarhu on tuhansien eurojen arvoinen", Lumiaro sanoo.

Niemen mielestä omavastuun poistumisella voisi olla jonkinlaista vaikutusta salakaatojen määrään. Tarkkaa tietoa salakaatojen tekijöistä ei ole.

"Kysymys on joko taloudellisen edun tavoittelusta tai siitä, että on haluttu ottaa laki omiin käsiin, kun se ei ole oikeudenmukaiseksi ja kohtuulliseksi koettu. Tällainen petopolitiikka, joka on aika pitkälle EU.n yhteisillä päätöksillä linjattua, saa syrjäseutujen ihmiset kokemaan, ettei heillä ole tosiasiallisesti laillisia keinoja vaikuttaa siihen".

Niemen mielestä omavastuun poistaminen voisi tehdä pedoista hyväksytympiä. "Ne kuuluvat suomalaiseen luontoon, joten niitä täytyy siellä jonkin verran olla ja niiden kanssa täytyy elää."
(Kaleva.plus 23.7.2004)


Karhu puri humalikolta käden Tallinnassa

Virolaismiehen kesäretki Tallinnan eläintarhaan päättyi ikävällä tavalla jääkarhun haukattua häneltä käden irti rannetta myöten.

Poliisin mukaan uni oli päässyt yllättämään vuonna 1973 syntyneen humalaisen miehen tiistai-iltana kesken eläintarharetken. Onnettomuus sattui, kun mies heräsi aamuyöllä ja päätti antaa jääkarhulle voileipää. Karhun maistelema mies kuljetettiin onnettomuuspaikalta sairaalaan.
(Kaleva.plus 22.7.2004)


Ravustuskausi alkaa heikosti

Ravustuskauden alku on ennusteiden mukaan heikko.Vesien lämmetessä elokuun puolella rapusaaliit kohenevat. Kokonaisuudessaan kesän saaliin odotetaan olevan normaali. Kalastusbiologi Chris Karppinen Kalatalouden keskusliitosta arvioi saaliin yltävän tänä vuonna noin kolmeen miljoonaan rapuun. Tavallisesti rapuja saadaan kahdesta neljään miljoonaan.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ennustaa, että parhaat saaliit saadaan varsinkin kauden alussa Etelä-Suomen pienistä järvistä, joissa on täplärapuja. Hyviä jokirapusaaliita ja suurien vesien täplärapusaaliita voidaan joutua odottamaan elokuuhun saakka.

Ravustuskausi alkoi eilen keskiviikkona 21. heinäkuuta ja kestää lokakuun loppuun saakka.

Rapukannan tehokkaasti tuhoavaa rapuruttoa on esiintynyt tänä vuonna jo ennen pyyntikauden alkua. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tietoon on tullut yksi varma ruttotuho Pohjanmaalta ja toinen epäily Etelä-Savosta.

Oulun lähistöllä rapurutto on koetellut viime vuosina muun muassa Temmesjokea ja Iijoen alajuoksua. Kannan elpyminen vie noin kymmenen vuotta.

"Iijoen yläjuoksun sivujoissa, Korpijoessa ja Kostonjoessa kannat on saatu elpymään pyyntivahvoiksi ja Kiiminkijoessakin rapuja on harvakseltaan. Oulujoesta voi saada maistiaiset, mutta ei sieltä myyntiin saakka ravusteta", Oulun kalatalouskeskuksen toiminnanjohtajan Mikko Torssonen kertoo.
(Kaleva.plus 21.7.2004)


Rantaruovikon niitto helpottaa kulkua Oulujoella

Auvo Hekkalan "niittokone" neljän metrin terineen tekee selvää jälkeä Muhoksen Rovastinsaaren rantaruovikoista. Kaksi venekuntaa kerää jätökset heinähangoilla veneisiin, joita täytyy aika ajoin käydä tyhjentämässä maihin. "Useampi kymmenen tuhannen kilon kuorma niitä on saareen jo tyhjennetty", kertoo toisessa veneessä heinähangon kanssa huhkiva Tuomo Eskelinen.

Niittoa varten joen juoksutuksia hillitään päivisin työaikaan. Muutoin Oulujoen pääuoman juoksutus on sateisen kesän ansiosta ollut noin puolitoista kertaa kymmenen viime vuoden keskivertoa enemmän, kertoo tuotantopäällikkö Juha Happonen Fortumilta. Kun joen maksimivirtaama on sekunnissa 450 kuutiota, on se niittojen aikana vain 50-100 kuutiota sekunnissa.

Yksi kerta ei riitä

Muhoksella Montan ja Hämesaaren välillä ruovikkoja niitetään ensimmäistä kertaa. Kasvusto on ollut jo sen verran tiheää, että siitä on ollut haittaa kalastukselle, veneilylle ja uimisellekin. Yksi kerta ei kuitenkaan riitä, vaan niitto täytyy tehdä kolmesti.

"Sitten se kyllä tehoaa pitkäksi aikaa", kertoo "niittomestari" Auvo Hekkala, joka viralliselta titteliltään on Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ympäristötyöntekijä.

Myös niiton ajankohta on tärkeä. Ympäri Oulun ympäristöä niittämässä käyvä Hekkala aloittaa kesän urakat juhannukselta ja päättää ne elokuun loppupuolella. Tämä työmaa on ohi viikossa, sen jälkeen hän suuntaa Ylikiiminkiin Isovuotunkijärvelle.

Muhoksen rantojen niitto on ympäristökeskuksen projekti, mutta se mainitaan myös Oulujoen kunnostus- ja moninaiskäyttöohjelmassa, joka on laadittu yhteistyössä Muhoksen kunnan, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ja Fortumin kesken, kertoo vesivarajohtaja Jorma Rantakangas.

Talkoopanoksella niitossa ovat mukana myös paikallinen kalastuskunta ja Muhoksen Kalastus- ja Matkailuyhdistys ry. Joen kunnostusta on pidetty tärkeänä vetovoimaisuuden ja virkistyskäytön kannalta.

Potkua kalastukseen

"Tavoitteena on saada lisää kalastukseen ja matkailuun liittyviä pysyviä työpaikkoja", kertoo yhdistyksen Lohta leipään -EU-hankkeen projektipäällikkö Matti Salonen. Niittoon osallistumalla hanke saa kaipaamiaan talkootunteja omarahoitusosuutta varten. Viime kesänä lohta nousi Muhokselle asti jo aika paljon ja tänä kesänä toistasataa meritaimentakin.

Salosen mukaan kalastajien määrä joella on selkeästi lisääntynyt, nousukala kiinnostaa. Kenellä ei omaa venettä ole, voi vuokrata sellaisen Muhoksen venesatamasta seitsemällä eurolla vuorokausi, vinkkaa Salonen.

Vesikasvien niiton lisäksi Oulujokistrategiaan liittyviä kunnostustoimia ovat ruoppaukset ja läjitykset. Tulevaan palveluvarustukseen kuuluvat laiturit, maisemalavat, sillat, telarannat ja uimarannat. Ohjelman toteuttamisen kokonaiskustannukset nousevat yli 900 000 euron. Kustannusten jaosta ei vielä ole sovittu, kertoo Rantakangas.
(Kaleva.plus 21.7.2004)


Majava käyskenteli Kalevan pihalla Oulussa

30. kesäkuuta iltavuorossa töissä ollut vanhempi konstaapeli Ilkka Torkko kohtasi työparinsa kanssa sanomalehti Kalevan toimitalon kuistilla Lekatiellä harvinaisemman kaupunkivieraan. Majava oli jostakin putkahtanut keskiyöllä vieraisille ihmisten ilmoille.

"Näimme työkaverini kanssa rakennuksen edessä jotakin liikettä ja kun menimme lähemmäs, huomasimme kyseessä olevan majavan", kertoo Torkko yöllisestä kohtaamisesta.

Hän päätteli majavan tulleen maalle läheisestä Kaupunginojasta, eläin oli taapertanut asfaltilla hitaasti ja vaivalloisesti eteenpäin. Lopulta majava oli tunkenut itsensä piiloon läheiseen pensasaitaan.

"Sen jälkeen emme majavaa nähneet, toivottavasti se pääsi ehjänä takaisin veteen", miettii Torkko. Hän nappasi majavasta kuvan noin kahden metrin päästä. Eläin ei ollut kuvaamisesta moksiskaan.

"Kyllä me ihmettelimme, että on aikoihin eletty. Vaikka olen paljon liikkunut luonnossa, en ole koskaan kohdannut majavaa. Tämä oli ensimmäinen kerta elämässäni", pohdiskeli Ilkka Torkko öistä kulkijaa.

Preparaattori Pasi Paason mukaan majava on harvinainen näky kaupungissa. Ylikiimingissä on tällä hetkellä tiedossa kaksi majavanpesää ja yleensä majavakannat ovat kasvussa. Majavat elävät järvissä ja joissa, ja ne voivat elää yli 30-vuotiaiksi.

Taitava rakentaja pakenee yleensä vilkkaasti ihmistä veteen ja läpsäyttää hännällään vettä varoitukseksi lajitovereilleenkin. Ihmisen ei tarvitse metrin mittaista ja yleensä 12-33 kiloa painavaa täysikasvuistakaan majavaa varoa. "Kamera mukaan", nauraa Paaso.
(Kaleva.plus 20.7.2004)


Jälleen hirvi kaupungissa

Oulun poliisi joutui jälleen ampumaan kaupunkiin eksyneen hirven perjantaina päivällä. Ensimmäinen havainto yksin liikkuneesta hirvestä tuli poliisille Kainuuntieltä puoli yhdentoista aikoihin.

Tämän jälkeen hirvi liikkui Karjasillan ja Nokelan alueella, kunnes poliisi tavoitti hirven Ouluhallin kulmilla yhdentoista aikaan. Tämän kesän aikana poliisi on joutunut ampumaan Oulun alueella yli 20 hirveä.
(Kaleva.plus 20.7.2004)


Autovarkaat törmäsivät hirveen

Autovarkaat kolaroivat hirven kanssa Pohjanteillä sunnuntaina puolenyön jälkeen. Törmäyksessä auto vaurioitui pahoin ja hirvi kuoli. Vuonna 1986 ja 1988 syntyneet nuoret pojat olivat varastaneet auton Iistä. Molemmat ovat alle 18-vuotiaita.

Onnettomuus sattui Kellon rampin kohdalla etelään menevällä kaistalla. Loukkaantuneet kaksi nuorta vietiin sairaalahoitoon. Nuorempi joutuu olemaan sairaalahoidossa vielä alkuviikon, vanhempi pääsi pois tutkimusten jälkeen.

Asiaa tutkitaan moottorikulkuneuvon käyttövarkautena.
(Kaleva.plus 20.7.2004)


Kalkkunoista Newcastlen tautia

Suomesta on löydetty vuosien tauon jälkeen helposti leviävää lintujen Newcastlen tautia. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan tautia on todettu Luvialla Satakunnassa sijaitsevan tilan kalkkunoissa. Siipikarjassa, tarhatuissa linnuissa sekä luonnonvaraisissa linnuissa esiintyvä tauti ei tartu ihmisiin eikä muihin nisäkkäisiin. Suomessa Newcastlen tautia todettiin edellisen kerran vuonna 1996 Oulun yliopiston lintutarhalla. Suomalaisesta siipikarjasta tautia tavattiin viimeksi vuonna 1971.
Maa- ja metsätalousministeriö ja Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos Eela tiedottivat tiistaina, että kaikki luvialaistilan kalkkunat lopetetaan ja hävitetään. Lisäksi tuotantotilat desinfioidaan. Kolmen viikon kuluttua tästä tilalla tarkistetaan, onko tartunta hävinnyt. Tila tuottaa kalkkunoita teurastettavaksi, eikä tilalla ole muuta siipikarjaa.
Taudin leviämistä ehkäistään myös siten, että tilan ympärille muodostetaan vähintään kolmeksi viikoksi kolmen kilometrin levyinen suojavyöhyke ja kymmenen kilometrin valvontavyöhyke vähintään kuukauden ajaksi.
Suoja- ja valvontavyöhykkeiden sisäpuolella on muitakin siipikarjatiloja, mutta ne voivat jatkaa toimintaansa joitakin rajoituksia lukuunottamatta. Esimerkiksi elävien lintujen ja siitosmunien vienti suojavyöhykkeen ulkopuolelle on kielletty ilman läänineläinlääkärin lupaa.
- Alue ei ole kaikkien tiheintä siipikarja-aluetta, kertoi eläinlääkintöylitarkastaja Kajsa Hakulin maa- ja metsätalousministeriöstä tiistaina.
Newcastlen tautia aiheuttava virus löytyi luvialaistilan kalkkunoista rutiinivalvonnan yhteydessä otetuista verinäytteistä kesäkuussa. Kalkkunoilla ei ollut taudin oireita, mikä ministeriön arvion mukaan johtui siitä, että kalkkunat ovat melko vastustuskykyisiä virukselle.
Newcastlen tauti -virus leviää helposti siipikarjasuojasta toiseen esimerkiksi lintujen, rehun ja ihmisten mukana. Tauti voi levitä myös tuulen mukana.
Luvialaistilan taudin alkuperää on yritetty Hakulinin mukaan selvittää, mutta toistaiseksi syytä ei ole löydetty. Hänen mukaansa Newcastlen taudin lähdettä ei aina löydetä, koska luonnonvaraiset linnut voivat sitä levittää.
Hakulin arveli, ettei Newcastlen tautia esiinny kovinkaan paljon piilevänä suomalaisissa siipikarjoissa, koska taudin esiintymistä on valvottu monta vuotta otantanäyttein isolla haarukalla . Tauti havaittiin nyt ensi kertaa siipikarjan terveystarkkailun tuloksena. Valtio korvaa luvialaistilalle taudista aiheutuneet tappiot.
(Verkko-Karjalainen 20.7.2004)


SUHTAUTUMINEN METSÄSTYKSEEN MUUTTUNUT MYÖNTEISEMMÄKSI

- Metsästäjällä keskeinen asema metsästyksestä syntyvien mielikuvien taustalla

Metsästäjäin Keskusjärjestön Taloustutkimus Oy:llä huhtikuussa 2004 teettämässä mielipidetutkimuksessa kysyttiin yli tuhannelta suomalaiselta 15-79-vuotiaalta erilaisia metsästykseen liittyviä ajatuksia. Suhtautuminen metsästykseen on muuttunut selvästi myönteisemmäksi aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna. Tutkimus toteutettiin henkilökohtaisina haastatteluina vastaajien kodeissa. Tulosten virhemarginaali on +/- 3,5 %.


Taloustutkimuksen tekemän tutkimuksen yksi keskeisimmistä havainnoista on se, että 13 prosentilla haastatelluista on omia kokemuksia metsästyksestä ja lisäksi 70 prosenttia haastatelluista tuntee joko omassa perheessään tai tuttavapiirissään olevan metsästäjän.

17 prosenttia haastatteluista kertoo, ettei tunne yhtään metsästäjää. Näin sanovat erityisesti naiset ja pääkaupunkiseudulla tai Länsi-Suomen läänissä asuvat.

Metsästäjä avainasemassa mielikuvan syntymisessä

Metsästäjillä on keskeinen rooli siinä, millainen kuva metsästyksestä suomalaisille syntyy, sillä lähes seitsemän haastateltua kymmenestä on saanut tietoa metsästyksestä nimenomaan sukulaisilta ja tuttavilta. Tämä kertoo myös siitä, että metsästäjät mielellään jakavat jahtikokemuksensa ystäviensä kanssa.

Tutkimuksen perusteella nykypäivän suomalaiset metsästäjät ovat hyvin ottaneet kantaakseen heille luonnostaan kuuluvan vastuullisen tehtävän, sillä yli 50 prosenttia suomalaisista suhtautuu metsästykseen myönteisesti. Metsästäjäin Keskusjärjestön aiemmin teettämien tutkimusten (1994 ja 1986) rinnalla tämä tulos on myönteisin. Lisäksi neutraalisti suhtautuvien osuus on noussut noin 30 prosenttiin. Vastaavasti kielteisesti suhtautuvien osuus on nyt laskenut alle 20 prosenttiin.

Erityisen kriittisiä ovat ne, jotka eivät tunne yhtään metsästäjää

Metsästäjien roolia mielikuvien synnyttäjänä ja epäluulojen hälventäjänä tukee tutkimuksessa tehty analyysi metsästäjien tuntemisen vaikutuksesta metsästykseen suhtautumiseen. Erityisen kriittisesti suhtautuvat he, joilla ei ole omia metsästyskokemuksia eikä myöskään tuttavien kautta kuultuja tarinoita metsästyksestä. Tässä joukossa 27 prosenttia suhtautuu metsästykseen myönteisesti. Mutta jo siinä suomalaisten ryhmässä, joilla ei ole omia metsästyskokemuksia mutta, jotka tuntevat jonkun metsästäjän, myönteisesti suhtautuvia on 55 prosenttia. On oletettavaa, että tämä myönteinen suhtautuminen on osaltaan syntynyt metsästäjien omasta harrastuksestaan välittämistä mielikuvista.
(20.7.2004)


Peto iski lammaskatraaseen

Petovahingot: Suuri lammastila Kiuruvedellä pelkää hyökkäysten jatkuvan.

Todennäköisesti susi tappoi lampaita viime viikon perjantain ja lauantain välisenä yönä Kiuruveden Lapinsalon kylän Heinäperällä.

Lampuri Eino Saarasen tilalla kuoli kaksi lammasta, yhtä purtiin kurkkuun ja yhden karitsan peto vei mukanaan.

Kiuruveden riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Toivo Karjalainen kertoi perjantaina, että muita suurpetovahinkoja ei ole tältä kesältä tullut tietoon.

– Nyljin yhden raadon puremakohdasta ja olen varma, että kyseessä oli susi tai muu koiraeläin. Lähellä on metsäautotie, jonka hiekassa lampuri oli nähnyt suden jälkiä, Karjalainen korostaa.

Yhteensä tilalla on noin 400 lammasta, joten huoleen on syytä, jos pedot pääsevät lampaanlihan makuun.

Laitumet rajoittuvat metsään joka puolelta, joten suojaus on vaikeaa.

– Pelottaa, että peto käy uudelleen hakemassa aterian, Karjalainen painottaa.

Pedot vierailivat jo viime kesänä

– Viime kesänä ilmeisesti ilvespariskunta – tai ilvekset ainakin aloittivat tappamisen – kävi useita kertoja samassa lammaskatraassa. Yli kaksikymmentä lammasta meni yhteensä, hän muistelee.

Maa- ja metsätalousministeriö maksaa määrärahastaan korvausta petovahingoista. Viime vuonna lampuri sai Karjalaisen mukaan korvauksen lampaistaan.

Karjalaisen mukaan Kiuruveden alueella on liikkunut pari hukkaa.

– Jos niillä on vuoden päästä pennut, pitäjän pohjoisosaan ja Vieremälle muodostuu niille reviiri, hän otaksuu.

Ilveksiä oli viime talvena aika paljon Kiuruvedellä. Ne tappoivat kauriita. Kevättalvella havainnot vähenivät. Karhuja liikkuu Karjalaisen mukaan hyvinkin runsaasti. Esimerkiksi muutamia mehiläispesiä on hajotettu.

Lampaiden suojaksi ehkä petoaita

Kaatoluvan hakemisesta sudelle on puhuttu. Yksi vaihtoehto on kuitenkin petoaita. Lampolaan on aiottu rakentaa sähköistetty suoja-aita, johon lampaat voidaan ajaa yöksi.

– Aitaa pitäisi saada lisää, jotta iso aitaus voitaisiin tehdä. Se on iso operaatio, Karjalainen toteaa.

Pohjois-Savon riistapäällikkö Jouni Tanskanen sanoo, että tänä kesänä Pohjois-Savossa on rakennettu ensimmäistä kertaa suurpetoaitoja.

– Kiuruveden tapauksen laji ei ole vielä lopullisesti varmistunut, mutta näyttää siltä, että kyseessä oli ilves tai susi. Todennäköisesti eläin oli susi, koska nahan alta ei löytynyt ilvekselle tyypillisiä kynnen jälkiä, Tanskanen perustelee.

Ylä-Savossa ja Oulun eteläpuolella on ilmennyt tautia, joka on harventanut voimakasta jäniskantaa. On kuitenkin vaikea arvioida, miten se heikentää susien ravinnon saantia.
(Savon Sanomat 17.7.2004)


Pohjavedet edelleen vähissä


Runsaat sateet eivät vielä helpottaneet tilannetta

Kesän runsaat sateet eivät ole ulottuneet vielä pohjavesiin saakka. Yllättäen pohjavesien pinta on kymmenkunta senttiä alempana kuin viime kesän heinäkuussa. Raahen alueen vesiyhtiöistä kuitenkin vakuutetaan, ettei vesipulasta ole pelkoa. Ei siitäkään huolimatta, että pohjavedet ovat edelleen jopa puoli metriä alle pitkäaikaisien keskiarvojen.

- Käänne parempaan on jo tapahtunut ja pohjavedet ovat lähteneet nousuun, Vihannin Vesi Oy:n toimitusjohtaja Erkki Kotila kertoo.

- Parempaan suuntaan mennään myös Keltalan pohjavesialueella, vakuuttaa toimitusjohtaja Raimo Lampi Paavolan Vesi Oy:stä.

Paavolan Vesi Oy:n mittauksien mukaan pohjavesi on ollut viimeksi näin alhaalla vuonna 1994. Vesiyhtiöstä kuitenkin korostetaan, ettei kuluttajilla ole huolta veden riittävyyden eikä laadun suhteen.

- Meillä on seitsemän vedenottamoa, joten mitään ongelmia ei ole, Raimo Lampi korostaa.

Pienien pihakaivojen omistajilla ongelmia on sen sijaan riittänyt:

- Pohja on tullut vastaan monessa kaivossa kohta parin vuoden ajan. Pikkukaivojen määrä on käymässä todella vähiin, sillä suurin osa kaivojen omistajista on liittynyt vesijohtoverkon piiriin, Paavolan Vesi Oy:stä kerrotaan.

Suuria eroja

Runsaat sateet ovat parantaneet pohjavesitilannetta etenkin Itä- ja Keski-Suomessa, Suomen ympäristökeskuksesta kerrotaan. Pohjavedet laskivat kahden harvinaisen kuivan vuoden jäljiltä ennätyksellisen alas. Ympäristökeskuksen mittauspisteissä on jo kesäkuussa esimerkiksi Pohjois-Karjalassa päästy jopa lähes 40 senttiä ajankohdan keskiarvon yläpuolelle. Hämeessä Lammin Tullinkankaalla pohjaveden pinta on 10 senttiä keskimääräistä ylempänä, kun vuosi sitten veden pinta oli 20 senttiä tavanomaista alempana. Myös Keski-Suomessa ja paikoin myös Lapissa tilanne alkaa olla normaali. Alueelliset erot ovat silti edelleen suuria. Hankalin tilanne on edelleen rannikkoseuduilla.

Pohjavesien pinnat ovat mm. Satakunnassa paikoin noin 40 senttiä alle keskiarvon, mutta tilanne on sielläkin ympäristökeskuksen arvion mukaan paranemassa.
(Raahen Seutu 14.7.2004)


Hillomarjat tänä kesänä harvassa

Mustikan ja suomuuraimen sato-odotukset ovat tänä kesänä koko maassa heikot. Syynä huonon satoon on halla, joka tuhosi useilla alueilla marjojen kukinnot. Lisäksi kylmyys ja sade ovat rajoittaneet hyönteisten liikkumista, ja siksi myös pölytys on epäonnistunut. "Satotasot eivät ole lähimainkaan normaalit. Marjojen suhteen ei tosiaan kannata olla kovin onnellinen", sanoo vanhempi tutkija Kauko Salo Metsäntutkimuslaitoksesta.

Salon mukaan mustikan sato on selvästi viimevuotista heikompi. Suomuuraimen sato oli jo viime vuonna kehno. Tänä vuonna marjoja saadaan edelleen niukasti, mutta luultavasti kuitenkin hieman viimevuotista paremmin. Marjojen hinta pysynee korkeana.

Mustikkasadossa ei odoteta olevan merkittäviä maakuntien välisiä eroja. Varhaisimmilla kukinta-alueilla Etelä-Suomessa ja Länsi-Suomessa näkymät ovat ehkä hieman muuta maata heikommat.

Mansikalla vielä toivoa

Toivoa mustikkapiiraasta ei kuitenkaan kannata heittää.

"Kyllähän meillä on erilaisia kasvupaikkoja ja marjoja kannattaa poimia aina. Parhaita paikkoja tänä vuonna ovat järvien rantametsät ja saaret sekä vaarojen ja harjujen yläosat, joissa halla ei ole vieraillut", Salo sanoo.

Ensimmäiset kypsät mustikat voi löytää jo tällä viikolla. Satokausi kestää kuukauden verran.

Puolukasta pitävillä ei ole suurta syytä huoleen. Salo ennustaa, että marjoja kypsyy tavalliseen malliin.

Mansikkasadon suuruus ratkeaa parin seuraavan viikon kuluessa. Puutarhaliiton toiminnanjohtaja Hannu Salo ennustaa, että jos sää on aurinkoinen tai puolipilvinen, voidaan mansikkaa saada normaalia paremmin. Sateella ja kylmällä tai kovalla helteellä sato voi kuitenkin olla huomattavasti heikompi.

Viileä kevät ja alkukesä ovat venyttäneet mansikan pääsatokauden alkua noin viikolla. Ensimmäiset harson alla kasvaneet marjat ovat jo tulleet markkinoille ja vilkkain kypsymisaika alkaa Pohjois-Pohjanmaalla ensi viikolla ja kestää kahdesta kolmeen viikkoon. Alueellisia eroja mansikan kypsymisessä on tänä vuonna runsaasti.

Herukoiden sato heikko

"Kevään yöpakkaset runtelivat herukoita kyllä melko pahasti", Salo kertoo. Hän korostaa samalla, että alueelliset ja tarhakohtaiset erot saattavat olla merkittäviä.

Pohjois-Pohjanmaalla marjoja saatetaan saada normaalisti, sillä kukinta tällä alueella alkaa verrattain myöhään. Herukat kypsyvät elokuun loppupuolella.

Vadelman satonäkymät ovat maan eri osissa varsin erilaiset. Savossa kasvustot ovat harvoja ja osin kuivuneita. Länsi-Suomessa sadosta taas odotetaan kohtalaisen hyvää. Kokonaisuudessaan odotukset ovat kohtalaiset.

Vadelmasopan keittoon voi ryhtyä kuunvaihteen jälkeen, Pohjois-Pohjanmaalla elokuun toisella viikolla.
(Kaleva.plus 13.7.2004)


Hirvet sekoilevat Oulun keskustassa

Tämän kesän aikana poliisi on joutunut ampumaan Oulun alueella yli 20 hirveä. Ylivuotisten eli viime vuonna syntyneiden vasojen ilmestyminen kaupunkialueelle on jokavuotinen ilmiö, mutta tänä vuonna hirviä on näkynyt tavallista runsaammin. "Tämä on vahvan hirvikannan seurausta", toteaa ylikonstaapeli Eero Karioja Oulun poliisista. Jostakin syystä vasat ovat liikkuneet erityisesti Kontinkankaan alueella. Peräti kaksi niistä on pyrkinyt sisään Oysin tiloihin.

"Sairaalan alue on Sanginjoen suunnasta rannikkoa kohti kulkevien hirvien kulkureitillä. Hirvet kulkevat vuosittain samoja reittejä pitkin, liekö niillä joku vietti geeneissä", Karioja pohtii.

Hirvet saapuvat kaupunkialueelle yöllä, jolloin liikennettä ja melua on vähän.

"Kun aamulla liikenne alkaa, huomaavat hirvet olevansa väärässä paikassa. Tällöin eläimet lähtevät juoksemaan vauhkona vaarantaen liikennettä. Yksi hirvi oli päätynyt Isokadulle Anttilan eteen."

Hirvikolarit ovat todellinen riski jopa keskellä kaupunkia, myös pyöräteillä. Materiaalista vahinkoa aiheuttavat suin päin aitoihin ja muihin esteisiin pahki juoksevat eläimet."

"Yleensä hirvi yrittää väistää, mutta tänä kesänä on ollut muutama tilanne, jossa vauhkoontunut hirvi on pyrkinyt jopa hyökkäämään", Karioja varoittelee. Jos pyörätiellä seisoo hirvilauma, on se parempi kiertää.

Miksi hirvi tulee kaupunkiin?

Poliisin ensisijainen tavoite on häätää hirvet takaisin metsään. Usein ne ovat kuitenkin kaupunkireissullaan loukkaantuneet niin pahoin, että eläimet on lopetettava.

Hirviä joudutaan ampumaan myös vaaratilanteiden ehkäisemiseksi. Ruhojen käsittelystä ja myynnistä poliisi on tehnyt sopimuksen Oulujoen eräseuran kanssa.

Oulun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Jussi Röyttä yhtyy Kariojan vaellusreittiselitykseen.

"Suomessa hirven kevätvaellukset suuntautuvat idästä länteen, eli hirvet tulevat sisämaasta rannikolle. Yksi syy tähän on rannikkoalueen aikaisempi kevät", Röyttä selittää. "Myös Ylikiimingissä pyörivä karhu voisi ajaa niitä taajamiin."

Hirviä on yritetty ajaa pois, mutta ne palaavat sitkeästi takaisin. Esimerkiksi viljelyksillä ja metsätaimiviljelmillä käytetyt karkotusaineet eivät ole käytännöllisiä koko kaupunkia suojaamaan.

Röyttä kertoo hirvikannan lisäksi myös esimerkiksi kauriskannan vahvistuneen viime vuosina.

"Tänä vuonna Oulussa on ollut neljä kauriskolaria. Ennusteen mukaan kauriita on kymmenen vuoden päästä enemmän kuin hirviä."

Todellinen riski

Tiehallinnon liikennepäivystäjä Tapani Kangas toppuuttelee luottamasta liikaa hirviaitoihin.

"Sinne voi jostakin livahtaa hirvi. Silmät kannattaa aina pitää auki."

Kangas kehottaa ilmoittamaan kaikista hirvihavainnoista joko Tienkäyttäjän linjalle, poliisille tai hätäkeskukseen.

"Pahimmat hirvialueet ovat perinteisesti ne, joissa hirvimerkki on."

Oulun poliisi kuuluttaa tiellä liikkujia noudattamaan nyt erityistä varovaisuutta liikenteessä.

"Lähdettäessä Oulusta Pohjantietä etelään kannattaa kaupungista Zeppeliinille asti olla erityisen varovainen. Samoin pohjoiseen menijöiden Kellon rampille asti. Näillä pätkillä on tehty päivittäin hirvihavaintoja", ylikonstaapeli Eero Karioja muistuttaa.

Karioja pyytää myös autoilijoita hidastamaan vauhtia, mikäli tienvieressä on pysähtynyt poliisiauto. Taannoin Toukolan suunnalla pillastunutta hirveä takaa-ajavien poliisien kohdalla vain harva auto hiljensi.

"Mikäli poliiseja on paikalla ja hätävilkut ovat päällä, kannattaa höllätä kaasua. Lähistöllä voi olla hirviä. Myös liikenneonnettomuuspaikoilla toivomme ihmisten hidastavan heidän oman turvallisuutensa vuoksi", Eero Karioja toivoo.
(Kaleva.plus 13.7.2004)


Kuhmossa perustettiin yhdistys

Suurpetopolitiikkaan halutaan muutosta

Kuhmossa on perustettu Suomen Suurpetoyhdistys ry. Yhdistyksen hallitus antoi suurpeto-julkilausuman heinäkuun alussa Joensuussa.
Maaseudun ja maaseutukylien väestön näkökulmasta katsottuna suurpetopolitiikkaa tulee uudistaa niin, että paikallisilla on enemmän päätösvaltaa siedettävistä suurpetojen määristä , toteaa Suomen Suurpetoyhdistyksen puheenjohtaja Leo Väisänen. Suurpetoyhdistys toivoo valtiovallalta toimenpiteitä suden ja karhun siirtämiseksi pois EU:n luontodirektiivin mukaisesta tiukan suojelun piiristä. Karhu- ja susikantojen pienentäminen metsästämällä säilyttää eläinten ihmisarkuuden.

Suurpetojen aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisyyn tarvitaan enemmän julkista rahoitusta. Suurpetovahinkokorvausten tulisi olla täysimääräisiä ilman omavastuuosuuksia ja korvaussummat saada ajan tasalle. Suurpetoyhdistyksen hallituksen edustajat ovat suurpetotihentymäalueilta Kainuusta, Pohjois-Karjalasta, Kymestä, Pohjois-Savosta ja Lapista. Yhdistystä ovat olleet perustamassa ns. susiadressin keräämisen järjestäneet kuhmolaiset metsästäjät ja Itä-Suomen petoprojekti -toimintaryhmä. Yhdistyksen mukaan suurpetokannan tulisi olla täysin luonnonvarainen, tasaisesti koko maahan levittäytynyt ja kohtuullinen. Yhdistys haluaa, että metsästys ja koirien käyttö säilyy osana arvokasta suomalaista kulttuuriperintöä. MT
(Maaseudun Tulevaisuus 9.7.2004)


Parikymmentä karhua ja susi Länsi-Suomessa

Länsi-Suomen metsissä tassuttelee parikymmentä karhua ja yksinäinen susi. Karhu on alueella suojeltu, ja sen kanta tuntuu vähitellen lisääntyneen. Yksin jolkottelevalla sudella on mukanaan radiolähetin, jolla sen liikkeitä seurataan.

Varsinais-Suomen riistapäällikkö Heikki Uotila kertoo, että riistahoitopiirissä on nähty kolme eri karhua. Liikkeellä voi kuitenkin olla viisi aikuista yksilöä ja yksi tai kaksi pentuetta.

- Karhukanta on lisääntymässä riistanhoitopiirin alueella. Niitä on havaittu eri puolilla riistanhoitopiiriä.Toukokuussa havaittiin iso karhu, joka tuli Satakunnasta, risteili Varsinais-Suomessa ja siirtyi Uudellemaalle. Se katosi sen jälkeen Itä-Suomeen.

Satakunnan riistapäällikkö Mauri Krusberg arvioi riistanhoitopiirin karhukannaksi parikymmentä yksilöä. Karhuja on havaittu Satakunnassa eri pitäjissä. Runsaimmin niitä on Pohjois-Satakunnassa. Karhujen ikärakenne vaihtelee laidasta laitaan.

- Nuoria karhuja ei ole Satakunnassa kovin paljon. Alueella syntyy muutama pentue joka vuosi. Karhukanta on ollut saman kokoinen useamman vuoden ajan.
(Kaleva.plus 7.7.2004)


Ilomantsissa epäiltyjä salakaatoja

Ilomantsin poliisi kertoo aloittaneensa eläinten salakaatojen tutkinnan. Ilomantsin Tyrjässä on mahdollisesti kaadettu luvatta karhuja ja hirviä tänä kesänä. Poliisi teki kuluvan viikon maanantaina kotietsintöjä, joissa löydettiin muun muassa kahden aikuisen karhun lihat ja todisteita hirven salakaadosta.

Tapauksen tutkinnan yhteydessä oli pidätettynä kaksi ilomantsilaista miestä epäiltynä metsästys- ja ampuma-aserikoksesta. Epäillyt ovat tällä hetkellä vapaalla jalalla. Poliisi jatkaa tutkintaa.
(Maaseudun Tulevaisuus 6.7.2004)


Hillat raakileena Ranualla

Hillat ovat jo raakileena Ranuan avosoilla. Hillamestari Jouko Hernetkosken mukaan hillan kukinta alkoi Etelä-Lapissa kesäkuussa, ja pääkukinta ajoittui juhannuksen tienoille etenkin metsän peittämillä soilla. Vaarojen pohjoisrinteillä kukinta alkoi myöhemmin. Hillan kasvukausi on hiukan myöhässä alkukesän viileiden säiden johdosta. Hallaöitä ei ole kuitenkaan ollut juhannuksen jälkeen.

Hillan määrää, laatua tai hintaa on Hernetkosken mukaan vielä vaikea ennustaa. Poiminta alkaa heinäkuun lopulla ja päättyy elokuun puolivälissä.

Ranualla vietetään Kultainen hilla -festaria 24. heinäkuuta lähtien. Perinteiset Hillamarkkinat avataan 31. elokuuta.
(Kaleva.plus 6.7.2004)


Uudellamaalla mielipidekysely sidosryhmille susikannan ja muiden suurpetojen alueellisten hoitotavoitteiden määrittämiseksi

Helsingin yliopiston maaseudun koulutus- ja kehittämiskeskus (Seinäjoella)valmistelee maa- ja metsätalousministeriölle susikannan hoitosuunnitelmaa. Karhun ja ilveksen hoitotavoitteet määritellään myöhemmin.

Riistahoitopiiri on lähettänyt mielipidekyselyn suurpetokannoista alueellísille sidosryhmilleen. Vastauksenne käsitellään riistanhoitopiirin ja Helsingin yliopiston yhteistyönä.

Kuntien ja kihalakuntien poliisilaitosten näkemyksiä kartoitetaan otantana. Kyselyn jakelu ilmenee oheisesta liitteestä, mutta muidenkin tahojen vastaukset ovat tervetulleita
(6.7.2004)


Metsäkanalintujen metsästysaikoja rajoitettiin Pohjois-Hämeessä

Pohjois-Hämeen riistanhoitopiiri on alueen riistanhoitoyhdistyksiä kuultuaan päättänyt metsästyslain 38§ nojalla rajoittaa metsäkanalintujen metsästysaikoja.

Metsoa saa metsästää koko riistanhoitopiirin alueella 10.9.2004 - 19.9.2004.

Teertä ja pyytä saa metsästää koko riistanhoitopiirin alueella 10.9.2004 – 10.10.2004

Metsästysoikeuden haltijat, kuten metsästysseurat, voivat tarvittaessa rajoittaa kanalintujen pyyntiä omilla alueillaan vielä saaliskiintiöin tai rauhoituksin.

Metsäkanalintujen metsästysaikoja on rajoitettu vastaavasti myös aiempina vuosina. Rajoitusten tavoitteena on osaltaan turvata pitkällä aikavälillä huomattavasti alentuneiden kanalintukantojen säilyminen ja kehittyminen.

Kanalintukantoja arvioidaan jälleen tulevana syksynä riistakolmiolaskennoilla. Jokavuotiset laskennat tehdään metsästäjien talkootyönä ja aineiston käsittelee riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Viime vuosina Pohjois-Hämeen kanalintukannat ovat kolmiolaskentatulosten mukaan pysyneet melko tasaisina. Metsoja arvioidaan olevan noin 3 yksilöä, teeriä noin 7 yksilöä ja pyitä noin 10 yksilöä sataa hehtaaria kohti.
(6.7.2004)


Metsäkanalintujen metsästysaikoihin rajoituksia Lapissa

Lapin riistanhoitopiiri on ML:n 38§:n nojalla rajoittanut metsästysvuoden 2004/05 osalta metsäkanalintujen metsästystä Lapin läänissä alueellisesti ja lajeihin liittyen seuraavasti:

Metsäkanalintujen metsästys on sallittua 20. 9. – 31. 10. 2004 Enontekiön-, Inarin-, ja Utsjoen riistanhoitoyhdistysten alueilla, kuitenkin niin, että riekon ja kiirunan metsästys on sallittu 31.3.2005 saakka. Utsjoen riistanhoitoyhdistyksen alueella metson metsästys on kokonaan kielletty.

Muissa Lapin riistanhoitopiirin riistanhoitoyhdistyksissä metsäkanalintujen metsästysaika on asetuksen mukainen, eli 10. 9.- 31. 10. 2004.

Rajoituksen perustelu: Metsästyslain 20 §. Metsästyksen harjoittaminen kestävän käytön periaatteiden mukaisesti siten, että riistaeläinkantoja ei vaaranneta.
(6.7.2004)


Hirviluvat vähenivät Keski-Suomessa

Keski-Suomen riistanhoitopiiri myönsi syksyn 2004 hirvenmetsästykseen 3618 pyyntilupaa, mikä on 24 % edellistä vuotta vähemmän. Pyyntiluvilla tullaan kaatamaan tulevan syksyn jahdissa noin 4800 hirveä. Lupamäärää vähennettiin, koska edellisen syksyn lähes 6000 hirven ennätyssaalis pienensi hirvikantaa yli 1000:lla yksilöllä.

Valkohäntäpeuralle pyyntilupia myönnettiin lähes kaikkien riistanhoitoyhdistysten alueille yhteensä 302 , metsäkauriille 111 pyyntilupaa ja metsäpeuralle maatalousvahinkojen estämiseksi 18 pyyntilupaa.
(6.7.2004)


Metsäkanalintujen metsästystä rajoitettiin Keski-Suomessa 2004

Keski-Suomen riistanhoitopiiri on rajoittanut metsäkanalintujen metsästystä syksyllä 2004 heikkojen kanalintukantojen vuoksi. Metso ja riekko ovat rauhoitettuja osassa piiriä ja kaikkien metsäkanalintujen metsästysaikaa on lyhennetty koko piirin alueella päättymään 15.10. 2004.
(6.7.2004)


Etelä-Savoon 3350 hirven pyyntilupaa

Etelä-Savon riistanhoitopiiri on myöntänyt 3350 hirven pyyntilupaa. Viime vuonna pyyntilupia oli 5581 kpl ja hirviä kaadettiin 6604 kpl.

Etelä-Savon hirvikanta on pienentynyt selvästi kahden viime vuoden aikana Talvikanta oli noin 5000 hirveä, joka vastaa 3,2 hirventiheyttä tuhatta hehtaaria kohti. Hirvikanta tulee edelleen pienenemään, sillä pyyntiluvilla on mahdollista kaataa vuotuista tuottoa suurempi määrä.
(6.7.2004)


Kanalintujen metsästykseen rajoituksia Etelä-Savossa

Etelä-Savon riistanhoitopiiri on päättänyt rajoittaa metsäkanalintujen metsästystä tulevana metsästyskautena. Metsoa saa metsästää Etelä-Savossa 10.9. – 30.9. välisenä aikana. Teeren ja pyyn metsästysajat säilyvät entisenlaisina.
(6.7.2004)


Kemikaalit kontrolliin

Europarlamentaarikkojen verinäytteistä on löytynyt ympäristöjärjestö WWF:n tekemässä tutkimuksessa kymmeniä hitaasti hajoavia, myrkyllisiä ja ravintoketjuissa rikastuvia teollisuuskemikaaleja. Greenpeace puolestaan on raportoinut tutkimuksesta, jonka mukaan tavallisten kotien huonepöly voi sisältää merkittäviä vaarallisten aineiden pitoisuuksia. Sekä WWF että Greenpeace samoin kuin Euroopan kansanterveysjärjestö (EPHA) vaativat Euroopan unionilta entistä tiukempaa kontrollia vaarallisten kemikaalien korvaamiseksi ihmisille ja ympäristölle turvallisilla vaihtoehdoilla. Myös kansainvälinen tiedeyhteisö on laajalti yhtymässä vaatimuksiin ympäristömyrkkyjen kuriin saamiseksi lainsäädännöllisin keinoin.
(Kaleva.plus 27.6.2004)


Nalle löntystäköön länteen

Valtiokin haluaa jo karhujen leviävän länteen. Ihan totta! Näin ihanasti totesi maa- ja metsätalousministeriö viime viikolla kertoessaan, kuinka monta karhua ensi syksynä saa ampua. Valtio siis ainakin yrittää ohjata otsojen elämää. Nallet ovat taas tapetilla. Juhannuksena ihmiset liikkuvat enemmän luonnossa eli näkevät tietenkin tavallista enemmän villejä eläimiä. Siitä seuraa etupäässä mielenkiintoisia otsikoita: Lapsiperhe kohtasi karhun. Karhu kävi lähes taajamassa. Karhu söi hirven

Tilanne on yleensä sellainen, että pikkuinen erauspoikanen, yli vuoden vanha nalle, löntystää kaikessa rauhassa metsätietä ja näkee ihmisen. Nalle nuuhkaisee ilmaa ja vaihtaa suuntaa.

Ihminen taas jähmettyy paikalleen ja miettii, pitäisikö heittäytyä hiekalle, huutaa apua vai juosta karkuun. Hän ei ehdi mitään näistä, sillä parissa sekunnissa nalle on kadonnut.

Ihminen ei sitten keksi muuta ratkaisua ongelmaan kuin soittaa poliisille ja iltapäivälehden toimitukseen.

Jos ministeriö onnistuu, kohtaamiset lisääntyvät. Onneksi.Jospa kaupunkilaisetkin vähitellen nöyrtyisivät siihen, että maailmassa on otuksia, joita ei täysin voi hallita. Otuksia, jotka ovat vahvempia, nopeampia kuin me. Otuksia, jotka ovat melkein yhtä arvaamattomia kuin ihmiset itse.

Vaarallisuudessaan ihminen tosin on vielä yliveto - ihmisellekin. Viime vuosisadalta muistetaan vain yksi onneton sattuma, jossa emonalle raapaisi miestä kohtalokkaasti.

Valtio on oikeilla jäljillä. Karhua ohjataan länteen myöntämällä kaatolupia sopivasti eri puolille maata. Ensi syksynä saa ampua yhteensä 79 karhua, mutta lupia on eniten Pohjois-Karjalassa ja poronhoitoalueella, sillä sieltä nallet eivät ampumalla lopu. Lännemmäksi ehtineet karhut saavat olla enemmän rauhassa.

Sisämaassa ja Länsi-Suomessa on vielä karhuille hyvää reviiriä jopa taajamien kupeessa. Siellä muutamista karhuista ei ole oikeasti kenellekään haittaa.

Suomessa elää yli 935 karhua, arvioivat tutkijat. Toisin sanoen jokaiselle karhulle on tilaa yli 300 neliökilometriä eli vaikkapa 10 kilometriä leveä ja 30 kilometriä pitkä kaistale.

Karhut eivät kilpaile ihmisen elintilasta tai ravinnosta, eivätkä ne syö ihmisiä. Yleensä karhu aloittaa ruokailun keväällä muurahaisateriasta ja yhdestä hirvestä. Sen jälkeen otus voi pitäytyä terveellisellä kasvislinjalla aina talviuniinsa saakka.

Annetaanhan tulokaslajienkin levitä, jos niistä ei ole uhkaa alkuperäisille. Puistolinnuksi tuotu kanadanhanhikin saa levittäytyä, koska lintu syö ja pesii eri paikoissa kuin merihanhi. Miksi ei sitten karhu?

Valitettavasti ministeriön hyvä tahto on vielä tehoton. Karhu ei levittämällä leviä eikä vähentämällä vähene, jos lakia ei muuteta. Kymmenenä vuotena karhuja on kaadettu selvästi vähemmän kuin olisi saanut.

Esimerkiksi viime vuonna jäätiin 22 karhun päähän kiintiöstä.

Jotta pyyntiluvista olisi mitään hyötyä, lakia pitäisi muuttaa. Jokohan olisi aika jatkaa metsästyskautta reilusta kahdesta kuukaudesta ja sallia taas haaskalta metsästys?
(Kaleva.plus 24.6.2004)


Poliisi hätyytteli hirviä Hyvinkäällä

Hirviaitojen väliin eksyneet neljä hirveä työllistivät poliisia vanhalla kolmostiellä Hyvinkään liittymän kohdalla varhain aamulla.

Kaksi poliisipartiota joutui ampumaan varoituslaukauksia ennen kuin hirvet osasivat mennä tieltä takaisin metsään. Liikenne tapahtumapaikalla oli rauhallista, sillä suurin osa autoista käyttää kolmostien vieressä kulkevaa E12-moottoritietä.
(Kaleva.plus 24.6.2004)


Ensimmäinen merilohi nousi Merikosken kalatietä pitkin

Tänään torstaina kello 10.42 ensimmäinen Perämeren merilohi nousi Oulujokeen Merikosken kalatiellä. Lohi painoi seitsemän kiloa. Havainnon teki kalabiologi Kari Hanski teknisestä keskuksesta.
(Kaleva.plus 23.6.2004)


Konkarin käsi ei tärissyt

Jaakko Mattila tähtäsi kasa-ammunnan SM-kultaa

Raahelainen Jaakko Mattila, 62, näytti nuoremmilleen ampumisen mallia viime viikonloppua Lapualla käydyissä kasa-ammunnan SM-kisoissa. Raahen Ampujia edustava Mattila voitti Hard Varment- eli raskaan luokan 100 metrin kilpailussa SM-kultaa niputtamalla viisi luotia 6,4 millin levyiseen kasaan. Voittotulos ei Mattilaa tyydyttänyt, mestaruus sen sijaan tuli yllätyksenä.

- Täytyy myöntää, että yllättävää oli, kun tällainen puolisokea ja -kuuro ukko pesee nuoret miehet samassa sarjassa. Kasa-ammunnassa kaikki kilpailevat samassa luokassa, eikä mitään nitrohyvityksiäkään anneta, Mattila naurahtaa.

Kaksipäiväisen kilpailun toiseen osaan 200 metrin ammuntaan Mattila saattoi lähteä siis mestaruus takataskussa. Toisen päivän tuulinen sää kuitenkin teki Mattilalle tepposet, eikä miestä enää nähty kärkikahinoissa. Juuri tuuli on kasa-ampujan pahin vihollinen, sillä yksikin hieman sivuun mennyt laukaus pilaa helposti muuten hyvän sarjan. Tavallisessa rata-ammunnassa kun kasin voi paikata kympillä ja keskiarvo on yhdeksän. Kasa-ammunassa tulos mitataan tylysti osumien etäisyyksistä toisistaan eli yksi sivuun mennyt laukaus pilaa tuloksen täysin, vaikka muut neljä kutia olisi täysin samassa nipussa.

- Peli on raakaa ja tuuli pitäisi osata lukea hyvin. Minut se riepotteli ulos kärjestä sunnuntaina. Lauantai meni onneksi suhteellisen mukavasti, viisi vuotta lajia harrastanut Mattila myhäilee.

Kokemus tuo varmuutta

Jaakko Mattila on keitetty jo monessa liemessä, eikä SM-kilpailujen ilmapiiri saati numerolappu rinnassa laittanut käsiä tärisemään. Konkari tietää, että parhaan tuloksen saa keskittymällä omaan suoritukseen. - Jos alkaa haihatella mitalikahveista kesken ammunnan, menee homma varmasti pieleen. Vaikka olen harrastanut tätä hommaa vasta viisi vuotta, ampumista eri muodoissa olen tehnyt pikkupojasta lähtien. Silti mikään ei ole valmista, vaikka takana on vajaan 50 vuoden opettelu. Ihme silti on, että pystyin voittamaan mestaruuden sydäninfarktin jälkeen, Mattila kertoo.

Mattila sai infarktin kaksi vuotta sitten ja miehen kunto meni luonnollisesti rutkasti alas päin. Vielä viime kesänä Mattilalle tuotti tavalliset arkiaskareet, kuten ruohon leikkauskin vaikeuksia.

- Nyt olen jo hyvässä kunnossa ja mukavaa on, kun pystyy vielä urheilemaankin, hän toteaa.

PM-kisat jo mielessä

Suomen mestaruus ei tyydyttänyt raahelaisampujan kilpailuviettiä. Päin vastoin heinäkuussa ammutaan Ruotsissa Brattwallissa ja Mattilan jalka vipattaisi kovasti kohti Pohjoismaiden valloitusta. - Pitää kysyä pääsenkö joukkueeseen. Liiton kasa-ammuntajaosto tekee päätöksen lähtijöistä eri kilpailuissa saavutettujen pisteiden perusteella. Vielä en tiedä pääsenkö joukkueeseen, mutta kovasti tekisi mieli käydä kokeilemassa kun kisat pidetään noinkin lähellä.

Entä pitääkö kotoa kysyä lupaa?

- Jaa. Sekin pitää varmistaa, mestari virnistää.

Jaakko Mattila harjoittelee viikoittain Raahessa Palokankaan ampumaradalla. Yli 100 metrin ammunnat tehdään olosuhteiden pakosta Lohtajalla.

- Meitä on kaksi kasa-ampujaa, joten eivät ne meille 200 metrin rataa rakenna, vaikka mestaruuksia tulisi viisi mieheen, Mattila tietää.

Viikonlopun uroteosta Mattilalle jäi käteen maineen ja kunnia lisäksi tietysti mitali ja miehen omien sanojen mukaan maitotonkan kokoinen pysti. Vaatimaton mestari myöntää, että hieman tekisi mieli räpsäyttää henkseleitä, sillä taakse jäi kansainvälisillä kentilläkin menestyneitä suomalaisia.

- Lajin kannalta on hyvää, että menestystä tulee, Mattila päättää
(Raahen Seutu 23.6.2004)


Iijoen lohet jäävät etelän iloksi

Tänä vuonna Iijoen ja sen edustan merialueen lohisaaliit ovat olleet paremmat kuin viime- ja toissavuonna. Saalismäärä jää kuitenkin puoleen vuosien 1996-1998 huippumääristä. Aikainen jäiden lähtö ja lämmin kevät ovat aikaistaneet lohen nousemista tänä vuonna. Normaalisti isoja lohia tulee Iin kalastajien mukaan juhannukseen asti, loppukesällä rysään ui lähinnä kossia, pieniä alle nelikiloisia uroskaloja.

"Lohen tulo Iijokeen loppui kuin seinään viime keskiviikkona", manaa harrastajapyytäjä Heikki Viinamäki. "Merellä oli jonkun verran."

Iijokisuu kuuluu yhdessä Kemi- ja Oulujokisuun sekä Hailuodon eteläpuolen kanssa terminaalialueeseen, jolla on vapaa lohenkalastusoikeus. Käytännössä tämä tarkoittaa pyynnin aloittamista heti, kun jäät ovat lähteneet. Iijoen lohet talvehtivat Itämeressä ja palaavat takaisin jäiden lähdettyä.

Kalastajia kismittää Iijoessa, Kemijoessa ja Oulujoessa kasvatettujen lohien jääminen etelän kalastajien verkkoihin.

"Iijoen lohet kasvavat Itämerellä sukukypsäksi. Palatessaan tänne jatkamaan sukua, ne nitistetään matkalla", toteaa Iijoen kalastuskuntien hoitotoimikunnan puheenjohtaja Risto Tolonen. Iijokilaisista tuntuukin, että Iijoessa kasvatetaan lohia etelän herroille. Tolosen mukaan 70-80 prosenttia Iin lohista pyydystetään muualla.

Närää Perämerellä on herättänyt maa- ja metsätalousministeriön suunnitelma leikata lohien rasvaevät ja vapauttaa lohenkalastus rannikkoalueilla.

Uskollinen taimen

Eilen maanantaina Heikki Viinamäen neljästä avorysästä saaliiksi tuli viisi lohta.

"Tämähän on parempi kuin Pietarin kaksi kalaa", Viinamäki iloitsee lipossa sätkivästä 7 kiloisesta vonkaleesta. Kaikki tunnistetaan Iijoen omiksi kasvateiksi. Luonnonlohta Tolonen arvioi olevan prosentin kaikista pyydetyistä. Luonnonlohta ei Iijoessa ole juuri tavattu voimalaitoksen rakentamisen jälkeen. Viinamäellä on ollut sama loukku Käyränletossa 20 vuotta. Tänä aikana rysään uineiden lohien määrä on vuosi vuodelta vähentynyt.

Palatessaan rysiä kokemasta Viinamäki ja Tolonen pysähtyvät taimenten kasvatusaltaan luona.Voimayhtiö velvoite määrää Iijoessa kasvatettavaksi 300 000 lohta ja 28 000 taimenta vuodessa. Kalojen jatkokasvatuksesta huolehtivat kalastuskunnat.

"Olisi parempi siirtyä taimenelle ja lopettaa lohihommat kokonaan", miehet miettivät. Lohikaloihin kuuluva taimen kasvaa huonommin, mutta pysyttelee koko elämänsä samoilla vesillä.

Hailuodon länsiosassa riista- ja kalatutkimuksen luvalla lohia pyytävä Jaakko Urho pitää kevään saalista kelvollisena ja tämän viikon saalista tyydyttävänä.

Maanantaina Urhon rysään oli eksynyt 28 lohta, jotka tutkimusten jälkeen tulevat myyntiin Oulussa. "Viime vuonna ei ollut ollenkaan tutkimuspyyntiä Perämerellä", Urho muistuttaa. Lohenpyynnin vapautuessa viime vuonna 25.kesäkuuta saaliit olivat pieniä ja koostuivat lähes yksinomaan pienistä kosseista. Lauantaina alkava Perämeren vapaa kalastus ajoittuu monien mielestä liian myöhälle.
(Kaleva.plus 22.6.2004)


Metsäntutkimuksen kenttäkoe tuhottu Punkaharjulla

Metsäntutkimuslaitoksen Punkaharjun tutkimusasemalla sijaitseva rauduskoivujen kenttäkoe on tuhottu 18.6.-21.6. välisenä aikana. Tuhottu koe sijaitsee Savonlinnan-Punkaharjuntien pohjoispuolella (valtatie 14). Kaikki korkealla hirviaidalla ympäröidylle, lukitulle, noin 2000 neliömetrin suuruisella alueelle istutetut lähes 400 tainta oli katkottu tai revitty maasta. Kokeen rahallinen arvo oli vähintään 100 000 euroa, ja kyseessä oli useiden ihmisten vuosien työ. Keskusrikospoliisin Mikkelin yksikkö tutkii tuhotyötä.

Osa tuhotun, noin viisi vuotta vanhan kokeen koivuntaimista oli muuntogeenisiä: taimien alkuperää oli muunneltu hiilidioksidin sidonnasta vastaavan entsyymin osalta. Kokeen pääasiallinen tarkoitus oli selvittää geenimuunneltujen metsäpuiden ympäristövaikutuksia, ekologisia vuorovaikutuksia ja siirtogeenien pysyvyyttä. Tietoa GM-puiden ympäristövaikutuksista on niukasti ja monialaisen ympäristötutkimuksen tarve on laajasti tunnustettu. Nyt tuhotun kokeen avulla näitä kysymyksiä olisi voitu selvittää. Tutkimus on luvanvaraista ja sitä valvoo geenitekniikan lautakunta.

Keskusrikospoliisi pyytää asiasta tietäviä ottamaan yhteyttä numeroon 015 – 578 0100.
Tiedote asiasta Keskusrikospoliisin sivuilla www.poliisi.fi/krp/
(METLA-tiedote 22.6.2004)


Hirvi oli talloa pikkupojan hengiltä

Rivitaloasuntoon rymistellyt hirvi potkaisi poikaansa pelastamaan rientänyttä isää kylkeen.

Kolme ylivuotista ja kookasta hirvenvasaa oli lauantai-iltana harhautunut Kokkolan Rytimäen kaupunginosaan ja päätynyt rivitalon pihaan Porrastiellä.

Kaksi hirvistä ymmärsi kiertää rivitalon, mutta kolmas hirvi hyppäsi yllättäen kokkolalaisperheen makuuhuoneen ikkunasta sisään ja pani sisällä hyrskyn myrskyn.

Makuuhuoneessa oli nukkumassa perheen kaksivuotias poika. Hirvi talloi pojan sängynpohjan puhki ja läheltä piti, ettei se tallonut poikaakin hengiltä. Kookas eläin survoi sänkyä niin läheltä pojan päätä, että poika sai naarmun poskeen.

Ulos keittiön ikkunasta

Pojan vanhemmat kiiruhtivat paikalle metelin hälyttäminä. Hirvi tuli heitä vastaan ja potkaisi isää kylkeen. Sen jälkeen hirvi jatkoi matkaa keittiöön ja hyppäsi keittiön ikkunan läpi talon takapihalle, jossa kaksi muuta hirveä oli sitä jo odottamassa.

Hirvi rikkoi äkkivierailunsa aikana asunnon irtaimistoa. Lisäksi asuntoon jäi haavoittuneesta eläimestä veritahroja.

Isä ja poika toimitettiin sairaalaan. Isän vammoista ei ole tietoa, mutta poika selvisi tapauksesta pintanaarmulla.

Kokkolan poliisista kerrottiin, että hirvi löydettiin myöhemmin kuolleena vajaan puolen kilometrin päässä tapahtumapaikalta.

Muutama hirvivierailu vuodessa

Hirvet ovat vierailleet tänä kesänä jo pari kertaa aiemminkin ihmisten asunnoissa.

Alkukesästä Kemin Rytikarissa hirvi hyppäsi rivitalon olohuoneen ikkunasta sisään ja poistui asunnosta pahoja tuhoja aiheuttaen makuhuoneen ikkunan kautta. Viime viikolla Oulussa eräs yksilö piipahti naisten klinikan tuulikaapissa sairaalan ilmapiiriä haistelemassa.

Hirvien ei-toivottuja vierailuja tapahtuu muutamia joka vuosi ympäri Suomea.

- Yleensä asunnoissa vierailee edelliskesän vasoja, joiden emot ovat ne vuoden jälkeen hyljänneet. Nuoret hirvet ovat yleensä itsenäisyytensä alkuvaiheessa aika pallo hukassa ja saattavat silloin sännätä varomattomasti, vaikkapa juuri talon ikkunasta sisään, Kymen riistanhoitopiirin riistapäällikkö Erkki Kiukas kertoo.

Etenkin talon sisältä kajastava valo saattaa hämätä hirviä, jotka eivät välttämättä isoa ikkunaa edes huomaa.

- Hirvet voivat mennä helposti paniikkiin ja käyttäytyä hieman arvaamattomasti. Ikkunasta irronneet sirpaleet saattavat myös vahingoittaa niitä vakavasti. Varovasti hirven voi yrittää ohjata takaisin samaa kautta mistä se on sisään tullutkin, mutta varminta on soittaa nopeasti poliisi apuun, Kiukas neuvoo.
(Iltalehti 21.6.2004)


Muikkua luvassa Oulun läänin vesistä

Muikkukannat ovat taantuneet koko maassa Oulun lääniä lukuunottamatta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tiedotteen mukaan taantuminen on erityisen selvää Länsi- ja Itä-Suomen muikkujärvissä, mutta myös Lapissa muikkukannat ovat vähentyneet.

Taantunut kehitys näkyy sekä kutukannoissa että viime vuosina syntyneiden muikkujen määrissä. Kohtuullisia muikkusaaliita onkin tänä kesänä luvassa vain Oulun läänin järviin, kun taas Länsi- ja Itä-Suomen sekä Lapin saaliiden ei odoteta olevan hyviä.

Muikku on saaliin arvon perusteella toiseksi tärkein ammattikalastuksen saaliskala, ja muikkukannat ovat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erityisessä seurannassa. Tutkimuslaitoksen kevättalvella tekemässä seurannassa oli mukana vajaat sata muikkujärveä.
(Kaleva.plus 21.6.2004)


Poliisi ampui kaksi hirveä Helsingin Lauttasaaressa

Poliisi lopetti kaksi hirveä ampumalla Helsingin Lauttasaaressa aamupäivällä. Helsingin poliisi sai ilmoituksen kahdesta Vaskiniementiellä liikkuneesta hirvestä hieman ennen aamuseitsemää.

Poliisin mukaan eläimet liikkuivat rantoja pitkin kohti Takaniemeä. Poliisi ei kuitenkaan löytänyt niitä etsinnöistä huolimatta. Noin kello kahdeksan poliisi sai ilmoituksen, että toinen hirvistä on metsikköalueella Lauttasaarentien ja Isokaaren välissä. Poliisi lopetti sen ampumalla.

Poliisi sai uuden ilmoituksen Lauttasaaressa liikkuvasta hirvestä ennen puoltapäivää. Myös Takaniemestä löytynyt vasa lopetettiin.
(Kaleva.plus 21.6.2004)


Linnunmunia kerännyt belgialaismies vangittiin

Lapin käräjäoikeus vangitsi lauantaina belgialaismiehen epäiltynä luonnonsuojelurikoksesta. Inarin poliisi takavarikoi mieheltä tiistaina 47 linnunmunaa ja neljä kuoriutunutta poikasta. 38-vuotiaan belgialaismiehen tarkoituksena oli viedä kuoriutuneet linnut kotipihalleen Belgiaan. Hän on kuulusteluissa kertonut, että hänen pihallaan on suurehko verkkoaitaus, jossa on tällä hetkellä jo noin 35 lintulajia. Mies oli kerännyt munat Sevettijärven ja Kaamasen alueelta viime lauantain ja tiistain välisenä aikana. Poliisi löysi munat miehen vuokraamasta lomamökistä Inarin Suprusta. Munia oli yhdeksältä eri lajilta. Mustaviklo, pikkukuovi, liro, rantasipi, tylli ja kapustarinta ovat kokonaan rauhoitettuja, myös telkkä, haapana ja riekko ovat meneillään olevana pesimäaikana rauhoitettuja. Luonnonsuojelurikoksesta voi lain mukaan saada sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Lisäksi valtiolle on korvattava rauhoitettujen eläinten arvo. Tapausta käsitellään Lapin käräjäoikeudessa 30. kesäkuuta.
(Verkko-Karjalainen 19.6.2004)


Torakoiden ja kuoriaisten jäljillä

Kun jyrsijät ja tuhohyönteiset hakevat ihmisasumuksesta ruokaa päivälläkin, ne ottavat isoja riskejä.

Se tarkoittaa, että niitä on jo paljon. Maallikko voi ostaa kaupasta kaikenlaista tököttiä tuholaisten päänmenoksi. Jos kutsumattomat vieraat palaavat, on aika kutsua tuholaistorjuja. Tuholaistorjujan keinot eivät ole vain "myrkyissä". Ammattilaisen keino pitää tuholaiset aisoissa on ennakoida lisääntymispuuhat ja iskeä oikealla hetkellä. Työmaata riittää, tuholaiset ovat lisääntymispuuhissaan hakoja. Täydellisissä olosuhteissa torakasta tulee sukukypsä neljässä kuukaudessa, kärpäsestä noin vuorokaudessa.

Tuholaistorjuja Antero Törmänen Oulusta Pohjolan Desinfiointi Oy:stä veti oman kypsymiskokeensa 1990-luvun alussa Eestissä, hetkeä ennen kuin rajat avautuivat. "Joka maassa on omat luontaiset tuholaisensa. Virossa ne ovat mustat rotat, jotka ovat ketteriä kuin oravat, kiipeilevät minne vaan."

Suomessa viihtyvää harmaata rottaa ei Sodankylää kauempaa löydy. Rotta pitää ihmisestä, koska ruokaa riittää. Linnut ulosteineen ovat salmonellanlevittäjinä riesa. Lintuja ei tapeta, ne karkotetaan äänellä, valolla, piikeillä, verkoilla. Tuhohyönteisiä löytyy kaikkialta.

"Ihmisten sietokyky kaikkia tuholaisia vastaan on selvästi madaltunut", tietää yli kaksikymmentä vuotta alalla toiminut Antero Törmänen.

Pyydysten tarkastamista

Tuholaistorjujan työsarkaa ovat elintarvikealan tuotantolaitokset - tukusta vähittäismyyntiin - ja yksityistaloudet. Antero Törmästä työllistää elintarvikeala kahdeksankymmentäprosenttisesti.

Torjuja valvoo säännöllisesti toimeksiantajiensa tilojen pyydyksiä; feromoniansoja, kärpäsvalopyydyksiä ja jyrsijäpyydyksiä. Esimerkiksi ruokaravintolan kärpäsvalopyydykset estävät populaation lisääntymisen, kun ensimmäinen pari jo killuu ansassa.

"Tilanteen tasalla pysytään seuraamalla pyydyksiä, jos tuholaisia on, voidaan suunnitella jatkotoimet. Käynneistä tehdään omavalvontaraportti, jonka terveystarkastaja voi tarkistaa: Myrkyillä ei todellakaan juhlita", sanoo Törmänen.

Torjunta-aineet ovat lajin mukaiset; jyrsijöille ryyni- tai vahapohjaisia, hyönteisille vesiliukoisia, kapseloituja ja geelimäisiä. Kun aineita levitetään, varoaika eli ihmisen liikkumisen estäminen tiloissa kestää muutaman tunnin, geelissä ei ole varoaikaa.

Elintarvikealan murheista ovat jyrsijöiden lisäksi hyönteisistä yleisimpiä rohmukuoriainen ja koisat.

Kotitalouksien riesoja ovat tekstiilejä tuhoavien turkiskuoriaisten lisäksi sokeritoukat, muurahaiset ja ampiaiset. Sokerimuurahaiset vetävät kotosalla ilmeet vakaviksi levittäytyessään keittiöntasolta munkkipussiin. Hevosmuurahainen kaivertaa puuta ja heikentää siten puutalon rakenteita.

Taloyhtiöissä arkoja tilanteita

Taloyhtiöistä yhteyttä ottaa isännöitsijä. On tärkeää tuhota tuholaispopulaatio kerralla kaikista asunnoista. Harvinaisempia kotien vieraita ovat luteet ja torakat. Ne ovat taloyhtiöissä arkoja tilanteita, ja naapurit syyttelevät usein toisiaan.

Geelimäinen feromoniin perustuva aine tappaa hyönteiset vaivattomasti. Hormonitököttiä purskotetaan "pyssyllä" katon rajaan eri pisteisiin. Hyönteinen syö itsensä hengiltä.

Torjunnan ajankohdan pitää olla oikea; turkiskuoriaiset majailevat ajoittain liikkumattomina, joten silloin tuhoamisyritykset eivät tepsi. Pitää tietää mitä ja milloin.

Tutkija Juhani Itämies Oulun yliopiston Eläinmuseosta tuntee tuholaistorjuja Antero Törmäsen hyvin. He ovat silloin tällöin puntaroineet Törmäsen löytöjä. Harvinaisimpia ötököitä on lähetetty Helsingin yliopiston tutkijoille, mutta aina ratkaisua ei löydy sieltäkään.

Kahdeksankymmentäluvun alussa oululaisesta vessanpöntöstä nousi kastemadon näköinen, kahdeksansenttinen, punertavanruskea mato. Itämies arveli sitä viemärilieroksi ja asian varmisti lopulta Helsinkikin.

"Kannasta oli havaintoja muualtakin Suomesta, ja yhä se elää täällä viemäreiden kätköissä. Se kotimaa on Intia ja joenvarret. Tänne se kulkeutui luultavasti kukkapurkin mullan joukossa. Aihetta paniikkiin ei vessankäyttäjillä ole edelleenkään. Mutta kyllä ulkomailta voi tulla matkalaukun kätköissä lymyileviä ikäviäkin matkakumppaneita, kuten pieniä hyönteisiä, myrkyllisiä hämähäkkejä", Itämies muistuttaa.

Satunnaisemmin ulkomailta lähtee mukaan esimerkiksi torakka tai laulukaskas. Torakka ehtinee korkeintaan kehittää yhden sukupolven ja sitten tulee luontainen kato.

Karvat voivat allergisoida

Jos jokin sisätiloissa viihtyvä tuholainen leviää räjähdysmäisesti, on kanta syytä myrkyttää. Varsinkin nykyään, kun ihmisillä on lisääntynyt taipumus allergisoitua.

Hyönteisten karvat ja palaset saattavat altistaa allergian syntyyn. Myrkyttämistä puoltaa myös psykologinen sietokyky. Jos ötökät lisäävät stressiä olemassaolollaan, on syytä helpottaa oloaan ja tuhota ne.

Turkis- ja vaatetuholaisten kannat hiipuvat, sillä ne eivät viihdy nykyaikaisissa, kuivissa asunnoissa. Ongelmallisimpia kotitalouksien vitsauksia ovat puutuholaiset; jumit ja hevosmuurahaiset.

"Jos niiden olemassaolo huomataan alkuvaiheessa, jotain on vielä tehtävissä. Mutta jos ne ehtivät valtaamaan koko rakennuksen, tilanne on vaikea ja ratkaisuja vähän", Antero Törmänen kertoo.

Jos puutarhaan pesiytyy jokin tuholaiskanta, on siitä turha ottaa stressiä. Luontoon kuuluu kantojen vuosittainen vaihtelu. Kun tuhoaa yhden joukkion, voivat saman lajin edustajat pesiytyä seuraavana päivänä naapurista.
(Kaleva.plus 20.6.2004)


Luonto parasta Kainuussa

Puhdas luonto, rauhallisuus ja turvallisuus ovat mielikuvia, jotka yleisimmin liitetään Kainuuseen. Kainuun maakuntakuvasta tehty kolmas tutkimus kertoo, että vähiten tärkeänä maakunnan imagolle kainuulaiset vastaajat pitävät karhuja ja susia. Kainuun Liiton teettämässä tutkimuksessa oli mukana 836 vastaajaa, joista neljännes asui Uudellamaalla ja viidesosa Kainuussa. Vastaajia oli kaikista muista maakunnista paitsi Ahvenanmaalta. Neljä viidestä muun Suomen vastaajista oli vieraillut Kainuussa.

Suurin osa vastaajista edusti nin sanottua suurta yleisöä. Viranomaisia oli vastaamassa 50, median edustajia 44, kansanedustajia 44 ja eri toimialojen edustajia 211.

Kaikista vastanneista 86 prosenttia liitti spontaanin Kainuu-mielikuvansa luontoon. Kaunis luonto, vaarat, korvet ja metsät olivat maininnoista yleisimmät muun Suomen vastaajilla.

Kainuulaiset ihmiset ovat heidän mukaansa ystävällisiä ja yritteliäitä. Aikaisemmin vastauksissa näkyneet laatusanat pessimistinen, passiivinen ja vaatimaton olivat kokonaan hävinneet.

Kainuulaiset arvioivat itseään muita osaavimpana, kateellisimpina ja sulkeutuneempina.

Vuokatti kärjessä

Kainuuta pidetään edelleen kaukaisena ja harvaan asuttuna maakuntana. Arvio ei ole pelkästään kielteinen, sillä myös muualla asuvat arvostavat Kainuuta turvallisena ja rauhallisena asuinpaikkana. Työttömyys ja väestökato osataan liittää myös Kainuun kuvaan.

Huonoiten Kainuuta kuvaaviksi arveltiin kehittyvä maakunta, erikoistunut osaaminen, elävä maaseutu, lähialueyhteistyön taitaja ja vahva selviytyjä. Koulutus ja yrittäjyys koettiin Kainuussa huonoimmin hoidetuiksi asioiksi.

Kainuun merkittävimmät toimialat ovat vastaajien mielestä metsätalous ja matkailu. Vähiten merkitystä arvellaan olevan metalli- sekä elektroniikka- ja tietoteollisuudella. Kainuulaiset asettavat kuitenkin tietoteollisuudenkin korkealle.

Kainuulaisten mielestä maakuntakuvan kannalta tärkeimpiä annetuista vaihtoehdoista ovat Vuokatti, Kainuun Prikaati, Kuhmon Kamarimusiikki ja Oulujärvi.

Vähiten tärkeinä pidetään karhuja ja susia sekä suopotkupalloa.

Suurta huomiota saanut Kainuun hallintokokeilukin on vastanneiden kainuulaisten mielestä joutavanpäiväistä touhua.

Pohjaa vertailulle

Muun Suomen vastaajien mielestä Kainuuseen sopivat parhaiten Vuokatti, Kuhmon Kamarimusiikki, karhut ja sudet sekä Kainuun Prikaati. Huonoiten Kainuuseen miellettiin hallintokokeilu. Eino Leinonkaan ei tiedetty liittyvän Kainuuseen kuten ei Kajaanin yliopistokeskuksen tai suopotkupallonkaan.

Korkea-asteen koulutettujen vastaukset olivat keskimääräistä kielteisempiä, samoin alle 34-vuotiaiden. Perusasteen koulutetut, naiset ja yli 49-vuotiaat näkevät Kainuun muita parempana paikkana.

Kainuun Liiton markkinointisihteerin Pirjo Sirviön mukaan tutkimuksen taustalla on Kainuun hallintokokeilun alkaminen ensi vuonna. Nyt halutaan selvittää, mikä on maakuntakuvan lähtötilanne, jotta muutoksia voidaan arvioida tulevina vuosina.

Tutkimuksen tekivät lehtori Margit Leskinen sekä tradenomiopiskelijat Iida Hyväri ja Ulla Rautakoski Kajaanin Ammattikorkeakoulusta.
(Kaleva.plus 18.6.2004)


Karhunkaadosta tuomio Kittilän käräjillä

Kittilän käräjillä annettiin torstaina tuomio Pokan viime syksyn karhunkaadosta. Ulkopaikkakuntalaisen miehen ampuma karhu meni valtiolle. Hän sai 40 päiväsakkoa eli joutuu maksamaan 280 euroa. Mies oli hirvenpyynnin yhteydessä ampunut noin 250 kiloisen uroskarhun ja ilmoittautui karhunkaatajaksi. Kun paikallinen riistanhoitoyhdistys ei voinut antaa virallista kaatotodistusta, asia tuli parin viikon jälkeen poliisin tutkittavaksi.

Miehen olisi ulkopaikkakuntalaisena pitänyt maksaa etukäteen metsähallitukselle karhunmetsästyslupa.

Mies väitti oikeudessa ampuneensa karhua pakkotilassa ja että toinenkin mies olisi ampunut karhua.

Näitä oikeus ei pitänyt luotettavana selvityksenä. Karhun ruhosta löytynyt kuin yksi luodin jälki.

Lisäksi miehelle tuomittiin metsästyskieltoa kesäkuun loppuun 2005. Karhun nahka ja lihoista saatu 2 794 euroa, pääkallo ja siitinluu menivät valtiolle. Summasta vähennettiin karhun taljan muokkauksesta aiheutuneet kulut 660 euroa.

Mies joutuu myös maksamaan metsähallitukselle karhunmetsästysluvan 45 euroa.
(Kaleva.plus 17.6.2004)


Hirvi yritti naistentautien klinikalle Oulussa

Hirvi yritti torstaiaamuna päästä Oulun yliopistollisen sairaalan synnytys- ja naistentautien klinikalle. Hirvi pääsi etenemään sisäänkäynnin tuulikaappiin asti, jonka jälkeen se poistui nopeasti paikalta. Vartija hälytti poliisipartion paikalle noin kello 6.30, mutta partio ei enää löytänyt sarvipäätä.
(Verkko-Karjalainen 17.6.2004)


Marjojen kypsyminen myöhästyy

Metsämarjojen kukinta on parhaillaan menossa Oulun läänissä ja etelässä sekä leviämässä kovaa vauhtia Lapin läänin puoliväliin. Eteläisessä Suomessa halla ehti vaurioita kukintoja, mutta pohjoisessa kukinta ei ehtinyt alkaa ennen hallaöitä. Marjasadosta ennustetaan tässä vaiheessa melko keskinkertaista. Tutkija Kauko Salo Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun tutkimuskeskuksesta on tällä viikolla kerännyt tietoa maastohavainnoista eri puolelta Suomea. "Varsin kirjavan näköistä nyt on. Aikaisin kukkijoissa on paljon hallavaurioita. Kukinta on ollut hyvä, mutta jopa puolet kasvustosta on voinut jossain paleltua:"

Äitienpäivää edeltäneen viikon hellejaksolla mustikka ehti reagoida lämpöön etelässä aloittamalla kukinnan. Toukokuun puolivälin halla palellutti kukkia. Hallavauroita on lähes kaikissa kasvustoissa Salpausselän eteläpuolella ja läntisen Suomenselän alueella.

Koillismaan seudulla marjasadon kannalta onnea oli, että toukokuu ja kesäkuun alku ovat olleet niin kylmiä, ettei kukinta ehtinyt alkaa ennen ankaria halloja. "Kuhmon ja Paltamon tienoilla on jonkun verran hallavaurioita alavilla mailla. Kainuun tilanne näyttää kuitenkin kohtuullisen hyvältä; samoin etelä-Lapin. Pohjoisemmasta Lapista on havaintoja vielä melko vähän."

Marjat kukkivat nyt selvästi myöhäisemmässä kuin muutamana aikaisempana kesänä ja kypsyminenkin myöhästyy. "Viime vuonna kukinta oli suunnilleen normaaliajassa, mutta kahtena aikaisempana kesänä mahdottoman aikaisin. Nyt kukinta on pari kolme viikkoa myöhässä, mikä on paljon."

Lämpötilat ovat nyt olleet kuukauden ajan keskiarvojen alapuolella. Vettäkin on koko maassa tullut riittävästi. "Metsämaat ovat aika kosteita ja kuivuus ei heti haittaa, jos tulee lämmintä. Jos helteet tulevat ja kova kuivuus, se sitten rasittaa kypsymistä."

Salo toivoo nyt sään lämpenemistä. Hallaöitä ei kärsisi enää olla. Marjasadosta näyttäisi tulevan ainakin kohtuullinen. Mustikoita kannattaa mennä hakemaan aikanaan joka puolella Suomea.
(Kaleva.plus 17.6.2004)


Kanadanhanhi pesi keskellä Oulun kaupunkia

Saaristossa pesivät kanadanhanhet ovat löytäneet kotinsa tavallista pienemmältä saarelta. Ensimmäistä kertaa hanhien pesintä onnistui tänä keväänä keskellä Oulun kaupunkia. Viime viikosta lähtien emot ovat tuoneet ihmisten nähtäväksi viisi kellertävää poikasta.

Hanhipariskunta rakensi keväällä pesän Merikosken kalaportaan viereiseen kauneusaltaaseen, jossa on pienen pieniä saaria. Tuossa vaiheessa harva uskoi vielä pesinnän onnistumiseen, sillä voimalan ohijuoksutukset tai ihmiset olisivat hyvin voineet häiritä pesintää ratkaisevasti.

Kanadanhanhilla on nimittäin Oulun korkeudella muutenkin pesimisvaikeuksia. "Se ei tahdo ilmeisesti onnistua, sillä kanta ei kasva", suunnittelija Jorma Pessa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta kertoo.

Kaupungissa usein pullasorsien seassa uiskentelevat kanadanhanhet vetäytyvät keväisin Oulun, Oulunsalon ja Haukiputaan edustan saarille pesimään. Arviolta vain yhdestä kolmeen pesintää on onnistunut joka vuosi.

Nyt hanhet onnistuivat kaupunkilaisten silmien allakin.

Epäonnea kaupungissa

Aikaisemmin hanhet ovat epäonnistuneet kaupunkilaisperheen perustamisessa. Lintuharrastajat huomasivat hanhien yrittävän pesintää 1990-luvulla eri puolilla Oulujoen suistoa, muun muassa Hietasaaressa ja Vihreäsaaressa.

Kukaan ei kuitenkaan nähnyt niiden saavan poikasia.

Kanadanhanhi on serkkujaan seurallisempi. Oulussa ne tallustelevat esimerkiksi Tuiran uimarannalla pullasorsien joukossa tai Ainolan puistossa.

Silti ei tiedetä varmasti, miksi pesintä ei Oulussa ole onnistunut. Pohjoisuus ei siihen ole syy, sillä Tornionjokilaaksossa hanhet ovat lisääntyneet nopeasti.

On arveltu, että Oulun seudun voimakas merihanhikanta estäisi kanadanhanhia leviämästä. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen tutkija Sami Timonen on toista mieltä.

"En usko niiden kilpailevan keskenään. Merihanhi pesii lähinnä ruovikoissa, kun taas kanadanhanhi pesii avonaisemmilla paikoilla", Timonen sanoo.

Hanhi istutettu Ouluun

Kanadanhanhi on tulokaslaji Suomessa. Oulun seudun kanadanhanhikannan arvellaan olevan peräisin Hietasaareen vuonna 1983 istutetuista 12 linnusta.

Ensimmäistä kertaa istutetut hanhet onnistuivat pesinnässään 1980-luvun lopussa.

Laji on peräisin Pohjois-Amerikasta, josta se on tuotu Eurooppaan puistolinnuksi. Sen on ennustettu leviävän suureen osaan maata, sillä ihmisten läheisyydessä niille on elintilaa. Lisäksi Suomen hanhikanta saa helposti täydennystä Ruotsista.
(Kaleva.plus 17.6.2004)


Haapoja istutetaan liito-oraville

Metsähallituksen metsureilla Ossi Vähäkuopuksella ja Pentti Raiskiolla on Taivalkosken Purnunvaarassa olevalla kahdella uudistusalalla tavanomaista erikoisempi istutusurakka. Miehet pistävät vajaan hehtaarin kokoisille aukoille kuusentaimien ohella myös haavantaimia. Kuuset on tarkoitettu talouskäyttöön aikanaan korjattaviksi, haavat varttumaan liito-oraville. Kyseessä on Metsähallituksen kokeilu, jossa istutusalueiden lähellä sijaitsevassa metsälakikohteessa asustavien liito-oravien elinoloja pyritään kohentamaan järjestämällä niille ruokailupuita. Ikääntyessään puut ovat niihin ilmestyvine koloineen myös pesimä- ja suojapaikkoja lajille. Haavantaimia istutetaan kaikkiaan 1 600 kappaletta.

Oulun yliopiston tutkija Eija Hurmeen mukaan Purnunvaaran kaltaisissa ikääntyvissä, kuusivaltaisissa metsissä liito-oravalle tärkeät haavat ja muut lehtipuut häviävät sukkession edetessä ja jäljelle jää lopulta lähes pelkästään vain havupuita. Elinkykyisen kannan ylläpitämiseksi istutukset ovat siksi paikallaan, kun metsäpalotkaan eivät enää ole edistämässä haavan ja puiden pioneeripuiden esiintymistä, hän toteaa.

Aita rakennetaan suojaksi

Tiimiesimies Kari Louhisalmi kertoo, että kaikkialla Metsähallituksen talousmetsissä haapaistutukset eivät ole tarpeen liito-oravien suosimiseksi, koska uudistusaloilla on monesti haapoja, jotka nykyisin jätetään pystyyn tuottamaan ympäristöön vesoja. Purnunvaaran metsissä haapoja ei kuitenkaan paljon ole lukuunottamatta lakikohde noroa ja sen ympäristöä, jotka on alue-ekologisessa suunnitelmassa jätetty toimenpiteiden ulkopuolelle.

"Metsätalous ja luonnonsuojelu nähdään monesti toisilleen vastakkaisina asioina. Tämän kaltaisilla toimilla voidaan kuitenkin aidosti näyttää, ettei Metsähallituksessa tilanne ole tällainen", Louhisalmi sanoo.

EU:n direktiivilajeihin kuuluvan liito-oravan elinolojen parantamista Purnunvaaran tapaisella hankkeella ei ole Metsähallituksen ympäristöpäällikkö Maarit Kaukosen mukaan muualla kokeiltu, joten tuloksia odotellaan mielenkiinnolla. Myönteisten kokemusten myötä menetelmää aletaan soveltaa muuallakin valtion talousmetsissä.

Istutettavat haavantaimet ovat noin metrin pituisia ja ovat mieluista einettä sekä jäniksille että hirville. Jotta taimet eivät katoaisi vääriin suihin, istutusalueiden ympärille rakennetaan kesän aikana poroaita-tyyppinen aita. Vähäkuopus ja Raiskio laskevat, että jos haavat kyetään pitämään sarvipäiden ja pupujen ulottumattomissa noin viiden vuoden ajan, niiden tulevaisuus on turvattu.

Ohjeet uudessa ympäristöoppaassa

Metsähallituksen hakkuut suunnitellaan nykyisin siten, että varsinaisten pesintä- ja levähdyspuiden lisäksi myös arvioidut kulkuyhteydet eri ydinalueiden välillä säästetään. Se on tärkeää, sillä liito-oravalla on maanpinnalla liikkuessaan kömpelö, eikä yleensä pysty ylittämään aukeita, joiden yli se ei pysty liitämään.

Näihin päiviin saakka laitoksella ei ole ollut kirjallista ohjetta liito-oravan huomioon ottamiseksi metsän käsittelyssä, joten toimenpiteitä mietittäessä on usein jouduttu tukeutumaan tutkijoiden tietoihin. Alkuviikosta tilanne kuitenkin muuttui uusitun ympäristöoppaan ilmestyttyä. "Nyt asiat on selkeästi paperilla", Kaukonen huokaa.

Taivalkosken talousmetsissä on Louhisalmen mukaan vähintään sata liito-oravien esiintymispaikkaa, mutta paljonko lajia esiintyy koko valtakunnassa on kiistanalainen kysymys. Siihen on kuitenkin tulossa selkoa parhaillaan tehtävän ympäristöministeriön selvityksen myötä. Eija Hurmeen mukaan raportti valmistuu kahden vuoden sisällä, eikä sen sisällöstä ole lupeissa väliaikatietoja.

"Lajin uhanalaisuuden peruste on kannan väheneminen", hän muistuttaa. Se, että liito-oravaa on alkanut löytyä vähän sieltä sun täältä, ei kerro hänen mielestään, että se olisikin arvioitua yleisempi, vaan siitä, että hämäräeläimen esiintymispaikat osataan nykyisin tunnistaa.

"Joka ikinen metsuri tietää liito-oravan papanat, ja osaa etsiä niitä määrätyistä paikoista."
(Kaleva.plus 17.6.2004)


Hokkanen riistanhoidonneuvojaksi Pohjois-Savoon

Pohjois-Savon riistanhoitopiirin hallitus valitsi uudeksi riistanhoidonneuvojaksi maa- ja metsätalouden ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneen Ville Hokkasen Suomussalmelta. Hän seuraa tehtävässään kesäkuun alussa eläkkeelle jäänyttä pitkäaikaista riistanhoidonneuvojaa Veijo Miettistä. Hokkanen aloittaa toimessaa elokuun alussa.
(Savon Sanomat 17.6.2004)


Kanahaukan pesä tuhottu Talaksella

Talaskankaan luonnonsuojelualueella on tuhottu kanahaukan pesä joskus kevään ja alkukesän aikana. Pesäs sijaitsee varsinaisen Talaksen alueen keskusristeyksen läheisyydessä.

Ainakin osa munista on tuhoutunut pesän hävityksen yhteydessä. Poliisi tutkii tapausta ja pyytää asiasta jotakin tietäviä ottamaan yhteyttä Iisalmen poliisiin.
(Savon Sanomat 16.6.2004)


Neuvostolta vihreää Kemijoen kalatielle

Luonnonvarainneuvoston mielestä kalatiet Kemijokeen kannattaa rakentaa alajuoksulta lähtien porras portaalta. Näin saatuja kokemuksia voidaan hyödyntää uusia kalatiepäätöksiä tehtäessä. Runsaat kymmenen vuotta sitten rakennettu Isohaaran kalatie sijaitsee itärannalla uuden voimalaitoksen vieressä, uusi kalatie tulisi länsirannalle vanhan voimalan kupeeseen. Luonnonvarainneuvosto katsoo, että Kemijoen merialueen kalastusta olisi pienennettävä vaelluskalojen nousun tehostamiseksi. Voimakas kalastus näkyy nykyäänkin kalatielle nousevien kalojen määrissä.

Kalatiet on neuvoston mukaan rakennettava kaikkien alisen Kemijoen voimaloiden ohi, jos lohen lisääntyminen Ounasjoella onnistuu ja jos lohet merivaiheen pyrkivät aktiivisesti takaisin kutualueilleen. Neuvoston mielestä luontaisesti lisääntyvä lohikanta lisää joen houkuttelevuutta kalastus- ja matkailukohteena.

Tarvittaessa Ounasjoen ja läheisen Tornion-Muonionjoen lohenkalastus voidaan järjestää vuorotteluperiaatteella pyyntipaineen tasaamiseksi, neuvosto katsoo. Vaelluskalojen palauttaminen Kemijoen vesistöön maksaisi arviolta seitsemän miljoonaa euroa, josta puolet olisi kalateiden rakentamiskustannuksia.
(Kaleva.plus 15.6.2004)


Suurpetohavaintoja kirjattiin noin 15 000

Viime vuonna Suomessa kirjattiin lähes 15 000 suurpetohavaintoa, kertoo Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Arvioiden mukaan vuoden 2003 lopussa Suomessa oli 800 karhua ja 150 sutta. Ilveksiä oli 920 ja ahmoja 125. Vuoteen 2002 verrattuna susi- ja ilveskannat olivat kasvaneet. Karhukanta oli pienentynyt hieman.

Tutkimuslaitoksen mukaan karhukannan maantieteellinen painopiste oli itäisin Suomi, missä esiintyi noin 40 prosenttia karhukannasta. Susikanta keskittyi itäisen Suomen kannanhoitoalueelle, mutta yksi pesintä havaittiin myös keskisen Suomen kannanhoitoalueella. Ahmoja esiintyi eniten pohjoisella poronhoitoalueella ja itäisessä Suomessa. Laji on muodostanut pienen lisääntyvän kannan myös läntiseen Suomeen.
(Kaleva.plus 15.6.2004)


Ministeriö vähensi karhulupia

Karhuja saa ampua ensi metsästyskaudella enintään 79 yksilöä. Maa- ja metsätalousministeriö julkaisi tiistaina kiintiön, joka on viime vuotta pienempi. Karhulupien vähennystä ministeriö perusteli metsästyslain kestävän käytön periaatteella ja EU:n luontodirektiivillä. Viime syksynä koko maassa olisi saanut ampua yhteensä 90 karhua, mutta vain 68 karhua kaadettiin. Karhunmetsästyskiintiö ei ole täyttynyt sen jälkeen, kun karhujen metsästys keväällä kiellettiin.

Elokuussa alkavassa jahdissa itäisellä poronhoitoalueella saa ampua 20 karhua ja läntisellä alueella seitsemän karhua. Poronhoitoalueen ulkopuolella riistanhoitopiirit saavat myöntää pyyntilupia enintään 52 karhulle. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos arvioi Suomessa olevan 935-990 karhua.

Ensi syksynä metsästystä painotetaan Pohjois-Karjalassa. Karhulupia on vähennetty muun muassa Kaakkois-Suomessa. Karhunmetsästystä ohjaamalla ministeriö pyrkii edistämään karhukannan levittäytymistä kohti Länsi-Suomea.
(Kaleva.plus 15.6.2004)


TE-keskukselta tärkeitä rahapotteja

Pohjois-Pohjanmaan Työvoima- ja Elinkeinokeskus on myöntänyt jälleen mojovan tukun seteleitä erilaisiin, seutukunnassa toteutettaviin hankkeisiin. TE-keskuksen rahoituksella on useiden hankkeiden kannalta ratkaiseva merkitys, sillä se käytännössä varmistaa aina yksittäisen hankkeen toteutumisen. Rahaa myönnettiin alueelle toukokuun aikana liki 600 000 euroa.

Merkittävän avustuksen sai myös Saloisten Jahtimiehet ry, jonka runsaan 67 000 euron potti on tarkoitettu Saloisten jahtimajan korjaukseen.
(Raahen Seutu 13.6.2004)


Mustikat säästyivät hallalta

Kun toukokuun alussa iskee heinäkuinen helle ja sen päälle monen viikon kylmä jakso, alkaa marjastajia hirvittää. Kävikö nyt niin, että marjat menivät ja halla söi? Metsäntutkimuslaitoksen tutkija Kauko Salo rauhoittelee marjastajia ja uskaltaa luvata jo ainakin kohtuullista mustikkasatoa Raahen leveyksille.

- Mustikan kukinta on sopivasti meneillään Raahen seudulla ja on menossa Oulun läänin yläosia kohti. Mitä ilmeisimmin nämä toukokuun pakkaset eivät ole Oulun läänin mustikan kukintaan vaikuttaneet, Salo toteaa.

Äitienpäivää edeltävällä viikolla hellejakso sai mustikat avaamaan kukkansa monin paikoin metsien reunoilla ja alavilla alueilla. Kukille kävi heikosti Joensuu-Vaasa -akselin eteläpuolella.

- Metsän sisällä on myös kohtuullisesti ollut kukintaa. Paikoin mitä olemme tarkastelleet, olemme laskeneet 200 kukkaa neliömetsillä, mikä tarkoittaa keskiarvoista satoa, Salo laskeskelee.

Nyt kukinnan ollessa parhaimmillaan, pakkasen olisi syytä pysytellä marjamaista mahdollisimman kaukana. Nollan ja parikin pakkasastetta mustikka kestää, mutta ei alle neljää astetta. Toissaviikolla oli paikoin maan pinnassa ankaria halloja ja jopa nuppuvaiheeseen saattoi tulla vikoja.

- Myös hilla kukkii avosoilla parhaillaan ja sitä koskee sama pakkassuositus. Korpihilla ei vielä kuki, joten toivotaan, että ennen juhannusta ei enää pakkasia tule, Salo toteaa.
(Raahen Seutu 13.6.2004)


Lohet takaisin jokiin

"Tuleva Itämeren lohipolitiikka tulee perustaa luonnonlohikannan varaan", painotti kansanedustaja Erkki Pulliainen (vihr.) Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin liittojen yhdessä järjestämässä kalatieseminaarissa lauantaina. Pulliainen vaati toukokuussa tehdyn lohiasetuksen kumoamista. Asetus aikaistaa lohikalastuksen alkua ja lisää näin pyyntiä merellä.

Maa- ja metsätalousministeriön mukaan asetuksen tarkoituksena on ollut kohentaa ammattikalastajien toimeentulomahdollisuuksia, muun muassa EU:n ajoverkkokalastuskiellon heikentäessä niitä lähivuosina.

Pulliainen painotti alustuksessaan, että kalakannan turvaaminen tulevaisuudessa vaatii panostusta luonnonlohituotantoon istutuslohen sijaan. Istutuslohen kuolleisuus on havaittu luonnonlohta suuremmaksi ja lisääntyvyys vähäisemmäksi. Tämän vahvisti myös tutkija Atso Romakkaniemi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta.

Pulliaisen mukaan EU:n Itämeren ajoverkkokalastuskielto tulee viime hetkellä, mikäli lohet halutaan palauttaa myös jokiin.

"Merilohta voi toki pyytää Itämeren lahdissakin, mutta pyynti on mitoitettava aikanaan niin, että painopiste on taloudellisesti parastuottoisimmassa ja tarkoin säädeltävissä olevassa jokipyynnissä", hän sanoi.

Kalatiet kiinnostivat

Lohenpyynti ja kalatiet tuntuivat kiinnostavan pohjoista kansaa. Oulun Lasaretti-hotellissa järjestetty seminaari houkutti paikalle liki sata kuulijaa ja keskustelijaa.

"On pitkästä aikaa hyvä, että puhutaan siitä, kuinka lohi voitaisiin palauttaa jokiin", kittiläläinen Ounasjoki-varressa asuva Mauri Taskila totesi.

"Kittilän alueen tärkeän matkailuelinkeinon kannalta lohien nousu jokiin on olennaista", lisäsi Inkeri Palola.

Molemmat olivat saapuneet seminaariin nimenomaan kiinnostuksesta oman alueen talouteen.

Talouskysymysten lisäksi kuuntelijoita huolestuttivat muun muassa dioksiinin vaikutus lohenpyyntiin sekä istutuskalojen suuren kuolleisuuden vaikutukset.

Pulliaisen ja Romakkaniemen lisäksi seminaarissa alusti tekniikan tohtori Riitta Kamula kalateihin liittyvistä teknisistä ratkaisuista sekä Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston johtaja Matti Hepola kalateihin ja lohenpyyntiin liittyvistä oikeudellisista velvoitteista.

Seminaarin päätteeksi Kemi- ja Ounasjokien vaelluskalakantojen jokiin palauttamista puolustava Lohijokitiimi ry. luovutti seitsemännen Pro-lohijoki -mitalin Oulun kaupungille.

Perusteluissa todettiin kaupungin suhtautuneen ennakkoluulottomasti vaelluskalan jokiin palauttamiseen. Kaupungin katsottiin myös olleen halukas etsimään väestörakentamisen seurauksena muuttuneelle jokiluonnolle uusia, luonnonmukaisia ratkaisuja soveltaen samalla vesituomioistuinten määräämiä hoitotoimia.
(Kaleva.plus 13.6.2004)


Hirvi pikavisiitillä rivitalossa

Kemi "Eipä ole tällaista komennusta aikaisemmin kohdalle sattunut", siivousfirman työntekijät Eija Kamppinen ja Minna Eerikkilä tuumaavat perjantaina iltapäivällä. Kaksikko siivoaa Kemin Rytikarissa rivitaloasunnon olohuonetta hirven jäljiltä.

Ja jälkeä on syntynyt. Siitä ei selviä aivan kevyellä kenttäsiivouksella, kun hirvi on porhaltaa olohuoneen ikkunasta sisään, viilettää aulan poikki, kääntyy jyrkästi vasemmalle työhuoneeseen ja loikkaa työhuoneen ikkunasta ulos.

Vielä iltapäivälläkin näky on hävityksen kauhistus niillä sijoilla, joilla väärään paikkaan joutunut luontokappale on tölvinyt menemään.

"Kelaan edelleen sitä, mitä kaikkea hajosi", talonemäntä kertaa.

Olohuoneesta menivät tuusan nuuskaksi televisio, stereot ja videot, lasimaljakoita ja mattoja. Kristallimaljakon jäännökset koristavat nyt takkaa. Työhuoneessa silityslauta ja farkut sotkeutuivat vereen; talonemännän posliinityöt saivat pirstalaista kyytiä, kun hirvi loikkasi sisätiloista takaisin ulos ja vapauteen.

"Ihme kyllä, työhuoneen tietokone jäi ehjäksi. Ja katso, kuinka siististi se tuli aulan läpi, vain pojanpojan kuvan kehyksiin jäi karvoja", hän esittelee.

Sirpaleita ja veren roiskeita on kaikkialla. Olohuoneen ikkunalta löytyi nahankappaleita, kun tunkeilija toikkaroi kolminkertaisen lasin läpi.

Mullikaksi epäillään

Kukaan ei ole itse eläintä havainnut, niin nopeasti kaikki kävi. Poliisin arvion mukaan kyseessä on ylivuotinen mullikka, eikä täysikasvuinen hirvi, sillä täysikasvuinen hirvi olisi putsannut olohuoneen katon lamput mennessään. Eläin ei myöskään ole törmäillyt ympäriinsä asunnossa: tuhoa ja pirstaleita on syntynyt vain sen etenemisreitillä.

Hirven vierailu ajoittuu noin kello puoli kymmenen seutuville aamulla. Talonemäntä lähti koiran ulkoiluttamisen jälkeen keräilemään kotikadulta sirpaleita.

"Olin poissa kymmenen minuuttia, sillä aikaa se tapahtui. En edes kuullut lasien helinää. Arvasin takapihan terassilla heti, että hirvi täällä on käynyt. Onneksi olimme koiran kanssa ulkona. Olin aivan shokissa ja mietin ettei vaan koira ole saanut sydänkohtausta."

Mutta pihalla ollut 12-vuotias vanha ja jo vähän reumavaivainen herrakoira oli viisaasti pysytellyt pois itseään kookkaamman nelijalkaisen tieltä.

Tilanteen nähtyään talonemäntä juoksi naapuriin, hälytti poliisit ja soitti miehelle töihin. "Aivan uskomatonta, mutta näinkin voi käydä. Minulla ei ole mitään hirveä vastaan, eihän se sitä tahallaan tehnyt. Sattui vaan nyt meidän huusholliin", hän päivittelee.

Rouva arvioi, että vieras aiheutti tuhansien eurojen tuhot, parkettikin on hiottava ja lakattava uudestaan. Vakuutusyhtiön edustaja on jo käynyt paikalla ja vakuutus korvaa vahingot. Mutta mielen päällä asiaa on pureskeltava vielä pitkään.

"Olen silti ehdottomasti edelleen tyytyväinen, että asumme lähellä luontoa. Täällä näkee jäniksiä ja monia lintulajeja", talonemäntä huomauttaa. Rivitalossa on kahdeksan asuntoa.

Vertavuotava hirvi juoksi pihamaalta ilmeisesti metsikköön ja ui läheisen Kattilanlahden yli. Poliisi arvioi, että eläin ei loukkaantunut pahasti. Paikallisen metsästysseuran jäsenet jäljittivät hirveä perjantaina.
(Kaleva.plus 11.6.2004)


Mobiilikalastuslupa-alueita lisätty viime vuodesta

Mobiilikalastuslupakokeilua on tänä kesänä laajennettu. Mobiililupa-alueita on nyt kolme, joita ovat Oulun kaupungin merialueet ja jokisuisto (SUISTO), Oulujoki Muhoksen kunnan rajaan saakka sekä Sanginjoen Lemmenpolku (JOKI) ja Oulujoen pääuoma Rautasillasta ylävirtaan Muhoksen Montan voimalaitokselle saakka (YHTEIS).

Oulun kaupunki otti vuosi sitten käyttöön mobiilin kalastusluvan ensimmäisenä maailmassa. Kesällä 2003 myytiin 976 mobiililupaa. Tänä kesänä lupia on myyty 85 ja ylivoimaisesti suosituin alue on Oulujoki ja Sanginjoen Lemmenpolku.

Kalastuslupia voi tilata matkapuhelimella 1.6.-31.8.2004 välisenä aikana 24 tuntia vuorokaudessa. Palvelu toimii seuraavien operaattorien liittymillä: DNA, Elisa, Saunalahti ja Sonera.

Lupa lähetetään noin 15 minuutin kuluttua tilauksen vahvistamisesta.

Kalastuslupa veloitetaan puhelinlaskun yhteydessä. Luvan hinta on 10 euroa ja kesto on 5-10 vuorokautta riippuen lupatyypistä ja alueesta. Lupatarkastaja tarkastaa kalastusluvan omalla matkapuhelimellaan.

Lisätietoja mobiililuvista, hinnoista, lupaehdoista ja -alueista sekä kalastuslupien myyntipisteistä osoitteista http://oulu.ouka.fi/tekninen/luonto/kalastusluvat/lupaehto.htm ja http://www.kalastus.muhos.fi.
(Kaleva Technopolis 11.6.2004)


Rauhoitetuista linnuista valtiolle 24 000 euroa

Riistaportin toiminnan jälkipyykki jatkuu yhä.

Iisalmelaisen riistanlihaa välittäneen Riistaportti Oy:n johtaja tuomittiin Iisalmen käräjäoikeudessa keskiviikkona korvaamaan valtiolle 24 373 euroa rauhoitetuista linnuista, jotka poliisi löysi kotietsinnän yhteydessä yhtiön pakastimista.

Lintuja oli noin 40, joukossa erilaisia vesi- ja pikkulintuja, haukkoja,pöllöjä ja muun muassa laulujoutsen. Lintujen arvo määräytyy ympäristöministeriön hinnaston mukaan, esimerkiksi laulujoutsenen hinta on yli 2 000 euroa.

Luonnonsuojelurikoksen lisäksi mies syyllistyi terveysrikokseen tai hengen, terveyden tahi omaisuuden suojelemiseksi annettujen määräysten rikkomiseen. Riistaportin tiloissa käsiteltiin vastoin lakia samoissa tiloissa sekä siipikarjaa, tässä tapauksessa metsäkyyhkyjä, että muuta riistaa.

Lisäksi hän otti vastaan tarkastamatonta lihaa, varastoi lihoja tiloissa, joita ei oltu hyväksytty siihen tarkoitukseen, ei pitänyt kirjaa tulevasta ja lähtevästä lihasta ja piti kaupan ruokatavaraa, joka oli terveydelle haitallista.

Oikeudessa mies kiisti kaikki syytteet. Esimerkiksi luonnonsuojelurikos oli hänen mielestään vanhentunut, koska hän ei ollut ottanut vastaan yhtään lintua vuoden 1998 jälkeen.

Käräjäoikeus kuitenkin katsoi, että rikos oli jatkuva, koska mies piti rauhoitetut eläimet hallussaan eikä antanut niitä viranomaisille. Näin vanhentuminen alkoi vasta takavarikkopäivänä joulukuussa 2002.

47-vuotias yrittäjä tuomittiin molemmista rikoksista yhteensä kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Takavarikoidut linnut, joista osaa säilytetään Kuopion luontomuseossa, tuomittiin valtiolle menetetyiksi.

Lintujen kohtalo paljastui loppuvuodesta 2002 kun poliisi pääsi Itä-Suomessa rehottaneen massiivisen salametsästyksen jäljille. Riistaportin varastoista Iisalmen teollisuuskylästä ja Lappetelästä löytyi tuhansia kiloja riistalihaa. Tutkimuksissa selvisi, että yhtiön kautta oli välitetty mm. laitonta hirven- ja karhunlihaa.

Salakaadoista on käyty käräjiä jo Nilsiässä, Nurmeksessa ja Iisalmessa. Nyt tuomittu Riistaportin johtaja sai tammikuussa ehdollisen tuomion laittoman saalin kätkemisestä. Yhtiön toiminnan jälkipyykki jatkuu edelleen. Poliisi tutkii vielä Riistaportin taloudenpitoon liittyviä asioita.
(Savon Sanomat 9.6.2004)


Kokkolan poliisi saanut yleisövihjeitä pesien hävittämiseen liittyen

Kokkolan poliisi on tiistai-illan ja keskiviikkoaamun aikana saanut pari yleisövihjettä Ykspihlajassa Yxpilahällorna-luotoryhmällä tehtyihin lintujen pesien hävittämiseen liittyen. Ulkopuolinen on nähnyt luotoryhmän tuntumassa ihmisiä viime sunnuntaina, mutta vielä ei ole varmaa liittyvätkö havainnot tehtyihin luonnonsuojelurikoksiin.

Joten on mahdollista, että luodoilla on käyty hävittämässä pesiä ja poikasia muulloinkin kuin sunnuntaina.

Luotoryhmällä on hävitetty järjestelmällisesti kymmeniä uhanalaisten lintujen pesiä ja poikasia. Teko paljastui maanantai-iltana, kun uhanalaisen selkälokin tutkimukseen liittyen luodoilla kävi lintuasiantuntija.

Luodolla pesii muun muassa elinvoimainen selkälokkien ja harmaalokkien sekayhdyskunta. Näiden lisäksi pesimälinnustoon kuuluu tiiroja, vesilintuja ja kahlaajia. Pesiviä lintupareja on noin sata.

Kokkolan poliisi tutkii asiaa ja pyytää asiasta jotain tietäviltä havaintoja numeroon 06–833 9234 tai nimettömään vihjepuhelimeen 06–822 5454.
(Keskipohjanmaa 9.6.2004)


Liito-oravakorvaukset hakuun heinäkuussa

Liito-oravan suojelusta voi alkaa hakea korvauksia todennäköisesti jo heinäkuun alusta lähtien. Eduskunta hyväksyi lakimuutoksen tiistaina ja laki on tarkoitus saada voimaan mahdollisimman pian. Tähän saakka liito-oravan suojelusta aiheutunutta haittaa on pidetty niin vähäisenä, että korvausten maksamista ei ole katsottu tarpeelliseksi.

Eduskunta hyväksyi lopulta liito-oravalain
Korvaukset voivat tulla kalliiksi valtiolle
Eduskunta hyväksyi tiistaina pitkään valmistelleilla olleen luonnonsuojelulain muutoksen. Merkittävin uudistus on se, että liito-oravan suojelusta voi jatkossa hakea korvauksia. Korvausta maksetaan, jos suojelu aiheuttaa maanomistajalle merkityksellistä haittaa. Toinen lakimuutoksen tuoma uudistus koskee liito-oravatapausten käsittelyaikoja. Lain voimaantulon jälkeen ympäristökeskusten on viipymättä tutkittava tapaukset, joissa liito-orava keskeyttää hakkuut tai rakennustyöt. Lain perusteluissa todetaan, että viipymättä tarkoittaa 30:ä päivää. 30 päivän pykälä herätti eduskunnassa kiistaa lainvalmistelun viime metreillä. Alunperin aikaraja oli tarkoitus määritellä metsälaissa, mutta ympäristöministeri Jan-Erik Enestam (r.) vaati, että raja poistetaan sieltä. Hän perusteli kantaansa sillä, että ympäristökeskuksia ei voida ohjailla muulla kuin luonnonsuojelulailla. Siihen pykälä lisättiinkin, tosin siis viipymättä -muotoon lievennettynä. On esitetty arveluja, että ympäristöministeriön virkamiehet painostivat Enestamia vaatimaan muutosta ja luopumaan kokonaan aikarajan määrittelystä. Meillä lehterillä istui henkilö ministeriöstä, joka oli tämän asian pyöräyttänyt näin päin ja kääntänyt ympäristöministerin pään , totesi lain eduskuntakäsittelyn aikana kansanedustaja Ahti Vielma (kok.). Uskoisin ja toivoisin, että ministeri nyt kuitenkin omassa ministeriössään ensimmäistä viulua soittaisi. Sitä en tiedä, onko näin , sanoi puolestaan maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Sirkka-Liisa Anttila (kesk.). Enestam ei vastannut MT:n soittopyyntöön tiistaina.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenet aikovat jatkossa seurata tarkoin, miten ympäristökeskukset noudattavat 30 päivän aikarajaa. Kansanedustaja Eero Lämsä (kesk.) pitää lakimuutosta selvänä parannuksena nykytilanteeseen. Hän muistuttaa, että liian pikaisetkaan käsittelyt eivät aina ole maanomistajalle eduksi, koska on vaara, että alueita suojellaan resurssipulan takia varmuuden vuoksi . Lämsä toteaa myös, että valtion budjettiin on varattava lisää rahaa suojelukorvauksia varten. Rahoituksesta päästään vääntämään kättä syksyn budjettineuvotteluissa.

Perustuslain mukainen

MTK:n ympäristöjohtaja Markku Tornberg sanoo, että on hyvä, että laki on viimein saatu perustuslain mukaiseksi. Hänen mukaansa kaksi kysymystä jää silti edelleen avoimeksi. Ensinnäkin on epäselvää, mitä tarkoitetaan merkityksellisellä haitalla. Tornbergin mielestä eduskunta olisi voinut olla jämäkämpi ja määrittää euromääräisen rajan. Nyt korkein oikeus joutuu vetämään linjan , Tornberg sanoo. Hän arvelee, että ennakkotapaus saadaan melko pian. Toinen avoimeksi jäänyt seikka on se, mitä tarkoitetaan lisääntymispaikalla eli paljonko liito-oravan pesäpuun ympärille on jätettävä puita pystyyn. Tähän kysymykseen saataneen linjaus lähiaikoina. Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö näet laativat parhaillaan yhteistä liito-oravakirjettä ympäristökeskuksille ja metsäkeskuksille. Ohjekirjeessä määritellään lisääntymisalue ja annetaan ohjeet siitä, miten liito-oravan liikkuminen maastossa pitää turvata. Tornbergin mukaan kirjeen sisältö on erittäin merkittävä, koska sillä linjataan käytäntöä kauas tulevaisuuteen. Kirje pitää laatia hyvin, koska huono ohje lisää ongelmia , Tornberg korostaa.

Kustannukset avoinna

Avoimet kysymykset eivät lopu tähän. Suojelun kustannuksista ei ole olemassa kuin vasta hyvin summittaisia arvioita. Ympäristövaliokunta totesi lausunnossaan, että valtion rahaa kuluu 900 000 euroa vuodessa. Valiokunnan puheenjohtaja Pentti Tiusanen (vas.) tosin huomautti, että summa voi olla kaksinkertainenkin. Kustannukset riippuvat hyvin paljon siitä, kuinka suuria suoja-alueita pesäpuiden ympärille jätetään. Lasku saattaa nousta valiokunnan arviosta merkittävästi, koska liito-oravia on todennäköisesti Suomessa selvästi luultua enemmän. Erään vanhan laskelman mukaan niitä on 14 500-54 200, mutta vuosi sitten arvioitiin, että määrä voi olla moninkertainen tähän verrattuna. Asiaa selvitetään ympäristöministeriön kolmivuotisessa liito-oravatutkimuksessa, joka alkoi viime kesänä. Lisäksi on muistettava, että liito-oravia on esiintynyt myös kaavoitetuilla tonteilla. Esimerkiksi Espoossa liito-orava keskeytti viime vuonna rakentamissuunnitelmat viiden miljoonan euron arvoisella tontilla. Ympäristövaliokunta on jopa väläytellyt mahdollisuutta, että liito-orava poistetaan siitä EU-direktiivistä, jonka perusteella laji on suojeltu. Tätä harkitaan kuitenkin vasta sitten, kun laskelma liito-oravien määrästä valmistuu. Maanomistajat voivat hakea suojelukorvauksia heti, kun laki tulee voimaan. Toiveissa on, että se tapahtuu heinäkuun alussa.
(Maaseudun Tulevaisuus 9.6.2004)


Salamalta voi suojautua yksinkertaisin keinoin

Kun tuntuu siltä, että tukka nousee pystyyn, on salamaniskun todennäköisyys erittäin suuri. Lähistön sähköpylväissä tai puissa näkyvät purkaukset kertovat myös mahdollisesta vaarasta. Iskun kohteeksi joutumista ei voi estää. Suojautuminen on kuitenkin yksinkertaista ja helppoa.

Ukonilmalla sateenvarjon käyttö tai puun alle meneminen on erittäin vaarallista. Mikä suojaa rankkasateelta voi houkutella salaman. Rakennusten ukkossuojaus perustuu iskun johtamiseen mahdollisimman turvallisesti maahan. Katolle asennettu ukkosenjohdatin houkuttelee lähelle iskevän salaman. Johdatin ohjaa iskun maahan, jossa tulisi olla rengasmainen johdin sähkömaadoituksen ja ukkosenjohdattimen johtimien yhdistämiseksi. Jos talon ukkossuojaus on kymmeniä vuosia vanha, se olisi hyvä tarkistuttaa. Suojaukseen käytettävä kuparikaapeli hapettuu vuosien saatossa, kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Tapio Tuomi. Salama kulkee parhaiten johtavia rakenteita pitkin. Tällaisia ovat muun muassa televisioantenni ja savupiippu.

Oleskeltaessa sisätiloissa ukonilmalla, turvallisinta on huoneen keskellä kaukana sähkölaitteista, tulisijasta, ovista ja ikkunoista. Sähkölaitteiden ja lankapuhelimen käyttöä tulisi välttää ukonilman ollessa lähellä, kännykän käyttö on turvallista. Polkupyörällä tai moottoripyörällä ei pitäisi ajaa ukonilmalla. Kulkuvälineiden läheisyydestäkin tulisi poistua. Autossa on kuitenkin turvallista olla.

Kumisaappaat eivät iskulta suojaa. Salaman iskemäksi voi tulla yhtä hyvin kumisaappaat jalassa kuin ilmankin. Pellolla iskua voi yrittää välttää kyykistymällä jalat yhdessä. Salaman iskiessä lähistölle, maahan syntyy askeljännite. Erillään olevat jalat joutuvat eri jännitteisiin ja sähkövirtaa ohjautuu kehoon. Askeljännitettä vastaan kumisaappaista voi olla hyötyä.
(Maaseudun Tulevaisuus 9.6.2004)


Hauki löysi kuninkaansa

Piipsjärven haukikuningas vuosimallia 2004 on vihantilainen Pasi Harju. Tittelinsä ja uuden ruohonleikkurin Alpuan mies ansaitsi 7 790-grammaisella hauellaan.

– Kala kävi kiinni puoli kahden maissa tuolla keskellä järveä. Paikka on sama kuin monena monena vuonna. Hauki väsyi yllättävän helposti, suunnilleen varttitunnissa, Harju kertoi. Hauki tarttui Harjun kuparin väriseen lusikkaan alaleuastaan.

Vaikka Harju asuu lähellä kisajärveä, hän vakuutti palkintojen jaon jälkeen käyvänsä Piipsjärvellä kalassa vain kilpailuissa.

– Yksikään Piipsjärven kuninkuuskisa ei kuitenkaan ole jäänyt väliin, Harju mainitsi. Kuninkuudesta on kilpailtu jo pitkään, sillä edes järjestäjät eivät pystyneen sanomaan, milloin perinne on aloitettu.

Lauantain kisaa häiritsi jonkin verran sangen kova tuuli. Harju kertoi, että heidän venekuntansa oli kalastanut koko päivän keskellä järveä. Välillä apajilta oli kuitenkin ollut pakko poistua, sillä uistimen veto oli käynyt mahdottomaksi aallokossa.

– Itse tykkäisin siitä, että kilpailu järjestettäisiin yöllä, kuten aikaisemmin. Silloin tuuli on yleensä rauhallisempaa, Harju vinkkasi järjestäjien suuntaan.

Piipsjärven haukikuninkaan kruunua tavoitteli 138 kalastajaa.

Tulokset: 1) Pasi Harju 7790, 2) Jaakko Myllykangas 5330, 3) Petri Tuohimaa 4475, 4) Heikki Junkkonen 4300, 5) Kari-Pekka Harju 3365, 6) Tauno Rotonen 3180, 7) Juha Möttönen 2945, 8) Teemu Jussinniemi 2925, 9) Juha Ahorinne 2670, 10) Mika Kaurala 2655.
(Pyhäjokiseutu 9.6.2004)


Uusi supervirus muhii

Asiantuntijat varoittavat uudesta superviruksesta. Plexus.a-mato on rakennettu MyDoomin lähdekoodin pohjalta, ja se hyödyntää samoja Windowsin haavoittuvuuksia kuin Blaster- ja Sasser-madot.

Tietoturvayhtiö Kasperskyn mukaan suuria määriä tietokoneita on saastunut niin kutsutun RPC-DCOM -haavoittuvuuden kautta, johon on kuitenkin ollut paikkaus saatavilla jo vuoden päivät. Windows-käyttäjien tulisi päivittää koneensa virustorjuntaohjelmat välittömästi.

Microsoftin sivuilta löytyy kuvaus RPC-DCOM -haavoittuvuudesta.

Plexus.a tulee sähköpostin liitteenä. Viestin sisältö vaihtelee, mutta liitteen koko pysyy aina samana, kirjoittaa Zone-H. Liite on pakattuna 16,208 bittiä ja 57,856 pakkaamattomana.

Mato kopioi itsensä tietokoneelle ja tekee Windowsin rekisteriin muutoksia, jolloin se käynnistyy automaattisesti kun kone käynnistetään. Mato kerää sähköpostiosoitteita ja lähettää itseään niihin. Lisäksi mato löytää tiensä jaettuihin kansioihin, joita esimerkiksi vertaisjakeluohjelmat käyttävät.

Mato tutkii myös ip-osoitteita löytääkseen LSASS-haavoittuvuudelle alttiita koneita. Kasperskyn virustorjuntaohjelmien käyttäjät joutuvat päivittämään ohjelmansa käsin, sillä Plexus.a lamauttaa virusohjelman päivityslinkin. Sokerina pohjalla Plexus jättää takaportin auki, jotta hyökkääjä voi imuroida koneen tiedostoja tai ladata koodia koneeseen.
(Kaleva Technopolis 4.6.2004)


Pakastelinnut käräjillä Iisalmella

Iisalmelaisen Riistaportti Oy:n johtaja sai Iisalmen käräjäoikeudessa tänään syytteen luonnonsuojelurikoksesta ja terveysrikoksesta.

Poliisi löysi yhtiön varastoista pakastettuna puolensataa lintua, joukossa paljon rauhoitettuja harvinaisuuksia. Syyttäjän mukaan kyseessä on luonnonsuojelurikos. Hän vaatii lintujen arvona valtiolle liki 25 000 euroa.

Lintujen kohtalo paljastui toissa vuonna, kun poliisi pääsi Itä-Suomessa rehottaneen laajan salametsästyksen jäljille. Laitonta hirven- ja karhunlihaa oli välitetty ostajille iisalmelaisyhtiön kautta. Salakaadoista on jo käyty käräjiä ja annettu tuomioita Iisalmessa, Nilsiässä ja Nurmeksessa.

Syytetty kiisti kaikki syytteet. Hänen mukaansa väitetty luonnonsuojelurikos on vanhentunut, eivätkä kaikki linnut olleet rauhoitettuja.
(Savon Sanomat 8.6.2004)


Metsäpalot työllistivät palokuntia

Viikonloppuna kärysi useissa metsissä eri paikkakunnilla. Lauantaina päivällä paloi 20 aarin alue Merijärvellä, Alavieskantien varressa. Palon alle jäivät pellot ja risukot.

Lauantaina palokuntaa tarvittiin myös Ylivieskassa, jossa metsää paloi hehtaarin alueelta.

Tämän palon syy on todennäköisesti maanomistajan nuotiointi.

Metsäpaloja oli myös Reisjärvellä ja Nivalassa.
(Pyhäjokiseutu 7.6.2004)


Makkara, joka on hirveä ?

– Usean kunnan alueella on käynnistymässä hanke, jossa etsitään uusia tapoja hyötyä luonnosta. Puu on menettänyt hintansa, pellosta ei paljon tule ja näissä kunnissa on vain muutama isompi työtä tarjoava tehdas. Pohjimmiltaan kyse on kylien elävänä pitämisestä. – Se on lampaan suoleen tehty nakinmuotoinen hirven ja sian lihasta valmistettava täyslihamakkara, joka on maustettu luonnon aineilla. Maustamisessa on kaksi linjaa: katajainen ja valkosipulinen. Makkara valmistetaan Ylivieskan Sikabaarissa.

– Olemme teettäneet koe-erän ja sitä on maistatettu kyläläisillä ja matkailijoilla. Sekä rakenne että maku ovat saaneet hyvät arvosanat. Maustamisen voimakkuusastetta pitää vielä katsoa. Tarkoituksemme on lähteä kesällä Oulun valkosipuliyöhön maistattamaan makkaraa. Se on sellainen isompi testitilaisuus, jossa tutkitaan myös tekemisen taloudellista pohjaa. Jos kaikki saadaan järjestettyä, niin aiomme myös Saksan joulumarkkinoille.

– Tämä on nimetty Kairanmaan hirvimakkaraksi. Joitain muitakin tuotteita on lähiaikoina tulossa. Yksi todennäköinen on Kairanmaan perinnekierros matkailupuolella.

– Jonkin verran, vaikka emme ole myyneet sitä voimakkaasti. Toimintarakenne on nyt saatu ylös. Markkinointi on yksin liian kallista ja työlästä, siihen pitäisi olla muutaman yrityksen yhteistoimintaa.
(Pyhäjokiseutu 7.6.2004)


Kalat ja kalastajat kilpasilla Oulaisten koskissa

Pyhäjoki sai myönteistä palautetta viikonloppuna perhokalastuksen SM-kisoihin osallistuneilta perhostelijoilta.

Erityisesti kohtuullisen vahva harjuskanta suorastaan ihmetytti kauempaa tulleita. Kisaan osallistui vajaat parikymmentä perhokalastajaa Jyväskylän pohjoispuolelta.

Mittelö oli kovatasoinen, sillä mukana oli kolme MM-kävijää. Silloilta ja rannoilta seuranneille kilpailu saattoi olla pienoinen pettymys. Komeita heittoja ei joella juuri nähty. Kilpailijat larvastivat eli tekivät pieniä vippailuja raskaita perhoja käyttäen ja joessa pitkällä kahlaten. Ajatuksena oli löytää vieraista koskista syvät painaumat, joissa kalat viihtyvät.

Tapahtumassa kalat ja kalastajat olivat oikeasti kilpasilla, sillä koukkuun jääneet vonkaleet vapautettiin takaisin koskeen mittauksen jälkeen. Perhoissa käytettiin väkäsettömiä koukkuja.

– Kalat päästetään vapaaksi, jotta luonnollinen kanta säilyisi ja vahvistuisi. Istutettu kirjolohi ei joessa lisäänny ja sitä kilpailujen ulkopuolella Pyhäjoesta ainakin itse otan ruokakalaksi, Pekka Ikola selvittää ”pyydä ja vapauta” -kalastuksen ideaa.
(Pyhäjokiseutu 7.6.2004)


Riihimäen erämessuilla yli 50 000 kävijää

Kuudennettoista Riihimäen kansainväliset erämessut päättyivät tänään. Torstaina alkaneilla messuilla kävi yli 53 500 messuvierasta ja näytteilleasettajia oli yli 500.

Professori Eero Helle Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta totesi jo messujen avajaispuheessa, että messujen aihepiiri puhuttelee huomattavaa osaa suomalaisista, koska juuremme ovat luonnossa.

- Jotta emme ylittäisi luonnon kestokykyä, meidän on tunnettava luontoa riittävästi ja tiedettävä etenkin ihmistoiminnan vaikutuksista siihen, Helle totesi.

Seuraavat kansainväliset erämessut järjestetään vuonna 2006.
(Kaleva.plus 6.62004)


Poronvasoille radio kaulaan

Kun tutkija Harri Norberg työporukoineen oli jättämässä Käsivarren paliskunnan vasotusaidan Kelottijärven kupeella, maiseman vahdiksi jäi korkeuksiinsa kiertelemään sapuskaa etsivä yksinäinen merikotka. Se piti silmällä maisemaa, jossa pienimmät vasat olivat muutaman tunnin ikäisiä ja lisää oli tulossa. Samaan panoraamaan mahtuivat poikkeuksellisesti niin tutkijat kuin tutkittavat. Käsivarren paliskunnassa on kolmatta vuotta menossa tutkimus, jossa radiolähettimillä selvitetään vasakuolleisuutta ja sen syitä. Kaulapannan radio aktivoituu lähettämään signaalia, kun vasa on liikkumatta kaksi ja puoli tuntia, mikä tulkitaan sen kuolemaksi.

Käsivarressa tiedetään jo ennakolta, että tulokset peilaavat lähinnä kotkan ja poron vuorovaikutusta toisin kuin esimerkiksi Kuusamossa. Siellä samanlainen tutkimus tulostaa ennen muuta karhun porotaloudelle aiheuttamaa hävikkiä.

Käsivarressa pannan saa kaulaansa kolmisensataa vasaa, Oivangin ja Kallioluoman paliskunnissa Kuusamossa parisataa. Venyvästä pannasta ei ole kasvavalle vasalle haittaa ja se poistetaan yleensä puolen vuoden kuluttua, mikä Käsivarressa tarkoittaa joulukuista erotusta Naimakassa.

Vasakuolleisuus on kahden vuoden tulosten perusteella ollut Käsivarressa keskimäärin 5-6 prosenttia. Ensimmäisenä tutkimusvuonna kuolleista vasoista löytyi kymmenen, joista kotka ruuaksi oli joutunut yli puolet. Tämä vuosi näyttää Harri Norbergin mukaan Käsivarressa poikkeuksellisen hyvältä, koska taustalla on porojen kannalta erityisen hyvä talvi.

"Kaikkein pienimmätkin radiomerkityt vasat ovat selvinneet sen yli ihan hyvässä kunnossa. Huonoina talvina ne kuolla kupsahtavat ensimmäisinä. Nyt näyttää, että lähestulkoon kaikki ovat selvinneet. Tutkimusmielessä jopa toivoisi vaikeampia talvioloja, jotta nähtäisiin niiden vaikutus."

Jos luonto heittäytyy talvella poroille oikein häijyksi, sen ankaruutta voidaan paikkailla kehittyneellä ruokinnalla.

Aivan ongelmaton lähetinpanta ei ole. Emä on aika herkkä alle kolmen vuorokauden ikäisestä vasastaan, jonka outo ja ylimääräinen osa saattaa johtaa hylkäämiseen.

"Ellei emä enää hyväksy vasaansa, radio otetaan pois. Yhteiselo on palautunut aina, kun radio on poistettu", Norberg kertoo. Emä aistii vasansa haistelemalla ja äänen perusteella.

Ivalon ja Oivangin paliskunnissa vasakuolemia tutkittiin samalla menetelmällä 1999-2001. Kuolleisuus vaihteli eri alueilla 3-22 prosenttiin. Ivalossa 41 prosenttia löydetyistä radiolähetinvasoista oli joutunut kotkan saaliiksi, Oivangissa suurin kuolinsyy oli karhu, 17 prosentissa löydetyistä radiolähetinvasoista. Tosin puolet Oivangin löydetyistä kuolleista vasoista yhdistettiin karhuun, mutta jäännökset olivat liian pienet ehdottomaan varmuuteen.

Radiopantatutkimusta tehdään Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) johdolla eri yhteistyötahojen kanssa. Sitä rahoittavat laitos itse sekä maa- ja metsätalousministeriö sekä ympäristöministeriö. Vaikka tutkimusjaksot periaatteessa ovat usean vuoden pituisia, rahoitus tulee vuoden pätkinä, mikä Norbergin mukaan on tietty epävarmuustekijä. Seurantatulokset viimeiseltä kahdelta vuodelta valmistuvat kesän poroparlamenttiin.
(Kaleva.plus 6.6.2004)


Mies loukkaantui hirvikolarissa Pyhäjoella

Pyhäjoella sattui hirvikolari sunnuntaiaamuna kello 02 jälkeen. Miehen kuljettama henkilöauto oli menossa kohti Raahea, kun Pyhäjoen kirkonkylältä vajaa kilometri Raahen suuntaan oli tullut hirvi tielle. Auton kuljettaja ei ehtinyt väistää, vaan auto törmäsi hirveen. Auto vaurioitui pahoin ja muun muassa katto painui sisään.

Auton kuljettaja loukkaantui lievästi, mutta auton kyydissä ollut henkilö ei vahingoittunut.

Hirvi loukkaantui pahoin takapäähän. Poliisi joutui lopettamaan eläimen.
(Kaleva.plus 6.6.2004)


Saaliskala ansaitsee hyvän kohtelun

Suomen eläinsuojeluyhdistys muistuttaa kesäkalastuskauden alussa saaliskalojen kohtelusta.

Yhdistyksen tiedotteessa korostetaan, että kalat selkärankaisina tuntevat huomattavasti kipua. Kaikille eläimille, myös kaloille, on väärin tuottaa kärsimystä.

Kala tulee tainnuttaa heti vedestä nostamisen jälkeen lyömällä sitä napakasti silmien taakse. Tainnutuksen jälkeen veri pitää laskea pois katkaisemalla sydämestä kiduksiin johtavat verisuonet kurkusta. Pienet onkikalat voi lopettaa vääntämällä niskan poikki.

Tainnutettu ja verestetty kala on maukkaampaa ja säilyy pidempään, kuin veneen pohjalla tukehtumalla kuollut lajitoverinsa. Eläinsuojeluyhdistys muistuttaa myös siitä, että kalat kuuluu lopettaa, vaikka saalista ei käytettäisikään.

Verkot, katiskat ja muut pyydykset tulee kokea päivittäin. Eläinsuojelulaki puolestaan kieltää elävän kalan käyttämisen syöttinä. Pyydykset ja pyyntivälineet pitää säilyttää niin, ettei niistä aiheudu vaaraa eläimille tai luonnossa liikkujille.
(Pyhäjokiseutu 4.6.2004)


Pyhäjokimelonta jälleen viikkoa ennen juhannusta

13. Pyhäjokimelonta kutsuu jälleen tuttuun tapaan viikkoa ennen juhannusta. Pyhäjärvi-osuus on jätetty reitistä pois, ja melonta lähtee Pyhäjärven puolelta Jokiniskan taukopaikalta keskiviikkona 16.6. Melonta päättyy jokisuulle Pyhäjoelle sunnuntaina 20.6.

Reitti tarjoaa niin rauhaisaa suvantoa kuin ryöppyävää koskeakin. 36 kilometrin mittaiselle rauhaisalle yläjuoksuosuudelle lähdetään keskiviikkona aamukymmeneltä. Yöpyminen on Kärsämäellä, josta matka jatkuu torstaina Haapaveden Kylpyläsaareen yli Kirkkojärven selän.

Perjantaina kokoonnutaan Mieluskylän Sysirantaan perinteiseen tilaisuuteen ja lähdetään melomaan 21 kilometrin mittaiselle koskiselle alajuoksuosuudelle. Illalla rantaudutaan Oulaisissa Väinölänrantaan, jossa matkaa vauhditetaan lauantaina aamuyhdeksältä Pyhäjokiseudun 50-vuotiskahvituksella. Tarjoilua on kaikelle yleisölle puhallinseitsikon musiikin tahdissa. Oulaisista matka jatkuu Merijärven Pyhänkoskelle, jossa on illalla ohjelmaa ja koskenlaskunäytös.

Sunnuntai on viimeinen melontapäivä ja reitti päättyy Pyhäjoelle iltapäivällä. Matkan varrella on tauko- ja ruokailupaikkoja, joihin kylätoimikunnat järjestävät tarjoilua.

Pyhäjokimelonnan vetäjät ovat tutut: tapahtuman isä Esa Pyhälä ja pohjoisen melojien kuninkaaksi kutsuttu Jussi Riihinen Haukiputaalta. Tapahtuman järjestäjiä ovat perinteiseen tapaan Pyhäjokilaakson Vesiliikkujat, Pyhäjokiseudun Latu, OULUN Eteläinen -lehti ja Pyhäjokiseutu, alueen kunnat ja jokivarren kylätoimikunnat sekä Pyhäjokialueen Kotiseutuliitto.
(Oulun Eteläinen 3.6.2004)


Säkeittäin hirven luita löytyi maastosta

Kuopion poliisi tutkii Haminalahdesta säkeissä löytyneitä hirven luita jäterikkomuksena.

Kuopion Haminalahdesta Joutenjärven metsäautotien varresta löydettiin viime viikolla useita säkillisiä täynnä hirven luita.

Poliisi selvittää, ovatko luut viime syksyn hirven metsästyksen jälkeen metsään dumpattuja. Silloin säkkien jättäjä olisi syyllistynyt ympäristön roskaamiseen.

Luiden alkuperää pyritään selvittämään kuitenkin myös sen varalta, jos luut ovatkin seurausta salametsästyksestä.

Kuopion seudulla salametsästys-tapauksia ei ole viime aikoina ollut poliisilla tutkinnasta, mutta Ylä- ja Koillis-Savossa tapauksia on selvitelty vyyhdeittäin.
(Savon Sanomat 1.6.2004)


Metsähallitus jatkaa karhuhaaskojen pitoaikaa

Metsähallitus jatkaa karhuhaaskojen pitoaikaa kahdessa luontomatkailuyrittäjän ylläpitämässä karhunkuvauskohteessa Kuhmossa Venäjän rajan tuntumassa. Haaskojen pito sallitaan kohteissa seuraavan kolmen vuoden ajan syyskuun loppuun saakka. Jatkoaikaa kokeillaan uuden karhututkimuksen tekemisen ja luontomatkailun kehittämisen perusteella kolmen vuoden ajan. Karhuhaaskojen jatkoaika tuo metsästysrajoituksia noin 1 800 hehtaarin alueelle Kuhmon valtion mailla. Karhunmetsästys alkaa Suomessa 20. elokuuta.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos aloittaa ainutlaatuisen tutkimuksen haaskoilla käyvistä karhuista. RKTL suunnittelee tutkimusta haaskaruokinnan vaikutuksista pannoittamalla joitakin haaskoilla käyvistä karhuista. Karhun haaskaruokinnan vaikutuksia ei ole aiemmin tutkittu.

Karhuhaaskojen pito luontomatkailua sekä karhujen katselua ja valokuvausta varten on herättänyt runsaasti ristiriitoja metsästäjien ja luontomatkailuyrittäjien välillä. Kainuun riistanhoitopiiri ei pidä järkevänä, että alueen karhut olisivat ruokinnan piirissä koko aktiivisen hereilläolon aikansa.

Metsästäjien mielestä karhut pentuineen tottuvat ruokinnan seurauksena ihmisiin ja niiden yksipuolinen ruokinta voi aiheuttaa karhujen perimässä myös geneettisiä muutoksia. Riistanhoitopiirin mielestä alueen karhujen pitäisi antaa edes osa kesästä antaa elää luonnollista elämää.
Karhunkuvausta Kuhmossa harjoittavat yrittäjät ovat saaneet pitää haaskoja metsästysaikana jo aiemminkin vuodesta 1999 lukien, aluksi rajavyöhykkeen puolella ja vuodesta 2002 alkaen myös rajavyöhykkeen ulkopuolella. Jos tutkimustieto ei tue haaskaruokintaa metsästysaikana, niin Metsähallituksen mukaan haaskoja ei enää jatkossa sallita metsästysaikana.
(Kaleva.plus 25.5.2004)


Tenolla lohenpoikasia luultua vähemmän

Tenojoessa vanhempien lohenpoikasten tiheydet eivät ole lisääntyneet pitkällä aikavälillä, vaikka näin arvioitiin tapahtuvan vuosien 1989-1990 kalastuksen säätelytoimien seurauksena.

Tänään perjantaina Oulun yliopistossa tohtoriksi väittelevä lohitutkija Eero Niemelä sanoo, että hyvistä elinympäristöistä huolimatta lohenpoikasmäärät ovat jääneet Tenolla odotettua pienemmiksi, mikä pitkällä aikavälillä johtuu liian vähäisestä kutukalamäärästä.

"Tenon vesistössä ei ole riittävästi vanhempia poikasia, koska isoja naaraslohia ei ole ollut tarpeeksi. Sellaisina vuosina, kun jokeen tiedetään nousevan vähemmän kaloja, kalastusta tulisi säädellä. Suomen ja Norjan kalastussopimuksen muotoa tulisi tulevaisuudessa muokata sellaiseksi, että jo etukäteen voitaisiin reagoida saalismäärien vaihteluihin", hän kertoo.

Lohikannat vaihtelevat

Niemelän johtopäätökset perustuvat yli neljännesvuosisadan jatkuneeseen lohikantojen seurantaan. Sen mukaan Tenossa ei ole nähty sellaisia lohimääriä, mitä olisi voinut odottaa. Hänen mielestään pyynti pitäisi sopeuttaa kannan kulloisenkin kehittymisen suuntaan.

"Tenon lohikannat vaihtelevat voimakkaasti, jolloin parhaimpina vuosina kappalemääräiset saaliit ovat olleet jopa nelinkertaiset heikoimpiin vuosiin verrattuna. Tenon vesistöstä on saatu parhaimmillaan noin 60 000 lohta vuosittaisen saaliin ollessa noin 140 tonnia."

Niemelä on huomannut, että hyvien lohikesien kalastusinto jatkuu niitä seuraavina huonompina lohikesinä. Kuitenkin lohimäärien vähentyessä kalastusta pitäisi vähentää ja varsinkin emokalojen kuturauha taata.

Niemelän mielestä huonotkaan lohivuodet eivät olisi niin huonoja, jos lohenkutua autettaisiin rauhoituksilla. Esimerkiksi elokuun lopussa pyydetyillä suurilla naaraslohilla olisi paljon suurempi merkitys luonnolle kuin ihmiselle.

Ympäristötekijät pysyneet vakaina

Tenolla ympäristötekijät ovat vakaat, eivätkä ne suurestikaan vaikuta lohimääriin. Sen sijaan ihmisen omilla toimilla saaliit voisivat olla vielä paremmat. Tenon lohikantojen vaihtelu on ollut säännöllistä, jolloin hyvät kannat ovat toistuneet 6-8 vuoden välein.

Niemelä sanoo, että Tenon kalastuksen säätelyssä täytyykin ajatella kokonaisuutta. Keväisin vuonossa kalastus kohdistuu suuriin kaloihin. Samoin tapahtuu Tenon alaosassa, missä alkukesän pyynti on hektistä. Sen sijaan joen koskiosuuksilla naaraslohia voidaan pyytää kolme kuukautta.

Hänen mielestään pyyntiä pitäisi tarkemmin kohdentaa ja järkiperäisesti rajoittaa jo siitä hetkestä, kun suuret kutulohet nousevat jokeen.

Pohjoiset joet poikkeuksellisia

Niemelä pitää Tenoa ja muita Pohjois-Norjan sekä Kuolan jokia poikkeuksellisina, sillä niissä lohikannat ovat pitkään pysyneet vakiona. Muualla tapahtuneet lohikantojen pienentymiset johtuvat elinympäristön heikentymisestä, liikakalastuksesta ja lohien suuresta merikuolleisuudesta.

"Tenolla ja muissa pohjoisissa joissa ainoa huono asia on suurten eli neljä vuotta meressä kasvaneiden lohien määrän vähentyminen. Isot kutukalat olisivat Tenossakin todella tärkeitä", hän painottaa.

Tenon, Norjan rannikon ja Pohjois-Atlantin tähänastisilla kalastuksen säätelytoimilla on ollut merkitystä. Niemelä sanoo, että niiden ansiosta Tenossa ja Tenovuonossa on pystytty ylläpitämään monimuotoista lohenkalastusta.

Tutkimusta 25 vuoden ajan

Niemelä sanoo, että vain pitkäkestoinen, jopa kymmeniä vuosia kestävä seuranta on auttanut ymmärtämään Tenojoen vesistön monimuotoisen lohikannan dynamiikkaa. Näin kantojen arvioinnissa käytetyt menetelmät ovat olleet luotettavia ja vuosittain samoja.

Niemelä on 25 vuoden ajan selvittänyt Tenojoen vesistön lohenpoikastiheyksien vaihtelua ja siihen vaikuttavia tekijöitä virtaavan veden erilaisissa olosuhteissa.

"Tutkimuksessa olen myös selvittänyt kesän eri ajankohtien vaikutusta lohenpoikasten tiheyksiin ja arvioinut, voidaanko elinympäristömallia käyttää poikastiheyksien tavoitetason määrittämisessä ja onko Tenojoen vesistön tutkimusalueilla jo riittävä poikasmäärä", hän kertoo.

Tenojoen lohikannan rakenteen vaihtelua ja suhdetta poikasmääriin hän on selvittänyt saaliiden ennustamista arvioidessaan.

Väitöstilaisuus järjestään 28.05.2004 klo 12.00 Oulun yliopiston Kuusamonsalissa.
(Kaleva.plus 27.5.2004)


Vasoja tappanut karhu ammuttiin Sallassa

Sallan Onkamojärvellä poroaidassa vasoja tappanut karhu saatiin ammuttua viime yönä. Karhun tappamiseen oli maa- ja metsätalousministeriön erikoislupa.

Poliisin mukaan karhu oli tullut takaisin poroaitaan, jolloin se ammuttiin vahinkopaikalle.

Karhun epäillään menneen aitaan keskiviikkoyönä. Vasotusaidassa oli useita kymmeniä vaatimia, joista osa on vasonut ja osa on vielä vasomatta. Karhu tappoi varmuudella ainakin neljä vasaa ja peitti raadot sammaleella.

Poliisin mukaan ampumisen aikaankin karhu oli ajattamassa poroja, tällä kertaa vaadinta.

Karhu oli kooltaan noin 70 kilon painoinen ja nyljettynä lihapainoltaan 46 kiloa. Etutassu oli leveimmältä kohdaltaan 12 senttimetrin mittainen.
(Kaleva.plus 29.5.2004)


Karhu tappoi vasoja Sallassa

Karhu on tappanut neljä vasaa vasotusaidassa Sallan Onkamossa. Karhun epäillään menneen sisälle aitaan jo keskiviikon ja torstain välisenä yönä, karhu on nähty tämän jälkeen aidassa useita kertoja. Vastusaidassa oli useita kymmeniä vaatimia, joista osa on vasonut ja osa vielä vasomatta. Poliisin mukaan karhu on tappanut varmuudella ainakin neljä vasaa ja peittänyt raadot sammaleella.

Maa-ja metsätalousministeriö on myöntänyt Sallaan karhun kaatoluvan, karhua ei ole kuitenkaan vielä tavoitettu.
(Kaleva.plus 28.5.2004)


Ouluun Suomen suurin tuulivoimala

Ouluun rakennetaan Suomen tähän mennessä suurin, kolmen megawatin tuulivoimala. Suomalainen tuulivoimalatoimittaja WinWinD Oy ja PVO-Innopower allekirjoittivat toimitussopimuksen voimalasta keskiviikkona.

Tuulivoimala toimitetaan Oulun Vihreäsaareen syksyllä 2004, mikäli lupaprosessi etenee suunnitellussa aikataulussa. Maailmanlaajuisestikin vastaavan kokoluokan voimaloita on asennettu vain muutama kappale, jotka kaikki ovat vielä testivaiheessa.

WinWindin mukaan sopimus on yhtiölle merkittävä, koska näin suuren kokoluokan voimaloiden kysyntä on kansainvälisestikin kovassa kasvussa. Yhtiö toimittaa voimalan ns. avaimet käteen -periaatteella. Sopimuksen kokonaissumma on noin kolme miljoonaa euroa.

Oulussa, Iissä ja Helsingissä toimiva WinWind on kehittänyt uudenlaisen teknologian tuulivoimalan voimayksikköön. Huolellisesti mitoitettu ja hitaasti pyörivä matalakierroskoneisto tekee tuulivoimalasta pitkäikäisen ja luotettavan. WinWindin rakentamat tuulivoimalat ovat suurelta osin kotimaista työtä. Alihankkijoina toimivat mm. Metso ja Suomen ABB. Kolmen megawatin kokoinen tuulivoimala tuottaa vuosittain sähkömäärän, joka vastaa noin kolmen tuhannen kerrostalokaksion energiatarvetta.

WinWind valmistaa ja myy sekä yhden että kolmen megawatin tehoisia tuulivoimaloita, joiden vienti mm. Ranskaan ja Portugaliin on käynnistynyt. PVO-Innopowerilla on tuotantokäytössä kahdeksan kappaletta yhtiön yhden megawatin voimaloita.
(Kaleva.plus 27.5.2004)


Hirvionnettomuuksia aiempaa vähemmän

Hirvionnettomuudet ovat vähenemässä. Tiehallinnon tuoreimmat tilastot osoittavat, että yleisillä teillä sattui viime vuonna kaikkiaan 4 676 hirvi- ja peurakolaria, mikä on yli 700 vähemmän kuin vuonna 2002.

Hirveen törmättiin 2 206:ssa ja peuraan 2 470 tapauksessa.

Onnettomuuksissa kuoli 11 ja loukkaantui 283 ihmistä. Yli 80 prosenttia näistä henkilövahingoista aiheutui kolaroinnista hirven kanssa.

Liikenneturvallisuusinsinööri Juhani Mänttäri Tiehallinnosta kertoo, että hirvikolarit on saatu vähenemään Etelä- ja Keski-Suomessa. Sen sijaan Pohjois-Suomi on vielä synkkää seutua. Siellä onnettomuuksia ei ole saatu vähenemään yhtä selvästi kuin muualla maassa.

"Oulun tiepiirissä ajettiin eniten hirvikolareita viime vuonna. Siellä sattui 459 kolaria, kun edellisenä vuonna niitä oli neljä enemmän. Lapin tiepiirissä hirvikolareita oli viime vuonna 133 eli vain yksi vähemmän kuin edellisenä vuonna."

Hirvikolarit ovat vähentyneet neljänneksellä vuoden 2001 ennätysluvuista. Tuolloin hirvikolareita sattui hieman yli 3 000.

Mänttärin mukaan kolareiden määrän vähenemiseen on selvästi vaikuttanut hirvikannan aleneminen. Kahtena edellisenä syksynä on metsästetty yli 80 000 hirveä.

Kiitoksia suotuisasta kehityksestä saavat myös tienkäyttäjät. Mänttärin mukaan hirvien vaaroista on varoiteltu paljon parin kolme vuoden aikana, joten eläimiä on opittu varomaan.

Mänttäri muistuttaa, että hirvivaroitusalue on koko Suomi eli eläimiä on syytä varoa muuallakin kuin niistä erikseen varoitetuilla tieosuuksilla. Erityisen valppaana on syytä olla paikoilla, jossa on metsää, puronvarsia tai alavia kohtia.

Hirviä on paljon liikkeellä näin keväällä, kun hirvet vaeltavat kohti kesälaitumia. Hirvet liikkuvat vilkkaimmin hämärän hetkillä, varsinkin iltahämärän aikaan.
(Kaleva.plus 27.5.2004)


500 sorsanpoikasta paloi kasvattamoon Pörsänmäessä

Noin 500 kahden ja puolen viikon ikäistä sorsanpoikasta menehtyi lautarakenteisen hallin palossa tiistain vastaisena yönä Iisalmen Pörsänmäessä.

Sorsakasvattamona käytetty runsaan 200 neliön halli oli kauttaaltaan tulessa palokunnan saapuessa paikalle aamuyöllä noin 30 kilometrin päästä.

Palokunta keskittyi suojaamaan hallin läheisyydessä olleet kaksi polttoainetankkia, jotka olivat palon aikana jo ennättäneet vaarallisesti kuumeta. Veden puutteesta ei palokunta kärsinyt, sillä halli sijaitsee lammen rannalla.

Sorsakasvattamon mukana palossa tuhoutui kaksi hallissa ollutta pakettiautoa.

Lappeteläntien varressa sijaitsevassa asuinrakennuksessa oli palon syttyessä nukkumassa nuori pariskunta, joka havahtui hereille vasta sitten, kun halli roihusi jo ilmiliekeissä.

Rikospoliisi tutkii palon syttymissyytä. Vielä tiistaina ei poliisi ottanut mahdolliseen syttymissyyhyn kantaa.
(Savon Sanomat 26.5.2004)


MKJ: Ongelmapedot poistettava

Ongelmia aiheuttavat suurpedot on pystyttävä poistamaan nykyistä nopeammin, vaatii Metsästäjäin Keskusjärjestön edustajakokous. Myös vahingonkorvausjärjestelmä kaipaa muutoksia. Edustajakokouksen mielestä suurpetojen aiheuttamat vahingot on korvattava täysimääräisesti ja nykyiseen korvauskäytäntöön kuuluva omavastuu tulee poistaa.

Suomen suurpetokannat ovat vahvistuneet viime vuosien aikana, edustajakokous muistuttaa. Suurpetoja liikkuu eniten itäisessä Suomessa, jossa ne vaikuttavat paikallisten asukkaiden elämään. Pedot esimerkiksi hankaloittavat koirien ja laiduntavien kotieläimien pitoa.

Edustajakokouksen mukaan suupetokantojen säätely vaatii tehostettua metsästyksellisten menetelmien käyttöä, koska vain metsästys pitää suurpedot ihmisarkoina. MKJ:n edustajakokous pidettiin sunnuntaina Porvoossa.
(Savon Sanomat 24.5.2004)


Luonnonlohi on säilytettävä

Hallitus pääsi lohikiistassa keskiviikkona poliittiseen kompromissiin, jossa kaikki joutuivat antamaan periksi. Luonnonlohelle kompromissi voi olla kuolinisku. Lohi ei nouse kutemaan pohjoisen jokiin poliittisilla lausumilla. Nyt pyyntirajoituksia höllennettiin liian aikaisin. Tutkimukset ovat kesken eikä kanta ole vielä vahvistunut niin, että lohi kestää kalastuksen kesken kutuvaelluksen. Poliittinen päätös ei sentään ole katastrofi, vaikka nytkin villilohikannan säilyminen voi vaarantua. Kaikki tutkijat ovat varoittaneet muuttamasta asetusta ennen kuin saatu kunnolliset tutkimustulokset. Päätöksen mukaan asetusta voidaan arvioida uudelleen, jos tarkistamisen tarvetta tulee. Siitä on pidettävä kiinni.

Lohta tuskin on koskaan ollut Suomessa yhtä paljon tarjolla kuin nyt. Kotimaista luonnonlohta myytävästä kalasta on kuitenkin häviävän pieni osa. Kaikista muista lohista villilohi poikkeaa siinä, että jokaisella pohjoisen lohijoella on oma lohikanta, joka ei muualla kykene lisääntymään. Juuri tämän vuoksi Itämeren ja Ahvenanmaan kalastajien pitäisi tyytyä muihin lohiin ja kaloihin.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojan alkuperäisestä esityksestä pudotettiin yksi vuosi pois. Asetus koskee nyt vuosia 2005-2007. Lisäksi lyhennettiin viikolla Korkeaojan esittämiä pyyntiaikoja. Ensi vuonna lohenpyyntiin tulee lisäpäiviä viikon verran, seuraavana vuonna 10 päivää ja vuonna 2007 kaksi viikkoa.

Valtioneuvoston päätökseen liitettiin lausuma, jolla pyritään turvaamaan luonnonlohen nousu pohjoisen jokiin. Vastapainona ammattikalastajat pääsevät kalastamaan nykyistä aikaisemmin pohjoisella Itämerellä ja Pohjanlahdella. Pohjoisessa pelätäänkin, että vuonna 2007 kaikki Tornion- ja Simojokeen nousemassa olevat lohet pyydystetään jo merellä.

Asetuksen mukaan lohenkalastus on lohen pituuteen perustuvaa valikoivaa kalastusta eli kalastajien on päästettävä suuret kalat mereen. Kalastukseen käytetään hylkeenkestäviä erikoisrysiä, joista yli 85-senttiset ja rasvaevälliset lohet voidaan päästää mereen. Istutuslohet merkitään ja ne tunnistetaan siitä, että niiltä on poistettu rasvaevä. Hivenen voi epäillä, heittävätkö ammattikalastajat tosiaan arvokkaan kalan takaisin mereen.

Ammattikalastajien mukaan koko kalastus voi olla kannattamatonta, jos lohi on saaliista pois. Meressä on runsaasti kalaa, myös istutuslohta. Luonnonlohen osuus kalasaaliista tuskin on elinkeinon kannalta ratkaiseva. Ainakaan sitä ei juuri ole tarjolla kalatoreilla ja marketeissa.
(Kaleva.plus 21.5.2004)


Poliisi lopetti loukkaantuneen hirven Nokelassa

Poliisi lopetti loukkaantuneen hirven Oulun Nokelassa perjantai-iltapäivänä. Hirvi oli seikkaillut Nokelan-Lintulan alueella jo pari päivää. Ylivuotinen vasa oli loukannut lonkkansa perjantaina, jolloin siitä alkoi sadella ilmoitussoittoja poliisille. Loukkaantunut eläin oli vaaraksi liikenteelle
(Kaleva.plus 21.5.2004)


Suurpetokeskus kaipaa susia

Kuusamon suurpetokeskuksen karhuosastolla on toukokuisena iltapäivänä meno päällä, sillä kiima-aika on parhaimmillaan.

Muualla on hiljaisempaa, eikä susille varatussa tilassa liikehdi kuin orava. Aitauksen ovi on raollaan, mutta yksikään hukka ei ole siitä ulos jolkutellut.

"On ollut auki jo monta vuotta", tarhan omistajiin kuuluva Sulo Karjalainen tuhahtaa. "Ministeriö ei salli susia otettavan, mieluummin se antaa niille tappolupia. Periaatteellista vastustus tuntuu olevan."

Susia Suomen saloilla Karjalaisen mukaan riittäisi. "Siitähän kertoo jo se, että ne joutuvat ravinnon puutteessa saalistamaan ihmisten kotieläimiäkin."

Tarhaan toivottaisiin kahta pentuiässä olevaa hukkaa, joiden jälkikasvusta saataisiin lauma 2 000 neliön aitaukseen.

Sopivaa kaksikkoa on kyselty Ähtärin eläinpuistostakin, mutta siellä on tarjolla vain sisäsiittoisia pentuja. Niiden hankkimista ei ole pidetty järkevänä.

"Harmi, ettei susia saada. Ne ovat eniten otsikoissa, ja toistuvasti kävijät niitä kyselevät. Mielellään niidenkin elämää yleisölle valotettaisiin."

Karhut tutkittaviksi

Karjalainen moitiskelee petopolitiikkaa myös ahmojen osalta. Suurpetokeskus onnistui vuosi sitten saamaan Kiteellä olevasta eläinpuistosta naaraspennun, mutta kaveria sille ei ole löytynyt.

"Erakkohan ahma on, mutta kyllä se jossakin vaiheessa kumppanin tarpeen mieltää."

Suomen eläintarhoissa sopivaa kumppania tiettävästi ei ole. Metsissä niitä olisi, jos pyyntilupa vain heltiäisi.

"Itärajan pinnassa kanta ei tuntuisi olevan mitenkään uhanalainen", Karjalainen huomauttaa porovahinkoihin viitaten.

Kuusamon suurpetokeskuksessa on tällä hetkellä yhden ahman lisäksi seitsemän karhua, neljä ilvestä ja kolme kettua. Joukko porojakin yhdessä aitauksessa käyskentelee vasontaan valmistautuen - yllättävän tyyninä.

Kaikki asukit ovat myös tutkittavina. Keskuksen päätutkijana on dosentti Erik S. Nyholm. Karhujen kanssa hoitajat ovat niin sinut, että niitä käytetään joskus tietojen hankkimiseksi maastossakin.

"Ei niistä ole enää luonnossa eläjiksi. Jos sinne jätettäisiin, olisivat pian taas täällä. Talon ovi ei saisi silloin olla lukossa, etteivät sisään pyrkiessään sitä hajottaisi", Karjalainen naureskelee.

Tiukka direktiivi

Metsästysneuvos Seppo Mattila maa- ja metsätalousministeriöstä sanoo, ettei kielteisissä kannanotoissa susien saamiseksi tarhoihin ole kyse periaatteesta, vaan päätöksissä nojaudutaan ennen kaikkea lainsäädäntöön.

Susi on luontodirektiivin nelosliitteen laji, jonka väljästä noudattamisesta EU on ollut muutenkin usein Suomen kimpussa.

"Lajin luonnonmäärää ei voida vähentää siirtämällä yksilöitä tarhoihin esimerkiksi pentueista", hän sanoo.

Kotieläimiä ja poroja saalistavia susia on joudutaan silloin tällöin poistamaan luonnosta. Mattilan mukaan vaivalloinen pyynti tarhoihin ei ole kuitenkaan vaihtoehtona, koska vahinkoyksilöt on saatava päiviltä nopeasti.

Aikuiset pedot eivät toisaalta haluttuja tarhaeläimiä olekaan sopeutumisvaikeuksiensa vuoksi.
(Kaleva.plus 16.5.2004)


Ulkomaiset arveluttavia Ministeriö on viime aikoina joutunut eväämään myös hakemuksia tuoda susia tarhaan ulkomailta. Viimeksi esillä olleessa juvalaisen eläintarhan tapauksessa hylättiin ensin hakemus pohjoisamerikkalaisten susien saamiseksi , koska niiden mahdollinen karkaaminen olisi ollut uhka Suomen kannan puhtaudelle. Puolasta näköpiirissä olleiden hukkien maahantuomiseksi ei lämmetty, koska eläinten alkuperästä ei saatu varmuutta. Kotimaan tarhoissa elävien susien ja ahmojen siirtämistä rajoittaa Mattilan mukaan usein lupaehdot, joilla alkuperäisten asukkien sijoittaminen on aikoinaan sallittu. "Toki toivoisin, että tulisi sellainen tilanne, että Kuusamoon voitaisiin saada toinen ahma ja tarvittavat sudet. Tilat ja ammattitaito eivät ole esteenä", Mattila toteaa.

Karhu liikkui Kauniaisissa

Viimeinen havainto Kauniaisissa aamupäivällä liikkuneesta karhusta tehtiin iltapäivällä Tuomarilassa radan tuntumassa.

Karhu ilmestyi yllättäen Kauniaisten taajamaan aamupäivällä. Poliisi ja hätäkeskus saivat useita silminnäkijäilmoituksia Kaunialan sotavammasairaalan, uimahallin ja Kasavuoren maastossa liikkuneesta karhusta.

Espoon poliisista kerrottiin, että paikalle tulleet asiantuntijat mittasivat karhun jättämien tassunjälkien leveydeksi 14 senttiä ja pituudeksi parikymmentä senttiä. Karhun epäiltiin vaeltaneen Kauniaisiin Bembölen suunnasta ja poistuneen Kasavuoren peltoalueelle Tarvontien tuntumaan.

Ensimmäiset Kauniaisten karhuhavainnot tehtiin kello 10:n ja 10.30:n välillä. Kello 11:n maissa vauhkoontuneeksi kuvattu eläin oli jo poistunut maisemista. Paikalliset metsästäjät jäljittivät aamupäivällä eläimen liikkumista.

Myöhemmin iltapäivällä kello 14:n maissa karhun ilmoitettiin liikkuneen Tuomarilassa radan tuntumassa, mutta ylittäneen jo Turun moottoritien.

Kokeneen karhunmetsästäjän Pertti Nummisen arvion mukaan mainitun kokoisen jäljet ovat täysikasvuisen, noin kuusivuotiaan karhun jättämiä.
(MTV3 20.5.2004)


Riista-aidasta tuli hirvikatiska

Uusi riista-aita valtatie 8:lla Revonlahden ja Lapinkankaan välillä ei riistamiesten käsityksen mukaan poista hirviongelmaa alueella, vaan siirtää sen toiseen paikkaan eli aidan päihin.

Limingan seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajan Tapio Järvelinin mukaan edelleen hieman keskeneräisestä riista-aidasta on muodostunut varsinainen hirvikatiska. "Riistanhoitoyhdistyksen toimesta olemme käyneet 16 tai 17 kertaa ajamassa hirviä aitojen välistä. Lisäksi poliisit ovat käyneet siellä vähintään yhtä monta kertaa. Yhteensä hirviä on käyty hätistelemässä varmaan noin 40 kertaa, eli sillä on ollut todella työllistävä vaikutus", kertoo Järvelin.

Yli- tai alikulku on kallis investointi

Järvelin sanoo nähneensä parhaimmillaan tiellä aitojen välissä samanaikaisesti kuusi hirveä. Hirvikolareita 16,5 kilometrin mittaisella aidatulla tieosuudella ei ole sattunut. Yksi aitojen väliin päässyt hirvi on jouduttu lopettamaan.

"Hirvet oppivat kiertämään aidan päistä tai tulevat tielle aidassa olevista aukoista. Se tulee olemaan ongelma", Järvelin sanoo. Uuden riista-aidan päihin siirtyneen hirviongelman ratkaisi Tapio Järvelinin mukaan ekologinen riistakäytävä. Joko yli- tai alikulkuna toteutettava riistakäytävä tarjoaisi hirville ja muille eläimille selkeän reitin valtatien toiselle puolelle.

Tiehallinto on jo aloittanut konsultin avustuksella ekologisten käytävien alustavan suunnittelutyön. Oulun riistanhoitopiirin riistapäällikön Keijo Kapiaisen mukaan Revonlahden ja Lapinkankaan väliltä voidaan selkeästi osoittaa muutama paikka, missä käytävää tarvittaisiin. Todennäköisin paikka riistakäytävälle sijaitsee Pernunselän kohdalla, johon se olisi maastollisesti helppo toteuttaa.

"Jos yli- tai alikulkupaikka rakennetaan tarpeeksi leveänä, niin voi olettaa, että hirvet sitä myös käyttävät. Kun kuitenkin puhutaan pikemmin kymmenien miljoonien kuin miljoonien eurojen kustannuksista, niin on aika epärealistista olettaa, että käytäviä ainakaan aivan lähiaikoina tulisi", hän pohtii.

Tapio Järvelinin mielestä paras ratkaisu olisi ollut jättää jo alunperin riista-aidan puoliväliin noin kilometrin mittainen aidaton osuus. Aukko olisi hänen mielestään sopinut parhaiten Revonnevan kohdalle, missä näkyvyys on hyvä.

Aita siirtää kolareita eri paikkaan

Varsinaiset ongelmat Revonlahden ja Lapinkankaan välillä ajoittuivat hirvien kiivaimpaan kevätmuuttoaikaan, jolloin riista-aidan rakentaminen oli vielä pahasti kesken.

"Kun aidassa oli aukkoja mantereen puolella, mutta ei meren puolella, tiellä liikkuvien hirvien määrä nousi uskomattomiin lukemiin. Nyt tilanne on rauhoittunut, kun aukot on tukittu ja portit rakennettu", toteaa Keijo Kapiainen.

Tapio Järvelinin mukaan riista-aita ei ole vieläkään valmis. Limingan seudun riistanhoitoyhdistys on välittänyt poliisin kautta Oulun tiepiirille terveisiä, että aitojen päät olisi saatava valmiiksi ja havaitut virheet korjattua.

"Esimerkiksi Revonnevan kohdalla on ilmeisesti marjastajille tarkoitettu portti. Liekö vika suunnittelussa, mutta hirvet kulkevat siitä täyttä päätä tielle", Järvelin kertoo.

Keijo Kapiaisen mukaan riista-aitojen murheena on nimenomaan se, että ainakin alkuvaiheessa ongelmat siirtyvät aitojen päihin, kun hirvet etsivät uuden reitin tien ylitykseen. Riistapäällikön mukaan tämä oli odotettavissa myös Revonlahden ja Limingan välillä.

"Aita osin poistaa kolareita, mutta osaltaan vain siirtää niitä. Uskaltaisin sanoa, että riista-aidasta saatava kokonaishyöty ei ole mahdottoman suuri."
(Kaleva.plus 18.5.2004)


Hirviaita myös Kempeleen ja Haaransillan välille

Oulun tiepiiri rakennuttaa riista-aidan uuden moottoritien varrelle Kempeleestä Haaransillalle. Tieinsinööri Heino Heikkisen mukaan aita on tarkoitus saada rakennettua vielä tämän vuoden puolella. "Aita tulee heti Zeppelinin meluvallien jatkeeksi ja jatkuu aina Haaransillan kiertoliittymän tuntumaan saakka. Koska moottoritietasoisella tiellä ei suvaita muutakaan hidasta liikennettä, niin ei sinne kaivata hirviäkään", hän toteaa.

Uudella moottoritiellä on valmiina maatalouskoneita varten rakennetut alikulut. Tiepiirissä toivotaan, että myös hirvet oppisivat käyttämään niitä.

Tieinsinöörin mukaan uudella moottoritiellä sattui viime syksynä heti tien valmistuttua muutama hirvikolari.
(Kaleva.plus 17.5.2004)


Karhu liikkeellä Lumijoella

Pyöräilemässä ollut lumijokinen Kaisu Marttila koki melkoisen yllätyksen reilu viikko sitten, kun karhu ilmestyi yhtä äkkiä pusikosta hänen eteensä. Kohtaaminen tapahtui Karinpääntiellä kolmisen kilometriä Varjakasta ja 13 kilometriä kirkonkylältä. "Kuulin pusikosta veden lotinaa ja ähinää, ajattelin että siellä on hirvi, niitä kun täällä liikkuu paljon. Sitten eläin tuli näkyviin ja karhuhan se oli", Marttila kertoo. Etäisyyttä karhuun oli vain parikymmentä metriä. Marttila arvelee päässeensä niinkin lähelle otsoa siksi, että liikkui pyörällä.

"Se ei ehkä kuullut kun ajelin hiljalleen tietä pitkin."

Karhu ei uhitellut, tai jäänyt edes sen kummemmin ihmettelemään ihmisen kohtaamista, vaan luikahti saman tien takaisin pensaikkoon.

"Taisimme molemmat yllättyä yhtä lailla", Marttila arvelee. Hän ei ehtinyt pelätä otsoa, mitä nyt vähän säikähti. Karhu näytti Marttilasta aikuisen kokoiselta. Karhun jälkiä on nähty myös lähempänä kirkonkylää.

Lumijoella ja sen lähitienoilla tehtiin viime kesänä useita karhuhavaintoja. Erään mukaan alueella olisi elellyt emo kahden pennun kanssa. Asiaa ei kuitenkaan ole vahvistettu, erikoistutkija Ilpo Kojola Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta sanoo. Vahvistus edellyttää useita havaintoja.

Kaisu Marttilan mukaan tieto karhun viihtymisestä Lumijoen maisemissa ei ole ihmisiä pahemmin hätkäyttänyt, eikä karhuhysteriasta ole tietoakaan. Otsot eivät ole esimerkiksi käyneet alueen kotieläinten kimppuun.

"Eihän niitä osaa pelätä. Eiväthän ne ihmisen kimppuun käy", Marttila toteaa.

Kuljeskelevia uroksia

Ilpo Kojolan mukaan Oulun läänin länsiosissa liikuskelee muutamia uroskarhuja, jotka lukeutuvat niin sanottuihin "pitkän matkan kuljeskelijoihin". Kun karhu liikkuu laajalla alueella, siitä tehdään havaintoja useissa paikoissa. Se antaa helposti väärän kuvan yksilöiden määrästä. Todellisuudessa karhuja on selvästi vähemmän kuin havainnot antavat olettaa.

Kojolan mukaan urokselle ei yksi pieni, eikä isompikaan, kunta riitä asuinalueeksi.

"Uroksen elinpiiri voi olla tuhansia neliökilometrejä", Kojola havainnollistaa.

Naaras, jolla on pentuja, voi sen sijaan pysytellä pienemmällä 200-300 neliökilometrin alueella. Silloin myös havaintoja pentueesta kertyy yleensä useita.

Siikajokisuun seudun lisäksi karhuja on nähty eri puolilla Oulun seutua, muun muassa Iissä, jossa havaittiin viime kesänä pentue. Seuraavaksi lähimmät pentueet on nähty Pudasjärvellä ja Sievissä.

Oulun läänin länsiosien karhukanta ei ole kuitenkaan nopeasti vahvistumassa.

"Näyttää siltä, että viime vuosina karhujen määrä on pysynyt ennallaan. Pitkällä, yli 10 vuoden aikavälillä se on toki lisääntynyt."

Minkäänlaista karhujen aaltoa idästä länteen ei ole odotettavissa, vaikka maan idässä niitä metsämiehet vainoavatkin. Kanta voi sen sijaan kasvaa hiljalleen pentujen syntymisen myötä, Kojola arvioi.
(Kaleva.plus 17.5.2004)


Arktisten hanhien päämuutto alkanut

Arktisten hanhien muutto on alkanut, ja ensimmäinen tuhansien hanhien pääjoukko ohittaa parhaillaan Suomea matkallaan pesimäalueilleen Venäjän tundralle. Kiihtyvä muutto alkoi Suomen BirdLifen mukaan maanantai-iltana yli Uudenmaan ja jatkui tiistaiaamuna myös Kymenlaaksossa.

Jäämeren ja Siperian rannikolla pesivien lintujen muuttoa kutsutaan arktikaksi. Suomenlahden kautta muuttaa silloin miljoonia arktisia lajeja: valkoposki- ja sepelhanhia, mutta myös alleja, mustalintuja ja kahlaajia.

Arktikan aikaan lintuharrastajat kokoontuvat tarkkailemaan Suomenlahden niemenkärkiin: Kirkkonummelle, Porkkalanniemeen, Hankoon sekä Porvooseen ja Virolahdelle.

- Jos sää suosii, voi yhdestä havaintopaikasta nähdä päivässä jopa kymmeniätuhansia valkoposki- ja sepelhanhia tai satojatuhansia alleja ja mustalintuja, kertoi BirdLiden tiedottaja Lauri Hänninen.

Esimerkiksi maanantai-iltana nähtin kymmenentuhannen hanhen muutto Helsingin Lauttasaaresta ja tiistaiaamuna tarkkailtiin kahden tunnin aikana kahdenkymmenentuhannen hanhen muuttoa Vuosaaressa.

Allit ja mustalinnut talvehtivat eteläisellä Itämerellä ja Pohjanmerellä, valkoposki- ja sepelhanhet taas Pohjanmeren rannikoilla.

Ennen päämuuton alkua valkoposkihanhet lepäilevät joitain viikkoja Virossa ja Gotlannissa.
(Lapin Kansa 19.5.2004)


Haavoittunut karhu lopetettiin Inarissa

Ivalon poliisi tutkii karhuun kohdistunutta metsästysrikosta. Tapauksen vuoksi yksi paikkakuntalainen mies on ollut pidätettynä. Myös toista paikkakuntalaista miestä on kuulusteltu rikoksesta epäiltynä.
Metsähallituksen ja Rajavartioston partio löysivät valvontamatkallaan maanantaina ison uroskarhun jäljet Kuutuan alueelta, Inarin kunnasta. Alue sijaitsee lähellä Sodankylän kunnanrajaa. Jälkien läheltä löytyi karhun verinen makuupaikka sekä veriset pakojäljet. Valvojat ilmoittivat asiasta Ivalon poliisille, ja poliisipäällikkö määräsi karhun tapettavaksi. Poliisille virka-apua tarjonnut rajapartio tavoittikin karhun maanantai-iltapäivänä ja lopetti sen.
Toinen miehistä on kertonut ampuneensa karhua myöhään sunnuntai-iltana, koska oli kertomansa mukaan löytänyt karhun verekseltään vasoja tappamasta. Alue kuuluu Ivalon paliskunnan laajahkoon vasoma-alueeseen.
Ivalon poliisi pitää tapahtumaa pääosin selvitettynä.
(Verkko-Karjalainen 19.5.2004)


Metsäkauris jäi auton alle

Metsäkauris jäi henkilöauton alle valtatie 17:llä Liperin Honkavaaran kohdalla tiistaiaamuna hieman kello kuuden jälkeen.
Metsäkauris loikkasi auton eteen. Eläin loukkasi molemmat takajalkansa ja halvaantui. Paikalle saapunut sivullinen lopetti kauriin, joka yritti raahautua pakoon.
Autoa kuljettanut 62-vuotias mies ei loukkaantunut. Riistanhoitoyhdistys vei kauriin ruhon pois.
Neljä metsäkaurista menehtyi kahdessa kolarissa Liperissä maanantaiaamuna.
Kolarissa kuoli kaksi aikuista kaurista ja kaksi syntymätöntä vasaa. Laskennan perusteella Liperin alueella oli noin 90 metsäkaurista viime syksynä.
(Verkko-Karjalainen 19.5.2004)


Hallitus sopuun lohikiistassa

Ammattikalastajat voivat aloittaa lohenkalastuksen nykyistä aikaisemmin pohjoisella Itämerellä ja Pohjanlahdella vuosina 2005-2007.

Hallitus pääsi yksimielisyyteen väliaikaisesta lohenkalastuksen aikaistamisesta. Valtioneuvoston hyväksymän asetuksen mukaan ammattikalastajat voivat aloittaa lohenkalastuksen nykyistä aikaisemmin pohjoisella Itämerellä ja Pohjanlahdella vuosina 2005-2007.

Asetuksen mukaan lohenkalastus on lohen pituuteen perustuvaa valikoivaa kalastusta eli kalastajien on päästettävä suuren lohet takaisin mereen. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan tällä pyritään turvaamaan lohien kutuvaelluksen jatkuminen pohjoisen lohijokiin.

Lohenkalastuksen aikaistaminen herätti kiivasta vastustusta Pohjois-Suomessa. Hankkeen arvosteltiin haittaavan paikallista kalastusmatkailua ja uhkaavan luonnonlohikantaa. Ministeriö perusteli esitystään ammattikalastajien aseman kohentamisella.
(MTV3 19.5.2004)


Maatalous- ja kalastusneuvoston kokous Brysselissä 24.5.2004:

EU:n kalastuspolitiikan avoimuutta pyritään lisäämään

EU:n maatalous- ja kalastusneuvoston on tarkoitus päättää toukokuun kokouksessa yhteisen kalastuspolitiikan avoimuuden lisäämisestä alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien avulla. Lisäksi ministerit päättävät muutamista vesiviljelyyn liittyvistä rakennepolitiikka-asetuksen muutoksista. Brysselissä 24.5. kokoontuvan neuvoston asialistalla on tällä kertaa vain kalastusasioita. Lounaan yhteydessä ministerit aikovat keskustella vientitukien poistamisesta. Suomea kokouksessa edustaa maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja. Yhteisen kalastuspolitiikan avoimuutta halutaan lisätä perustamalla alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia. Toimikuntien tarkoituksena on parantaa alan toimijoiden mahdollisuuksia osallistua kalastuspolitiikan kehittämiseen. Tarkoituksena on myös tehostaa kalastuspolitiikan eri osa-alueiden välistä vuoropuhelua. Neuvoa-antavia toimikuntia perustetaan esityksen mukaan kuusi.

Ministerit keskustelevat muutamista kalatalousalan rakennepolitiikan sääntöjen muutoksista. Sääntöihin ehdotetaan muutoksia, jotka edistäisivät vuonna 2002 annetun EU:n vesiviljelyalan kehittämistä koskevan strategian täytäntöönpanoa.
(MMM 19.5.2004)


Hallaturkeille saatava lehmänkellot kaulaan

Susikeskustelu: Länsi-Suomeen otettaisiin mielellään istutus-susia. Kunhan vain tiedetään, kuinka syvälle niitä istutetaan.

Pahasta sudesta tulee hyvä, jos sille ripustetaan lehmänkello kaulaan. Tämän neuvon ja tukun muitakin opastuksia sai Suomeen suden hoitosuunnitelmaa valmisteleva Jukka Bisi, joka kuunteli tiistai-iltana rautavaaralaisten mielipiteitä susista.

Riistapäällikön tehtävistä virkavapaalla oleva Bisi kartoittaa parhaillaan maakuntien ihmisten sekä sidosryhmien käsityksiä siitä, kuinka susikantaa tulisi viisaimmin hoitaa.

Yleisötilaisuuksista saatu palaute on Bisin mukaan ollut varsin kirjavaa ja erittäinkin tunnepitoista.

– Iholle ei kukaan onneksi ole vielä käynyt. Tiheimmän susikannan alueet Pohjois-Karjala ja Kainuu on jo käyty ja luulen, että Rautavaarallakaan ei aihe ihmisiä kylmäksi jätä.

Bisi oli tismalleen oikeassa. Rautavaaran monitoimitaloon saapui toista sataa ”susiasiantuntijaa”.

Bisi hauskuutti yleisöä toteamalla, että Länsi-Suomeen otettaisiin mielellään istutussusia, kunhan vain tiedetään, kuinka syvälle niitä istutetaan.

Rautavaaralaisilla ja muutamilla naapurikuntalaisillakin on se vakaa käsitys, että sudet käyttäytyvät entistä röyhkeämmin.

– Saarenmäen kylällä susi kävi syömässä lintulaudan talit, rautavaaralainen Kauko tiesi kertoa.

Metsästystä harrastava mies puolestaan totesi törmänneensä neljän suden laumaan. Lauma siirtyi metsästäjän tieltä vain kolmisensataa metriä ja sama lauma tappoi seuraavana aamuna vasikan.

Ihminen saa olla rauhassa

Jukka Bisin korvaan tarttuivat kommentit "läheltä piti"-tilanteista.

– Yli sataan vuoteen ei susi ole ihmisen kimppuun käynyt. Ovatko läheltä piti -tilanteet todellisia, Bisi tiedusteli.

Kukaan ei pystynyt Bisin kysymykseen vastaamaan.

Mutta se tuli selväksi, että petojen röyhkeys on kasvanut. Koiriakin napataan kotipihoilta tuon tuosta. Ja koulun siivooja oli puolestaan nähnyt töihin tullessaan suden jolkuttelevan koulun ja monitoimitalon välistä.

Teemu Kärkkäinen esitti susipuiston perustamista susialueelle. Riittävän laaja alue tulisi ympäröidä verkkoaidalla ja tehdä siitä samalla turistirysä.

Käytännön ongelmiin Seppo Asikainen on törmännyt susipuhelimen kanssa.

– Kerrankin kun soitin susipuhelimeen, sieltä vastattiin susien olevan Kalettomanvaarassa. Mitä vielä sudet olivat omassa pihassani, Asikainen hämmästelee.

Bisi myöntää, että susi liikkuu rivakasti suuriakin matkoja. Susien pantaseurannassa on akkujen säästämiseksi tietynlainen viive, jonka aikana sudet voivat siirtyä jopa kymmeniä kilometrejä.

Byrokratian pyöritystä

Viranomaisyhteistyökin kaipaisi pikaista remonttia. Juukalaismies otti esimerkiksi Palomäessä mellastaneet sudet, jotka tappoivat alueella viisi koiraa.

– Pyyntilupahakemus jätettiin ministeriöön joulukuun alkupuolella. Sen jälkeen pyydettiin lausunnot riistanhoitopiiriltä sekä riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta. Tammikuun puolivälissä ministeriöstä pyydettiin lisäselvityksiä, helmikuussa vielä lisää selvityksiä ja vihdoin maaliskuussa tuli kielteinen päätös.

– Luvanhakijaa pyöritetään kuin huutolaispoikaa. Ei tällainen ole viranomaisyhteistyötä vaan byrokratian pyörittämistä, mies tokaisi.

Yksi suden kannalta myönteinenkin kommentti illan aikana kuultiin.

– Susi on siitä hyvä, että se syö hirviä. Hirvet puolestaan syövät Suomen puujalkaa, mies huikkasi yleisön joukosta.

Yleisön kuulemistilaisuus järjestetään keskiviikkoiltana Sonkajärvellä. Ensi viikolla luvassa ovat myös Kiuruveden ja Siilinjärven kuulemistilaisuudet.
(Savon Sanomat 19.5.2004)


Lähes 40 asetta viereksi pitkin asuntoa

Maaninkalainen viljelijä sai 300 euron sakot kymmenien aseiden huolimattomasta säilytyksestä.
Mies omistaa yhteensä 36 asetta eli 21 haulikkoa, 9 kivääriä, 2 yhdistelmäasetta, 2 pienoiskivääriä ja 2 pienoispistoolia. Kun poliisi maaliskuussa meni käymään miehen kotona, kaikki aseet lojuivat eri puolilla asuntoa lukitsemattomina.
Aseista 17 roikkui olohuonen seinällä ja kaksi eteisen seinällä. Yksi ase nojasi olohuoneen nurkkaan. Sohvassa lojui kuusi asetta ja loput 10 asetta viereksivät makuuhuoneen lattialla. Lisäksi olohuoneen pöydällä miehellä oli haulikon ja pienoiskiväärin patruunoita.
Lain mukaan aseet on säilytettävä lukitussa kaapissa tai muuten lukittuna siten, että aseen osa, esimerkiksi lukko, säilytetään erillään. Ampuma-asetta ja aseen osia ei näinkään säilytettynä saa pitää paikassa, josta ne on helposti anastettavissa.
Mies sai 20 päiväsakkoa ampuma-aserikkomuksesta. Kuopion seudun kihlakunnansyyttäjä vahvisti hiljattain sakon.
(Savon Sanomat 18.5.2004)


Operaatio 20 miljoonaa siianpoikaa

Pyhäjoen kalahautomolla on vietetty jälleen kerran työntäyteinen vappu. Ei puhettakaan simasta ja serpentiineistä, sillä 20 miljoonaa siianpoikasta kuoriutui juuri parahiksi vappuna. Vastakuoriutuneet eivät kestä odottelua, vaan niiden on päästävä vapaille vesille saman tien.

Sama rumba toistuu joka kevät.

- Tämä on jo neljästoista vappu työn merkeissä, myöntävät toiminnanjohtaja Jukka Pirttijärvi ja kalastusmestari Olli-Veikko Kurkela Pohjanmaan Kalastajaseurojen Liitosta.

Pyhäjoen kalahautomo on vaatimaton rakennelma, joka näyttää entistäkin pienemmältä nyt kun uusi jäähalli on aivan seinänaapurina. Mutta mitäpä ulkoisista puitteista, kun sisällä kaikki toimii niin kuin pitääkin. Mäti kypsyy suppiloissa, joiden rivistöt seisovat vieri vieressä. Mutta rivistöillä on vissi ero:

- Tämä ensimmäinen rivistö on Pyhäjoki, seuraava on Kalajoki, sitten Siikajoki ja Piehinkijoki. Ja tuolta takariveistä löytyvät vielä Kyröjoki ja Lestijoki. Jaottelusta pidetään tarkasti kiinni, koska poikaset istutetaan juuri sinne vesistöön mistä ne ovat kotoisinkin, Jukka Pirttijärvi selostaa.

Tummat silmät eikä juuri muuta

Vastakuoriutunut siianpoikanen on läpikuultava, hengettömän hento otus, josta erottuvat kunnolla vain silmät. Mutta jo juhannuskesään mennessä poikanen on varttunut tulitikun mittaiseksi, Jukka Pirttijärvi kertoo. 4-8 vuoden ikäisenä vaellussiika on täysikasvuinen ja sukukypsä, jolloin se palaa kotijokeensa kutemaan. Tänä keväänä suppiloissa näki päivänvalon noin 20 miljoonaa siianpoikasta. Eihän niitä yksitellen kukaan pysty laskemaan, mutta litramitallakin päästään lähelle totuutta:

- Mätiä saatiin kertymään viime syksynä yhteensä 300 litraa. Kuolleisuus oli vähäistä, sillä talvi oli hautomon toiminnan kannalta hyvä. Pyhäjoen vesi, joka virtailee koko ajan suppiloiden läpi, pysyi hyvälaatuisena koko talven ajan.

Mätiä ja poikasia olisi ollut vieläkin enemmän, mutta Pyhäjoen emokaloille kävi syksyllä paha takaisku:

- Hylkeet repivät emokalarysän ja söivät emokalat. Siinä menetettiin arviolta neljä miljoonaa siianpoikasta, Olli-Veikko Kurkela harmittelee.

Luonnon pelisäännöillä

Vuosien varrella on ehditty julistaa monenlaista mielipidettä siitä, mitä järkeä on pyydystää emokala syksyllä, lypsää siltä mäti, kypsytellä se hautomossa ja istuttaa hengettömän pienet poikaset mereen kevään tullen. Jopa virallinen tutkimus on ehtinyt mollaajaksi. Tutkijoiden mukaan vastakuoriutuneen poikasen selviytymismahdollisuudet ovat huonot. Jukka Pirttijärveä tutkimustieto hymyilyttää: - Tutkijoilta on päässyt unohtumaan, että pienestähän sitä luonnossakin lähdetään.

Viime vuosien saalisluvut puhuvat omaa selkeää kieltään:

- Siikasaaliit ovat parantuneet Oulu-Kokkolan rannikkoalueella, jonne istutuksia on tehty. Samaan aikaan siikasaaliit ovat romahtaneet muualla Pohjanlahdella.

- Vastakuoriutuneiden poikasien istuttamisessa toimii sama periaate kuin luonnossakin, eli määrien pitää olla suuria. Ja kun kalanpoikaset istutetaan heti jäittenlähdön jälkeen jokisuille aivan meren tuntumaan, on suurin osa poikasien luontaisista vihollisista ylhäällä joessa kutureissulla. Eli mitä enemmän pystymme toimimaan luonnon omilla periaatteilla, sitä paremmat ovat tulokset. Nykyisin jopa ammattikalastajat ovat kovasti tyytyväisiä tähän systeemiin ja sehän on jo aika paljon, Pirttijärvi myhäilee.
(Raahen seutu 15.5.2004)


Tähän oppaaseen kannattaa tarttua

Lasse J. Laine: Lintuharrastajan opas. Otava. 279 sivua.

Luontoon liittyviä kirjoja ja oppaita putkahtelee hengästyttävään tahtiin. Taso on yhtä kirjava kuin valikoimakin. Lasse J. Laineen uunituore Lintuharrastajan opas nousee heti ensituntumalla massan yläpuolelle. Vaikka lintukirjoja on pilvin pimein, tässä oppaassa avautuu lintuharrastukseen ja siivekkäiden elämään aivan uusia ulottuvuuksia. Tiesittekö esimerkiksi, että kun lintu istuu oksalla, se todellisuudessa seisoo? Jaloissa selvemmin erottuva osa ei ole sääri, kuten yleensä luullaan, vaan nilkka... Hämäännystä aiheuttaa se, että linnut seisovat varpaillaan eikä jalkaterällään kuten me ihmiset.

Lintuoppaan tekijä on käsite lintu- ja luontoharrastajien keskuudessa. Lintuihin on tuntumaa jo 40 vuoden ajalta. Lukija pääseekin nauttimaan asiatiedon ohella tekijän omakohtaisista luontokokemuksistaan. Lukija pääsee tutustumaan myös lintujen luonteisiin. Lintujen käyttäytymisessä on selviä "luonne-eroja. Linturengastajat tuntevat tämän puolen pidettyään monia lintulajeja kädessään. Käpytikka ja punakylkirastas ovat rimpuilijoita ja käpytikka kirkuu suoraa huutoa, pyrstötiainen odottaa kärsivällisesti rengastuksen loppumista, mutta säestää sitä usein äänellään.

Lintujen tunnistaminen on vasta alkupalat. Lintuharrastajan opas perehdyttää seikkaperäisesti pesimiseen, muuttoon, lintujen levinneisyyteen ja elinympäristöihin, lintujen rakenteeseen ja aisteihin, ravintoon, saalistukseen ja talviruokintaan, rengastukseen ja suojeluun, harrastajan välineistöön sekä antaa vielä vinkkejä piirtäjille, äänittäjille ja valokuvaajille.

Tämä opas on syntynyt halusta houkutella uusia ihmisiä harrastuksen pariin ja perehdyttää harrastuksen jo löytäneet entistä syvemmälle lintujen elämään.
(Raahen seutu 15.5.2004)


Lintuharrastajan oppaan voit tilata klikkaamalla kuvaa: Lintuharrastajan opas

Lampaat ja karja turvaan

Suurpetoaidat: Ensimmäiset pystytetään Kiuruvedelle, Sonkajärvelle ja Kaaville.

Pohjois-Savoon pystytetään alkukesästä ensimmäiset suurpetoaidat kolmella maatilalla, jossa pedot ovat aikaisemmin hätyytelleet tai tappaneet kotieläimiä. Ensimmäiset suurpetoaidat tulevat lammastiloille Kiuruvedellä ja Sonkajärvellä sekä Kaavin Sivakkavaaraan, jossa ylämaankarja laiduntaa ympäri vuoden metsässä.

Pohjois-Savossa on aikaisemmin pystytetty petoja torjuvia aitoja mehiläistarhojen ympärille mutta lampaita tai karjaa ei ole näin suojattu. Pohjois-Karjalassa kotieläinten suoja-aidoista on jo pitempi kokemus.

– Siellä on aidoista saatu positiivisia kokemuksia. Mutta on tärkeää, että aita on todella huolella laitettu. Villieläimet pystyvät huomaamaan aidasta pienenkin virheen. Ne käyttävät heti reittiä hyväkseen, jos aidassa on pienikin reikä tai huonosti suljettu oja, riistapäällikkö Jouni Tanskanen Pohjois-Savon riistanhoitopiiristä kertoo.

Korkeutta ja sähkölankoja

Suoja-aita on noin 180 senttimetriä korkeaa muoviverkkoa, jossa on mukana sähköä johtavia metallilankoja. Yläosaan tulee sähköä johtavat aitanauhat. Aidan näkyvyys on niin hyvä, että hirvetkin huomaavat sen helposti.

Tanskanen arvioi, että suoja-aitoja tilataan vielä lisää kotieläinten suojaksi pohjoissavolaisille maatiloille. Petoriski on aina suurempi, jos eläimiä joudutaan pitämään kauempana pihapiiristä.

Aitojen pystytys tapahtuu talkoilla. Tilat saavat aidat ilmaiseksi lainaan riistanhoitopiiriltä. Aidasta tehdään kirjallinen sopimus tilan ja riistanhoitopiirin välillä. Aitatarvikkeet jäävät riistanhoitopiirin omaisuudeksi.

Pohjois-Savon karhukannaksi arvioidaan 50–60 yksilöä. Viime vuonna karhulle ei myönnetty pyyntilupia, koska kanta pieneni salametsästyksen ja tapaturmien takia. Kanta on vahvistumassa ja etenkin Kuopion eteläpuolella, Suonenjoella ja Karttulassa karhusta on saatu runsaasti havaintoja.

Ilveksiä pohjoissavolaisissa metsissä liikkuu noin 140 kappaletta ja ahmoja viisi lähinnä Ylä-Savossa ja Kiuruvedellä.

Susia arvioidaan olevan 15 yksilöä lähinnä Rautavaaralla, Sonkajärvellä ja Vieremällä. Kaavin Sivakkavaarassa liikkuu susipariskunta.
(Savon Sanomat 14.5.2004)


Kaloja istutetaan eniten Pohjois-Suomessa

Kalaistutukset ovat yleisimpiä Pohjois-Suomessa. Juuri valmistuneet vuoden 2002 tilastot kertovat, että eniten kaloja ja rapuja istutettiin Oulun läänissä, Pohjanmaalla ja Lapissa. Vähiten istutuksia tehtiin Uudellamaalla ja Pohjois-Karjalassa. Kaikkiaan Suomen vesistöihin istutettiin kaloja ja rapuja noin 139 miljoonaa yksilöä. Näistä 105 miljoonaa, oli vastakuoriutuneita kalan- ja ravunpoikasia. Vastakuoriutuneista kalanpoikasista lähes 70 miljoonaa oli siian poikasia. Kalojen ja rapujen istukasmäärät ovat viiden viime vuoden aikana vaihdelleet 120:n ja 140 miljoonan välillä.

Istutuksilla pyritään korvaamaan ympäristömuutosten aiheuttamia poikastuotannon menetyksiä ja tukemaan luontaista poikastuotantoa sekä luomaan kokonaan uusia kalastusmahdollisuuksia.
(Kaleva.plus 13.5.2004)


Nuori nainen tuomittiin turkistarhaajan uhkailusta

Vuonna 1981 syntynyt helsinkiläinen nainen tuomittiin sakkoihin ja korvauksiin kalajokisen turkistarhaajan laittomasta uhkailusta Helsingin käräjäoikeudessa keskiviikkona. Päätös on ensimmäinen turkistarhaajan uhkauksesta annettu tuomio.

Nainen oli soittanut Elävä maaseutu -messuille Helsingin messuhallissa marraskuussa osallistuneelle tarhaajalle ja uhannut tappaa tämän, ellei hän lopeta turkistarhausta.

Helsinkiläisnainen sai soitostaan 40 päivän eli 240 euron päiväsakon. Lisäksi hänet velvoitettiin maksamaan oikeudenkäyntikuluja 2 459 euroa, todistelukuluja 536 euroa sekä tarhaajalle korvausta henkisestä kärsimyksestä 300 euroa.

"Kun olin käräjäsalissa eilen ja piti muistella tarkkaan, mitä kaikkea tapahtui, itku oli tulla", kertoo uhkauksen kohteeksi joutunut kalajokinen turkistarhaaja, joka ei halua nimeään julkisuuteen.

Turkistarhaaja piti työnäytöksiä messuilla. Juuri kun hän valmistautui yhteen esiintymiseen, matkapuhelin pirahti. "Jos sä et lopeta turkistarhausta, sut tapetaan. Ja me ollaan tosissaan", kuului puhelimesta. Tarhaaja ei ehtinyt sanoa mitään, kun soittaja sulki puhelimen.

Kännykkään oli jäänyt soittajan numero, minkä perusteella hänen jäljilleen päästiin heti.

Kalajokinen turkistarhaaja ei ole ennen joutunut uhkauksen kohteeksi eikä heidän tarhallaan ole käyty tekemässä tihutöitä.

Kalajoen tarhoilla on jatkuva vartiointi, ja tarhat on aidattu. Uhkaussoiton saaneen tarhaajan perhe on harjoittanut kettujen ja minkkien pitoa vuodesta 1972 lähtien.
(Kaleva.plus 13.5.2004)


Norja ja Ruotsi kieltävät lyijyhaulien käytön kokonaan, Suomessa odotellaan

Lyijyhaulien käyttö kiellettiin vesilintujen metsästyksessä Suomessa vuodesta 1996 lähtien. Kiellon syynä oli, että maaperään liuetessaan lyijy on periaatteessa enemmän tai vähemmän vakava ympäristöriski.

Edelleen osa metsästäjistä haikailee lyijyhaulien perään, sillä korvaavat haulimateriaalit eivät ole lyijyn veroisia. Niiden ominaispaino on lyijyä kevyempi, minkä vuoksi esimerkiksi teräs- tai sinkkihauleilla ladattujen patruunoiden kantomatka on selvästi lyhyempi. Monet korvaavat materiaalit ovat myös lyijyä selvästi kalliimpia.

– Tuskinpa vain lyijyhaulit voivat palata enää koskaan suomalaiseen vesilinnustukseen, ympäristöministeriön ympäristöriskien ja jäteasioiden tulosryhmän päällikkö, ympäristöneuvos Olli Pahkala sanoo.

– Kehityksen suunta saattaa olla pikemminkin päinvastainen, eli lyijyhaulien käyttöä pyritään ennemminkin rajoittamaan kuin lisäämään.

Useissa maissa on jo päätetty kieltää lyijyhaulien käyttö kaikessa metsästyksessä. Käyttökieltolistalle ovat joutuneet myös kiväärien lyijytäytteiset luodit.

Norjassa lyijyhaulien täyskielto metsästyksessä astuu voimaan ensi vuoden alussa, Ruotsissa seuraavan vuoden alussa. Ruotsissa astuu voimaan myös lyijyä sisältävien luotien käyttökielto vuoden 2008 alussa. Tanskassa lyijyhauleilla ladattujen patruunoiden käyttö, jopa niiden hallussapitokin, on kiellettyä ja rangaistavaa.

Myös Keski-Euroopassa, esimerkiksi Belgiassa ja Espanjassa, lyijyhaulit on kielletty tarkoin harkituilla vesialueilla, siis samalla periaatteella kuin mitä meikäläiset metsästäjät esittivät Suomeen. Lyijyhaulien käyttökielto yritettiin tuoda aluekohtaisesti myös joillekin Ranskan vesialueille. Metsästäjät nousivat niin rajuun kapinaan, että hankkeesta oli luovuttava.

Ympäristöneuvos Pahkala kertoo, ettei ainakaan hänen tiedossaan ole mitään käynnissä tai vireillä olevaa valmisteluprosessia, joka tähtäisi lyijyhaulien ja -luotien täyskieltoon myös Suomessa.

– Jos lyijyhaulien ja -luotien käyttökiellot yleistyvät naapurimaissa, niin saattaahan se tuoda meillekin pitemmällä aikavälillä vastaavia paineita.

Ampumaratojen lyijy ratkaistaan ensin

EU-jäsenyyden myötä Suomen ympäristölainsäädäntö on harmonisoitu vastaamaan EU-lainsäädäntöä. Erityisesti ympäristön- ja luonnonsuojelussa suuri osa lainsäädännön muutoksista pohjautuu unionin lainsäädäntöön. Eli jos lyijyhaulit- ja luodit otetaan tarkasteluun, niin se näkyy nopeasti myös Suomessa.

Ympäristöministeriössä on päätetty, että ensivaiheessa Suomessa torjutaan ampumaratojen lyijyongelmia.

– Tältäkään osin ministeriö ei ole lähtenyt ajamaan mitään yleismääräyksiä. Tarkoitus on, että alueelliset ympäristökeskukset, kunnat ja ampumaseurat hakevat yhteisiä tapauskohtaisia ratkaisuja lyijyongelman torjumiseksi.

Maassamme on tuhansia ampumaratoja. Ampujia on paljon, sillä maassa on yli 300 000 metsästäjää, joista valtaosa harrastaa myös rata-ammuntaa. Ampumaseuroihinkin kuuluu lähes 40 000 aktiiviampujaa.

Kivääri- ja pistooliradoilla luodit kasaantuvat penkkoihin, mistä ne ovat poistettavissa suhteellisen helposti. Haulikkoammunnassa tilanne on toinen. Jos haulikkoampuja ampuu käyntikertansa aikana keskimäärin 50 laukausta, hän kylvää alueelle 1,4 kiloa lyijyä. Lyijyhaulit leviävät ainakin kymmenen hehtaarin alueelle.

Ampumaratojen siistimisestä tulisi satojen miljoonien eurojen kustannukset. Lain mukaan ensisijainen maksaja on alueen likaaja, mutta käytännössä homma ei toimi, sillä ampumaseurat ovat varattomia.

Vuosien ja vuosikymmenten aikana ampumaradoille on kertynyt niin paljon lyijyä, että eräiden tutkimusten mukaan jopa ampumaratojen ilma olisi myrkyllistä hengittää

Vesilintu kuolee, jos se syö keskimäärin kymmenen lyijyhaulia. Päästäisten on kerrottu kuolevan kahdessa päivässä, jos ne syövät pahasti lyijyn saastuttaman maan matoja.

Se on ainakin varmaa, että lyijy on elimistöön joutuessaan pysyvä myrkky. Se voi aiheuttaa muun muassa hermostovaurioita. Suurimassa vaarassa ovat pienet lapset ja eläimet.

Metsästäjät pitävät lyijyriskiä liioiteltuna

Metsästäjäin Keskusjärjestön apulaistoiminnanjohtaja Jari Pigg sanoo, että selvitysten ja kokemusten perusteella naapurimaiden lyijyhaulien ja -luotien käyttökieltoja on lähdetty ajamaan hätiköiden.

– Vesilinnustuksessahan lyijyhaulien käyttö on ollut meilläkin kiellettyä jo vuosia. Muussa metsästyksessä laukauksia ammutaan vain harvakseltaan, jolloin haulit ja luodit jakautuvat harvakseltaan niin laajoille alueille, ettei niistä koidu käytännössä pienintäkään haittaa, vaaraa tai riskiä varsinaisesta ympäristöongelmasta nyt puhumattakaan.

Pigg sanoo, että metallinen lyijy ei juurikaan liukene maaperään normaalioloissa. Korvaavien hauli- ja luotimateriaalien kohdalla tilanne on usein päinvastainen, eli niistä irtoaa vaarallisia aineita. Kaikilta osin asiaa ei ole vielä tutkittu.

Suomen Ampumaurheiluliiton toiminnanjohtaja Risto Aarrekivi sanoo, että puheet ulkoampumaratojen hengitysilman lyijyvaarasta ovat vahvasti liioiteltuja.

– Ihan varmasti jokainen voi ulkoampumaradalla turvallisesti hengittää, jos nyt ei ihan tahallaan nenäänsä luotivalliin upota.

Hänen mukaansa ampumaratojen lyijy liukenee maaperään niin hitaasti, että siinä ennättävät sukupolvet vaihtua ja monet muut ympäristöongelmat ennättävät räjähtää käsiin moneen kertaan.

– Olemme uusineet ampumaratojen hoito-ohjeet. Uusissa ohjeissa korostetaan alueiden kunnossapitoa ja ympäristön tilan seurantaa. Kivääri- ja pistooliradoille suosittelemme luotiloukkujen asentamista.
(Savon Sanomat 10.5.2004)


Tauvon lintuasema toiseksi Tornien taistossa

Myös Pyhäjoen Parhalahdella tehtiin yli 100 lintulajihavaintoa

Valtakunnallinen Tornien taisto- kilpailu toi menestystä raahelaisjoukkueille, kun Tauvon lintuaseman tornissa kisaillut Finnature joukkue teki kahdeksan tunnin aikana yhteensä 107 lintulajihavaintoa ja sijoittui koko kilpailussa lopulta hienosti toiselle sijalle. Parhaimmiksi lajeiksi joukkue bongasi pikkutiiran sekä pohjantikan. Joukkueeseen kuuluivat Jari Peltomäki, Petri Lampila, Markus Keskitalo ja Harri Taavetti.

Tämän vuoden Tornien taiston voiton vei peräti 119 lajihavainnolla porilainen Kärkimaallikot joukkue, jonka kiikariin osuivat muun muassa sitruunavästäräkki sekä niittysuohaukka.

Yhteensä tässä leikkimielisessä kilpailussa oli mukana ennätykselliset 186 joukkuetta ja noin 800 lintuharrastajaa.

Finnaturen lisäksi raahelaisjoukkueista menestyi myös Pyhäjoen Parhalahden lintutornissa bongaillut nelihenkinen joukkue Tornipöllöt, johon kuuluivat Heikki Tuohimaa, Tuomas Väyrynen, Jaakko Koistinen sekä Kari Varpenius. Heti kisan alettua aamu viideltä torniin kavunnut nelikko teki tärkeimmät havaintonsa harvinaisesta avosettiparvesta sekä muuttohaukasta. Yhteensä lajihavaintoja kertyi lopulta 102 kappaletta.

Lajituntemus selkäytimestä

Joukkueen työskentelyä seuratessa pystyi heti huomaamaan, että lajituntemusta löytyy ja paljon, sillä lintukirjoja ei juurikaan tarvinnut esiin kaivella.

- Se vaatii paljon aikaa ja vaivaa, että ne kaikki asiat alkaisi olemaan tuolla selkäytimessä. Ihmiset ovat kuitenkin tässäkin asiassa hieman erilaisia. Toisilla on vaan enemmän taipumusta tähän hommaan, Jaakko Koistinen sanoi.

Raahelaiseen lintuharrastajien yhdistykseen Surniaan kuuluu tällä hetkellä yhteensä 22 jäsentä, joista noin viisi on lajin todellisia asiantuntijoita.

- Monelle tämä on ehkä kuitenkin sellaista toisenlaista harrastamista. Ehkä paremminkin tuollaisen viikonloppuharrastamisen tapaista, Koistinen jatkaa.

Tornien taisto houkutteli lintutorniin myös asiasta muuten vaan kiinnostuneita ihmisiä. Raahelainen, mutta Parhalahdelta kotoisin oleva biologian opettaja Vuokko Moisala on tottunut kävijä kalasataman lintutornissa. Tällekin vuodelle on havaintoja tehty jo muun muassa merikotkasta.

Kiinnostusta jo lapsesta saakka

- Varmaan, kun sitä on lapsesta saakka ollut sellainen, että jos vaikka kävelee jonkun kasvin ohi, niin on sitten pakko kyllä selvittää, että mikä laji on oikein kyseessä. Tänä vuonna en ole vielä jalkojani tuolla luonnossa kastellut, mutta joka vuosi sekin kyllä tapahtuu, sanoi Moisala.

Raahen alueella tehtiin lintulajihavaintoja myös muillakin lintutorneilla. Raahen Mikonkarissa havaittiin yhteensä 73 lajia joukkueella Olli Mikkola, Kyösti Karjalahti, Risto Nevasaari ja Antti Mikkola. Harvinaisimmat havainnot tehtiin allista ja sirittäjästä. Piehingissä bongasivat puolestaan Tapani Karvonen, Kauno Siltala ja Juhani Liimatainen yhteensä 62 lintulajia, joista kiinnostavin havainto oli merimetso.
(Raahen seutu 10.5.2004)


Kuivasojan ahvensesonki kuumimmillaan

Ahti antaa taas ahvenia Kuivasojasta. Pateniemessä, vanhan nelostien sillan kohdalla, ammennetaan kalaa kapeasta uomasta lipoilla oikein urakalla. Aamuvarhaisella saapunut, osaava lippoaja voi saada muutamassa tunnissa kymmeniä kiloja "syötävän kokoista" ahventa. Lumijokinen Aaro Vuoti on ahvenen lippoamisessa vanha tekijä.

Takana on kymmeniä keväitä Kuivasojan partaalla. Se näkyy saaliista: torstaiaamun hänen lippoonsa oli uinut 30 kiloa körmyniskoja. Saalis koostui yksinomaan kookkaista kaloista, sillä kunnon kalamies ei sinteistä perusta.

"Minulla on lipossa 33 millin silmäkoko. Se takaa, että pienet kalat tippuvat takaisin ojaan", Vuoti tuumii. Suurimmat Kuivasojan ahvenet ovat puolikiloisia.

Torstaita Vuoti kehui hyväksi aamuksi. Vuosikymmenten kuluessa hän on oppinut ahvenen tavoille. Nousuaktiivisuus riippuu mädin kehitysvaiheesta, ja tietysti säästä.

"Yö oli lämmin, se on kaiken a ja o. Ahven ei lähde tulemaan kylmään veteen. Isoimmat vonkaleet nousevat aamuvarhaisella. Mitä pitemmälle päivä ehtii, sitä pienemmäksi käyvät kalat."

Pari viikon kiihkeä sesonki

Lippoaminen on myös taitolaji.

"Monilla on lyhytvartiset haavit, menevät nenä vedessä. Lipossa pitää olla kunnon pitkä varsi", Aaro Vuoti opastaa.

Kuivasoja antaa lähes pääsääntöisesti ahventa. Haukia Vuoti ei ole tänä keväänä juuri nähnyt. Joskus on tullut niitäkin.

"Ne tulee yleensä ensimmäisenä. Ilmeisesti ovat jo menneet", Vuoti aprikoi.

Kuivasojan ahvensesonki kestää pari viikkoa. Nyt on takana reilu viikko. Jatko riippuu veden pinnan laskusta: jos veden juoksu hiipuu, loppuu myös kalan nousu, lippoajat tietävät.

Pateniemeläinen Toivo Makkonen pitää tämän kevään saalista hyvänä. Yhteensä kalaa nostetaan parin sesonkiviikon aikana hänen arvionsa mukaan muutamia satoja kiloja. Niitä riittää silti Kuivasjärveen asti, joka on tunnettu ahvenapaja.

Savustettuna, paistettuna, uunissa...

Makkosilla syödään ahventa tähän aikaan vuodesta joka päivä.

"Monta kertaa päivässä", Makkonen painottaa.

Pääasiallinen valmistustapa on savustus, mutta monet hauduttavat ahvenet uunissa, tai paistavat pannulla.

Toivo Makkosen mukaan paljoon kalaruokaan ei ehdi edes kyllästyä, kun "kausi kestää vain pari viikkoa".

Rannoilla riittää myös ahvenen ostajia. Iso sankollinen, kahdeksan kiloa, lähtee noin kympillä.

"Ei tällä silti perhettä elätä, eikä laskuja maksa. Mutta hyvä harrastus tämä on", Aaro Vuoti ruotii.
(Kaleva.plus 6.5.2004)


Ammattikalastus uhkaa näivettyä

Euroopan komission kalastuksen pääosasto valmistelee asetusta, joka uhkaa näivettää lopullisesti ammattikalastuksen Suomessa. Toteutuessaan esitys lopettaisi Perämeren karisiian verkkopyynnin ja vähentäisi muun muassa ahvenen verkkopyyntiä kaikkialla Suomen merialueella. Yhdistettynä kansallisiin lohenkalastusrajoituksiimme EU:n esitys lopettaisi myös kokonaan lohen rannikkokalastuksen Pohjanlahdella. "Kyse on Suomen kannalta isosta asiasta, jos se toteutuu siinä muodossa kuin nyt on esitetty. Siinä ei ole järjen häivää", tuskailee osastopäällikkö Vesa Karttunen Kalatalouden Keskusliitosta.

Virallinen ehdotus tulossa piakkoin

Keskusliitto tulkitsee asian niin, että EU haluaa jatkossa säädellä Brysselistä käsin Suomen rannikkokalastusta yksityisiä vesialueita myöten. Valmisteilla oleva asetus vaikuttaa Karttusen mukaan Suomessa merkittävästi ammattikalastajien toimintaan.

"Kaikkiaan puhutaan sadoista ammattikalastajista, joilta kalastuksesta tuleva elinkeinon siivu leikkautuisi pois. Tämä olisi viimeinen naula arkkuun, koska jäljelle jäisivät ainoastaan ne, jotka kalastavat kuhaa", osastopäällikkö toteaa.

Valmisteilla olevan asetuksen tavoitteena on koota yhteen Itämeren tekniset kalastussäännöt. Kansainvälisen Itämeren kalastuskomission (IBSFC) aiemmin laatimat ja EU:n omalla alueellaan erikseen vahvistamat säännöt ovat nykyisin hajallaan lainsäädännössä.

Baltian maiden ja Puolan liityttyä Euroopan unioniin tuli Itämerestä käytännössä EU:n sisämeri. EU pystyy säätelemään alueen kalastusta omalla sisäisellä koordinaatiollaan.

"Tässä ei olisi mitään hätää, jos EU olisi tyytynyt kokoamaan yhteen jo olemassa olevat säännöt. Jostain syystä asetukseen ollaan kuitenkin tuomassa paljon uusia säännöksiä, jotka perustuvat hyvin yksipuoliseen komission näkemykseen", Karttunen korostaa.

Komissio on tehnyt Itämeren teknisistä kalastussäännöistä pari työasiakirjaa, ja nyt odotetaan virallista ehdotusta asetukseksi. Karttusen mukaan ehdotus voi tulla jo ennen komission kesälomaa eli heinäkuun loppuun mennessä.

"Yksi asia on vielä auki, eli Itämeren kalastuskomissiota ei ole vielä virallisesti lopetettu. Se saattaa lykätä tätä asiaa jonkin verran, mutta on vain ajan kysymys milloin ehdotus sieltä tulee."

Kalatalouden Keskusliitto jätti kuluneella viikolla asiaa koskevan muistion ympäristöministeri Jan-Erik Enestamille (r.). Valtioneuvostoa vaaditaan ryhtymään välittömästi toimenpiteisiin EU:n esityksen torjumiseksi.

"Ministeri ei ollut tietoinen koko asiasta, mutta lupasi ottaa siitä selvää", kertoo Karttunen.

Liitto muistuttaa, että suomalaista ammattikalastusta ei ole viime aikoina muutenkaan ruusuilla tanssitettu. Siitä on pitänyt huolen juuri Euroopan unioni viimeaikaisilla päätöksillään. Edellinen takaisku ammattikalastukselle oli ajoverkkokalastuksen kieltäminen huhtikuussa.

"Tässä ollaan tekemässä aika fataaleja esityksiä Suomen kannalta", Vesa Karttunen toteaa.
(Kaleva.plus 7.5.2004)


Hirvet liikkeellä

Oulun Eteläisen alueella on viime päivinä tapahtunut useita hirvikolareita.

Keskiviikkoiltana hirvi jäi kuorma-auton alle Kärsämäellä.

Tiistai-iltana myöhään hirvikolari sattui sekä Kalajoella että Pyhäjärvellä.

Kevään edistyminen on saanut hirvet muuttamaan talvialueilta kohti kesälaitumia.

Riski joutua hirvikolariin on nyt suurempi kuin talvella.
(Pyhäjokiseutu 7.5.2004)


Pääskyt varmistivat kesän

Siikajoelta tuli kirje: Tänä kauniina toukokuun iltana keskiviikkona näimme ensimmäisen pääskysen Siikajoen Kirkonkylällä. Pääskynen tervehti meitä iloisesti visertäen istuutuen talomme tv-antennin päälle.

Ainakin tänään ilmatkin ovat kuin kesällä, joten sanonta pääskysestä ei päivääkään pitää paikkansa kesän tuloon nähden. Toivottavasti ei tule "takapakkia" lämpimien ilmojen suhteen.

Ensimmäiset tiedustelijapääskyt saapuivat jo viikkoja sitten, mutta nyt on kevät edennyt siihen pisteeseen, että kesälinnut saapuvat jo suuremmilla joukoilla. Eksoottisiakin lajeja on ollut liikkeellä. Pyhäjoella on nähty kattohaikara ja Liminganlahdella liihotteli torstaina avosetti. Tässäpä viikon saapujien lista:

30.4. haahka, merikihu, suokukko, pikkulokki, harmaasorsa, amerikanhaapana (Pyhäjoen Takarannalla), härkälintu, karikukko, pohjansirkku, punavarpunen.

1.5. nokkavarpunen, räystäspääsky, lapasotka, kiljuhanhi,

2.5. keltavästäräkki, harmaahaikara, kirjosieppo, kalatiira, lapinsirri,

4.5. kattohaikara Pyhäjoen Harmissa, pensastasku, kiljukotkalaji, arosuohaukka,

5.5. törmäpääsky, hernekerttu,

6.5. peltosirkku, pikkutiira, sirittäjä, ruokokerttunen.
(Raahen seutu 7.5.2004)


Hirvi jälleen hirviaidan väärällä puolella

Hirvi pääsi jälleen hirviaidan väärälle puolelle valtatie 8:lla Limingassa välillä Lapinkangas Revonlahti. Poliisi sai ilmoituksen hirvestä kuuden jälkeen aamulla. Poliisi kehoittaa autoilijoita varovaisuuteen. Alueelle rakennettavassa hirviaidassa on paikoitellen vielä aukkoja, joista hirvet pääsevät livahtamaan aidan väärälle puolelle.
(Kaleva.plus 4.5.2004)


Kulotuksesta ilmoitettava etukäteen

Kulotuksen ja muun risukoiden polttamisen paras aika on jälleen käsillä. Nykyajan kaskisauhujen kohoillessa moni saattaa luulla tulen päässeen irti. Jotta kulotuksesta ei tulisi aiheettomia palohälytyksiä, sisäasiainministeriö kehottaa kulottajia ilmoittamaan aikeistaan aina etukäteen hätäkeskukseen. Ministeriön mukaan metsämaalla saadaan kulottaa erityistä varovaisuutta noudattaen metsäammattilaisen valvonnassa.

Ilmatieteen laitos varoittaa tarvittaessa ruohikkopalovaarasta, jolloin on noudatettava erityistä varovaisuutta avotulen teossa. Metsäpalovaroituksen ollessa voimassa avotulen teko metsään tai sen läheisyyteen on kielletty. Kulottamisessa on aina varauduttava myös tulen sammuttamiseen, eikä tulta saa jättää palamaan vartiotta.

Risujen polttamisen luvallisuus on syytä varmistaa etukäteen kunnan ympäristöviranomaisilta, sillä monissa kunnissa risujen, hakkuutähteiden ja lehtien avopoltto nuotiolla, tynnyrissä ja muussa vastaavassa astiassa on kokonaan kielletty taajama-alueilla. Kunnalliset määräykset voivat edellyttää, että taajaman ulkopuolella tapahtuvasta risujen tai hakkuutähteiden hävittämisestä polttamalla on ilmoitettava ympäristölautakunnalle ennen polttoon ryhtymistä. On syytä tarkistaa myös mökkikunnan säännökset, jotka voivat olla erilaiset kuin asuinkunnassa. Jätteiden polttaminen on kokonaan kielletty.
(Kaleva.plus 3.5.2004)


Yönmusta hauki yllätti kalamiehen

Ylikiimingin Vähävuotonjärvestä noussut hauki sai Jouni Roinisen hämmästelemään kerran jos toisenkin, ei kuitenkaan koon vaan värin vuoksi: vonkale oli lähes kokonaan musta.

Vain kalan vatsassa on vaaleampia, vihreitä suomuja eikä kyljillä ole lainkaan kellertäviä läikkiä ja juovia.

Kaikki kalamiehet tietävät, että haukien väri vaihtelee. Sameissa vesissä hauet ovat usein ruskehtavia, kirkkaissa kellertävän vihreitä, mutta mustia haukia on harvempi nähnyt.

Vesikasvillisuuden suojissa saalista vaanivalle hauelle suojaväri on tärkeä, joten värin vaihtelussa ei sinällään ole mitään ihmeellistä.

Lauri Kolin teos Suomen kalat tietää kertoa, että poikkeavat värityypit ovat hauella melko harvinaisia. Kolin mukaan näistä värimuunnoksista ehkä useimmiten tavataan mustia haukia, enimmäkseen rannikkovesistä. Syytä tähän melanismiksi kutsuttuun ilmiöön ei tarkkaan tunneta.

Suomen Haukiseuran puheenjohtaja Mikael Fröberg kertoo saaneensa itse kerran mustan hauen Tammisaaresta. Kokoa tällä oli puolitoista kiloa, suunnilleen samaa kokoluokkaa kuin Roinisen pyytämä kala. Muut Haukiseuran jäsenet eivät ole kertoneet kalajuttuja mustista hauista, joten Fröberg uskoo värimuunnoksen olevan hyvin harvinainen.

Hauki kutee keväällä heti jäiden sulamisen jälkeen, joten väriviallisista kaloista kiinnostuneille on otollinen aika lähteä etsimään mustia haukia matalilta tulvarannoilta ja puronsuista.
Kuva hauesta...
(Kaleva.plus 24.4.2004)


Hirvi törmäili Raahen Ollinsaaressa

Vauhkoontunut hirvi törmäili aitaan maanantaina aamupäivällä Raahen Ollinsaaressa. Eläin pääsi sisään PKC-Group nimisen liikkeen aidatulle pihalle. Hirvi vauhkoontui aidan sisällä ja törmäili aitaan useita kertoja pahki. Poliipartion tullessa paikalle törmäyksissä itsensä telonut hirvi sujahti aidan portista ulos ja pinkoi pakoon.

Hetken päästä Raahen Antinkankaan ala-asteen pihasta ilmoitettiin poliisille, että koulun pihamaalle on tullut loukkaantunut hirvi. Poliisipartion tullessa paikalle hirvi oli lyyhistynyt maahan, eikä päässyt enää ylös.

Poliisipartio lopetti hirven ampumalla. Hirvimiehet huutokauppaavat hirvenlihat lähitulevaisuudessa.
(Kaleva.plus 3.5.2004)


Kotitunturi hyvästeli Dominickin

Seikkailija ja toimitusjohtaja Dominick Arduin hyvästeltiin sunnuntaina Kiilopäällä toimitetussa muistotilaisuudessa. Arduin katosi maaliskuun alussa yrittäessään päästä maantieteelliselle pohjoisnavalle. Useatkaan etsintälennot eivät tuottaneet tulosta ja hänen uskotaan tippuneen jäihin ylittäessään osin uuden jään peittämää avovesialuetta. Dominick Arduinin kunniaksi järjestettyyn tilaisuuteen saapui Kiilopään rinteelle lähes parisataa ihmistä. Muistotilaisuudessa puhuneet ihmiset kertoivat, kuinka sitkeä ja peräänantamaton Dominick Arduin oli.

Kiilopään oppaana hän ei ottanut riskejä, mutta omassa elämässään hän oli puhdasverinen seikkailija. Tunturiretket Oy:n hallituksen puheenjohtaja Timo Valtonen sanoi muistavansa yhtiön toimitusjohtajan myös hänen idearikkaudestaan.

"Hänellä oli tapana soittaa uusista ideoistaan. Kiilopäätä koskevia ideoita alkoi olla lopulta niin paljon, että oli syytä perustaa hänelle työpaikka, jossa toteuttaa niitä".

Dominick Arduin seikkaili seikkailunsa vapaa-ajallaan. Ystävien muistelmissa Dominick ei ollut rajojaan etsivä huimapää vaan unelmiaan toteuttava ja luontoa syvästi rakastava nainen. Viimeisten Pohjoisnapa-alueelta saatujen raporttien mukaan Dominick oli onnellinen eläessään unelmaansa. Vaikka hänen suurin unelmansa jäikin toteutumatta, ei se himmennä hänen saavutuksiaan ystäviensä silmissä.

Liekit muistoksi taivalle

Onnistuessaan olisi Dominickin suuri seikkailu maantieteellisen pohjoisnavan valloittamiseksi päättynyt virallisesti toukokuun ensimmäisenä päivänä.

Hänen suunnitelmanaan oli kulkea noin kymmenen kilometrin matka kuumailmapallon kyydissä suorituksestaan riemuiten.

"Arduin tilasi kyydin jo tammikuussa", kertoi syvästi liikuttunut pudasjärveläinen Martti Haapala, jonka oli määrä kuljettaa naparetkelijätärtä kuumailmapallollaan.

"Sovimme, että vappuna nähdään maalissa". Armoton luonto päätti toisin ja suunniteltu voittolento vaihtui muistolennoksi, joka sekin peruuntui sopimattoman sään vuoksi.
(Kaleva.plus 2.5.2004)


Kalastajat kannattavat lohiasetusta

Pohjois-perämeren ammattikalastajien yhdistys vaatii, että maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojan (kesk.) esittämä lohiasetus hyväksytään hallituksessa jo tulevaksi kalastuskaudeksi, eli täksi vuodeksi. Kalastajat vaativat myös, että Suomen ja Ruotsin yhteinen kalastussääntö Tornion-Haaparannan merialueille tulee saattaa voimaan sillä tavalla kuin on neuvoteltu.

Kalastajien yhdistys kannattaa Korkeaojan toteamusta siitä, että villilohikannat eivät ole uhattuina, vaan kysymys on rannikkoalueiden elinkeinon säilyttämisestä ja eri alueiden ammattikalastajien tasapuolisesta kohtelusta.

Kalastajat toivovat pohjoisen poliitikkojen ymmärtävän, että rannikkokalastus on elinkeino, ja se on turvattava perustuslain mukaisesti.

Hallitus ei saanut perjantaina ratkaisua lohiasetuksesta, vaan Korkeaojan pyynnöstä asetukseen palataan tällä viikolla koko hallituksen voimin.
(Kaleva.plus 2.5.2004)


Ahmaa jahdattu UKK-puistossa

Ahmaa jahdattiin kahdella moottorikelkalla UKK-puistossa Sodankylässä viime viikonloppuna. Kelkat olivat seuranneet ahmaa useita kymmeniä kilometrejä. Ahma jäi kuitenkin ilmeisesti henkiin.

- Sellainen käsitys minulla on, että tämä jäi vain ajattamiseksi. Mitään tappopaikkaa ei löytynyt, asiaa tutkiva ylikonstaapeli Kalle-Veikko Kuntonen Sodankylän poliisista kertoi.

Poliisi pyytää viime viikonloppuna Suomujoen alueella liikkuneita retkeilijöitä ilmoittamaan mahdollisista moottorikelkkahavainnoistaan Sodankylän poliisille.
(Kaleva.plus 30.4.2004)


Lohi repii hallitusta

Vaikka hallituksen ja Ahvenmaan välejä kiristäneessä lohenkalastuskiistassa päästiin torstaina sopuun, hiertää maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojan (kesk.) ajama lohiasetuksen muutos nyt hallituksen sisällä. Korkeaojan mukaan asetuksesta on pakko päättää tänään perjantaina valtioneuvoston ylimääräisessä istunnossa. "Muuten Ahvenmaalla alkaa lohisota. He ovat uhanneet ottaa asiat omiin käsiinsä ilman vastaantuloa. Tästä kärsittäisiin myös Tornionjoella", Korkeaoja varoitti.

Torniosta kotoisin oleva alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen (kesk.) kuitenkin ilmoittaa, ettei aio hyväksyä lohiasetusta. Se uhkaa Mannisen mukaan lohen pääsyä pohjoisen jokiin. "En missään tapauksessa tule hyväksymään sitä", Manninen ilmoitti tiukasti torstaina illansuussa.

Myös sisäministeri Kari Rajamäki (sd.) vastustaa muutosta. Rajamäen pyynnöstä liikenneministeri Leena Luhtanen (sd.) pyysi asian torstaina valtioneuvostossa Mannisen kanssa pöydälle.

Korkeaoja keskusteli jo eilen pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) ja valtiovarainministeri Antti Kalliomäen (sd.) kanssa tilanteesta. Hän aikoi jatkaa neuvotteluja vielä Mannisen kanssa. Rajamäki on matkoilla.

Korkeaojan ratkaisu tehdään tänään tarvittaessa vaikka äänestämällä. Hänen mukaan myös Vanhanen haluaa päätöstä.

Ratkaisun pitää koskea koko maata

"Tähän on saatava hallittu kokonaisuus. Ei maatalousministeriö voi katsoa vain yhtä osaa maasta. Lohiasetus on kompromissi manner-Suomen kalastajille siitä, että ahvenanmaalaisten kalastusoikeuksia lisätään", Korkeaoja totesi.

Kuntaministeri Manninen sanoi pyytäneensä asian pöydälle vain sen takia, ettei hän hyväksy muutoksia. Manninen lisäsi, ettei aio hyväksyä sitä ylimääräisessäkään istunnossa. Kysymykseen tuleeko hän äänestämään lohiasetusta vastaan Manninen vastasi yksiselitteisesti ja lyhyesti: "Kyllä."

Korkeaoja yritti vielä iltamyöhällä neuvotella kompromissia, jonka mukaan rysäpyynnin aikarajaa lyhennettäisiin.

Mannisen mielestä on vaikea yksiselitteisesti sanoa, mitä asetusmuutos merkitsi käytännössä pohjoisen lohelle. "Voi olla, ettei sillä juurikaan ole negatiivista vaikutusta, mutta minusta päätöstä ei pitäisi juuri nyt tehdä", Manninen totesi..

Mahdollisesta kompromissista Manninen sanoi: "Todennäköisesti rysäpyynnin kalastusaikaa vähän lyhennetäänkin. Mutta poliittisesti tilanne on ajettu sellaiseen umpikujaan, että minä en voi hyväksyä mitään muuta ratkaisua kuin sen, että asetusta ei muuteta."

Korkeaoja sanoi Mannisen linjasta näin: "Hänen asemansa on tässä vähän toisenlainen, kun hän on Tornionjokivarresta kotoisin. Hän ei katsele valtakunnan kokonaisuutta, vaan pohjoisen näkökulmaa."

Korkeaoja esittää kolmivuotista asetusta vastapainoksi sille, että Ahvenanmaan kanssa on neuvoteltu uudenlainen sopimus.

Lisäkiintiöt kiristettiin

Ahvenanmaalaiset kiristivät lisäkiintiöt uhkaamalla muuten aloittaa jo vappuna 5 000 lohen kalastamisen.

Korkeaojan mukaan nyt syntynyt sopu varmistaa jatkossakin sen, että lohiparven etuosa pääsee pohjoisen jokiin.

"Lohiasetus ei millään tavalla vaaranna tai heikennä lohen asemaa pohjoisessa", Korkeaoja tähdensi. Hän lisäsi, että rysäkalastajia on vain muutaman kymmen rannikolla Turusta Tornioon.

Korkeaoja korosti, että lohipaketti on kokonaisuus. Hän ei voi tarjota lisäkiintiöitä Ahvenanmaalle, jos samanaikaisesti tehdä vastaantuloa manner-Suomen kalastajille. "Paketista ei voi irrottaa osia."

"Lisäksi koko homman takana on se, että Itämeren alueella tulee lähivuosina voimaan ajoverkkokielto."

"Jo tänä vuonna Tanskan dioksidipäätös merkitsee sitä, että he kalastavat noin 60 000 lohta vähemmän. Ruotsin kiintiö, joka on 120 000 lohta, on lähes kokonaan ajoverkkokalastusta. Siitä lähtee puolet ensi vuonna pois. Tanskan 90 000 lohen kiintiöstä on ehkä puolet ajoverkkokalastusta. Sekin poistuu vähitellen. Näkymä on siis se, että joka tapauksessa pohjoiseen tulevat lohikannat lisääntyvät tulevina vuosina", Korkeaoja selvitti.

Rundgren: Keskusta ei voi hyväksyä

Tornionjoen lohen kannalta jatkossa on Korkeaojan mukaan tärkeintä sopimus Ruotsin kannussa.

"Kalastussopimus on pitkään ollut auki. Koko rajajokisopimus on siitä kiinni, että saadaan kalastusasia kuntoon."

Korkeaojan mukaan on tarkoitus hoitaa asia kuntoon heti, kun lohiasetus on saatu voimaan.

"Olen Ruotsin ministerille jo sanonut, että virkamiestasolla saavutettu kompromissi sitten hyväksytään."

Torstaina Korkeaojan ajamaa asetusta vastaan nousi rajusti myös keskustan lappilainen kansanedustaja Simo Rundgren.

Hänen mukaansa keskusta ei voi hyväksyä lohiasetuksen muutosta.Rundgrenin mielestä asia näyttää pelkistyvän aluepoliittiseksi kysymykseksi.

Rundgren ilmoitti tiukasti, että jos keskustan ministerit ottavat vakavasti puolueen linjan aluepolitiikassa, ei heille jää muuta vaihtoehtoa kuin äänestää hallituksessa Korkeaojan esitystä vastaan.

"Näin tulee testatuksi myös se, ovatko SDP:n puheet villilohen puolustamisesta johdonmukaisia loppuun asti", Rundgren lisäsi.

Hänen mukaansa ei ole olemassa mitään tieteellistä näyttöä siitä, että juuri tässä vaiheessa villilohikannat kestäisivät suurempaa merikalastusta.

Niin sanottuun valikoivaan pyyntiin ei ole mitään edellytyksiä, koska villilohta ja viljeltyä lohta ei voida kiistatta erotta toisistaan, Rundgren jatkoi.

Korkeaoja torjui Rundgrenin näkemykset. Hänen mukaansa pohjoista ja etelää ei tässä asiassa voi asettaa vastakkain. Lohiasetus ei Korkeaojan mukaan myöskään vaaranna villilohen myönteistä kehitystä
(Kaleva.plus 30.4.2004)


Petoeläinten salametsästys yhdensortin ekoterrorismia

Petoeläinten salametsästys on yleistä. Vain harvat tapaukset tulevat julki, vielä harvemmat johtavat minkäänlaisiin syytetoimiin, niin laittomia kuin ne ovatkin. Rangaistukset ovat mitättömiä. Niillä ei ole edes vähäistä pelotteen voimaa. Metsästäjät, jotka muuten ovat tavallista lainkuuliaista kansaa, ummistavat silmänsä ja korvansa laittomasti tapahtuvalta pyynniltä. Vaikka tekijät tiedettäisiinkin, metsäveljien myötätunto on lainrikkojien puolella. Ikään kuin hyväksytään, ettei petoeläimillä on sijaa Suomen luonnossa.

Sudet, karhut, ahmat, ilvekset sekä pienemmät pedot ja petolinnut koetaan uhaksi, josta on päästävä eroon. On koko joukko metsästäjiä, joilla ei ajatuskaan värähdä, kun he näkevät pedon: se tapetaan heti. Ei ole ihme, että monia petoelämiä on vain nimeksi. Jos se salametsästäjistä olisi kiinni, niitä ei olisi senkään vertaa.

Mitä lie luoja ajatellut rakentaessaan maailmaa ja istuttaessaan kaiken maailmat eläimet ja kasvit tänne niin suureksi ja viisaaksi itsensä kokevien ihmisten joukkoon? Sitä me emme tiedä. Joku merkitys elämillä maailman luonnon kokonaisuuden kannalta saattaa olla, niin kuin ihmiselläkin.

Salakaato on yhden sortin ekoterrorismia; turkiseläinten vapauttamiseen rinnastettavaa mieletöntä puuhaa, jolla luonnon olemattomaksi käynyttä omaa tasepainoa vain järkytetään. Toisaalta valitetaan valtavaksi paisuneen hirvikannan suurista tuhoista, mutta toisaalta luonnon ei anneta hoitaa hommaa omin keinoin.

Petoja pelätään, useimmiten täysin aiheetta. Jos joku onneton hukka eksyy lähellekin ihmistä, vihaa suorastaan lietsotaan. Näin siitä huolimatta, vaikka pedot pyrkivät välttelemään ihmistä. Ne käyvät ihmisen kimppuun erittäin harvoin; susi viimeksi 1880-luvulla. Sen sijaan toiselle eläimelle peto on peto.

Monin verroin suuremman vaaran ihminen aiheuttaa itse itselleen tai toiselle ihmiselle. Ajatellaanpa vaikka liikennettä, sodista puhumattakaan. Millaisessa vaaran viidakossa me liikumme joka päivä? Siihen verrattuna petojen ympärillä käyty keskustelu niiden vaarallisuudesta ihmiselle on vahvasti ylimitoitettua, suorastaan sulaa hurskastelua.

Ilman valtion viranomaisten toimia meillä ei olisi enää petoelämiä. Tässä kohden viranomaiset ovat olleet myös kansan enemmistön tuntojen tulkkina. Eri tutkimuksin on voitu osoittaa, että ihmiset hyväksyvät petojen olemassaolon, vaikkakin haluaisivat niiden elelevän mieluummin jossain kauempana kuin aivan lähinurkilla.

Laajasti on hyväksytty käsitys, että eläimelläkin on oikeutensa. Kotieläinten oikeudeksi mielletään kunnon ravinto, hyvä hoito ja mahdollisuus lajille tyypilliseen käyttäytymiseen. Vastaavasti villieläimen oikeutena pidetään mahdollisuutta elää villinä, toteuttaa vaistojaan luonnollisissa oloissa.

Maapallo käy päivä päivältä ahtaammaksi; ei eläinten, vaan ihmisen omien toimien vuoksi. Ihminen valloittaa uusia erämaita, laajentaa kaupunkeja, rakentaa teitä ja käyttää luontoa hyväksi haluamallaan tavalla. Ihminen pyrkii hallitsemaan paitsi toista ihmistä myös luontoa, vaikka luonnon monimutkaisuuden edessä meidän pitäisi olla enemmän nöyriä oppilaita kuin suuria hallitsijoita.
(Ilkka Lappalainen, Kaleva.plus 28.4.2004)


Siperiantavi säväytti Kuusamossa

Pohjois- ja Itä-Siperiassa pesivä siperiantavi nähtiin Salmisen Askinjoessa Kuusamossa sunnuntaina. Havainnon tehnyt Marketta Tornberg pääsi myös kuvaamaan superharvinaisuuden, joten lajinmääritys koiraslinnusta voitaneen varmistaa filmiltä myöhemmin.

Lajia ei ole aikaisemmin Kuusamossa tavattu, ja satunnainen se on koko Euroopassakin Venäjää lukuunottamatta.

Yhtään havaintoa ei ole tiettävästi hyväksytty luonnonvaraisesta linnusta, vaan kaikkien on arveltu olleen tarhakarkulaisia.
(Kaleva.plus 26.4.2004)


Tenojoen viime vuoden lohisaalis 154 tonnia

Tenojoen vesistöalueen lohisaalis oli vuonna 2003 kaikkiaan 154 tonnia. Edellisvuoteen verrattuna saalis pieneni 19 prosenttia. Saaliista 82 tonnia saatiin Norjan puolella ja 72 tonnia Suomen puolella. Virkistyskalastajien osuus lohisaaliista oli 26 tonnia.

Viime kesänä Tenojoen Suomen puolella lohta pyysi noin 830 paikallista ja noin 10 000 ulkopaikkakuntalaista kalastajaa.

Tenojoen vesistöalueeseen kuuluvat Tenojoen lisäksi Pulmankijärven alue, Vetsijoki, Utsjoki sivuvesineen, Kuoppilasjoki ja Inarijoki, sekä Norjan puolella Karasjoki ja Iesjoki.
(Kaleva.plus 26.4.2004)


Hirvikanta laskenut suunnitelmallisesti toteutuneen metsästyksen ansiosta

Uusimmat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) kanta-arviotiedot osoittavat, että viime syksyn 84 466 hirven kaatomäärällä hirvikanta on jatkanut laskuaan maan etelä- ja keskiosissa. Hirvien määrä on lähtenyt laskuun myös maan pohjoisosissa.

Maa- ja metsätalousministeriö, Metsästäjäin keskusjärjestö (MKJ), riistanhoitopiirit ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos keskustelivat nykyisestä hirvitilanteesta 1.4.2004. Neuvotteluissa käytiin läpi syksyn 2003 hirvenmetsästyksen tulos. Lisäksi tarkasteltiin riistanhoitopiireissä kevään aikana käytyjä sidosryhmäneuvotteluja sekä sidosryhmien esittämiä ja hirvikannan koon perusteella arvioitavia tulevan syksyn hirvenmetsästyksen mitoittamistarpeita.

RKTL:n mukaan syksyn 2003 metsästyksen jälkeinen hirvikanta on 92 000 - 98 000 yksilöä. Tämä vastaa hirvitiheytenä noin 3,0 - 3,2 hirveä/1 000 ha. Vuosi sitten hirvikanta arvioitiin 110 000 - 120 000 yksilön suuruiseksi. Vuonna 2002 kaadettiin 84 525 hirveä.

Parina viime vuonna suunnitelmallisesti toteutuneet hirvenmetsästykset näkyvät alentuneina vahinkomäärinä. Arvioidut metsävahingot vähenivät kahdeksalla prosentilla ja arvioidut maatalousvahingot viidellä prosentilla vuodesta 2002 vuoteen 2003. Hirvikolarit vähenivät koko maassa 22 prosentilla. Hirvikolarit vähenivät erityisesti kolarialteimmilla alueilla Kymen, Varsinais-Suomen, Pohjois-Hämeen ja Uudenmaan riistanhoitopiireissä.

Ennakkoarvioiden mukaan metsästäjät voinevat varautua tulevana syksynä suurin piirtein 68 000 hirven saaliiseen, joka vastaisi syksyn 2001 kaatomäärää. Alueelliset pyyntilupamäärätavoitteet selviävät, kun parhaillaan loppusuoralla olevat riistanhoitopiirien koordinoimat sidosryhmäneuvottelut on käyty.

Hirvenmetsästäjien tulee jättää pyyntilupahakemukset asianomaiseen riistanhoitoyhdistykseen viimeistään huhtikuun 30. päivänä. Riistanhoitoyhdistykset toimittavat hakemusasiakirjat ja lausuntonsa asianomaiselle riistanhoitopiirille viimeistään toukokuun 15. päivänä. Riistanhoitopiirit antavat päätökset hakemuksiin viimeistään elokuun 10. päivänä. Lopullinen kaatomäärä määräytyy metsästyskauden aikana paikallisen hirvitiheyden mukaan. (25.4.2004)


Pikkupakkaset eivät mahlan virtausta pidättele

Mahla huuhtoo kevätväsymyksen

Koivun elämänneste mahla virtaa jälleen. Mahla virkistää uuteen eloon myös voron, joka verottaa tuota arvokasta nestettä koivun kyljestä. Onneksi koivu ei ole moksiskaan muutaman litran ohivirtauksesta.

Ennen vanhaan, kun ei ollut pakastimia eikä kaupan hedelmiä, mahla oli erityisen arvokas ravinnonlisä pitkän ja yksipuolisen talven jälkeen. Pian huomattiin myös mahlan terveysvaikutukset. Mahla pisti aineenvaihduntaan aivan uutta vipinää ja talven aikana kertyneet kuonat lorisivat mahlakuurin myötä iloisesti ulos. Mahla poistaa jopa selluliitin, monessa terveysjulkaisussa väitetään.

Mahlasta löytyy koko ajan lisää terveysvaikutuksia. Nykyisellä allergioiden aikakaudella tuntuu arvokkaalta ominaisuus, jonka mukaan mahlan käyttö helpottaa ja jopa poistaa kokonaan koivun siitepölyallergian oireita.

Yliannostus vie yöunet

Puttaan Kartanossa Pyhäjoella mahla on tuttua eliksiiriä. - Mahla on meidän luonnonvarainen energiajuomamme, Sakari Virkkala määrittelee. Mutta liika on liikaa jopa mahlan kittaamisessa:

- Jos sitä aivan mahdottomia määriä innostuu nauttimaan, niin yöunet menevät. Virkistävä vaikutus on niin voimakas. Ennen vanhaan tätä on osattu hyödyntää silloin kun on pitänyt siirtää unen tuloa tuonnemmaksi. Ja aivan samaahan tavoitellaan näillä nykyisillä, keinotekoisilla energiajuomilla.

Sakari Virkkalan oma kokemus mahlasta on ennen kaikkea juuri sen virkistävä vaikutus:

- Jos on nuutunut olo talven jäljiltä, niin kyllä se kirkastuu kun on saanut porattua reiän koivun kylkeen. Tossuun tulee uutta vipinää alta aikayksikön!

Mahla on huonoa säilymään, Virkkala muistuttaa:

- Se on vähintäänkin yhtä herkkää pilaantumaan kuin maito. Omien kokemuksiemme mukaan raparperi on erittäin hyvä lisuke mahlalle. Raparperi laskee pH:n niin alas, että säilyvyys paranee huomattavasti.

Siman raaka-aineeksi

Jos haluaa tehdä erityisen tömäkän ja maistuvaisen vappusiman, niin mahla on parasta mahdollista raaka-ainetta. Sitruunaa ja hiivaa laitetaan saman verran kuin tavalliseenkin simaan, mutta sokerin voi jättää hitusen vähemmälle. Sitä kun on mahlassa omasta takaa. Ja paljon terveellisemmässä muodossa kuin paperipussista otettuna.
(Raahen seutu 25.4.2004)


Lintumuutto viikonpäivät edellä

Lintumuutto on pysynyt vieläkin edellä aikataulusta, vaikka viime päivien kylmä sää on jarruttanut reippaasti muuton etenemistä. Torstaihin mennessä oli Raahen alueelle saapunut 83 lajia, kertoo Kyösti Karjalahti, joka kerää ja tilastoi muuttotietoja.

- Vielä on reilu viikko vappuun, ja vapun tietämissä ylitetään yleensä sadan lajin raja. Tällä vauhdilla satanen tulee ylittymään hyvissä ajoin ennen vappua, Karjalahti arvioi. Sään kylmeneminen ei lintuasiantuntijaa hirvitä:

- Hyvä, että tuli näin varhaisessa vaiheessa. Hyönteissyöjistä on ehtinyt saapua vasta murto-osa. Kunhan säät jälleen lämpenevät, muuton olettaisi etenevän aika suoraviivaisesti. Odotettavissa on lisää kahlaajia ja hyönteissyöjiä.

Viikon "makupaloja" ovat Parhalahdella nähty haarapääsky ja Siikajoen Alhonmäessä havaittu haarahaukka. Viikon aikana saapuneet muuttajat:

15.4. tavi, taivaanvuohi

16.4. tylli, tundrahanhi metsäviklo, mustapyrstökuiri, sepelrastas, laulurastas, vuorihemppo, tiltaltti, haarahaukka, kivitasku.

17.4. peukaloinen

18.4. nuolihaukka, haarapääsky, tukkakoskelo, meriharakka.

21.4. lapasorsa, valkoviklo
(Raahen seutu 25.4.2004)


Saimaannorppaa suojellaan jatkossa kalastusrajoituksin

Saimaan kalastusrajoituksia jatketaan Saimaannorpan elinolojen ja lisääntymisen turvaamiseksi. Maa- ja metsätalousministeriö antoi asetuksen, jolla kielletään tiettyjen pyydysten ja kalastustapojen käyttö norpan keskeisillä elinalueilla.

Toukokuun alussa voimaan astuva asetus on pääpiirteissään samansisältöinen kuin vuoden 1999 asetus. Ainoa muutos vanhaan suojelupäätökseen on se, että uusi asetus kieltää kaikki monisäikeisestä langasta valmistetut verkot.

Saimaannorppakanta on viime aikoina hieman kasvanut. Kannan kasvu on kuitenkin ollut niin hidasta, että suojelua jatketaan nyt uudella asetuksella huhtikuun 2009 loppuun saakka.

Asetuksesta saa lisätietoa maa- ja metsätalousministeriön internetsivuilta osoitteesta www.mmm.fi/kalastus/norppa.
(Kaleva.plus 21.4.2004)


Lokka antaa kalaa ja työtä

Kalastaja Risto Pyhäjärvi suunnisti moottorikelkallaan tekojärven jäälle myös perjantaina, jolloin suurin osa Lokan luonnonvaraosuuskunnan kalastajista pitää viikoittaista vapaapäiväänsä. Tällä kerralla verkoista nousi jäälle noin kahdenkymmenen kilon saalis. "Siikaahan tämä pääasiassa näyttää olevan, on joukossa muutama kilo ahventa ja pari haukea"., mies tuumii.

Vaikka saalis olikin nopeasti käsitelty, Lokan viime vuosien kalantuottoon Pyhäjärvi on tyytyväinen. Saalista on tullut tasaisesti, ja kaiken lisäksi kalakannat tekojärvellä ovat olleet kasvussa.

Vuodessa kalaa 170 000 kiloa

Lokan luonnonvaraosuuskunnan markkinoinnista vastaava Kauko Niemelä kertoo, viimeisimpien tilastojen mukaan Lokasta on tullut vuodessa kalaa noin 160 000-170 000 kiloa.

"Pääasiassa saalis on luonnonsiikaa, ahventa ja haukea. Osuuskunnan osuus myyntiin menneestä kalasta on noin kolmannes."

Ennakkotieto viime vuodelta kertoo, että osuuskunnan kautta myydyn sikasaaliin määrä on kasvanut noin 30 prosenttia.

"Koko järven siikasaaliin kasvu ei ole ollut läheskään samaan luokkaa. Tämä merkitsee sitä, että muiden kalastajien siikasaalit ovat ehkä vähentyneet, sillä osuuskunta on päässyt tulokseen entisillä ponnistuksilla", Niemelä kertoo.

Luonnonsiian lisäksi myös ahven ja hauki menestyvät Lokassa hyvin. Poikkeuksen tekee tekojärvien taannoinen valtakala peled, jota nykyisin saadaan vain satunnaisesti.

"Peledin häipyminen johtuu istutusten lopettamisesta, kun kannan arveltiin alkaneen lisääntyä luontaisesti. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan vuonna 1999 istutukset aloitettiin uudelleen. Määrät ovat kuitenkin olleet siksi pieniä, ettei peled nykyisin näy saalistilastoissa juuri lainkaan."

Niemelä toivoo, että peledin istutusmääriä nostettaisiin, jotta saalismäärätkin saataisiin ylös.

"Peled tasaisi siikasaaliit ympärivuotiseksi. Kalastajat pääsisivät pyytämään peledia syksyllä, jolloin luonnonsiian kuturauhoitukset alkavat. Sitä paitsi rasvainen peled on erinomainen savukala", hän kertoo.

Kalastajan ammatti kiinnostaa nuoria

Lokalla on nykyisin alun toistakymmentä ammattikalastajaa, joista osuuskunnassa on puolentusinaa. Myös kalastajien sukupolvenvaihdos on onnistumassa, sillä eläkkeelle siirtyneiden tilalle on tullut nuoria.

Risto Pyhäjärvi on kalastanut ammatikseen vajaat kaksi vuotta. Intoa nuorella miehellä riittää, sillä talvisin hän käy verkoilla 4-5 päivänä viikossa. Viime sulan veden aikana mies oli järvellä lähes joka päivä.

"Väliin taisi jäädä vain muutama päivä. Raskasta se oli, pitänee ensi kesänä ottaa hiukan rauhallisemmin", hän pohtii.

Pyhäjärven mielestä Lokassa kalastajan on hyvä tehdä työtään. Kunnan myötävaikutuksella kalasatamaan on rakennettu nykyaikainen kalankäsittelyhalli, jossa on tarvittavien kylmiöiden lisäksi kaksi jääkonetta sekä pakastustunneli. Luonnonvaraosuuskunta on hankkinut satamahalliin tarvittavat työkoneet.

"Hallissa on kaksi suomustuskonetta sekä nahoitus- ja halkomakoneet. Myös fileointikone on, mutta veitsillä siikafileistä tulee siistimpiä. Nahoituskonetta tarvitaan ahven- ja haukifileiden valmistuksessa", Pyhäjärvi kertoo. Osuuskunnan kalastajat ovat erityisen tarkkoja kalan laadun suhteen. Kylmäketju on katkeamaton järveltä kaupan myyntitiskille saakka. Lokan luonnonvaraosuuskunnassa on kolmisenkymmentä jäsentä, joista päätoimisia ammattikalastajia on 6-7. Varsinkin sesonkiaikoina kalastus työllistävät muitakin.

"Hallilla ovat töissä kalastajien vaimot ja lapset sekä tarvittaessa myös palkattua väkeä. Kesäisin täällä saattaa olla yhtä aikaa töissä jopa 20-30 henkilöä."

Risto Pyhäjärvi muistelee, että viime kesänä Lokan kalasatamassa oli jopa pulaa työvoimasta.

Lokan luonnonvaraosuuskunta on jo muutamana keväänä järjestänyt kalasataman edustalla pilkkikilpailut. Lokkaan ensi lauantaina järjestettäviin pilkkikilpailuihin saapuville Niemelällä on hyviä uutisia.

"Myös Lokan ahvenmäärät ovat kasvaneet. Siikaverkoista kalastajat ovat saaneet runsaasti 20-22 sentin pituisia ahvenia. Näin paljon ahvenia ei ole siikaverkoilla saatu kymmeneen vuoteen."
(Kaleva.plus 17.4.2004)


Hirvi ja autoilija poistuivat kolaripaikalta

Iäkäs mies törmäsi henkilöautollaan hirven vasaan valtatie 21 Ylitorniossa Turtolan eteläpuolella lauantaina iltapäivällä. Sekä vasa että paikkakuntalainen mies jatkoivat menoaan törmäyksen jälkeen, hirvi pakeni metsään ja autoilija ajeli tuttavansa luokse. Törmäyksestä ilmoitti hätäkeskukseen ohiajanut henkilöauton kuljettaja. Törmäysauton kuljettajalle tuli myöhemmin mieleen, että tapauksesta pitäisi jonnekin ilmoittaakin. Niinpä hän ilmoitti tapauksesta hätäkeskukseen, josta tieto välitettiin poliisille ja näin asia saatiin asianmukaisesti kirjatuksi ja hoidettavaksi.

Poliisin mukaan tapaukseen ei liity mitään rikokseen viittaavaa. Pellon rhy:n miehiä lähti jäljestämäään loukkaantunutta hirveä.
(Kaleva.plus 17.4.2004)


Moottorikelkka putosi jäihin Kalajoella

Mies ja hänen 11-vuotias poikansa putosivat moottorikelkallaan jään läpi mereen Kalajoella Rahjan saaristossa lähellä Haukelaa. He joutuivat pelastautuessaan useita kertoja veden varaan, mutta pääsivät kuitenkin omin voimin kantavalle jäälle. Kalajoen merivartio-aseman kiitoreki kuljetti heidät takaisin rantaan, jossa oli vastassa ambulanssi. Merivartioston mukaan pelastetut olivat rantaan tuotaessa hyvässä kunnossa. Moottorikelkka upposi mereen.
(Kaleva.plus 17.4.2004)


Perämerellä normaali jäätilanne

Perämerellä vallitsee Merentutkimuslaitoksen mukaan vuodenaikaan nähden normaali tilanne. Tutkija Jouni Vainio jääpalvelusta luonnehtii tilanne tyypilliseksi tämän ajan talveksi. Raahen pohjoispuolella kiintojäät ovat yli puolen metrin paksuisia ja eteläpuolella ne ovat alle puolen metrin. Merentutkimuslaitoksen havaitsijoiden mukaan virta- ja salmipaikoissa alkaa olla jossakin jo avopaikkoja. Vainion mukaan paksuimmat kiintojäät saattavat olla paikoin 60-70 senttimetriä paksuja.

"Toki sieltä aina löytyy varmasti paksumpaakin jäätä, mutta se on yleensä sellaista jäätä, joka on alkutalvesta päässyt ajautumaan päällekkäin. Jos sanoo, että jää on vain 60 senttimetriä paksua, niin joku pilkkijä sanoo, että kairanvarsi ei riittänyt."

Ulapalla Pietarsaaresta pohjoiseen on hyvin tiivis jääkenttä, mutta Ruotsin rannikolla on leveähkö railo - hannuhanhet saavat taas ajella avovedessä.

"Ulapalla on alle 40 senttimetristä jäätä Nahkiaisen tasolle ja siitä pohjoiseen ulapankin jää on puolen metrin molemmin puolin. Aika ahtautunut kenttä, jossa on siellä täällä halkeamia."

Luotsi Juha Korpisuo Raahen luotsiasemalta ei enää suosittele merenjäällä liikkumista. "Siellä on sellaista rikkonaista lautasjäätä. Jäällä ei ole turvallista liikkua, sillä siellä voi äkkiä humpsahtaa."

Virtaamat lisääntyvät

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen mukaan sään lämpeneminen ovat kääntäneet jokien virtaamat ja vedenkorkeudet nousuun Pohjois-Pohjanmaan Oulujoen eteläpuolisissa vesistöissä ja kääntyvät viikonvaihteessa nousuun myös Oulujoen pohjoispuolisissa joissa.

Lumen vesiarvot olivat sulamiskauden alkaessa alueen eteläosan vesistöissä lähellä ajankohdan normaaliarvoja ja pohjoisosan vesistöissä 20 prosenttia ajankohdan normaaliarvoja alhaisempia.

Vesistöennusteiden mukaan tulvahuiput ajoittuvat huhtikuun loppupuolelle alkaen ensi viikon puolivälistä Kalajoelta pohjoiseen päin. Tulvahuiput ovat noin viikon keskimääräistä aikaisemmassa, mutta niiden odotetaan jäävän keskimääräisiksi. Jääpadot voivat vaikeuttaa jokien tulvatilannetta.

Rakennuttamispäällikkö Reino Enbuske luonnehtii tilannetta tällä hetkellä enemmän odottavaksi. Jos nyt tulee pidempi lämmin jakso ja useamman päivän kestävä vesisade, saattavat jäät lähteä jokivesistä nopeammin, mutta jos yöllä on pakkasta, niin auringonpaisteesta huolimatta sulaminen on hitaampaa. Silloin vesi myös ehtii painua maaperään ja painanteisiin.

Juoksutuksista apua

Jäiden sulaminen jokivesissä ei Enbusken mukaan ole lähtenyt vielä oikein käyntiin, sillä jäätä on kaikissa joissa Oulujokisuuta lukuunottamatta. Jäiden lähtemisen ennustaminen on myös hyvin vaikeaa, koska lämpötila vaikuttaa nopeuteen.

Pyhä- ja Siikajokien jäiden Enbuske varovaisesti arvioi lähtevän huhtikuun lopulla. Pohjoiseen mentäessä arviot liikkuvat huhtikuun lopun ja toukokuun alun seudulla.

Poikkeuksia ei ole odotettavissa, mutta Enbusken mielestä pohjoisen vesistöt ovat alttiita jääpatojen muodostumiselle.

Ennakkotoimenpiteenä jäätä on sahattu Kalajoella Alavieskan keskustassa ja Nivalassa Malisjoen alaosalla. Pääsiäisen aikaan Kalajokeen on myös juoksutettu altaista vettä.

Enbusken mielestä ensimmäisten kokemusten perusteella juoksutukset voisivat olla säännöstellyissä vesissä yksi vaihtoehto ongelmien ehkäisemiseksi
(Kaleva.plus 15.4.2004)


Sudet hajoittivat karjan Kaavin Sivakkavaaralla

Sudet hajoittivat lauantain vastaisena yönä ylämaankarjan Kaavin Sivakkavaarassa Aimo Parviaisen tilalla. Kysymyksessä on sama paikka, mistä sudet raastoivat saaliikseen pihan vahtikoiran viikko sitten.

Jäljistä päätellen susia oli kaksi ja ne ajoivat eläimet 150 metrin päässä asuinrakennuksesta sijaitsevasta aitauksesta pihaan. Sudet eivät kuitenkaan vahingoittaneet karjaa, missä on myös nuoria muutaman viikon ikäisiä eläimiä.

Kaavilla on liikuskellut susia vuosien aikana silloin tällöin, itse eläimistä ja niiden jäljistä on hajanaisia havaintoja. Joulukuussa sudet kävivät kirkonkylän tuntumassa sijaitsevan tallin ovilla.
-Tänä vuonna havaintojen määrä on noussut olennaisesti, sanoo Juhani Hallikainen Kaavin riistanhoitoyhdistyksestä.
-Niillä on nyt meininki tehdä tänne jonkinlaista reservaattia. Kun niitä on nyt kaksi, jäljiltään toinen on pienempi ja toinen isompi, sehän on pariskunta. Pennuthan ne tulevat tänne, Hallikainen ennakoi.
(Savon Sanomat 14.4.2004)


Saloisten Jahtimiehet voittoon hirvenhiihdon seurojenvälisissä

Saloisten Jahtimiehet saivat ensimmäisen kiinnityksen Jouko Raution lahjoittamaan kiertopalkintoon, hirvenhiihdon seurojenvälisessä kilpailussa. Kisa oli kaiken kaikkiaan tiukka, aivan muutamien pisteiden erolla saatiin kuitenkin paremmuusjärjestys aikaiseksi.

Tuloksia:

1. Saloisten Jahtimiehet I ( tuloksena yhteispisteet hiihdosta, arviosta ja ammunnasta): Veikko Ruohonen 1077, Jouko Rautio 1056, Jyrki Latvala 1033. Yht. 3166. 2. Pattijoen Metsästysseura II: Ilkka Poutiainen 1097, Aarno Mämmi 1029, Erkki Leinonen 1024. Yht. 3150. 3. Pyhäjoki I: Leena Mustonen 1064, Urpo Anttila, 1042, Risto Kittilä 1030. Yht. 3136. 4. Parhalahti: Reijo Siipo 1096, Heikki Alatalo 1087, Pertti Maijala 918. Yht. 3101. 5. Pattijoen Metsästysseura II: Pekka Pietilä 1058, Aulis Kokko 1048, Martti Kinnunen 996. Yht. 3092. 6. Saloisten Jahtimiehet II: Kauko Koskela 1014, Seppo Härkönen 1006, Matti Kortessalo, 954. Yht. 2974. 7. Pyhäjoki II: Kaarlo Mourujärvi 1028, Martti Tuikkala 992, Jukka Mustonen 822. Yht. 2842.

Parhaita yksityistuloksia:

1. Ilkka Poutiainen 1097, 2. Heikki Alatalo 1087, 3. Hannu Honka 1068, 4. Leena Mustonen 1064, 5. Jouko Rautio 1056, 6. Aulis Kokko 1048, 7. Jyrki Latvala 1033, 8. Risto Kittilä 1030, 9. Seppo Härkönen 1006, 10. Marja Airio 960.

Veteraanit: 1. Reijo Siipo 1096, 2. Veikko Ruohonen 1077, 3. Pekka Pietilä 1058, 4. Urpo Anttila 1042, 5. Aarno Mämmi 1029, 6. Kaarlo Mourujärvi 1028, 7. Erkki Leinonen 1024, 8. Kauko Koskela 1014, 9. Martti Kinnunen 996, 10. Martti Tuikkala 982.
(Raahen seutu 14.4.2004)


Oulaisissa paukutellaan haulikon SM-mitaleista

Sporting-haulikkoammunnan Suomen mestaruudet ratkaistaan Honkamajan radalla Oulaisissa.

– Kun ottaa huomioon sen, että rata on ollut toiminnassa vasta kaksi kautta, on tehtävä meille merkittävä huomionosoitus, sanoo ampumaratayhdistyksen puheenjohtaja Risto Avela.

Suomen Ampujaliitto uskoi Oulaisten Ampujille ja ampumaratayhdistykselle järjestettäväksi 12.-13. kesäkuuta haulikkoammunnan SM-kisat. Kisoihin odotetaan sataa kilpailijaa. rataan on käyty tutustumassa jo nyt.

– Kilpailuradalle tulee parikymmentä heitintä. Lisäheittimiä saamme Torniosta ja Oulusta, Avela selvittää.

Sprting-haulikkoammunnassa kisaillaan Suomen mestaruuksista Y20-nuorissa, yleisessä sarjassa, Y55-sarjassa ja naisten sarjassa. Kisoissa ammutaan myös joukkuemestaruuksista. Rata käsittää 150 kiekkoa, joista lauantaina ammutaan 100 ja sunnuntaina 50 kiekkoa.

–Tapahtuman järjestelyt ovat käynnistyneet ripeästi. Kisaorganisaatio on rakennettu ja tehtävät jaettu. Ratasuunnittelukin on aloitettu. Joitakin maastotöitä joudutaan vielä tekemään ennen kisaa, Risto Avela kertoo.

Honkamajan radalle valmistui viime syksynä trap-rata, mikä edistää alan harrastusta omalta osaltaan. Rata on jo otettu käyttöön. Kilpailukausi radalla avataan 24. huhtikuuta, jolloin ammutaan Sellier Bellot -cupin osakilpailussa. Cupin muut osakilpailut käydään Oulussa, Rovaniemellä ja Torniossa.

Aloituskisaan odotetaan runsasta osanottajajoukkoa.
(Pyhäjokiseutu 7.4.2004)


Peloton 14-vuotias pelasti koiransa suden hampaista Kontiolahdella

Suden hyökkäys: Karjuen kohti sutta juossut Henri Mutanen sai pedon hylkäämään retuuttamansa ajokoiran. Isokokoinen susi murisi pojalle ennen kuin katosi mökin pihapiiristä.

- En voinut kuvitellakaan, että susi kävisi Sannin kimppuun. Se tuntuu vieläkin ihmeelliseltä, joensuulainen 14-vuotias Henri Mutanen kertaa perjantaista reissuaan Kontiolahden Romppalaan. Leppoisa retki mökillä puutöissä olleen ukin Pertti J. Mutasen luo sai dramaattisen käänteen, kun susi hyökkäsi perheen mukana olleen vuoteisen ajokoiranpennun kimppuun. Sanni-koiran hengen pelasti Henri Mutasen rohkea toiminta. - Sanni oli aluksi kiinni, mutta kun se pysyy vapaanakin pihapiirissä, annoimme sen olla irti. Olimme käymässä makkaranpaistoon ja Sanni arvasi, että se joutuu kiinni, joten se häipyi. - Se ehti olla omilla teillään vain kymmenen minuuttia, kun ukki käski sen perään. Kun Sanni alkoi huutaa, arvasin heti, mikä sen on. Sanoin Santerille, että nyt juostaan niin kovaa kuin mahdollista, hän jatkaa. Henrin kanssa koiran puoliksi omistava 10-vuotias Santeri Peltonen jäi tielle riisumaan suksiaan, kun Henri Mutanen kiiti hankea pitkin taimikoituneelle vanhalle aukolle ääntä kohti.

Susi murisi ja näytti hampaita

- Näin noin 25 metrin päässä suden, joka oli kiinni Sannin takajalassa. Koko takapää oli sen suussa. Juoksin kohti ja karjuin. Kun olin noin 10 metrin päässä, susi lähti lönkytellen pois. - Kun sain Sannin hihnaan, susi tuli uudestaan lähelle. Sillä oli karvat pystyssä, se murisi ja näytti hampaitaan. Huusin. Kun se lähti, olin paniikissa: itkin ja huusin. Olin huutanut, että Sanni on elossa, Sanni on elossa. Henrin mukaan susi oli suurikokoinen: heidän ajokoiransa olisi mahtunut kulkemaan sen mahan alitse. - En unohda miten se katsoi minua. Minulla ei ollut mitään asetta, vain pieni puukko vyöllä ja koiran hihna. En aistinut sudessa pelkoa, vaan se käyttäytyi uhkaavasti minuakin kohti. - Omasta puolestani en pelännyt. Vasta autossa tuli shokki ja tärinä. Vaikka Sanni onkin meidän lellikkikoira, on sillä näköjään kova luonto, sillä se murisi suden perään. Raatelusta Henrin lailla järkyttynyt Santeri Peltonen kiittää onneaan, ettei nähnyt sutta. - Olisin voinut nähdä siitä painajaisia.

Sanni kolmas pelastunut koira

Henri Mutanen kertoo suden hyökänneen koiran kimppuun noin 100 metrin päässä mökistä. - Sanni oli päässyt karkuun, mutta susi oli saanut sen kiinni ja raahannut 30 metriä kohtaan, jossa sen tapasin. Oli muutamista sekunneista kiinni, ettei susi saanut revittyä Sannin mahaa auki. Hän pitää pelastuksena myös sitä, että koira pisti sudelle hanttiin, eikä antautunut ja kääntynyt mahalleen. Hän sanoo Sannin olevan Pohjois-Karjalassa kolmas koira, joka on pelastunut suden suusta vuoden aikana. - Suden on oltava ollut paikalla koko päivän, vaikka ukki teki traktoritöitä ja ihmisten ääntä oli koko ajan, sillä Sanni ei haukkunut eikä mitään. Ei sitä vieläkään meinaa uskoa todeksi. - Isokokoinen susi on kuulemma koko talven liikkunut alueella. Toisen seuran väki on nähnyt jälkiä. Hän iloitsee siitä, ettei susi ehtinyt repiä koiran luita tai jänteitä, vaan hyökkäyksestä selvittiin järkytyksellä ja lihashaavoilla. - Se tapahtui noin kello 18, mutta eläinlääkärin saimme Liperistä kiinni vasta kello 21. Keskiviikkona Sanni viedään uudelleen lääkäriin.

Hyökkäys isku metsästysharrastukselle

- Sanni on meille niin tärkeä, sillä se on minun ja Santerin ensimmäinen oma koira. Ukki osti sen meille viime keväänä. Se nukkuu vieressä, Henri Mutanen kertoo. - Valitsimme sen pentueesta jo yhdenpäivänikäisenä, Santeri Peltonen jatkaa. Koiraansa kovasti kiintyneet pojat ovat innokkaita luonnossa liikkujia: metsällä he ovat käyneet 2-vuotiaista saakka. - Minulla on ollut metsästyskortti neljä vuotta ja Santeri suoritti sen viime syksynä. Tämä on kova isku harrastukselle. Emme ota riskejä, sillä emme halua menettää koiraa. Henrin mukaan mökille uskaltaa jatkossakin mennä, mutta koiraa ei lasketa irti. - Kevään metsästysinto tässä meni. Sannille eikä meille jäänyt kammoa mennä metsään, mutta reissut tehdään muualle kuin Pohjois-Karjalaan. - Susien suojelu on mennyt liian pitkälle. Ne ovat menettäneet ihmisen pelon. Susikanta on liian iso Pohjois-Karjalan alueelle. Tilanne pitäisi siirtoistutuksin tai jotenkin ratkaista. Metsästys ei ole ainoa vaihtoehto. Onneksi sudet eivät ole käyneet ihmiseen käsiksi, Henri Mutanen pohtii.
(Verkko-Karjalainen 6.4.2004)


Susi hyökkäsi koiran kimppuun Kaavilla

Rohkea hukka: Peto vei aamuyöllä hirvikoiran maatalon pihasta.

Susi nappasi hirvikoiran Kaavin Sivakkavaarassa sijaitsevan maatalon pihasta maanantaiaamuyöllä kello puoli neljän aikoihin. Rohkeasti käyttänyt susi oli syönyt puolet koirasta läheisellä niityllä, josta koiran omistaja Aimo Parviainen ja Kaavin poliisipartio loppuosan koirasta löysivät.

– Karmeaahan se oli nähdä oma koira rääkymässä suden hampaissa, Parviainen totesi murheellisena.

Parviainen oli herännyt yöllä koiriensa kiivaaseen haukuntaan ja mennyt ulos tarkastamaan tilannetta.

– Kuun valossa sen suden hahmon näin. Se tuli hyvin määrätietoisesti pellolta taloa kohti. Sen rohkea käytös hämäsi aluksi. Luulin, että se on vain iso koira.

Parviainen arvioi olleensa lähimmillään 25 metrin päässä sudesta.

– Taskulampulla osoitin sitä kohti ja silmät vain kiiluivat. Se suuntasi ensin häkissä olevien koirien suuntaan, mutta huomasi kai sitten, että pihallahan on helpompikin saalis, Parviainen kertasi.

Parviainen oli tottunut pitämään yhtä viidestä koirastaan pihamaalla irti. 12-vuotias harmaanorjanhirvikoiranarttu sai vartioida vapaana pihamaalla.

– Se ei lähtenyt pihasta minnekään. Yleensä se nukkui yöt navetan vintillä. Nyt se oli tullut ilmeisesti puolustamaan reviiriänsä. Kyllä se yritti kovasti kampailla vastaan, mutta minkäs teki kun vastassa oli hukka.

Parviaisen arvion mukaan yöllisen pedon säkäkorkeus oli noin 90 senttimetriä.

– Totta kai yritin huutamalla häätää sitä pois. Mutta eihän se auttanut. Se vain nappasi koiran hampaisiinsa ja lähti jolkuttelemaan pois. Koiran kiljunta vain kuului.

Sillä välin kun Parviainen oli hakemassa asetta, oli susi ehtinyt hävitä pihapiiristä. Parviainen ja Kaavin poliisipartio jäljittivät jäljet läheiselle niitylle, josta puolikas koiranruho löytyi.

Vaikka koiralla alkoi olla jo ikää, oli se mukana jahtikaudella vielä viime syksynäkin.

– Kokenut ja hyvä hirvikoira se oli. Sillä on jäljitetty monet kolarihirvetkin, Parviainen sanoi.

– Nyt muuttuu tilanne. Täytyy kai rakentaa häkkeihin katto, etteivät loputkin koirat mene.

Parviainen kasvattaa tilallaan ylämaankarjaa. Nyt koirien lisäksi huoleksi nousee pienten vasikoiden turvallisuus.

– Vasikat ovat jatkuvasti ulkona ja pienimmät niistä on vasta viikon ikäisiä. Ja lisää vasikoita on syntymässä lähiviikkoina. Nyt täytyy lisätä niiden seurantaa. Nopeastihan noin rohkea hukka pienen vasikankin nappaa, Parviainen lisäsi.

”Tätä on osattu odottaa”

Juhani Hallikainen Kaavin riistanhoitoyhdistyksestä kuvailee tapausta ikäväksi. Hänen mukaan tapaus ei tullut yllätyksenä.

– Tätä on tavallaan osannut odottaa, vaikka tapaus oli Kaavilla ensimmäinen, että susi hyökkää kotieläimen kimppuun kotipiirissä.

Hallikainen tunsi Parviaisen koiran ja kertoi sen olleen hirvikoira isolla h:lla.

– Todella luotettava hirvikoira. Monestakaan koirasta ei tule samanlaista. Eihän tässä sellaista rahallista korvausta synny, että sen pystyisi korvaamaan.

Hallikainen ei osaa arvioida lukumääräisesti, kuinka monta susiyksilöä Kaavin seudulla jolkottelee.

– Nyt pitää uskoa, että sudet ovat tulleet jäädäkseen tälle seudulle. Havaintojahan on Kaavilla tehty viimeisen vuoden aikana useita.

Mahdolliseen sudenkaatolupaan Hallikainen ei usko.

– Ei tästä varmaan mitään jatkotoimia synny. Ne luvat ovat nykyään niin kintaalla. Aikaisemmat kokemukset muualta kertovat karua kieltä. Lupia ei tälle seudulle myönnetä.

Pohjois-Savon riistahoitopiirin riistapäällikön Jouni Tanskasen mukaan susi ei ole Pohjois-Savossa enää mikään harvinaisuus. Suurpetokannat ovat maakunnassa vahvistuneet viime vuosina.

– Suurpetotutkimuksen mukaan Pohjois-Savossa asustelee 10-15 sutta. Viimeisen neljän vuoden aikana on alueella syntynyt joka vuosi susipentue. On odotettavissa, että syntyy tänäkin vuonna, Tanskanen kertoi.

Tihein susikanta on Ylä- ja Koillis-Savossa ja havaintoja on tehty kaikissa kunnissa.
(Savon Sanomat 6.4.2004)


Karhu saalisti jäällä Heinävedellä

Karhu tappoi täysikasvuisen naarashirven järven jäällä Heinävedellä Pohjois-Savossa. Hirvestä oli syöty sisäelimet sekä parhaat selkäpalat. Hangesta ruhon ympäriltä löydettiin 14 sentin pituiset karhun jäljet.

Poliisin mukaan karhu aterioi Lylyjärven jäällä Pölläkällä ilmeisesti viime torstaina tai perjantaina. Tapahtuneesta ilmoitti poliisille kesämökkiläinen viime lauantaina
(Kaleva.plus 5.4.2004)


Karhut heräilevät Savossa

Talven pesässään nukkuneet karhut ovat heräämässä talviuniltaan. Pohjois-Savossa on tänä keväänä tavattu jo useita talviunensa lopettaneita karhuja. Pohjois-Savon riistapäällikkö Jouni Tanskanen muistuttaa, että karhu on pitkän paaston jälkeen nälkäinen ja pyrkii pyydystämään ensiateriakseen tuhdin lihapaistin. Usein saaliiksi joutuu hirvi, jonka karhu syö muutaman päivän aikana lähes kokonaan, jos sen ruokailua ei häiritä.

"Luonnossa tavattu karhun saalis pitää jättää rauhaan, eikä tapahtumapaikasta saa muodostua matkailukohdetta. Häiritty karhu vaihtaa maisemaa ja tappaa ennen pitkää uuden eläimen", kertoo Tanskanen.

Karhu on tähän aikaan vuodesta rauhoitettu eläin, ja laki kieltää rauhoitettujen riistaeläinten häirinnän. Karhua tai sen jälkiä ei saa lähteä seuraamaan.

"Koirien testaus karhulla on ehdottomasti kielletty. Talviuniltaan herännyt nälkäinen karhu voi olla saaliiltaan yllätettynä myös vaarallinen."

Pohjois-Savossa arvioidaan asustavan 50-60 karhua.
(Kaleva.plus 5.4.2004)


Silakoita luvassa ensi kesänä

Perämeren rantojen silakan ystäville on luvassa antoisampi kesä kuin viime vuonna, jolloin silakan pyynti oli kielletty keskikesällä. Tänä vuonna pyyntikieltoa ei tule.

Viimekesäinen kielto perustui EU:n sanelemaan, koko Itämeren aluetta koskevaan silakan pyyntikiintiöön, joka uhkasi Suomen osalta lopahtaa kesken vuotta. Suomen silakkakiintíö on pysynyt tänäkin vuonna samana, 52 miljoonassa kilossa, mutta nyt pyyntiä jarrutellaan eri tahtiin. Koska Perämeren jäätilanne estää silakan kalastuksen alkuvuodesta, tasoitusta annetaan kesäkuukausille, jolloin silakanpyynti on sallittu Perämerellä, mutta on kielletty muilla merialueilla toukokuun puolivälistä heinäkuun loppuun.

Pohjanmaan Kalastajaseurojen Liiton toiminnanjohtaja Jukka Pirttijärvi on tyytyväinen maa- ja metsätalousministeriön antamaan tasoitukseen:

- Päätöstä voi pitää kohtuullisena Perämeren kannalta. Muilla merialueilla on pyydetty silakkaa koko alkuvuosi niin ahkeraan tahtiin, että tämän vuoden kiintiöstä on käytetty jo 40 prosenttia, Pirttijärvi muistuttaa.

Silakkakannat kasvussa

Kalastajainseurojen liiton edustajiston kokouksessa tiistaina Raahessa saatiin kuulla oikein ministeriön virkamiehen suusta, että silakkakannat ovat reippaassa kasvussa koko Pohjanlahden alueella: - Sekä Selkämeren että Perämeren silakan kutumassat ovat kasvaneet ja ovat hyvässä kunnossa, määritteli kalastusneuvos Markku Aro maa- ja metsätalousministeriöstä.

Perämeren silakan saaliit ovat pudonneet viime vuosina 4 miljoonan kilon tasolle. Parhaina vuosina saaliit ovat olleet 10 miljoonan kilon paremmalla puolella, Jukka Pirttijärvi toteaa. Myös silakan kalastus on pudonnut:

- Koko Perämeren alueella on enää kymmenkunta paria troolareita.
(Raahen seutu 2.4.2004)


Linnustuskiellon vastustus yltyy

Liminganlahden suojelualueelle kaavaillut metsästysrajoitukset saivat keskiviikkoiltana tylyn tuomion paikallisilta maanomistajilta ja metsästäjiltä. Limingan luontokeskukseen vihelletty isäntäjoukko ei ymmärrä, miksi Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus haluaa vyöryttää metsästysrajoituksia sellaisille alueille, joilla vesilintujen metsästyksellä on vuosisatojen perinteet. "Ja metsästyksestä huolimatta linnuista ei ole ollut eikä tule olemaan pulaa", totesi Metsästäjäliiton Oulun piirin lumijokinen puheenjohtaja Sirkka Kyrö ennen varsinaisen tilaisuuden alkua.

Kyrö ei hyväksy sitä, että alueen ihmisiltä yritetään viedä suojelun varjolla ja puoli-ilmaiseksi ikiaikaiset metsästysmaat, joille ei löydy korvaavia vaihtoehtoja.

Mitään lopullisia ratkaisuja keskiviikkoilta ei rauhoituskiistaan tuonut. Keskusteluyhteys viranomaisiin koettiin kuitenkin jo sinänsä tärkeäksi. Kuultavana paikalla oli suunnittelija Jarmo Pessa ympäristökeskuksesta. Pessan sanoma oli, että Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen tavoitteena on edelleen rauhoittaa metsästykseltä noin 3 000 hehtaaria suojelualueita, eli noin kolmannes Liminganlahden lintuvesiohjelmaan ja Naturaan sisältyvästä alueesta. Rauhoitus kattaa tällä hetkellä jo noin 1 000 hehtaaria.

Paikallisten maanomistajien mielestä tavoite on ylimitoitettu ja ylittää jo nyt ympäristökeskuksen omat alkuperäiset tavoitteet.

Luonnonsuojelupäällikkö Eero Kaakinen torjuu kuitenkin ajatuksen, että ympäristökeskus olisi vyöryttämässä koko Liminganlahtea metsästyskiellon piiriin.

"Rajoituksista ja rauhoituksista neuvotellaan, ja ne on tarkoitus toteuttaa vain tärkeimmillä alueilla. Neuvottelut on tarkoitus saada päätökseen vuoden kuluessa", Kaakinen sanoo.

Limingan Virkkulan ja Rantakylän jakokuntien kanssa päätökset on jo tehty. Niiden alueilla vesilintujen metsästys on kielletty. Oulunsalon jakokunnan kanssa tehty päätös kieltää metsästyksen Akionlahdella.

Neuvotteluja käydään parhaillaan Isoniityn lohkokunnan sekä Lumijoen Hirvasniemen ja Lapinniemen jakokuntien kanssa.

Ympäristökeskuksen tavoitteena on toteuttaa alueiden rauhoitus neuvotellen, mutta pakkolunastuksiakaan ei ole suljettu pois. Jo sovittu, runsaan 1 000 hehtaarin rauhoitus on maksanut valtiolle noin 350 000 euroa.

Kestää metsästyksen

Liminganlahden ympäristön metsästysseurojen ja riistanhoitoyhdistysten yhteistä neuvottelukuntaa vetävä talouspäällikkö Seppo Pietilä arvostelee ympäristökeskusta omavaltaisuudesta ja sanelusta metsästyskieltoalueiden suunnittelussa ja määrittelyssä.

"Naturan määräykset eivät kiellä metsästystä, eikä kieltoa ole edellyttänyt myöskään valtioneuvosto omassa päätöksessään. Ympäristökeskus on ollut tässä aloitteellinen ja touhuaa omiaan", Pietilä sanoo.

Hänen mielestään mitkään tutkimukset eivät todista, että metsästys olisi uhka Liminganlahden vesilinnustolle. Metsästyksellä on alueella vuosisatojen perinteet.

Pietilä sanoo, että ennen suojelua Liminganlahdella ammuttiin vuosittain yli 4 000 sorsaa. Suojelun ja lyijyhaulikiellon jälkeen määrä on pudonnut noin 3 000:een. Jahtiin osallistui viime syksynä runsaat 1 800 metsästäjää, joista puolet paikallisia.

"Hyvin järjestetty ja säädelty metsästys ei ole uhka linnustolle", Pietilä sanoo.

Arvokas lahti

Pietilä muistuttaa, että Lumijoen metsästysyhdistys on rauhoittanut vapaaehtoisesti ja korvauksetta Lamunkarin noin 500 hehtaarin alueen. "Linnuille se kelpaa, mutta ei ympäristökeskukselle."

Oulun riistanhoitopiirin päällikkö Keijo Kapiainen sanoo ymmärtävänsä sekä metsästäjiä että rauhoitusalueita alueelle vaativia ympäristöviranomaisia.

"Liminganlahti on listattu kansainvälisessä vesilintualueluokituksessa sen verran korkealle, että myös metsästäjien tulisi hyväksyä rauhoitusalueiden tarve", hän sanoo.

Kapiaisen mielestä rauhoitusaluista voi olla metsästykselle jopa etua."Ne pitkittävät muuttoa ja lisäävät kannan tuottoa", hän sanoo.

Ympäristökeskukselta Kapiainen odottaa avoimuutta. "Ilman sitä erilaisten intressien yhteen sovittaminen voi olla mutkikasta", hän sanoo.
(Kaleva.plus 1.4.2004)


Ahman elinsijat löytyvät Lapista ja Itä-Suomesta, jossa se seurailee susien liikkeitä. Kiilun maisemat ovat jo eksoottisempia sille. Siitä houkuttelivatko Raahen seutukunnassa liikuskelleet sudet myös ahman peräänsä, ei petoyhdysmies Ilkka Seppälä lähde tekemään johtopäätöksiä.

Cityahma hiihtää citysuden perässä

Citysusi näyttää saavan seuraa cityahmasta. Raahen seutukunnassa on jo kuukauden päivät tehty havaintoja ahman tai kahden liikkumisesta. Viimeisimmät jälkilöydöt ovat viikonlopulta liki asuttuja alueita Raahen kaupunginmetsän ja Kiilun moottoriradan tuntumasta. Lähimmillään asutuksia ahma on liikuskellut Raahen kaatopaikan maastossa.

Raahen Riistanhoitoyhdistyksen petoyhdistysmies Ilkka Seppälä kertoo ensimmäiset ahmahavainnot saadun runsas kuukausi sitten Pyhäjoella Liminkakylältä. Pyhäjoelta ahman jäljet johtivat Kopsa-Lukkaroinen alueelle. Kolmisen viikkoa sitten ahma liikuskeli aivan Raahen kaatopaikan tuntumassa, viikko sitten eläimen jälkiä löytyi Pattijoen Ylipäästä Kalliontien tuntumasta. Samoihin aikoihin on tehty ahmahavaintoja myös Ruukissa Tuomiojalla.

Seppälän mukaan jälkiin perustuvia ahmahavaintoja tehtiin Raahen seutukunnassa myös vuosi sitten. Muutaman vuoden perusteella ei Seppälä lähde veikkaamaan, että alue olisi saanut oma ahmansa. Ahma tai ahmat voivat olla vain läpikulkumatkalla, eläimet liikkuvat laajasti ja vaihtavat paikkaa. Edellisen kerran ennen viime talvea ahmoja oli alueella kymmenisen vuotta sitten.

Vaikka jälkien perusteella cityahma on käynytkin yllättävän liki asuttuja alueita, ei Seppälän mukaan ihmisten kannata huolestua. Niin poromiesten vihaama ja jopa kauriita ja hirviäkin saalistava suurpeto kuin ahma onkin, ei tiedossa ole ainuttakaan tapausta, jossa se olisi uhannut ihmisiä. Niin ikään koirat se on jättänyt rauhaan. Arkana eläimenä se mieluummin väistyy.
(Raahen Seutu 31.3.2004)


Mies jäi kiinni metsästysrikkomuksista

Ulkopaikkakuntalainen mies jäi kiinni viranomaisten valvontaiskussa luvattomasta pyynnistä ja metsästys- sekä maastoliikennerikkomuksista viikonlopun aikana Inarissa Sevettijärven pohjoispuolella. Miehen riekonmetsästys-, aseenkuljetus- ja maastoliikennelupa eivät olleet kunnossa. Rajavartioston, Metsähallituksen erävalvonnan ja poliisin yhteisessä valvontaiskussa jäi kiinni myös moottorikelkalla liikkunut rattijuoppo. Mies jäi kiinni Sevettijärven tien varrella ja hän puhalsi alkometriin yli törkeän rattijuopumuksen osoittavan lukeman.

Viranomaiset hoitivat muutaman muu valvonnassa todetun rikkomuksen paikan päällä huomautus- tai rikesakkomenettelyin. Ivalon poliisi jatkaa paljastuneitten rikosten tutkintaa.
(kaleva.plus 31.3.2004)


Kasvatettu siika haastaa kohta kirjolohen

Siiasta halutaan kilpailija kirjolohen ja lohen valtaamille kasvatetun kalan markkinoille. Rehuraision johdolla siialle on valmistettu oma rehu sekä ruokintamenetelmät. Niiden avulla siiankasvatuksen odotetaan yleistyvän.

- Kasvatus turvaisi siian saannin ympäri vuoden. Siikaahan kalastetaan lähinnä avoveden aikaan. Kasvatettua siikaa taas tarjotaan pääasiassa marraskuun ja kevään välillä, markkinointipäällikkö Erik Norrgård Rehuraisiosta kertoo.

Suomessa on ainakin vielä vähän siiankasvattajia - kymmenkunta. Kaikkiaan Suomessa on noin kolmesataa kalankasvattajaa.

Rehun lisäksi myös siian tuotantomenetelmiä ja markkinointia on kehitetty. Siialta odotetaan paljon.

- Valkolihaiselle arvokalalle on mielestämme tilausta kasvatettunakin. Norjalaisetkin olisivat ainakin toistaiseksi pois laskemasta hintoja, kuten he tekevät kirjolohen ja lohen kaupassa, Norrgård sanoo STT:lle.
(Kaleva.plus 29.3.2004)


Iijoki lähes valmis nousulohelle

Oulujoen Merikosken kalatien onnistuminen on herättänyt toiveet niiden saamisesta Iijokivarteenkin. Muutaman vuosi sitten Iijoen kalatiet selvitettiin perusteellisesti ja jätettiin hautumaan. Nyt jokivarren kalastajat ovat heränneet toivomaan niiden toteuttamista. Iijoki olisi monin verroin parempi ottamaan vastaan nousulohen kuin aikanaan legendaarinen Oulujoki. Ei riitä, että rakennetaan kalatiet voimalaitosten ohittamiseksi, vaan ennen vaelluskalan tuloa pitäisi olla edellytykset kunnossa.

Metsähallituksen kalastusmestari Pirkko-Liisa Luhta arvioi, että Iijoki on kunnostettu noin kahdelta kolmasosaltaan sellaiseksi, että lohi pystyy yläjuoksulla lisääntymään. Kaloille pitää olla riittävästi soraikkoja, jonne ne voivat laskea mätinsä säilymään talven yli elinkelpoisina. Muun muassa poikasalueita on rakennettu Iijokeen ympäristöministeriön ohjelman turvin vuodesta 1988 saakka.

Kalastus kuntoon

Luhdan mielestä ei ole kovin mielekästä tehdä kalateitä, jos lohelle ei ole luontaisia lisääntymismahdollisuuksia. Ensiksi pitäisi myös nähdä, miten vaelluskala eli taimen saadaan liikkumaan sisävesialueilla, joen ja Irninjärven Luusuan sekä Kostonjärven Luusuan välillä. Sitten vasta voitaisiin ottaa Itämeren kalat mukaan.

Toinen tärkeä tekijä on veden laatu, mikä on Iijoella kutakuinkin kohdallaan. Turpeen tuotanto läntisellä vesialueella tuo hieman päästöjä.

Luhta sanoo, että hyvin tärkeää on myös järjestää kalastus oikein. Jos lohi alkaa todella nousta jokeen, siitä seuraa valtava sekasorto. Kalastuskäytäntö pitää sorvata läpi joen kalastuskuntien kanssa nykyistä yhtenäisemmäksi.

"Kalastuksen järjestämisenkulttuuria ei ole vielä olemassa. Lohethan kalastettaisiin pois ennen kuin ne pääsisivät lisääntymään, jos ne yhtäkkiä tulisivat kalateitä. Puuhun pitää nousta tyvestä", Luhta painottaa.

Asia on tulossa kuntoon, sillä paraikaa aloitetaan Iijoen kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman päivitystä.

Suluttamisjärjestelmä paras Raasakassa

Iijoelle on tehty viime vuosikymmenen jälkipuoliskolla hyvinkin tarkkoja suunnitelmia kalateistä. Hankalin paikka on Raasakan voimalaitos, jossa pudotuskorkeutta on noin 20 metriä, eikä siellä onnistu loivasti nouseva uoma. Muut voimalaitokset ovat Raasakkaa matalampia, ja niihin voitaisiin rakentaa esimerkiksi samantapaiset reitit kuin Merikoskessa.

Timo Pohjamo oululaisesta Ecoriver Oy:stä on selvittänyt kalatievaihtoehtoja. Raasakassa kävisi päinsä sulutus- eli niin sanottu borland-järjestelmä. Siinä kalat pääsisivät suorakaiteen muotoisessa kuilussa suluttamalla nostettua vedenpintaa padon yli. Toinen vaihtoehto on kalahissi, jollainen on tehty aikanaan Merikoskeenkin. Pohjamon mukaan Suomessa hissistä on huonoja kokemuksia, maailmalla hyviä.

Hän selvitti, että sulutuskalatie Raasakkaan olisi maksanut kuusi vuotta sitten kaksi miljoonaa markkaa. Nykykustannuksiin ja -rahaan sovellettuna kustannukset olisivat arviolta noin 400 000 euroa. Samaa luokkaa olisivat kustannukset muihinkin voimalaitoksiin rakennettavissa kalateissä.

Pelkät rakentamiskustannukset eivät riitä, vaan kalateissä on huomioitava ylläpito- ja käyttökustannukset. Jos virtaama vähenee kalateiden takia, menetys on korvattava voimayhtiölle.

Siitä vain rakentamaan

Ajatus kalateistä on ehtinyt herättää vastustusta muun muassa kalatautien vaaran takia. Pirkko-Liisa Luhta sanoo, että nousukala saattaisi tuoda tauteja kalanviljelylaitoksiin. Kyse on vakavasta asiasta, sillä kokonaisia kalanviljelylaitoksia on jouduttu lopettamaan taudin takia.

"Mutta toisaalta jos vedet ovat hyvässä kunnossa, kalastus toimii ja kala tulee jokeen luontaisen kierron kautta, kalanviljelyn tarve myös vähenisi ratkaisevasti", Luhta pohtii.

Iijoella vesivoimaa tuottava Pohjolan voima suhtautuu mahdollisiin Iijoen kalateiden rakentajiin samalla tavalla kuin Kemijoella: saa tulla ja rakentaa mutta pitää ottaa myös vastuu mahdollisista riskeistä, kuten merikalojen mukanaan tuomista mahdollisista kalataudeista ja seurauksista merikalastajille.

"Jos joku instanssi löytyy niin siitä vain. Rahallisesti Pohjolan voima ei merkittävästi tulisi mukaan. Jos jollakin tavalla osallistumme, ja kalan poikastuotanto saataisiin kalateillä elpymään, vähentäisimme tietysti velvoiteistutustemme määrää", sanoo Pohjolan voiman ympäristöpäällikkö Jorma Autio.

Monipiippuinen kysymys

Iin kunta otti aikanaan neutraalin kannan kalateihin. Kunnanjohtaja Tuure Leinonen sanoo, että asialla ei ole yhtä suuri merkitys iiläisille kuin ylemmille jokivarren kunnille. Ii tuskin sijoittaisi kovin merkittäviä summia kalateihin.

Yli-Iin kunnanjohtaja Rauni Nokela sanoo, että kunnan alueella on kiinnostuneina seurattu Oulun kokeilua. Jos rakentava taho löytyisi, kunta harkitsisi taloudellista osallistumistaan. Vaatimuksen kuitenkin olisi, että kalatiet lisäisivät asukkaiden viihtyvyyttä ja elinkeinojen kehitystä.

Pudasjärvelläkin kalateistä puhutaan Oulun esimerkin takia. Kunnanjohtaja Paavo Pikkuaho kertoo kunnan olleen aktiivisesti mukana kalatieselvittelyssä vuosia sitten. Asialla on hänen mukaansa kaksi puolta, joten kantaakin on vaikea ottaa.

Suurin kynnys Iijoen kalateiden rakentamisessa taitaa olla, löytyykö useiden tahojen muodostamaa kokonaisuutta, joka keräisi rahoituksen ja panisi rakennustyöt käyntiin. Mukana olevia tahoja voisivat olla muun muassa jokivarren kunnat, Pohjanmaan ympäristökeskus, Pohjois-pohjanmaan TE-keskus, kalastuskunnat.

Muutama vuosi sitten aktiivisen Lohi Iijokeen -hankkeen toiminta on hiipunut. Syynä oli kovimman puuhamiehen kiinnostuksen suuntautuminen muihin asioihin.
(Kaleva.plus 28.3.2004)


Laulujoutsenkanta selvitetään

BirdLife Suomi tutkii tänä vuonna joutsenen nykykannan suuruutta ja kannan kasvua eri puolilla Suomea.

Kansallislintumme on valittu koko vuoden kestävän selvityksen kohteeksi. Samalla päivitetään tietoa tärkeimmistä levähdys- ja ruokailualueista ja selvitetään pesien ja poikueiden elinympäristöjä. Työssä vastuuta on jaettu alueellisille lintuyhdistyksille. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys on merkittävässä asemassa, sillä sen toimialueelta löytyvät Suomen tärkeimmät muutonaikaiset levähdyspaikat ja pesimättömien lintujen oleskelualueet. Pesimäkantakin on toki vahva. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen joutsenvastaavan Sami Timosen mukaan maakunnan viimeisimmät kannanarviot ovat 1980- ja 1990-luvuilta. "Toivo Kirkkomäen mukaan Pohjois-Pohjanmaan pesimäparimäärä voisi olla 300-350, Kuusamon kannaksi on Heikki Seppänen arvioinut 1990-luvun puolivälissä noin 200 paria."

Vain runsas 50 vuotta sitten laulujoutsenkanta oli kuolemaisillaan Suomesta sukupuuttoon. Vuonna 1949 joutsenia arvioitiin olevan Suomessa 15 paria. Asenteiden muuttuminen - ei vähiten Yrjö Kokon kirjojen ansioista - ja rauhoitus käänsivät kannan nousuun.

1960-luvulle saakka joutsen oli hyvin harvinainen pesijä Lapin läänin eteläpuolella. Tuon vuosikymmenen aikana alkoi kuitenkin levittäytyminen Keski- ja Etelä-Suomeen.

Vuonna 1986 kanta arvioitiin jo 430 parin ja 1990-luvun puolivälissä 1 500 parin suuruiseksi. Kanta on kasvanut kymmenkunta prosenttia vuodessa, joten nyt se voi olla jopa 3 000 paria.

Pesivien parien määrän arvioimista vaikeuttaa pesimättömien kihlaparien osuus, sillä joutsen alkaa pesiä vasta 4-6-vuotiaana. Pesimättömien lintujen, joista valtaosa on nuoria, osuus on arvioitu peräti noin 70 prosentiksi.

"Suurin osa pesimättömistä joutsenista kerääntyy keväällä ja alkukesällä Perämeren levähdysalueelle, josta suurin osa muuttaa kesäkuussa sulkimisalueille Venäjän luoteisosiin", Timonen kertoo.

Ennen pesimäkauden alkua lintuharrastajat tarkkailevat kuitenkin kevätmuuttoa. Ensimmäiset laulujoutsenet ovat jo saapuneet Oulun seudulle ja Koillismaallekin.

Joutsentutkimuksen havaintojen kartuttamiseen voi ottaa osaa kuka tahansa. Yhdistys kerää havaintoja suurista kevätmuuton aikaisista levähtäjämääristä ja muuttoparvista. Myös tiedot pesimäjärvelle saapumisen ajankohdasta ovat tervetulleita.

Havainnot voi lähettää Sami Timoselle yhdistyksen osoitteeseen: Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys, PL 388, 90101 Oulu. Kuusamon havainnot kokoaa Vesa Orjasniemi (Noitiniementie 67 A, 93600 Kuusamo).
(Kaleva.plus 27.3.2004)


Kainuun porot petojen hampaissa

Pedot tappavat yhä enemmän poroja Kainuun paliskuntien alueella. Ylä-Kainuusta löydettiin viime vuonna 451 petojen tappamaa poroa. Eniten petovahinkoja tapahtui Suomussalmella, jossa viranomaiset kirjasivat 352 petojen tappamaa poroa.

Todellisuudessa petojen aiheuttama hävikki on kuitenkin huomattavasti suurempi, sillä vain osa petojen suihin joutuneista poroista löydetään. Suomen eteläisimmän paliskunnan, Hallan paliskunnan, teurasmäärät päättymässä olevan poroerotuksen osalta ovat noin tuhat eläintä normaalia pienemmät.

Uutena uhkana poroille on susien rinnalle nousemassa ilvesten aiheuttamat vahingot. Esimerkiksi kaikki Hyrynsalmen alueella tammikuussa todetut petovahingot ovat ilvesten aiheuttamia.
(Kaleva.plus)


Merikotka vai maakotka?

Sanovat, että se on helppoa. Nimittäin merikotkan ja maakotkan erottaminen toisistaan. Lintuasiantuntijoiden mukaan merikotka on kuin taivaalle paiskattu ladon ovi, jota on mahdotonta sekoittaa mihinkään muuhun siivekkääseen. Maakotka on lähes merikotkan kokoinen, mutta sirompi ja pitempipyrstöinen. Värierojakin on, mutta se on aivan oma lukunsa.

Suurin piirtein näillä eväillä yritin siis määrittää valokuvaa uljaasta siivekkäästä, jonka kuvaajamme Vesa Joensuu ja toimittajamme Sari Ohinmaa olivat onnistuneet näkemään keskiviikon susireissullaan Piehingissä. Siivekkään pyrstö näytti pitkältä ja muutenkaan se ei sanottavasti muistuttanut ladon ovea eikä aiemmin näkemiäni merikotkia.

Pieleen meni. Ei se ollut maakotka. Pientä lohtua löytyi Dick Forsmanin toimittamasta kirjasta Suomen haukat ja kotkat, jossa Juhani Koivusaari toteaa: Tiedän kokemuksesta, ettei tunnistaminen aina ole leikin asia.

Helppoa tai sitten ei

Ja tähän tapaan Koivusaari auttaa määrittämään lennossa olevan merikotkan: "Lautamainen, kärjistä voimakkaasti harottava suorakaidesilhuetti taivaalla kaartelemassa on melkoisen varmasti merikotka, jos pyrstö näyttää lyhyeltä verrattuna etupainoiseen ja jykevään eturuumiiseen verrattuna. Jos sylimitan pystyy arvioimaan lähelle kahta ja puolta metriä, laji on varma, ellei jokin eksoottinen ensikertalainen ole ajautunut väärille leveysasteille. Maakotka on kooltaan merikotkaa lähinnä, mutta se on selvästi haukkamaisempi, suhteellisesti kapeasiipisempi ja pitkäpyrstöisempi. Jos silhuetin väristä saa selvää, vaalea pää ja valkoinen pyrstö kuuluvat vain vanhalle merikotkalle, sillä Yhdysvaltain vaakunalinnulla valkopäämerikotkalla ei liene asiaa Suomen ilmatilaan missään olosuhteissa..."

Maapallon eläinkuvasto vertailee kotkia tähän tapaan: Maakotka on metsiemme kookkain päiväpetolintu, mutta voiton siitäkin vie merikotka, merenrannikoiden juhlallisen komea asukas, pohjolan kaikkein suurin petolintu, täysikasvuinen naaras runsaasti metrin pituinen, siivenkärkien väliä kolmisen metriä. Heti ensi silmäyksellä erottaa vanhan linnun maakotkasta puhtaanvalkoisesta pyrstöstä (nuori lintu on tummempi), jälkimmäisellä pyrstön kärki on pitkälti ruskea.

Suomen linnut: Maakotka on helppo tuntea valtavan koon ja majesteettisten hitaiden siiveniskujen perusteella. Eroina merikotkaan ovat sopusuhtainen rakenne, pitkä tasapäinen pyrstö (yhtä pitkä kuin siipien leveys) ja lyhyempi pää.

Kotimaan luonto-opas: Merikotka on suurin petolintumme. Maakotkasta sen erottavat tasaruskea höyhenpuku ja suorakaiteen muotoiset leveät siivet, jotka hapsottavat kärjistään. Pyrstö on lyhyt ja kiilamainen, vanhoilla linnuilla valkea. Pituus 77-95 cm, siipiväli 185-240 cm, paino 4-6 kg.

Lintuharrastaja suoraan maastosta: Hyvä nyrkkisääntö on pään ja pyrstön mittasuhteet. Jos taivaalla liitelevän kotkan pää ulottuu siipiin nähden pitemmälle kuin pyrstö, kyseessä on merikotka. Maakotkalla vastaavasti pyrstö ulottuu pitemmälle ja pää on lyhyempi.

Myös liitoasennon erot ovat paljastavia: maakotka liitelee siivet yläviistoon v-asennossa kun taas merikotkalla siivet harottavat vaakasuorassa.

Kaksi onkin yksi

Suomen haukat ja kotkat paljastaa, että ennen vanhaan Pohjolan lintufaunassa tunnettiin kaksi merikotkalajia: Iso Merikotka ja Merikotka. Tarkkasilmäinen lintumaalari Wilhelm von Wright sai kuitenkin selville, että Iso Merikotka onkin nuori merikotka, jonka höyhenpuku pysyy tummana ensimmäiset 5-6 vuotta. Vasta kuudennen sulkasatonsa myötä merikotka saavuttaa lopulliset värinsä, jossa selkeimmät tunnukset ovat puhtaanvalkoinen pyrstö ja keltainen, valtava nokka.
(Raahen seutu 27.3.2004)


Susien määrä kasvussa

Susien määrä on edelleen kasvussa. Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen alustavien kannanseurantatietojen mukaan Suomessa oli viime vuoden lopulla 13 täällä syntynyttä pentuetta. Petotutkija Ilpo Kojola tutkimuskeskuksesta arvioi määrän olevan suurin useaan kymmeneen vuoteen.

- Kun pentueiden määrä on kasvussa, susikannan voi sanoa olevan runsastumassa, hän huomauttaa.

Suomessa oli viime vuoden lopulla kaikkiaan noin 150 sutta. Niistä esimerkiksi Kainuun alueella oli 40-45. Poronhoitoalueilta susia on sen jälkeen metsästetty, joten Kojolan arvioiden mukaan tämänhetkinen susimäärä Kainuussa on noin 35.

- On mahdotonta sanoa, mikä määrä olisi Kainuussa sopiva. Se on poliittinen kysymys ja mielipidekysymys.

Lopulliset susiluvut viime vuodelta julkistetaan kevään korvilla.

Susi ehdittiin hävittää Suomessa lähes sukupuuttoon. Viime vuosina niiden määrä on kuitenkin ollut kasvussa. Kojola arvioi tämän johtuvan osin muuttuneesta lainsäädännöstä ja EU:n valvonnasta.

- Ei siellä ymmärretä sudenmetsästystä. Jos katsellaan kauempaa, paikallisia ongelmia ei tietenkään nähdä.
(Raahen seutu 27.3.2004)


PIEHINGIN SUSI MATKALLA RAAHEEN ?
SUDEN JÄLJET PARHALAHDELLA



Sotkamon petoyhdysmiehet lakkoilevat

Sudet kuohuttavat tunteita Kainuussa. Sotkamolaiset petoyhdysmiehet ovat ryhtyneet lakkoon vastalauseena maa- ja metsätalousministeriön harjoittamalle petolupapolitiikalle. Petojen jälkiä luonnossa seuraavat yhdysmiehet eivät toistaiseksi lähetä havaintotietojaan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle, sillä heidän mielestään yhdysmiesten havaintoilmoituksiin ei luoteta. Tuorein käänne susikärhämöintiin on Kajaanin poliisille jätetty tutkintapyyntö susien kohtelusta. Rikosylikomisario Ari Kylmäniemen mukaan tutkintapyyntö perustuu Kainuun Sanomissa julkaistuun sotkamolaisen miehen yleisönosastokirjoitukseen, jossa kirjoittaja paljastaa, että "meidän kätemme ovat sotkeutuneet hukan hurmeeseen useasti".

Lisäksi kirjoituksessa todetaan muun muassa, että "minä ja joukko muita ns. likaisen työn tekijöitä lähdemme välittömästi jahtiin, kun havaitsemme susien jäljet. Pohjanmaalla oli aikoinaan Lapua-liike, meillä on Tipas-liike".

Tutkintapyynnön poliisille tehneen pääkaupunkiseudulta kotoisin olevan henkilön mielestä kirjoittaja viittaa kirjoituksessaan suden tappamiseen.

Myös luontoväki on pistänyt oman lusikkansa susisoppaan. Heidän mielestään Kainuussa turhaan lietsotaan petovihaa. Kainuun luonnonsuojelupiirin mielestä Kainuussa ei ole liikaa susia.

Kärhämää setvitään

Petoyhdysmiesten ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tulehtunutta tilannetta on tarkoitus liennyttää palaverissa Sotkamossa keskiviikkona. Paikalle on kutsuttu myös maa- ja metsätalousministeriön sekä laitoksen edustajat.

- Kyse on nimenomaan epäluottamuksesta. Tutkimuslaitoksen puolelta ei ole otettu mitään kantaa eikä uskottu, mitä havaintoja on huomattu. Katsoimme, että työ on ihan turhaa, sotkamolainen petoyhdysmies Kalevi Partanen kertoo.

Sotkamossa on yhdeksän vapaaehtoista petoyhdysmiestä. Partasen mukaan seitsemän vuoden ajan he ovat mielestään ilmoittaneet tarkkaan ja tunnollisesti kaikista havainnoistaan tutkimuslaitokselle.

- Muistaakseni neljä, viisi vuotta sitten saimme viimeisen luvan. Sen jälkeen on aina tullut kielteinen päätös.

Ylitarkastaja Sauli Härkönen maa- ja metsätalousministeriöstä muistuttaa, että EU:n luontodirektiivin mukaan susi on poronhoitoalueen ulkopuolella täysin rauhoitettu riistaeläinlaji. Rauhoituksesta voidaan poiketa ainoastaan erityisistä syistä. Jokaista hakemusta tarkastellaan tapauskohtaisesti.

Härkösen mielestä petoyhdysmiesten merkitys erityisesti karhujen ja ilvesten kanta-arvioinnissa on erittäin suuri, vaikka myös laitoksen oma tutkimus tuottaa tietoa pedoista, erityisesti pannoitetuista susista. Hän kiistää väitteet, joiden mukaan petoyhdysmiesten havaintoihin ei luotettaisi.

- Petoyhdysmiesten tiedot ovat olemassa, mutta aina pitää muistaa, minkä ajankohdan arviosta on kysymys. Lopullinen kanta-arviointi syntyy tutkimuslaitoksessa, ja arviointi voi muuttua jopa päivittäin. Sudet kun liikkuvat hyvinkin pitkiä matkoja.

Härkönen on saanut kutsun Sotkamon palaveriin, mutta työmatka ulkomaille estää hänen pääsynsä paikalle.

Melkoisia vahinkoja

Riistapäällikkö Jukka Keränen Kainuun riistanhoitopiiristä kertoo, että viime vuosina susikanta on Kainuussa kasvanut.

- Ne aiheuttavat melkoisia vahinkoja porotaloudelle, mutta myös metsästykselle, kun metsästäjät eivät uskalla viedä arvokkaita koiria hirvenpyyntiin. Iso asia on sekin, että ihmiset pelkäävät susia. Täällä on paljon tapauksia, että sudet ovat käyneet pihoilla.

Hänen mukaansa Kainuussa oli alkutalvesta noin 40-45 sutta. Riistahoitopiirin hallituksen kannan mukaan sopiva määrä olisi enintään 20.
(Kaleva.plus 24.3.2004)


Valikoivaa lohenkalastusta hyödyntämään istutuslohia

Valikoiva kalastus tarjoaa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen selvitysten mukaan merkittävästi uusia mahdollisuuksia hyödyntää istutettuja lohia Pohjanlahden rannikolla. Ajankohta valikoivan kalastuksen toteuttamiselle on tutkimuslaitoksen mukaan kuitenkin juuri nyt varsin epäsuotuisa istutuslohien suuren merikuolleisuuden vuoksi.

Pohjanlahden rannikkokalastuksen kohteena on sekä luonnonkudusta että istutuksista peräisin olevia lohia. Rannikkokalastuksen kalastusrajoitukset perustuvat luonnonlohien suojelutarpeisiin. Kalastusta varten mereen istutetut lohet eivät nouse jokiin eivätkä lisäänny. Niiden kalastus ei uhkaa luonnonkantoja.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos tutki vuosina 2001 ja 2002 rysistä vapautettujen lohien eloonjääntiä ja vaellusta valikoivan kalastuksen edellytysten selvittämiseksi rannikon rysäkalastuksessa.

Tutkimus osoitti, että rysistä vapautettuja lohia nousi lähes kaikkiin luonnonkantajokiin. Rysillä pyydettyjen ja niistä vapautettujen lohien kuolevuus oli vähäinen, jos lohet oli pyydystetty ja vapautettu oikeaoppisesti.
(Kaleva.plus 24.3.2004)


Pihoihin tulevista pedoista halutaan eroon

Suomen suurpetopolitiikan muuttamiseksi on ryhdytty keräämään nimilistaa. Adressin laatijat peräävät lisää kansallista päätäntävaltaa esimerkiksi suurpetojen jahtikäytäntöön, jotta sudet, karhut ja ilvekset saataisiin nykyistä nopeammin karkotettua ihmisen pihoista.

- Hermostumisen elkeitä on jo olemassa. Siellä on raavaita miehiä, jotka voivat ottaa lain omiin käsiin. Olisi ikävä juttu, jos tässä niin kävisi. Minusta säännösten pitäisi olla sellaisia, että kansalaiset hyväksyvät ne kohtuullisesti, nimiadressin alullepanija, Kuhmon riistanhoitoyhdistyksen entinen puheenjohtaja Leo Väisänen Kuhmosta sanoo.

Hän korostaa, että asiat halutaan mallilleen asianmukaisesti ja lopputulos sellaiseksi, että petokannat saadaan hallitusti kuriin. Jokaista risausta ei kuitenkaan haluta kuunnella Brysselistä.

- Itä-Suomessa joudutaan EU:n luontodirektiivin perusteella kantamaan tavattoman suuri vastuu suurpetokannoista niin Suomen kuin EU:n tasolla. Väestöpohjaan ja pinta-alaan verrattuna meillä on tuhottoman rajut suurpetokannat, jotka vain kasvavat koko ajan, Väisänen harmittelee.

Sudet ovat tällä hetkellä suurin kiistan aihe. Väisäsen mukaan kuitenkin myös ilveskanta on kasvanut rajusti muun muassa Pohjois-Savossa, mikä näkyy metsäkauriskantojen vähenemisenä.

Paikallisten syytä hyväksyä

Väisäsen mukaan suurpetokantojen määrien tavoitteet on asetettava siten, että myös paikallinen väestö hyväksyy ne. Suurpetokantojen ei saa antaa kasvaa vapaasti.

- Perusteena on, että taloudellinen toiminta, oli se sitten porotaloutta, lammastaloutta tai mehiläistarhausta, on vaikeuksissa. Lasten koulumatkat ja marjastusreissut vaikeutuvat. Jos joku pelkää susia, pelkohan ei poistu sanomalla, että turha pelätä, Väisänen luettelee petojen aiheuttamaa monisärmäistä juonenkuviota.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Väisäsen mielestä pihoihin tulevat yksilöt tulisi saada eliminoitua entistä nopeammin pois. Samalla autettaisiin suurpetokantojen säilymistä luonnonvaraisena siten, että niistä ei ole ihmisille haittaa.

- Toistakymmentä vuotta sitten hirvikanta oli suuri ja hirvet tulivat peltoviljelyksille. Hirvenmetsästyksen lupamääräyksiä muutettiin siten, että poliisipiirin päällikön luvalla metsästyksen sai aloittaa aiemmin pelloilta eli kesyimmät yksilöt poimittiin pois. Kanta palautui luonnonhelmaan, Väisänen muistuttaa.

Keinoina karsia petojen nykytiheyksiä olisivat Väisäsen mukaan siirtoistutukset muualle Suomeen tai vaikkapa Keski-Eurooppaan.

Nimiä kerätään koko kevät

Suurpetopolitiikan muuttamiseen tähtäävä niemienkeruu alkoi helmikuun loppupuolella ja kestää toukokuun puoliväliin. Keruualue kattaa poronhoitoalueen Itä-Suomen maakuntia myöten Kymenlaaksoon asti.

Väisänen arvioi, että tällä haavaa nimiä on listassa jo joitakin tuhansia. Tavoitteena on kerätä vähintään 10 000 nimeä.

- Nimiadressi on ajateltu luovuttaa Euroopan parlamenttiin ja ympäristökomissaarille. Vetoomuskirjeessä tuodaan esille Itä-Suomen perusteita ja esitetään, millä tavalla lainsäädäntöä pitäisi ruveta kehittämään, Väisänen kertoo.

Ylitarkastaja Sauli Härkönen maa- ja metsätalousministeriöstä epäilee, ettei nimiadressilla saada muutoksia suurpetopolitiikkaan.

- Komissio on monessa yhteydessä sanonut, että direktiivin liitteitä ei muutettaisi. Muutos olisi lisäksi aika pitkä prosessi. Edelleenkin päätäntävalta ja soveltaminen ovat kansallisella tasolla, mutta tietyt reunaehdot on lainsäädäntöön kirjattu, ja niitä on tietysti noudatettava
(Kaleva.plus 23.3.2004)


Ranualle haetaan nuorta susiparia

Ranuan eläinpuistoon etsitään uusia susia. Eläinpuiston kaikki sudet jouduttiin lopettamaan pian sen jälkeen kun urossusi oli karannut aidan yli hyppäämällä helmikuussa. Aidan ylittänyt susi ammuttiin kahden tunnin karkumatkan jälkeen. Se oli jäänyt vajaan sadan metrin päähän puistosta.

Eläinpuiston toimitusjohtajan Tuija Rytkösen mukaan muut sudet, emo ja kolme pentua, jouduttiin lopettamaan turvallisuussyistä. Karannut uroshukka oli laumanjohtaja, joka oli antanut häiriökäyttäytymisestä mallin myös muille susille.

"Seurasimme tilannetta urossuden karkaamisen jälkeen ja huomasimme myös emon hyppivän aidalle jatkuvasti", Rytkönen kertoo.

Eläinpuiston henkilökunta joutui lopettamaan sudet noin viikon kuluttua urossuden jälkeen.

Normaalisusi ei ole levoton

Eläinpuiston vastikään uusitun susiaidan korkeus on reilut kolme metriä. Aidan päällä on lisäksi suojalevy estämässä kiipeämisen. Rytkösen mukaan tavallinen susi ei pääse tällaisen aidan yli.

Karanneessa urossudessa oli havaittu häiriökäyttäytymistä jo ennen karkaamista. Eläin oli ollut levoton ja hyppinyt aitaa vasten. Tällainen käyttäytyminen ei Rytkösen mukaan ole eläintarhassa syntyneille susille normaalia.

"Tavallisesti susien aitaukseen voi mennä aivan rauhassa", Rytkönen vakuuttaa.

Urossudelle tehtiin ruumiinavaus mahdollisen sairauden selvittämiseksi. Tutkimuksista saadut tulokset osoittivat eläimen kuitenkin olleen normaaliyksilö. Sekä uros että naarassusi olivat peräisin Ruotsista.

Uusi susiperhe

Ranuan eläinpuisto on tehnyt haun kansainvälisen Eaza-järjestön kautta uusien susien saamiseksi eläinpuistoon. Eläinpuistoon otetaan vain tarhassa syntyneitä susia.

"Uskon, että saamme uudet sudet pian, sillä ne lisääntyvät hyvin eläintarhaoloissa", Rytkönen uskoo.

Koska sudet elävät laumoissa, eläinpuisto hakee nuorta susipariskuntaa, joka voisi tehdä pian uusia pentuja.

"Sudet ovat yksi lasten suosikeista, ja asiakkaat ovatkin kyselleet niiden puuttumisesta", Rytkönen kertoo.
(Kaleva.plus 23.3.2004)


Ajoverkkokalastus päättyy Itämerellä

EU:n maatalousministerit ovat päättäneet, että ajoverkkokalastus lopetetaan asteittain seuraavien neljän vuoden aikana. Ajoverkkokalastus loppuu siten Itämerellä kokonaan vuonna 2008. Päätös vaikuttaa suoraan noin kymmenen suomalaisen kalastusaluksen toimintaan. Ajoverkkopyynnin kieltäminen liittyy EU:n tavoitteeseen estää pyöriäisten, pikkuvalaiden ja delfiinien menehtyminen sivusaaliina. Käytännössä kyse on pyyntimääräysten yhtenäistämisestä Euroopassa
(Raahen seutu 23.3.2004)


Vapaa-ajankalastajien saalis 39 miljoonaa kiloa vuonna 2002

Vapaa-ajankalastuksen kokonaissaalis vuonna 2002 oli noin 39 miljoonaa kiloa, josta 78 prosenttia pyydettiin sisävesiltä. Saaliista yli puolet oli ahventa ja haukea. Rapusaalis oli 3,1 miljoonaa kappaletta. Seisovilla pyydyksillä, kuten verkoilla, katiskoilla ja rysillä pyydettiin 55 prosenttia kokonaiskalansaaliista ja vapapyydyksillä 43 prosenttia.

Kalastusta harrastavan kotitalouden keskimääräinen saalis oli 38 kiloa. Saalis jakaantui kuitenkin varsin epätasaisesti, sillä puolet kotitalouksista sai enintään 8 kg saalista ja 9 % ei saanut saalista lainkaan.

Vapaa-ajankalastajia oli Suomessa vuonna 2002 noin 1,9 miljoonaa. Kalastaneista henkilöistä oli miehiä 63 prosenttia ja naisia 37 prosenttia. Tiedot käyvät ilmi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tilastojulkaisusta Vapaa-ajankalastus 2002.

Verkkokalastajien osuus pienentynyt

Vuonna 2002 verkkoja käytti 31 prosenttia kalastaneista kotitalouksista ja 23 prosenttia kalastaneista henkilöistä, kun vuonna 1998 osuudet olivat noin kymmenen prosenttiyksikköä suuremmat. Muutoksia tarkasteltaessa on kuitenkin otettava huomioon tilastointimenetelmien kehittyminen, joka selittää osan muutoksista.

Onkiminen oli suosituin pyyntimuoto. Useampi kuin kaksi kolmesta käytti kalastusvälineenä onkea. Toiseksi yleisin oli heittovapa, joka oli pyyntivälineenä kahdella kalastajalla viidestä. Pilkkivapaa käytti lähes joka kolmas ja verkkoa lähes joka neljäs kalastaja. Vetouistelua oli harrastanut joka viides kalastaja.

Tiedustelu 6000 kotitaloudelle

Aineisto kerättiin postikyselyllä, jonka otos poimittiin väestörekisteristä. Kysely lähetettiin 6000 kotitaloudelle.
(RKTL 18.3.2004)


Metsäkauriita kuollut nälkään

Paksu lumi ja jäinen kerros vaikeuttavat ravinnon kaivamista.

Metsäkauriita on tänä talvena kuollut nälkään. Talven säät ovat vaihdelleet sen verran poikkeuksellisesti, että ne ovat vaikuttaneet eläinten selviytymiseen Savon metsissä.

– Alkutalvi oli vähälumista, jolloin kauriit ja peurat jäivät hajalleen. Ne löysivät kuusikoista mustikan- ja puolukanvarpuja eivätkä hakeutuneet ruokintapaikoille, riistapäällikkö Jouni Tanskanen Pohjois-Savon riistanhoitopiiristä sanoo.

– Sitten lunta tulikin 40 senttiä ja lumikerroksen pintaan on tullut vielä jäinen kerros, jonka läpi metsäkauriit eivät ole saaneet kaivettua lumen alta ravintoa. Lumi on vaikeuttanut myös niiden liikkumista.

Kun metsäkauriit ja valkohäntäpeurat jäivät hajalleen, riistanhoitajat eivät löytäneet pieniä laumoja, että olisivat voineet viedä niille ruokaa.

– Nyt niitä on sieltä täältä löytynyt ja saatu ruokinnan pariin. Ruokintakin on tärkeä aloittaa tuorerehulla, joka on helposti sulavaa ja käytettävää ja jossa on kosteutta.

– Jos aloittaa viljaruokinnalla, eläin voi kirjaimellisesti kuolla ruoka suussaan, kun ravinto on liian voimakasta nälkiintyneen kauriin mahan mikrobeille, Tanskanen kuvailee.

Jätä raadot, niin ilves ei tapa uutta

Pellesmäen–Hiltulanlahden alueella yksi kauris oli kuukahtanut ruokintapaikan lähistölle. Kauriin kylkiluut tuntuvat selvästi paksun pehmeän turkin läpi.

– Kolmen ryhmä kauriita on käynyt talven aikana ruokintapaikalla. En tiedä, onko tämä yksi niistä, Jouko Knuutinen sanoo.

– Viime vuonna jäljitimme koiran kanssa kauriin, joka oli kolaroinut auton kanssa. Nyljettynä se painoi 18 kiloa. Tämä on selvästi laiha; lihaksetkin käyneet vähiin, Knuutinen tunnustelee.

Kauriin ruho on niin hyväkuntoinen muutoin, että se päätyy Kuopion luonnontieteelliselle museolle täytettäväksi.

Muutama viikko sitten ilves nappasi yhden lähialueen kauriista. Ilveksiä on liikkunut Knuutisenkin pihan laidoilla. Ilveksetkin ovat olleet nälissään, sillä paksu lumi on vaikeuttanut niiden liikkumista. Kun pehmeän lumihangen päälle tuli rapiseva jääkerros, se pilasi ilveksen äänettömät hiiviskelyt.

– Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan Pohjois-Savossa on 140–150 ilvestä. Ilveskanta on vahva ja pyyntilupia olemme saaneet liian vähän kantaan nähden, Tanskanen kertoo metsästäjien näkemyksen.

Ilveksiä ja niiden jälkiä on nähty useassa alueen kunnassa; usein Kuopion eteläosissakin.

– Juuri seurasimme paikkaa, jossa ilves oli tappanut metsäkauriin. Naaras ja pentu söivät kaurista neljä päivää niin, ettei jäljelle jäänyt kuin pää, 30 senttiä selkärankaa ja jalkojen kovimmat luut.

– Jos löytää ilveksen tappaman eläimen, se tulisi jättää rauhaa, sillä rauhassa ollessaan ilves syö saaliin kokonaan eikä sinä aikana tapa uutta kaurista.

Riistanhoitajat jatkavat kauriiden ja Suomeen aikoinaan istutettujen valkohäntäpeurojen tukiruokintaa. Ruokinnalla saadaan eläimet pysymään paikoillaan, jolloin vähenevät myös eläinten törmäilyt liikenteessä.
(Savon Sanomat 18.3.2004)


Hallituksessa muhii lohisota

Kunta- ja alueministeri Hannes Manninen (kesk.) vastustaa maa- ja metsätalousministeriön lohiasetuksen muutossuunnitelmia. Jos ministeriön muutosesitys menee läpi, saavat avomeren ammattikalastajat lähteä lohenpyyntiin kolme viikkoa nykyistä aiemmin. Esitys tuotaneen hallitukseen maaliskuun lopulla tai huhtikuun alussa.

Lohestus olisi esityksen mukaan rajoitettua. Pyytää saisi alle 85-senttisiä lohia, sitä isommat pitäisi luonnonlohen varjelun nimissä laskea takaisin veteen.

Pyydysten määrä rajoitettaisiin kahteen erityisvalmisteiseen isorysään kalastajaa kohti. Pyydysten tulisi olla sellaisia, etteivät hylkeet pääse saaliiseen käsiksi.

Jatkossa valikoiva pyynti kohdistuisi yksinomaan velvoiteistutettuihin lohikantoihin. Jotta istukkaat erottuisivat luonnonlohista, tulisi niiden rasvaevät leikata vuoden iässä.

Pohjoisen lohijokien töyräillä ministeriön kaavailut on otettu vastaan tyrmistyksellä.

Maakuntaliitot ja kalastusasiantuntijat ovat kirjelmöineet asiasta hallituksen suuntaan toivoen esityksen vetämistä pois, tai ainakin sen muuttamista olennaisesti.

Lausuntokierroksella ollut asetusesitys ei tyydytä myöskään päättäjiä. Hannes Manninen uskoo, ettei maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojan (kesk.) esitys mene sellaisenaan läpi.

Manninen ei halua tässä vaiheessa kommentoida keskeneräistä asiaa enempää, mutta toteaa kuitenkin omana toiveenaan olevan, että lohiasetusta ei muutettaisi nykyisestä.

Viime aikojen kalastusrajoitukset ovat kohentaneet luonnonlohikannan tilaa merkittävästi.

"Jos asetusta kuitenkin muutetaan, pitää muotoilun olla sellainen, että sen vaikutukset pohjoisen lohijokiin ovat mahdollisimman vähäiset", Manninen painottaa.

Manninen haluaa oikaista julkisuudessa esiintyneet tiedot, joiden mukaan lohenkalastus aikaistuisi myös Simo- ja Torniojokien suilla.

"Sitä maa- ja metsätalousministeriön esitys ei pidä sisällään", Manninen toteaa.

Lohenkalastukselle ei ole nykyisellään rajoituksia muun muassa Kemi-, Ii-, Kiiminki- ja Siikajokisuiden niin sanotulla terminaalialueella.

Ministeriö: istukkaita vara pyytää enemmän

Maa- ja metsätalousministeriön selvitysten mukaan kalastuksen aikaistus ei uhkaa luonnonlohikantoja.

Ministeriö toteaa valikoivalla kalastuksella pyrittävän nimenomaan suojelemaan luonnonlohta. Istukkaita voitaisiin sen sijaan pyytää tuntuvasti nykyistä enemmän. Se kohentaisi ministeriön mukaan olennaisesti ammattikalastajien taloutta.

Luonnonlohikantojen elvyttämisen kannalta olennaista olisi kieltää ajoverkkokalastus koko Itämeren alueella. Asiasta käydään parhaillaan neuvotteluja Itämeren rantavaltioiden kesken.

Kielto vaikuttaisi merkittävästi lohen pyyntimäärin Itämeren pääaltaalla, jossa kalastetaan valtaosa merialueen lohista. Ahvenanmaa haraa voimakkaasti kieltoa vastaan.

Jos kielto saadaan aikaan, se tietäisi jokiin kutemaan nousevan luonnonlohikannan voimakasta kasvua, jolloin merikalastusta voitaisiin avata nykyisestä.

Ministeriön laskelmien perusteella aikaistetun, rajoitetun pyynnin jälkeenkin lohta riittäisi selvästi nykyistä runsaammin myös jokiin.

"Ei loppuun ajateltu"

Pohjoisessa maa- ja metsätalousministeriön näkemyksiin ei luoteta. Asetuksen muutoksen pelätään johtavan suoranaiseen ryöstökalastukseen. Myös määräysten valvonta epäilyttää.

"Esitys ei ole tästä maailmasta. Jos se ei ole susi, niin ainakin sudenpoikanen. Asiaa ei ole loppuun ajateltu", kalatalousjohtaja Jukka Nyrönen Oulun läänin kalastusasioista vastaavasta Kainuun TE-keskuksesta laukoo.

Nyrösen mielestä pyynnin järjestäminen esitetyllä tavalla, samoin kuin istukkaiden rasvaeväleikkaukset eivät käy järkeen. Ministeriö on laskenut eväleikkausten kuluiksi 168 000 euroa vuodessa. Nyrönen arvelee, että summa ei tarkoitukseen riitä.

"Esitys johtaa valvontaongelmaan. Miten erottaa jokisuistojen terminaalialueilta saadut kalat avomereltä pyydetyistä. Tällainen koneisto ammattikalastajien lohisaaliiden parantamiseksi ei ole tarkoituksenmukainen", Nyrönen huomauttaa.

Lohien eväleikkaukset jouduttaisiin tekemään käsityönä. Se ei ole myöskään riskitöntä kalatautien näkökulmasta tarkasteltuna.

Nyrönenkin lähtisi elvyttämään luonnonlohta kieltämällä sen kalastamisen Itämeren pääaltaalla.

Nyrönen pelkää, että lohestuksen aikaistaminen johtaisi jokien lohikatoon, imagon huononemiseen ja sitä kautta jokivarsiin rahaa tuovien kalastajien vähenemiseen.
(14.3.2004 Kaleva.plus)


Ilveksistä loukkaantui pentu

Pohjois-Savossa Tuusniemellä autoon törmännyttä ilvestä jäljittäneet alueen riistamiehet sanovat, että loukkaantunut ilves on toinen pennuista. Ilveksen jäljet tutkineet asiantuntijat arvioivat, että emo ja toinen pennuista välttyivät kolhuilta ja toinen nuori ilves loukkasi takaruumiinsa.
Ilveskolmikosta vain yksi törmäsi autoon torstai-iltana Tuusniemen Hoikantiellä.
Ilveksiin törmännyt autoilija arvioi osuneensa isoimpaan ilvekseen, mutta jäljillä olleet olivat varmoja jälkien koosta ja siitä, ettei emo vahingoittunutkaan.
-Se on hyvä niin päin, sillä kyllä ne kaikki olisivat kuolleet, jos emo olisi loukkaantunut, Riistaveden ja Tuusniemen riistanhoitoyhdistysten toiminnanjohtaja Kalle-Pekka Weman arvioi.
Wemanin mukaan tänä talvena ilvesten saaliit ovat olleet vähissä, koska jäniksiä on vähän. Koska ilveksiä kuitenkin Kuopion seudulla ja Koillis-Savossa on aiempaa enemmän, eläimet ovat riistamiesten mukaan kärsineet nälkää.
-Se lisää vaara- ja vahinkotilanteitakin. Ilveksiä on turhan paljon.
Metsästäjät seuraavat loukkaantuneen ilveksen liikkeitä ja katsovat tilanteen mukaan, tekeekö luonto tehtävänsä vai saavatko jäljittäjät sen kiinni ja ammuttua kitumasta.
Jäljistä päätellen eläin joutuu linkkaamaan, osin raahaamaan takatassujaan.
Perjantain ilvestä ei tavoitettu. Seuraavan kerran sen jälkiä seuraillaan isolta salolta lähipäivinä.
(Savon Sanomat 14.3.2004)


Karhunkaadosta suukopua Romaniassa

Kommunistidiktaattori Nicolae Ceausescun teloitus jouluna 1989 oli hyvä uutinen Romanian karhuille, joita hän ehti uransa aikana kaataa satapäin. Nykyiset vallanpitäjät kuitenkin lahtaavat villielämiä entiseen malliin. Romaniassa on virallisen arvion mukaan 5 300 karhua, joista 300 on lainsuojattomia tälle vuodelle myönnettyjen kaatolupien mukaan.
Luonnonsuojelijat vastustavat kaatolupia ja väittävät, että karhuja on ilmoitettua vähemmän. Karhu kulkee yleensä 15-20 kilometriä yhdessä yössä, joten metsänvartijat ovat saattaneet laskea saman eläimen jopa kolmeen kertaan , ympäristöryhmä Avesin puheenjohtaja Lazlo Szabo-Szeley sanoo. Hänen mukaansa viime vuosina kiihtynyt karhunmetsästys on huventanut kantoja rajusti ja eläimiä saattaa uhata sukupuutto vuosikymmenen kuluessa. Karhujahdilla on kuitenkin vahvoja puolustajia. Romanian pääministeri Adrian Nastase on metsästysseuran puheenjohtaja. Metsämiehiä on myös ympäristöasioita hoitava maatalousministeri Ilie Sarbu, joka tosin ampui itseään reiteen metsästysretkellä joulukuun lopulla. Metsästys on nykyisin Romanialle tärkeä turistipyydys. Saksasta, Espanjasta, Italiasta ja Itävallasta tulee kasvavia ryhmiä kalliille jahtiretkille Romaniaan. Tähtäimessä ovat karhujen ohella sudet, villisiat, ketut, jänikset ja fasaanit. Romania ansaitsi jahtituristeista reilut 4,7 miljoonaa euroa viime vuonna, ja tänä vuonna odotetaan vähintään samanlaisia tuloja.
Maailman luonnonsäätiö WWF varoitti viime vuonna, että Romanian luontoa, muun muassa ainutlaatuista Karpaattien aluetta, uhkaa myös kehityksen kiihtyminen. Se merkitsee muun muassa tieverkoston laajenemista ja maatalouden tehostumista, joita Romanian pyrky Euroopan unionin jäseneksi 2007 vauhdittaa.
(Maaseudun tulevaisuus 10.3.2004)


UUDENMAAN HIRVIKANTA VÄHENTYNYT NELJÄNNEKSEN

Uudenmaan hirvikannaksi arvioitiin toissa viikonlopun laskennassa noin 3600 hirveä, mikä on 25 prosenttia vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Valkohäntäpeurakanta on noin 5500, missä on laskua 12 %. Metsäkaurista on noin 3450 ja kuusipeuroja noin 380.

Suurriistan laskenta suoritettiin Uudellamaalla toissa viikonloppuna. Laskentaolosuhteet olivat hyvät.


Hirvikanta väheni voimakkaimmin Uudenmaan sisäosissa ja Itä-Uudellamaalla, muutamilla alueilla jopa 40 prosenttia. Läntisellä rannikkoalueella lasku oli noin 15 prosenttia.

Valkohäntäpeurakannat näyttävät kääntyneen laskuun. Vähennystä viime vuodesta oli 12 prosenttia. Valkohäntäpeurakanta painottuu Uudenmaan länsiosiin. Kokonaismäärästä yli 80 prosenttia on Helsinki-Hämeenlinna -tien länsipuolella.

Kuusipeuroja on Hyvinkään seudulla noin 90 sekä Inkoon ja Tammisaaren saaristossa noin 290. Kanta on kasvanut saaristoalueella.

Metsäkauriiden kokonaismääräksi arvioitiin noin 3450 yksilöä, mikä on likimain sama kuin viime vuonna. Kasvua on 3 prosenttia.

Laskentatulos vahvistaa tielaitoksen kolaritilastojen antamaa kuvaa hirvieläinkantojen kehityksestä. Vuonna 2003 hirvikolareiden määrä laski Uudellamaalla 30 prosenttia edellisestä vuodesta. Peurakolareiden määrä putosi noin 10 %.

Ilvesten jäljistä tehtiin runsaasti havaintoja. Niiden perusteella ei voida kuitenkaan tehdä tarkkoja päätelmiä kannan koosta. Kanta on kuitenkin vahvassa kasvussa. Uudenmaan ilveskannan arvio perustuu riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen petohavainnoitsijaverkoston tuottamaan tietoon. RKTL:n viimekesäisen arvion mukaan kanta on noin 65 - 75 yksilöä. Ilvestä esiintyy koko läänin alueella pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta.

Laskennan yhteydessä saatiin ilmoitukset myös 2 - 3:sta sudesta.

Saukosta saatiin tietoa runsaan sadan metsästysseuran alueelta. Saukkoa esiintyy lähes koko Uudenmaan alueella, runsaimmin sisämaassa. Kanta on kasvusuunnassa.
(15.3.2004)

Villisika saaliiksi Järviseudulla

Soinilainen metsästäjä Mauno Mäkelä teki ikimuistettavan kaadon Soinin Laasalassa helmikuun alkupuolella. Hän ampui 110-kiloisen villisian. Mäkelässä tutustutaan lähiaikoina villisian lihaan. Sen mehevyydestä tai mureudesta mies ei vielä tiedä. Hän ei ole aikaisemmin päässyt sen makuun. Villisian kaataminen ei ole ihmeellistä Virossa tai itärajan läheisyydessä, mutta Soinin ja Alajärven rajoilla se on tapaus. Se kirjataan metsästysseuran historiaan. Itärajan tuntumassa metsästetään Mäkelän mukaan alta 20 villisikaa, mutta Sisä-Suomeen eksyy yksittäisiä tapauksia.

Yksittäisiä havaintoja

Suurpetoasiamies Kaarlo Kaartisen mukaan Pirkanmaan, Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan raja-alueelle on eksynyt hänen tietämyksen mukaan kaikkiaan vain kolme-neljä villisikaa. Hän on sentään seurannut suurpetojen ja riistan esiintymistä jo 40 vuotta. Viimeksi villisian jälkiä havaittiin Ähtärissä 90-luvulla, joten ei Soinin vieras aivan ennenkuulumaton ole näillä leveyksillä. Villisian voi ampua omalla luvalla. Mäkelä ja muut laasalalaiset saivat tietää naapurikunnasta harvinaisen vieraan liikkumisesta Soiniin päin. Eläin oli täysin lainsuojaton, koska sillä oli perässään lehtimäkeläiset sekä töysäläiset ja vastassa soinilaiset. Villisika oli tullut Lehtimäeltä Ähtärin ja Töysän väliltä. Kaartinen epäilee sen saapuneen idästä, jossa sikoja on laumoittain. Mistään eläintarhasta eläin ei kuitenkaan ollut kotoisin. Sillä ei ollut mitään tatuointia , vahvistaa Mauno Mäkelä.
(Maaseudun tulevaisuus 1.3.2004)


Helikopterilaskentaa toivotaan hirvimaille

Raahen seudun riistanhoitopiirin toiminnanohjaaja Urho Kortessalo kannattaisi hirvien tarkkaa lentolaskentaa näin talviaikaan. Hirvikantaa laskettiin lentokoneesta käsin 1990-luvun lopulla edellisen kerran, mutta kun Oulun riistanhoitopiiri ei lukemia huomioinut, kalliiksi tullut laskenta lopetettiin.
- Hirvien tarkka talvikanta olisi tärkeää saada selville, erityisesti täällä rannikkoalueella. Laskenta pitäisi tehdä helikopterilla, että voitaisiin laskeutua hyvinkin matalalle ja saisimme täyden kuvan eläinten lukumäärästä, Kortessalo näkee.
Aikaisemmat laskelmat tehtiin lehtokoneella 150-200 metrin korkeudesta ja viidensadan metrin välein sahattiin valtatie 8:aa edestakaisin. Tällä tarkkuudella tehtyä laskentaa piiri ei kuitenkaan hyväksynyt.
- Lukemia ei kerta kaikkiaan uskottu. Muuttohirviä tuli, mutta mitenpä sitä osaa arvioida, sillä vaikka 25 prosenttia pantiin muuttovoittoa lisää, hirviä tuli aina enemmän, Kortessalo kertoo.
Piirin tavoite on saada hirvikanta vakiinnutettua siten, että tuhannella hehtaarilla majailisi kolme hirveä. Talvehtivien hirvien tarkan määrän perusteella hirviluvat saataisiin tasapainoon ja päästäisiin piirin tavoitteen mukaiseen kantaan.
- Pantaisiin mieluummin rahat helikopterilaskentaan kuin että haaskattaisiin turhaa rahaa kolarihirveihin ja ihmisiin, jotka hirvikolareissa loukkaantuvat, Kortessalo rinnastaa.

Tulokset ovat käyttökelpoisia

Kaikki Suomessa tehtävät lentolaskennat tehdään metsästäjien omalla kustannuksella. Valtakunnan tasolla tehdään tällä hetkellä laskentaa, jossa kehitetään helikopterimenetelmää maa- ja metsätalousministeriön kustannuksella. Tavallaan metsästäjät maksavat tämänkin, epäsuorasti, kaatolupamaksuilla. Oulun riistanhoitopiirin päällikkö Keijo Kapiainen uskoo piirillä olevan aika lailla tarkat tiedot Raahen seutukunnan hirvikannasta ja niiden perusteella lupamäärät pystytään määrittämään.
- Viimeisen kymmenen vuoden aikana metsästäjillä ei ole ollut varaa sijoittaa riittävästi rahaa lentolaskelmiin. Jos olisimme noiden Raahen tulosten perusteella myöntäneet lupia, ne olisivat olleet puolta pienempiä kuin mitä yleensä on myönnetty, Kapiainen toteaa.
Lentolaskelmien taso vaihtelee tavattomasti. Käytettävissä oleva rahamäärä ja alueen laajuus ovat ratkaisevia tekijöitä.
- Jos rahaa metsästäjiltä löytyy, ovat lentolaskelmatulokset ehdottomasti käyttökelpoisia, Kapiainen toteaa.
Syksyllä metsästäjät kirjaavat päivittäiset hirvihavaintonsa havaintokortteihin. Havaintoihin liittyy myös arvio jälkeenjäävästä kannasta.
- Hirvikannan rakenteesta on äärimmäisen tärkeää saada tietoa. Kun havainnot tehdään maan tasalla, pystytään arvioimaan onko siellä lehmiä, vasoja ja uroksia, Kapiainen korostaa.
Riistakolmio tekee omat laskelmansa helmi-maaliskuun aikana lumijäljistä. Vaikka kyse on enimmäkseen pienriistan laskennasta, merkitään isommatkin jäljet ylös. Nämä ja riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle annetut ilmoitukset saaliista ja arvio jäljelle jääneestä kannasta summaavat suunnilleen kannan koon.
(Raahen Seutu 5.3.2004)


UV-säteily ei ole uhka kalanpoikasille

Lisääntyvä UV-säteily ei uhkaa Suomen tärkeimpiä sisävesien kalalajeja siikaa ja muikkua. Kalanpoikaset kykenevät välttelemään korkeita UV-B-säteilyn tasoja sekä laboratoriossa että järvessä, selviää fil. maist. Olli Ylösen huomenna Jyväskylän yliopistossa tarkastettavasta kalabiologian ja kalatalouden väitöskirjasta.

Ylösen tutkimukset keskittyivät poikasvaiheeseen, koska suojaavan väripigmentin puuttuessa tai sen ollessa vasta kehittymässä kalat ovat herkimpiä UV-B-säteilyn vaikutuksille. Lisäksi siikakalojen poikaset uivat kuoriuduttuaan muutaman viikon lähellä veden pintaa ja voivat näin altistua säteilylle.

Tutkimukset osoittivat, että poikaset oleskelivat pilvettömällä säällä syvemmällä kuin pilvisellä säällä, jolloin säteily on vähäisempää. Kirkkaimmissa järvissä, joissa siika ja muikku yleisesti viihtyvät, UV-B-säteily voi yltää noin metrin syvyyteen; tummemmissa järvissä se sammuu jo kymmenen sentin matkalla.

Haitallisen UV-B-säteilyn ennustetaan lisääntyvän noin vuoteen 2050 saakka. Suomen leveysasteilla säteily kasvanee noin 20-50 prosenttia. Lisäys on suurinta jäiden vapautuessa jäästä. (Kaleva.plus 5.3.2004)


Luonto-Liitto susien jäljillä Pohjois-Karjalassa

Luonto-Liiton susiryhmä hiihtää susien jäljillä huomisesta torstaista alkaen Lieksassa Pohjois-Karjalassa. Puolitoista viikkoa kestävän hiihdon aikana perehdytään eläinten jälkien tunnistamiseen. Retken tarkoituksena on osoittaa, että luonnossa voi liikkua pelkäämättä petoja, Luonto-Liitosta kerrotaan.

Suomessa elää Luonto-Liiton mukaan 130-150 sutta. Liitto muistuttaa, että Pohjois-Karjalan sudet ovat alueen luontomatkailun vetovoimatekijä.

Susiretken aikana Luonto-Liiton edustajat tapaavat myös Pohjois-Karjalan petoprojektin jäseniä.

Luonto-Liiton susiryhmän tarkoituksena on edistää suurpetojen suojelua. Ryhmä pyrkii levittämään tutkimuspohjaista tietoa suurpetojen elintavoista, vaikuttamaan asenteisiin sekä vähentämään pelkoa ja vihaa petoja kohtaan.
(Kaleva.plus 3.3.2004)


Metsäkauriit ilvesten hampaisiin

Juankosken Salmijärvellä riistanhoitotyötä tehnyt Erkki Holopainen koki viikonloppuna ankean näyn. Metsäkauriiden ruokintapaikalta löytyi raadellun kauriin jätökset. Vieressä olivat ilveksen jäljet.

– Jo viikko sitten epäilin pahinta, kun paikalla oli käynyt vain yksi eläin. Olemme syöttäneet koko talven yhteensä viittä kaurista ja nyt epäilen, että kaikki ovat jääneet ilvesten hampaisiin, Holopainen kertoo.

Ruokintapaikalla on käynyt säännöllisesti kaksi vasaa, kaksi naarasta sekä uros. Heille on annettu muun muassa kauraa ja heiniä.

Holopainen kävi sunnuntaina katsastelemassa, josko paikalta löytyisi merkkejä kauriiden liikkeistä. Paikalla oli Holopaisen mukaan useamman ilveksen jäljet.

Maanantaina Holopainen hiihti yhdessä Juankosken riistanhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajan Tauno Laitisen kanssa ruokintapaikalle hakemaan kauriinraadon pois. Runsaan lumentulon takia useampia raatoja ei löytynyt.

– Keväällä vasta paljastuu lopullisesti, millainen tuho on kaiken kaikkiaan ollut, Laitinen toteaa.

Pohjois-Savossa jopa 150 ilvestä

Miesten mukaan metsäkauriit jäivät nyt ensimmäistä kertaa alueella ilvesten saaliiksi. Ilvekset ovat kuitenkin liikkuneet Juankoskellakin jopa ihmisten ilmoilla.

– Jatkuvasti saamme tietoja ilvesten liikkeistä. Nälkäiset eläimet tulevat hyvin lähelle asutusta, Laitinen sanoo.

Kuukausi sitten iso ilves törmäsi aamuhämärissä henkilöautoon ja kuoli Hankamäentiellä Säyneisen ja Juankosken välillä. Ilveksiä tai niiden jälkiä on nähty myös jopa Kuopion kaupunkialueella.

Pohjois-Savon riistanhoitopiiri myönsi maakuntaan marraskuussa yhdeksän kaatolupaa. Lupia anottiin peräti 54 ilveksen kaatamiselle.

– Juankosken lupa meni siinä autokolarissa, Tauno Laitinen toteaa. Lisäksi varastossa on yksi pyyntilupa mahdollista ongelmatilannetta varten.

Ilveskanta on vahvistunut viime vuosina runsaasti ja ilveksiä on jokaisessa Pohjois-Savon kunnassa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen laskelmien mukaan Pohjois-Savon metsissä on jopa noin 150 ilvestä.

Pohjois-Savon riistanhoitopiirin hoitosuunnitelman mukaan sopiva ilvesmäärä maakunnassa olisi 110 eläintä. Koko maassa ilveksiä on vajaat 900.

Ilveksen varsinaista ravintoa ovat jänikset. Laitisen mukaan metsäkauris on runsaan lumen aikaan helppo saalis ilvekselle. Sen sijaan esimerkiksi kettu ei parikymmenkiloista kaurista saaliikseen ota.

– Korkeintaan pieni vasa saattaa jäädä ketun kynsiin. (Savon Sanomat 2.3.2004)


Ase-kauppiaan kotikin tarkastettu

Raahelaisen aseliikkeen takavarikon ja tutkinnan tiimellyksessä on tarkastettu muutamaan otteeseen myös kauppiaan koti Oulaisissa. Sieltäkin on takavarikoitu aseita.

Tutkinta liittyy epäiltyyn ampuma-aserikokseen, jonka luonteesta poliisi on edelleen vaitonainen. Raahelaisen aseliikkeen yhteydet Nivalassa eräästä omakotitalosta tehtyyn mittavaan aselöytöön ovat tutkittavana, mutta mitään sen tarkempaa poliisilla ei vielä ole kerrottavana.

Nivalainen keski-ikäinen mies vangittiin tullin vaatimuksesta Haapaveden käräjäoikeudessa toista viikkoa sitten ja häntä vastaan nostetaan syyte huhtikuun 21. päivään mennessä. Tullin rikosepäily liittyy laittomasti maahantuotuun aselähetykseen, jonka alkuperää ei toistaiseksi tiedetä.

Raahen kihlakunnan rikoskomisario Veikko Kukkonen ennakoi monihaaraiselle ampuma-aserikokselle pitkäkestoista tutkintaa.

Takavarikoituja aseita säilytetään puolustusvoimien Haapajärven asevarikolla, jossa niitä tarkistetaan ja luokitellaan.
(Raahen seutu 2.3.2004)


Luvattomien aseiden keräyskampanja Helsingissä

Helsingissä järjestetään ensi viikolla luvattomien aseiden, ammusten ja räjähteiden keräyskampanja. Poliisi uskoo, että aseita luovutetaan myös pääkaupungissa runsaasti. Koko maassa järjestettävissä alueellisissa keräyskampanjoissa niitä uskotaan kertyvän peräti 40 000-60 000.

Luvattomat ampuma-aseet, niiden osat, patruunat ja erityisen vaaralliset ammukset sekä räjähteet voi luovuttaa poliisille ilman seuraamuksia. Käytännön mahdollistavat vuoden alussa voimaan tulleet ampuma-aselain, rikoslain sekä poliisilain muutokset.

Rangaistusuhasta vapautumisen ehtona on, että henkilö ilmoittaa esineestä oma-aloitteisesti poliisille. Ilmoituksen voi tehdä joko puhelimitse tai sähköisellä lomakkeella: puh. 09-189 4536 päivittäin kello 8-17 tai netissä www.poliisi.fi/luvatonase.

Rangaistusuhasta vapautuminen tarkoittaa sitä, että laittomasta hallussapidosta ei rangaista. Ampuma-aselain ja rikoslain muutokset eivät kuitenkaan vapauta esineillä mahdollisesti tehdyistä muista rikoksista.
(Kaleva plus 28.02.04)


Tenon kalastus viettelee vilppiin

Lohestusoikeuksiin liittyvä kotipaikkakikkailu Utsjoella halutaan kuriin oikeuden päätöksellä. Sodankylän kihlakunnansyyttäjä Jussi Zerni syyttää maaliskuussa Lapin käräjillä neljää lantalaista rekisterimerkintärikoksesta. Miesten epäillään antaneen vääriä tietoja väestörekisteriin salaamalla todellisen kotipaikkansa. Tapaukset eivät ole ainoita Tenojokilaaksossa. Lohen takia utsjokisiksi itsensä narranneiden todellisen määrän uskotaan olevan moninkertainen.

Syy on hyvin yksinkertainen: Raha, ja ahneus siihen. Kalastusluvan hinta Tenojoen laaksossa asuvalle paikkakuntalaiselle on vain murto-osa normaalista turistiluvasta.

Tenojoen kalastussääntöä valvovan Lapin TE- keskuksen kalatalousjohtaja Olli Tuunainen sanoo vapaamatkustajien määrän lisääntyneen vähitellen viime vuosina. Hänen mielestään peli on syytä viheltää poikki ennen kuin se riistäytyy käsistä tykkänään.

"Tämä porukka on aiheuttanut närää sekä aidosti paikkakuntalaisten että lainkuuliaisten lohituristien keskuudessa. Se on epäreilua", Tuunainen sanoo.

Paikalliselle asukkaalle lohen viehekalastuslupa maksaa viisi euroa koko kalastuskaudelta. Turistiluvan hinta on kalleimmillaan 35 euroa vuorokaudelta.

"Ero on sen verran iso, että se houkuttelee keplotteluun", Tuunainen sanoo.

Utsjoella näiden "lohilintujen" kevät- ja syysmuutto näkyvät selvänä piikkinä väestötilastoissa: keväällä kunnan asukasluku kasvaa ja syksyllä vähenee - vuodesta toiseen.

Lain tulkinta vaikeaa

Henkikirjoittaja Torsti Patakangas Lapin maistraatista myöntää nykyisen väestötietojärjestelmän antavan mahdollisuuden myös vilpin tekoon.

"Ennen nykyistä tietokoneaikaa kotikunta määräytyi tammikuun ensimmäisen päivän mukaan. Se päti koko vuoden vaikka ihminen muuttikin toiselle paikkakunnalle. Nyt on toisin, ja kotikunta voi muuttua rekisterissä hyvinkin tiuhaan", Patakangas sanoo.

Rekisteritietojen antaminen perustuu hänen mukaansa luottamukseen. Ihmisten uskotaan toimivan rehellisesti.

"Jos tätä luottamusta käytetään väärin, kyseessä on varsin voimakkaasti kriminalisoitu teko. Tuomio on enimmillään kolme vuotta vankeutta", Patakangas sanoo.

Kotikuntalaista puuttuu selkeä määritelmä kotikunnasta. Mikäli ihmisellä on monta asuntoa, hän voi lain mukaan itse ratkaista mikä on hänen vakituinen asuinpaikkansa.

"Tämä tekee siitä hankalasti tulkittavan. Toivottavasti nyt alioikeudessa käsiteltävät tapaukset johtavat jonkinlaiseen ennakkopäätökseen myöhemmin", Patakangas sanoo.

Sääntöä muutettava

Patakangas ja Inarin nimismies Kauno Fagerström uskovat, että tehokkaimmin tähän ongelmaan purisi Tenon kalastussääntöön selkeästi kirjattu paikkakuntalaispykälä.

"Nykyinen määritelmä on liian tulkinnanvarainen", Fagerström sanoo.

Kalastussäännössä paikallinen asukas on Tenojokilaaksossa vakituisesti asuva ihminen - ilman tarkempia perusteluja. Jokilaakso kattaa sen mukaan Tenon pääuoman ja merkittävimmät sivujoet.

Kalatalousjohtaja Olli Tuunainen on toista mieltä. "Norjan ja Suomen välistä rajajokisopimusta ja kalastussääntöä ei noin vain muutella. Nopeimmillaankin se ottaisi useita vuosia."

Hänen mielestään poliisin ja syyttäjän valitsema "suomalainen käräjämalli" on paras ja toimivin.

"Siinä haetaan laille selkeä tulkintaa. Toivottavasti asia etenee myös ylempiin oikeusasteisiin, ja siitä saadaan ennakkopäätös", Tuunainen sanoo.
(Kaleva.plus 26.2.04


Pihasusista voi ilmoittaa riistanhoitopiirille

Kainuun riistanhoitopiiri pyytää ihmisiä ilmoittamaan pihoilla tai asutuksen tuntumassa käyneistä susista. Riistanhoitopiiri haluaa tilastoida susien pihavierailut. Niitä tiedetään sattuneen eri puolilla Kainuuta. Jos sudet uhkaavat yleistä turvallisuutta, maa- ja metsätalousministeriö voi myöntää poikkeusluvan niiden tappamiseen. Riistanhoitopiiri voi myöntää kiintiölupia suden pyyntiin. Kainuun riistanhoitopiirin kiintiö kuluvalle metsästyskaudelle on neljä susilupaa poronhoitoalueelle ja kolme muualle Kainuuseen. Viimeinen käyttämätön lupa myönnettiin keskiviikkona Kuhmoon. Kainuussa on tänä talvena pyydetty kuusi sutta riistanhoitopiirin luvilla ja yksi ministeriön luvalla. Piirin alueella oli marraskuussa 40-45 sutta.
(Kaleva.plus 26.02.04)


Poliisi vei asekaupan aseet tutkittaviksi

Raahen rikospoliisi on viime viikonlopusta lähtien tutkinut raahelaisen aseliikkeen toimintaa ja tyhjentänyt liikkeen hyllyt aseista tutkimuskammioonsa.

Rikoskomisario Veikko Kukkonen on tutkinnan alkuvaiheessa tapauksesta vaitonainen, mutta myöntää yrityksen toiminnan olevan rikostutkinnassa ja yrityksen omistajan olleen kuultavana.

Esitutkinnan rikosnimikkeenä on ampuma-aserikos tai törkeä ampuma-aserikos. Kukkonen ei lähde sen kummemmin yksilöimään, epäilläänkö yrittäjää luvattomien aseiden myymisestä, salakuljetukseen sekaantumisesta tai jostakin muusta rikoslakiin kirjatusta teosta.

Kukkosen mukaan Raahen poliisi tutkii myös sitä, onko raahelainen tapaus osa laajempaa kokonaisuutta. Selvityksen alla on, löytyykö siitä yhteyksiä Nivalassa muutama viikko sitten paljastuneeseen suureen asekätköön ja epäselvyyksiin aseiden maahantuonnissa. Haapajärven kihlakunnan poliisilaitos tutkii tahollaan tapausta, jossa nivalalaisesta omakotitalosta löytyi huomattava määrä erilaisia ampuma-tarvikkeita keski-ikäisen nivalalaisen miehen hallusta. Myös Kokkolan tulli tutkii tahollaan aseiden maahantuontiin liittyviä epäselvyyksiä.

Aseliikkeestä vahvistetaan, ettei tällä hetkellä aseita ole myynnissä, vaan ne ovat poliisin tutkittavina. Sen sijaan muita ampumatarvikkeita on edelleen tarjolla.

- Patruunoiden ja aseiden myyntiä ei ole kielletty, ilmoittaa yrittäjä lähtemättä tarkemmin kommentoimaan poliisiin tekemiä tutkimuksia.

- Annan täyden apuni tässä asiassa, että asia selviäisi mahdollisimman nopeasti lopputuloksesta riippumatta, toteaa yrittäjä.

Nyt tutkinnassa olevan aseliikkeen hyllyt ammottivat aseettomina edellisen kerran viime syksynä. Syynä oli tuolloin väliaikaisesti peruttu ase-elinkeinolupa. Poliisin tekemässä rutiininomaisessa valvonnassa liike ei täyttänyt kaikkia luvan edellytyksiä.
(Raahen seutu 27.2.2004)


Nivalalaismiestä esitetään vangittavaksi

Törkeästä ampuma-aserikoksesta epäiltyä keski-ikäistä nivalalaismiestä esitetään vangittavaksi. Mies pidätettiin torstaina. Kokkolan tullin tulliylitarkastaja Tommi Hartman esitti perjantaina Haapajärven käräjäoikeudelle miehen vangitsemista todennäköisin syin epäiltynä kyseisestä rikoksesta. Asian käsittely tapahtuu todennäköisesti lauantaina. Miehen pidättäminen liittyy Nivalassa keskiviikkona tehtyyn asetakavarikkoon, jossa takavarikkoon joutui kymmeniä erilaisia ampuma-aseita. Tullin rikosepäily liittyi perjantaina laittomasti maahantuotuun aselähetykseen, joka sisältää kaksi erilaista asetta.

Nämä aseet voidaan perjantaisen käsityksen mukaan luokitella erityisen vaarallisiksi ampuma-aseiksi. Tätä suuremman asemäärän laittomasta maahantuonnista ei perjantaina ollut tietoa.

Tulli ja poliisi jatkavat edelleen takavarikoitujen aseiden ja muiden takavarikkoon joutuneiden esineiden alkuperän ja laillisuuden selvittämistä. Laiton tavara on puolustusvoimien Haapajärven asevarikolla säilytettävänä. Perjantaina esineitä tarkistettiin, lajiteltiin ja luokiteltiin.
(Kaleva plus 20.2.04)


Asetakavarikko harvinaisen iso

Poliisi ja tulli jatkoivat torstaina perin niukkasanaista linjaansa Nivalan ampuma-asejutun tapahtumasarjasta. Puolustusvoimien hallussa on kuitenkin huomattava määrä erilaisia räjähteitä ja runsaasti erilaisia ampuma-aseita. Poliisi ja tulli eivät päästäneet torstaina tiedotusvälineitä kuvaamaan asearsenaalia sillä perusteella, että se on siirretty puolustusvoimien tiloihin.

Torstaina pidätetyn nivalalaisen miehen tiedetään olleen pitkän linjan aseharrastaja. Poliisi ja tulli ovat ilmeisesti olleet erityisen kiinnostuneita siitä, mistä hän on aseita hankkinut ja onko hän myynyt niitä eteenpäin.

Miehen epäillään syyllistyneen ainakin törkeään ampuma-aserikokseen, josta voi seurata vähintään neljän kuukauden ja enintään neljän vuoden pituinen vankeusrangaistus.

Poliisi takavarikoi keskiviikkona kahdessa kohteessa kymmeniä erilaisia ampuma-aseita, ainakin yhden tietokoneen, erityyppisiä patruunoita ja räjähteeksi epäiltyjä tarvikkeita. Tutkinta käynnistyi tullin aiemmin takavarikoiman aselähetyksen perusteella.

Tulli selvittää maahantuontiin liittyviä epäselvyyksiä. Poliisi puolestaan tutkii nyt takavarikoitujen aseiden alkuperää ja muita laillisuuskysymyksiä.

Edellistä yhtä isosta takavarikosta pitkä aika

Nivalan takavarikko on mittava sekä tullin että poliisin aiemmin tekemiin verrattuna. Tullihallituksen tullivalvontatarkastaja Markus Kallio muistelee, että määrällisesti lähelle sitä pääsee 1970-luvun puolivälissä tapahtunut Golanin YK-sotilaiden asetarvikkeiden takavarikko.

"Sotilaat lähettivät lähinnä käsikranaattien kuoria ja rikki menneitä konepistooleita. Nekin katsottiin tuomioistuimessa ampuma-aseiksi ja räjähteiksi ja noin 30 sotilasta saivat sakkotuomiot", toteaa Kallio.

"Harvoin poliisillakaan on yhtä aikaa takavarikossa tällaisia määriä aseita, patruunoita ja räjähteeksi epäiltyjä tarvikkeita", sanoo puolestaan poliisin tutkinnanjohtaja, Haapajärven kihlakunnan poliisilaitoksen komisario Jonny Paananen. Viime vuosina tulli on pysäyttänyt ampuma-asetarvikkeista lähinnä kaasusumuttimia. Niitä on tilattu lähinnä Venäjältä ja Virosta ja yritetty tuoda Kallion mukaan sekä postilähetyksenä että lentorahtina.

Mahdollisesti aseiden nettikauppaa

Nivalan tapauksessa saattaa olla kysymys myös aseiden tilaamisesta internetin välityksellä. Sen valvonta on Markus Kallion mukaan täysin mahdotonta täysin ajantasaisesti, mutta lähetyksiä tulli luonnollisesti seuraa.

Nivalan ase- ja tarvikevarastoihin iskettiin nimenomaan tällaisen seurannan jatkeeksi ja sen takia epäillyltä takavarikoitiin aseiden, asetarvikkeiden ja räjähteiden lisäksi myös tietokone.

"Pääosa takavarikkoon otetuista asioista tuleekin tällaisten iskujen kautta", korostaa Markus Kallio.

Haapajärven kihlakunnan poliisipäällikkö Petri Oulasmaa ei halua ottaa kantaa yksittäistapaukseen, mutta muistuttaa, että isot räjähde- ja ampuma-asevarastot ovat kahdella tavalla isoja riskitekijöitä.

"Tulipalon sattuessa ne ovat todella väärässä paikassa yksityisasunnoissa tai -varastoissa. Lisäksi ammattirikollisilla on taipumus saada tietoa tällaisista paikoista. Ne saatetaan tyhjentää keskellä päivää, kun talonväki on poissa", Petri Oulasmaa toteaa.
(19.2.04 Kaleva.plus)


Nivalan takavarikossa löytyi kymmeniä aseita

Poliisin ja tullin keskiviikkona Nivalassa tekemässä etsinnässä ja takavarikossa löytyi kymmeniä erilaisia ampuma-aseita, eri tyyppisiä patruunoita ja räjähteiksi epäiltyjä tarvikkeita. Poliisi ja tulli iskivät yhteistyössä kahteen eri kohteeseen. Tänä aamuna pidätettiin keski-ikäinen nivalalaismies, jonka epäillään syyllistyneen ainakin törkeään ampuma-aserikokseen.

Ampuma-asetapauksen tutkinta käynnistettiin tullin aiemmin takavarikoiman aselähetyksen perusteella. Nyt tulli selvittääkin aseiden maahantuontiin liittyviä epäselvyyksiä.

Poliisi puolestaan tutkii takavarikoitujen aseiden alkuperää ja muita tapaukseen liittyviä laillisuuskysymyksiä.
(Kaleva plus 19.02.04)


Hylkeet pakkaantuvat pohjoisen jäille

Harmaahylkeitä on Perämeren alueella tänä talvena poikkeuksellisen paljon. Jäänmurtaja Kontiolta kerrotaan, että esimerkiksi Raahen edustalla Nahkiaisen länsipuolella melskasi tällä viikolla yhdessä railossa lähes sata hyljettä:

- Nämä otukset olivat uimasillaan ja jäivät ihmettelemään, mitä tekemistä murtajalla on heidän vesillään. Paljon niitä oli, hämmästyttävän paljon, murtajan päällikkö Niklas v. Bruun-Riegels kertoo.

Ensimmäiset poikasetkin ovat hylkeille jo syntyneet:

- Tämän talven ensimmäiset kuutit näimme Kemi Ykkösen lounaispuolella jo viime sunnuntaina, murtajalta raportoidaan.

Hyljeuutiset eivät ole yllätys Pohjanmaan Kalastajaseurojen Liiton toiminnanjohtaja Jukka Pirttijärvelle:

- Tämähän oli arvattavissa. Jäätilanne on nyt sellainen, että kunnon jäät alkavat vasta Raahesta pohjoiseen. Koko Pohjanlahden hylkeet pakkaantuvat nyt tänne Perämeren alueen riesaksi, ne kun tarvitsevat tukevaa jäätä allensa kun poikiminen alkaa. Kalastuksen kannalta tilanne on enemmän kuin huolestuttava, kalastajien edustaja puuskahtaa.
(Raahen seutu 27.2.2004)


Koirat tappoivat metsäkauriin Lieksassa

Kaksi vapaana ollutta koiraa tappoi metsäkauriin torstaina aamupäivällä Lieksan Nurmijärvellä Pohjois-Karjalassa. Siperianhuskyt näkivät kauriin ruokintapaikalla ja lähtivät ajamaan pakoon rynnännyttä eläintä. Metsästyksenvartija löysi kuolleen kauriin ja toisen koirista kolmen kilometrin päästä ruokintapaikasta, Lieksan poliisista kerrottiin.

Poliisin mukaan koirat tappoivat kauriin puremalla sitä niskaan. Metsäkauris on rauhoitettu eläin.

Poliisi tutkii tapausta ja selvittää, onko koirien kiinnipitämistä koskevia metsästyslain säädöksiä rikottu. (Savon Sanomat/STT 27.2.2004)


Valkohäntäpeuroja kaadettiin ennätysmäärä - lähes 23 000

Valkohäntäpeuran, metsäpeuran ja kuusipeuran metsästys alkoi viime vuoden puolella 27. syyskuuta ja päättyi tämän vuoden puolella tammikuun lopussa. Kaikkien kolmen pienen hirvieläimen saalismäärät olivat melko lähellä edellisvuotista tasoaan. Valkohäntäpeuralla kaatomäärä nousi 8 % edellisvuodesta. Koko maassa lupia myönnettiin näille kolmelle peuralajille jahtikaudeksi yli 21 000 ja yhdellä luvalla saattoi kaataa aikuisen tai kaksi vasaa, jollei riistanhoitopiiri luvan myöntäessään antanut tästä poikkeavia määräyksiä.

Valkohäntäpeuran metsästys onnistui olosuhteista huolimatta hyvin. Pitkälle venynyt hirvijahti vei paljon aikaa metsästäjiltä. Monissa seuroissa hirvenmetsästyksen loppuminen merkitsee vasta peuranmetsästyksen kunnollista alkua. Tärkeimpänä syynä valkohäntäpeurajahdin metsästyksen venymiseen voidaan kuitenkin pitää myöhäistä talven tuloa, joka vaikeutti käytännön metsästystä.

Valkohäntäpeurasaalis kasvussa

Valkohäntäpeuraa metsästettiin 11 riistanhoitopiirissä. Saaliiksi saatiin 22 591 peuraa, kun saalis oli vuotta aikaisemmin 20 918 eläintä. Aikuisia ammuttiin melkein 10 000 ja vasoja yli 12 600 yksilöä. Valkohäntäpeuroja metsästettiin jälleen eniten Varsinais-Suomessa, yli 6 700 eläintä. Etelä-Hämeessä ja Satakunnassa ammuttiin valkohäntäpeuroja lähes sama määrä, 4 700 eläintä. Uudellamaalla ammuttiin lähes 4 000 peuraa.

Lupien käyttöaste korkea

Koko maassa valkohäntäpeurojen metsästyksen lupien käyttöaste oli korkea, lähes 78 prosenttia. Suurin käyttöaste oli Varsinais-Suomessa, 85,7 %. Myös muissa valkohäntäpeuran esiintymisen ydinalueella olevissa Lounaisen Suomen riistanhoitopiireissä lupien käyttöaste oli hyvä, noin 70-80 % luokkaa. Niissä riistanhoitopiireissä, joissa valkohäntäpeuroja on vähän, lupien käyttöasteet jäivät Ruotsinkielistä Pohjanmaata lukuun ottamatta alle 50 prosentin.

Koko maassa vasojen osuus oli 55,9 %. Suurimmat vasaosuudet olivat Etelä-Hämeen, Satakunnan sekä Varsinais-Suomen riistanhoitopiireissä, noin 60 % tietämillä.

Kuusipeuroja saaliiksi 199 yksilöä

Kuusipeuroja metsästettiin neljässä riistanhoitopiirissä. Uudellamaalla ammutaan selvästi eniten näitä peuroja. Nyt saaliksi saatiin yli sata peuraa. Edelliseen kauteen verraten näitä ammuttiin 11 enemmän. Varsinais-Suomessa kuusipeurasaalis oli 70. Kuusipeura-aikuisia ammutaan vasoja enemmän ja vasaosuus on perinteisesti jäänyt pienemmäksi kuin valkohäntäpeuralla, tällä kertaa se oli koko maan aineistossa 41,2 %.

Metsäpeuroja kaatui 75

Suomenselälle itäisestä Suomesta aikanaan istutetusta metsäpeurasta on muodostumassa metsästyskelpoinen kanta. Nykyiset metsästysmäärät perustuvat toistaiseksi viljelyvahinkojen estämiseen ja kannan rotupuhtauden säilyttämiseen. Edelliseen kauteen verraten metsäpeurasaalis koko maan tasolla väheni kuitenkin hieman, koska Kainuussa pyyntilupia ei tänä vuonna myönnetty. Pohjanmaalla kaadettiin 72 metsäpeuraa ja Keski-Suomessa 3.
(26.2.2004)


UUDELLAMAALLA KAADETTIIN 4000 PEURAA JA 750 METSÄKAURISTA

Uudellamaalla kaadettiin tammikuun lopussa päättyneenä metsästyskautena 3964 valkohäntäpeuraa 751 metsäkaurista ja 106 kuusipeuraa. Kaikkien lajien saalis oli suurempi kuin koskaan aikaisemmin.

Myönnetyistä valkohäntäpeuran pyyntiluvista käytettiin 73 prosenttia. Käyttöasteen alhaisuus johtuu suureksi mitoitetusta pyyntilupien määrästä. Länsi-Uudenmaan valkohäntäpeurakannan kasvu on haluttu pysäyttää, minkä vuoksi pyyntilupia myönnettiin runsaasti. Lopullinen kaatomäärä jäi kuitenkin toivottua alhaisemmaksi. Keskeisimpänä syynä pidetään suhteellisen myöhäistä talven tuloa. Peuranmetsästys käynnistyi täydellä teholla vasta lumen tultua.

Metsästysseurojen arvioiden mukaan metsästyksen päättyessä peuroja jäi metsiin noin 5 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna.

Metsäkauriin luvista käytettiin 48 prosenttia ja kuusipeuran luvista 74 prosenttia. Näiden lajien osalta ei kuitenkaan ollut vastaava kannan leikkaustavoitetta vaan metsästys tapahtui paikallisen harkinnan mukaan.

Uudenmaan talvehtivan hirvieläinkantojen suuruus selvitetään maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna, jolloin suoritetaan koko alueen kattava suurriistalaskenta. Alustavan arvion mukaan valkohäntäpeuroja on runsas 6000, metsäkauriita vajaa 4000 ja kuusipeuroja noin 400.

Hirvi-eläinten metsästykseen käytettiin Uudenmaan pinta-alasta lähes 80 prosenttia, sillä metsästysseurojen ja seurueiden metsästysalueiden pinta-ala oli kuluneena metsästyskautena noin 786 000 hehtaaria.
Lisätietoja Riistawebistä: http://riistaweb.riista.fi/riistatiedot/riistatietohaku.mhtml?lang=fi&alue=600
(26.2.2004)


Päivä riistalle tapahtumaan osallistui 3400 metsästäjää

Pohjois-Savon perinteiseen Päivä riistalle tapahtumaan osallistui 3699 metsästäjää. Metsästysseuroja osallistui 286. Tammikuun lopulle ajoitetun riistanhoitotempauksen tavoitteena vauhdittaa riistanhoitotöitä juuri talven kiristäessä otettaan. Tapahtuma painottui voimakkaasti pienten hirvieläinten ja jäniksien ruokintaan. Riistanhoitajilla oli hoidossaan 3500 ruokintapaikkaa.

Metsästäjiä innostettiin myös pienpetojen pyyntiin, sillä onhan turkis juuri nyt parhaimmillaan. Saaliiksi kahden viikon aikana saatiin yli 500 pienpetoa.

Tapahtuma vietiin läpi kilpailun muodossa. Riistanhoitoyhdistyksistä parhaiden menestyi Kaavi. Toiseksi tuli Kuopio, kolmanneksi Vehmersalmi ja neljäs oli Lapinlahti. Aikaisempien vuosien moninkertainen voittaja Sonkajärvi jätettiin nyt viidenneksi.

Metsästysseuroista suurimman pistesaaliin keräsi Oinasjärven Jahtimiehet Sonkajärveltä, toisena oli kaavilainen Rauantaipaleen Metsästysseura ja aikaisempina vuosina hyvin menestynyt Lapinlahden erämiehet jätettiin kolmanneksi.

Päivä riistalle tapahtuman piiritason järjestelyistä vastasivat Pohjois-Savon riistanhoitopiiri ja Suomen Metsästäjäliiton Pohjois-Savon piiri. Kenttätason toteutuksesta vastasivat paikalliset riistanhoitoyhdistykset ja metsästysseurat.
(26.2.2004)


Valkohäntäpeurakanta vahvistuu Pohjois-Savossa

Pohjois-Savon metsiin jäi metsästäjien arvion mukaan metsästyskauden päättyessä 130 valkohäntäpeuraa. Edellisvuodesta kanta on lähes kaksinkertaistunut. Lajia esiintyy harvakseltaan eteläisten ja läntisten riistanhoitoyhdistysten alueella, ollen runsaimmillaan Suonenjoen ja Tuusniemen alueella.

Pohjois-Savon riistanhoitopiiri myönsi viime syksynä 28 valkohäntäpeuran pyyntilupaa. Yhdellä pyyntiluvalla oli mahdollisuus kaataa yksi aikuinen tai kaksi vasaa. Metsästäjät osallistuivat jahtiin varsin maltillisesti ja niinpä vain viisi eläintä kaadettiin. Suonenjoella saaliiksi saatiin 3 eläintä ja Tuusniemellä 2. Valkohäntäpeuran metsästys päättyi tammikuun lopussa.

Valkohäntäpeura kaipaa metsäkauriin tavoin talvella riistanhoitajan apua. Tiheimmillä esiintymisalueilla samoilla ruokintapaikoilla vierailevat molemmat lajit. Suurempana eläimenä valkohäntäpeura saattaa häiritä metsäkauriin oleskelua samoilla ruokintapaikoilla. Tällä hetkellä paksu lumipeite ja sen pinnalla oleva hanki vaikeuttavat sekä valkohäntäpeuran että metsäkauriin ravinnonsaantia ja liikkumista.

Valkohäntäpeura ei kuulu Suomen alkuperäiseen eläin lajistoon, vaan laji tuotiin aikanaan Minnesotan osavaltiosta Suomeen ja sen siirtoistuksesta tulee tänä syksynä kuluneeksi 70 vuotta. Luontoomme alkupeäisenä lajina kuuluvan metsäkauriin kanta on Pohjois-Savossa huomattavasti pohjoisamerikkalaista serkkuaan vahvempi. Kauriita metsästäjät arvioivat maakunnan alueella olevan noin 750 yksilöä. Määrässä on noin 30 % kasvua edelliseen vuoteen. Metsäkauriin metsästyksen lopullinen tulos selviää kesäkuun loppuun mennessä, sillä kaurispukkien metsästys on mahdollista vielä 16.5-15.6. välisenä aikana.

Lisätietoja pyyntilupamääristä löytyy Metsästäjäin keskusjärjestön www.riista.fi sivujen RiistaWebistä osoitteesta http://www.riistaweb.riista.fi/riistatiedot/riistatietohaku.mhtml
(26.2.2004)


Kuukkeli - sielunlintu

Kuukkelikirja valittiin Vuoden luontokirjaksi

Kuukkeli - sielunlintu -kirja on valittu Vuoden luontokirjaksi 2003. Teoksen tekijät ovat luontokuvaaja Hannu Siitonen ja luontokirjailija Heikki Willamo. Suomen WWF:n raadin mukaan kuukkelikirja liikuttaa lukijaansa. Kirjan kuvitusta kehutaan korkeatasoiseksi ja tekstiä kiehtovasti kirjoitetuksi. WWF palkitsee vuosittain suomalaista luontoa ja sen monimuotoisuutta esittelevän kirjan. Ensimmäinen Vuoden luontokirja valittiin vuonna 1978. (26.2.2004)


Ilves lähestyy ihmisasutusta nälissään

Ilves ei yleensä tule aivan ihmisasutusten nurkille. Viime viikonloppuna kuitenkin kaksi ilvestä liikkui Joensuun Siihtalassa aivan keskustan tuntumassa. Tiistaina oli eräältä jäniksen ruokintapaikalta löytynyt jäniksen karvoja ja ilveksen jälkiä. Ilveksen uskotaan syöneen jäniksen. Ilvekset ovat todennäköisesti tulleet Siihtalaan ruuan perässä.
- Ilvekselle talvi on meidän oloissamme ravinnonsaannin kannalta erittäin kriittistä aikaa. Pohjois-Karjalassa on tänä vuonna erityisen huono metsäjäniskanta ja jänis on meidän oloissamme ilveksen pääravintoa. Ilvekset ovat uskaltautuneet Siihtalaan saakka nimenomaan ruoan puutteessa. Meillähän on Joensuun kaupungissa erittäin rikas rusakkokanta, kertoo eläinekologian professori Jorma Tahvanainen Joensuun yliopistolta.

Kyse ei ole röyhkeydestä

Ilveksen on lähes pakko seurata ravintoa sinne missä sitä sitten hyppelehtiikään.
- On tavanomaista, että osa ilveksistä jopa nälkiintyy talvella. Ei ole siis kyse röyhkeistä eläimistä. Ilves vaan yrittää tyydyttää yhtä perustarpeistaan eli ravinnontarvettaan, Tahvanainen toteaa. Ilves tarvitsee talvella tuoretta verta.
- Ilvekselle on ominaista, ettei se pysty syömään talvisin lainkaan haaskaa. Sillä on erittäin huono hampaisto jäätyneen lihan syömiseen. Eikä se muutenkaan syö mielellään kauan kuolleena ollutta lihaa. Niinpä se tarvitsee ravinnokseen tuoretta lihaa.

Harvoin näin lähelle asutusta

Yleensä kissapetomme ei tule näin lähelle asutusta.
- En muista, että ilves olisi tullut näin lähelle Joensuun keskustaa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Aiemmin niitä on nähty lähinnä Iiksenvaarassa kaatopaikan läheisyydessä, Jorma Tahvanainen sanoo. Tupsukorvia ei kiinnosta kaatopaikka, vaan siellä pomppivat välipalat.
- Kaatopaikan läheisyydessä on reheviä pusikoita ja niissä jäniksiä, Tahvanainen toteaa.

Ei vaaraksi ihmiselle

Ilves on hyvin arka eläin eikä yleensä lähesty ihmistä.
- Ilvekset eivät ole ihmiselle vaaraksi. Ne ovat niin pieniä ja arkoja, etteivät käy ihmisen kimppuun. Olisi kyse erittäin marginaalisesta tapauksesta, jos näin kävisi. Ehkä jos oikein nälkiintynyt ja jo muutenkin häiriintynyt eläin sattuisi ihmisten ilmoille, niin ei kai se aivan mahdotonta olisi. En pidä sitä kuitenkaan lainkaan todennäköisenä, sanoo professori Jorma Tahvanainen. Lemmikit saattavat kuitenkin olla vaarassa.
- Jos kissa liikkuu ulompana pihoista, niin kyllä ilves kissan nappaa. Samoin se saattaisi saalistaa pienen koiran, mutta harvoinpa koirat yksikseen liikkuvat, Tahvanainen kertoo.

Ilves liikkuu yksin laajalla alueella

- Ilvekset vaeltelevat ruuan perässä laajoillakin alueilla. Ne ovat yleensä yksinliikkujia eikä niillä ole kiinteää parisuhdetta, professori Jorma Tahvanainen sanoo. Ilvekset ovat kaventamassa nousevia metsäkauriskantoja.
- Pohjois-Karjalassa on Liperin ja Outokummun alueella nouseva metsäkauriskanta. Metsäkauris olisi jäniksen ohella erittäin sopiva saaliskohde ilvekselle. Niinpä Liperissä ja Outokummussa on ilveksiä tällä hetkellä suhteellisen runsaasti ja ne ovat jopa pienentäneet metsäkauriskantaa alueella. Metsäkanalintukin kelpaisi ilvekselle.
- Se on kuitenkin hankala saalistettava ilvekselle eikä kanalintukantakaan ole sellainen, että se juurikaan auttaisi ilvestä. Tahvanaisen arvion mukaan Pohjois-Karjalan alueella on ilveksiä muutamia satoja. (Verkko-Karjalainen 26.2.2004)


NOPEA LUMIMÄÄRÄN LISÄÄNTYMINEN JA JÄINEN HANKIKERROS VAIKEUTTAVAT RIISTAELÄINTEN SELVIYTYMISTÄ

Erityisesti metsäkauris tarvitsee tukiruokintaa

Viime päivien aikana nopeasti lisääntynyt lumimäärä ja sen pinnalle syntyvä jäinen hankikerros vaikeuttavat erityisesti maakunnan metsäkauriiden ravinnonsaantia. Tilannetta hankaloittaa edelleen se, että alkutalven vähälumisuudesta johtuen metsäkauriit ovat vielä hajallaan, eivätkä ne ole vielä hakeutuneet ruokinnan pariin. Vähälumisista kuusikoista niiden oli vielä aivan viime päiviin saakka helppo saada mustikan ja puolukan varpua ravinnokseen.

Lumensyvyyden kasvaminen ja lumen pinnalle syntyvä hankikerros vaikeuttavat ravinnonsaannin lisäksi kauriiden liikkumista huomattavasti. Tätä ongelmaa voidaan helpottaa polkemalla moottorikelkalla ruokintapaikalle johtavia polkuja. Polkujen avulla kauriiden liikkumista voidaan myös ohjata pois liikenneväylien varsilta. Kelkan käyttöön on hankittava maanomistajan lupa.

Ruokinnan aloittaminen näin sydäntalvella tulee tehdä varovaisesti, sillä voimakas ravinnnonmuutos voi koitua kauriiden kohtaloksi. Tukiruokinta on turvallisinta aloittaa säilörehulla tai juureksilla sekä haapoja kaatamalla. Vilja tai väkirehut ovat liian voimakasta ravintoa nälkiintyneille metsäkauriille. Ruokinnan aloittamisesta tulee sopia paikallisen maanomistajan kanssa.

Tukiruokinnalla edistetään kauriin selviytymistä talvesta ja samalla se vähentää eläinten liikkumisen tarvetta ja näin vältetään liikennevahinkoja. Ruokintaa ei pidä lopettaa keväällä lumien sulettua, vaan vasta luontaisen kasvillisuuden kehittymisen jälkeen. Lisätietoa: http://cat.teho.net/software/mkj_uusimaa/e-site/?mother=8&group=00000045&level=3&mag_nr=1

Pohjois-Savon metsäkauriskannaksi arvioidaan noin 800 yksilöä ja ensimmäisiä pyyntilupia on ollut myönnettynä kahtena edellisenä metsästyskautena. Vahvimmat kauriskannat löytyvät Tuusniemen, Iisalmen, Maaningan, Vieremän, Siilinjärven, Kiuruveden ja Keiteleen alueilta. Lisätietoa: http://www.riistaweb.riista.fi/riistatiedot/riistatietohaku.mhtml
(26.2.2004)


Häirikkösudet halutaan hengiltä

Susiseminaari: Tohmajärveläisten mielestä susia pitäisi siirtää kehäkolmosen sisäpuolelle.

Susien määrä Pohjois-Karjalassa on kasvanut viimeisten kymmenen vuoden aikana niin, että Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan jo melkein puolet maamme susista elelee tässä maakunnassa. Pohjois-Karjalassa susia on 70-75, koko Suomessa noin 150.
Viime vuonna varmistettiin 13 pesintää Pohjois-Karjalassa. Susiemo saa pentuja joka vuosi, ja yhdessä pentueessa voi olla jopa 6-7 pientä sudenpentua. Sudet ovat viime vuosina havaintojen mukaan tulleet yhä lähemmäs ihmistä, ja vahinkoa on aiheutunut. Viime vuonna suden suuhun joutui maakunnassa 19 koiraa, kolme lammasta ja viisi vasikkaa.
Kuten suurpedot vähänkin yleistyessään aina, sudet puhuttavat nyt maakunnassa. Sen vuoksi Pohjois-Karjalan liitto tarttui toimeen ja järjesti Joensuussa aihetta monipuolisesti käsitelleen susiseminaarin. Susiasioista puhuttiin seminaarissa asiallisesti ja pääosin kiihkottomasti. Kiinnostuneita kuulijoita saapui etenkin Tohmajärveltä nipullinen kunnanjohtaja Teuvo Korpelaisen johdolla.
- Petojen suhteen ollaan uudessa tilanteessa. Susikantaa on vähennettävä! Sanotaan, että ihmisvahinkoja susi ei ole tehnyt, mutta ei ole pitkä aika, kun puhuttiin, ettei karhu tee ihmiselle vahinkoa. Kemien kylässä petoeläimet jo liikkuvat, eivätkä sielläkään kunnolla, Korpelainen julisti.

Siirtoistutukset eivät tule kyseeseen

Suomessa susiasiat kuuluvat maa- ja metsätalousministeriön alaisuuteen. Apulaisosastopäällikkö Christian Krogell, jota seminaarissa vähän väliä välihuudahduksin arvosteltiin, puolusteli ministeriön toimia.
- Me olemme puun ja kuoren välissä, Krogell sanoi.
Puulla Krogell tarkoitti EU:n komissiota ja osan kuoresta voisivat muodostaa vaikkapa maaseudulla asuvat tohmajärveläiset, kuten karjankasvattaja Antero Nenonen, jonka suden hyökkäyksen kohteeksi joutunut kymmenkuinen hieho piti lopettaa.
- Hiehon arvo oli 800 euroa. On luvattu, että toukokuussa saan korvausta 500 euroa. Ensi lokakuussa hiehon arvo olisi ollut jo 2 500 euroa, Nenonen vuodatti.
- Eikö hukkia voisi siirtoistuttaa Länsi- ja Etelä-Suomeen? Ei siinä olisi kysymys kuin tasaisesta vastuunjakamisesta. En ole hukkavihaaja, mutta tällaisia kysymyksiä herää. Krogellin mukaan susikantojen keinotekoista manipulointia ei kansainvälisesti hyväksytä.
- Ja minne ne sudet kiikutettaisiin? Yleinen ajatus tuntuu olevan, että tietenkin meillä Suomessa pitää olla susia, mutta ei meidän metsässämme. Siirroistakin nousisi kansanliike, Krogell problematisoi.

Petoyhdysmiesten työ on tärkeää

Maa- ja metsätalousministeriössä ollaan valmistelemassa susikantojen hoitosuunnitelmaa, jonka toivotaan tuovan helpotusta vaikeiden susia koskevien tilanteiden ratkaisuun. Hoitosuunnitelmassa vahinkoa aiheuttavat sudet olisivat lähtökohtaisesti poistettavien listalla, mutta siirtoistutukset eivät tulisi siinäkään kysymykseen.
- Suunnitelmaan yritetään löytää tekijöitä, joilla vaikeaan asiaan liittyvät ristiriidat saadaan mahdollisimman pieniksi, Krogell sanoi.

Susiaidat puhuttivat

Krogellin mukaan Suomessa harjoitetun suurpetopolitiikan ansiosta kaikilla suurpedoilla on maassamme kohtuullinen kanta.
- Kanta ei kuitenkaan saa aiheuttaa kohtuutonta rasitetta väestölle. Susien suhteen Pohjois-Karjalassa ollaan jo siinä tilanteessa. Asia vain on erittäin monimuotoinen ja vaikea, Krogell linjasi. Sieltä täältä on heitelty ilmaan arveluja, että arvokasta työtä tekevät petoyhdysmiehet olisivat heittämässä hanskojaan tiskiin.
- Se tilanne vasta hankala olisikin. Sen jälkeen niitä lupia olisi entistä vaikeampi saada. Tietoa ei saataisi sen enempää karhuista tai ilveksistäkään - ja siihen loppuisi niidenkin metsästys, Krogell varoitti riistamiehiä. Luonnonsuojeluaspektin keskusteluun toi Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Heikki Simola.
- Tavoitteena on, että susi säilyy Suomessa ja että siitä ei ole kohtuutonta haittaa ihmisille. Susikysymys on vaikea, mutta Suomi ei ole siinä yksin. Suomalaisten mielestä tiikeriä ja leopardia pitää suojella, mutta kyllä meidän täytyy säilyttää sutemmekin, Simola vertasi. Simola pitää valitettavana susihysteriaa, jota Suomessa esiintyy edelleenkin ja jota tiedotusvälineetkin lietsovat. Hysteria ylläpitää pelkoja niin vahvasti, etteivät marjastajat uskalla lähteä metsiin.
- Asiallista valistusta uskoakseni on, mutta kohtaako se ihmisiä riittävästi? Simola kysyi. Seminaaripuheenvuorojenkin perusteella vaikutelmaksi jäi, ettei asiallinen valistus ole vielä kaikkia saavuttanut. Eräs osallistuja kysyi luonnonsuojeluväeltä susiaidoista puhuttaessa:
- Oletteko ostaneet susiaitoja itse?
Susiaitoja talkootyönä rakentamassa ollut Ilari Uotila vastasi:
- Aitatarpeet on kustantanut maa- ja metsätalousministeriö, mutta palkatta tai ruokapalkalla aidat olemme itse rakentaneet. Lisäyksenä vastaukseen olisi ehkä sopinut todeta, etteivät luonnonsuojelijat myöskään ole rakentanee aitoja itselleen, vaan nimenomaan karjankasvattajille. Ruotsissa tukevarakenteisia susiaitoja on rakennettu jo toistasataa Suomen muutamaa harvaa vastaan. Ruotsista saadut kokemukset aidoista ovat olleet hyviä.

Koira ja susi

Kun susi hyökkää oman koiran kimppuun ja syö sen, se aiheuttaa ymmärrettävää katkeruutta ja vihaa. Kuitenkin susi voi suhtautua tapaamaansa koiraan ainakin kolmella eri tavalla.
- Se jättää koiran sikseen, hyökkää sen kimppuun tai pariutuu sen kanssa. Koirasusia on tavattu Italiassa, Norjassa ja kerran ilmeisesti meillä Suomessakin, erikoistutkija Ilpo Kojola Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta kertoi.
- Hyökkäämisen syynä voi olla, että susi kokee koiran kilpailijakseen tai sitten se vain haluaa siitä saaliin. (Verkko-Karjalainen 4.2.2004)


Nurmeksen salakaatojutun syytetyt kiistävät

Syytetyt kiistivät lähes kaikki syytteet, kun laajan salokaatojutun oikeuskäsittely alkoi Nurmeksen käräjäoikeudessa maanantaina.
Nurmeksen johtava kihlakunnansyyttäjä Osmo Manninen katsoo, että päätekijäksi väitetty 40-vuotias mies ampui yli 20 hirveä Nurmeksessa ja Lieksassa vuosina 1999-2002. Hänen apunaan oli kolme miestä, jotka osallistuivat saaliin käsittelyyn ja kuljettamiseen. Kaikki epäillyt saivat syytteen metsästysrikoksesta. Syyttäjä vaatii miehille vankeustuomioita ja metsästyskieltoa. Syyttäjä arvioi 40-vuotiaan saaneen 12 749 euroa lihat myydessään. Hirvien arvo oli 39 840 euroa. Syyttäjä vaatii yhteissummaa 52 589 euroa valtiolle. Syyttäjän mukaan toiminta oli suunnitelmallista. Hirvenlihat myytiin lähinnä iisalmelaiselle Riistaportti Oy:lle, jossa kirjoitettiin valheellisia kuitteja muun muassa marjoista, mädistä ja sienistä. Keskusrikospoliisin esitutkinnassa 40-vuotias myönsi ampuneensa salaa noin 40 hirveä 1990-luvun puolivälistä lähtien. Osa teoista on jo rikoksina vanhentuneita.

Kertomansa mukaan mies halusi leipää perheelleen. Tutkintavankeudessa ollessaan mies myönsi ampuneensa salaa syytteessä mainitut eläimet, mutta oikeudessa hän myönsi vain kolme tapausta. Hänen mukaansa Iisalmeen myytiin kuittien osoittamia muita tuotteita sekä laillista hirvenlihaa. Firman työntekijä kertoi puolestaan poliisille, että 40-vuotias oli myöntänyt hänelle olevansa salakaataja, joka ampui hirviä autosta äänenvaimentimella varustetulla kiväärillä. Muina syytettyinä ovat 44-, 41- ja 42-vuotiaat miehet, joilta vaaditaan pienempiä korvauksia yhteisvastuussa päätekijän kanssa. Miehet kiistivät omalta osaltaan syytteet lähes tyystin. Päätekijäksi epäilty myi lisäksi puolensataa teertä ja metsoa joensuulaiselle lihakauppiaalle. Metsäkanalintuja ei saisi myydä. Kauppiaalta vaaditaan valtiolle taloudellisena hyötynä tuhat euroa. Nainen vältti syytteen laittoman saaliin kätkemisestä, koska epäilty rikos ehtii vanhentua.
(Savon Sanomat 10.2.2004)


Miestä ammuttiin jäniksenä

Orimattilan poliisilla on tutkittavanaan metsästysrikos, jossa miestä ammuttiin jäniksenä. Tapaus sattui viikonvaihteessa viiden hengen seurueessa, joka liikkui haulikkoineen pitkäkorvien perässä Myrskylän Humalakoskella. Vahingonlaukaus osui noin 30 metrin etäisyydeltä helsinkiläisen, 1951 syntyneen miehen jalkaan. Pohkeeseen tuli kymmenen haulia, ja hän on hoidettavana Töölön sairaalassa.

Ampuja on 1967 syntynyt orimattilalaismies. Hänen epäillään syyllistyneen metsästyslain rikkomiseen ja vamman tuottamukseen. Vahingonlaukaus ammuttiin lauantaina päiväaikaan, mutta näkyvyys oli heikko. Ampuja on kertonut poliisille, että uhri oli poikennut sovitusta linjasta.
(Savon Sanomat 10.2.2004)


Karhujen elämää voi seurata Internetissä

Ruotsalaisessa Orsa Grönklitt -karhupuistossa on jälleen sijoitettu nettikamera karhunpesään. Karhuperheen elämää voi seurata internetissä jo kolmatta kertaa osoitteessa www.orsa-gronklitt.se .

Joka toinen minuutti päivitettävät nettikameran kuvat seuraavat Freja-emon ja vastasyntyneiden karhunpentujen puuhia. Syntyessään pennut ovat vain oravan kokoisia ja turvautuvat tiiviisti emoonsa. Pesän elämä muuttuu koko ajan vilkkaammaksi pentujen kasvamisen myötä.

Ensimmäisellä kerralla vuonna 2002 karhujen elämää nettisivuilla kävi kummastelemassa 400 000 uteliasta yli 80:stä eri maasta.

Hankkeessa ovat mukana Orsa Grönklittin lisäksi Ruotsin valtion luonnonhistoriallinen museo ja Skandinavian karhuprojekti. Orsa sijaitsee Ruotsin keskiosassa, 360 kilometriä luoteeseen Tukholmasta.
(10.2.2004)


Häirikkökarhu ei kelpaa ihmisen ravinnoksi

Lieksan poliisin lopettaman häirikkökarhun lihat eivät kelpaa ihmisravinnoksi. Ruho lähetetään edelleen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle tutkittavaksi. Ruhon tarkastanut Lieksan terveysvalvonnan johtaja, eläinlääkäri Leena Manner kertoi ruhon olevan niin kuihtunut, ettei lihaa ollut luitten päällä juuri lainkaan.

- Tämä on jo sellaisenaan hylkäysperuste, varsinkin kun lihan käyttämistä ravinnoksi ei ole erityisesti vaadittu. Yksinkertaisesti eläin oli niin laiha, ettei siinä olisi ollut mitään syötävää, Manner sanoo. Hän kertoi tarkistaneensa ruhon vain päällisin puolin. Päällepäin näkyvää sairautta karhussa ei ollut havaittavissa.

- Poliisihan on kertonut, että karhussa olisi ollut loisia. Ne olisi tutkittava tarkemmin, mikäli lihaa aiottaisiin syödä. Nyt sitä ei tarvitse tämän takia tutkia, mutta tutkijat selvittävät loisten merkityksen esimerkiksi mahdolliseen talviunen keskeytymiseen.

- Karhun voi kyllä sanoa olevan ainakin kuihtunut tai nälkiintynyt. Tosin en ole koskaan ennen nähnyt helmikuussa ammuttua karhua, joten vertailu on vaikeaa, eläinlääkäri Manner huomauttaa. Poliisin mukaan eläimellä oli keuhkomatoja, mutta niiden vaikutus mahdolliseen karhun käyttäytymiseen on edelleen epäselvä. Muuten uroskarhu oli varsin kookas, eli sen ruho oli pitkä. Sillä ei ollut minkäänlaista rasvakerrosta.

Poliisi lopetti karhun perjantai-iltana ympäristölleen vaarallisena. Talviuniltaan herännyt karhu oli tappanut edellisenä yönä erään talon pihapiirissä koiran ja haavoittanut toista.
(Verkko-Karjalainen 10.2.2004)


Helsinki 5.2.2004
Valtioneuvosto hyväksyi muutoksen kalastusasetukseen:

Lohirysien silmäkoon määritelmää muutetaan

Valtioneuvosto antoi tänään asetuksen kalastusasetuksen (1116/82) 14 § muuttamisesta. Merilohta ja meritaimenta saa jatkossa kalastaa isorysällä, jonka kalapesä on, nielua lukuun ottamatta, umpinainen ja tehty hylkeen kestävästä, solmuväliltään enintään 40 millimetriä (silmäkoko on tällöin enintään 80 mm) olevasta hapaasta. Tämä estää lohen tai taimenen kiinnijäämisen hapaan silmiin ja näin ollen osa saaliista voidaan tarvittaessa päästää hyväkuntoisena takaisin mereen. Asetusmuutoksen tavoitteena on parantaa ammattikalastuksen taloudellisia edellytyksiä rannikkoalueillamme. Rannikon ammattikalastajat ovat kärsineet suuria tappioita viime aikoina merihylkeiden runsastumisen ja niiden aiheuttamien saalis- ja pyydysvahinkojen takia. Saalisvahinkojen pysyväksi korvaamiseksi ei Suomessa ole olemassa EU:n hyväksymää järjestelmää, joten hylkeiden suojelun kulut ovat pääosin jääneet ammattikalastajien maksettaviksi.

Hylkeiden aiheuttamat pyydys- ja saalisvahingot koskevat nykyisin kaikkea kalastusta, ei pelkästään lohen ja taimenen pyyntiä. Riista ja kalatalouden tutkimuslaitoksen vuosina 2001-2002 tekemien tutkimusten tulokset osoittavat, että hyljevahinkoja voidaan merkittävästi vähentää pyydysten teknisillä ratkaisuilla.
(10.2.2004)


Poliisi ampui karhun pihaan

Talviunilta herännyt karhu tappoi koiran ja palasi seuraavana päivänä hakemaan lisää saalista pihapiiristä.

Lieksan poliisi lopetti perjantai-iltana aikuisen uroskarhun, joka oli tappanut maalaistalon pihapiiristä koiran ja haavoittanut toista torstain ja perjantain välisenä yönä Lieksassa Hattuvaaran kylässä.
Karhu oli tullut pihamaalle ja tappanut riimussa olleen hirvikoiran ja syönyt sen puoliksi. Karhu ei kuitenkaan ollut saanut koiraa kokonaan irti riimusta ja se olikin haudannut saaliinsa lumen alle pihapiiriin. Karhu oli myös haavoittanut pihalla ollutta toista koiraa, joka oli kuitenkin onnistunut pelastautumaan ulkorakennuksen alle. Karhun vieraili maalaistalon pihapiirissä talonväen ollessa poissa kotoa. Talonväen palatessa kotiin, karhu oli poistunut lähimetsään. Poliisille tapauksesta ilmoitettiin perjantaiaamuna. Aluksi epäiltiin, että pihassa käynyt eläin olisi ollut ahma, mutta tutkijat totesivat jälkien olevan karhun jättämiä.
- On todennäköistä, että kyseessä on karhu, josta on talven aikana tehty muutamia havaintoja itärajan pinnasta, jonne on tapahtumapaikalta matkaa vajaat parikymmentä kilometriä asumatonta saloseutua ja josta karhu on ilmeisesti nälkäisenä joutunut hakeutumaan asutuille alueille, sanoo Lieksan poliisipäällikkö Pentti Nurminen.

Lopetettiin vaarallisena

Perjantain aikana Lieksan poliisi selvitti yhdessä riistantutkimus- ja metsästysviranomaisten kanssa tapahtumia ja karhun kohtaloa. On erittäin poikkeuksellista, että karhu liikkuu tähän aikaan. Ihmisten pihoille hakeutuminen kielii ravinnon loppumisesta.
- Asiaa tutkittuamme teimme päätöksen karhun lopettamisesta. Se, että karhu oli haudannut saaliin, kieli siitä että eläin aikoi palata samalle paikalle.
Karhu palasikin haudatun saaliin luokse jo perjantai-iltana. Paikalle vahtiin jäänyt poliisi lopetti eläimen ampumalla.
- Muutaman kilometrin säteellä tapahtumapaikasta asuu useita perheitä, joissa on lapsia, karjaa ja kotieläimiä. Poliisi ei halunnut ottaa sitä riskiä, että nälkiintynyt karhu jatkaa näissä olosuhteissa saalistusta pihapiireissä, joten määräsin karhun poliisilain 25 :n nojalla lopetettavaksi ihmisille vaarallisena ja omaisuudelle huomattavaa vahinkoa aiheuttavana, Nurminen jatkaa.

Ei enää palaisi talviunille

Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirin riistapäällikkö Juha Kuittisen mukaan karhun lopettaminen oli oikeastaan ainoa vaihtoehto.Talviuniltaan herännyt peto olisi voinut aiheuttaa suurta vahinkoa ja pelkoa liikkuessaan nälkäisenä ihmisten pihapiireissä.
- On todella harvinaista, että karhu lähtee liikkeelle tähän aikaan vuodesta. Usein hakkuualueilla karhut tulevat häirityiksi talvipesässään, mutta yleensä ne liikkuvat vain vähän matkaa ja hakeutuvat uudelleen talviunille jonnekin suojaisaan paikkaan, Kuittinen toteaa.
- Tähän aikaan vuodesta karhu ei saa saalista mistään muualta kuin ihmisten pihoista, koska tällaisessa lumihangessa hirvet ovat sille liian vaikea saalis. Kerran ihmisten pihoilta saalista käynyt, jo kesyyntynyt karhu on todella vaarallinen. On myös todennäköistä, että tämä yksilö on varsin nälkäinen, kun se on tiettävästi ollut jalkeilla jo jonkin aikaan, Kuittinen kertoo.
(Verkko-Karjalainen 7.2.2004)


Salakaadoista jaettiin tuomioita

Nilsiän käräjäoikeus tuomitsi ehdollisiin vankeusrangaistuksiin ja yhdyskuntapalveluun Ylä-Savon laajan salakaatojutun neljä päätekijää. Lisäksi yksi tekijöistä sai ehdollisen tuomion oheissakkoineen ja kaksi sakkorangaistuksen. Kahden vastaajan syytteet hylättiin.

Pisimmän tuomion sai 44-vuotias rautavaaralaismies. Hänet tuomittiin yhteensä 32 metsästysrikoksesta 1 vuoden ja 4 kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Lisäksi mies sai 60 tuntia yhdyskuntapalvelua. 45-vuotias rautavaaralaismies tuomittiin 1 vuoden ja 3 kuukauden ehdolliseen vankeuteen sekä 50 tunniksi yhdyskuntapalveluun. Hänen syykseen laskettiin 27 metsästysrikosta.

62- ja 43-vuotiaat rautavaaralaismiehet saivat 1 vuoden ja 1 kuukauden ehdollisen tuomion sekä 50 tuntia yhdyskuntapalvelua.

Lisäksi syytteessä ollut Riistaportti Oy:n toimitusjohtaja tuomittiin 3 kuukauden ehdolliseen vankeuteen sekä 300 euron oheissakkoihin laittoman saaliin kätkemisestä.

Tunnustukset kiistettiin

Kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapon syytekirjelmässä oli yli 80 syytekohtaa. Rapo vaati päätekijöille ehdottomia tuomioita. Käräjäoikeus hylkäsi syytteistä kuitenkin lähes kolmasosan.

Syyttäjä oli ajoittanut vanhimmat metsästysrikokset vuodelle 1998. Esitutkinnassa osa epäillyistä myönsikin teot. Oikeuden istunnossa vastaajat kuitenkin kiistivät teot tai väittivät niitä vanhentuneiksi. Myöskään käräjäoikeus ei voinut sulkea pois sitä mahdollisuutta. Niinpä suuri osa vanhimmista syytteistä hylättiin.

Samoin muutamissa teoissa vastaajien kertomukset olivat keskenään niin ristiriitaisia, että syyte hylättiin joidenkin vastaajien osalta.

Vanhin tuomioon johtanut metsästysrikos tapahtui vuonna 1999 ja tuoreimmat vuonna 2002. Hirviä ammuttiin Rautavaaralla, Sonkajärvellä ja Varpaisjärvellä.

Syyttäjän mukaan toiminta oli suunnitelmallista, alkuperäisen syytekirjelmän mukaan hirviä kaadettiin viitisenkymmentä. Pääosassa kaatoja mukana oli kaksi tai kolme miestä. Kaadon jälkeen paikalle kutsuttiin lisää miehiä nylkemään ja paloittelemaan lihat. Hirviä ammuttiin muutamissa tapauksissa esimerkiksi auton ikkunasta sekä auton valokeilaan tielle.

Saalislihat toimitettiin usein Iisalmeen, Riistaportti Oy:lle. Käräjäoikeuden mukaan hirvenlihoja Riistaportille vietiin runsaat kymmenen kertaa. Kaksi yhtiön toimitusjohtajaa vastaan esitettyä syytettä hylättiin. Yhden kerran lihoja Rautavaaralta Iisalmeen kuljettamassa ollut 40-vuotias nainen sai 180 euron sakot.

Muiden tuomioiden lisäksi neljä päätekijää joutuu maksamaan yhteensä noin 30 000 euron korvaukset ammutuista hirvistä. Metsästysoikeutensa he menettävät neljäksi vuodeksi. Myös miesten metsästysaseet menivät valtiolle.

Nilsiän käräjäoikeus on syksyn ja talven aikana käsitellyt neljä salakaatoihin liittyvää juttua. Helmikuussa Nurmeksen käräjäoikeuteen tulee juttu, jossa käsitellään parinkymmenen hirven salakaatoa.

Lisäksi Iisalmen käräjäoikeuteen on tulossa juttu, jossa selvitellään Riistaportti Oy:ssä tapahtuneita asioita. Yrityksen tiloista löytyi reilu vuosi sitten runsaasti rauhoitettuja eläintenruhoja pakastettuna.
(SAVON SANOMAT 31.1.2004)



Kauriille kävi köpelösti
(RAAHEN SEUTU 23.1.2004)



Pohjois-Pohjanmaalla suojeltiin lintuvesiä
(PYHÄJOKISEUTU 23.1.2004)



Haulikkoampujalle ei vielä tuomiota
(PYHÄJOKISEUTU 23.1.2004)


Metsäkauris kaipaa jo ruokintaa

Talven kiristäessä otettaan on aika aloittaa metsäkauriin ruokinta. Talveksi eläimet hakeutuvat reheviltä kesälaidunalueilta korkeimmille maastokohdille. Tyypillinen talvinen oleskelupaikka sijaitsee vanhemmassa kuusimetsässä, jossa lunta on vähän ja mustikanvarvut tarjoavat ravintoa. Lumipeitteen ollessa vähäinen, on sopiva aika etsiä metsäkauriiden oleskelupaikat ja aloittaa ruokinta.

Metsäkauris liikkuu talven aikana hyvin pienellä alueella. Totutteluruokinta käynnistetään sijoittamalla rehua kuusten juurille pieniin kasoihin. Hyvin pian eläimet oppivat käyttämään tarjottua ravintoa hyväkseen. Vanhoille ruokintapaikoille hakeudutaan syksyisin jo vanhasta muistista. Talviruokinnan avulla pienten hirvieläinten talven kestävyys paranee merkittävästi. Ilman ruokintaa varsinkin nuoret eläimet saattavat menehtyä talven aikana.

Ravinnoksi metsäkauriille tai ruokintapaikalle hakeutuneille valkohäntäpeuroille sopii esikuivattu tuorerehu, juurekset, hedelmät ja kauran jyvät. Kuivattua heinää voi tarjota muun rehun ohessa, mutta ainoana rehuna se on liian kuivaa. Samoille ruokintapaikoille hakeutuvat useimmiten myös jänikset ja rusakot.

Häirintä ruokintapaikoilla on haitallista. Sorkkaeläimiä ajava koira voi karkottaa eläimet ruokintapaikoilta jopa pysyvästi. Kettukannan vähentäminen on myös kauriskannan hoitoa, sillä vasomisaikaan ketut verottavat merkittävästi kauriiden vasoja.

Pohjois-Savon metsäkauriskanta on lisääntynyt voimakkaasti. Viime talven kannaksi arvioitiin noin 600 eläintä. Jos kannan kehitys on jatkunut samansuuntaisena, niin kannan koko lähentelee nyt tuhatta eläintä. Tarkemmat luvut selviävät ensi vuoden alussa valmistuvista hirvenmetsästyksen saalisilmoituksien kanta-arvioista. Metsäkaurista tavataan koko maakunnan alueella. Vahvimmat esiintymät sijaitsevat Koillis-Savon, Vieremän, Kiuruveden ja Siilinjärven alueilla. Selvästi metsäkaurista vähäisempänä tavataan piirin eteläisellä osalla myös valkohäntäpeuraa, joita maakunnan alueella arvioidaan olevan alle 100 yksilöä.

Tarkempia tietoja pienten hirvieläinten valtakunnallisista pyyntilupamääristä löytyy Metsästäjäin keskusjärjestön kotisivujen RiistaWeb –palvelusta http://www.riistaweb.riista.fi/riistatiedot/riistatietohaku.mhtml
Kuluvalle kaudelle metsäkauriin pyyntilupia on myönnetty 24 kpl ja valkohäntäpeuralle 28 kpl. Metsäkauriin ja valkohäntäpeuran metsästys jatkuu vielä tammikuun loppuun. Lisäksi metsäkaurispukkia on mahdollisuus metsästää keväällä 16.5-15.6 välisenä aikana.

sekä Uudenmaan riistanhoitopiiri kaurissivuilta: http://cat.teho.net/software/mkj_uusimaa/e-site/?mother=4&group=00000008&level=2&mag_nr=1
(Pohjois-Savon riistanhoitopiiri 18.12.2003)


Hirvisaalis jälleen ennätystasolla

Viime jahtikaudella kaadettiin yli 84 000 hirveä. Määrä oli lähes sama kuin edellisvuoden, kaikkien aikojen suurin kaatomäärä.

Hirvikantaa leikattiin syksyn jahdissa edelleen hyvin voimakkaasti ja tämän seurauksena hirvikanta saatiin laskemaan koko maassa. Hirvenkaatolupia myönnettiin viime jahtikaudeksi yli 70 000, joilla oli mahdollisuus ampua noin 86 000 aikuista hirveä ja hirven vasaa. Ennuste osui varsin lähelle lopullista saalismäärää. Pyyntilupien käyttöaste koko maassa oli 91,3 %.

Kanta jo laskussa

Syksyn hirvijahti sujui yllättävänkin hyvin, sillä hirvikantaa leikattiin jo edellisvuonna noin kymmenellä prosentilla. Viime talven kannaksi Riistantutkimuslaitos arvioi 110-115 000 hirveä. Myös alkuvuoden (tammi-syyskuu) tieonnettomuuksien väheneminen koko maassa 24 prosentilla verrattuna edellisvuoden lukuihin kertoi hirvikannan vähentyneen vuotta aikaisemmasta.

Syksyn hirvijahdista odotettiin varsin haastavaa, koska jo edelliskaudella vähentynyttä hirvikantaa oli tarkoitus leikata vieläkin suuremmilla kaatomäärillä kuin vuotta aikaisemmin. Tämän takia metsästäjiltä tarvittiin siis entistä suurempaa panosta, varsinkin Etelä-Suomen rannikon riistanhoitopiireissä, joissa kantaa saatiin vähennettyä muita alueita enemmän jo edellisvuosien jahdeissa. Jahdin kuluessa metsästäjät osoittivat tosissaan pyrkivänsä hirvikannan vähentämiseen. Metsästys venyi joillakin alueilla poikkeuksellisesti viimeisiin päiviin asti, johtuen suurelta osin hirvikannan todellisesta vähentymisestä ja osin myös vaikeista keliolosuhteista, kuten lumen puutteesta.

Oulussa ja Lapissa eniten kaatoja

Oulun ja Lapin riistanhoitopiireissä ammuttiin enemmän hirviä kuin koskaan aiemmin. Oulun piirissä hirviä kaatui lähes 15 000 ja Lapissa 9600. Oulun piirissä nousua edellisvuoden saalismäärään tuli 2800 ja Lapissa 1200 eläintä. Suurista lupamääristä huolimatta molempien piirien pyyntilupien käyttöasteet olivat varsin korkeita, Oulussa 91,4% ja Lapissa 97,6 %.

Rannikon riistanhoitopiireissä saalismäärä laski edellisvuoden lukemista tuhannen yksilön molemmin puolin. Ainoastaan Uudenmaan riistanhoitopiirissä saalismäärän lasku jäi alle 300 yksilön. Hirvikantaa oli jo verotettu edellisvuosien metsästyksillä ja tämä osaltaan näkyi myös näiden kaikkien piirien kaatolupien alhaisissa käyttöasteissa ( 76-91%). Alhaisimmillaan käyttöaste oli Uudellamaalla (76,8 %) ja Satakunnassa (78,3%).

Etelä-Hämeessä hirvisaalis kohosi edellisvuodesta 15 %, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa lähes 20 %. Muualla maassa saalis pysyi lähellä edellisvuotista tasoaan.

Hirvisaaliskartta
Hirvisaalitaulukko
(19.1.2004)



Sudesta tuli painajainen...
(RAAHEN SEUTU 15.1.2004)



Miska metsästää vanhoilla laitumillaan
(RAAHEN SEUTU 9.1.2004)


Savon Sanomat ja Karjalainen tiivistävät yhteistyötään erärintamalla

Itäisen Suomen valtalehdet laajentavat yhteistyötään maakunnan riistamaille ja kalavesille, kun lehtien eräsivuja ryhdytään toimittamaan kahden viikon välein vuorovedoin. Ensimmäinen sivu tulee Savon Sanomista, kahden viikon kuluttua on vuorossa Karjalainen jne.

Molemmilla lehdillä on pitkät eräperinteet. Kumpikin on julkaissut vuosikymmenten ajan eräpalstoja tai erä- ja luontoaiheisia erikoissivuja. Savon ja Karjalan väki on aina ollut metsähenkistä, joten eräjutuilla on ollut aina myös lukijansa. Molemmat lehdet ovat saaneet tunnustusta erähenkisyydestään.

Savon Sanomissa eräsivun toimittaa Seppo Kononen. Tutut vakioavustajat Pekka Reinikka, Martti Rissanen, Veijo Miettinen ja Kimmo Pöri pysyvät sivulla myös yhteistyön aikakaudella. Kaikki tuntevat työnsä ja harrastustensa puolesta erinomaisesti myös Pohjois-Karjalan salot ja vedet. Karjalaisessa sivun kokoavat toimittajat Erkki Havu ja Veijo Honkanen. Molemmat työskentelevät seuduilla, jotka ovat hyvinkin tuttuja savolaisille erä- ja kalamiehille - Havu Lieksassa ja Honkanen Nurmeksessa.
(Savon Sanomat 5.1.2004)


Punatulkku
 

Salmonella leviää ja tarttuu ruokintapaikoilla ulosteiden kautta. Tähän tyyliin ei siis kannattaisi ruokailla.

Salmonella kiusaa punatulkkuja

Tuulikki Nousiainen, teksti - Harri Taavetti, kuva (Raahen Seutu 4.1.2004)

Useita punatulkkuja on tuupertunut ruokintapaikkojen tuntumaan Pattijoen Kopsassa joulunpyhien aikana. Kuolleiden lintujen lisäksi on havaittu poikkeuksellisen kesyjä lintuja maassa värjöttelemässä.

Kyseessä on mitä suurimmalla todennäköisyydellä salmonella, joka on punatulkuilla jokavuotinen ilmiö, kertoo eläinlääkäri Varpu Hirvelä-Koski Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitokselta EELA:sta Oulusta.

- Sairastuneisiin ja kuolleisiin lintuihin ei pidä missään nimessä koskea paljain käsin, ei myöskään niiden ruokaan ja jätöksiin, eläinlääkäri varoittaa. Salmonella on erittäin tarttuvaa ja saattaa sairastuttaa myös ihmisen.

Kuollut lintu olisi kuitenkin hyvä lähettää tutkimuslaitokselle tarkempaa analyysiä varten, eläinlääkäri toivoo:

- Haluamme pysyä tilanteen tasalla eläinten sairauksista kautta koko maan. Se sama tuttu salmonellahan sieltä todennäköisimmin löytyy, mutta asia kannattaa aina varmistaa.

Lintu kannattaa kääriä ensin vaikkapa sanomalehteen, EELA:sta neuvotaan. Muoviin sitä ei pidä missään tapauksessa pakata, koska silloin otus mätänee alta aikayksikön. Postin sijasta lähetys kannattaa kiikuttaa lähimpään Matkahuoltoon, koska sen kautta lähetys menee nopeimmin perille. Osoite ei ole ongelma:

- Paketin päälle merkitään ainoastaan: EELA, MATKAHUOLTO, OULU. Edes rahtimaksua ei tarvita, sillä vastaanottaja maksaa kulut.

Lähetyksen mukana pitää ehdottomasti olla omat yhteystiedot sekä tarkat tiedot linnun löytöpaikasta.

- Paikka on tosiaankin tärkeä. Ja kun saamme yhteystiedot, pystymme ilmoittamaan lähettäjälle vaivanpalkaksi, mitä olemme onnistuneet löytämään, EELA:sta perustellaan.

Tapojensa
uhri

Punatulkku on se talviruokintojen vieras, joka sairastuu herkimmin ja ensimmäisenä salmonellaan, kun sellainen vitsaus osuu kohdalle. Dosentti Esa Hohtola Oulun yliopistolta ei pysty sanomaan tähän tarkkaa syytä, mutta pitää todennäköisimpänä punatulkun ruokailutapoja:

- Sehän istua mötköttää ruokansa päällä ja siihen samaan kasaan menevät myös jätökset. Viherpeippo ruokailee samaan tyyliin, mutta ne eivät ole aivan yhtä herkkiä sairastumaan.

- Tällä kertaa salmonella tuntuu iskeneen tavallista aikaisemmin, yleensä se on ajankohtainen vasta kevättalvella. Tänä talvena tuntu olevan tavallista paremmat punatulkkujen kannat ja tietysti osaltaan edistää salmonellan leviämistä, Hohtola arvelee.

Salmonellan leviämisen ehkäisemiseksi Hohtola neuvoo järjestämään ruokinnan siten, etteivät linnut missään tilanteessa pääse istumaan ruokansa päälle:

- Sellainen automaatti, jossa on mahdollisimman pienet ulokkeet, on paras.
(RAAHEN SEUTU 4.1.2004)


 

256 lintulajia vuodessa

Viiksitimali ja isokäpylintu varmistivat Petri Lampilalle Suomen ennätyksen yhden lintutieteellisen yhdistyksen alueella vuoden aikana havaittujen lajien sarjassa. Lampila havaitsi viime vuonna Pohjois-Pohjanmaalla 256 lintulajia.

Viiksitimali löytyi Lumijoen Sannanlahdelta joulukuun puolivälissä ja isokäpylintu Kalimenlammelta 20. joulukuuta. Aiempi ennätys, 255 lajia vuodessa, on löytynyt Pohjois-Pohjanmaan lisäksi vain Porin lintutieteellisen yhdistyksen alueelta.

256 lajia kertoo maakunnan linnustollisesta monipuolisuudesta. Koko Suomen mittakaavassa ennätys vuoden aikana havaittujen lajien määrässä on 314. Siis vain 58 lajia enemmän kuin nyt syntynyt uusi maakuntasarjan ennätys. Parempaankin tulokseenkin voisi Pohjois-Pohjanmaalla päästä. Nyt Lampilan lajilistasta jäivät puuttumaan muun muassa tunturipöllö ja valkoselkätikka, jotka ovat lähes jokavuotisia harhailijoita alueella.
(KALEVA Plus 8.12.2003)



Sutta jahdanneille poromiehille metsästyskielto
(KALEVA 24.12.2003)


Hirviä ammuttiin auton ikkunasta ja valokeilaan

Koillis- ja Ylä-Savossa epäillyt kymmenien hirvien salakaadot saatiin käsiteltyä Nilsiän käräjäoikeudessa perjantaina. Käräjäoikeus istui puimassa asiaa maanantaista lähtien. Viimeisenä istuntopäivänä oikeus kuuli neljän todistajan lausunnot sekä syyttäjän ja puolustuksen loppupuheenvuorot.

Yhteensä kahdeksaa miestä ja yhtä naista epäillään osallistumisesta lähes viidenkymmenen hirven salakaatoon. Pääepäiltyinä ovat hirviä ampuneet ja saaliin käsitelleet miehet. Muita epäillään erilaisista avunantotoimista, muun muassa lihojen toimittamisesta iisalmelaiselle Riistaportti Oy:lle.

Syytekirjelmässä on yli 80 syytekohtaa. Syyttäjän mukaan varhaisimmat syytteessä olevat salakaadot tehtiin syksyllä 1998 ja tuoreimmat joulukuussa 2002. Hirviä ammuttiin Rautavaaralla, Sonkajärvellä ja Varpaisjärvellä.

Toiminta oli syyttäjän mukaan hyvin suunnitelmallista. Pääosassa kaatoja mukana oli kaksi tai kolme miestä. Kaadon jälkeen paikalle kutsuttiin lisää miehiä nylkemään ja paloittelemaan lihat. Tavara vietiin sen jälkeen jonkun syytetyn kotiin.

Syyttäjän mukaan muutamassa tapauksista hirveä ammuttiin auton ikkunasta. Näin tapahtui muun muassa Rautavaaran Issakassa ja Karsikkomäessä sekä Sonkajärven Salmimäellä. Issakassa miehet eivät saaneet kaadettua saalistaan.

Hirvenhiihtoa kevättalvella

Loppuvuodesta 2001 neljä vastaajaa ampui Varpaisjärven Juudinsalossa hirvenvasan auton valokeilaan tielle. Kevättalvella 2001 ja 2002 miehet puolestaan harrastivat syyttäjän mukaan hirvenhiihtoa rauhoitusaikana Varpaisjärven Juudinsalossa ja Rautavaaran Höylässä. Molemmilla kerroilla saaliina oli aikuinen hirvi. Ampujat käyttivät monessa tapauksessa äänenvaimentajaa.

Saalislihat toimitettiin syyttäjän mukaan usein Iisalmeen, Riistaportti Oy:lle. Lihoja vei muun muassa vastaajana oleva nainen. Riistaportti Oy:n omistaja kiistää tienneensä, että hänelle toimitettu liha oli kaadettu salaa.

Kuopion seudun kihlakunnansyyttäjä Reijo Rapo vaatii 62-, 45- ja 44-vuotiaille rautavaaralaismiehille vähintään kahden vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta. Muut vastaajat pitäisi syyttäjän mukaan tuomita ehdollisiin rangaistuksiin oheissakkoineen.

Kuudelle miehelle Rapo vaatii viiden vuoden metsästyskieltoa. Lisäksi syyttäjä haluaa muun muassa 62-vuotiaan vastaajan auton valtiolle. Vastaajat kiistivät suurimman osan syytteistä.

Vastaajista 43-vuotias rautavaaralaismies sai aikaisemmin tänä syksynä kolmen kuukauden ehdollisen tuomion metsästysrikoksista. 44- ja 62-vuotiaat puolestaan tuomittiin sakkoihin. Käräjäoikeus antaa ratkaisunsa perjantaina päättyneessä jutussa myöhemmin.
(Savon Sanomat 6.12.2003)


Syksyn karhunmetsästyksen tulos 67 eläintä

Karhunmetsästys alkoi elokuun 20. päivä ja päättyi lokakuun lopussa. Karhulupien myöntämistä säätelevät EU:n luontodirektiivin karhunpyyntiä koskevat erityissäännökset. Pyyntilupia myönsivät riistanhoitopiirit, paitsi poronhoitoalueella, jossa karhunmetsästys tapahtui kiintiömetsästyksenä maa- ja metsätalousministeriön antaman määräyksen mukaisesti.

Enimmäismäärä 90 karhua

Maa- ja metsätalousministeriö antoi mahdollisuuden metsästää karhuja kuudessa riistanhoitopiirissä sekä poronhoitoalueella. Kaadettavien eläinten enimmäismäärä oli 90. Tämän tasoinen korkein sallittu metsästysmäärä ei Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan vaaranna karhun suotuisaa suojelutasoa. Maa- ja metsätalousministeriö myönsi itäiselle poronhoitoalueelle kiintiön 25 karhun kaatamiseen ja läntiselle poronhoitoalueelle kuudelle karhulle. Poronhoitoalueen ulkopuolella karhulupia myönsivät viisi, lähinnä itäiseen suomeen sijoittuvaa riistanhoitopiiriä. Poronhoitoalueen ulkopuolelle riistahoitopiirit myönsivät kaikkiaan 59 karhun pyyntilupaa. Eniten lupia myönsivät Pohjois-Karjala (30 lupaa), Kymi (11 lupaa) ja Kainuu (10 lupaa).

Jahti sujui nopeasti Pohjois-Karjalassa

Syksyn jahdissa saaliiksi saatiin yhteensä 67 karhua. Metsästystulos oli 24 karhua vähemmän kuin edellisenä vuotena. Tätä vähemmän karhuja on kaadettu viimeksi koko maassa vuonna 1995. Saalismäärän lasku johtuu osaltaan karhukaatojen vähäisyydestä poronhoitoalueella, sillä itäiseltä poronhoitoalueelta saaliiksi saatiin vain 9 karhua ja läntisellä 5 karhua, eli yhteensä 14 eläintä. Erityisesti Pohjois-Karjalassa karhunmetsästys sujui hyvinkin nopeasti, sillä suurin osa myönnetyistä luvista käytettiin jo ensimmäisinä jahtipäivinä. Tämä tavallaan osoittaa karhukannan olevan runsaan tällä alueella. Kymessä, Etelä-Savossa ja Kainuussakin vain kolme pyyntilupaa jäi enimmäismäärästä käyttämättä.
(19.12.2003)


Hirvikarjan sato korjattu

Syksyn hirvijahti päättyi maanantaina. Toiminnanohjaaja Urho Kortessalo on tyytyväinen jahdin tulokseen. Ennakkotietojen mukaan Raahen Seudun Riistanhoitopiirissä kaatoprosentti nousi 97:ään. Luvat oikeuttivat 1 302:n hirven kaatamiseen.

- Kaatoprosentti on hyvä kerta kaikkiaan. Lupiahan meillä oli enemmän kuin koskaan. Vuonna 1984 oli edellinen iso jahti ja silloin saatiin kaataa 1 000 hirveä.

Kortessalon mukaan harvennus tuntuu jo hirvivahinkojen määrissä:

- Hirvikolareita ei ole viime viikkoina enää pahemmin sattunut.

Syksyn hirvijahtia on arvosteltu liian rankaksi jopa metsästäjien omissa piireissä. Urho Kortessalo on eri mieltä:

- Ihmeen paljon hirviä on silti jäänyt pystyyn vaikka verotus olikin kova. Jostakin niitä on taas vaeltanut tänne rannikon tuntumaan. Täytyy myöntää, että itsekin epäilimme jahdin alkaessa, tokko noin suurta hirvimäärää löytyykään. Mutta aivan oikein on Riistanhoitopiiri osannut lupamäärät arvioida, Kortessalo kiittele.

Siikajokilaakson Riistanhoitopiirissä tunnelmat ovat samansuuntaiset. Toiminnanohjaaja Taisto Pysäys vakuuttaa, etteivät hirvet ole kuolemassa sukupuuttoon:

- Ei sinne päinkään. Kyllä harvennus oli paikallaan. Ei niin isoa hirvikantaa olisi voinut pitää. Esimerkiksi hirvikolareiden määrä nousi yhdistyksemme alueella tämän vuoden puolella jo yli 30:n.

Siikajokilaakson Riistanhoitoyhdistyksen alueella saatiin luvat lähes 1 300 hirven kaatamiseen vasat mukaan luettuna. Vuonna 1984 lupia oli peräti 1 500.

Oulun Riistanhoitopiirin alueella luvat oikeuttivat 16 000 hirven kaatamiseen. Koko maassa lupia oli 86 000.

Urokset vähissä

Voimakas verotus on jättänyt jälkensä hirvikannan rakenteeseen:
- Uroksien määrä on päässyt putoamaan pikkuisen liian paljon, Urho Kortessalo toteaa varovasti.

- Tämä ei näy vielä ensi kevään vasomisen aikana, mutta seuraavana vuonna se jo tuntuu. Jos hirvinaarailla on liian vähän sulhasia ensi syksyn kiima-aikana, vasojen määrä jää väistämättä pienemmäksi, Kortessalo jatkaa.

Siikajokivarren hirvilaitumilla tilanne ei ole yhtään parempi:

- Etenkin isot sarvipäät ovat käyneet vähiin, Taisto Pysäys arvioi.

Lihaa riitti markkinoillekin

Tänä syksynä hirvenlihaa on riittänyt myyntiin edellisvuosia paremmin. - Olemme ostaneet hirvenlihaa 35-40 prosenttia enemmän kuin viime vuonna, eli noin tuhat ruhoa, ynnäilee ostomies Ismo Autio Kylmänen Food Oy:stä.

Runsaudenpulasta ei kuitenkaan voi puhua:

- Kaikki on mennyt mitä olemme onnistuneet hankkimaan. Valtaosa on mennyt etelän markkinoille kuten edellisvuosinakin.
(RAAHEN SEUTU 18.12.2003)


Yksinäinen susi aiheutti hirvikolarin

Suden epäillään aiheuttaneen hirvikolarin ajamalla hirviä tielle sunnuntain vastaisena yönä Juvalla Etelä-Savossa.

Tapaus sattui Nuutilanmäellä eilen kello kolmen aikoihin aamuyöllä. Kolme hirveä syöksyi viitostielle, jolloin henkilöauto törmäsi yhteen hirvenvasaan. Auton kuljettaja ei loukkaantunut, mutta auto vaurioitui. Poliisi lopetti vasan.

Suden osuus tapahtumiin selvisi, kun metsästäjät löysivät maastosta suden jälkiä hirven jälkien joukosta.
(Iltalehti 27.10.2003)


Sudet surmanneet jo neljä perheen koiraa

Isäntä tappoi koiraa uhanneen suden hiilikoukulla

Kotiportailla suden kitaan joutunut Jekku-koira pelastui täpärästi, kun isäntä hyökkäsi koiransa ja suden väliin Ilomantsin Ilajalla.

Jekku-koira selvisi suden hyökkäyksestä hengissä. - Heti kun susi kuoli, Jekku heräsi kuin horroksesta ja iski puolestaan kiinni suden niskavilloihin, isäntä kertoo.

- Ensin löin sutta kerran pihaharjalla otsaan ja sitten varmistelin perään vaimon kiikuttamalla hiilikoukulla, kertoo koiransa pelastanut metsäkoneurakoitsija Oiva Kainulainen.

Kainulaiset havahtuivat perjantaina kotona ollessaan siihen, että ulkorappusilla päiväuniaan torkkunut Jekku-koira alkoi haukkua hätäisenä.

- Ymmärsin heti, että joku uhkaa sitä ja kiiruhdin ikkunaan. Ihan talon vieressä ikkunan alla oli nuori urossusi kaikessa rauhassa kävelemässä kohti koiraamme.

Jekku oli jo suden takia kauhusta jäykkänä, eikä kyennyt pakenemaan.

- Se oli jo selvästi alistunut kohtaloonsa. Koira ymmärsi, että nyt on hengenlähtö käsillä, noutaja tulossa muutaman metrin päässä, eikä mitään mahda.

Sudet tappaneet neljä koiraa

Sudet ovat tappaneet innokkaalta metsämieheltä jo neljä koiraa parinkymmenen vuoden aikana, eikä hän halunnut Jekusta susien viidettä uhria samaan taloon.

- Kun ehdin ulko-ovesta rapuille, susi nosti juuri Jekun kerralla ilmaan, sillä oli hampaat syvällä koiran lavoissa.

Saaliin kuljetus eteni vain metrin päähän rapuista, kun isäntä sai käteensä puuvartisen porrasharjan.

- Sillä puisella harjalla kumautin hukkaa otsaan minkä jaksoin. Taju siltä lähti heti ensi lyönnillä. Harjastakin katkesi varsi.

Heti perään Pirkko-vaimo toi miehelleen tukevammaksi aseeksi leivinuunin vierestä nappaamaansa hiilikoukun.

- Kai se pahaan kallovammaan kuoli, kun rautaisen hiilikoukun varsikin taipui yhdestä päähän osuneesta iskusta, arvioi Oiva Kainulainen.

- Heti kun susi kuoli, Jekku heräsi kuin horroksesta ja iski puolestaan kiinni suden niskavilloihin.

Rähinä ei kestänyt pitkään, sillä koiraan iski jälkisokki. Se kaatui ja oli jäykkä. Tunnin levättyään Jekku tointui.

- Koiran vammoista osaamme sanoa varmasti vasta kun se on saatu eläinlääkäriin tarkastukseen.

Omaansa saa puolustaa

Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirin riistapäällikkö Juha Kuittinen pitää tapahtumia osoituksena siitä, että susia on maakunnassa liikaa.

- Periaatteessa jokaisella on oikeus omaa kotieläintä ja omaakin henkeä puolustaakseen tappaa tuontapaisessa tilanteessa rauhoitettukin eläin kuten susi. Tapauksesta joudutaan kuitenkin tekemään poliisitutkimus ja vasta sitten päätetään, onko kyseessä ollut niin katsottu pakkotila, jossa muu kuin suden surmaaminen ei ollut mahdollinen ratkaisu koiran pelastamiseksi, sanoo Kuittinen.

Pihaharja tai luuta eivät ole aivan harvinaisia aseita susia vastaan Pohjois-Karjalan saloilla.

- Viime vuonnakin Ilomantsin naapuripitäjässä Enossa eräs nainen pelasti saksanpaimenkoiransa hengen katuluudalla, kun susilauma kävi hänen ja koiran kimppuun. Hukat pakenivat hurjana luudalla huitelevaa naista metsään, muistelee Kuittinen.
(Iltalehti 27.10.2003)


Riistaportin lihat aiotaan hävittää

Salakaadetun hirven- ja karhunlihan välittämiseen kytketyn iisalmelaisen Riistaportti Oy:n pakastevarastossa olevat, alkuperältään hämärät lihat hävitetään.

Iisalmen ympäristölautakunta päätti keskiviikkoiltaisessa kokouksessaan myös lajitella Teollisuuskatu 9:ssä sijaitsevassa pakastekontissa olevista lihatuotteista ne, jotka on pakattu ja toimitettu Riistaportti Oy:lle säilytettäväksi.

Lihat luovutetaan Riistaportti Oy:n konkurssipesälle, joka palauttaa ne edelleen omistajilleen. Tuotteiden palautuksen edellytyksenä on, että tuotteet voidaan osoittaa terveysvaatimuksiltaan lihahygienialain mukaisiksi.

Teollisuuskatu 9:ssä sijaitsevassa pakastevarastossa oli paitsi tuhansia kiloja hirvenlihaa myös 120 kiloa peuran, 15 kiloa poron, 70 kiloa villisian ja 30 kiloa jäniksen lihaa.

Lihapullia varastossa oli 168 kiloa, kalaa noin tuhat kiloa, mätiä 15 kiloa ja 2 000 kappaletta keitettyjä rapuja.
(Savon Sanomat 23.10.2003)


Karhujen salakaadoista ehdollisia vankeusrangaistuksia

Lautamiehet äänestivät tuomarin nurin

Iisalmen käräjäoikeus tuomitsi keskiviikkona kolme kajaanilaista yhden sonkajärvisen miehen ehdollisiin vankeusrangaistuksiin metsästysrikoksista. Karhujen salakaatojutussa langetetut ehdolliset vankeusrangaistukset ovat pituudeltaan 40–50 päivää.

Kovimman tuomion, 50 päivää ehdollista vankeutta, sai kajaanilainen 38-vuotias mies, joka oli mukana molemmissa karhunkaadoissa Kajaanissa ja Sonkajärvellä. Kolme muuta karhunpyytäjää saivat kaikki 40 päivän ehdollisen vankeustuomion.

Viides metsästysrikoksesta tuomittu mies selvisi 340 euron sakolla. Lisäksi käräjäoikeus tuomitsi kaikki viisi miestä määräaikaiseen metsästyskieltoon.

Laittoman saaliin kätkennästä sotkamolainen mies sai 300 euron ja iisalmelaismies 224 euron sakkorangaistuksen. Salakaadettua lihaa välittänyt iisalmelainen toimitusjohtaja puolestaan sai 210 euron sakon laittoman saaliin kätkennästä, petoksesta ja väärennyksestä.

Kajaanissa kaadetun karhun lihat myytiin iisalmelaisen Riistaportti Oy:n kautta pirkkalalaiseen markettiin väärennetyn lihantarkastustodistuksen avulla.

Sonkajärvellä kaadetun karhun lihat ilmeisesti syötettiin koirille, koska satelliittipannalla varustettua karhua ei saatu myydyksi eteenpäin. Talvipesälleen ammuttu karhu oli petotutkijoiden seurannassa.

Viisi tuomittua joutuu korvaamaan valtiolle karhujen arvona yhteensä 5 365 euroa. Lisäksi Kajaanissa ammutun karhun pyytäjät joutuvat korvaamaan lihoista saamansa 1 050 euroa valtiolle. Myös miesten käyttämät metsästysaseet tuomittiin valtiolle menetetyiksi.

Lautamiehillä tiukempi linja

Käräjäoikeuden kolme lautamiestä ottivat käräjätuomaria kovemman linjan yhden vastaajan jutussa.

Iisalmelaismies, jonka työkonehallissa toinen karhuista nyljettiin, tuomittiin lopulta 224 euron sakkorangaistukseen laittoman saaliin kätkennästä.

Käräjätuomari Pirjo Soininen jätti päätökseen eriävän mielipiteensä. Hänen mielestään oikeudenkäynnin aikana ei saatu riittävää näyttöä sille, että 63-vuotias iisalmelaismies olisi tiennyt toisen karhun salakaadetuksi. Nyljettävinä olleista karhuista toinen oli luvallisesti kaadettu ja myös tarkastettu.

Soininen olisikin hylännyt miestä vastaan ajetun syytteen näyttämättömänä.
(Savon Sanomat 23.10.2003)


Susien raatelema hieho lopetettiin Tohmajärvellä

Sudet raatelivat varhain maanantaiaamuna laitumella olleen hiehon Tohmajärvellä Pohjois-Karjalassa. Aamuvarhaisella koiran haukkuun herännyt maanviljelijä Antero Nenonen löysi susien raateleman yhdeksän kuukautta vanhan hiehon laitumelta noin 60 metrin päässä talosta. Pahoin raadeltu eläin piti lopettaa laitumelle. Jälkien perusteella tihutöissä oli ollut neljä sutta. Tilan lähistöltä löytyi kahdenkokoisia jälkiä, sekä aikuisten että nuorten susien. Lähimmät jäljet olivat vain noin kymmenen metrin päässä navetasta. Akkalan kylässä ei tänä syksynä ole vielä susia nähty. Nenonen näki noin kuukausi sitten susilauman tiellä noin 7,5 kilometrin päässä. Noin 15 kilometrin päässä Nenosen tilalta ammuttiin yksi susi sikalan lähistöltä joku viikko sitten. Nenonen siirsi hengissä säilyneet eläimet navettaan. Maa- ja metsätalousministeriöön hän lähetti pyyntilupahakemuksen, jossa anoo lupaa tappaa 15 sutta. Tohmajärven maaseutusihteerin Veikko Riikosen mukaan pitäjässä on syys-lokakuun aikana jätetty ilmoitus neljästä susien tappamasta lehmävasikasta ja kuudesta koirasta. Lisäksi sudet ovat raadelleet ainakin yhtä koiraa ja muutamia vasikoita. Karhuvahinkoja maaseutusihteerin tietoon on tullut tähän mennessä viisi.

Maakunnassa on yli 50 sutta

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan Pohjois-Karjalassa elää nyt 50-55 sutta. Määrä on yli kolmannes koko Suomen susikannasta. Sudet ovat pesineet ja saaneet pentuja ainakin Valtimolla, Nurmeksessa, Lieksassa, Ilomantsissa ja Tohmajärvellä. Itärajan tuntumassa Ilomantsissa on tavattu kaksi pentuetta. Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirille ministeriö on antanut mahdollisuuden myöntää kolmen suden pyyntiluvat. Poronhoitoalueen ulkopuolella sudenpyynti on mahdollista marraskuun alusta maaliskuun loppuun, poronhoitoalueella lokakuun alusta maaliskuun loppuun. Tohmajärvellä ammuttiin jo yksi susi poikkeusluvalla. Lokakuun loppuun saakka pitäjässä on lupa ampua vielä kolme sutta maa- ja metsätalousministeriön poikkeusluvilla.
(Maaaseudun Tulevaisuus 22.10.2003)


Kokeneen maidontuottajan näkemys susituhosta:

Eläimen tuska rahan menetystä raaempi kokemus

Maanviljelijä Jouko Härkönen menetti tiistain ja keskiviikon välisenä yönä kyyttöhiehon susilauman suuhun. Kokenut maidontuottaja pitää eläimen kauhua ja tuskaa pahimpana asiana petojen tuhotöissä. Tohmajärven Murtoin kylällä tilaansa hoitavalla Härkösellä saattoi olla onneakin mukanaan, sillä talon lypsykarja jaloitteli vielä maanantaina laitumella, lämmintä kun oli. Neljästä kyytöstä oli pienin poissa keskiviikkoaamuna. Härkönen etsi eläintä ensin itse, pyysi sitten naapuritkin apuun ja susien ajama ja raatelema hieho löytyi lopulta metsästä ojan varresta. Sade oli pyyhkinyt jäljet vähiin. Härkönen kertoo metsästystä harrastavan naapurin arvioineen, että tuhotyössä oli useampia kuin yksi susi. Hiehon takaosa oli syöty kokonaan. Toinen takajalka oli kannettu pois.

Omavastuu jättää isännän rahoitta

Härkönen on ottanut kolme hiehoakin sisään. Ensi laidunkausi on sitten iso huolen aihe. Missä niitä elukoita voi laiduntaa, mies kysyy. Hän asioi torstaina Tohmajärven maaseutusihteeri Veikko Riikosen luona petovahingostaan. Härkönen vastaa Suomen lakien ja ministeriön ohjeiden mukaisesti itse petojen syömän hiehon arvonmenetyksestä 250 euroon saakka. Pienikokoisen itäsuomalaisen alkuperäisrotua olevan hiehon korvaus on näin pian ratkaistu. Ei meille jää mitään, aika hupiin menee , Härkönen toteaa alakuloisena.

Raha ei mittaa kaveria tai jalostusarvoa

Susien käyttäytyminen on muuttunut röyhkeämmäksi Pohjois-Karjalassa. Riikonen kertoo jäniksen metsästyksen tilanteesta, jossa susilauma lähti kohti metsästäjää. Metsästäjä ampui kaksi varoituslaukausta ja havaitsi taakseen vilkaistessaan suden sielläkin. Uudet kaksi varoituslaukausta häätivät sudet näkyvistä, mutta ei etäälle. Koiran tutkapanta pysähtyi ja paikalle rientäneellä metsästäjällä oli karu näky edessään. Metsästyskaverista ja sen jalostukseen ja koulukseen käytetystä ajasta ja vaivasta oli jäljellä suolet ja karvatupsu.

Hirven metsästys käy hankalaksi

Tohmajärven riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Mika Susi kertoo, että esimerkiksi Värtsilän hirviporukka on päättänyt pitää koirat kotona tämän vuoden jahdin aikana. Siellä on iso, noin 60 hengen porukka, joka saa metsästettyä kyllä hyvin ajoketjujen avullakin. Mutta pienempien seurueiden metsästys käy vaikeaksi, koska koiran laskeminen hirven perään on nyt iso riski, Susi sanoo. Seudun hirviporukoista noin puolet on aloittanut jahdin. Metsistä on löytynyt puolenkymmentä hirvenhaaskaa susien ruokailun jäljiltä. Hirvet ovat poikkeuksellisen levottomia petojen takia, Susi sanoo. Koiran haukun alettua iso riista tolvaa karkuun ja kauas. Yhtäkään seisontahaukkua ei ole Suden korviin tullut syksyn jahdeista.
(Maaseudun Tulevaisuus 10.10.2003)


Itä-Suomen petoprojektilla hukkareissu Helsinkiin

Häirikkösusien poistoon tulee nopea lupamenettely

Itä-Suomen petoprojekti tapasi maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojan keskiviikkona Helsingissä. Vierailu ei ollut ihan hukkareissu: ministeri Korkeaoja lupasi nopean ja joustavan päätöksen teon jatkossa häirikkösusien poistoon. Lähetystö tapasi myös maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Sauli Härkösen. Hänen mukaansa Euroopan unioniin liittymässä olevan Viron sopimuksessa susi on pysyvästi luontodirektiivin 5 liitteessä. Tässä rikotaan tasavertaisuusperiaatetta ja Itä-Suomen petoprojektin mielestä asiasta pitää tehdä kantelu EU:n oikeusasiamiehelle, jotta myös Suomessa susi saataisiin 5-liitteeseen. Korkeaojan mukaan karhun ja suden siirtäminen EU:n luontodirektiivissä liitteen 4. lajiluettelosta liitteeseen 5. ei liene helppoa, mutta ministerin mukaan muutosmahdollisuus on tutkittava. Petoprojektin lähetystö ei saanut vastausta siihen, miksi Tohmajärvellä on siedettävä vahinkoja aiheuttavaa susilaumaa, jolle ei saada riittävästi pyyntilupia ja jota ei haluta siirtoistuttaa muualle Suomeen.

Eriarvoisuutta

Virkamiesten päätökset ovat asettaneet maakuntamme asukkaat eriarvoiseen asemaan verrattuna muuhun Suomeen. Mielestämme maa- ja metsätalousministeriön virkamiehiltä puuttuu uskallusta petokantojen säätelyyn, selvitti Itä-Suomen petoprojektin puheenjohtaja Jaakko Ilvonen ministerin vastaanotolla.

Korkeaoja piti lähetystön työtä hyvänä ja totesi, ettei ihmisten normaali arkielämä ja elinkeinojen harjoittaminen saa vaarantua tai estyä petojen paljouden takia. Helsingin päättäjien mukaan susikanta ei ole Suomelle liian iso, mutta kannan keskittyminen maan itäosiin suppealle alueelle ei ole oikein. Keskusteluissa nousikin harkittavaksi, olisiko mahdollista paloitella petotavoitteet suuralueittain esimerkiksi riistanhoitopiireittäin. Pohjois-Karjalan kansanedustajat lupasivat ajaa lakialoitteella petopolitiikkaa nykyistä helpommin hoidettavaksi eli heidänkin tavoitteensa on saada päätöksen tekoa EU:sta kansalliselle tasolle, jolloin nykyisen kaltaisen vaikean susipulman syntyä voidaan estää hyvissä ajoin. Tuorein susivahinko tuli ilmi samaan aikaan kun petoprojektin lähetystö oli matkalla Helsinkiin: Sudet tappoivat hiehon Tohmajärvellä. Tohmajärveläisellä maanviljelijä Jarmo Hasusella on ministeriössä vireessä lupa kymmenen suden ampumiseen. Asiaa pohditaan muun muassa riistanhoitopiirin asiantuntemusta hyödyntäen. Susilauma on vieraillut useaan kertaan Hasusen sikalan nurkilla ja yhden luvan hän on saanut ja sen myös käyttänyt.
(Maaseudun Tulevaisuus 10.10.2003)


Rajamäki poistaisi pohjoisen vapaan metsästysoikeuden

Sisäasiainministeri ja SDP:n ministeriryhmän maaseutuvastaava Kari Rajamäki haluaisi poistaa vapaan metsästysoikeuden Pohjois-Suomen asukkailta. Metsästyslain mukaan henkilöillä, joiden kotipaikka on Lapin läänissä tai jossakin Oulun läänin 13 kunnasta, on vapaa oikeus metsästää kotikunnassaan valtion mailla.

Innostan varmaan monia toteamalla, että se ei ole enää nykyaikaa riistakantojen säätelyn kannalta. Se syntyi pula-aikaan, mutta enää ei välttämättä sodankyläläisellä kapteenilla ja rovaniemeläisellä varatuomarilla ole ruokahuollollisia syitä metsästämiseen. Siellä voitaisiin kohdentaa näitä mahdollisuuksia riistakantoja paremmin turvaavalla tavalla metsästysmaata ja -mahdollisuuksia vailla oleville , Rajamäki sanoo.

Rajamäki haluaa myös harventaa rajusti hirvikantaa. Hirvikannasta pitäisi siis karsia puolet pois , hän sanoo. Myös maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja on aiemmin ilmoittanut hirvikannan puolittamisen olevan tarpeen vahinkojen hillitsemiseksi. (Maaseudun Tulevaisuus 10.9.2003)


Kalastuskieltoalueita esittävä karttapalvelu avattu internetissä

Kaikki maamme yleiskalastusoikeuksia rajoittavat onginta-, pilkintä- ja viehekalastuskiellot löytyvät nyt kootusti maa- ja metsätalousministeriön internetsivuilta osoitteesta www.mmm.fi/kalastus. Kieltoaluekartoista voi halutessaan tulostaa karttakopion.

Työvoima- ja elinkeinokeskusten kalastuslain nojalla määräämät onginta-, pilkintä- ja viehekalastuskieltopäätökset ovat aiemmin olleet nähtävillä asianomaisissa TE-keskuksissa. Nyt nämä kalastuskieltoalueet tärkeimpine tietoineen löytyvät siis maa- ja metsätalousministeriön internetsivuilta. Kaikkiaan onginta-, pilkintä- ja viehekalastuskieltoja on tällä hetkellä lähes 700 kappaletta.

Palvelusta löytyvät myös luettelot lohi- ja siikapitoisiksi luokitelluista virtavesistä.

Karttapalvelun käyttäminen on helppoa. Kalastuskieltoalueita voidaan hakea joko hakutoiminnolla tai klikkaamalla punaista pistettä kartalla. Hakutoiminnossa voidaan käyttää hakuehtona kalastuskieltoalueen nimeä sekä sijaintikuntaa.

Valitusta kalastuskieltoalueesta löytyy karttakuvan lisäksi tärkeimmät tiedot, kuten kieltoalueen nimi, sijaintikunta, kiellon voimassaolo- ja päättymisaika sekä kiellon tyyppi. Kieltoalueesta on mahdollista tulostaa karttakopio. Tulosteessa on kartan lisäksi edellä mainitut tärkeimmät tiedot kalastuskieltoalueesta.

Karttapalvelua päivitetään kerran kuussa.

Onginta ja pilkintä ovat yleiskalastusoikeuksia eli jokamiehenoikeuksia. Läänikohtaiseen viehekalastusmaksuun perustuva viehekalastus on puolestaan maksullinen yleiskalastusoikeus. Näillä yleiskalastusoikeuksilla on kuitenkin rajoituksensa: niitä ei saa harjoittaa lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikoissa eikä kohteissa, joissa kalastus on kielletty työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätöksellä.

Onginta on Suomen suosituin kalastusmuoto, sitä harrastaa vuosittain lähes 1,4 miljoonaa henkilöä. Heittokalastus on vapaa-ajankalastusmuodoista toiseksi suosituin. Vuosittain noin 850 000 henkeä harjoittaa kyseistä kalastusmuotoa. Pilkkiminen on lähes yhtä suosittua kuin heittokalastus.


Karhujahti alkanut paikoin vauhdikkaasti

Pohjois-Karjalan 30 lupakarhusta kaadettu jo 27

Elokuun 20. päivänä alkanut karhunpyynti on edennyt vauhdikkaimmin Pohjois-Karjalassa. Lapissa oli keskiviikkoon mennessä ammuttu vasta kolme karhua, Kymessä neljä. Pohjois-Karjalan 30 lupakarhusta oli tiistaiaamuun mennessä kaadettu jo 27. Riistanhoitopiirin riistanhoidonneuvojan Reijo Kotilaisen mukaan nopea kaatotahti kielii siitä, että karhuja on piirin alueella runsaasti. Niitä myös jää runsaasti jahdin jälkeen. Riistantutkijoiden arvio Pohjois-Karjalan karhukannasta lähentelee 300 yksilöä ennen lisääntymiskautta.

Pohjois-Karjalan kaadot ovat keskittyneet perinteisiin karhupitäjiin, Nurmeksessakin on ammuttu pari karhua. Piirin alueella sattui myös työtapaturma, kun kokenut metsästäjä ampui noin 18-kiloisen karhunpennun. Eläin oli puussa koiran haukussa. Alle vuoden ikäinen karhunpentu on rauhoitettu.

Kymen riistanhoitopiirissä oli keskiviikkoaamuun kello 8 mennessä ammuttu kolme lupakarhua ja yksi häirikkökarhu Rautjärvellä. Normaalisti käyttäytyville karhuille oli vielä kolme pyyntilupaa ja häiriköille toiset kolme varastossa. Itärajaan yltävät riistanhoitopiirit ovat Suomen karhurikkainta aluetta.

Poronhoitoalueella vasta alkuvaiheessa

Poronhoitoalue on jaettu itäiseen ja läntiseen karhun kiintiöpyyntialueeseen. Idässä kiintiö on 25 ja lännessä 6 karhua. Keskiviikkoon mennessä itäisellä alueella oli ammuttu yksi karhu, lännessä kaksi.

Lapin riistanhoitopiirin riistapäällikön Teuvo Eskolan mukaan jahti on käynnistynyt verkkaisesti, mutta syksyn myötä vauhti paranee. Lapissa tyypillinen karhunpyyntiyksikkö on mies ja koira, jahdin tehokkuus ei vedä vertoja etelän seuruejahdeille.

Lapin karhukanta on Eskolan mukaan vakiintunut ja tasaantunut. Länsi-Lappikin on saanut jo vakaan lisääntyvän karhukannan, mikä on ollut tarkoituskin. Suuri osa Lapin karhuista on kahden maan asukkaita. Pyynnin alettua fiksuimmat karhut suuntaavat Venäjälle tai rajavyöhykkeelle. Siirtymistä tapahtuu jopa kaukaa Länsi-Lapista, Eskola sanoo. Valokuvaajien haaskoista Lapissa ei tykätä. Eskolan mielestä karhun kuten muidenkin suurpetojen ruokinnasta pitäisi luopua.

Haaskoilla houkutellaan karhut vahingontekoon porokarjoihin. Kun haaskalta eväs loppuu, ihmishajuun tottuneet karhut suuntaavat kylien liepeille ruokaa etsimään. Monessakin mielessä on toivottavaa, että karhut hankkivat ravintonsa luonnosta ilman ihmisen toimia , Eskola huomauttaa. Lokakuun loppuun asti jatkuvan pyyntikauden aikana on lupa ampua enintään 90 karhua Suomen noin tuhannen karhun kannasta.
(Maaseudun Tulevaisuus 1.9.2003)

Karhukäräjät istutaan lokakuussa Iisalmessa

Salakaatojutussa kahdeksan vastaajaa

Kahden karhun salakaatojuttu tulee esille Iisalmen käräjäoikeudessa lokakuun 8. päivänä. Vastaajia, joista viittä syytetään metsästysrikoksesta, jutussa on kaikkiaan kahdeksan.

Metsästysrikoksesta epäillyistä neljä on kajaanilaisia ja yksi sonkajärvinen. Kolme muuta miestä joutuvat vastaamaan karhunlihan kauppaamisesta.

Yksi syytetyistä on iisalmelaisen Riistaportti Oy:n toimitusjohtaja, jota on kuulusteltu myös luonnonsuojelurikoksesta epäiltynä. Yrityksen tiloista löydettiin viime vuoden lopulla runsaasti salakaadettua hirvenlihaa sekä rauhoitettuja eläimiä. Toimitusjohtajan tekemiset käsitellään käräjillä myöhemmin omana juttunaan.

Karhujen salakaadot tapahtuivat viime vuoden puolella Kajaanissa ja Sonkajärvellä. Sonkajärvellä salametsästäjien saaliiksi joutui pantakarhu. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen GPS-pannalla varustettu 214-kiloinen karhu ammuttiin talvipesälleen.

Laajamittaista hirvien salakaatojuttua, joista epäillään pariakymmentä henkilöä, puidaan aikanaan Nilsiän käräjäoikeudessa.
(Savon Sanomat 27.8.2003)


Sienestäjä huitoi ämpärillä äkäistä karhua

Sienestäjä puolustautui sangolla huitoen, kun karhu hyökkäsi hänen päälleen Ilomantsissa tiistaina.

Sanomalehti Karjalaisen mukaan saalistaan metsässä puhdistanut sienestäjä oli havahtunut rasahdukseen. Aivan miehen takana oli ollut karhunpoikanen ja edessä, parinkymmenen metrin päässä, emokarhu ja toinen pentu.

Emo hyökkäsi heti miehen päälle, murisi ja huitoi etutassuillaan. Sienestäjä pakeni puun taakse, huusi ja huitoi karhua tattisangollaan.

- Karhu tuli noin metrin päähän, ja siinä me kiersimme sitä petäjää karjuen kilpaa. Aina kun yritin liikahtaa taakse päin, eläin hyökkäsi vain raivoisammin kohti. Tilanne kesti useita minuutteja. Olin jo aivan varma, että nyt sitä joutuu oikeaan karhunpainiin, sienestäjä kertoo Karjalaisessa.
(Ilta-Sanomat 25.8.2003)


Metsästäjää ammuttiin hanhena hartiaan

Hyrynsalmelainen 35-vuotias metsästäjä haavoittui hengenvaarallisesti saatuaan luodin hartiaansa hanhimetsällä lauantai-iltana. Vakavasti haavoittunut mies kuljetettiin pelastushelikopterilla hoitoon Oulun yliopistolliseen sairaalaan.

Vakava metsästysonnettomuus tapahtui lauantai-iltana kello 21:n aikaan Hyrynsalmen ja Puolangan rajamailla sijaitsevan Kalvoslammen maastossa.

Hyrynsalmelaismies oli saapunut hieman aiemmin ystävänsä kanssa lammelle väijymään iltalennolla olevia hanhia.

Kello 21:n aikaan lammelle oli saapunut toisesta suunnasta 58-vuotias puolankalaismies, joka ei ollut havainnut jo aiemmin paikalle tulleita metsästäjiä.

Puolankalainen luuli kauempana mättäällä istunutta metsästäjää hanheksi. Tarkka kiväärinlaukaus osui hyrynsalmelaismiestä hartiaan, jolloin ampuja havaitsi erheensä.
(Ilta-Sanomat 25.8.2003)


Häirikkökarhu kaadettiin Juvalla

Etelä-Savossa Juvalla kaadettiin 23.8. yli 200 kiloa painava uroskarhu. Kyseessä on hyvin todennäköisesti sama häirikkökarhu, joka on kesän aikana seitsemään eri otteeseen tappanut lukuisia lampaita ja mullikoita Juvalla, Mikkelissä ja Virtasalmella.

- Koskaan ei tietysti voi olla sataprosenttisen varma. Kaadetun karhun tassunleveys, 14 senttiä, täsmää kyllä hyvin vahinkopaikoilta löydettyihin jälkiin, kertoo riistapäällikkö Veli Lappalainen.

Karhu kaadettiin Mutaselällä varsin pian sen jälkeen kun koira oli saanut tuoreen jäljen.

Etelä-Savon riistanhoitopiirillä on viiden karhun pyyntilupakiintiö, josta neljä myönnettiin. Iltapäivään mennessä puolet karhuista oli kaadettu. Maakunnan ensimmäinen karhu kaadettiin eilen Puumalassa. Maakunnassa arvioidaan asustavan runsaat sata karhua. Pentuja arvioidaan syntyneen kesän aikana toistakymmentä.
(Kaleva.plus 23.8.2003)


Sorsastaja haavoittui Ylitorniolla

Sorsastaja haavoittui olkapäähän, kun hänen oma haulikkonsa laukesi vahingossa Ylitornion Isoairijärvellä keskiviikkona. Miehellä ei ole hengenvaaraa. Noin 60-vuotiaan miehen haulikko laukesi, kun hän oli kävelemässä järven rannalla. Poliisin mukaan mies on kokenut metsästäjä. Alkoholilla ei ole osuutta tapahtumaan. Sorsastaja vietiin pelastushelikopteri Aslakilla Länsi-Pohjan keskussairaalaan Kemiin.
(Radio Pooki 21.8.2003)


Karhu kaatui Puumalassa

Etelä-Savon ensimmäinen karhu kaatui varhain perjantaina Puumalassa. Karhujahti alkoi näköhavainnon perusteella torstai-iltana Oritsalossa Viljakansaaressa ja kontio saatiin kaadettua, kun perjantaiaamuna koirat olivat saaneet otson haukkuunsa.

Kyseessä oli noin 100-kiloinen naaraskarhu, jolla oli ikää noin 2,5 vuotta. Etelä-Savossa karhuja liikkuu varsin paljon ja Viljakansaaressakin kontioita on liikkunut ja ammuttu myös aiempina vuosina. Alkukesästä karhu raateli lampaita Mikkelin Hiirolassa.
(Savon Sanomat 23.8.2003)


Karhunpentu ammuttiin Ilomantsissa

Alle vuoden ikäinen karhunpentu ammuttiin Ilomantsin Hattuvaarassa torstaina. Poliisi tutkii tapausta metsästysrikoksena, sillä alle vuoden ikäinen karhu on rauhoitettu. Karhunpentu oli metsästäjän osuessa paikalle yksin. Pentu oli mennyt puuhun koiran haukusta. Surmanlaukaukset ammuttiin, kun pentu oli laskeutumassa.

Poliisi sai tiedon tapauksesta riistanhoitopiirin kautta. Ampujaa ei ollut ehditty vielä kuulla torstai-iltapäivään mennessä.

Pennun elopaino oli 17,8 kiloa ja etutassun leveys 7,5 senttiä. Ammutun eläimen hampaiden vaihto oli kesken, mikä kertoo, että kyseessä oli alle vuoden ikäinen yksilö. Pysyvät hampaat puhkeavat karhulla ensimmäisen kesän aikana.
(Kaleva.plus 21.8.2003)


Pohjois-Karjalassa kuusi karhua nurin jo ensimmäisenä päivänä

Karhujahti alkoi maakunnassa ennätystahtiin, sillä jo aamun tunteina kaatui neljä karhua ja viides ammuttiin päivemmällä, kuudes illansuussa. Näistä kaksi aikuista urosta kaatui Ilomantsin Sonkajassa ja Huhuksessa. Nurmeksessa, lähellä Kuhmon kunnan rajaa Teljon suunnalla ammuttiin samoin aamulla noin 100 kilon naaraskarhu ja Kiteellä kaatui erauskarhu, samoin varhain aamulla. Päivemmällä kaatui Lieksan Vuonisjärven Leppävaarassa viiden ja puolen tunnin haukun jälkeen satakiloinen naaraskarhu. Ilomantsin Sonkajan porukan uros oli ylivoimaisesti suurikokoisin ensimmäisen päivän kaadetuista karhuista. Kuudes karhu ammuttiin Lieksan Ruunaassa.
(Verkko-Karjalainen 21.8.2003)


EU-komissiolta kanne lintujen kevätmetsästyksestä

EU:n komissio on nostanut EY:n tuomioistuimessa Suomea vastaan kanteen lintudirektiivin rikkomisesta. Kanne saapui ulkoministeriöön tällä viikolla. Asiasta on kiistelty jo pitkään, ja kannetta on ehditty odottaa.

Lintudirektiivin mukaan lintujen metsästys pesimäaikaan on kielletty. Tästä voidaan poiketa vain direktiivissä mainituin edellytyksin. Komission näkemyksen mukaan eräissä Manner-Suomen kunnissa ja Ahvenanmaan maakunnassa harjoitettu tiettyjen vesilintujen kevätmetsästys ei täytä näitä kriteerejä.

Kevätmetsästystä ei voida komission mukaan perustella sillä, että kaikkia näitä lajeja ei voida metsästää syksyisin tai että niiden metsästys on tuolloin vaikeampaa. Myöskään toiminnan perinteisyys ei komission mielestä voi antaa oikeutusta kevätmetsästykseen. Erityisesti komissio mainitsee kanteessaan haahkan, telkän, tukkakoskelon, isokoskelon, pilkkasiiven ja tukkasotkan metsästyksen.

Suomella on kuukausi aikaa antaa vastineensa kanteeseen. Tuomioistuin voi kuitenkin pidentää vastausaikaa, jos niin pyydetään. Suomen kannasta asiassa kerrotaan erikseen sen jälkeen, kun EU-ministerivaliokunta on käsitellyt asiaa.
(Helsingin Sanomat 12.8.2003)

Asikkalan tappajakoiria jahdataan syöteillä

Kymmeniä lampaita lahdanneita tappajakoiria jahdataan Asikkalassa syöttien avulla.

Eläintensuojeluvalvoja Jorma Vastamäki on käynyt sijoittamassa syöttejä niille paikoille, joissa koirat on nähty.

- Näin yritän saada tietoa siitä, ovatko ne vielä liikkeellä. Koirista tehtiin viimeinen näköhavainto näillä main sunnuntaina aamupäivällä. Tästä on vajaa kaksi kilometriä lampaiden laitumella, Vastamäki kertoo ja esittelee keskelle metsää jätettyä lihapussia ja haisevaa luuta.

Asikkalassa riehuneet tappajakoirat ovat herättäneet pelkoa pienten lasten vanhemmissa. Vastamäen mukaan vanhempien ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan jälkikasvunsa puolesta.

- Ei tässä ole syytä paniikkiin. Villieläin karttelee ihmisiä, eikä jonkun kaheli kotikoirakaan käy ihmisen kimppuun, Vastamäki arvelee.

Koirat raatelivat torstaina Asikkalassa Iso-Äiniön kylässä hengiltä 47 lammasta: 21 uuhta ja 28 karitsaa. Koirista on tehty torstain jälkeen kaksi varmaa havaintoa.

Taloudellisten menetysten arvellaan nousevan viiden ja kymmenentuhannen euron väliin.
(Ilta-Sanomat 12.8.2003)


Hirvilupia myönnettiin jälleen ennätysmäärä – yli 70 000

- Hirvikantaa vähennetään edelleen

Riistanhoitopiirit ovat myöntäneet syyskuun 27. päivä käynnistyvään hirvijahtiin koko maahan kaatolupia yli 70 000, mikä on noin 3 prosenttia enemmän kuin vuonna 2002. Myös valkohäntäpeuran ja varsinkin metsäkauriin pyyntilupia myönnettiin viime vuotta enemmän.

Viime syksyn hirvijahti oli tulokseltaan kaikkien aikojen suurin, mutta tulevan syksyn pyyntilupamäärien nousun takia voidaan odottaa hirvisaaliin nousevan jälleen ennätyslukemiin. Viime syksynä hirviä kaadettiin 84 500 ja tulevana syksynä hirviä kaadettaneen yli 86 000.

Pyyntilupamäärät nousivat vuonna 2002 kolmanneksella vuoden 2001 tasosta ja tänä vuonna nousua edellisvuotiseen tuli edelleen 3 %. Uusimmat kanta-arviot osoittavat, että hirvikanta kääntyi laskuun edellisen jahtikauden jälkeen maan etelä- ja keskiosissa, mutta maan pohjoisosissa kanta on lievästi kasvanut. Alueelliset erot hirvikannassa näkyvät myönnetyissä lupamäärissä, sillä piireissä, joissa kantaa leikattiin jo aikaisempina vuosina, lupamäärät laskivat. Näissäkin piireissä hirvikantaa vähennetään.

Ensi kaudelle runsaasti lupia maan pohjois- ja itäosaan

Edelliseen hirvisyksyyn verraten Lappi, Oulu, Kainuu sekä Pohjois-Karjala nostivat selvästi pyyntilupiensa määrää. Hirvikanta jäi viime jahtikaudelta tavoitetiheyksiä suuremmaksi, vaikka lupia näissä piireissä myönnettiin selvästi enemmän kuin hirvisyksylle 2001.

Oulun riistahoitopiiri myönsi noin 12 300 pyyntilupaa ensi jahtikaudeksi. Myös Lapin ja Pohjanmaan riistahoitopiirit myönsivät runsaasti lupia, edellinen lähes 7 900 ja jälkimmäinen runsaat 6 200.

Länsirannikon riistanhoitopiirit vähensivät hirvilupiaan, muualla viimevuotiseen tapaan

Riistanhoitopiireistä Ruotsinkielinen Pohjanmaa, Satakunta ja Varsinais-Suomi myönsivät vähemmän hirvenpyyntilupia edelliseen vuoteen verraten. Hirvikantaa on näillä alueilla onnistuttu rajoittamaan jo edellisvuosien runsailla pyyntilupamäärillä ja hirvikannat ovat lähellä tavoitetiheyksiä.

Pohjanmaalla, Savossa, Kymessä, Keski-Suomessa sekä Uudellamaalla lupamäärien muutokset ovat melko pieniä edelliseen hirvisyksyyn verraten, jotkut näistä piireistä ovat myöntäneet hieman enemmän ja toiset hieman vähemmän pyyntilupia. Etelä-Hämeessa lupamäärät nousivat hieman enemmän viime vuodesta.

Kauris- ja peuraluvat lisääntyivät yhä

Metsäkauriin metsästys alkaa syyskuun alussa kaikissa riistanhoitopiireissä. Koko maassa riistanhoitopiirit myönsivät 4 700 kauriinpyyntilupaa, mikä on 1700 lupaa enemmän kuin viime vuonna. Edellisvuotiseen tapaan Varsinais-Suomi ja Uusimaa myönsivät selvästi enemmän pyyntilupia kuin muut riistanhoitopiirit – lähes puolet kaikista. Mikäli jahti onnistuu odotetulla tavalla, on metsäkaurissaalis 3 500- 3 700 eläintä. Määrä on edelliseen vuoteen verrattuna jälleen lähes kaksinkertainen.

Valkohäntäpeuralupia myönnettiin yhteensä lähes 21 000. Valkohäntäpeuraa metsästetään edellisvuotiseen tapaan 11 riistanhoitopiirissä. Tavanmukaisesti ns. lounaiset peurapiirit (Varsinais-Suomi, Uusimaa, Satakunta sekä Etelä-Häme) myönsivät pyyntilupia selvästi muita runsaammin. Saalismääräksi voidaan arvioida noin 24 000 eläintä, jos jahti onnistuu ja lupien käyttöaste on samaa luokkaa kuin aiemmin.

Kuusipeuroja metsästetään neljässä riistanhoitopiirissä. Pyyntilupia myönnettiin tulevalle kaudelle 248. Kuusipeuroja tullaan metsästämään runsaimmin Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa, joissa kummassakin pyyntilupia myönnettiin noin 100. Metsäpeuralle Pohjanmaan riistanhoitopiiri myönsi 83 lupaa. Tätä lajia on alettu metsästämään viime vuosina myös Keski-Suomessa ja ensi kaudeksi riistanhoitopiiri myönsi 14 metsäpeuran pyyntilupaa. Kainuussa ei tänä vuonna lupia myönnetty.

Lisätietoja: Metsästäjäin Keskusjärjestö, puh. 09-8777 677 tai riistanhoitopiirit
(12.8.2003)


Eläinaktivistit kiinni epäonnistuneesta tarhaiskusta

Poliisi otti varhain tiistaiaamuna kiinni viisi eläinaktivistia, jotka yrittivät turkistarhaiskua Maalahden Svarvarin kylällä.

Eri puolelta Suomea kotoisin olevat eläinaktivistit yrittivät tunkeutua paikalliselle minkkitarhalle, mutta tarhaajan asentamat hälytyslaitteet laukesivat ja hälyttivät paikalle tarhan omistajan ja vartiointiliikkeen.

Hälytyslaitteiden säikäyttämät eläinaktivistit eivät ehtineet tehdä turkistarhalla kovinkaan suurta vahinkoa, ainoastaan kaksi lukkoa oli rikottu. Yhtään eläintä ei vapautettu iskuyrityksessä.

Rikospaikalle kiirehtinyt poliisipartio pysäytti lähistöllä olevalta Valtatie 8:lta auton, jossa oli viisi ihmistä. Partio löysi autosta samantyyppisiä varusteita kuin aiemmissa tarhaiskuissa on käytetty.

- Varusteiden perusteella meillä on syytä epäillä kiinni otettuja henkilöitä törkeän vahingonteon yrityksestä. Epäillyt ovat pidätettyinä, kertoo tapausta tutkivan Mustasaaren poliisin apulaispoliisipäällikkö Matts Kronqvist.

Mustasaaren poliisin suojissa on sekä nais- että miespuolisia epäiltyjä. Pidätetyt ovat syntyneet 70- ja 80-luvuilla. Poliisin mukaan yksikään pidätetyistä ei asu tapahtumapaikan lähialueella.
(Jippii.fi 29.7.2003)


Uudenmaan riistanhoitopiiri esittää ympäristöministeriölle:

HIRVIKANNAN HAITAT HUOMIOON NUUKSION PUISTON HOITO- JA KÄYTTÖSUUNNITELMASSA

Ympäristöministeriön ei tule vahvistaa Nuuksion kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelmaa ennen kuin siihen on kirjattu tarkemmat periaatteet siitä, kuinka alueen ylisuurta hirvikantaa säädellään, vaatii Uudenmaan riistanhoitopiiri. Hirvikanta aiheuttaa Nuuksion ympäristössä runsaasti hirvikolareita ja vahinkoja metsissä. Alueen hirvikannan säätely ei onnistu riittävän tehokkaasti, kun hirvet väistyvät jahtikautena puiston suojaan.

Metsähallitus on lähettänyt Nuuksion kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelman Ympäristöministeriön vahvistettavaksi. Suunnitelmassa ei ole otettu riittävästi huomioon riistatalouteen liittyviä kysymyksiä ja erityisesti liikenneturvallisuushaittaa aiheuttavan hirvikannan säätelyä. Uudenmaan riistanhoitopiiri onkin esittänyt, että ministeriö jättäisi Nuuksion käyttö- ja hoitosuunnitelmaan vahvistamatta ja palauttaisi sen uudelleen valmisteltavaksi. Siihen tulisi sisällyttää periaatteet ja menettelytavat sekä mahdolliset aluevaraukset, joilla haitallisen suuria hirvieläinkantoja ja muita haitallisia lajeja voidaan säädellä.

Nuuksio sijoittuu Hämeenlinnan väylän, Turuntien ja Kehä III muodostamaan umpiperään. Moottoritiet on aidattu riista-aidoilla ja Kehä III muodostaa sitä ympäröivän rakennuskannan kanssa esteen elinten liikkumiselle. Nuorten hirvien kesäaikainen vaellus ajautuu tähän ”katiskanperään”, kun eläinten luontaiset vaellusreitit on rakentamisella ja riista-aidoin suljettu.

Ylisuuresta hirvikannasta aiheutuvaa liikenneturvallisuushaittaa on pyritty jo vuosia vähentämään voimakkaalla metsästyksellä. Pyyntilupia on myönnetty runsaasti puistoa ympäröiville metsästysalueille, mutta hirviä ei ole pystytty riittävästi kaatamaan, kun hirvet vetäytyvät metsästysaikaan puiston rauhalliseen reservaattiin.

Alueiden omistajille kuuluu metsästyslain 6 §:n mukaan oikeus määrätä metsästyksestä eli riistaeläinkantojen säätelystä alueellaan. Pyyntiluvanvaraisten hirvieläinten pyyntilupia myönnettäessä on huolehdittava siitä, että eläinkannat eivät vaarannu ja että eläinten aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisella tasolla.

Riistahallinto ei voi kuitenkaan huolehtia hirvieläinvahinkojen ja hirvieläinonnettomuuksien pysymisestä kohtuullisella tasolla elleivät myös maanomistajat kannan vastuutaan asiassa. Nuuksion kansallispuisto muodostavat tuhansien hehtaarin alueen, jossa tavanomainen metsästys ei ole mahdollista. Nuuksion hirvieläinkantojen säätelyyn on etsitty ratkaisuja, mutta käytäntö on osoittanut, että kantoja ei voida säädellä yksinomaan puisto- ja ulkoilualueita ympäröiviltä yksityisten omistamilta alueilta käsin. Hirvieläimet väistävät metsästystä rauhoitusalueille, mutta liikkuvat vuodenaikaisvaelluksillaan ja ravinnonhaussa jopa kymmenien kilometrien etäisyydellä aiheuttaen sekä liikennevahinkoja että vahinkoa maa- ja metsätaloudelle.
(29.7.2003)


POHJOIS-SAVON ENSIMMÄISET METSÄKAURIIT KAADETTU

Pohjois-Savossa kaadettiin kuluneella metsästyskaudella kahdeksan metsäkaurista. Metsäkauris on maakunnan riistalajistossa varsin uusi tulokas, se on kotiutunut maakuntaan viimeisten parin vuosikymmenen aikana. Pohjois-Savon riistanhoitopiirin kuluneelle metsästyskaudelle myöntämät kahdeksan pyyntilupaa olivat maakunnassa kautta-aikain ensimmäiset.

Ensimmäisellä metsästyskaudella myönnetyillä kahdeksalla pyyntiluvalla kaadettiin neljä aikuista ja neljä vasaa. Yhdellä pyyntiluvalla saa kaataa yhden aikuisen kauriin tai kaksi vasaa. Kuluneen metsästyskauden ensimmäinen kauris kaadettiin Kiuruvedellä marraskuun alussa, viimeiset taas tammikuun puolen välin tienoilla.

Riistanhoitopiirin tavoitteena on aloittaa kauriskannan metsästysverotus hyvissä ajoin, mutta varovaisesti, jotta saadaan tietoa kannan kehittymisestä ja tarpeen vaatiessa kannan kasvua voidaan alkaa rajoittaa. Pyyntilupia myönnetään tällä hetkellä alueille, joilla on vakaa, säännöllisen seurannan ja riistanhoidon piirissä oleva metsäkauriskanta. Tällä hetkellä riistanhoitopiiri arvioi maakunnan metsäkauriskannaksi noin 600 yksilöä.

Metsäkauriin metsästysaika alkaa syksyllä syyskuun ensimmäinen päivä ja jatkuu tammikuun loppuun. Lisäksi metsäkaurisurosta eli pukkia saa metsästää 16.5.-15.6. välisenä aikana, jos pyyntilupia on käyttämättä syksyn metsästyskauden jälkeen. Pohjois-Savossa keväisessä pukkijahdissa ei kuitenkaan vielä kaadettu yhtään sarvipäätä.

Metsäkauriin pyyntilupia tulee hakea siltä riistanhoitoyhdistykseltä, jonka alueella suurin osa metsästysalueesta sijaitsee. Pyyntiluvan hakijalla tulee olla metsäkauriin metsästysoikeus vähintään 500 hehtaaria yhtenäiselle alueelle.

Valtiolle tilitettävä pyyntilupamaksu on aikuiselta metsäkauriilta, valkohäntäpeuralta ja kuusipeuralta 17 euroa ja vasalta 8 euroa. Hirvellä pyyntilupamaksut ovat 100 ja 34 euroa. Pyyntilupamaksuista kertyneillä varoilla korvataan hirvieläinten aiheuttamia maatalous-, metsätalous ja liikennevahinkoja.
(29.7.2003)


Sudet raadelleet 50 lammasta Kristiinankaupungissa

Sudet ovat reilun viikon aikana tappaneet kahdelta lammastilalta lähes 50 lammasta Kristiinankaupungin Kallträskin kylässä.

Lammasvahinkojen määrä nousee todennäköisesti jatkossa, sillä moni haavoittuneista lampaista saatetaan joutua lopettamaan vielä myöhemmin. Tapettujen eläinten lisäksi tiloilla on paljon haavoittuneita eläimiä.

Lapväärtinseudun riistanhoitoyhdistyksen petoyhdysmiehen Folke Hedin mukaan lampaiden kimppuun on käynyt useampi kuin yksi susi.

Suupohjan alueella sudet ovat tappaneet lampaita aiemminkin, mutta nyt alueella riehuu harvinaisen verenhimoisia yksilöitä.

Tutkimusmestari Seppo Ronkainen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta arvioi, että aina silloin tällöin sudet innostuvat tällaiseen häiriökäyttäytymiseen.

- Lammas on sudelle liian helppo saalis, joten joskus susi villiintyy tappamaan lampaita vain tappamisen vuoksi. Tällaiset häirikkösudet pitäisi ehdottomasti saada pois, sanoo Ronkainen.

Susi on rauhoitettu muualla paitsi poronhoitoalueella, jossa se on riistaeläin.
(Jippii.fi / STT 16.7.2003)
LUE ILTA-SANOMIEN SUSIJUTTU 15.7.

Susi tai ilves raateli lampaita Kiuruvedellä

Ministeriöltä tuli perjantaina lupa ilveksen kaatoon, mutta Lapinsalossa pelätään enemmän susia

Susi tai ilves raateli viime torstaiaamuna kymmenen lammasta Kiuruveden Lapinsalossa lähellä Pyhännän rajaa. Peto vieraili ensimmäisen kerran talon noin 300 lampaan katraasta jo juhannuksena ja tappoi silloin kaksi lammasta. Seuraavan kerran meni heinäkuun alkupäivinä neljä eläintä ja nyt siis kymmenen.

– Kyllä tässä on aikamoisessa painajaisessa eletty pari päivää. Olemme pitäneet lampaita jo kymmenen vuotta eikä mitään olen ennen sattunut. Ennen tunsin jonkun verran sympatioita luonnonsuojelijoita kohtaan, mutta kyllä ne nyt karisee. Suojella nyt tuollaisia petoja, talon emäntä Helena Saaranen sanoi lauantaina poliisin käytyä tutkimassa tihutyöntekijän jälkiä.

Kesäkuussa raadellun lampaan läheltä löytyi ilveksen jälkiä. Paikalla käynyt petotutkija Seppo Ronkainen oli ollut tuolloin lähes varma, että raatelija oli ollut ilves.

Myös torstaina veristen lampaiden lähettyviltä löytyi ilveksen tassun jälkiä, mutta myös suden jälkiä. Peto oli purrut lampaita kurkkuun, mutta vain yhdestä oli syöty toista lapaa.

Tarkkaa selvyyttä siitä, mikä peto lampaat loppujen lopuksi tappoi, ei lauantaina saatu.

Parin kilometrin päässä lammastilasta nähtiin edellisenä päivänä susi, joka irvisteli naapuritalon väelle vain muutaman kymmenen metrin päästä.

– Onhan tällä salolla nähty niin susia, karhuja kuin ilveksiäkin. Mutta ei sitä ole osannut odottaa, että jotakin tapahtuisi.

Petovierailujen jälkeen lampaat ovat pysytelleet visusti lähellä kartanoa, vaikka laidunmaata olisi kauempanakin. Talon väelle ja varsinkin emännälle kaikki lampaat ovat rakkaita, sillä EU:n direktiivien mukaan niille kaikille on pitänyt antaa nimet.

– On ne kaikki niin rakkaita. Ja tuntuu, että peto on osannut valita sieltä parhaasta päästä emälampaita. Erikoisen rakas oli Melli joka löytyi niityltä kuolleena.

Perjantaina Kiuruvedelle tuli maa- ja metsätalousministeriön lupa, jolla saa ampua alueella liikkuvan ja lampaan makuun mahdollisesti päässeen ilveksen. Lupaa aiottiin käyttää jo heti sunnuntaiyönä.

– Mutta jos se on susi, niin sitten en tiedä mitä tehdään.

Emäntä Saaranen ei aio antaa periksi, vaikka hyvien lampaiden kohtalo surettaakin.

– Kyllä tässä sisu nousee. Emme aio luovuttaa, hän sanoo.
(Savon Sanomat 13.7.2003)


Kaurissaalis kaksinkertaistui jälleen

- Saalis runsaat 2 100 eläintä

Metsäkauriista on hyvää vauhtia tulossa tärkeä riistaeläin Suomeen. Sen metsästys aloitettiin kuluvan metsästyskauden aikana (1.8.2002-31.7.2003) syyskuun alusta ja se päättyi tammikuun lopussa. Tämän lisäksi metsäkaurisurosta sai metsästää 16.5.-15.6. Tämän suhteellisen uuden riistalajin metsästys on saanut maassamme vakiintuneet muotonsa ja yhä useampi metsästäjä on jo jahdissa mukana.

Metsäkauriskannat ovat runsastuneet voimakkaasti viime vuosina. Käytettävissä olevien kanta-arvioiden mukaan maamme kauriskanta lähenee jo kymmentä tuhatta. Kannan runsaustuessa myös esiintymisalue laajenee ja tihentyy siellä, missä lajia on tavattu jo pidemmän aikaa.

Pyyntilupia myönnettiin 3 000

Metsäkauriiden lukumäärän noustessa myös metsästystä on pyritty lisäämään muun muassa kauriin maatalous- ja liikennevahinkojen vähentämiseksi. Ensimmäistä kertaa kaikki riistanhoitopiirit myönsivät kauriinpyyntilupia alueilleen. Uusina myöntävinä piireinä olivat Etelä-Savo, Pohjois-Savo ja Ruotsinkielinen Pohjanmaa. Kauriinpyyntilupia myönnettiin lähes 3 000 (taulukko). Yhdellä pyyntiluvalla saattoi ampua yhden aikuisen tai kaksi vasaa, ellei piiri antanut luvansaajalle tästä poikkeavia määräyksiä. Eniten lupia myönnettiin Varsinais-Suomen riistanhoitopiirissä (945), eli kaikista luvista kolmasosa ja lähes yhtä paljon Uudenmaan riistanhoitopiirissä (823). Satakunta, Etelä-Häme, Pohjanmaa sekä Pohjois-Häme myönsivät myös runsaasti pyyntilupia.

Saalis yli 2 100 – saaliissa runsaasti uroksia

Kaikissa riistanhoitopiireissä saatiin ammutuksi kauriita. Saaliksi saatiin vajaat 2 200 kaurista (taulukko), eli edelliseen vuoteen verrattuna suunnilleen kaksinkertainen määrä (v. 2002 1 187 eläintä). Eniten metsäkauriita saatiin saaliiksi Varsinais-Suomessa (722 eläintä) ja Uudellamaalla (632 eläintä). Lupien käyttöaste oli lähellä 50 prosenttia. Suurimmat käyttöasteet olivat Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa, joissa kuitenkin ammuttiin vain muutama eläin. Eniten kauriita metsästäneiden kolmen lounaisen piirin pyyntilupien käyttöasteet vaihtelivat 53 ja 59 prosentin välillä eli olivat lähellä koko maan keskimääräistä tilannetta. Lapissa kaurissaalis jäi melko vaatimattomaksi anottujen lupien määrään verrattuna (käyttöaste 6 %). Metsäkauriin kannanhoidossa vasoja pyritään ampumaan noin 60 % koko saaliista. Tänä metsästyskautena aikuisia metsäkauriita ammuttiin lähes sama määrä kuin vasoja (koko maan saaliin vasaprosentti 49,3). Aikuisia uroksia ammuttiin selvästi naaraita enemmän (urosprosentti 63,1). Vasojen kohdalla tilanne oli samanlainen (54,0 %).

Saalismäärät kasvavat – säädöksiin saatava muutoksia

Metsäkauris on löytänyt maastamme hyvät elinolot, joita tehokas riistanhoito entisestään lisää. Viime vuosina saalismäärä on aina kaksinkertaistunut edelliseen vuoteen verrattuna, eikä kauriskannan nopea kasvu tule tätä tilannetta ilmeisesti juurikaan muuttamaan lähivuosina. Metsästäjäin Keskusjärjestön ylin päättävä elin – Edustajakokous – käsitteli toukokuussa useita riistanhoitopiirien tekemiä esityksiä pienten hirvieläinten kuten kauriin metsästyssäädösten muuttamiseksi. Vuodelta 1993 peräisin olevat säädökset ovat monelta osaltaan vanhentuneita, eivätkä sovellu kovinkaan hyvin nykyisten korkeiden ja kasvavien hirvieläinkantojen joustavaan säätelyyn. Metsästyssäädösten lisäksi keskustelu esimerkiksi hirvieläinten ampumiseen vaadittavan ampumakokeen muuttamiseksi nykyvaatimuksien mukaiseksi on käynyt vilkkaana. Kaikki riistanhoitopiirit ovat nyt mukana kauriskannan säätelyssä ja tehokasta kauriinmetsästystä opetetaan metsästäjille. Vaadittavien säädösmuutosten lisäksi metsästäjäkunnan metsästystaidot takaavat sen, että kantaa pystytään myös tarvittaessa tehokkaasti rajoittamaan. Metsäkauris on aiheuttanut erityisesti tiheimmillä esiintymisalueillaan Lounais-Suomessa jossain määrin liikenne- ja maatalousvahinkoja, mutta metsävahingot ovat jääneet vähäisiksi.

Lisätietoja: Metsästäjäin Keskusjärjestö, p. 09-8777 677 tai riistanhoitopiirit

(9.7.2003)


KESÄ ON METSÄSTÄJÄKSI MIELIVÄN OPPIAIKAA

Kesä on eränkäynnistä ja metsästyksestä kiinnostuneille otollista aikaa aloittaa uusi harrastus. Useimmat Pohjois-Savon riistanhoitoyhdistykset järjestävät heinä-elokuussa metsästäjiksi aikoville tarkoitettuja metsästäjätutkintoon valmentavia vapaaehtoisia kursseja.

Kursseilla perehdytään asiantuntijoiden johdolla metsästyksen, riistanhoidon ja riistaekologian perusteisiin. Kursseilla opiskellaan muun muassa riistalajien tunnistamista, erilaisten metsästysmuotojen perusteita sekä metsästäjää koskevat lait ja säädökset. Huomiota kiinnitetään myös erityisesti riistanhoitoon ja hyviin metsästäjätapoihin.

Riistanhoitoyhdistysten järjestämät metsästäjäkurssit antavat hyvät valmiudet metsästäjätutkinnon suorittamiseen. Metsästäjätutkinnon kirjallinen koe pohjautuu Metsästäjän Opas -kirjaan ja kursseilla selvitetään tutkinnossa vaadittavat tiedot.

Metsästäjätutkinnon kokeessa on 60 kysymystä, joista 10 on riistaeläinten tunnistuskuvia. Tutkinnon hyväksyttyyn suoritukseen on vastattava vähintään 52 kysymykseen oikein.

Metsästäjätutkinnon voi toki suorittaa myös itsenäisesti opiskellen Metsästäjän Oppaan tiedot ja osallistumalla sen jälkeen tutkintotilaisuuteen. Riistanhoitopiiri kuitenkin suosittelee lämpimästi metsästäjäkursseja, koska niillä saa paljon muutakin tietoa metsästyksestä ja riistanhoidosta kuin oppaassa on.

Metsästäjän Opasta myyvät erätarvikeliikkeet, riistanhoitoyhdistykset sekä useimmat kirjakaupat. Oppaan voi tilata myös Metsästäjäin Keskusjärjestön internetsivuilta www.riista.fi. Riistanhoitopiiri suosittelee Metsästäjän Opasta jokaisen eränkävijän kirjahyllyn perusteokseksi, koska kattavasta oppaasta ja siihen kuuluvasta lakikirjasta on hyötyä myös tutkinnon suorittamisen jälkeen.

Metsästäjäkurssien pitopaikat ja ajankohdat voi hakea kätevästi internetistä Metsästäjäin Keskusjärjestön www.riista.fi -internetsivuilla olevasta RiistaWeb –palvelusta. MKJ:n sivuilla voi myös harjoitella metsästäjätutkintoon vastaamalla harjoituskysymyksiin.
(Pohjois-Savon riistanhoitopiiri 8.7.2003)


LAULUJOUTSENEN JA METSÄKAURIIN LEVINNEISYYTTÄ KARTOITETAAN POHJOIS-SAVOSSA

Molemmat lajit ovat runsastuneet Pohjois-Savossa viime vuosina

Kuopion luonnontieteellinen museo ja Pohjois-Savon riistanhoitopiiri kartoittavat yhteistyössä laulujoutsenen ja metsäkauriin levinneisyyttä Pohjois-Savossa. Kartoitus toteutetaan parhaillaan Kuopion museossa esillä olevan Elinehdosta elämykseksi –näyttelyn kävijöille tehtävällä kyselyllä.

Luonnontieteellinen museo selvittää laulujoutsenen levinneisyyttä maakunnassa - riistanhoitopiiri puolestaan haluaa saada lisää tarkempaa tietoa metsäkauriin levittäytymisestä.

Laulujoutsen on yleistynyt viime vuosina maakunnassa ja luonnontieteellinen museo haluaa nyt selvittää tarkemmin lajin levittäytymistä maakuntaan. Edellisen kerran joutsenen levinneisyyttä kartoitettiin riistanhoitopiirin metsästysseuroille tekemällä kyselyllä vuonna 1995.

Metsäkauris on viime vuosina runsastunut ja on levittäytymässä parhaillaan uusille alueille maakunnassa. Riistanhoitopiiri haluaa kyselytutkimuksella saada levittäytyvästä kauriskannasta mahdollisimman tuoretta tietoa.

Kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan näyttelyn päätyttyä Sasta Oy:n lahjoittama Gore-Tex –eräasu.

Eränkäynnin historiaan tutustunut jo yli 7000 kävijää

Kuopion museossa parhaillaan esillä oleva Elinehdosta elämykseksi –näyttely on osoittautunut menestykseksi. Toukokuun alussa avautuneessa näyttelyssä on vieraillut kesäkuun loppuun mennessä jo yli seitsemän tuhatta kävijää.

Kuopion kulttuurihistoriallinen museo kerää parhaillaan näyttelyyn liittyen tietoa maakunnan metsästäjien ja metsästysseurueiden harrastuksesta. Tarkoituksena on tallentaa pohjoissavolaisen metsästäjän ja hänen harrastuksensa kuvaa nyt uuden vuosituhannen alkutaipaleella.

Tietoja kerätään näyttelyn aukioloajan eli 24. elokuuta saakka, jonka jälkeen vastaajien kesken arvotaan eräaiheista kirjallisuutta. Lisätietoja ja kyselylomake löytyy Pohjois-Savon riistanhoitopiirin internetsivuilta: www.teho.net/mkj_psavo/ajankohtaista/uutiset.php3?x00041.

Metsästystä ja riistanhoitoa esittelevä näyttely tarjoaa näköaloja kiinteästi maamme historiaan nivoutuvaan eränkäyntiin aina kivikauden elinkeinosta nykypäivän kestävään käyttöön ja tutkimukseen perustuvaan sadonkorjuuseen. Näyttelyssä voi tutustua muun muassa ensimmäisten maahamme saapuneiden asukkaiden pyyntikeinoihin tai vaikkapa nykyajan jousimetsästäjän varustukseen.

Osansa saavat myös esimerkiksi entisaikojen pyytäjien ansapolut, urhoolliset karhunpyytäjät ja esimerkiksi kenneltoiminnan historia. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos esittelee tuoreimpia tietoja riistaeläimistä ja riistanhoidosta. Näyttelyä esitellään laajemmin Pohjois-Savon kulttuurin www.kulttuuripolku.net-internetsivuilla.

- "Mutu"-tutkimuksen mukaan näyttelyssä on käynyt ehkä tavallista enemmän miehiä ja myös isiä poikineen. Museossa riittää katsottavaa kaikenikäisille miehille ja naisille, tytöille ja pojille. Moni löytääkin museon muut näyttelyt, kun tulee museoon vaihtuvan näyttelyn houkuttelemana, kertoo Ritva Rönkkö Kuopion museosta.
(9.7.2003)



Mökkiläisen epätoivottu kuokkavieras

Karhuun voi törmätä missä tahansa!

Karhuja on Suomessa tällä hetkellä runsaat tuhat yksilöä ja karhukanta on tihein itäisessä Suomessa. Karhukantamme annetaan kasvaa etenkin Länsi-Suomessa ja sitä on tarkoitus pienentää itäisen Suomen tihentymäalueilla. Liian tuttavalliset karhut joudutaan poistamaan poliisitehtävänä. Karhukantaa voidaan säädellä vain metsästyksellä.

Karhukannan lisääntymisen johdosta ihmiset ja karhut joutuvat aikaisempaa enemmän tekemisiin toistensa kanssa. Karhuja vaeltelee nykyään koko maan alueella ja viimeksi Järvenpäässä karhu aiheutti melkoisen mediashown. Myös muissa taajamissa on karhujen vierailuihin saanut tottua. Viime vuosina on tapahtunut useita tilanteita, joissa ihminen ja karhu ovat joutuneet uhkaavaan ja yllättävään kohtaamiseen. Tilanteista on kuitenkin selvitty enintään mustelmilla ja naarmuilla.

Keskinäinen kunnioitus tärkeää - kohdattaessa maltti on säilytettävä

Paikoin karhut ovat tottuneet liikaa ihmisiin ja käyttäytyvät liian tuttavallisesti. Vika on yleensä ihmisissä. Karhu on villieläin ja sitä tulee kohdella kunnioituksella. Valitettavasti ihmiset ovat vieraantuneet luonnosta, mikä ilmenee vääränä suhtautumisena karhuun. Karhuja ei saa ruokkia, eikä niitä saa totuttaa ihmisten läheisyyteen – tämä on muistettava myös mökkeiltäessä; ei ruoan tähteitä ulos roskiin eikä tunkiolle! Ihmisasutuksen läheisyyteen saapunut karhu on aina pyrittävä hätistämään välittömästi pois. Ihmisen ja karhun on kunnioitettava toisiaan nyt ja tulevaisuudessa. Väistämisvelvollisuus on molemmilla.

Terve karhu väistää aina ihmistä ja pakenee yleensä ennen kuin ihminen edes havaitsee sitä. Naaraskarhun ja pentujen kohtaaminen voi olla vaarallista etenkin, jos ihminen joutuu yllättäen niiden väliin, eivätkä karhut ehdi paeta. Naaraskarhu voi tällöin hyökätä puolustaakseen pentujaan. Karhu voi puolustaa myös saalistaan, joten ruokailevaa karhua on varottava.

Mikäli maastossa liikkuessaan havaitsee karhun, on palattava rauhallisesti takaisin tulosuuntaansa tai takaviistoon koko ajan karhua ja sen reaktioita katseella seuraten. Pakoon ei saa juosta. Tilanne yleensä rauhoittuu siten. Mikäli karhu osoittaa kiinnostusta ja lähtee seuraamaan, on syytä riisua takki tai muu vaatekappale ja jättää se karhulle tutkittavaksi. Tänä aikana ihminen ehtii siirtyä riittävän kauas.

Mikäli karhu hyökkää, on yleensä kyseessä pelottelu eli valehyökkäys. Tällöin karhu hyökkää, mutta keskeyttää hyökkäyksen ja palaa takaisin tai väistää viime metreillä. Mikäli karhu kuitenkin käy kiinni, jää ainoaksi keinoksi heittäytyä maahan ja suojata käsillä niska ja pää puremilta. Ihminen ei ole karhulle saalis vaan uhkaava peto, joten ihmisen kaatuminen merkitsee uhan poistumista, mikä riittää karhulle.

Metsästyksellä pidetään karhukanta ihmisarkana

Suomalaisesta suurpetojen metsästyksestä ja sen hallinnoimisesta on kanneltu tasaisin väliajoin EU komissiolle, jonka kanssa on jouduttu jatkuvaan vuoropuheluun ja jopa perusteltujen lausumien tasolle. Kantelijoiden mielestä metsästyskäytäntömme on ristiriidassa luontodirektiivin kanssa, eikä tiukasti suojeltuja suurpetoja, kuten karhua saisi metsästää nykyisen käytännön mukaisesti. Karhukannan kokoa voidaan säädellä ainoastaan metsästyksellä. Metsästys takaa myös sen, että karhut pysyvät riittävän ihmisarkoina.

Lisätietoja: Metsästäjäin Keskusjärjestö 09-8777677


Metsästäjäin Keskusjärjestön Edustajakokous: Hirvieläinten metsästyssäädöksiin saatava muutoksia

Maamme hirvieläinkannat ovat korkealla tasolla ja varsinkin metsäkauriskanta on voimakkaassa nousussa. Myös metsäpeuran metsästyssäädökset ovat peräisin ajalta, jolloin metsäpeuran metsästyksestä ei ollut minkäänlaista kokemusta saatikka edes suunnitelmia. Metsästäjäin Keskusjärjestön ylin päättävä elin – Edustajakokous – joka edustaa maamme koko metsästäjäkuntaa, lähes 300 000 metsästäjää, käsitteli tänään sunnuntaina Jyväskylässä useita riistanhoitopiirien tekemiä esityksiä hirvieläinten – erityisesti pienten hirvieläinten - metsästyssäädösten muuttamiseksi. Vuodelta 1993 peräisin olevat säädökset ovat monelta osaltaan vanhentuneita, eivätkä sovellu kovinkaan hyvin nykyisten korkeiden pientenhirvieläinten kantojen joustavaan säätelyyn. Metsästyssäädösten muuttaminen nyt tarkoittaa, että olemme ajoissa liikkeellä ja pystymme hallitsemaan myös pienten hirvieläinten kantojen kasvun ja näin jo ennakolta estämään mahdolliset ylitiheät kannat ja niiden mukanaan tuomat niin maa- ja metsätalous- kuin liikennevahingotkin. Metsästyssäädösten lisäksi keskustelu esimerkiksi hirvieläinten ampumiseen vaadittavan ampumakokeen muuttamiseksi nykyvaatimuksien mukaiseksi kävi kokouksessa vilkkaana. MKJ:n Edustajakokous edellyttää, että hirvieläinten metsästyssäädöksiä ryhdytään selvittämään ja muuttamaan kokouksen linjausten mukaisesti. Edustajakokous lähestyy asiassa maa- ja metsätalousministeriötä lainvalmistelutyön aloittamiseksi.
(26.6.2003 Riista.fi)



Miska asettui Siikajoen ja Revonlahden maisemiin
(RAAHEN SEUTU 27.6.2003)


Tapettu susi varmistui Millaksi



Pantasusi Millan raato löytyi
keskiviikkona rantavedestä Pyhäjoella.

Kuva: Poliisi


Petotutkija Ilpo Kojola (oik.) ja Antero Hakala
etsimässä pantasuden signaalia.

Kuva: Kaleva/arkisto

Pyhäjoelta löytyi jälleen keskiviikkona suden raato. Kuollut susi oli tällä kertaa naaras ja poliisi pitää jokseenkin varmana, että kyseessä on pantasusi Milla.

Tapettu susi löytyi Hanhikiven alueelta rantavedestä, noin viiden kilometrin päässä paikasta, josta viime perjantaina löydettiin urossuden raato.

Kummankin raadon ympärille oli kiedottu köysi, johon oli kiinnitetty jonkinlainen vetoliina. Torstaina tehdyissä tutkimuksissa on käynyt ilmi, että molemmat sudet oli surmattu ampumalla.

Kumpikin eläin on toimitettu tutkittaviksi Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuskeskukselle.

Vielä torstaiaamulla ei ollut täyttä varmuutta, onko nyt kuolleena löydetty susi maaliskuussa kadonnut Milla. Päivällä lähemmissä tutkimuksissa kuitenkin selvisi, että susi on juuri Millaksi ristitty pantasusi.

Milla pannoitettiin Sotkamossa maaliskuussa 2000. Noin vuoden ikäisenä se lähti synnyinreviiriltään ja pitkän katkoksen jälkeen siihen saatiin yhteys Pyhäjoen ja Vihannin väliseltä alueelta.

Tuolloin Millalla oli jo kumppani ja myöhemmin myös neljä tai viisi pentua.

Pariskunnasta saatiin viimeinen varma havainto viime maaliskuussa. Sen jälkeen Millan signaali kaikkosi ja samalla hävisi myös suurijälkinen urossusi.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija Ilpo Kojolan mukaan Milla pesi Pohjois-Pohjanmaan rannikkoalueen länsiosissa, jossa sudet eivät ole pesineet yli sataan vuoteen.

Poliisi tutkii molempia tapauksia luonnonsuojelu- ja metsästysrikoksina. Susi on aina rauhoitettu poronhoitoalueen ulkopuolella.

Poliisi pyytää kaikkia henkilöitä, joilla on menneeltä keväältä tai kevättalvelta sellaisia havaintoja, jotka voisivat jotenkin liittyä tapauksiin ottamaan yhteyttä Raahen rikospoliisiin numeroihin 08-2993 222, 08-2993 211, tai 08-2993 200.

Vihjeet voi ilmoittaa myös nimettömänä vihjepuhelimeen, 08-220 999.
(Kaleva.plus 19.6.2003)


Kuvia Pyhäjoelta löytyneestä urossudesta - ei heikkohermoisille !

Kuollut susi   Kuollut susi   Kuollut susi   Kuollut susi   Kuollut susi



Oliko tapettu susi Millan puoliso ?
(PYHÄJOKISEUTU 16.6.2003)


Pyhäjoelta löytyi tapettu susi

Pyhäjoen Hankikiven rannasta löytyi perjantaina iltapäivällä kuollut susi. Suden löysivät rannalla olleet lapset, jotka huomasivat rantavesistössä kelluvan eläimen ja vetivät sen rantaan ennen poliisin saapumista paikalle. Urossuden lantion etupuolelle ja eturuumiin ympärille oli kierretty sininen ohuehko köysi. Lisäksi suden etujaloissa oli pätkä valkoista vetoliinaa. Susi oli ollut vedessä jo pidemmän aikaa sillä eläimen kallosta oli nahka kuoriutunut suurimmalta osin pois. Lisäksi karvaa oli lähtenyt pois isoilta alueilta vasemmasta kyljestä ja etujalasta.

Suden kuolinsyystä ei ole vielä tarkkaa tietoa. Eläin kuljetettiin tutkittavaksi Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskukseen, jossa kuolinsyy selvitetään.

Raahen poliisi tutkii tapausta luonnonsuojelu- ja metsästysrikoksena. Suden taposta voi joutua maksamaan korvauksia 840-1 680 euroa. Susi on rauhoitettu eläin aina poronhoitoalueen ulkopuolella.
(Kaleva.plus 14.6.2003)


DI Raimo Vajavaara Metsästäjäin keskusjärjestön toiminnanjohtajaksi

Metsästäjäin Keskusjärjestön hallitus on kokouksessaan 9.6.2003 kutsunut järjestön toiminnanjohtajaksi DI Raimo Vajavaaran. Hän aloittaa tehtävässään 1.9.2003. Vajavaara toimii tällä hetkellä maanmittausneuvoksena maa- ja metsätalousministeriössä. Hän on myös toiminut Metsästäjäin Keskusjärjestön hallituksen jäsenenä vuodesta 1992 alkaen.
(18.6.2003)


Lisääntymisaika luonnossa

KOIRAT KIINNI

Luonnossa eletään nyt herkkää aikaa. Lähes kaikilla eläimillä on parhaillaan lisääntymisaika. Nisäkkäillä on valtaosin jo poikaset syntyneet. Linnut hautovat ja ensimmäiset poikueet jättävät pesänsä jo kesäkuun alkupuolella. Erityisen alttiita häirinnän aiheuttamille vaaroille ovat maassa pesivät linnut ja nisäkkäiden poikaset.

Irrallaan juoksenteleva koira voi aiheuttaa luonnossa suurta tuhoa. Hetkessä voi tuhoutua linnun pesä tai poikue. Nisäkkäiden poikaset ovat myös suuressa vaarassa. Koirien ehdoton kiinnipitoaika on alkanut maaliskuun alussa ja jatkuu aina 20. päivä elokuuta saakka. Kielto koskee kaikenrotuisia koiria. Ainoat poikkeukset kieltoon ovat viranomaistehtävät tai jos koira oleskelee haltiansa pihanmaalla tai puutarhassa.

Lain mukaan koiran on oltava kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä. Ulkoilutettaessa kytkemätöntä koiraa sen on oltava lähietäisyydellä täydellisesti ohjaajansa hallinnassa. Ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa koira ei saa olla koskaan irti toisen alueella.

Eräillä alueilla ongelman muodostavat vapaa-ajan asumuksilla mukana olevat koirat. Vapaana juoksenteleva riistavapaaksi luokiteltu koirakin unohtaa helposti luvallisen reviirin rajat. Leikkimielinen temmeltäminen saattaa tuhota pesän tai poikaset.


Luonnossa ei ole orpoja

Luonnossa on nyt syytä liikkua varoen. Ihminenkin voi aiheuttaa ajattelemattomalla käyttäytymisellään suurta vahinkoa. Häirityt vesi- ja kanalintujen poikueet saattavat joutua tuhon omaksi mikäli ne joutuvat emosta erilleen.

Hirvien vasomiskausi on juuri lopuillaan. Vastasyntynyttä hirven vasaa ei pidä lähestyä. Lähellä oleva emo voi hylätä ihmisen hajustaman vasan. Jotkut hirvinaaraat puolustavat jälkeläisiään hyökkäämällä häiritsijän kimppuun.

Yksinään luonnossa tavattavat jäniksenpoikaset eivät ole orpoja. Emo hoivaa poikasiaan varhaisen poikasvaiheen, jonka jälkeen ne pärjäävät yksinkin ravintoa pursuavassa kesäisessä luonnossa. Kaikkien luonnonvaraisten eläinten haltuun ottaminen on kiellettyä. (Pohjois-Savon riistanhoitopiiri 27.5.2003)



SIIRTOISTUTUSELYT OVAT LUJASSA !
(22.5.2003)


Ärsyyntynyt majava puri naista jalkaan

Kanadanmajavia valokuvaamassa olleen kiuruvetisen pariskunnan ärsyttämä kanadanmajava puri naista nilkkaan ja naisen kaaduttua veteen vielä pohkeeseen Pohjois-Savossa Tiilikan kansallispuistossa Rautavaaralla viikonloppuna. Nainen selvisi puremista pintahaavoilla.

Majava oli hyökkäillyt myös paikalle tulleen kuopiolaisen pariskunnan kimppuun. Lopulta majava saatiin hätistettyä läheiseen järvenlahteen. Majava oli tehnyt patonsa pitkospuiden yläpuolelle, jolloin vesi oli noussut pitkospuiden viereen ja hyökkäykset tapahtuivat kyseisillä pitkospuilla.

Koillis-Savon poliisin mukaan tapaus oli eläimen säikähdyksestä johtunut onnettomuus ja majava puolustautui sitä asuinpaikallaan liian pitkään ärsyttäneitä ihmisiä vastaan. Majava oli varoittanut hännällään ennen puremista.
(Savon Sanomat 20.5.2003)


Ammattimainen salametsästys saatava kuriin

Metsästäjäin keskusjärjestö vaatii, että ammattimainen salametsästys on saatava kuriin. Sen vuoksi metsästys- ja rikoslakiin tulee lisätä törkeän metsästysrikoksen luokitus.

Järjestö otti asiaan kantaa edustajakokouksessaan Jyväskylässä sunnuntaina.

– Salametsästys on saanut uusia ammattimaisia, järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkkejä, johon liittyy viattomien sivullisten uhkailua ja röyhkeää ilkivaltaa. Poliisi tutkii tapauksia voimassa olevan lainsäädännön pohjalta, julkilausumassa todetaan.

Törkeästä metsästysrikoksesta säädettäisiin nykyistä ankarammat rangaistukset. Nykytilanteessa ammattimaisesti toimivaa metsästysrikollisuutta joudutaan tutkimaan ja syyttämään samojen pykälien perusteella kuin yksittäistä ja taloudelliselta merkitykseltään vähäistä metsästysrikollisuutta.

Laajamittaisen rikollisen toiminnan edellytyksenä on laittoman saaliin välittäminen ja markkinointi jatkokäyttäjille. Keskusjärjestö vaatii, että myös saaliin kätkemisestä, kuljettamisesta, välittämisestä, kauppaamisesta ja käyttämisestä tulee lakiin saada törkeä tekomuoto.

Edustajakokous puuttui myös pienhirvieläinten korkeisiin kantoihin. Keskusjärjestön mielestä niiden metsästyssäädöksiin on saatava muutoksia.

Järjestön mukaan kymmenen vuotta vanhat säädökset ovat monelta osaltaan vanhentuneita eivätkä sovellu kovinkaan hyvin korkeiden kantojen joustavaan säätelyyn. Säädösten muuttamisella pystyttäisiin jo ennakolta estämään mahdolliset ylitiheät kannat.
(Savon Sanomat/STT 19.5.2003)


HIRVIVAARA LIIKENTEESSÄ AJANKOHTAINEN

Hirvivaara liikenteessä alkaa olla suurimmillaan. Hirvien vasomisaika on käsillä. Hirvilehmät karkottavat luotaan viimevuotiset vasansa. Näillä nuorilla hirvillä ei ole vielä vakiintunutta elinpiiriä. Ne liikkuvat paljon ja ovat riskitekijä liikenteessä.

Ajonopeus vaikuttaa voimakkaasti hirvikolaririskiin. Nopeusrajoitusten noudattaminen ja nopeuden pudottaminen hämärän aikaan erityisesti hirvivaroitusalueella vähentäisi kolareita merkittävästi.


Hirvet liikkuvat eniten hämärän ja pimeän aikaan. Nuoret, emiensä karkottamat ylivuotiset hirvet saattavat tosin liikkua mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Hirviä voi olla myös liikkeellä useita, joten tilanne ei välttämättä ole ohi vaikka yksi hirvi pääseekin onnellisesti tien yli. Muita voi tulla perässä.

Kun havaitsee hirven tien tuntumassa, on nopeutta pudotettava välittömästi. Muuta liikennettä on syytä varoittaa valo- ja äänimerkein. Mikäli eläin tulee tielle saattaa olla tarpeen jopa pysähtyä. Äkkijarrutuksella ei saa kuitenkaan aiheuttaa vaaraa takaa tulijoille. Jos törmäystä ei voi pysähtymällä välttää, on yritettävä väistää eläin sen takapuolelta.

Hirvikolareiden todennäköisyys on suuri nyt keväällä ja jatkuu suurena koko kesän. Nuoret hirvet ovat liikkeellä ja kesän kääntyessä syksyyn kiima alkaa lisätä vanhempienkin hirvien liikehdintää. Autoliikenne ja erityisesti hämärän aikainen liikenne on kesälomakautena vilkasta. Kesän edistyessä myös kasvillisuuden lehtipeite alkaa haitata hirvien havaitsemista tienvarsissa.

Nopeusrajoitusten noudattaminen vähentää hirvikolaririskiä. Alhaisella nopeudella autoilijalle jää reagointiaikaa hirven tullessa tielle ja myös eläimelle jää mahdollisuus paeta lähestyvää ajoneuvoa. Erityistä huomiota nopeuksiin tulee kiinnittää hirvivaroitusalueilla.

Hirviaidat ovat parantaneet ratkaisevasti liikenneturvallisuutta, mutta täysin varmoja nekään eivät ole. Hirviä pääsee silloin tällöin aitojen väliin.

Hirvieläinkolarista on aina ilmoitettava poliisille, vaikka ihmisille tai ajoneuvolle ei tapahtuisikaan suurempaa vahinkoa. Hirvi loukkaantuu yleensä aina ja poliisin tehtävänä on käynnistää toimet eläimen löytämiseksi ja sen kärsimysten lopettamiseksi. Useimmilla poliisipiireillä on sopimukset paikallisten metsästäjien – riistanhoitoyhdistysten ja metsästysseurojen – kanssa kolarihirvien pois saamiseksi.

Lisätiedot:
Metsästäjäin Keskusjärjestö, puh. 09-8777 677
(19.5.2003)


Eläinten lumoa ja jahdin jännitystä

Luonto- ja metsästyskuvia VB-valokuvakeskuksessa Kuopiossa 2.5. - 1.6.2003

MAGNUS NYMAN - Luontokuvia

Magnus Nyman (s. 1971) on Ruotsin tunnetuimpia ja kiehtovimpia luontokuvaajia. Nymanin näyttely tuo majavat, villisiat ja kuusipeurat katsojan ulottuville. Näyttelyssä pääsee myös metsälle kiirunan ja lehtokurpan pyyntiin. Ensimmäistä kertaa Suomessa näyttelyä pitävä Nyman on ennen kaikkea metsämies: hän kulkee luonnossa koirien kera, metsästää ja kuvaa. Villieläimet, metsästys ja koirat ovatkin Nymanin valokuvien kolme suurta aihealuetta.

Nyman on työskennellyt freelance-kuvaajana vuodesta 1993 lähtien. Hänet on palkittu mm. vuonna 1997 toisella palkinnolla BG Wildlife Photographer of the Year -kilpailussa. Nyman on pitänyt useita näyttelyitä sekä kotimaassaan että ulkomailla. Hän on myös julkaissut palkitun teoksen Jaktens själ (2000) ja kirjan villisioista (2002). Nyman on kuvannut esim. ruotsalaiselle Jaktjournalen, saksalai-selle Wild und Hund ja suomalaiselle Jahti-lehdelle. www.magnusnyman.nu


Junan alle jääneen karhuemon pennut siirretään Ruotsiin

Tällä hetkellä Ranuan eläinpuistossa olevat kaksi urospentua ja yksi naaraspentu ovat voimakkaassa kunnossa. Pennuille on syötetty hunajalla ja mustikalla terästettyä kaurapuuroa ja viime päivinä myös jo jauhelihaa ja omenanpaloja. Pennut ovat lähdössä keski-Ruotsiin Järvsön eläintarhaan.
(Savon Sanomat 17.5.2003)


Kuopion Haminalahden karhun lihat huutokaupattiin

Kuopion poliisi huutokauppasi jalkansa minkinrautaan loukanneen Haminalahden karhun torstaina 15.5. Lapinmäen Erän metsästysmajalla. Jalka oli tulehtunut, mutta eläimen liha todettiin tarkastuksessa syömäkelpoiseksi. Hintataso vaihteli eurosta 100 euroon, munuaiset sai eurolla, sydämen neljällä eurolla, kylkipala maksoi 5 euroa ja paistiliha 33 euroa. Siitinluun sai kympillä, maksan viidellä eurolla, viidellä eurolla meni myös sappirakko. Kallon 50 eurolla ja taljan 100 eurolla osti itselleen karhun ampunut Tauno Venäläinen. Valtio hankki huutokaupalla lähes tuhat euroa.
(19.5.2003)


Pyydysraudat kiusasivat karhua ainakin kuukauden

Nälkäinen eläin oli eksynyt minkin syötille, tuskainen taival päättyi metsästäjän luotiin

Kuopion Haminalahdessa jouduttiin kaatamaan lauantaina itsensä pienpedon pyydyksiin loukannut uroskarhu. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusmestari Seppo Ronkainen arvioi, että eläin oli joutunut kulkemaan kolmella jalalla ainakin yli kuukauden.

Talviunilta herännyt otso oli eksynyt todennäköisesti aivan laillisille minkinsyöteille ja työntänyt tassunsa pyydysrautojen suojaputkeen.

Ronkaisen mukaan viiden tai kuuden vuoden ikäisen eläimen taivallus on ollut tuskaisaa, sillä oikea etukäpälä oli pahoin tulehtunut. Pitkästä tuskasta todisti se, että raudan päälle oli jo kasvanut nahkaa ja lihaa.

Olisi voinut viedä hengen

Pohjois-Savon riistanhoitopiirin riistanhoidonneuvoja Veijo Miettinen arveli, että tulehdus olisi voinut viedä karhulta jopa hengen. Siksi sen lopettaminen oli hänen mielestään välttämätöntä, vaikka nyt onkin karhujen rauhoitusaika.

Karhujen eksyminen muiden eläinten pyydyksille ei ole mitenkään tavatonta, mutta yleensä ne pääsevät raudoista helposti eroon.

– Nyt raudat olivat jääneet niin hankalasti varvasanturan taakse, että ne jäivät jalkaan kiinni, Ronkainen kertoi.

Taksiautoilija huomasi

Kuopion poliisi sai tiedon kolmella jalalla kulkeneesta karhusta lauantaina aamuyöllä Karttulantiellä ajaneelta taksiautoilijalta. Autoilijan arvio pyydysraudoista osui oikeaan.

Jahtiin osallistui poliisin lisäksi 26 Kuopion eteläpuolen metsästysseuran kokenutta metsästäjää. Ennen kaatoa metsästäjät vielä varmistivat, että eläin oli varmasti loukkaantunut, eikä sitä siis kaadeta turhaan.

Ratkaisevassa roolissa karhun etsinnässä oli Tauno Toivasen omistama harmaa norjan hirvikoira Räväs Gomeeta, jonka nelisen tuntia kestäneestä haukusta kontio kaatui kello 14.20 Pohjois-Vehmasmäen metsästysseuran alueelle.

– Jahti onnistui hyvin, eikä sivullisille ollut vaaraa, totesi konstaapeli Matti Kröger Kuopion poliisista.

Hän kertoi, että 120-kiloinen ruho on nyt kylmiössä odottamassa eläinlääkärin tutkimuksia.

– Ruhossa voi olla trikiiniä, jolloin se on ihmisravinnoksi kelpaamaton, tai siinä voi olla myrkytys käpälän tulehduksesta, Kröger sanoi.

Syksyllä tuskin jahdataan

Pohjois-Savon noin 60 eläimen karhukanta on ollut viime aikoina kovalla koetuksella. Talvella tutkimuksessa käytetty tutkapantakarhu ammuttiin pesälle Sonkajärvellä ja keskiviikkona naaraskarhu jäi junan alle Kaavilla. Naaraalla oli kolme pientä pentua, jotka joutunevat ruotsalaiseen eläintarhaan.

Miettinen arveleekin, ettei Pohjois-Savossa metsästetä ensi syksynä kuin korkeintaan haitallisia yksilöitä poistoluvilla.

– Ministeriöhän sen päättää, mutta normaalia karhunmetsästystä tuskin tulee, Miettinen aprikoi.
(Savon Sanomat 11.5.2003)


Kolme karhunpentua jäi orvoksi junaturmassa Kaavilla

Kolme tämän keväistä karhunpentua jäi orvoiksi, kun niiden emo jäi junan alle Kaavin Maarianvaarassa.

Poliisi sai metsään paenneet pennut kiinni vasta puolentoista vuorokauden houkuttelun jälkeen perjantaina. Pennut siirretään maa- ja metsätalousministeriön luvalla Ranuan eläinpuistoon.

Turma sattui jo keskiviikkoiltana puoli yhdentoista maissa, kun juna töytäisi karhunaarasta Joensuun ja Siilinjärven välisellä radalla. Veturinkuljettaja havaitsi, että emon luota livisti kolme pentua.


Nälkäiset pennut hyväkuntoisia

Poliisi, suurpetotutkijat ja paikalliset metsästäjät etsivät pentuja koko torstain ja perjantaiaamupäivä. Apuna oli myös koiria.

– Pennut saatiin kiinni perjantaina kello 11. Ne ovat hieman suomenpystykorvaa pienempiä, kertoi perjantaina Koillis-Savon poliisipäällikkö Kari Heimonen.

Heimosen mukaan kuolleen emokarhun kohtalo on vielä ratkaisematta.

– Kuolleen emokarhun lihoja ei voida myydä. Se on selvä peli. Katsotaan myöhemmin, onko karhulla käyttöä jossakin valtion tutkimuslaitoksella tai museolla.

Tapauksesta ei kerrottu etukäteen julkisuuteen, koska etsinnän pelättiin muutoin vaikeutuvan. Pennut olivat löydettäessä hyväkuntoisia, mutta nälissään.

– Pennut ovat 3–4 kuukauden ikäisiä. Ne eivät olisi selvinneet luonnossa yksin, arvioi perjantaina Pohjois-Savon riistanhoitopiirin päällikkö Jouni Tanskanen sanoi.


Tuottoisan naaraan menetys takaisku

Tanskasen mukaan kolmen pennun poikue ei ole kovin yleinen.

– Muutama vuosi sitten keskipoikue oli 1,5 pentua naarasta kohti Pohjois-Savossa. On valitettavaa, että näin tuottelias karhunaaras menehtyi.

Myöskään karhun ja liikennevälineen törmäys ei ole kovin yleinen. Kesällä 1999 törmäsi karhu henkilöautoon Kuopion Vehmasmäessä. Silloin auton kylkeen tuli lommo, mutta kookas karhu jatkoi menoaan.

Tanskanen toivoo, että ihmiset ilmoittaisivat suurpetohavainnoistaan metsästäjille ja riistanhoitoyhdistysten suurpetohavainnoitsijoille. Yhteystiedot löytyvät paikallisten yhdistysten toiminnanohjaajilta ja riistanhoitopiirin internet-sivuilta.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan Pohjois-Savossa elää noin 60 karhua. Yhden karhu reviiri kattaa useita pitäjiä.
(Savon Sanomat 10.5.2003)


Sähköpaimenet torjuvat karhuja

Mehiläistarhat houkuttelevat talviunilta herääviä karhuja

Pohjois-Savon riistanhoitopiirin riistapäällikkö Jouni Tanskanen kehottaa Savon Sanomissa mehiläistarhaajia erityiseen valppauteen karhujen varalta.

Viime viikolla karhu oli jo käynyt tuhoamassa mehiläispesiä Nilsiässä.

– Keväisin karhut ovat nälkäisiä talviunien jälkeen. Kun luonnossa ei ole vielä vihreää ravintoa, niin mehiläispesät ovat niille yksi vaihtoehto. Olisi tärkeää, että tarhaajat seuraisivat mehiläistarhojaan.

Pohjois-Savon riistanhoitopiiri lainaa tarhaajille ilmaiseksi sähköpaimenpaketteja, joihin kuuluu aidat, tolpat ja sähköpaimen. Akut tarhaaja joutuu hankkimaan itse.

– Karhuongelmaan on syytä tarttua hyvissä ajoin. Jos karhu ehtii tottua helppoon ja makeaan elämään, sen vierottaminen siitä on erittäin hankalaa.

Karhuhavainnoista kannattaa ilmoittaa riistanhoitopiirien suurpetoyhdyshenkilöille.

– Kun karhun jäljen löytää märällä tiellä, olisi tärkeää mitata etutassun jäljen leveys. Sen avulla voidaan seurata eri karhuyksilöiden liikkeitä ja erottaa karhuja toisistaan.

Etelä-Suomesta hyvät kokemukset

Sähköaidoista on saatu hyviä kokemuksia eteläisessä Suomessa, jossa on vielä elinpiiriään hakeva karhukanta.

Ruokolahtelaisen mehiläistarhaajan Pekka Karoniemen mukaan oikein ylläpidettyinä aidat ovat lähes sataprosenttinen este karhuille.

Kun karhu ryhtyy käymään mehiläispesillä, se löytää aika nopeasti oman elinalueensa muut tarhat. Karoniemen mukaan juuri näissä tapauksissa tarhojen suojaaminen on tärkeää.
(Savon Sanomat 29.4.2003)


Karhu tapettiin Pudasjärven luonnonpuistossa

Pitkään poliisin ja metsähallituksen suojeluksessa ollut karhu on tapettu Pudasjärvellä. Olvassuon luonnonpuistossa sattunut metsästysrikos paljastui pitkänäperjantaina. Karhun taposta epäillään kolmea paikkakuntalaista miestä, joita poliisi on kuulustellut. Surmattu kontio oli jälkien perusteella suurikokoinen uros, jonka etutassun leveys oli 17 senttiä. Karhun ruhon kohtalosta poliisilla ei vielä tiistaina ollut tietoa.

Karhu on tapettu tiettävästi 15.-17. huhtikuuta. Karhu surmattiin alueella, jossa saavat liikkua vain paikkakuntalaiset marja-aikaan marjastamassa sekä poromiehet porotaloustöissä. Paikkakunnalla oli yleisesti tiedossa, että kyseinen karhu oli noussut ilmeisesti lauhojen kelien ajamana hangelle runsaat kolme viikkoa ennen surmaa. Karhun ei annettu olla rauhassa, joten viranomaiset ryhtyivät seuraamaan eläimen liikkeitä.

Tutkinnanjohtaja, komisario Vesa Teivaanmäki Pudasjärven kihlakunnan poliisilaitokselta arvelee, että otson kohtaloksi koituivat uudelleen lauhtuneet kelit ja pehmeät hanget. Teivaanmäki luonnehtii karhunkaatoa törkeäksi ja röyhkeäksi lahtaamiseksi. Kontio oli surmattu useaa moottorikelkkaa hyväksikäyttäen, ja itse tappopaikka oli naamioitu porojen ruokintapaikaksi. Alustavissa tutkimuksissa on lumen alta löydetty verta ja karhun karvoja. Lumessa näkyi karhun pakolaukkajäljet. Karhu on rahoitettu eläin, ja sen tappamisesta maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta. Tapauksesta jotain tietäviä pyydetään ottamaan yhteyttä virka-aikana Pudasjärven poliisin numeroon 0205178820.
(Maaseudun tulevaisuus 23.4.2003)


Hirvikantaa vähennetään suunnitellusti

Maa- ja metsätalousministeriö, riistaviranomaiset ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos arvioivat tämänhetkisten kanta-arvioiden perusteella hirvikannan laskeneen. Hirvikantaa aiotaan leikata edelleen. Tavoitteena on samalla vähentää jo laskuun saatuja liikenne-, metsä- ja maatalousvahinkoja.

Uusimmat kanta-arviotiedot osoittavat, että viime syksyn 84 500 hirven kaatomäärällä hirvikanta kääntyi laskuun maan etelä- ja keskiosissa. Toisaalta hirvien määrä on lievästi kasvanut maan pohjoisosissa. Syksyn 2002 metsästyksen jälkeinen hirvikanta on 110 000-120 000 yksilöä. Kanta on arvioitu vastaavalla tavalla kuin vuosi sitten.

Suunnitelmallisesti toteutettu viime syksyn hirvenmetsästys näkyy myös vahinkomäärissä. Hirvikolarit ja arvioidut metsävahingot vähenivät seitsemällä prosentilla vuodesta 2001 vuoteen 2002. Arvioidut maatalousvahingot vähenivät peräti 27 prosenttia.

Tarkat alueelliset pyyntilupamäärätavoitteet selviävät, kun parhaillaan käynnissä olevat riistanhoitopiirien vuotuiset sidosryhmäneuvottelut on käyty. Tulevana syksynä metsästäjät voinevat kuitenkin varautua suurin piirtein 85 000 hirven saaliiseen, joka vastaisi syksyn 2002 kaatomäärää.

Pyyntilupahakemukset tulee jättää asianomaiseen riistanhoitoyhdistykseen viimeistään huhtikuun 30. päivänä. Lopulliset riistanhoitopiirien myöntämät alueelliset pyyntilupamäärät selviävät elokuun alkupäivinä. Varsinainen kaatomäärä tarkentuu metsästyskauden aikana paikallisen hirvitiheyden mukaan.
(10.4.2003)

Kangasniemellä asevarkaita

Lukitussa säilytyskaapissa olleet aseet vietiin Kangasniemeltä Etelä-Savosta. Varkaus on tapahtunut todennäköisesti viime keskiviikon ja alkaneen viikon maanantain välisenä aikana. Varkaus havaittiin maanantaiaamuna, kerrottiin Kangasniemen poliisista.

Kateissa on metsästyskivääri, lintukivääri, neljä haulikkoa ja toimintakyvyttömäksi tehty Suomi-konepistooli. Aseiden lisäksi vietiin painepesuri, tietokoneen keskusyksikkö ja mig-hitsauskone. Aseet ja muuta tavarat vietiin lukitusta loma-asunnosta, jota käytetään lähes säännölliseen asumiseen.

Valtatie 13:n varrella lähellä Kangasniemen keskustaa sijaitsevaan taloon murtauduttiin rikkomalla ulko- ja välioven lukot. Ennen pihapiiriin pääsyä varkaat särkivät taloon johtavalla tiellä olevan puomin lukon.

Mahdolliset havainnot ja tiedot varkaudesta pyydetään ilmoittamaan Mikkelin poliisilaitokselle puhelinnumeroon 015-20401.
(Savon Sanomat 18.3.2003)


Merijärven susi raateli ilmeisesti myös Vihannissa

Sonnivasikan Vihannin Alpuassa kuolleeksi raadellut susi on ollut mitä todennäköisimmin sama yksilö, joka helmikuun lopulla raateli hengiltä kahdeksan lammasta Merijärven Ylipään kylän Vitoperällä. Erikoistutkija Ilpo Kojola Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta (RKTL) sanoo suden käyttäytymistavan viittaavan vahvasti siihen, että kyseessä on ollut sama susi.

"Täyttä varmuutta tuskin koskaan saadaan, mutta aika ilmeiseltä vaikuttaa, että kyse on samasta sudesta. Vitoperän ja Alpuan välillä on matkaa noin 20 kilometriä, mikä on vain noin päivämatka sudelle. Matka voisi olla paljon pitempikin, ja silti olisi täysin mahdollista, että asialla on ollut sama susi", toteaa Kojola.

Alpuassa sijaitsevasta karjasuojasta löytyi lauantaiaamuna kuoliaaksi raadeltu sonnivasikka. Puolivuotias vasikka oli raadeltu auki rinnasta etujalkojen takaa ja sen kaulavaltimo oli purtu poikki.

Paikalla oli tassunjälkiä, jotka tunnistettiin suden jäljiksi. Jäljet tulivat metsästä suoraan karjasuojan ovelle ja poistumisjäljet olivat samassa paikassa. Susi oli päässyt karjasuojaan oven alaosassa olevasta noin 30 senttimetrin korkuisesta aukosta.

Maa- ja metsätalousministeriö myönsi viime viikolla kaatoluvan Vitoperän lampolassa riehuneelle sudelle. Merijärvellä ei ole kuitenkaan tehty kahteen vuorokauteen havaintoa kyseisestä sudesta.

Pantasusi hukassa

Susitutkijat etsivät maanantaina Pyhäjoen Palosaaren alueelle aikanaan asettunutta pantasusi Millaa lentokoneella.

Viimeisin havainto Millasta tehtiin juuri kolmisen viikkoa sitten, kun susi hyökkäsi lampolaan Merijärvellä. Tuolloin pantasusi oli 25 kilometrin päässä lampolasta.

RKTL:n tutkimusmestari Seppo Ronkainen sanoo, että jos Millaa ei lentoetsinnöilläkään löydetä, niin silloin sitä ei todennäköisesti enää olekaan. Tällöin joudutaan Ronkaisen mukaan väkisinkin kääntämään ajatukset siihen suuntaan, että tappajasusi voi sittenkin olla lähtöisin Millan laumasta.

"Jos laumalle on tapahtunut jotakin, niin silloin pennut ovat hajallaan ja on olemassa se vaara, että ne käyttäytyvät juuri näin ja tulevat pihoille, koska ne eivät vielä pysty saalistamaan luonnossa. Tällainen esimerkki meillä on muun muassa Kuhmosta", kertoo Ronkainen.

Yksinäinen susi voi liikkua varsin laajalla alueella. Sen sijaan laumaan kuuluva susi pysyy aika hyvin lauman reviirillä.

"Normaalisti pennut ovat vielä tähän aikaan laumassa, mutta jos ne ovat hajallaan, niin sitten ne ovat ihan pallo hukassa. Nyt on jännä nähdä, löytyykö pannoitettu susi. Jos Milla löytyy ja vielä uroskin löytyy, niin sitten kaikki on siltä osin kunnossa", tutkimusmestari Ronkainen sanoo.
(Kaleva.plus 18.3.2003)


Vihannin sudelle haetaan kaatolupaa

Pohjois-Pohjanmaalla Vihannissa vasikan raadelleelle sudelle haetaan kaatolupaa. Paikallinen metsästysseura Mäentaustan erämiehet toimitti anomuksen maa- ja metsätalousministeriöön tiistaina. Anomus otettiin ministeriössä heti käsittelyyn, ja siihen pyydettiin lausuntoja riistanhoitopiiristä sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta.

Lausunnot on annettava keskiviikkona, jonka jälkeen kaatoluvasta pyritään päättämään mahdollisimman nopeasti.

Susi raateli hengiltä navetassa olleen vasikan lauantaina Vihannin Alpuassa. Huhtikuussa taas susi teki tuhoja lampolassa Merijärvellä.

Tapahtumapaikkojen välillä on parikymmentä kilometriä, joten kyseessä voi olla sama peto.
"Välimatka on lyhyt ja käyttäytymispiirre sama. On kuitenkin mahdotonta varmasti tietää, mistä yksilöstä on kyse", ylitarkastaja Sauli Härkönen maa- ja metsätalousministeriöstä sanoo.

Ministeriö myönsi Merijärven sudelle rajoitetun kaatoluvan viime viikolla. Suden jäljille ei ole vielä päästy.
(Kaleva.plus 18.3.2003)


Koira kuoli ketunmyrkkyyn Oulangan kansallispuistossa

Luvaton myrkkypyydys tappoi koiran Oulangan kansallispuistossa Sallan kunnan alueella maanantaina. Retki Savilammen eteläpäähän sai surullisen lopun, kun retkeilijän koira pääsi haistelemaan vanhaa jäniksenraatoa, joka Koillis-Lapin poliisin mukaan oli todennäköisesti terästetty myrkyllä.

Koira kuoli vain muutaman minuutin päästä myrkkykontaktin jälkeen.

Vanhempi konstaapeli Tapani Pavas pitää todennäköisenä, että myrkky oli tarkoitettu ketun pyyntiin. Ketun myrkkypyynti kiellettiin vuoden 1993 metsästyslainmuutoksen yhteydessä.

Poliisi varoittaa Oulangan kansallispuiston alueella retkeileviä mahdollisista myrkkypyydyksistä ja kehottaa retkeilijöitä erityisen tarkkaan lemmikkieläinten valvontaan.

Laittomat myrkkypyydykset ovat suuri riski myös retkeileville lapsille.
(Kaleva.plus 18.3.2003)


Susi raateli vasikan Vihannissa

Hengiltä raadeltu vasikka löytyi navetasta Vihannin Alpuan kylässä Pohjois-Pohjanmaalla. Sonnivasikka oli raadeltu auki rinnasta etujalkojen takaa. Vasikan kaulassa oli lisäksi hampaiden jättämä verinen purujälki. Raatelijaksi epäillään sutta. Susi on voinut päästä sisälle pihattomallisen karjasuojan ovien alaosan raosta. Paikalla oli tassunjälkiä, jotka kulkivat metsästä suoraan karjasuojan oven suuntaan. Poistumisjäljet olivat samassa paikassa, mutta ne olivat likaiset suden sotkettua tassunsa navetassa.

Vasikka löytyi raadeltuna lauantaiaamuna, jolloin suden näköisestä eläimestä on myös tehty tapahtumapaikalla havaintoja. Raahen poliisi kertoi asiasta sunnuntaina.

Helmikuussa susi raateli hengiltä kahdeksan lammasta Vihannin lähistöllä Merijärvellä. Maa- ja metsätalousministeriö myönsi keskiviikkona sudelle kaatoluvan, mutta Merijärven metsästysseura ei hankikelien vuoksi ole vielä päässyt pedon jäljille.

Metsästysseuran puheenjohtajan Eero Pohjasen mukaan Merijärven ja Vihannin tuhotyöt eivät kuitenkaan voi olla saman eläimen tekosia.

"Merijärven susi on pysynyt jo pari kuukautta suhteellisen pienellä alueella, ja Vihannin Alpuaan on matkaa 20 kilometriä. Kyseessä ei missään tapauksessa ole sama susi", Pohjanen vakuuttaa.

Suomessa on tällä haavaa 130-140 sutta. Oulun eteläpuolisella seudulla liikkuu radiolähetinseurannassa oleva noin viiden suden lauma sekä joitakin yksinäisiä susia.
(Kaleva.plus 16.3.2003)
ALPUAN SUSI RAAHEN SEUDUSSA 18.3.2003


Pystykorvaväki karsisi susia

Järjestö helpottaisi pyyntilupien saantia

Suomen Pystykorvajärjestö vaatii, että Suomen susikantaa on vähennettävä myöntämällä enemmän pyyntilupia.
Järjestön vuosikokous korosti lauantaina Kuopiossa, että metsästys- ja kaatolupia pitäisi saada nopeammin varsinkin häirikkösusille, jotka ovat erikoistuneet tappamaan kotieläimiä.
Järjestö korostaa, että suden leviäminen johtaa helposti kansalaistottelemattomuuteen, jos laillista pyyntiä ei sallita.
Järjestön julkilausuman mukaan susipentueiden ja -laumojen esiintyminen on yleistynyt aina keskistä Suomea myöten.

Kalliit koirat vaarassa

Järjestö torjuu lausunnossaan susikannan kasvattamisen. Yhtenä perusteena on se, että tiheimmillä susialueilla metsästyskoirien käyttö on muodostunut mahdottomaksi.
Muun muassa viime syksynä hirvikannan supistaminen ei koiraväen mukaan onnistunut monilla alueilla, koska susien pelosta ei voitu metsästää koirien avulla.
(Savon Sanomat 16.3.2003)


Merijärven sudelle rajoitettu kaatolupa

Maa- ja metsätalousministeriö on päättänyt myöntää uuden hakemuksen perusteella rajoitetun kaatoluvan Pohjois-Pohjanmaalla Merijärvellä poikkeuksellisesti käyttäytyvän suden tappamiseen. Luvan on saanut Merijärven Metsästäjät ry.

Kaatoaika- ja paikka on rajattu torstaista alkaen maaliskuun viimeiseen päivään kunnassa sijaitsevalle tarkasti rajatulle alueelle. Ministeriön päätös koskee sutta, joka tappoi 21. helmikuuta lampaita Merijärven Vitoperällä sijaitsevassa lampolassa.

Pyyntiehtona on, että pyynti suoritetaan yhteistyössä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kanssa.
(Savon Sanomat 13.3.2003)
LUE RAAHEN SEUDUN SUSIJUTTU 13.3.2003 !


Metsästyksenvartija sai vankeustuomion salakaadosta

Koira tuomittiin hovioikeudessa valtiolle menetetyksi

Rautavaaralaisen 43-vuotiaan miehen Nurmeksen käräjäoikeudessa metsästysrikoksesta saama 40 päivän ehdollinen vankeusrangaistus ei muuttunut Itä-Suomen hovioikeudessa.

Miehen omistama, hirven salakaadossa apuna käytetty koira tuomittiin valtiolle menetetyksi.

Mies, joka toimi tuolloin Rautavaaran riistanhoitoyhdistyksen asettamana metsästyksenvartijana, ampui vuoden 2001 elokuussa Juuassa hirven.

Metsästyksenvartija oli juuri paloittelemassa hirveä, kun paikalle saapui koiraansa kouluttamassa ollut juukalaismies.

Kaataja pakeni paikalta ja juukalaismies hälytti paikalle poliisit. Poliisin koirapartio löysi pian metsästä kätketyn aseen ja salakaataja tavoitettiin hieman myöhemmin sukulaismiehensä talosta.

Esitutkinnassa salakaataja tunnusti tekonsa. Pari kuukautta myöhemmin hän kuitenkin perui tunnustuksensa ja väitti, että jotkut muut miehet olivat syyllistyneet salakaatoon.
Mies valitti tuomiostaan hovioikeuteen ja vaati syytteen sekä siihen liittyvien vaatimusten hylkäämistä.

Toissijaisesti mies vaati tuomion lieventämistä sakkorangaistukseksi ja sitä, ettei koiraa ja asetta määrättäisi valtiolle menetetyksi. Myös käräjäoikeuden määräämää kolmen vuoden metsästyskieltoaikaa olisi lyhennettävä.

Hovioikeus kuitenkin katsoi ratkaisussaan, ettei syyllisyyskysymyksessä ollut epäselvyyttä. Näin ollen käräjäoikeuden tuomiota ole syytä muuttaa sakkorangaistukseksi.

Hovioikeus perusteli päätöstään muun muassa "rangaistuksella tässä tapauksessa tavoiteltavalla yleisestävällä vaikutuksella".
(Savon Sanomat 12.3.2003)


Pienpetokampanja päättyi –lisää puhtia pienpetojen metsästykseen!

Kampanjan tulos 2002: yli 52 000 eläintä pois riistamailta

Kaksivuotinen pienpetojen pyyntikampanja päättyi viime vuoden lopulla. Kampanjan tarkoituksena oli herätellä metsästäjäkuntaa pienpetojen metsästyksen tärkeydellä ja lisätä kiinnostusta pienpetojen metsästystä kohtaan. Vuonna 2002 kilpailulipukkeita pienpetokampanjaan palautettiin yli 4500. Vaikka kampanja päättyi, ei kamppailu päättynyt. Pienpetopyyntiä on jatkettava edelleen ja sitä on tehostettava monilla alueilla.

"Älä kysy mitä metsästysalueesi eläimistöllä on sinulle tarjota – kysy mitä sinulla on tarjottavaa metsästysalueesi eläimistölle". Tuota mukailtua lausumaa voi moni metsästäjä pohtia omien alueiden pienpetojen metsästykseen liittyen. Metsästäjäin Keskusjärjestön kaksivuotinen pienpetojen pyynnin tehostamiskampanja päättyi viime vuoden lopussa. Kampanjan päättyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tehokkaan pienpetopyynnin aika olisi ohi vaan päinvastoin. Kampanja oli uuden aikakauden aloitus. Tuolla uudella aikakaudella tarkoitetaan nimenomaan sitä, että pienpetojen metsästystä on tehostettava lähes kaikilla alueilla etenkin tulokaspetojen minkin ja supikoiran osalta.

Pienpetojen pyynti merkittävää luonnonhoitoa

Pienpetokampanjan aikana on metsästäjille jaettu tietoa pienpetojen metsästyksestä ja sen merkityksestä koko luonnonhoidon kannalta. Uusi vuosituhat käynnistyi "Vuosituhannen luonnonhoitoprojektilla" eli pienpetojen pyyntikampanjalla. Kampanja oli vain kaksivuotinen, mutta sen tavoitteet on suunniteltu "noin tuhatta vuotta varten". Maassamme on käynnissä lukuisia yhteistyöhankkeita pienpetojen metsästyksen merkityksen selvittämiseksi esimerkiksi kosteikkoalueilla. Näistä hankkeista saadaan tuloksia lähivuosien aikana ja tuloksista tiedotetaan muun muassa Metsästäjä-lehdessä. Monet metsästäjät ovat myös olleet hyvin kiinnostuneita uusista pyyntivälineistä sekä uusista metsästystavoista ja -muodoista. Tällaisista voidaan mainita vaikkapa hajuhoukuttimien käyttö minkin ja supikoiran metsästyksessä perinteisen särjen käytön sijaan. Hajuhoukuttimia kokeilleet ovat olleet vakuuttuneita aineiden tehosta. Uusia keksintöjä ja innovaatioita tulee varmasti myös jatkossa. Tai eiväthän ne useinkaan ole uusia keksintöjä, mutta hyviä keinoja ja menetelmiä, pyyntivälineitä ja muita kikkoja, jotka ovat jo olleet käytössä, mutta eivät kovinkaan laajasti tiedossa. Virtuaalipyytäjillä ei ole suurtakaan merkitystä pienpetojen kantojen säätelyssä vaan perinteinen pyyntiviitseliäisyys ja tarkkaavaisuus sekä luonnon havainnointiin perustuva pyynnin kohdistaminen ja mitoittaminen ovat avainasioita edelleen.

52 000 eläintä pois riistamailta

Pienpetojen pyyntikampanja jatkui vuonna 2002 edellisvuotta helpommin ehdoin. Vuonna 2001 pyytäjän oli saatava vähintään kahdeksan eläintä, mutta vuotta myöhemmin vain kolme voidakseen osallistua pyyntikilpailuun. Helpottunut osallistuminen näkyi saaliiksi saatujen pienpetojen määrän kasvuna. Vuoden 2001 kampanjan saalismäärä oli 46 095 pienpetoa, kun se nyt oli 52 276 eli kasvua oli yli 11 prosenttia. Näätää lukuun ottamatta kaikkia pienpetoja pyydystettiin kuitenkin enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Selvemmin osallistumisriman lasku lisäsi kuitenkin metsästäjien määrää: se nousi selvästi (vuonna 2001 2 885 ja vuonna 2002 4 564). Eniten vuoden 2002 pienpetokampanjaan metsästäjiä osallistui Etelä-Savon riistanhoitopiirissä, yli neljä ja puolisataa. Neljänsadan paremmalle puolelle metsästäjämäärässä päästiin myös Pohjois-Savon ja Pohjanmaan riistanhoitopiireissä.

Etelä-Savo jälleen kärjessä

Riistanhoitopiireistä edellisen vuoden kampanjan tavoin Etelä-Savo oli pienpetosaalismäärien selvä ykkönen. Piirissä saatiin poistetuksi yli 6 000 pienpetoa, eli lähes 12 % kaikista koko maan pyydetyistä. Pohjoinen naapuripiiri eli Pohjois-Savo oli hyvä kakkonen noin 700 eläintä pienemmällä tuloksellaan. Vuoden 2002 pienpetokampanjassa pyydystettiin eniten Suomen alkuperäiselle eläimistölle vieraita supikoiria, koko maassa hieman yli 25 500 yksilöä. Selvästi eniten supikoiria saatiin Etelä-Savon riistanhoitopiirissä, yli 4 000 eläintä, mikä oli koko maan supikoirasaaliista peräti 15,8 prosenttia. Koko maan pyydystetyistä pienpedoista supikoirien osuus oli melko tarkkaan puolet (48,9 %). Myös vieraana eläimenä Suomeen ilmestynyttä minkkiä pyydystettiin runsaasti, koko maassa yli 12 000 yksilöä. Näitä pyydystettiin eniten Lapissa ja Pohjois-Savossa, runsaat 1500 eläintä. Koko maan pyydystetyt minkit muodostivat noin neljänneksen kaikesta pienpetosaaliista.

Lapin kettusaalis yli muiden

Kettuja saatiin vuoden 2002 kampanjassa kaadetuksi lähes 11 000. Lappi oli selvin "kettupiiri", jossa tulos oli yli 1 700 eläintä. Pohjanmaan ja Oulun riistanhoitopiireissä päästiin toiselle tuhannelle. Kettusaaliin osuus koko maan pienpetosaaliista oli melko tarkkaan viidennes (20,7 %). Kumpanakin kampanjavuotena näädän osuus saaliissa on selvästi vähäisempi 7-8 prosenttia. Vuonna 2001 saaliiksi saatiin hieman useampi eläin kuin seuraavana (3 886/3 639). Eniten näätiä saatiin metsästäjän reppuun Pohjois-Karjalassa, kaikista pyydystetyistä yli 15 prosenttia.
Tarkan tilaston saat täältä.
(11.3.2003)


Valkohäntäpeuroja kaadettiin melkein 21 000

- pyyntilupien käyttöaste korkealla

Valkohäntäpeuran, metsäpeuran sekä kuusipeuran metsästys alkoi viime vuoden puolella 28. syyskuuta ja se päättyi tämän vuoden puolella tammikuun lopussa. Kaikkien kolmen pienen hirvieläimen saalismäärät nousivat edellisvuotisesta. Koko maassa lupia myönnettiin näille kolmelle peuralajille jahtikaudeksi yli 18 800 ja yhdellä luvalla saattoi kaataa aikuisten tai kaksi vasaa, jollei riistanhoitopiiri luvan myöntäessään antanut tästä poikkeavia määräyksiä.

Valkohäntäpeurasaalis kasvussa

Valkohäntäpeuraa metsästettiin 11 riistanhoitopiirissä. Valkohäntäpeuran metsästys aloitettiin myös Pohjois-Savossa. Saaliiksi saatiin 20 918 peuraa, kun saalis oli vuotta aikaisemmin 17 446 eläintä. Aikuisia ammuttiin melkein 9 000 ja vasoja yli 12 000 yksilöä. Valkohäntäpeuroja metsästettiin jälleen eniten Varsinais-Suomessa, yli 6 000 eläintä. Etelä-Hämeessä ja Satakunnassa ammuttiin valkohäntäpeuroja lähes sama määrä, melkein 4 500 eläintä. Uudellamaallakin ammuttiin yli 3 700 peuraa.

Vasaosuus lähes 60 prosenttia

Koko maassa vasojen osuus oli 57,5 %. Suurimmat vasaosuudet olivat Varsinais-Suomen, Etelä-Hämeen sekä Satakunnan riistanhoitopiireissä, noin 60 %. Pohjois-Savon muutamat saaliiksi saadut valkohäntäpeurat olivat kaikki aikuisia peuroja.

Lupien käyttöaste korkea

Koko maassa valkohäntäpeurojen metsästyksen lupien käyttöaste oli huomattavan korkea, yli 80 prosenttia. Suurin käyttöaste oli Etelä-Hämeessä, 86,9 %. Varsinais-Suomessa päästiin lähes yhtä suureen lupien käyttötehokkuuteen. Niissä riistanhoitopiireissä, joissa valkohäntäpeuroja on vähän, lupien käyttöasteet jäivät alle 50 prosentin.

Kuusipeuroja saaliiksi 171 yksilöä

Kuusipeuroja metsästettiin neljässä riistanhoitopiirissä. Uudellamaalla ammutaan selvästi eniten näitä peuroja. Nyt saaliksi saatiin lähes sata peuraa. Edelliseen kauteen verraten näitä ammuttiin 33 enemmän. Varsinais-Suomessa kuusipeurasaalis oli melkein puolet pienempi. Kuusipeura-aikuisia ammutaan vasoja enemmän ja vasaosuus on perinteisesti jäänyt pienemmäksi kuin valkohäntäpeuralla, tällä kertaa se oli koko maan aineistossa 43,3. Missä kuusipeuroja on runsaammin luvista käytetään suurempi osa saaliin saamiseen. Ei siis ihme, että luvista käytettiin Uudellamaalla lähes kaksi kertaa suurempi osuus kuin kahdessa tätä peuraa vain pieniä määriä ampuvissa Etelä-Hämeen ja Satakunnan riistanhoitopiireissä. Viime jahtikaudella lupien käyttöasteet vaihtelivat 80,6 ja 41,2 välillä.

Metsäpeurasaalis melkein sata

Suomenselälle itäisestä Suomesta aikanaan istutetusta metsäpeurasta on muodostumassa metsästyskelpoinen kanta. Tässä vaiheessa kuitenkin suurin osa Kainuun ja Pohjanmaan peuroista ammutaan niiden aiheuttamien vahinkojen vuoksi, osa myös rotupuhtauden selvittämiseen liittyvään tutkimukseen. Edelliseen kauteen verraten metsäpeurasaalis pysyi suunnilleen samalla tasolla (v. 2001 94 metsäpeuraa ja v. 2002 99 metsäpeuraa.

Metsäpeurasaaliille on tunnusomaista aikuisten suuri osuus kahden muun peuralajin saaliiseen verraten. Vasaprosentti jäi varsin vaatimattomaan neljään. Aikuisista uroksia ammuttiin selvästi enemmän metsäpeuranmetsästyksessä kuin kahden muun peuralajin metsästyksessä.
(9.3.2003)


POHJOIS-SAVOSSA KAADETTIIN YHDEKSÄN ILVESTÄ

Vaikeat lumiolot ja paikallisesti ylitiheä kanta ajavat nuoria ilveksiä talojen pihoihin

Pohjois-Savon riistanhoitopiirin alueella kaadettiin yhdeksän ilvestä, joka on selvästi vähemmän kuin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvioima piirin alueen pentuetuotto. Maakunnan alueella on 115-120 ilvestä ja kanta vahvistuu edelleen. Vuonna 2001 arvioitiin syntyneen noin 20 pentuetta ja ilvespentueessa pentujen määrä on useimmiten 1-2, mutta myös kolmea pentua tavataan. Pohjois-Savosta on kahtena talvena tehty harvinaisia havaintoja neljän pennun kanssa liikkuvasta, todennäköisesti samasta ilvessnaaraasta. Ilveskanta on vahvistunut viime vuosina ja on nyt levittäytynyt piirin alueelle tasaisemmin kuin vuosiin.

Kuluvan talven pehmeä ja paksu lumipeite on vaikeuttanut erityisesti nuorten ilvesten ravinnonsaantia ja pakottanut niitä ravinnonhakuun lähelle ihmisasumuksia. Havaintoja nälkiintyneistä ilveksistä on tehty eripuolilla maakuntaa ja ilmeisesti Siilinjärvellä viikko sitten kuolleena löydetty ilves oli nälkiintynyt. Talojen läheisyyteen ilveksiä houkuttelee lintujen ruokintapaikoilla tarjottava tali sekä pihoissa liikkuvat metsäjänikset ja rusakot. Myös talojen kissoilla on vaara joutua tavattaessa villin sukulaisensa ruokalistalle.

Ilveksen ja muiden suurpetojen kantojen kehitystä seurataan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen vetämällä petoyhdyshenkilöseurannalla. Suurpetohavainnoista voi ilmoittaa riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajalle tai petoyhdyshenkilölle. Yhteystiedot lyötyvät puhelinluettelosta tai valtakunnallisesta nettipalvelusta www.riistaweb.riista.fi/. Nälkiintyneenä pihassa tavattava ilves on syytä jättää rauhaan ja ilmoittaa asiasta paikalliselle riistanhoitoyhdistykselle tai poliisille.

Maa- ja metsätalousministeriö määrää vuosittain riistanhoitopiirikohtaisen kiintiön, jonka puitteissa piirillä on mahdollisuus ilveslupia myöntää. Pyyntilupia haettiin piiriltä 21 ilveksen kaatamiseen, mutta myönnetyt 9 pyyntilupaa kohdennettiin vain maakunnan tiheimmille ilvesalueille. Kaavin, Lapinlahden, Maaningan, Rautalammin, Sonkajärven, Tuusniemen, Varpaisjäven, Vesannon ja Vieremän riistanhoitoyhdistysten alueella saatiin saaliiksi yksi ilves kussakin. Ilveksen metsästysaika on 1.12.- 28.2. Naaras ja sitä seuraavat vuotta nuoremmat pennut ovat aina rauhoitettuja.
(5.3.2003)

Suomen ensimmäinen kehittynyt gps-panta Rautavaaran sudelle

Ensimmäinen suomalainen susi sai kaulaansa tiistaina 4.3. kehittyneen gps-pannan Rautavaaralla. Pannan sai kaulaansa vuoden ja kymmenen kuukauden ikäinen naaraspentu. Asentajana toimi RKTL:n tutkimuslaitoksen kenttämestari Seppo Ronkainen joukkoineen.

Nyt suden liikkeitä pystytään seuraamaan satelliitin välityksellä tietkoneen ruudulla reaaliajassa halutulla aikavälillä.

Pannassa on myös normaali tutkalla toimiva VHF-toiminta, jolloin sutta voidaan seurata myös metsässä. Toiminto voidaan kuitenkin sulkea esimerkiksi salakaatajien harmiksi, kun tutkijat eivät ole metsässä.

Pohjois-Savossa aiotaan pannoittaa tänä talvena 17 sutta, mikäli kelit vain sallivat.
(Savon Sanomat 5.3.2003)


UUDENMAAN HIRVIKANTA NOIN 4800

Uudenmaan hirvikannaksi arvioitiin 1.-2.3.2003 laskennassa noin 4800 eläintä. Valkohäntäpeurakanta on noin 6200 ja kuusipeuroja noin 380. Metsäkauriskannan arvio on noin 3350 yksilöä.

Suurriistan laskenta suoritettiin Uudellamaalla 1.-2.3.2003. Laskentaolosuhteet olivat uuden lumen puuttuessa hankalat.

Metsästysseurojen ilmoitusten mukaan hirvien kokonaismäärä on kasvanut viime talvesta noin neljä prosenttia. Laskentamenetelmän virhemarginaalin huomioon ottaen kokonaismuutosta ei voi pitää merkittävänä. Maastossa oli runsaasti jälkiä, mikä aiheutti laskentaan yliarvioriskin. Tuoreimpien kolaritilastojen valossa hirvikannan odotettiin kääntyneen jo selvään laskuun. Vuonna 2002 hirvikolareiden määrä laski Uudellamaalla 11 prosenttia edellisestä vuodesta.

Hirvikanta on jakautunut melko tasaisesti koko Uudenmaan alueelle. Rannikkovyöhykkeellä hirviä on kuitenkin hiukan runsaammin kuin sisämaassa. Merkittäväksi arvioitava muutos näyttää tapahtuneen Itä-Uudenmaan sisäosissa, siellä kannan arvioitiin kasvaneen 16 %.

Valkohäntäpeuran kannankasvu näyttää pysähtyneen; arvio on sama kuin viime talvena. Kanta painottuu Uudenmaan länsiosiin. Kokonaismäärästä yli 80 prosenttia on Helsinki-Hämeenlinna -tien länsipuolella.

Kuusipeuroja on Hyvinkään seudulla noin 100 sekä Inkoon ja Tammisaaren saaristossa noin 280. Kanta on kasvanut saaristoalueella.

Metsäkauriiden kokonaismääräksi arvioitiin noin 3350 yksilöä, missä on kasvua viime vuoteen verraten 17 prosenttia.

Ilvesten jäljistä tehdyt havainnot lisääntyivät runsaasti. Niiden perusteella ei voida kuitenkaan tehdä tarkkoja päätelmiä kannan koosta. Kanta on kuitenkin vahvassa kasvussa. Uudenmaan ilveskannan arvio perustuu RKTL:n petohavainnoitsijaverkoston tuottamaan tietoon. Viimekesäisen arvion mukaan kanta on noin 65 - 75 yksilöä. Ilvestä esiintyy koko läänin alueella, runsaimmin Itä-Uudenmaan sisäosissa.

Laskennan yhteydessä saatiin ilmoitukset myös 2 – 3:sta sudesta.

Saukkoilmoitusten määrä lisääntyi selvästi edellisvuodesta. Saukosta saatiin tietoa runsaan sadan metsästysseuran alueelta. Saukkoa esiintyy lähes koko Uudenmaan alueella, runsaimmin sisämaassa. Kanta on selvässä kasvusuunnassa.
(20.3.2003)


Lounais-Suomessa suurriistalaskenta ensi viikonloppuna

Suurriista lasketaan Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Etelä-Hämeen alueella ensi viikonloppuna (1.-2.3.2003). Hirvi on laskennan pääkohde, mutta myös valkohäntäpeuran, metsäkauriin ja kuusipeuran määrät arvioidaan. Laskennasta saatuja tietoja tarvitaan hirvieläinkantojen hoidon ja metsästyksen suunnittelussa.

Laskennassa kerätään tietoa myös suurpetojen esiintymisestä.

Suuriistalaskennan tekee jokainen metsästysseura tai –seurue omalla toiminta-alueellaan. Laskentaan osallistuu riistanhoitoyhdistysten johdolla noin 680 metsästysseuraa tai -seuruetta. Laskijoita on liikkeellä noin 10 000.

Laskenta lumijälkien perusteella

Normaaleissa lumioloissa laskenta suoritetaan eläinten lumijälkien perusteella seuraavasti:

Riistanlaskijat liikkuvat suksin tai jalan. Laskettava alue jaetaan pienempiin osiin niin, että yksi mies tai miesryhmä voi tehdä osa-alueen laskennan päivässä. Aluksi kierretään osa-alueiden rajat ja merkitään vanhat jäljet. Laskenta-alue haravoidaan niin, että kaikki hirvieläimet joko havaitaan tai saadaan liikkeelle. Tämän jälkeen alue kierretään uudelleen. Tuoreet jälki- ja näköhavainnot kirjataan muistiin. Lopuksi osa-alueiden laskijat kokoontuvat ja selvittävät havaintojensa perusteella laskettavien riistaeläinten määrän alueella.

Laskentaviikonlopun päätteeksi laskennan tulokset ja harvinaisempien eläinten osalta jälkihavainnot ja muutkin tiedot ilmoitetaan riistanhoitoyhdistykselle. Riistanhoitoyhdistykset laativat riistanhoitopiireille yhteenvedon alueensa metsästysseurojen ja -seurueiden tiedoista.

Uusi lumi toivelistalla

Lumitilanne saattaa paikoitellen vaikeuttaa laskennan suoritusta. Uutta lunta ei ole saatu muutamaan viikkoon, joten vanhoja eläinten jälkiä on paljon maastossa. Runsaslukuisten tai laumautuneiden eläinten laskenta lumijäljistä saattaa hyvissäkin olosuhteissa tuottaa vaikeuksia. Niiltä osin kun laskentaa ei voida tehdä ohjeiden mukaisesti, metsästysseurat ja –seurueet ilmoittavat paikallistuntemuksensa perusteella arvionsa alueen eläinkannoista.

Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa saukkokartoitus laskennan yhteydessä

Suurriistalaskennan yhteydessä tiedustellaan Uudellamaalla myös saukon esiintymishavaintoja kuluneelta talvelta.
(27.2.2003)

Suurpedot puhuttavat jälleen

Suurpedot antavat jatkuvasti uutta puheenaihetta. Karhut nukkuvat vielä talvipesissään mutta muut suurpetomme; sudet, ilvekset ja ahmat liikkuvat ympäri vuoden. Viime vuosina susikanta on Pohjois-Savossa ollut voimakkaassa kasvussa ja susilaumat ovat varsinkin maakunnan pohjoisosissa yleistyneet. Ahmaa tavataan satunnaisesti koko Pohjois-Savon alueella. Vahvistuneet ilveskannat ovat kovan talven johdosta vaikeuksissa ja nälkään kuolleita ilveksiä on jo tavattu.

Miten ihmiset ja suurpedot sopeutuvat toisiinsa? Tästä aiheesta tulee kertomaan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen suurpetoasiantuntija kenttämestari Seppo Ronkainen Kuopiossa Hotelli Iso Valkeisella tiistaina 4.3.2003 järjestettävässä eräillassa. Luvassa on mielenkiintoista uusinta tietoa suurpetojen liikkeistä ja radiopantaseurannasta.

Illan toisena mielenkiintoisena luentona tulee olemaan Satakunnan riistanhoidonneuvoja Reima Laajan luento pienten hirvieläinten metsästyksestä ajavaa koiraa käyttäen. Metsäkauriin ja valkohäntäpeuran voimakas lisääntyminen tulee lisäämään pienten hirvieläinten metsästystarvetta myös Pohjois-Savossa.

Kello 18.00 alkavan tilaisuuden päätteeksi jaetaan Pohjois-Savon riistanhoitopiirin pienpetopyyntikilpailun palkinnot.
(27.2.2003)

Sudet raatelivat lampaita kuoliaaksi Merijärvellä

Sudet raatelivat kahdeksan lammasta Merijärvellä Pohjois-Pohjanmaalla perjantai-iltana. Tihutyönsä sudet tekivät Merijärven Vitoperällä sijaitsevassa lampolassa.

Lampaista kuusi raadeltiin kuoliaaksi ja kaksi niin pahoin, että ne jouduttiin lopettamaan.

Lauantaina tehdyissä poliisitutkimuksissa on selvinnyt, että susia on ollut useampia, koska maastosta löytyi kolmenkokoisia jälkiä. Jäljet olivat pyöreitä ja kooltaan n. 7.5-,10- ja 12-senttisiä. Paikallisten metsästäjien mukaan taas paikalla on ollut vain yksi susi. Eri kokoiset jäljet saattavat selittyä sillä, että suden takatassu on pienempi kuin etutassu.

Jäljet olivat lampolan takana, jossa lampolan takaovi oli ollut raollaan tuuletuksen takia.

Yksi susista oli käynyt myös pihan puolella parinkymmenen metrin päässä asuinrakennuksen ulko-ovesta.

Lampaat oli tapettu puremalla kaulaan. Yhdeltä lampaalta oli revitty maha auki ja syöty sisälmyksiä.

Lampolan omistaja oli tuulettanut lampolaa avaamalla takaoven perjantaina iltakuuden tietämissä.

Mentyään myöhemmin illalla lampolaan hän löysi karsinasta viisi kuolleeksi raadeltua lammasta ja kaksi pahoin loukkaantunutta lammasta.

Yksi kuoliaaksi raadeltu lammas oli vedetty ovesta pihalle, mutta jätetty kymmenen metrin päähän lampolasta.
(Savon Sanomat 23.2.2003)
LUE KALEVAN SUSIJUTTU 23.2.2003 !
LUE PYHÄJOKISEUDUN SUSIJUTTU 24.2.2003 !
LUE RAAHEN SEUDUN SUSIJUTTU 25.2.2003 !
LUE OULUN ETELÄISEN SUSIJUTTU 26.2.2003 !
LUE RAAHEN SEUDUN SUSIJUTTU 3.3.2003 !
LUE RAAHEN SEUDUN SUSIJUTTU 7.3.2003 !
LUE RAAHEN SEUDUN SUSIJUTTU 10.3.2003 !


Helsinki 20.2.2003

Oikeus kalastuskiellon asettamiseen laajenee

Muutokset voimaan 1.3.2003
Kalastuslaissa säädettyjä yleiskalastusoikeuksien kieltoperusteita tarkistetaan siten, että onkimis-, pilkkimis- ja viehekalastuskielto voidaan määrätä kaupallisessa tai muussa erityisessä tarkoituksessa tehtyjen kalaistutusten taloudellisen hyödyntämisen turvaamiseksi. Muutokset tulevat voimaan 1.3.2003. Tasavallan presidentin on määrä vahvistaa laki perjantaina 21.2.

Kiellon saaminen edellyttää edellä mainituissa tapauksissa, että kalaveteen tehdään huomattavia kalaistutuksia kalastusmatkailua tai muuta kaupallista kalastustoimintaa varten.

Kalastuskielto on mahdollinen myös ilman taloudellisen edun tavoittelua tapahtuvan pyyntikokoisen kalan istuttamiseksi kalastuskilpailuja tai kalastusharrastusta edistävää toimintaa varten. Istutettavat kalat voivat olla järvitaimenta, kirjolohta, kuhaa tai muita arvokkaita kalalajeja, joita käytännössä istutetaan pyyntikokoisena silloin, tarkoituksena on saalisvarmuuden turvaaminen kalastusmatkailijoille, kalastuskilpailuissa tai nuorison kalastusharrastuksia varten. Kalastuskiellon saa yleensä vesialueen omistajan tai kalastusoikeuden haltijan hakemuksesta.

Pyyntikokoisten kalojen istutusten turvaaminen edistää kalastusmatkailua ja auttaa säilyttämään olemassa olevia kalastusmatkailukohteita. Maassamme on nykyisin noin 300 kalastusmatkailukohdetta, jotka toimivat istuta ja ongi -periaatteella. Toiminnalle tunnusomaista on se, että kalastusmahdollisuuksien järjestäjä pyrkii turvaamaan kalastajalle lähes varman saaliin runsaiden kalan istutusten avulla.

Pohjois-Savon metsäkauriskanta kaksinkertaistui

Pohjois-Savon metsäkauriskanta vahvistuu nopeasti. Edellisvuodesta kanta on kaksinkertaistunut. Hirvenmetsästyksen yhteydessä suoritettujen arvioiden mukaan riistanhoitopiirin alueen kauriskanta oli 600 eläintä. Eniten metsäkauriita tavataan Siilinjärven, Kiuruveden ja Juankosken alueilla.

Kauriskanta on voimakkaassa nousussa myös Tuusniemen, Leppävirta-Varkaus ja Sonkajärven riistanhoitoyhdistysten alueilla. Ainoastaan Rautavaaran, Varpaisjärven ja Kaavin alueilla ei tehty metsäkaurishavaintoja.

Talvella metsäkauriit hakeutuvat vähälumisiin kuusimetsiin. Talviajan luontaisena ravintona metsäkauris käyttää mustikanvarpuja ja puiden versoja. Ruokinnalla voidaan merkittävästi auttaa kauriiden selviytymistä yli talven. Rehuksi sopii muun muassa säilörehu, juurekset, hedelmät ja vihannekset.

Hirvijahdin yhteydessä kartoitettiin myös muita pieniä hirvieläimiä. Pohjois-Savon valkohäntäpeurakanta on myös voimakkaasti vahvistunut. Kannan vahvuudeksi arvioitiin 70 yksilöä. Eniten lajia tavataan riistanhoitopiirin etelä- ja länsiosissa. Lisäksi Leppävirta-Varkaus riistanhoitoyhdistyksen alueella tavattiin muutama kuusipeura ja piirin pohjoisosassa tehtiin satunnaisia metsäpeurahavaintoja.

Ensimmäiset metsäkauriin ja valkohäntäpeuran pyyntiluvat myönnettiin Pohjois-Savon riistanhoitopiirin alueelle viime syksynä. Valkohäntäpeuroja kaadettiin kolme. Metsäkauriin metsästysaika on syyskuun alusta tammikuun loppuun. Tämän lisäksi urosta saadaan metsästää 16.5. - 15.6. Valkohäntäpeuran metsästyskausi alkaa samanaikaisesti hirven kanssa syyskuun viimeisenä lauantaina ja päättyy tammikuun lopussa.

Metsäkauriista on muodostumassa merkittävä riistaeläin Pohjois-Savoon. Kannan kasvun myötä metsästys tulee laajenemaan lähivuosina useamman riistanhoitoyhdistyksen alueelle. Suurimmat esteet kannan kasvulle tulevat olemaan vaikeat talvet ja puutteellinen ruokinta. Suurpedoista suurimman uhan muodostaa ilves. Runsaaksi paisunut kettukanta rajoittaa kannan kasvua syömällä metsäkauriiden vasoja.
(19.2.2003)


Salametsästysjutun uhkailuja luultua enemmän

Riistanhoitoyhdistyksen kokouksessa ennätysyleisö

Muun muassa Pohjois-Savossa ilmi tulleeseen liki ammattimaiseen salametsästykseen on liittynyt laajempaa silminnäkijöiden uhkailua kuin on tullut poliisin tietoon. Näin kertoo Rautavaaran riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajana toiminut vanhempi konstaapeli Pekka Antikainen.
- Uhkailuista ei ole varmaan tullut poliisin tietoon kuin murto-osa, Antikainen korostaa.
- Jos ansiomielessä tapahtunut salametsästys saadaan edes puolitettua, muut metsästäjät saavat metsästää luvallisesti enemmän hirviä. Minulle tilanne ei ollut yllätys, olen tiennyt sen noin 20 vuotta, vaikka näyttöä ei olekaan saatu, hän sanoi eilen illalla Rautavaaran riistanhoitoyhdistyksen vuosikokouksessa.Antikainen vetosi, että yhdistyksen uusi johtokunta erottaisi toimihenkilöt, jotka ovat epäiltyinä salametsästyksestä. Hänen mukaansa on yhdistykselle noloa ja haitallista, jos esimerkiksi metsästäjätutkinnon kouluttajina, vastaanottajina ja hirvikoeammuntojen valvojina toimii henkilöitä, joihin ei voi luottaa.
- He ovat ilmeisesti suojanneet toimintansa elämällä kaksinaamaisesti, hän arvioi.

Tuhat euroa vihjeestä

Pohjois-Savon riistapäällikkö Jouni Tanskanen kertoi, että Pohjois-Savossa aiotaan nostaa hirvien tai suurpetojen salakaatojen vihjepalkkio tuhanteen euroon.
(Savon Sanomat 18.2.2003)

Ennätyksellinen hirvijahti!

Viime jahtikaudella ammuttiin lähes 85 000 hirveä, suurin kaatomäärä tilastoajalta

Hirvikanta on viime vuosina voimistunut huolimatta suurista kaatomääristä. Hirvenkaatolupia myönnettiin viime jahtikaudeksi lähes 69 000 kappaletta. Ennen jahtikautta arveltiin näillä luvilla saatavan ennätykselliset 87 000 hirveä, ja lopullinen saalismäärä osui varsin lähelle tätä arviota. Hirvijahti sujui tavanomaisen hyvin ja tavoitteessa pysyttiin lupien käyttöasteen ollessa koko maassa 93,9 prosenttia, vaikka lupia myönnettiin erittäin runsaasti. Jahdin tulos oli selvästi suurin 1900 -luvun alusta pidetyn tilastoinnin aikana.

Oulun riistanhoitopiirissä ammuttiin jälleen eniten

Hirvisaaliit nousivat riistanhoitopiireissä edellisvuotisesta Uuttamaata lukuun ottamatta. Useimmissa riistanhoitopiireissä saalismäärä kasvoi selvästi edelliseen jahtikauteen verrattuna. Oulun riistanhoitopiirissä ammuttiin selvästi eniten hirviä, yli 12 000, 3000 hirveä enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Myös Lapissa saalismäärä oli huomattava, lähes 8 500. Kun pyyntilupia myönnettiin poikkeuksellisen paljon, oletettiin lupien käyttöasteen jäävän alhaiseksi. Lupien käyttöaste jäi jonkin verran edellisvuotista alemmaksi (v. 2001 97,5 %), mutta ei niin paljon kuin pelättiin. Lupien käyttöaste oli korkein Etelä-Hämeessä jo edellisenä vuonna (99,4 %) ja tälläkin kertaa 98,8 %. Alhaisin käyttöaste oli kumpanakin vuotena Uudellamaalla (jahtikaudella 2001 88,0 % ja 2002 84,4 %).

Vasojen osuus saaliista suunnilleen puolet Koko maassa ammuttiin lähes 45 000 aikuista ja hieman alle 40 000 vasaa. Koko maassa vasaprosentti oli 46,9. Riistanhoitopiireistä suurin vasaprosentti oli edelleenkin Pohjois-Hämeessä, 52,9 ja pienin Lapissa, 38,3. Suurimmassa osassa riistanhoitopiirejä vasoja ammuttiin suunnilleen puolet koko eläinmäärästä.

Lisätietoja: Metsästäjäin Keskusjärjestö, 09 8777 677 tai riistanhoitopiirit
(30.1.2003)


Salametsästäjien kirjanpito oli avuksi poliisitutkinnassa

Kanalintujen lahtauksessa "saaliskiintiöt" ylittyivät pahimmillaan kymmenkertaisesti

Salametsästäjien ajoittain harrastama kirjanpito saaliseläimistä on omalta osaltaan helpottanut laajan salakaatojutun poliisitutkintaa.
Varsin alkeellisesta luonteestaan huolimatta kirjanpito auttoi poliisia muiden salametsästäjien jäljille ja samalla merkinnät myös vahvistavat salametsästyksen ammattimaisuuden.
Joulukuussa metsästysrikoksesta todennäköisin syin vangituista rautavaaralaismiehistä ainakin yksi erikoistui hirvien lisäksi kanalintuihin. Kotietsinnässä poliisin haltuunsa saaman saaliskirjanpidon mukaan mies ampui päivittäin pahimmillaan pitkälti toistakymmentä kanalintua. Vertailun vuoksi Metsähallituksen maille luvan hankkinut metsästäjä saa vuorokauden luvalla ampua yhden teeren ja yhden vesilinnun. Saaliskiintiössä korkealle noteeratun metson ampuminen vaatii jo viikon metsästysluvan.
Varsinaisella jahtikaudella sekä myös rauhoitusaikana ammuttujen kanalintujen ja lukuisien hirvien lihoista valtaosa myytiin eteenpäin. Rauhoitettuja lintuja tai nisäkkäitä, joita iisalmelaisen Riistaportti Oy:n tiloista takavarikoitiin kymmeniä, ei kirjanpidosta kuitenkaan löytynyt. Tiettävästi myös lukuisat hirvien salakaatoihin liittyvät ajankohdat ja tiedot siitä, miten lihat jaettiin, löytyvät kirjanpidosta.
(Savon Sanomat 16.1.2003)


Salametsästys ja lihakauppa ollut osittain ammattimaista

Kaksi miestä pidätettiin nyt Nurmeksessa metsästysrikoksesta epäiltyinä

Keskusrikospoliisin (krp) arvion mukaan salametsästys ja siihen liittyvä lihan välittäminen on ollut Savossa ja Pohjois-Karjalassa hyvin suunnitelmallista, jopa ammattimaista. Rikosylikomisario Timo Palkamon mukaan jutun tutkinnassa on lisäksi ilmennyt, että jotkut henkilöt ovat joutuneet uhkailujen ja painostuksen kohteeksi. Ihmisiä on uhattu vaikeuksilla, mikäli he kertovat rikoshavainnoistaan viranomaisille. –Poliisi haluaakin selvittää laajan salakaatovyyhdin kokonaisuudessaan uhkailuineen kaikkineen.
Kansalaisia varten on avattu kaksi puhelinliittymää (013–8121200 tai 050–5966770), joihin kansalaiset voivat ilmoittaa tietonsa.
Salakaatojutun tutkinnassa edettiin jälleen tiistaina, jolloin poliisi pidätti kaksi Nurmeksessa asuvaa miestä metsästysrikoksesta epäiltynä. Salakaatojen lisäksi miehiä epäillään laittoman saaliin kätkemisestä. Palkamon mukaan molemmat miehet liittyvät osana laajaan kokonaisuuteen. Miesten kuulusteluja jatketaan keskiviikkona ja viimeistään perjantaina tehdään päätös siitä, vaaditaanko heitä vangittavaksi.
Krp:n ja paikallispoliisin tutkijoista koottu ryhmä on selvitellyt viime syksystä saakka muun muassa Ylä-Karjalan, Koillis-Savon ja Ylä-Savon alueilla tapahtunutta laitonta hirvenmetsästystä sekä laittoman saalislihan markkinointia.Osa esiintulleista tapauksista on johtanut esitutkintaan. Esitutkinnassa ovat parhaillaan muun muassa Koillis-Savon alueella tapahtuneet hirvien salakaadot ja iisalmelaisen lihanjalostusyhtiö Riistaportti Oy:n toiminnan selvittely.
Salakaatojutun yhteydessä on tähän mennessä pidätetty tai vangittu jo 11 henkilöä. Vangittuina ovat olleet neljä rautavaaralaista ja yksi iisalmelaismies. Lisäksi pidätettyinä on ollut kolme rautavaaralaista ja yksi joensuulaismies nyt pidätettyjen nurmeslaisten lisäksi.
(Savon Sanomat 15.1.2003)


Mies luuli ampuvansa metsoa - kaveri haavoittui

Lintumetsällä ollut mies loukkaantui maanantaina iltapäivällä vakavasti jalkaan osuneesta haulikon laukauksesta Savukosken Sotatunturin lähistöllä. Etelä-Suomesta kotoisin olevat kaverukset olivat olleet linnustamassa koko viikonlopun. Miehet olivat ajautuneet erilleen linnustusretkellä, kun toinen miehistä huomasi edessä noin 70 metrin päässä liikettä. Mies oli varma, että kyseessä oli metso ja laukaisi aseensa.

Puun väärällä puolella eväitään syönyt metsästyskaveri sai laukaksen jalkaansa. Miehet olivat jättäneet matkapuhelimensa useiden kilometrien päähän autoon.

Pelastustöitä haittasivat huonot puhelinyhteydet erämaassa sekä lumisade. Miehet noudettiin talteen pelastushelikopteri Aslakilla. Uhri joutui kuitenkin virumaan maastossa pari tuntia.

Poliisin mukaan kyseessä on puhdas onnettomuus. Tapausta tutkitaan kuitenkin. Haavoittuneella miehellä ei ole hengenvaaraa.
(Kaleva 3.10.2002)


Teeren ampuminen tieltä kävi kalliiksi

Vuonna 1962 syntynyt raahelaismies tuomittiin 218 euron sakkorangaistukseen metsästysrikoksesta. Mies oli Raahessa metsästysmatkalla viime syyskuussa ja näki autosta teeren juoksevan tien yli metsään.Mies otti auton avolavalta aseen ja ampui teeren laittomasti tieltä moottoriajoneuvoa hyväksi käyttäen.

Metsästyskieltoa miehelle määrättiin vuoden 2003 loppuun saakka ja noin 1 700 euron hintaisen aseensa hän menetti valtiolle.
(Kaleva 11.12.2002)


Teeren kuvaa ampunut tuomittiin metsästysrikoksesta

Teeren kuvaa haulikolla ampunut mies tuomittiin metsästysrikoksesta ja luvattomasta pyynnistä sakkorangaistukseen Joensuun käräjäoikeudessa keskiviikkona.

Erikoinen tapaus sattui Outokummussa lokakuun puolivälissä Munaniemen yksityistiellä. Mies pysäytti autonsa nähtyään teeren puussa ja ampui heti sitä kohti tieltä autonsa läheltä haulikollaan. Kyseessä ei ollut kuitenkaan oikea teeri vaan kuva, jonka muut metsästäjät olivat asettaneet puuhun ilmeisesti houkutellakseen oikeita teeriä paikalle.

Ampuja kertoi ihmetelleensä, miksi lintu ei putoa millään puusta.

Metsästyslaki kieltää auton läheltä ampumisen. Käräjäoikeuden mukaan sillä, että mies ampui vain teeren kuvaa, ei ollut jutussa oikeudellista merkitystä. Mies tuomittiin myös luvattomasta pyynnistä, koska hänellä ei ollut lupaa metsästää kyseisellä alueella.

Mies sai maksettavakseen 120 euron sakot.
(Kaleva 20.11.2002)


OPASKIRJASARJA METSÄKANALINNUISTA VALMISTUI

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) ja Metsästäjäin Keskusjärjestö (MKJ) ovat julkistaneet 12-niteisen opaskirjasarjan Metsäkanalintututkimuksia. Sarja on 7-vuotisen tutkimusohjelman työn tulos. Sarjan kirjoittamiseen on osallistunut 30 suomalaista metsäkanalintututkijaa. Sen on toimittanut tutkimusprofessori Harto Lindén RKTL:stä ja kustantanut MKJ. Sarjassa käsitellään mm. seuraavia aiheita: Metsäkanalinnut meillä ja muualla, Metsästys, Metsäkanalintukannat, Elinympäristöt, Kannanvaihtelut. Sarja on tarkoitettu kaikille metsäkanalinnuista kiinnostuneille: opiskelijoille, metsästäjille tai luonnonsuojelijoille.
Opaskirjasarjaa myy
MKJ.
(16.10.2002)


Eräiden riistaeläinten kuluvan metsästysvuoden pyyntimäärien ylärajat vahvistettu

Maa- ja metsätalousministeriö päätti 25.9.2002 riistanhoitopiirien myöntämien eräiden riistaeläinten pyyntilupien ylärajoista metsästysvuodeksi 1.8.2002-31.7.2003. Määräys varmistaa, että metsästäjät pyytävät ko. lajeja metsästyslaissa tarkoitetun kestävän käytön periaatteen sekä Euroopan unionin luontodirektiivin mukaisesti. Määräys koskee suden, saukon ja ilveksen pyyntiluvanvaraista pyyntiä. Riistanhoitopiirit myöntävät pyyntiluvat.

Maa- ja metsätalousministeriö on määrittänyt enimmäismäärät poronhoitoalueella metsästysasetuksen perusteella myönnettäville suden pyyntiluville. Kainuun riistanhoitopiiri voi myöntää luvan kolmen suden metsästykseen, Oulun riistanhoitopiiri kahden suden metsästykseen ja Lapin riistanhoitopiiri kahden suden metsästykseen.

Poronhoitoalueen ulkopuolella maa- ja metsätalousministeriö sallii pyyntiluvan sudenmetsästyksen ainoastaan vahinkojen estämistarkoituksessa Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Kymen riistanhoitopiireissä valtakunnan itärajaan rajoittuvissa kunnissa. Kainuun ja Kymen riistanhoitopiireissä ministeriö sallii metsästettäväksi enintään kaksi sutta ja Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirissä enintään kolme sutta.

Saukonmetsästyksen maa- ja metsätalousministeriö sallii aikaisemman käytännön mukaisesti ainoastaan kalan- tai ravunkasvatukselle kasvatusaltaissa aiheutuvan erityisen merkittävän vahingon estämiseksi.

Maa- ja metsätalousministeriö sallii koko maassa metsästettäväksi enintään 47 ilvestä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on arvioinut maan kannan vähimmäismääräksi ennen metsästyskautta 870 ilvestä. Kainuun, Lapin ja Oulun riistanhoitopiirien alueilla poronhoitoalueella sekä Etelä-Hämeen, Pohjanmaan, Ruotsinkielisen Pohjanmaan ja Uudenmaan riistanhoitopiirin alueilla metsästyksen saa kohdistaa ainoastaan vahinkoa aiheuttaviin yksilöihin.

Vesilintujen kevätmetsästyksestä maa- ja metsätalousministeriö päättää myöhemmin.
(16.10.2002)


Vahingonlaukaus tappoi miehen hirvijahdissa Kuusankoskella

Hirvijahti sai sunnuntaina traagisen lopun Kuusankoskella, kun yksi metsästäjistä kuoli aseen lauettua vahingossa. Metsästysseurue oli siirtämässä kaadettua hirveä Kuusankosken Inginmaalla, kun yhden seurueen jäsenen ase laukesi. Luoti osui metsästystoveria selkään, ja mies kuoli heti. Onnettomuus sattui kello 11:n aikaan. Metsästysseurueen jäsenille on järjestetty kriisiapua. Kouvolan poliisi tutkii asiaa ja vahingossa lauennutta asetta.
(Savon Sanomat/Verkkolehti 7.10.2002)



Pohjois-Savossa saa ampua 8 metsäkaurista

Pohjois-Savon riistanhoitopiiri on myöntänyt Pohjois-Savon ensimmäiset metsäkauriin pyyntiluvat. Juankoskella, Siilinjärvellä ja Leppävirran-Varkauden alueella saadaan ampua kussakin yksi metsäkauris, Rautalammilla kaksi ja Kiuruvedellä kolme.

Metsäkauriin metsästysaika on 1.9-31.1., lisäksi metsäkaurisurosta saa metsästää 15.5.-15.6. Pohjois-Savon metsäkauriskannaksi arvioidaan n. 300 yksilöä.

Metsäkauris on Suomen hirvieläimistä pienin. Sen säkäkorkeus on n. 65-75 cm ja paino 15-30 kg.

Myös valkohäntäpeuralle pyyntilupia

Pohjois-Savon riistanhoitopiiri on myöntänyt myös ensimmäiset valkohäntäpeuran pyyntiluvat, Suonenjoelle ja Vesannolle kummallekin kaksi ja Tuusniemelle kolme.

Valkohäntäpeuroja arvioidaan olevan Pohjois-Savossa n. 40 ja pyyntiluvat kohdistettiin alueille, joissa metsästys on vahinkojen estämiseksi ja kannan hoitamiseksi tarpeen.
Valkohäntäpeuran metsästys alkaa 28.9. ja päättyy 31.1.
(27.8.2002)



20.8. alkavassa karhujahdissa saadaan ampua enintään 103 karhua

Riistanhoitopiirit saivat 73 pyyntilupaa ja lisäksi itäisellä ja läntisellä poronhoitoalueella voidaan ampua kaikkiaan 30 eläintä. Osa luvista säästetään häirikkökarhuja varten. Kaikkiaan Suomen karhukannaksi arvioitiin kesäkuussa 1050 yksilöä.

Karhuille on myönnetty pyyntilupia Pohjois-Karjalassa 36 kpl, Kymen alueella 13 kpl, Etelä-Savon alueella 8 kpl, Kainuun alueella 9 kpl, Keski-Suomen alueella 4 kpl ja Pohjois-Savon alueella 3 kpl.
(Savon Sanomat 19.8.2002)


Hirvikannan verotus nousee kaikissa riistanhoitopiireissä
- Syksyn hirvijahdin lupamäärä lähes 70 000

Hirvikannan verotus kasvaa edelleen koko Suomessa. Riistanhoitopiirit ovat myöntäneet tulevaksi kaudeksi yhteensä 68 500 hirvenpyyntilupaa. Pyyntilupien määrät lisääntyivät 32 prosenttia edellisvuoteen verrattuna.

Hirvikanta on edellisen hirvenmetsästyskauden suuresta kaatomäärästä huolimatta pysynyt vahvana lähes kaikkialla Suomessa. Hirvien talvikannan arvioitiin olevan 115 000 –125 000 yksilön välillä.

Tulevaksi jahtikaudeksi riistanhoitopiirit ovat myöntäneet yhteensä 68 500 hirven pyyntilupaa. Pyyntilupien määrä kasvoi 32 prosenttia edellissyksyn lupamäärään verrattuna. Jos pyyntiluvat onnistutaan käyttämään viimevuotiseen tapaan, koko Suomen hirvisaalis nousee noin 85 000 – 90 000 hirveen, sillä yhdellä pyyntiluvalla voi metsästää joko yhden aikuisen hirven tai kaksi hirvenvasaa. Riistanhoitopiirien lupien aikuisehtojen perusteella vasojen osuus noussee jälleen noin 50 prosenttiin koko saaliista.

Hirvikannan verotus jatkuu voimakkaana jo kolmatta vuotta. Tulevan syksyn jahdilla kantaa pyritään pienentämään 10-15 prosenttia. Mikäli hirviä kaatuu tavoitteiden mukaan, tulee ammuttavien hirvien määrä olemaan kaikkien aikojen suurin.

Hirvikannan voimakkaalla verotuksella halutaan pistää hirvikarjan aiheuttamat maa- ja metsätalous- sekä liikennevahingot kuriin. Liikennevahinkojen määrä on noussut vuodesta toiseen hirvikannan voimistumisen sekä liikenteen kasvun seurauksena. Metsätalousvahinkojen määrä on viime vuosina noussut ja vuonna 2001 niistä maksettiin korvauksia noin 6 miljoonaa euroa. Maatalousvahingot olivat noin miljoona euroa. Hirvieläinkolareiden määrä on noussut lähes 2 700:aan. Luku sisältää myös peura- ja kaurisonnettomuudet. Kannan voimakkaan verotuksen johdosta odotetaan maa-, metsä- ja tieliikennevahinkojen vähenevän merkittävästi.

Kaikissa riistanhoitopiireissä lupia myönnettiin edellisvuotta enemmän. Tosin riistanhoitopiirien välillä on paljon vaihtelua. Pohjanmaalla pyyntilupien määrä lisääntyi yli 70 prosenttia, kun Etelä-Hämeessä lupamäärä säilyi lähes ennallaan edelliseen vuoteen verrattuna. Lupien määrän nostolle ei Etelä- Hämeessä ole perusteita, sillä kantaa verotettiin voimakkaasti jo edellissyksynä. Tulokset näkyivät sekä talvisissa lentolaskennoissa että alkuvuoden laskeneissa liikennevahinkomäärissä. Yleisesti ottaen voidaan sanoa että niissä riistanhoitopiireissä, joissa hirvilupia lisättiin voimakkaammin jo syksyllä 2001, ei ole ollut tarvetta kovin voimakkaisiin lupamäärien korotuksiin.

Lisää tietoa hirvenpyyntilupamääristä ym. löydät Riistawebistä osoitteessa www.riista.fi.

LISÄTIETOJA:
Metsästäjäin Keskusjärjestö puh. 09-877 7677 ja riistanhoitopiirit:
Etelä-Häme, p. 03-644 650, Etelä-Savo, p. 015-452 830, Kainuu, p. 08-713 480, Keski-Suomi, p. 014-4437 390, Kymi, p. 05-3440 965, Lappi, p. 016-3790 081, Oulu, p. 08-5353 500, Pohjanmaa, p. 06-4217 223, Pohjois-Häme, p. 03-3771 889, Pohjois-Karjala, p. 013-285 260, Pohjois-Savo, p. 017-2823 388, Ruots. Pohjanmaa, p. 06-3236 208, Satakunta, p. 02-5319 000, Uusimaa, p. 09-3507 230, Varsinais-Suomi, p. 02-477 9610
(15.8.2002)


Karhunpyyntilupia Pohjois-Karjalassa lähes viimevuotinen määrä

Ensi tiistaina alkavalle karhunmetsästyskaudelle on Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirillä myönnettävänään lähes viimevuotinen määrä pyyntilupia. Riistanhoitopiiri päätti myöntää hakijoille 36 karhun kokonaiskiintiöstä heti metsästyskauden alusta käytettäväksi pyyntiluvat 26 karhun metsästämiseen. Tämän jälkeen jahtikauden aikana on myönnettävänä vielä kymmenen pyyntilupaa. Riistanhoitopiirin alueelta on kaadettu kaksi karhua jo ennen metsästyskauden alkua. Toukokuun lopulla Lieksassa kaadettiin poliisin toimesta taajamaan tullut karhu ja kesäkuun alussa Kiteellä ammuttiin kolarissa loukkaantunut karhu.

Pohjois-Karjalan alueelle on muodostettu kuusi lupa-aluetta. Riistanhoitopiirin nyt myöntämät luvat jakaantuvat alueittain seuraavasti:
Nurmes-Valtimo 1
Lieksa 6
Juuka-Polvijärvi-Outokumpu 2, joista toinen määräaikainen 15.9. saakka
Liperi-Joensuun seutu-Eno-Tuupovaara 5
Ilomantsi 6
Kesälahti-Kitee-Tohmajärvi-Värtsilä-Rääkkylä 6

Viime metsästyskaudella riistanhoitopiiri myönsi 39 pyyntilupaa, joilla kaadettiin 35 karhua. Pohjois-Karjalan karhukanta on edelleen vahva. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan maakunnan karhukanta oli ennen lisääntymiskautta 250 karhua.
(15.8.2002)


Metsästyskausi käynnistyi 10.8. sepelkyyhkyn metsästyksellä

Sepelkyyhkyjen saalismäärät olivat vuonna 2000 yli 106000 kappaletta ja sitä edeltävällä viisivuotiskaudella keskimäärin yli 134000 kappaletta vuodessa (lähde: RKTL). Sepelkyyhkykannat ovat suurimpia eteläisessä Suomessa. Myös Pohjois-Savossa tietyin paikoin näköhavaintoihin ja aloituspäivän laukausten määrään ;) perustuen sepelkyyhkykannat ovat tänä vuonna kohtalaiset.

Metsästyskauden seuraavat etapit ovat 20.8. klo 12.00 alkava sorsanmetsästys, 1.9. alkava jäniksenmetsästys ja 10.9. alkava metsäkanalintujen metsästys. Hirvenmetsästys alkaa 28.9.
(10.8.2002)


Hirvenmetsästäjiltä vaaditaan lihantarkastustaitoa

Hirvenmetsästäjiltä vaaditaan pian lihantarkastuskoulutusta. Alan koulutus asetetaan uudessa EU-lainsäädännössä metsästysluvan saamisen ehdoksi viimeistään vuoden 2005 alusta alkaen. Uusi vaatimus merkitsee tuhansien hirvenmetsästäjien kouluttamista parissa vuodessa.
Muutoksen taustalla on pelko kansainvälisistä eläintaudeista. Uudistus koskee erityisesti vähittäismyyntiin tulevaa lihaa.
Suomessa suurin osa lihasta päätyy kotitarvekäyttöön, eikä radikaaleja muutoksia ole tulossa. Jokainen hirviseurue joutuu kuitenkin jatkossa todistamaan viranomaisille lihantarkastustaitonsa. Koulutus vaaditaan hirviporukassa joka 10. metsästäjällä.
(MTV3 01.08.2002)


Maalahden minkeistä suurin osa saatu kiinni

Svarvarin kylällä Maalahdessa päästettiin vapaaksi minkkitarhasta n. 2000 minkkiä maanantain vastaisena yönä. Poliisi tutkii rikosta törkeänä vahingontekona. Minkit vapautettiin sunnuntaiyönä puolenyön ja kello neljän välisenä aikana. Alkuillasta jo 80 prosenttia minkeistä oli saatu kiinni. Tarhaminkeistä suuri osa kuolee luonnossa nälkään, ja loput ovat uhka alueen muulle eläimistölle, kun ne oppivat saalistamaan.
(YLE 22.07.2002)


Metson metsästystä rajoitetaan Etelä-Savossa

Metson metsästysaika syksyllä 2002 Anttolan, Hartolan, Heinolan, Haukivuoren, Joroisten, Juvan, Jäppilän, Kangaslammen, Kangasniemen, Mikkelin, Mäntyharju-Hirvensalmen, Pertunmaan, Pieksämäen, Rantasalmen, Ristiinan, Sysmän ja Virtasalmen riistanhoitoyhdistysten alueilla on 10.9. - 31.9.
Muiden Etelä-Savon riistanhoitopiirin yhdistysten alueilla metson metsästysaika on 10.9. - 31.10.
(17.7.2002)


Rajoituksia metsäkanalintujen metsästykseen Keski-Suomessa ja Oulussa

Keski-Suomen riistanhoitopiiri on päättänyt lyhentää alueellaan metsäkanalintujen metsästysaikoja metsästyskaudella 2002-03. Metsästysaikoja lyhennettiin loppupäästä ja kaikkien metsäkanalintujen metsästys-aika päättyy päätöksen mukaan viimeistään 15.10.2002. Voimakkaammin rajoitettiin riekon metsästystä. Riekkoa saa syksyllä 2002 metsästää 10.9.-15.10. välisenä aikana ainoastaan Kannonkosken, Karstulan, Kinnulan, Kivijärven, Kyyjärven ja Pihtiputaan kuntien alueella. Muualla riekko on rauhoitettu. Metso rauhoitettiin itäisessä ja kaakkoisessa osassa riistanhoitopiiriä. Muualla metson metsästysaika on 10.9.-15.10. Teeren ja pyyn metsästysaika alkaa 10.9. ja päättyy 15.10. koko riistanhoitopiirin alueella.

Metsäkanalintujen metsästysajat Oulun riistanhoitopiirin alueella
Metso, teeri, pyy ja riekko: metsästysajat 10.09.2002-15.10.2002
(16.7.2002)


METSÄSTYSMUSEOSTA VARASTETTIIN ASEITA RIIHIMÄELLÄ

Riihimäen metsästysmuseosta varastettiin kolme keräilypistoolia perjantaina. Tapaus sattui keskellä päivää museon aukioloaikana.
Kaksi museossa vieraillutta miestä oli rikkonut lasivitriinin ja vienyt sieltä kaksi Suomi-pistoolia mallia L-35 sekä yhden M/44-pistoolin. Museon valvontakamerat tallensivat varkauden. Videonauhat ovat poliisin hallussa.
Varkaat poistuivat museosta siniharmaalla henkilöautolla ja ovat toistaiseksi karkuteillä. Noin 30-vuotiaista miehistä toinen on n. 160 cm pitkä ja vartaloltaan tukeva. Toinen on n. 180 cm ja normaalivartaloinen. Mahdolliset havainnot tapauksesta pyydetään ilmoittamaan Riihimäen poliisille, puh. 019-7737261.
(Savon Sanomat 7.7.2002)


HIRVENPYYNTILUPIIN TUNTUVA LISÄYS POHJOIS-KARJALASSA

Pohjois-Karjalan riistanhoitopiiri on myöntänyt seuraavalle jahtikaudelle selvästi enemmän hirvenpyyntilupia kuin viime vuonna. Pyyntilupia myönnettiin kaikkiaan 3400, joilla on tavoitteena kaataa 2482 aikuista hirveä ja 1836 hirven vasaa, yhteensä 4318 eläintä. Tällä kaatomäärällä hirvikannan ennakoidaan pienenevän alle kolmen hirven tiheyteen tuhannella hehtaarilla.

Viime metsästyskaudelle riistanhoitopiiri myönsi 2402 hirvenpyyntilupaa. Näillä luvilla kaadettiin 3059 hirveä.

Metsäkauriin pyyntilupia riistanhoitopiiri myönsi Outokumpuun kolme ja Nurmekseen yhden. Metsäkauriskanta on lisääntynyt Pohjois-Karjalassa viime vuosina nopeasti ja vuodenvaihteessa kannaksi arvioitiin 180 eläintä.
(25.6.2002)



Metsäkanalintujen pyyntiin rajoituksia Kainuussa ja Lapissa
METSO RAUHOITETTIIN SUOMUSSALMELLA

Metsäkanalintuja saa metsästää ensi syksynä Vuolijoella, Kajaanissa, Sotkamossa ja Paltamossa syyskuun 10. päivästä lokakuun 15. päivän loppuun. Suomussalmella, Kuhmossa, Puolangalla, Hyrynsalmella ja Ristijärvellä kanalintujen metsästysaika on syyskuun 10. päivästä saman kuun 30. päivän loppuun saakka muuten paisti Suomussalmella, jossa metsoa ei saa metsästää ollenkaan. Suomussalmella metsokanta on sen verran heikko, että Kainuun riistanhoitopiiri katsoi metson rauhoituksen tarpeelliseksi. Riistanhoitopiiri rauhoitti myös merihanhen koko piirin alueella. Lajia on yritetty istuttaa Oulujärveen ja sen vuoksi metsästystä ei sallita.

Heikkojen lintukantojen vuoksi Kainuun riistanhoitopiiri on lyhentänyt metsästysaikoja viime vuosien aikana. Riistanhoitopiiri suosittelee, että myös metsästysseurat rajoittaisivat metsästystä alueellaan saaliskiintiöillä ja rauhoitusalueilla. Erityisesti metsoon on syytä kiinnittää huomiota.

Metsäkanalintujen metsästysajat Lapin riistanhoitopiirin alueella metsästysvuonna 2002-2003

Metsäkanalintujen metsästysajat Lapin riistanhoitopiirin alueella metsästysvuonna 2002-2003 ovat seuraavat: Lapin riistanhoitopiiri on ML:n 38§:n nojalla rajoittanut metsästysvuoden 2002/03 osalta metsäkanalintujen metsästystä Lapin läänissä alueellisesti ja lajeihin liittyen seuraavasti:

Metsäkanalintujen metsästys on sallittua 20. 9. – 31. 10. 2002 Enontekiön-, Inarin-, Kittilän- Kolarin-, Posion-, Rovaniemen seudun-, Sodankylän- ja Utsjoen riistanhoitoyhdistysten alueilla. Utsjoen riistanhoitoyhdistyksen alueella metson metsästys on kokonaan kielletty.

Kemijärven-, Muonion-, Pelkosenniemen- ,Sallan- ja Savukosken riistanhoitoyhdistysten alueilla metsäkanalintujen metsästys on sallittua 20. 9. - 15. 10. 2002.

Enontekiön-, Inarin- ja Utsjoen riistahoitoyhdistysten alueilla riekon ja kiirunan metsästys on sallittua 20. 9.2002 – 31. 3. 2003.

Muissa Lapin riistanhoitopiirin riistanhoitoyhdistyksissä metsäkanalintujen metsästysaika on asetuksen mukainen, eli 10. 9.- 31. 10. 2002.

Rajoituksen perustelu: Metsästyslain 20 §. Metsästyksen harjoittaminen kestävän käytön periaatteiden mukaisesti siten, että riistaeläinkantoja ei vaaranneta.
(25.6.2002)



MMM:n tiedote
Helsinki 20.6.2002

Eräiden riistaeläinten ensi metsästysvuoden pyyntimäärät vahvistettu

Maa- ja metsätalousministeriö päätti 19.6.2002 eräiden riistaeläinten pyyntilupien sekä alueellisten kiintiöiden enimmäismääristä metsästysvuodeksi 1.8.2002-31.7.2003. Määräys varmistaa, että metsästäjät pyytävät ko. lajeja metsästyslaissa tarkoitetun kestävän käytön periaatteen sekä Euroopan unionin luontodirektiivin mukaisesti. Määräys koskee euroopanmajavan, karhun, itämeren norpan ja hallin luvanvaraista pyyntiä. Riistanhoitopiirit myöntävät pyyntiluvat.

Karhuja saa metsästää itäisellä poronhoitoalueella enintään 25 yksilöä ja läntisellä poronhoitoalueella enintään 5 yksilöä. Lisäksi tietyt riistanhoitopiirit saavat muualla Suomessa myöntää pyyntilupia yhteensä enintään 73 karhun metsästämiseksi.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on arvioinut maan karhukannan määräksi ennen metsästyskautta noin 1 050 yksilöä ja kestäväksi metsästysmääräksi 105 yksilöä. Metsästys painottuu edelleen itäiseen Suomeen. Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirin alueella metsästettävä enimmäismäärä on 36 karhua ja Kymen riistanhoitopiirin alueella 13 karhua. Viime metsästyskaudella koko maassa kiintiöalue mukaan luettuna metsästettäväksi sallittu määrä oli 125 yksilöä ja saaliiksi saatiin 100 karhua.

Itämeren norpan pyyntiä ei edelleenkään sallita.

Harmaahylkeen eli hallin pyynti sallitaan Suomessa kaikkien meren rannikkoon rajoittuvien riistanhoitopiirien alueilla. Pyydettävien hallien määrä saa olla yhteensä enintään 230 yksilöä. Kuluneella pyyntikaudella pyydettäväksi sallittu määrä oli 180 hallia. Lopullinen saalis ei ole vielä tiedossa, koska kuluvan vuoden pyyntikausi on edelleen voimassa.

Hallikannan kasvu jatkuu edelleen ja vuotuiseksi kasvunopeudeksi arvioidaan keskimäärin noin 10 prosenttia. Vuonna 2001 laskennassa havaittujen hallien lukumäärä oli 10 300, ja niistä 3750 yksilöä havaittiin Suomen merialueilla. Kokonaiskannan arvioidaan olevan yli 10 000 yksilöä. Kasvaneen hallikannan vuoksi Ruotsi on myöntänyt 150 hallin pyyntilupaa ajalle 1.5.-31.12.2002 ja Ahvenanmaa 156 pyyntilupaa ajalle 28.5.2002-31.3.2003.

Vesilintujen kevätmetsästyksestä sekä suden, ilveksen ja saukon metsästyksestä maa- ja metsätalousministeriö päättää myöhemmin.



Metsäkanalintujen metsästysaikaa rajoitetaan Pohjois-Savossa

Pohjois-Savon riistanhoitopiiri on päättänyt rajoittaa metsäkanalintujen pyyntiä alueellaan. Metson metsästysaika Rautalammin, Suonenjoen ja Vesannon riistanhoitoyhdistysten alueilla on 10.-30. syyskuuta. Muiden yhdistysten alueilla metson metsästysaika on 10.9.-15.10. Teeren, pyyn ja riekon metsästysaika on 10.9.-15.10.
(17.6.2002)



Lippusiimalle kesäkäyttöä

Lippusiimalle löytyy käyttöä myös kesällä. Siimalla voidaan suojata kanalinnun pesät petoja vastaan. Kanalinnun pesän ympärille kierretään lippusiima vähintään 20 metrin etäisyydelle. Siiman alle voi vuolla puukolla lastuja hajusaippuasta. Pitäisi tepsiä maapetoja vastaan. Lisää tietoa (Pesiensuojausopas) saa mm. MKJ:ltä ja Metsästäjä-lehden numerosta 3/2002.




Savon Sanomat 14.5.2002
Ympäristökeskus kokeilee pienpetojen loukkupyyntiä

Suomen ympäristökeskus (Syke) haluaa arvokkaiden lintuvesien pesintää häiritseviä pienpetoja kuriin. Minkki ja supikoira ovat kaikkiruokaisia, ja niiden vapaata temmellystä linnunpesien ja -poikasten parissa yritetään rajoittaa koeluonteisella loukkupyynnillä. Projektiin kuuluu neljä arvokasta lintukosteikkoa Uudellamaalla: Espoon Laajalahti ja Suomenoja, Helsingin Vanhankaupunginlahti sekä Sipoon Östesundomin lintuvedet Torpviken ja Bruksviken. Minkin ja supikoiran pyynti aloitetaan syksyllä, ja sitä jatketaan kaksi vuotta. Samalla seurataan lintu- ja pienpetokantojen kehitystä ja sitä, paraneeko vesilintujen pesimätulos. Pyynnin ja petoseurannan hoitavat metsästysseurat, vesilintujen seurannan ympäristöhallinto ja kunnat. Syke ja Helsingin yliopisto analysoivat tutkimusaineiston. Hankkeeseen osallistuvat myös Uudenmaan riistanhoitopiiri ja Metsähallitus.



Kalastusmaksut voi maksaa suoraan maa- ja metsätalousministeriön www-sivuilta

Valtion kalastusmaksut, kalastuksenhoitomaksun ja läänikohtaiset viehekalastusmaksut, voi nyt suorittaa kätevästi, ilman lisäkuluja, maa- ja metsätalousministeriön www-sivuilla osoitteessa
http://www.mmm.fi/kalastusmaksut. Maksaminen onnistuu Nordean, Sammon ja Osuuspankin verkkomaksutunnuksien avulla. Maa- ja metsätalousministeriön uuden www-myyntipalvelun tarkoituksena on helpottaa ja nopeuttaa kalastusmaksujen suorittamista.(30.4.2002)




Savon Sanomat 20.4.2002
Koirat raatelivat metsäkaurisemän

Kaksi irtokoiraa on repinyt kuoliaaksi kantavan naarasmetsäkauriin Pohjois-Keiteleellä. Kun kauriin ruumis avattiin, sen sisältä löytyi kolme syntymätöntä vasaa. Sekarotuiset koirat iskivät kaurisemoon kiinni viime viikonvaihteessa. Pohjoiskeiteleläisessä maalaistalossa herättiin viikko sitten lauantaiaamuna siihen, että pihamaalta kuului kovaa rähäkkää. Talon miesväki kiirehti hätiin nähtyään, mitä oli tapahtumassa ja saikin häädettyä koirat irti kauriista. Pahoin revitty kauris kykeni pakenemaan paikalta, mutta löytyi kuolleena hyvinä lintuvesinä tunnettujen Lahnasjärvien rannasta.
Lain mukaan koirien kiinnipitoaika on 1.3. - 19.8.



Kalatasku 2002 - esite on ilmestynyt

Maa- ja metsätalousministeriö ja Merenkulkulaitos ovat julkaisseet Kalatasku-oppaan vuodelle 2002. Kalatasku sisältää runsaasti kalastajille ja veneilijöille suunnattua tietoa luvallisesta kalastuksesta, turvallisesta veneilystä sekä muita hyödyllisiä vinkkejä. Luottokorttikokoon taiteltu taskuopas on tarkoitettu pidettäväksi mukana kalavesillä liikuttaessa.

Kalataskussa on tietoa mm. kalastuksenhoitomaksusta, läänikohtaisista viehekalastusmaksuista, veneilyturvallisuudesta ja -varusteista sekä jokamiehenoikeuksista. Taskuoppaassa on myös vinkkejä kuhankalastukseen, solmuohjeita, ottikalenteri ja tietoa veneilijän sääpalveluista.

Kalataskun painos on noin 440 000 kappaletta. Sitä jaetaan maksutta muun muassa kalastusväline- ja veneliikkeissä, erämessuilla, meripelastusseurojen ja poliisin veneissä, joidenkin tavaratalojen kalastusvälineosastoilla, venenäyttelyissä, TE-keskuksissa ja kalatalouden neuvontajärjestöissä.

Lisätietoa Kalataskusta löytyy maa- ja metsätalousministeriön ja Merenkulkulaitoksen www-sivuilta:
www.mmm.fi ja www.fma.fi



MMM:n tiedote
Helsinki 5.4.2002

Hirvikantaa vähennetään

Maa- ja metsätalousministeriön, riistaviranomaisten ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen hirvineuvottelu pidettiin 3.4.2002. Tavoitteena on laskea nykyistä talvikantaa 10 – 15 prosentilla ja samalla vähentää viime vuosina nousseita liikenne- ja metsävahinkoja. Hirvien määrää vähennetään jokaisessa riistanhoitopiirissä.

Lopulliset riistanhoitopiirien myöntämät alueelliset pyyntilupamäärät selviävät tulevan kesän aikana. Tarkoituksena on, että pyyntilupien käytössä metsästysajan kuluessa olisi joustavuutta. Tulevana syksynä metsästäjät voivat varautua jopa 85 000 hirven saaliiseen. Lopullinen kaatomäärätarve tarkentuu metsästyskauden aikana paikallisen hirvitiheyden ja kesän vasatuoton varmistuttua metsästysalueilla.

Hirvikannan arviointimenetelmiä on edelleen kehitetty. Eri menetelmät antavat kuitenkin erilaisia tuloksia. Tänä talvena metsissämme arvioidaan liikkuvan noin 115 000 – 125 000 hirveä. Uusimpien seurantatietojen valossa näyttää siltä, että viime syksyn 67 000 hirven kaatomäärällä kannan kasvu saatiin pysähtymään maan etelä- ja keskiosissa. Hirvien määrä on kuitenkin edelleen kasvanut maan pohjoisosissa.


Maaseudun tulevaisuus 11.1.2002

Hirvi ja susi tappoivat toisensa
Hirven ja suden kaksinkamppailu päättyi Ruotsissa kummankin kuolemaan. Maanantaina 7.1. löytyi Nyskogasta, pohjoisesta Värmlannista kuollut verinen susi. Lähistöltä löytyi myöhemmin myös kuollut raadeltu hirvi. Todennäköistä on, että susi on kuollut hirven potkuun. Eläinten löytöpaikalta on löydetty vain niiden jälkiä ja poliisi pitääkin ilmeisenä, että eläimet ovat keskinäisessä kamppailussa aiheuttaneet toisilleen kuolettavat vammat.
Ihmisten jälkiä paikalta ei ole löydetty, eikä salametsästystä epäillä. Susi on lähetetty tutkittavaksi valtion eläinlääketieteelliselle laitokselle Uppsalaan. Susi kuului Grimsön tutkimusaseman seuraamaan laumaan, jonka liikkeitä seurattiin lähettimillä. Susi löytyi, kun jäljittäjä seurasi lähettimeltä tullutta signaalia.

MMM:n tiedote
Helsinki 15.11.2001

Kalastus- ja riistamaksuihin euromuutoksia

Eduskunta on esittänyt muutoksia kalastuslakiin sekä lakiin riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta. Muutokset koskevat kalastuksenhoitomaksun, viehekalastusmaksun, riistanhoitomaksun ja pyyntilupamaksun eurohintoja. Kalastuksenhoitomaksu on ensi vuonna 15 euroa kalenterivuodelta tai viisi euroa kultakin enintään seitsemän vuorokauden kalastusjaksolta. Kalastuksenhoitomaksua ei peritä alle 18-vuotiailta eikä 65 vuotta täyttäneiltä eikä henkilöltä, joka harjoittaa onkimista tai pilkkimistä. Kaikesta muusta kalastuksesta on maksettava valtiolle kalastuksenhoitomaksu. Läänikohtainen viehekalastusmaksu on ensi vuonna 27 euroa kalenterivuodelta tai kuusi euroa seitsemän vuorokauden kalastusjaksolta. Maksu pitää maksaa kaikkiin lääneihin, joiden alueella aikoo kalastaa vieheellä ilman vesialueen omistajan lupaa. Maksua ei peritä alle 18-vuotiaalta eikä 65 vuotta täyttäneeltä eikä yleisellä vesialueella kalastamisesta. Maksua ei myöskään peritä siltä, joka harjoittaa viehekalastusta omalla vesialueellaan tai toisen vesialueella alueen omistajan luvalla. Riistanhoitomaksu on enintään 50 euroa metsästysvuodelta ja pyyntilupamaksu enintään 135 euroa. Valtioneuvosto vahvisti syyskuun lopussa riistanhoitomaksuksi 24 euroa. Pyyntilupamaksu aikuisesta hirvestä on ensi vuoden alusta 100 euroa, hirvenvasasta 34 euroa, muusta aikuisesta hirvieläimestä 17 euroa ja muun hirvieläimen vasasta 8 euroa.

MMM:n tiedote
Helsinki 27.9.2001

Riista- ja kalatalousalan asetuksiin euromuutokset

Valtioneuvosto päätti 27.9.2001 muuttaa riista- ja kalatalousalan asetuksiin sisältyvät markkamääräiset maksut euroiksi pyöristämällä maksut yleensä lähimpään täyteen euroon. Muutokset tulevat voimaan 1.1.2002.

Kalastusasetuksen mukainen maksu rauhoitusaikana tai alamittaisena pyydetyn kalan kuljetus- ja myyntilaatikon merkitsemisestä muuttuu 30 euroksi. Myös pyydyksen tai kulkuvälineen talteen ottamisesta suoritettava maksu on ensi vuoden alusta lukien 30 euroa talteen otettua tavaraerää kohti.

Metsästysasetuksen mukainen ampumakokeesta koekerralta perittävä maksu muuttuu 7 euroksi, metsästäjätutkinnosta perittävä maksu 13 euroksi ja maksu pyyntilupapäätöksen antamisesta 22 euroksi. Petoeläinvahinkojen korvaamiseen liittyvä enimmäispalkkio porovahinkojen maastotarkastuksesta on ensi vuoden alusta 100 euroa tarkastusta kohti. Petovahinkojen korvaamisen omavastuu pyöristyy 250 euroon. Samoin hirvieläinvahinkojen korvaamisen omavastuu on ensi vuoden alusta 250 euroa.

Riistanhoitomaksu pyöristyy 24 euroon. Pyyntilupamaksu aikuisesta hirvestä on ensi vuoden alusta 100 euroa, hirvenvasasta 34 euroa, muusta aikuisesta hirvieläimestä 17 euroa ja muun hirvieläimen vasasta 8 euroa. Jos hirvieläimen pyyntilupa on myönnetty vuonna 2001, pyyntilupamaksua peritään näiden pyyntilupien nojalla kaadetuista eläimistä vuoden 2001 taksojen mukaisesti, vaikka hirvieläin kaadettaisiin vuoden 2002 puolella. Markkamääräiset maksut muunnetaan vuoden vaihteen jälkeen kuitenkin euroiksi muuntokertoimella 5,94573.

Maa- ja metsätalousministeriö antoi lisäksi tänään asetuksen elävän riistaeläimen ohjeellisista arvoista euroina (liitteessä).LIITE

Elävän riistaeläimen ohjeelliset arvot ovat eläintä kohti seuraavat:

eläinlaji elävän riistaeläimen ohjeellinen arvo euroa villikani 84 metsäjänis 34 rusakko 34 orava 17 euroopanmajava 168 kanadanmajava 84 piisami 17 rämemajava 84 susi 840—1680 tarhattu naali 34 kettu 34 supikoira 34 karhu 840—3365 pesukarhu 84 mäyrä 34 kärppä 34 hilleri 34 saukko 335 näätä 84 minkki 17 ahma 840—1680 ilves 840—1680 itämeren norppa 840—1680 kirjohylje 840—1680 halli 840—1680 villisika 335 kuusipeura 335 saksanhirvi 335 japaninpeura 335 metsäkauris 335 hirvi 840—1680 valkohäntäpeura 335 metsäpeura 840—1680 mufloni 335 kanadanhanhi 168 merihanhi 168 metsähanhi 168 heinäsorsa 25 tavi 25 haapana 25 jouhisorsa 25 heinätavi 25 lapasorsa 25 punasotka 25 tukkasotka 25 haahka 25 alli 25 telkkä 25 tukkakoskelo 25 isokoskelo 25 riekko 34 kiiruna 84 pyy 34 teeri 84 metso 84 peltopyy 34 fasaani 34 nokikana 25 lehtokurppa 25 sepelkyyhky 25

Lisätietoja: vanhempi hallitussihteeri Ritva Torvinen, MMM, p. (09) 2283


MMM:n tiedote
Helsinki 26.9.2001

Seitsemälle sudelle pyyntilupakiintiöt poronhoitoalueella

Maa- ja metsätalousministeriö on muuttanut riistanhoitopiireille metsästysvuodeksi 2001 – 2002 annettua metsästysmääräystä. Määräykseen on lisätty suden pyyntilupakiintiöt poronhoitoalueella. Määräyksen muutos liittyy elokuun alussa voimaan tulleeseen metsästysasetuksen muutokseen, jossa suden metsästys muuttui pyyntiluvanvaraiseksi poronhoitoalueella. Muutoksella varmistettiin Euroopan unionin luontodirektiivistä tulevien velvoitteiden täytäntöönpano.

Riistanhoitopiirien metsästysasetuksen 1 §:n perusteella myöntämien pyyntilupien nojalla metsästettäviksi sallittavien susien määrä poronhoitoalueella saa olla enintään seuraava:

Kainuun riistanhoitopiirissä poronhoitoalueella 3 kpl Oulun riistanhoitopiirissä poronhoitoalueella 2 kpl Lapin riistanhoitopiirissä poronhoitoalueella 2 kpl

Susi kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV eläimiin, jotka ovat tiukasti suojeltuja ja täysin rauhoitettuja. Poronhoitoalueella Suomella on kuitenkin poikkeus, jossa susi luetaan liitteen V lajeihin. Tähän liitteeseen kuuluviin lajeihin kohdistuu direktiivin mukaisia tiettyjä vaatimuksia. Tiukennetuilla määräyksillä ja pyyntilupakiintiöillä varmistetaan, että luontodirektiivistä tulevat velvoitteet toteutetaan.

Lisätietoja:
metsästysneuvos Christian Krogell, MMM, p. (09) 160 3373, 040 735 3173 ylitarkastaja Sauli Härkönen, MMM, p. (09) 160 88041, 040 752 3302


TALOUSKALOIHIN KUULUMATTOMISTA LAJEISTA KERÄTÄÄN TIETOA

Luonto-Liitto ja Taimeninstituutti keräävät havaintoja kaikista erikoisista kalalajeista
ja kutsuu kaikkia kalastuksenharrastajia verkostoitumaan kartoittajarinkiin selvittämään
talouskaloihin kuulumattomien lajien levinneisyyttä. Suomessa on noin 60 vakituisesti esiintyvää kalalajia, joista noin 20 on intensiivisen kalastuksen kohteena.
Talouskaloihin kuulumattomia harvinaisia lajeja ei ole voitu luokitella uhanalaisiksi, koska ei tarkalleen tiedetä kuinka yleisiä tai harvinaisia ne ovat, ja ovatko ne runsastumassa tai katoamassa. Tämän takia talouskaloihin kuulumattomien lajien suojelussa yksittäistenkin havaintojen keruu ja muu peruskartoitus on edelleen hyvin olennaista.
Talouskaloihin ja niihin kuulumattomien lajien erottaminen ei perustu niiden biologiaan, vaan nykyiseen arvoon ja arvostukseen. Talouskalojen ja muiden kalojen jako ei ole jyrkkä ja se voi muuttua. Särkeä on esim. aiemmin istutettu arvokalana 1800 -luvulla uusiin vesiin ja kiiskeä on viety suurena herkkuna Pietariin. Viime aikoina näidenkin kalojen talousarvo on ollut nousussa.
Kalojen suojelussa kannan suojeluarvo rinnastetaan lajin suojeluarvoon. Tämän takia runsaslukuinenkin esiintymä katsotaan uhanalaiseksi, jos se lajina on muualla harvinainen (uhanalainen). Tuoreeltaan ilmestyneessä ympäristöministeriön selvityksessä rantaneula on ainoa talouskaloihin kuulumaton kala, jonka uhanalaisuus on luokitettu. Rantaneula kuuluu erittäin uhanalaisiin. Kalalajien mahdollisesti uhatut erilliskannat ovat heikosti tunnettuja, siksi nämäkin on jättänyt arvioimatta, kunnes uutta tietoa saadaan.

KALATIETOKANTA TEKEILLÄ

Kaloista ja kalakannoista on tärkeätä saada päivitetty kokonaiskuva. Tämän takia Luonto-Liiton ja Taimeninstituutti ovat ryhtyneet kokoamaan tietoja puutteellisesti tunnettujen kalojen esiintymisestä. Yleisesti heikosti tunnettuja kaloja ovat simput, tokot, tuulenkalat, elaska, teisti, rasvakala, seipi, sorva, suutari, mutu, pikkunahkiainen, sulkava, vaskikala, neulakalat, nokkakala, kivinilkka, kivennuoliainen, törö, turpa, toutain ja vimpa.
Havaintojasi talouskaloihin kuulumattomista lajeista voit lähettää os. Luonto-Liiton kalaryhmä,
Annankatu 26, 00100 Helsinki,
tai e:mail, os. Taimeninstituutti@co.inet.fi.
Muista ilmoittaa tarkat koordinaatit (kunta, kylä, järvi, joki tai vastaava vesistönosa),
ajankohta, pyydys, sekä yhteystietosi. Kalatietokantaa tulemme kokoamaan
os. www.taimeninstituutti.fi

Lisätietoja saa iktyonomi Henrik Kettuselta, p. 050-5949725























©2002 Eräsivut.net
email:
webmaster@erasivut.net